Bola -koru

Yhteistyössä Myllymuksut. Yhteistyö saatu Mammalandian kautta.


Myllymuksut Oy on toukokuussa 2017 13-vuotta täyttävä ekologisuuteen ja kotimaisuuteen panostava yritys, jonka tuotteet on suunnaattu koko perheelle. Valikoimaan kuuluvat niin vaatteet, imetystarvikkeet, kestovaipat kuin kodin käyttötekstiilitkin.
Sain mahdollisuuden valita Myllymuksuilta raskausaikaan sopivan ihanan bola -korun heidän valikoimistaan! Ennen tätä raskautta en tiennyt mitään bola -korujen olemassaolosta, mutta nyt olen koko alkuraskauden suunnitellut oman raskauskorun hankkimista. Yhteistyö tuli loistavaan aikaan, koska olen juuri ylittänyt raskauden puolivälin, jolloin vauva alkaa kuulla kohdun ulkopuolisia ääniä.
”Bola on meksikolainen kauniisti helähtelevä riipus, jota voit käyttää esim. raskauden aikana vauvasi iloksi ja myöhemmin vaikka ihanasti helähtelevänä imetyskoruna.
Vauva kuulee kohdun ulkopuolisia ääniä n. 20 raskausviikolta lähtien ja totuttuaan kohtuaikana riipuksen ääniin, hän nauttii niistä myös syntymän jälkeen.”


Valitsin yksinkertaisen ja erittäin kauniin sileän hopeanvärisen palloriipuksen. Riipuksen mukana tuli pitkä nyöri, jonka avulla bolan saa raskausaikana roikkumaan kasvavan vatsan päälle. Olen käyttänyt bolaani päivittäin kotona. Toivon, että vauva oppii ajan myötä tunnistamaan bolan helinän ja tunnistaisi sen vielä synnyttyäänkin. 
Meille on ensikuussa syntymässä pieni kummityttö, ja aion käyttää Myllymuksujen laajaa tuotevalikoimaa lahjaideoiden hankkimiseen. Kotimaisuus ja ekologisuus on meille myös lahjoissa tärkeää. 
Bolaa voi käyttää niin arkisten kuin juhlavienkin asujen kanssa ja se näyttää aina yhtä kauniilta. Vaimea helinä piristää sekä äidin että vauvan päivää ja sen avulla saa luotua ihan uudenlaisen yhteyden pikkuisen kanssa.
Myllymuksujen verkkokauppa: MYLLYMUKSUT
Linkki Bola-koruun: BOLA
Mammalandian kotisivut ja facebook: MAMMALANDIA ja FACEBOOK
Molemmat löytyvät myös instagramista: @myllymuksut ja @mammalandia
Ihana aurinkoista viikonloppua kaikille!
Mainokset

Raskausviikko 20+0



Kuvan Bola -koru saatu Myllymuksuilta, siitä enemmän huomenna!


Sairausloma loppui (vihdoin) tiistaina, ja pääsin takaisin töiden pariin. Supistukset eivät lisääntyneet tai voimistuneet viikon aikana, mistä olen todella onnellinen! Ehkä ne vihdoin alkavat rauhoittumaan. En oikeasti ole koskaan ollut näin iloinen aamuvuoroviikosta, vaikka tämä viikko ei ollut töissä ehkä ihan helpoimmasta päästä. Ihanaa olla aikuisten ihmisten ympäröimänä ja puhua asioista, jotka ei liity millään tavalla kotiin.

Kävin tosiaan viime viikolla siellä neuvolalääkärillä, ja hän laittoi lähetteen Taysiin äitiyspoliklinikalle istukan poikkeavan sijainnin vuoksi. Nyt näyttää siltä, että istukka olisi osittain kohdunsuun päällä, ja napakampien supistusten aikainen vähäinen vuoto johtuisi ilmeisesti siitä.

Kuitenkin vanhoja potilastietoja selaillessani muistin erään toisenkin seikan, joka voi aihettaa kipukohtauksia ja ehkä näitä vuoteluitakin. Nimittäin endometrioosi, joka minulla todettiin keskenmenon jälkeisessä tutkimuksessa naistenpolilla viime kesänä. Endometrioosini on levinnyt, mutta laajuutta ei vielä tiedetä, koska en ole käynyt sen tiimoilta tutkimuksissa syksyn jälkeen. Soitin tästä neuvolaan perjantaina, ja minua neuvottiin ottamaan endometrioosi puheeksi äitiyspolikäynnillä. Se selittäisi oikeasti niin paljon, jos se olisi nyt raskaushormonien myötä aktivoitunut. Olen tuntenut sellaista tulehduskipua lantion alueella ja vatsassa. Sen lisäksi kipua on ollut lonkissa, jotka eivät ole minulla olleet koskaan aiemmin kipeät! Kivuista huolimatta olen pystynyt olemaan töissä, ja olen ollut ihan rauhallisin mielin, kun supistuksetkin ovat nyt pysyneet samanlaisina.
Aika äitiyspoliklinikalle on ensi viikon torstaina klo.12:30, eli ennen iltavuoron alkua käyn siellä. Toivon kipujen johtuvan endosta, jottei sairauslomaa tarvitsisi kirjoittaa. Kipuahan aiheutuu endometrioosista olin töissä tai kotona, joten sairausloma olisi sinänsä turha. Endo ei kuitenkaan vauvaan tai raskaudenkulkuun vaikuta mitenkään, joten haluaisin olla töissä niin kauan kuin vain suinkin pystyn.
Vauva potkii yhä enemmän ja lujempaa. Hän on myös kasvanut hurjasti ja täyttää nyt alavatsani ihan mukavasti! Välillä tunnen hänen pikkuruisen päänsä (tai peppunsa) vatsan vasemmassa reunassa, välillä hän työntää jaloillaan vatsaani pienen ulospäin näkyvän kuprun.
Kirjoitin siihen poika vai tyttö -postaukseen, että vatsa on kasvanut eteenpäin. Nyt kuitenkin tuntuu, että leviän ihan kamalasti sivuille! Paino on noussut puoli kiloa edellisestä neuvolakäynnistä, ja paino on lähtöpainoon edelleen vähän miinuksella, mutta silti näyttää siltä kuin olisin lihonut jotain kymmenen kiloa! Lisäksi kasvot ovat ihan turvoksissa. Noh, nämä on näitä raskauden ihania sivuvaikutuksia, ne täytyy vaan kestää ja yrittää rakastaa omaa kehoa. Se kuitenkin tekee ihan hirveän duunin mukautuessaan kodiksi pienelle uudelle tulokkaalle. ❤

#FEELDELIGHTED

Yhteistyössä Delight. Yhteistyö saatu Mammalandian kautta.

Kuukausi valmennusta takana. Sen kunniaksi on nyt luvassa vähän spesiaalimpi postaus, sillä Delight halusi tehdä kanssani yhteistyötä! Delightin kotisivuille pääsette tästä: http://www.feeldelighted.com/fi/.

Herkulliset ja ravitsevat, erityisesti naisille suunnitellut Delight -proteiinipatukat sopivat täydellisesti niin treenienergian antajaksi, kiireisen hetken näläntaltuttajaksi kuin matkakaveriksikin reisuun mukaan! Yksi patukka mahtuu näppärästi pieneenkin käsilaukkuun, mutta pitää silti nälän kurissa ja energiatasot hyvänä pitkään. Näin raskausaikana nälkä saattaa yllättää nopeasti, joten terveellistä välipalaa on hyvä pitää kädenulottuvilla missä vain sitten liikunkin.

Sain testaukseen Delight -patukoita kolmessa herkullisessa maussa; Vanilja-vadelma, kahvi ja valkosuklaa sekä suklaakeksi. Näistä kolmesta suklaakeksi oli ehdottomasti suosikkini! Patukoihin on tulossa myös uusi maku, joka julkaistaan perjantaina 24.2.

Delight -patukat sisältävätä huimat 13g proteiinia, 16g kuitua, 3g rasvaa ja alle 2g sokeria. Lisäksi patukoista saa D- ja E-vitamiineja, foolihappoa ja sinkkiä. Kaikkea hyvää naisten tarpeisiin!

Itselläni Deligh -patukat ovat olleen mukana Helsingin reissulla, välipalana kiireessä ja pelastuksena makeanhimon iskiessä. Delight -patukat sopivat myös tuomaan energiaa opiskeluun ja työskentelyyn. Unelma itsestä -valmennuksessa olen edelleen neljännellä viikolla voinut keskittyä enemmän ruokaan kuin liikuntaan supistelujen vuoksi. Aion jatkossakin käyttää Delight -tuotteita, sillä ne lisäävät kivasti kasvisruokavalioon proteiinia ja kuituja.

Delight haluaa hemmotella myös teitä! Osallistumalla arvontaan voitte voittaa Delight-tuotteita.

Osallistut arvontaan kommentoimalla postauksen kommenttikenttään, mikä olisi suosikkisi esittelemistäni Delight -patukoista? Lisää kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi. Käythän myös tykkäämästä blogini facebook -sivuista.  Arvonta päättyy 6.3.2017 klo. 9:00. Voittaja julkaistaan blogissa, blogin facebookissa ja laitan tietysti myös sähköpostia voittajalle. 


Onnea kaikille arvontaan!

Raskausviikko 19+0 ja kuvia kuluneelta viikolta


Raskautta kulunut 47,5%, eli 133 päivää, 147 päivää jäljellä. Puoliväliin tasan viikko. Rakenneultraan aikaa 18 päivää. 

Kulunut viikko oli ehkä raskain tähän mennessä. Supistuksia on tullut melko tiuhaan levosta huolimatta, ja ne ovat alkaneet aiheuttaa lievää paineentunnetta kohdunsuulle. Pelkkä tunne ei välttämättä merkitse mitään radikaalia raskauden etenemistä ajatellen, mutta se on inhottavaa. Kaikesta huolesta huolimatta olen edelleen superonnellinen ja kiitollinen tästä raskaudesta. Oli ihanaa nähdä pieni rakas taas ultrassa hyvinvoivana, ja jokainen tuntemani potku on kullanarvoinen.

Paino on lähtenyt nousuun, mikä on ihan hyvä juttu. Vaikka turvotuksetkin meinaavat nyt vähän puskea päälle, niin olo on kyllä terveempi, kun on saanut painon taas noususuhdanteiseksi.
Liitoskipuja on ollut edelleen jonkin verran. Nyt ne vaivaavat lähinnä maatessa, kun yritän kääntää kylkeä. Muuten niistä ei ole juurikaan haittaa.
Mieliala on pysynyt hyvänä, mutta edelleen meteliä ja riehumista on jotenkin erityisen vaikeaa sulattaa. Mitään kummallisempia kiukunpuuskia tai mielialanvaihteluita ei ole ollut.
Ne klementtiinit.. Mikä ihme siinäkin on, että niitä on pakko nousta syömään melkein joka yö?

Kovasti odotan sitä äitiyspolikäyntiä, johon ei muuten ole vieläkään tullut kutsua. Odotan innolla ja kauhulla myös rakenneultraa. Vaikka tiedän kaiken olevan hyvin, niin jostain silti kumpuaa se ajatus, että entä jos ei olekaan? Pitäisi ehkä nyt vaan luottaa omaan kehoon ja antaa tulla mitä on tullakseen. Aion kyllä vaatia kaikki tarpeellisiksi kokemani käynnit sen istukan sijainnin osalta, ja kysellä seuraavalla neuvolakäynnillä jo synnytystapa-arvion aikataulusta. En haluaisi odottaa ihan sinne 36. raskausviikolle, koska meillä on pojatkin tulleet sen verran aikaisin ja nuorempi vielä melkoisella vauhdilla. Jos saisi edes jonkinlaisen kontrollin ennen 35. raskausviikkoa, niin olisin jo tyytyväinen. Mutta taitaa mennä sitten yksityisen hommiksi ne.

Viime viikon oleilin tosiaan kotona ja yritin ottaa niin rauhallisesti kuin kahden alle viisivuotiaan kanssa voi ottaa. Lepäilin päiväkseltään, välttelin suuria siivouksia ja ulkoillessa YRITIN löntystellä hissukseen (mies sai kyllä pariin otteeseen huomauttaa juoksuaskelista).


Tänään perjantaina kävin Helsingissä erinäisten juttujen takia ja jäin muutamaksi tunniksi vielä kuvailemaan ja ihmettelemään kaunista helmikuista pääkaupunkia. Sää oli harmaa kuin mikä, mutta oli ihanaa viettää hetki ihmisvilinässä, jossa kukaan ei tunnistanut. Kävelin pienen lenkin Senaatintorin kautta Kaisaniemenrantaan ja rantaviivaa pitkin takaisin Rautatieasemalle. Kävin kahvilla Robert’s coffeessa ja nautiskelin omasta pienestä hetkestäni.

Viikko oli kaiken kaikkiaan ihan kiva, vaikka sairausloma vetää vähän mieltä matalaksi. Kuinka se onkaan niin, että sairauslomalla ollessa stressitaso voi olla korkeampi kuin työpäivinä? Onneksi meille töissä ollaan kannustavia ja työnjohto ei ole antanut minulle minkäänlaista aihetta potea syyllisyyttä, vaikka tottakai yhden poissaolot vaikuttavat koko työporukan dynamiikkaan.
Haluaisin kovasti kuulla teidän kokemuksia aikaisin alkaineista supistuksista, ja varsinkin etisestä istukasta. Kuinka tarkkaan tilaa seurattiin ja mikä lopputulema oli? 

Raskausviikko 18+0

Taas on viikkonloppu käsillä ja raskausviikko 19 alkaa! Viikko 18 oli jälleen hyvinkin paljon samanlainen kuin viikko 17.

Supistuksia tuli rasituksen jälkeen ja ne olivat edelleen kivuttomia, mutta napakoita. Myös pientä verenvuotoa oli havaittavissa. Kuitenkin niin pientä, ja selkeästi rasitukseen liittyvää, ettei kannata huolestua. Kuuluu asiaan, ja nyt vaan entistä rauhallisemmin sitten on otettava.
Liitoskivut eivät vaivanneet juuri ollenkaan, mitä nyt pientä vihlontaa työpäivän päätteeksi. 
Ruokahalu on palannut, ja ruoka maistuu jälleen normaalisti. Painokin varmaan alkaa tästä nyt taas nousemaan, kun ei enää mennä miinuskaloreilla! 
Energiaa riittää liiaksikin. Kun on virtaa, niin sitä tulee touhuttua vähän turhan paljon. Se taas kostautuu supistuksilla ja liitoskivuilla. 
Mieliala ollut ihan peruspositiivinen. Olen kuitenkin huomannut, että poikien riehuminen ärsyttää  nyt jotenkin erityisen paljon. Sitä haluaisi työpäivän päätteeksi vaan tulla rauhalliseen kotiin ja nostaa jalat ylös. Antti on aloittanut jonkin jälkiuhmakauden ja tavarat lentelee. Kiukunpuuskat kohdistuvat välillä valitettavasti myös pikkuveljeen, ja sitä en siedä ollenkaan. Viha ja kiukku ovat tottakai sallittuja tunteita, mutta ketään ei saa satuttaa tai kiusata, vaikka itsellä olisi kuinka hankalaa olla. Aluksi käytin tähän sitä perus ”älä tee noin, älä tee näin, nyt olet aika tuhma” -taktiikkaa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Sen sijaan iso halaus ja ohjaaminen omaan huoneeseen rauhoittumaan tehoavat paljon paremmin ja jää itsellekin parempi fiilis, kun ei tarvitse kokoajan olla jäkättämässä.

Vannon, että ensiviikon mahakuvassa laatu on parempi kuin näissä parissa edellisessä. On vaan ollut niin kiire kaikkien muiden juttujen kanssa, ettei ole ollut sopivaa hetkeä kuvata luonnonvalossa. Pahoittelut siitä! 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Raskausviikko 17+0

119 päivää raskautta takana, edessä vielä 161 päivää, 23 viikkoa, 5,75 kuukautta. Puoliväliin matkaa 21 päivää, eli kolme viikkoa. Seuraavaan neuvolakäyntiin aikaa 6 päivää ja rakenneultraan 4 viikkoa ja 5 päivää.

Nyt olisi jo viidennen raskausviikkopäivityksen vuoro. 18. raskausviikko. Se tuntuu niin hienolta ja paljolta, vaikka paljon on vielä matkaa kesään. Raskautta ei tule enää joka hetki edes ajatelleeksi, mikä on melkoisen erikoinen fiilis. Molemmissa aiemmissa raskauksissa seurasin Odottajan opasta lähes päivittäin, mutta nyt se saattaa unohtua moneksi viikoksi hyllylle avaamattomana. Kai sitä sitten osaa rentoutua tähän raskauteen keskenmenonkin jälkeen, vaikka pelkäsin vähän muuta.

Uusia vaivoja ei kuluneella viikolla tullut, liitoskivutkin pysyivät aisoissa vatsataudin sidottua meidät kotipotilaiksi. Supistuksia on kuitenkin jonkin verran ollut nyt vastataudin aikana ja sen jälkeen, ja niistä vähän ehdin jo huolestumaankin. Soittelin neuvolaan niistä, ja supistelu on kuulemma täysin normaalia, jos äidin keho on kovassa stressitilassa esimerkiksi juuri sairastelun vuoksi. Niin neuvolasta kuin työterveydestäkin käskettiin vain lepäilemään ja huolehtimaan riittävästä vedenjuonnista, joten nyt olen jo ihan rauhallisin mielin sen suhteen.

Vauva liikkuu tosi paljon, ja osan liikkeistä tunnen ihan selvästi vatsan vasemmassa reunassa nyt myös makuultaan. Vauva reagoi jo ääniinkin, mikä on ihan uskomatonta! Hän on kuitenkin vasta niin pikkuinen. Tällä viikolla vauva on noin 18 cm pituinen ja hän painaa viikon alussa noin 125 grammaa ja viikon lopulla noin 160 grammaa.

Mielialani eivät vaihtele enää niin suuresti kuin alussa, mutta itkuherkkyys on lisääntynyt. Energiatasot ovat nousussa, vaikkakin norovirus kyllä niistäkin on osansa kuluneella viikolla verottanut. Olen ollut koko viikon sairauslomalla, samoin mieheni. Vinkki: Peskää käsiä ja vältelkää tätä tautia kuin ruttoa!

Painoa on nyt lähtötilanteesta edelleen 2 kiloa miinuksella, olen siis saanut sairastelun jälkeen sitä jo hieman kurottua takaisinpäin. Ruokahalu ei ole mitenkään erityisesti nyt raskausaikana muuttunut eikä mielitekoja ole juurikaan, klementtiinejä kaipaan kuitenkin edelleen joka ikinen .

Onko teillä ollut raskausaikana jotain erityisiä mielitekoja ja mitä?

Hauskaa viikonloppua!