Koirakuume? 10 syytä valita Japaninpystykorva!

Japaninpystykorva on nimensä mukaisesti Japanista kotoisin oleva pystykorvarotu. Alunperin ne toimivat puutarhavahteina, mutta nykyään rotua pidetään enemmänkin seurakoirana. Japaninpystykorvat menestyvät myös monissa harrastuksissa, kuten tokossa ja agilityssä, ja tällaiset lajit ovatkin usein tämän vauhdikkaan koiran mieleen. 
Muutama kaverini on puhunut koiran hankkimisesta (terkkuja vaan) ja ajattelin nyt sairaspäivän kuluksi kertoa teille omia kokemuksiani Japaninpystykorvasta, meillä kun on tämä 3,5-vuotias Jokke. Tässä siis kymmenen hyvää syytä valita Japsi
1.  Kun Japaninpystykorvan pentu saapuu perheeseen, se on heti ensipäivistä lähtien sinun ja sinä sen. Jos annat sille rakkautta, niin se ei koskaan jätä sinua. Se saattaa kyllä loukkaantua, jos hellit liian kauan jotain toista koiraa.
2. Et joudu enää koskaan olemaan yksin. Kirjaimellisesti. Japsi on siellä missä sinäkin olet, ja se tulee mukaan, kun lähdet. Japaninpystykorvat seuraavat arkipuuhiasi tarkkaavaisesti ja tepsuttelevat perässäsi aamusta iltaan. Jos siis haluat itsenäisen ja omiin oloihinsa vetäytyvät karvaturrin, Japsi ei ole sinulle sopiva koira.
3. Ylös, ulos ja lenkille! Liikunta tulee osaksi elämääsi, koska Japaninpystykorvien täytyy kuluttaa ylimääräinen energiansa johonkin. Jos se ei pääse lenkille, energia purkautuu tihutöihin, haukkumiseen, päättömään juoksenteluun, mattojen järsimiseen.. Mihin tahansa. Japaninystykorvat ovat hyväluontoisia koiria, joskin välillä hieman itsepäisiä. Rajat täytyy tehdä selväksi jo pentuna, vaikka ne ovatkin niin syötävän suloisia suurine nappisilmineen ja pörröturkkeineen. Myös koulutettu koira alkaa oireilla huonolla käytöksellä, jos se ei saa taarpeeksi liikuntaa.
4. Sinun ei enää tarvitse miettiä, mihin käytät tylsät hetkesi. Japsien turkki vaatii harjaamista pysyäkseen siistinä. Erityisesti keväisin pohjakarva lähtee tuppoina, joita täytyy harjata ja nyppiä uuden karvan tieltä. Karvatuppojen nyppiminen on ihanan rentouttavaa puhaa! Jos olet jo hoitanut harjaamisen, niin loppuajan voitkin sitten käyttää imurointiin. Ei tylsää hetkeä enää koskaan!
5. Opit sanomaan ei. Japsit ovat alunperin olleet puutarhavahteja, ja vahtikoirat haukkuvat. Haukkuminen on kitkettävä pois jo heti pentuna, eikä äänekkyys ole rotumääritelmän mukaan sallittua. Meidän Jokke haukkuu tietyissä tilanteissa, mutta ei räksytä turhasta. Jokke haukkuisi varmasti vähemmän, jos se ei olisi elänyt pentuaikaansa kerrostalossa. Kaikki äänet rappukäytävästä saivat vahtimismoodin päälle, ja se tulee päälle vielä nyt rivitalossakin, jos joku tulee/Jokke luulee jonkun tulevan meille.
6. Saat ihan 100% varmuudella koiranomistajakavereita. ”Että onkin valkoinen koira!” ”Voi miten hän on sulonen!” Nämä taitaa olla ne yleisimmät lauseet, joilla meitä lähestytään nykyään. Pentuaikana tämä täytyy vielä korottaa potenssiin kymmenen. Jos Japsin annetaan jo pentuna olla tekemisissä muiden koirien kanssa, ne pärjäävät aikuisinakin hyvin vieraiden koirien seurassa.
7.  Japaninpystykorvat eivät ole kovin karkailevaa sorttia, koska niillä ei ole metsästysviettiä. Jos karvakamu joskus livahtaisikin ovesta karkuun, voit huoletta lähteä huutelemaan sitä 10 minuutin päästä ja hän juoksee kauheaa vauhtia syliisi. Meidän Jokke pysyy hienosti myös puistossa ilman narua.
8. Kaikki tietämäni Japaninpystykorvat ovat lapsiystävällisiä. Jokke on ainakin tarkka omasta perheestä ja varsinkin lapsista. Poikien vauva-ajat Jokke oli supertarkka, ja jos joku perheen ulkopuolinen kantoi vauvaa, niin Jokke seurasi perässä.
9. Ei liian iso, ei liian pieni. Kerrostaloon sopeutuminen on todella koirakohtaista, mutta rivitaloon Japsi esimerkiksi sopeutuu hyvin. Helppo päästä ulos, ei liikaa melua rappukäytävästä. Tietysti omakotitalo olisi vielä koiraystävällisempi paikka, koska mitä enemmän tilaa, sen parempi. Pihakoiraksi japsista ei kuitenkaan ole, sillä se kaipaa ihmisen seuraa.
10.  Japaninpystykorvat on pitkäkäisiä, ne voivat elää jopa 17-vuotiaiksi. Ne ovat myös verrattain terve koirarotu ja pysyvät pitkään nuorekkaina ja vetreinä. Japseilla ei ole mitään liioiteltuja piirteitä, joten rakenteellisia vikoja ei yleensä ole.
Oletko sinä ajatellut hankkivasi Japaninpystykorvan? Kerron mielelläni lisää omia kokemuksiani tästä rodusta, jos jokin asia jäi mietityttämään!
Mainokset

2015

TAMMIKUU
Kirpeimpinä pakkaspäivinä joululahjoiksi saadut värikynät, vesivärit ja muovailuvahat oli kovassa käytössä. Palasin vanhempainvapaalta takaisin työelämään ja aloitin Tampereen ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajan opinnot, jotka kuitenkin jouduin lykkäämään syksyksi omieni sekä mieheni muuttuneiden työkuvioiden vuoksi.
HELMIKUU
Helmikuu oli ihanan valoisaa aikaa. Siivoilin kotia ahkerasti ja ulkoiltiin paljon. Kärsin koko syksyn 2014 ja alkuvuoden 2015 uupumuksesta, joten valo ja sairasloma piristivät mieltä ja antoivat uutta puhtia taas jaksaa arjessa. 
MAALISKUU
Maaliskuussa ostettiin valkoinen vitriinikaappi ja uusi tietokone. Sää alkoi lämmetä ja ulkoiltiin mahdollisimman paljon. Vaihdoin työpaikallani osastoa ja työaikani muuttui osa-aikaisesta, pelkästä yövuorosta viisipäiväiseksi ja aamu-ilta-vuoroiksi. Maaliskuun 16. päivä vietimme kolmatta hääpäiväämme ja kävimme pienellä yhden yön lomalla kahdestaan hämeenlinnan Aulangossa.
HUHTIKUU
Eetu vietti huhtikuussa 1-vuotis-synttäreitään. Meillä sairasteltiin keväällä melko paljon, mutta päästiin Antin kanssa kuitenkin pyörähtämään HopLopissa ja mummilassa ihastelemassa alkavia kasvustoja. Mummi se osaa, voi kun olisi viherpeukalotaidot periytyneet itsellenikin!
TOUKOKUU
Toukokuussa kävin kehonkoostumusmittauksessa, ja olin todella positiivisesti yllättynyt, kun rasvaprosentti oli pudonnut neljällä prosentilla ja lihasmassa kasvanut kahdella kilolla parin kuukauden treenin aikana! Tärkein muisto toukokuulta on kuitenkin äitienpäivä <3. Vappuna käytiin ankanuitossa ja syötiin tottakai munkkeja. 
KESÄKUU
Kesä <3. Käytiin torilla aina, kun vaan töiden tiimoilta ehdittiin, sisustin olkkarin taas uusiksi, syötiin jätskiä ja Eetu siirtyi turvakaukalosta turvaistuimeen.
HEINÄKUU
Heinäkuussa laitettiin poikien huone uusiksi ja käytiin Pälkäneellä kotieläinpihassa.
ELOKUU
Elokuussa aloitin kesälomani, ja kävimme reissussa Ähtärin eläinpuistossa. Koulu alkoi jälleen.
SYYSKUU
Illat alkoi taas hämärtää ja ilma synkentyä, lähes samaa tahtia katosi minulta energiaa. Pojat aloittivat tarhassa, mieheni opintonsa ja minä siirryin suoraan kesälomalta tekemään koulun ohella kahta työpäivää viikossa.
LOKAKUU
Täytin 23-vuotta, Antti täytti 3-vuotta. Sisustin olkkaria ja makkaria. Yritin saada kouluhommia tehtyä, vaikka halusin vaan nukkua väsymystä pois. Onneksi pojat ja koira pakottaa nousemaan sängystä ylös <3.
MARRASKUU
Ulkoilua, terveellistä ruokaa, arkea. Pojilla tuli marraskuussa jokin kauhea vimma SOTKEA. Kyllähän pienet lapset sotkee aina vähän, mutta itse olin jo ihan ihmeissäni! Jääkaapista leviteltiin jogurtit pitkin kotia, ovet ja seinät piirreltiin täyteen, kissan ja koiran ruoat alkoi levitä joka puolelle ja sohvaan oli hauskaa levittää suklaata. HUHHUH!
JOULUKUU
Joululoma ja rauha tuli taas pitkän, synkän ja touhukkaan syksyn jälkeen tarpeeseen. Me vietettiin joulua mieheni vanhemmilla. Tänäkin vuonna jouluaterialla söin omien arkiruokailutottumusteni mukaan, salaattia ja lohta, mutta lisäksi paljon suklaata! Joulupäivänä lopetin suklaan mussuttamisen ja palasin takaisin normaaliin ruokavalioon, koska muuten se jäisi päälle ja jatkuisi aina vaan.
 Uudenvuoden aaton olin töissä, ja oltiinkin ihan vaan kotona rauhassa ja katseltiin ilotulitusta ikkunasta. En itse ole mikään rakettifani, mielestäni ne ovat vain rahan ja eläinparkojen hermojen tuhlausta.
Ihanaa ja rauhallista Uutta Vuotta 2016 teille kaikille!