Vihdoinkin: Ensimmäinen hölkkälenkki!

Eilen illalla käytin koiran iltalenkillä hölkäten. Olen juossut pakon edessä sektion jälkeen pari kertaa, esimerkiksi hakemassa Antin pois autotieltä tai juossut karanneen koiran kiinni. Noiden jälkeen on usein alavatsa kipuillut, koska repäiseviä ja äkillisiä liikkeitä tulisi edelleen välttää. Eilen lähdin hölkkäämään rauhallisesti ja pidin nopeuden maltillisena, nopean kävelyn suuruisena. Lenkin aikana tai sen jälkeen ei tuntunut muuta kuin hyvältä! Kroppa kestää siis jo kevyen hölkkäämisen, tänään olen yhteydessä neuvolalääkäriin ja ravinto-ohjaajaan ja kysyn vielä heidän mielipidettään hölkkälenkkien aloittamisesta.Mutta jos lupa tulee, niin ihan mahtavaa!

Lupasin ottaa niitä tarkempia mittoja kropastani, kun urheilun aloittamisesta tulee ajankohtaista. Tässäpä niitä nyt sitten tulee:

Vyötärö (kapein kohta): 69cm
Napa: 84cm
Lantio (levein kohta): 87cm
Peppu: 93cm
Reisi (yläosa, levein kohta): 50,5cm
Pohje (levein kohta): 32cm
Käsivarsi: 22,5cm

Tämä kuva viime kesältä motivoi jättämään herkut minimiin!


Mainokset

4.palautumispäivitys

Paino: 55.0kg (55,2kg)

Vatsa alkaa vihdoinkin saada oikean muotonsa takaisin, tuo alavatsalöllykkä onkin tuntunut kovasti ikävältä farkkujen alla. Painon eteen en ole tehnyt juuri muuta kuin imettänyt, ja se on ihan maltillisesti laskenutkin viikossa. Viitisen päivää jatkunut kuumeilu on verottanut kyllä ruokahalua sekä liikkumista. Viime viikolla tehtiin vain yksi vaunulenkki, kun luulin kuumeen jo laskeneen pysyvästi, mutta se nousikin sitten kovempana takasin. Nyt ei ole enää ollut vuorokauteen edes lämpöä, mutta mun kroppa on ihan poikki. Tuntuu siltä, että olisin tehnyt kuukauden putkeen yövuoroa jossain juoksujalkinetestaamossa. Sen lisäks vauvakin herättelee edelleen usein ja rinnat on kipeet jatkuvasta syöttämisestä. Vauva syö noin tiheästi varmaan just siks, kun itelle ei oo ruoka ihan hirveesti maistunut niin maidontuotanto on vähentynyt. Ehkä nyt alkaa kaikki sujumaan paremmin, kunhan toivun kokonaan tästä mistälierintatulehduskuumeen aiheuttamasta väsymyksestä.

Eilinen meni samalla kaavalla kuin muutkin. Mies meni eilen yövuoroon töihin ja ite olin vielä toipilaana, niin ei jaksettu oikein panostaa äitienpäivään. Sain kyllä mieheltä ruusuja ja päivällä ihanan muutaman tunnin hengähdystauon, jolloin sulkeuduin työhuoneeseen ja heitin aivot narikkaan. Selasin nettiä, pelasin simsiä ja suunnittelin nimiäisiä. Saatiin se etunimi vihdoin päätettyä, nyt vielä on toinen nimi jatkokäsittelyssä :).