Raskausviikko 16+0

Raskausviikko 17 alkaa ja puoliväli lähestyy! Nyt tuntuu, että aika menee tosi nopeasti eteenpäin.

Meillä on jyllännyt kuluneella viikolla vatsatauti, Eetu alkoi oksentaa tiistai-iltana klo. 23 ja koko yön sitä kesti jatkuvalla syötöllä. Olin keskiviikon ja torstain pois töistä kotona Eetun kanssa. Keskiviikkoiltana tilanne näytti jo paremmalta, vaikka pikkukaveri ei kyllä saanut mitään syötyä koko päivänä. Oksentelu alkoi kuitenkin taas torstaina lisääntymään, ja sen lisäksi nousi lämpöä, joten olin yhteydessä terveyskeskukseen. Puhelun aikana alkoi sitten Anttikin oksentaa ja A ja minä sitten samana iltana. Raju tauti, mutta Eetu alkaa vihdoin olla oma itsensä ja sai jo paahtoleipää syötyä. Antti on nukkunut suurimman osan päivästä, samoin minä. Painoa itseltäni lähti yön aikana 5,5kg, ja olo on kuin jyrän alle jääneellä.

Nyt kuitenkin nopeasti raskauskuulumisten pariin hetkeksi. Viikko 17 sujui samaan tapaan kuin viikko 16, liitoskipuja tuntui työpäivän jälkeen, mutta migreeniä ei ole ollut kertaakaan! Nyt peukut pystyyn, että se alkaisi vihdosta viimein hellittää.

Vauvan liikkeitä tunnen silloin, kun istun keskellä päivää hetken aloillani, illalla sängyssä maatessa liikkeet eivät niinkään tunnu. Tänään kuunneltiin pitkästä aikaa sydänääniä, kun huolestuin rajun taudin aiheuttamista vaikutuksista. Sydän sykki vahvempana kuin koskaan aiemmin, eikä doppleri meinannut saada syketiheyttä mitattua pienen potkuilta. Siellä siis kaikki kunnossa <3.

Vatsa on aika pitkälti samanmoinen kuin viikko takaperin, tosin tämä kuva otettu eilen aamupäivällä ennen tyhjentäytymistä.

Meidän sairastelun vuoksi lepäilen viikonlopun enkä varmaankaan julkaise postauksia ennen maanantaita. Mutta sitten taas nähdään!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua teille!

Mainokset

Kehto

”Kehto eli kätkyt, Länsi-Suomessa myös vaku, on kaarevajalaksinen pienten lasten vuode, jossa lasta nukutetaan sitä keinuttamalla.”

Kun odotin Anttia vajaat viisi vuotta sitten, saimme mieheni isältä lahjaksi kehdon. Itse tehdyn, Anttia varten. Nyt kehto on ollut käytössä jo kahdella lapsellamme, ja kolmas käyttäjä on kovaa vauhtia tulossa. Meillä kehto on ollut lähinnä päiväunilla käytössä, ja se onkin nukuttanut lapset kerta toisensa jälkeen pehmeällä liikkeellään. Kun tuleva vauva kasvaa kehdosta yli, se tulee säilyttämään edelleen paikkansa osana kodin sisustusta, ja kuka tietää jos se joku päivä tulevaisuudessa olisi vielä käytössä meidän lapsenlapsilla.
Kehto oli meille, nuorelle ja uudelle perheelle, tärkeä lahja. Siitä huokuu perinteikyyttä ja samalla se loi eräänlaisen ”aikuisen” olotilan silloiseen kerrostaloasuntoomme. Tällainen lattiakehto sopii kodin sisutukseen vielä varsinaisen käyttötarkoituksen päätyttyäkin. Meillä kehdossa on säilytetty nalleja ja välillä torkkupeittojakin, ja on tuo kissakin tainnut siinä usemmat nokoset ottaa. Mikä tärkeintä, tiedän ainakin varmasti, että kehto on valmistettu 100% kotimaisena käsityönä. Nykyään markkinoille tulvii yhä enemmän sellaisia korkeajalkaisia kehtoja, mutta omasta mielestäni tällainen perinteinen kehto on käytössä monipuolisempi ja ulkonäöltään kauniimpi.

Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden. 
Päivä taakse kaikkoaa ylhäin tähtivöiden. 
Vaikka kylmä hallayö 
toiveet usein maahan lyö, 
kerran lapsein lahjaks saa 
nää kairain kultamaat. 
Sulje silmät pienoinen, uinu onnen unta. 
Suuri on ja ihmeinen onnen valtakunta. 
Kun sa suureks vartut vain 
mailla aavain aukeain 
kerran lapsein lahjaks saat 
nää laajat Lapin maat. 

Räiske pohjan loimujen, tuisku viimatuulien
Kehtolaulua vain on ne lapin lapselle
~Lapinäidin kehtolaulu~

Mikäli haluat ostaa omien toiveidesi mukaan valmistetun kotimaisen kehdon lapsellesi, lahjaksi toiselle tai ihan muuten vain, niin laita ihmeessä sähköpostia tulemaan osoitteeseen sinaoletaurinko@gmail.com.

Tiistai // My Day

Eilen oli kummallinen aamupäivä. Ei tarvinnut lähteä minnekään! Ei ollut lääkärikäyntejä, ei kauppareissua, ei postiinviemisiä, ei niin mitään. Oikein korostaakseni aamupäivän rauhallisuutta päätin, että nyt kyllä pysytään sisällä ja ollaan vaan.

Huomasin sängyssä maatessani aamulla, että mun kohtu on noussut todella selkeästi jo ylemmäs, ja ilmeisesti rakon ollessa täynnä, se oikein korostuu ja mun koko alavatsa on yhtä vuoristoa! Antti olisi halunnut antaa pikkusisarukselle halin, mutta sen ollessa mahdotonta hän tyytyi silittelemään ja suukottamaan Miniä vatsan päältä. Se oli tosi suloista, ja oikeastaan Antin ensimmäinen kunnollinen ”hellyydenosoitus” tulevalle pikkutyypille.

Nousin sängystä puoli kymmeneltä, kun A lähti koululle. Pojat oli jo syöneet aamupalan aiemmin, mutta tulivat vielä mun kaveriksi mutustelemaan pähkinöitä ja mustikoita. Ennen aamupalaa kylläkin meikkasin supermeganopeasti. En näe mitään pointtia laittaa edes ripsaria enää työpäivisin, koska hieron kuitenkin silmiäni väsymyksen vuoksi jossain vaiheessa!

Ero on hurja, vai mitä..
Näitä käytän arkimeikissä

Aamupalan jälkeen siivosin hetken aikaa ja menin sitten poikien kanssa leikkimään Ryhmä Hau -leluilla. Tämä on kyllä nyt sellainen hittijuttu meillä ja varmasti myös monilla muillakin, että oksat pois! Pojat osaa koirahahmojen nimet englanniksi ja suomeksi, ja he tietävät mitä ominaisuuksia kullakin on. Itse sain tänään olla Rolle, haha!

Puolenpäivän aikaan aloin laittaa ruokaa. Pojille ja A:lle tomaatilla ja basilikalla höystettyä makaronivuokaa ja mulle (ja pojille) kasapäin Chow Meitä, tofulla tietenkin. Olen ihan koukussa tuohon ruokaan, ja seuraavalla neuvolakäynnillä on painoa tullut varmaan jo ihan liikaa! Ruoasta puheen ollen, herkkulakko on sujunut todella hyvin. Mielitekoja ei ole ollut juurikaan, karkit on pysyneet kaupassa ja popcornit kaapissa. Kahvillekaan en kaipaa sitä makeaa niinkuin ennen, soijarahka, marjat ja sokeroimaton mysli ajaa sen asian kyllä loistavasti. Mulle on kyllä tullut nyt jokin ihmeellinen tarve syödä iltavuoron jälkeen vielä iltapalaa kotona, eikä se välttämättä jää siihen yhteen tai kahteen leipään. Oikeasti tulee sellainen PAKKO SAADA RUOKAA, kun pääsee töistä kotiin.

Pojat söivät reippaasti ja molemmat nukkuivat ruoan jälkeen pitkät päiväunet. Sillävälin mulla oli kauan odotettua kotilöhöaikaa. Ensin jumppasin lantionpohjan lihaksia ja tein kevyen käsitreenin. Koitin myös vähän venyttää niska-hartiaseutua, ettei migreeni innostuisi taas töissä. Sittenpä varasinkin sohvan viereen kalenterin, vauvan odotus -oppaan ja läppärin. Teki kyllä tosi hyvää nostaa jalat ylös ja olla hetki hiljaisuudessa ja rauhassa, iltavuorokin meni tuon lepohetken ansiosta vähän kivuttomammin.

Antti heräili päikkäreiltä vähän ennen kahta, juuri ennen kuin A kurvasi pihaan ja minä pihasta pois. Työpäivä oli tänään aika erikoinen. Päässä jomotti kummallisesti koko illan ajan venyttelystä huolimatta, mutta onneksi liitoskivut ei tänään vaivanneet niin paljon. Sen sijaan naurettiin töissä ihan hulluina vedet silmissä, ja varmasti tuli taas muutama elinvuosi lisää!

Olin kotona 22:30 ja A oli saanut pojat jo nukkumaan ja koti oli siivottu. Siistiin kotiin tuleminen iltavuorosta on mulle jotenkin tosi tärkeetä, se vaikuttaa ihan hurjasti mun mielialaan ja jopa seuraavaan aamuun. Mun töissä ollessa pojat oli pyytäneet isäntää rakentamaan leikkilelukaupan. Miehet oli sitten yhteistuumin kasanneet lasten tuoleista kaupan hyllyt ja dublotalon lokerollinen seinä toimitti kassakoneen virkaa. Pojat oli pakanneet ostoksensa muovipussiin ja maksaneet ne kolikoilla. Ihanaa kun lapset on niin luovia! Näitä päivän tapahtumia on ihan parasta kuunnella iltasin, tulee niin rauhallinen ja hyvä mieli siitä, että pojat nauttii molempien vanhempien seurasta tasapuolisesti.

Iltapalaksi hurautin vielä mango-pinaattismoothien. Toivottavasti ehdin pitää tälläisia rauhallisia päiviä vähän usemmin nyt raskausaikana. Tuntuu, että kaikki ylimääräinen vaikuttaa sekä migreeniin että liitoskipuihin, ja varsinkin energiatasoihin. Huomenna A:lla on vapaapäivä koulusta, joten ehdin käydä hoitamassa asioita kaupungilla. Torstaina on taas työterveyslääkäri migreeniin liittyen ja sitten onkin jo perjantai! Viikot menee ihan hurjaa vauhtia eteenpäin.

Migreenissä, migreenistä, migreeniin

Sain ensimmäisen kunnon migreenikohtaukseni seiskaluokalla. Olin äikäntunnilla kirjoittamassa ainetta, kun yhtäkkiä alkoi silmissä vilkkua kirkkaita valopisteitä. Pistin silmät hetkeksi kiinni, koska en nähnyt kunnolla enää kirjoittamaani tekstiä. Noin viiden minuutin kuluttua päätä alkoi jyskyttää hiljalleen, vasemmalta puolelta silmän takaa. Kipu voimistui ja voimistui, ja pian näkökentästä alkoi puuttua paloja. Päästiin kotiin äidinkielentunnin jälkeen, ja muistan bussimatkan olleen ihan kauhea, päätä särki vietävästi, näkökenttä oli suppea ja kaiken lisäksi alkoi tulla todella huono olo. Kotiin päästyäni otin särkylääkkeitä ja menin nukkumaan. En tosiaan tiennyt silloin sen olevan migreeniä.

Tuon päivän jälkeen migreenikohtauksia alkoi tulla satunnaisesti. Usein ne liittyivät kuukautisten alkuun. Kouluterveydenhoitaja ajatteli päänsäryn johtuvan alipainosta ja verensokerin laskemisesta päivän aikana, joten aloin ottaa kouluun mukaan välipalakeksejä, joita söin silloin tällöin välitunnilla ja kotimatkalla. Niillä ei ollut mitään vaikutusta kohtauksiin, enkä sen jälkeen muistaakseni terkalle enää niistä valittanut. Kotona otin kohtauksiin aina buranaa tai panadolia ja menin nukkumaan, sillä helpotti pahin vaihe. Tuolloin kohtaukset kestivät noin 4-8 tuntia.

Lukiossa migreeni jatkui edelleen ja aloin googlettaa siitä lisää tietoa. Pimeä, viileä huone osoittautui parhaaksi neuvoksi. Buranaa otin kohtauksen tullessa 500-750mg (eli liian vähän). Aikuistuessani kohtaukset ovat muuttuneet pitkäkestoisemmiksi ja voimakkaammiksi. Kun odotin poikia, migreeni helpotti vähän, eikä kohtauksia tullut kuin muutamia kummassakin raskaudessa. Eetun synnytyksen ja tämän uuden raskauden välillä kohtaus on tullut 1-6 kertaa kuukaudessa, eikä hormonivaihtelulla ole enää ollut osuutta asiaan.

Nyt raskausaikana kohtaukset ovatki yllätyksekseni entisäkin voimakkaampia ja niitä tulee todella usein. Viimeisimmät todella voimakkaat kohtaukset olivat toissa viikolla, ensimmäinen alkoi maanantaina aamupäivästä ja loppui vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Tuolloin jouduin olemaan kohtauksen vuoksi pois töistäkin, kun en päässyt edes sängystä ylös muuta kuin oksentamaan. Kipu oli ihan sietämätöntä! Eikä se edes loppunut siihen, vaan kohtaus uusiutui saman viikon lauantaina iltapäivästä ja kesti erittäin intensiivisenä 18 tuntia. Panadolista ei ollut apua. Sen sijaan makasin sohvalla ja pidin jääpalapussia kipeällä puolella (tämän kikan keksin muutama kuukausi sitten). Välillä helpottaa, kun pistää kevyesti kipeän puolen ohimoa nuppineulalla, kuulostakoon kuinka oudolta tahansa. Se on kai jonkinlaista kivunsiirtoa. Kohtaukset vievät toimintakyvyn ihan kokonaan, kohtauksen aikana en halua kommunikoida kenenkään kanssa enkä liikkua milliäkään. Myös nyt kuluneella viikolla tuli kaksi kohtausta, mutta ne olivat huomattavasti lievemmät.

Käyn huomenna työterveyslääkärillä juttelemassa mahdollisista raskausajan hoitokeinoista, koska kohtaukset vaikuttavat työssä käymiseen ja ihan arjessa jaksamiseenkin. Kohtaus alkaa minulla aina toispuoleisella päänsäryllä. Jos en heti kohtauksen alkuvaiheessa ota 1g-2g buranaa, niin kohtaus yltyy todella voimakkaaksi ja pitkäkestoiseksi, ne kestävät nykyään 6-24 tuntia, joskus jopa vielä pidempään. Nyt raskaana ollessani en tietenkään ole voinut ottaa buranaa, joten olen sen sijaan ottanut 1-2g panadolia. Olen todennut, että paracetamoli eli tosiaankaan vedä vertoja ibuprofeenin teholle, ja siksipä nyt vihdosta viimein hakeuduin lääkäriin. Tosin viime neuvolakäynnillä sanottiin, että panadolin kaveriksi voisi nyt toisella raskauskolmanneksella ottaa 400g buranaa tai jopa panacodia, mutta kysyn näistä huomenna tarkemmin.

Jos sinäkin sairastat migreeniä, niin tässä on kasattuna vinkkejä, joista on itselleni ollut apua kohtauksen alettua:

– Ota lääke HETI, kun tunnet kohtauksen alkavan.
– Ota lääkettä tarpeeksi.
– Mene pimeään, viileään huoneeseen makaamaan sänkyyn.
– Pidä jääpalapussia kipualueella tai otsalla.
– Hengittele tasaisesti pahimman vaiheen yli.
– Jos pystyst, niin pyörittele hartioita ja venytä niskaa.
– Hiero tai pyydä jotain toista hieromaan ohimoitasi.
– Juo paljon kylmää vettä.
– Jos olet kahvi-ihmisiä, niin juo kahvia ennen kivun pahentumista.

Sairastatko sinä migreeniä, ja mistä olet saanut avun kohtauksiin? Todella kiinnostaisi jakaa muiden kokemuksia tästä.

Marjainen aamiaissmoothie

Haha, taas kävi niin, että heräsin vasta kymmenen aikaan! Menin ihan siedettävään aikaan nukkumaan, tai oikeastaan sammahdin sohvalle yhdentoista jälkeen katsoessani Areenasta Uuden Päivän ennakkojaksoja. Nukahdan nykyään aina sohvalle, jos katson telkkaria illalla.
Myöhäisinä aamuina ei aina tee mieli puuroa, koska pojille täytyy kuitenkin laittaa ruokaa jo puolenpäivän jälkeen ja syön mieluiten itsekin viikonloppuisin samaan aikaan. Smoothie on hyvä myöhäisen ja miksei kiireisenkin aamun aamupala täynnä vitamiineja ja hyvää energiaa!
MARJAINEN AAMIAISSMOOTHIE
Sekoita blenderissä kaikki muut ainekset paitsi mysli, sen voit ripotella valmiin smoothien päälle. 

Raskausviikko 14+0

Raskausviikko 15 alkaa tänään. Olen jo ihan hurahtanut tähän raskauteen, ja pikkutyyppi massussa tulee päivä päivältä tärkeämmäksi. 
Sikiö alkaa tällä viikolla hengittää pieniä määriä lapsivettä ja hän alkaa liikkua hieman kontrolloidummin. Sikiö kasvaa nopeasti, hän on tällä viikolla keskimäärin 8cm päästä peppuun ja koko pituus on 10cm luokkaa. Tosin Mini oli näihin viitteellisiin mittoihin verrattuna hieman suurempi ultrassa.
Kohtu on mulla noussut jo selkeästi ylemmäs ja tuntuu vatsaa tunnustellessa. Vanhasta tottumuksesta se nyt paisuu ihan hurjaa vauhtia, ja maha siinä mukana, haha! Töissä eivät muka huomaa mitään eroa entiseen, mutta oma peilikuva kyllä näyttää jo melkoisen mammautuneelta! Tuli nyt tällaiset hämärät masukuvat, oletin nimittäin olevani koko viikon iltavuorossa ja ehtiväni kuvata vatsan päivänvalossa. Toisin kävi, ja aamuvuoro tänään kutsui. Ihan kiva toisaalta, päästiinpä ainakin ajoissa viikonlopun viettoon. 
Mulla on ollut ihan hurja ruokahalu kuluneella viikolla ja yölläkin saattaa tulla nälkä. Yritän syödä mahdollisimman puhdasta ja terveellistä ruokaa, ja herkut ovat unholassa herkkulakon myötä. Tavoite olisi olla herkuitta äitiysloman alkuun saakka (huih). Sallin itselleni pienen määrän raakasuklaata silloin tällöin ja hunajaa aion käyttää edelleen. Muuten pannassa ovat karkit, pullat, keksit, leivonnaiset, sipsit, popcornit, pizzat ym. pikaruoat ja limut. Olin joitain vuosia sitten yli vuoden herkkulakossa, enkä nykyäänkään kovin paljon syö herkkuja, joten en usko tämän nyt mitenkään negatiivisesti vaikuttavan mielialaani, ja fyysisesti ja vauvaa ajatellen herkuista irtautuminen on tietysti vain plussaa. Suurin paheeni on ollut varmaankin popcornit ja välillä se yksi kahvipulla onkin ollut viisi. Voisin periaatteessa sanoa olevani sokerikoukussa, mutta varmaksi sen tiedän vasta lakon edetessä, jos mieli huutaa ja huutaa vain sokeria. Kesällä olin vielä aika hyvin ruodussa, mutta kyllä raskauden alettua aloin ajatella niinkin kliseisesti, että ”eihän se nyt haittaa jos…”. Vaikka painoa ei ole tullut raskauden alusta juurikaan (pomppasi parissa päivässä melkein kaksi kiloa!), niin olo on kuitenkin tavallista nuutuneempi ja tunkkaisempi, kun ei vahdi syömisiään niin tarkasti kuin yleensä. Mutta se siitä, herkkulakko on päällä, ja ottakaahan tekin haaste vastaan!
Hauskaa viikonloppua!

2. neuvolakäynti rv.13+4

Paino: +1,7kg, 
Muutos: +248 g/vk  
Verenpaine: 123/71
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (150)
Vauvan liikkeet: ++

Eilen oli toinen neuvolakäynti. Ensimmäisenä hoitaja kyseli viimeviikkojen kuulumisia ja vointia. Kerroin hänelle migreenistä ja kummallisesta häntäluukivusta, jota on jatkunut nyt noin nelisen viikkoa kokoajan voimistuen. En halua jäädä töistä sen vuoksi sairauslomalle, joten koitan löytää jonkin keinon lievittää kipua. Sauna auttaa sekä lantio- että alaselkäkipuun työpäivän jälkeen, mutta helpostus on tosiaan vaan väliaikaista eikä auta enää seuraavaan työpäivään. En koe venyttelystäkään olevan mitään apua, ja liikunta vain lisää sitä. Esimerkiksi maanantaina kävelin viitisen kilometriä kuvailemassa, ja lantio/häntäluu kipeytyi jo ennen iltavuoron alkua. Töissä se sitten paheni ja paheni, ja lopulta rappusten nouseminen sai melkein kyyneleet silmiin. Onko teillä koskaan ollut häntäluukipua raskausaikana? Saitteko siihen jotain apua, ja mitä?




Hoitajan mukaan kipu johtuu raskaushormoneista ja moni odottava äiti on maininnut siitä neuvolassa. Hän sanoi, ettei kivulle oikein voi mitään, se saattaa mennä itsekseen ohi, tai sitten ei. Ainoa asia, jonka voin itse tehdä, on välttää kipua aiheuttavaa toimintaa. Migreeneiden vuoksi menen työterveyslääkärille ensiviikon maanantaina, ja toivon saavani sieltä jotain apua. Kohtaus tulee tällä hetkellä 2-3 kertaa viikossa ja kestää välillä jopa yli vuorokauden. Neuvolassa sanottiin, että toisella raskauskolmanneksella panadolin kaveriksi voisi huoletta ottaa 400mg buranaa kohtaukseen, mutta käyn nyt vielä juttelemassa lääkärin kanssa, joka tietää migreenihistoriani tarkemmin. Kuulemma myös panacodeja saisi käyttää, mutta kyllä itseäni vähän hirvittäisi käyttää kodeiinia raskausaikana.

Muuten kerroin voivani hyvin, ja eläväni sellaisessa ihanassa raskauskuplassa. Oikesti noi vaivat on mulle ihan sivuseikka, oon vaan niin todella onnellinen, että kaikki on hyvin ja pikkuinen voimissaan! Kuulumisten jälkeen mitattiin verenpaine ja kävin vaa’alla. Sen jälkeen kuunneltiin sydänäänet ja vihdoinkin ne kuuluivat selkeästi myös neuvolan laitteella, heti ensimmäisestä kohdasta, johon hoitaja laski anturin.

Käynnistä jäi taas tosi hyvä mieli, onneksi sain tähän raskauteen eri tädin kuin viimeksi. Seuraava neuvolakäynti on 8.2, eli neljän viikon päästä ja siitä seuraava käynti onkin sitten jo rakenneulra 7.3.

En kestä, kattokaa miten iso oon ollu! Tässä raskausviikko 35+0 Eetua odottaessa!

Vegaaninen Chow Mein

Maanantaina tein ruoaksi Kiinassa suosittua nuudeliwokkia (chow mein), mutta pienellä twistillä. Tavallisesti tähän käytetään munanuudeleita, ja kaveriksi kanaa, kalaa, lihaa, äyriäisiä tai tofua. Aterian muokkasin omaan ruokavaliooni sopivaksi käyttämällä kikhernenuudeleita, jotka eivät sisällä kainkaan viljoja ja sopivat siis loistavasti vilja-allergikon ruokavalioon. Näin ollen kikhernenuudelit käyvät myös keliaakikoille, koska ne ovat luontaisesti gluteenittomia. Nuudelit sisältävät vain kikhernejauhoa ja vettä. Pakko myöntää, että saatoin olla aluksi hieman epäileväinen, sillä en ole kikherneiden vannoutunut ystävä. Olin kuitenkin totaalisen yllättynyt siitä, miten hyvää ruoasta tuli! Kikherneet eivät maistuneet läpi ollenkaan ja nuudelien koostumus oli täysin sama kuin vehnäpohjaisissa nuudeleissa. Söin tätä samaa ruokaa kotona kaksi annosta ja otin ison annoksen vielä töihinkin evääksi, N A M !

4 hengen annokseen tarvitset:

  • 2/3 pakkausta kikhernenuudelia
  • Paketin esipaistettua tofua
  • 300-500g wokvihanneksia
  • Rypsiljyä
  • Tuoretta korianteria
  • Kaksi keskivahvaa punaista chiliä
  • Pussin valmista Spice UP!:n Chow Mein kastiketta. 

Itse käytin omatekoista chow mein -kastiketta, jota oli jäänyt yli edellisestä valmistuksesta. Valmis chow mein -kastike sisältää vehnää, joten en itse voi käyttää sitä. Valmis kastike on kuitenkin maultaan itsetehtyä vastaavaa, ehkä jopa hieman parempaakin. Yksi versio kastikkeet tekemiseen itse löytyy täältä: KLIK.
Kikhernenuudeleiksi valitsin Palmuston chilinmakuiset nuudelit. Tofuna käytin valmiiksi kuutioitua, thai-maustettua So Finen Tofua. Wokin pohjana käytin 450g Pirkan kiinalaisia wokvihanneksia.

Valmistusohje:

Laita nuudelit kypsymään kiehuvaan veteen pakkauksen ohjeen mukaan. Poista chileistä siemenet ja pilko pieneksi. Kuumenna paistinpannu, lisää loraus rypsiljyä ja heitä wokvihannekset pannulle. Paista viitisen minuuttia ja lisää joukkoon tofukuutiot sekä chili. Paista kypsiksi. Pienennä lämpöä ja kaada valmis chow mein -kastike wokin joukkoon. 

Valuta kypsät nuudelit ja sekoita pannulla kasvisten joukkoon. Aseta valmis ruoka tarjoiluastialle ja lisää päälle reilusti tuoretta korianteria. Tarjoa kaveriksi tuoreita kasviksia.

Ateria valmistui alle 20 minuutissa, joten se on kyllä ansainnut paikkansa meidän helppojen ja herkullisten arkiruokien listalla. Lapsillekin maistui hyvin. Lapsille kokatessa täytyy tietysti vaan jättää tuoreet chilit pois, ja laittaa ne erikseen aikuisten annoksiin. 


Jos haluaa keventää tätä ateriaa, niin kannattaa valita maustamatonta tofua ja vertailla wokvihannesten tuoteselosteita. Valmiiksi masustetut tuotteet sisältävät aina enemmän kaikkea ”ylimääräistä”, meiltä nyt vaan sattui löytymään näitä tuotteita valmiiksi. Chow mein kastike on itsessään sen verran voimakkaan makuista (ei siis tulista, vaan muuten vahvan makuista), ettei lisämaustamista tofulle ja kasviksille edes tarvita. 

Kasvispainotteinen ruokavalio raskausaikana

Pyrin kehittämään ruokavaliotani jatkuvasti parempaan, kasvispainotteisempaan ja eläimiä kunnioittavampaan suuntaan. Tällä hetkellä olen aika pitkälti pescovegetaristi, syön eläinkunnan tuotteista kalaa ja kananmunia. Koen itse, että näin raskausaikana tätä ruokavaliota on helppo toteuttaa. Tulevaisuudessa luovun luultavasti myös kalasta, omien periaatteideni vuoksi. Kananmunia en varmaan täysin jätä koskaan, paitsi jos saan voimaa kääntyä täysin vegaaniksi.

Vegaaninen elämäntapa on yksi suuri haaveeni tulevaisuudelle. Syy tähän on se, että tiedän liikaa (eläinten oloista, kohtelusta ja muusta) ja koska olen erittäin eläinrakas, tieto lisää tuskaa. Nyt koen vegaanin elämän kuitenkin jotenkin liian hankalaksi. En myöskään tiedä vielä tarpeeksi mitä kaikkea vegaanisuus vaatii, ja haluan hoitaa sen sitten ihan kunnolla, enkä lopettaa kahden kuukauden jälkeen. Vegaanisuus on kuonnioitettava elämäntapa.

Nyt ei kuitenkaan puhuta vegaaneista, vaan pescovegetaristisesta ruokavaliosta, jota olen noudattanut nyt noin vuoden verran. Olen ollut täysin tyytyväinen tähän, enkä oikeastaan kaipaa poisjättämiäni tuotteita takaisin ruokavaliooni. Ainoa asia, mikä on välillä tullut mieleen, on esimerkiksi kanasalaatin helppous. En silti kadu elämäntapamuutoksiani, ja koen oman oloni parantuneen niin henkisesti kuin fyysisestikin näiden pienien muutosten myötä. Raskausaikanakaan tämä pescovegetaristinen ruokavalio ei tuota ongelmia, ainoa tarkkuutta vaativa asia on pakasteiden kypsennys sekä kalan alkuperä. Alkuraskaudessa minun teki tosi paljon mieli maksamakkaraa, ja söinkin maksamakkaravoileivän pariin otteeseen, enkä potenut siitä huonoa omaatuntoa. Sanokaa vain huonoksi kasvissyöjäksi, I know !

Okei, aloitetaas sitten aamupalasta. Aamuisin syön lähes aina puuroa marjoilla ja pähkinöillä/siemenillä, sekä juon pari kupillista kahvia. Lisäksi juon noin litran vettä aamun aikana. Joskus lisään puuron päälle vähän hunajaa, jos tuntuu että makeahammasta kolottaa. Aamuisin otan myös raskausajan vitamiinin sekä kalsiumtabletin. Viimepäivinä olen laittanut puuron ja jogurtin päälle Fazerin Alku puutarhamysliä, vaikka sen sisältämä ohra aiheuttaakin minulle allergiaoireita. Oireet ovat kuitenkin ohrasta sen verran lieviä, että olen uskaltanut käyttää mysliä nyt pieninä annoksina.

Lounasta vaihtelen usein. Se saattaa olla vehnätöntä kasvispastaa, kasviswokkia, kalaa ja salaattia, kananmunaa ja uunijuureksia, kasvissosekeittoa, kalakeittoa, tuhti proteiinipitoinen smoothie tai vaikka pari bataatti-avocadoleipää. Jos en syö kalaa lounaalla niin pyrin saamaan rasvoja lisäämällä valmistuksessa tai valmiiseen ruokaan rypsiöljyä tai vaihtoehtoisesti syömällä ruuan lisäksi vajaan kourallisen pähkinöitä. Lounaalla juon yleensä ison tuopillisen vettä.
Välipalaksi napsin hedelmiä/leipää/kasvisviipaleita ja kahvia sekä paljon vettä. Välipala vaihtelee usein sen mukaan missä olen, töissä minulla on usein välipalaksi mukana hedelmää, kun taas kotona on aikaa tehdä vaikka jokin ihana mantelijogurtti annos marjoineen tai pari leipää. Lisäksi otan yleensä vähän pähkinöitä, riippuu vähän kuinka rasvapainotteinen lounas on ollut ja mitä aion syödä päivälliseksi.

Päivälliseksi syön lähes aina keittoa tai salaatin, joskus smoothien. Pyrin pitämään aina päivällisen lounasta kevyempänä. Tykkään syödä ennen nukkumaanmenoa vielä iltapalan, joten en tarvitse illalla enää raskasta ateriaa. Lisäksi juon ison tuopillisen vettä.
Iltapalaksi syön joko ruisleipää ja hedelmää, tai maustamatonta jogurttia/kasvispohjaista jogurttia/rahkaa ja marjoja/hedelmiä ja pähkinöitä/siemeniä. Juon iltapalan kanssa myös vettä, mutta en paljoa, koska en halua nousta keskellä yötä vessaan.
Vilja-allergia hieman rajoittaa aterioitani, mutta olen oppinut elämään sen kanssa jo hyvin. Viljatuotteista käytän tosiaan kauraa, ruista ja satunnaisesti riisiä. Välillä keitän ruokien lisukkeeksi kvinoaa. Suosikkileipäni on ollut jo pitkään Oulaisten jälkiuunipalat, niistä tulee myös mukavasti kuitua muuten viljaköyhään ruokavaliooni. 
Proteiinia saan palkokasveista, rahkasta sekä soijatuotteista. Esimekiksi soijasuikaleita voi lisätä salaattiin, soijahiutaleista saa tonnikalatyyppisen lisukkeen pastalle ja soijarouhe sopii täydellisesti kastikkeisiin, jogurtin päälle tai vaikka pitsaan. 
Päivittäisestä energiasaannistani pyrin saamaan 25-30% pehmeistä rasvoista. Käytän ruoanlaitossa rypsiöljyä, salaatin päällä oliiviöljyä/salaatissa avocadoa ja syön lisäksi pähkinöitä ja siemeniä päivittäin. 
Olen jutellut ruokavaliostani tietenkin neuvolassa, ja ainoa huomio, jonka silloin sain, oli hiilihydraattien lisääminen. Sen olenkin toteuttanut lisäämällä leipää tai hedelmiä ylimääräisiksi välipaloiksi /aterian yhteyteen. Huomaan että turvotus vähän lisääntyi hiilihydraattien lisääntyessä, mutta niin kyllä lisääntyi myös jaksamiseni. 
Painoni ei ollut noin viikko sitten noussut vielä yhtään raskauden alusta, saapas nähdä mihin suuntaan vaaka heilahtaa tiistain neuvolakäynnillä. Tässä vaiheessa painoa on odottavalle äidille saattanut tulla tai lähteä muutamia kiloja. Aiemmissa raskauksissa painoa on tullut 10-12 kiloa, ja saa tulla nytkin samanverran. En ota painosta mitään stressiä, koska tiedän syöväni terveellisesti ja monipuolisesti, joten vauva ainakin tulee saamaan kaiken tarvitsemansa ravinnon :).

13+0 || Alkuraskauden kuulumiset

Uutta raskautta alettiin yrittää yhden välikierron jälkeen ja postitiivisen raskaustestin tein 1.11. Kiertoni oli vähän sekaisin ja tavallista pidempi, joten oli vaikeaa hahmottaa milloin raskaustesti kannattaisi tehdä. Se oli kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla jo positiivinen, mistä olin todella onnellinen!

Alkuraskaus oli piinaavaa aikaa, koska keskenmenon mahdollisuus pyöri mielessä lähes jatkuvasti. Ennen varhaisraskauden ultraa en oikeastaan edes halunnut ajatella raskautta, mutta nyt neljän ultran jälkeen kai pitäisi jo uskoa, että kaikki on hyvin, ja vauva pysyy mukana loppuun saakka.
Kävin ensimmäisellä neuvolakäynnillä 23.11, jolloin viikkoja oli kasassa 6+5, en tosin tuolloin tiennyt kuinka pitkällä olen, koska kiertoni oli niin sekaisin vielä. Katsottiin paino ja verenpaine, ja neuvolatäti halusi kuulla myös mahdollisista peloistani ja huolistani. Samalla käynnillä lääkäri ultrasi, mutta kohdun asennon vuoksi sikiötä ei saatu näkyville, sen sijaan näkyi raskauspussi ja sen sisällä sykkeeksi tulkittava väreily. Varattiin samalla aika kahden viikon päähän uuteen ultraan, koska ei saatu selville raskauden kestoa. Seuraavassa ultrassa näkyikin jo sikiö ja syke selkeämmin, viikot olivat tuolloin sikiön koon mukaan 8+6. Halusin kuitenkin vanhojen kokemusten vuoksi käydä vielä yksityisellä varhaisraskauden ultrassa ennen niskaturvotusultraa.

Rv 10+1

Varhaisraskauden ultraäänessä kävin viikolla 10+1. Kaikki oli edelleen hyvin ja sikiö vastasi päivälleen edellisen mittauksen perusteella laskettuja viikkoja. Pystyin sitten vihdoin huokaisemaan ja enemmän uskomaan raskauteen. Huolta hieman lisäsi se, ettei sydänääniä saatu kuuluviin neuvolan dopplerilla, mutta se tietysti selittyi sillä kohdun asennolla. Istukan virtaukset kuuluivat kyllä jo heti ekasta kuuntelukerrasta selkeästi. Kotona sain sydänäänet kuuluviin omalla Angel Sounds Jumper -dopplerillani joulupäivänä viikolla 11+2. Sekin omalta osaltaan taas rauhoitti mieltä.

Niskaturvotusultra olikin sitten viime keskiviikkona, jolloin sikiön ikä tarkentui päivällä ja viralliseksi lasketuksi ajaksi merkittiin 14.7. Vauvaa ultratiin tavallisen ultran lisäksi myös 4D:nä, ja se on niin parasta! Vaikka hän näyttääkin vielä minikokoiselta alienilta, niin oli tosi kiva nähdä vauvan liikkeet ja kaikki kolmiulotteisesti. Tällä kertaa veriseulan arvot olivat myös omasta mielestäni hyvät, kesällä ne kun olivat ihan selkeästi HUONOT. Nyt S-hCG-beeta oli 89 ja S-Pappa 1236. Niskaturvotus oli vain 1,01mm ja kätilö laski down-riskiksi 1:14000 ja 13- ja 18-trisomien riskiksi 1:100000.

Rv 12+5

Sittenpä päästäänkin niihin kuuluisiin raskausoireisiin. Ensimmäinen selkeä oire oli pahoinvointi, joka alkoi viikon 6 tietämissä. Tasaiseen tahtiin sai töissä ja kotona ravata oksulla, vaikka kotona pystyikin syömään juuri niin tasaisin väliajoin kuin huvitti. Töissä se tietysti oli vähän vaikeampaa, koska työpisteeltä ei voi vain lähteä tauolle oman mielen mukaan. Onneksi pahoinvointia kesti tällä kertaa ”vain” viikolle 11 saakka, nyt pahaolo iskee vain todella pitkän ateriavälin ja jalkeillaolon jälkeen. Pojista kärsin pahoinvointia muistaakseni melkein puoliväliin asti! Eetusta se lakkasi muutamaksi viikoksi viikon 11 jälkeen ja tuli sitten takaisin, tosin paljon lievempänä.

Toinen raskausoire, jonka ihanaiset työtoverinikin olivat huomanneet jo vaikka kuinka kauan sitten, oli pissalla ravaaminen. Jatkuva pissahätä on minulle siinä mielessä uusi juttu, että pojista se vaivasi vasta raskauden loppupuolella. Nyt tosin yritän ihan tietoisesti juoda paljon vettä, jotta säästyisin ylimääräisiltä turvotuksilta.

Rv. 10+6

Ylivoimainen väsymys alkoi viikon kahdeksan jälkeen ja jatkuu edelleen. Työpäivän jälkeen nukahdan, jos menen hetkeksi sohvalle istumaan ja se on ihan varma. Jos kotityöt odottavat tekijäänsä, niin en oikeasti voi hetkeksikään oikaista koipiani tai nukun varmasti aamuun saakka. Toivon, että väsymyskin alkaisi parin seuraavan viikon aikana hellittää, koska ihana talviaika menee minulta kovaa vauhtia ihan ohitse. Voimaton olo on muutenkin ärsyttävää, kun tietää että on hommia hoidettavana, enkä tosiaan aio sysätä kaikkea miehen harteille.

Vatsan turvotus on ollut ihan omaa luokkaansa tässä raskaudessa. Näytin jo kymppiviikolla siltä, kuin puoliväli häämöttäisi. Olen koittanut hillitä turvotusta juurikin juomalla runsaasti vettä ja välttelemällä nopeita hiilihydraatteja, mutta kylläpä se vatsa silti oli illalla kolme kertaa isompi kuin aamulla. Nyt kahden viime viikon aikana turvotus on alkanut hellittää ja ”se oikea” vauvavatsa alkanut tulla esille.

Vaikka raskausoireet eivät olekaan kovin hohdokkaita, niin olen tosi kiitollinen, että minulla on niitä, varmasti ymmärrätte miksi. Tässä kyllä ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti keskiraskautta, joka kokemukseni mukaan on raskauden rattoisinta aikaa. Ihanaa ajatella, että meillä on ensi kesänä pieni uusi tuhisija kasvattamassa meidän perhettä ja rakkautta.