26. raskausviikko



Raskautta kulunut 62,5%, 175 päivää. Vauva on täysiaikainen tasan kolmen kuukauden kuluttua. Aikaa laskettuun aikaan 105 päivää, 15 viikkoa, 3,5 kuukautta. Aikaa äitiysloman alkuun 69 päivää, 9,86 viikkoa, 2,3 kuukautta. Aikaa seuraavaan äitiyspolikäyntiin 2 viikkoa ja 4 päivää. Aikaa seuraavaan neuvolakäyntiin 1 viikko ja 3 päivää. 

Ne liitoskivut. Jos ei ole koskaan kokenut lantion löystymistä ja liitoskipuja, niin ei voi kuvitellakaan millaista tuskaa päivät ovat. Sattuu kääntyä sängyssä, sattuu oikaista jalat, sattuu nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Jos seisot hetken paikoillaan niin taas sattuu lähteä liikkeelle. Sattuu mennä istumaan, sattuu nousta ylös. Sattuu käydä vessassa, pestä pyykkiä, leikkiä lasten kanssa, käydä kävelyllä koiran kanssa. Yksinkertaisesti kaikki muu sattuu paitsi paikoillaan istuminen. Minulla ei ole mitään oikeutta valittaa tästä, meillehän tulee ihana terve pieni tyttö. Aina ei vaan jaksaisi olla reipas.

Olin eilen blogi-illassa Salossa. Ajomatkaan meni kaksi tuntia, eikä autossa tullut kuin pari hassua supistusta. Olo oli hyvä vielä autosta noustessakin, olin koko aamupäivän ottanut ekstrarauhassa ihan vain iltaa varten. Kun pääsin sisälle Murenan tiloihin, niin kivut pamahtivat päälle. Tuntui etten pystynyt keskittymään muiden bloggaajien kanssa keskusteluunkaan niin hyvin kuin olisin halunnut, kun vuoronperään supisti tai sattui, mikä oli tosi harmi. Paikalla oli oman ikäluokkani väkeä ihan mukavasti, ja olisin halunu tutustua heidän kanssaan vähän paremmin illan aikana (apua, kohta kuulun jo ”yli kaksvitosiin”, enkä enää kuulukaan kakskymppisten sarjaan..).

Mulla liitoskivut tuntuvat lähinnä lantion ulkosyrjällä, pikkulantiossa, nivustaipeissa ja kipu säteilee takareisiin ja alaselkään. Oon kokeillu kaikkea, mikä helpottaisi edes vähän kipua. Ehkä suurin apu on ollut sairauslomasta, jota olen täällä ”vietellyt” nyt kahden viikon verran. Maanantaina menen töihin. Koitin viime maanantaina saada aikaa työterveyteen heti aamusta. Ajattelin, että sama lääkäri voisi jatkaa sairauslomaa, joka sitä myönsikin alunperin. Työterveyden ajanvarauksessa tuhahdettiin, että ei raskausajan asiat kuulu heille. Sanoin, että en voi saada aikaa tuosta noin vain neuvolalääkärille, soitin sinne jo viime viikolla eikä aikoja ollut. No, soitin uudestaan neuvolaan. Ei aikoja kahteen viikkoon, sanoi hoitajani. Hän on ihana ja sympaattinen ihminen, ja kun kerroin meidän viimeaikaisesta elämästä Eetun sairasteluista lähtien, hän kuulosti todella harmistuneelta, ettei minua otettu vastaan työterveydessä. Hän sanoi, että nyt kannattaisi mennä päivystykseen, koska en ole työkuntoinen. Soitin töihin, työnjohtaja ymmärsi ja ihmetteli myös työterveyden tympeyttä. Kyllähän minä ymmärrän, että ensisijaisesti raskausajan asiat hoidetaan neuvolassa, mutta tämä kipu pahenee työssä, joten eikös se siten liippaisi vähän työterveydenkin palveluita, varsinkin kun neuvolaan ei yksinkertaisesti ole aikoja. 

Päivystyksessä vierähti tunti poikineen ja minut vastaanotti lopulta ulkomaalaistaustainen mieslääkäri. Me oikein taidettu ymmärtää toisiamme puolin eikä toisin, enkä halunnut hänen tekevän sisätutkimusta. Hänenkin mielestään olisi pitänyt saada aika työterveydestä, jos kipu vaikeuttaa työntekoa tai työnteko pahentaa kipua. Ja neuvolastakin olisi pitänyt vain tuosta noin vain ”järjestää apua”, just joo. Siellä on mun mielestä YKSI lääkäri, joka hoitaa sekä äitiysneuvolan että lastenneuvolan asiakkaat. Noh, päivystyslääkäri saa kirjoittaa maksimissaan viikon sairauslomaa ja sen hän kirjoitti. Sanoi, että tule takaisin sitten jos tilanne on edelleen hankala työterveydessä ja neuvolassa.

Mua harmittaa ihan älyttömästi. Minä en HALUA olla sairauslomalla raskauden takia, vaan minun on ollut pakko. Mutta nyt riittää, on todella nöyryyttävää ja ahdistavaa ravata ja soitella sinne tänne valittamassa kipujaan ja kuunnella kuinka ei ole kenenkään tehtävä auttaa. Niin ei sitten. Menen töihin ja teen mitä voin, loppupäivät sitten varmaan makaan lahnana, kun en muuhun työpäivän jälkeen kykene.

Huomaatte varmaan pienimuotoisen ärsyyntymisen tästä tekstistä. Turhautumiseni purkautui nyt tähän, anteeksi. Se purkautui jo aiemmin työnjohtajalleni ja uskon, että se on nyt purettu. 

Viime viikko sisälsi toki kivojakin asioita. Paljon tytön potkuja, vauvanvaatteiden hipelöintiä, eteisen sisustamista, kampaajakäynnin ja kirppispöydän pitoa. Sain tehtyä ihan hyvään malliin tulevia blogijuttuja, valmisteltua yhteistyöpostauksia ja otettua kuvia. Rohkaistuin editoimaan kuvaamani videomateriaalin (yleensä siirrän videot vain koneelle ja sinne ne jäävät editoimattomina pölyttymään). Ihan kiva viikko siis, täynnä rakkautta ja onnellisuutta. Mulle tuo sairauslomajuttu on tosi iso juttu, vaikka se ei ehkä oikeasti sitä ole. Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja vaikka se pysyy tavallisessa elämässä jo ihan hyvin tasapainossa, niin tuollaiset ”ylimääräiset” stressit kyllä laukaisevat sen uudelleen ja sitten ahdistaakin ihan kaikki. Päivä kerrallaan taas mennään eteenpäin, ja ehkä se ahdistuskin helpottaa, kun pääsen taas työhön kiinni (ahdituksen päivystyslääkäri sivuutti ihan kokonaan, kuuluu kukuulemma normaaliin raskauteen). Äitiyspolilla varmaan tarkistetaan taas kohdunkaulan tarkka mitta ultralla ja annan lääkärin tehdä tällä kertaa päätöksen sairausloman tarpeesta (viimeksi kieltäydyin jäämästä saikulle, kun sitä äitiyspolilla tarjottiin).

Mahtavaa perjantaita ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Mainokset

KEVÄTMESSUT 2017 | SIS. ARVONNAN!

http://www.pixbay.com http://www.canva.com



Kevät tulee vauhdilla, ilmat lämpenevät ja aurinko paistaa! Lumi on meidän omalta takapihalta sulanut jo muutamia päiviä sitten ja paljastanut karun totuuden: kuolleen nurmikon, likaisen, koiran pissalta haisevan terassin ja köyhän kukkapenkin, ja nälvääntyneen takapihalle unohtuneen kukkaruukun.

Lähden kevätmessuille äitini kanssa hankkimaan inspiraatiota ja ideoita pihaa ja kodinsisustusta varten, tekemään ostoksia ja viettämään ihanaa päivää ihmisvilinässä. Haaveena olisi luopua puisesta terassista ja istuttaa puisen näköesteaitamme kaveriksi pensasaitaa. Haluan värikkään ja runsaan kukkapenkin, puutarhakalusteet ja lapsille oman nurkkauksen takapihallemme. Lisäksi pakollinen hankinta olisi verkkoaita koiraa varten sekä portti, josta lapset pääsisivät tarvittaessa kirmaamaan taloyhtiön yhteiselle pihalle. 
http://www.pixbay.com
Kevätmessujen Kevätpuutarha -tapahtumasta lähden hakemaan ideoita lähinnä pensasaitaa ja kukkapenkkiä varten, meidän maaperämme on hieman ongelmallista (kuivahkoa) ja kesäisin aurinko porottaa suoraan takapihalle. Meillehän on kesällä syntymässä vauva, ja olisi tosi ihanaa viettää tyttäremme nimiäisiä niin, että takapihan oven voisi huoletta pitää auki ja vieraat pääsisivät nauttimaan (toivottavasti) kauniista kesäpäivästä myös takapihallemme. Asuntomme on ihan hyvän kokoinen, 95 neliöinen, mutta ei kovin avara. Sen vuoksi juhlien järjestäminen tuottaa aina vähän haasteita vierasmäärän suunnittelussa. 
Sisusta! -tapahtumasta lähden hankkimaan ideoita olohuoneen ja eteisen seinäpintojen uusimiseen. Meidän rivitaloasunnon seinät on maalattu valkoisella hohtavalla maalilla, jonka alla on jollain ihmeellisellä menetelmällä luotu kohokuviopinta. Auringonvalo tekee seinästä likaisen ja levottoman näköisen, ja haluaisin jollain (mahdollisimman simppelillä) keinolla tasoittaa seinät ja maalata ne uudelleen rauhallisemmalla, mattapintaisella maalilla. Sisusta! -tapahtumasta saa myös vinkkejä pihan somistamiseen, ja sekin olisi ajankohtaista meille. Lisäksi vauvan nurkkaukseen tarvitsen inspiraatiota, pää lyö ihan tyhjää senkin suhteen.
http://www.pixbay.com
Oletko halukas lähtemään Kevätmessuille Helsingin Messukeskukseen 6.-9. huhtikuuta? 
Nyt voitte voittaa lipun osallistumalla arvontaan täällä blogissani ja toisen lipun osallistumalla arvontaan somekanavissani.

Blogin kautta osallistut kommentoimalla kommenttikenttään ”Mukana arvonnassa!” ja lisäämällä kommenttiin vielä sähköpostiosoitteesi. 

Somekanavissa osallistut tykkäämällä blogin Facebook -sivusta ja/tai Instagram -tilistä ja kommentoimalla Kevätmessut -aiheiseen kuvaan ”Mukana arvonnassa!” Kuvan löydät sekä instagramista että facebookista. 
Voit siis parhaassa tapauksessa voittaa messuille kaksi lippua.


Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisiin tapahtumiin!

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Ilmoitan voittajan somekanavissa sekä voittajalle henk.koht, sähköpostilla. 🙂

Rv. 24+0

Eilen alkoi 25. raskausviikko. Tänään raskautta on kulunut 169 päivää eli 60,4%. Jäljellä on 111 päivää ja olen jo seitsemännellä raskauskuukaudella! Aika menee niin nopeasti, mikä on vain aivan ihana juttu. ❤ Tytön etunimi on päätetty ja hän tulee päivä päivältä enemmän osaksi meidän perhettämme. Vatsa kasvaa ihan mieletöntä vauhtia, mutta paino on sama kuin edellisellä neuvolakäynnillä. Musta tuntuu myös, ettei rautalääke oikein tehoa, ja tärisyttää ja väsyttää melkoisesti, huimaa myös jonkinverran.

En muistanut laittaa postausta ajastukselle ja koko päivä meni Espoossa, joten siksi raskausviikkopostaus tuleekin vasta tänään.

Raskausviikolla 24 kivut lisääntyivät. Todella paljon. Olen ottanut viime viikot rauhallisesti, ja en ihan suoraan sanoen ymmärrä mistä nämä kivut nyt yhtäkkiä pamahtivat. Kipu tuntuu siis lantiossa terävinä pistoksina ja ihan perinteisinä liitoskipuina, jotka säteilevät alaselkään ja reisiin. Supistuksia on tullut jonkin verran myös. Olen ollut tämän viikon sairauslomalla, ja minun oikeasti oli tarkoitus vaan maata ja ottaa rauhassa, koska pojilla oli hoitoviikko. Mutta sitten Eetu sairastui johonkin mysteeritautiin, tuli kuumetta, oksentelua, voimakasta pääkipua, todella rankkaa väsymystä ja harhoja.

Lääkärit olivat kaikki eri mieltä siitä, mistä oli kyse. Yksi sanoi sen olevan vatsatautia, toinen epäili virusperäistä aivokalvontulehdusta ja kolmas uskoi päänsäryn ja oksentelun johtuvan aivotärähdyksestä ja kuumeen flunssasta (Eetun pää oli Antin mukaan lyöty seinään päiväkodissa, hoitajat eivät ole nähneet). Meidän oman sairaalan lääkärin mukaan Eetulla ei ollut kuivumisen merkkejä, vaikka poika oli veltto ja sekava, joten nelisen tuntia sairaalassa maattuamme meidät passitettiin kotiin. Hän teki kuitenkin lähetteen (onneksi!!) Tayssiin lastenpolille, jonne sitten lähdimmekin kiireenvilkkaa samana iltana. Se tunne, kun oma lapsi näkee harhoja, ei vastaa kysymyksiisi eikä oikein herää kunnolla unesta, on todella pelottavaa. Tayssissa kaikki huolet otettiin vakavasti, vaikkakin siellä hoitajilla ja lääkäreillä oli omat käsityksensä siitä, mikä Eetua vaivaa. Kukaan ei tiedä varmasti vieläkään. Eetua pidettiin nesteytyksessä ja joskus puolenyön jälkeen saimme lähteä kotiin. Eetu sai kymmenen kiloisen lapsen PÄIVÄannoksen nesteytystä ja vaikutti hivenen pirteämmältä kotiinlähtiessämme. Seuraavana päivänä hän oli vielä uupuneen oloinen, itkuinen ja valitti edelleen sitä päänsärkyä. Torstaina Eetu oli onneksi jo paljon parempi, jaksoi lähteä uloskin ja nyt viimeiset kaksi päivää hän on ollut täysin oma itsensä <3.

Lepo jäi siis omalta osaltani vähemmälle ja stressi lisäsi supistuksia ja pojan kantaminen liitoskipuja. Mutta se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että Eetu on nyt paremmassa kunnossa, ottaisin vaikka kaikki kivut maailmassa, kunhan pojat pysyisivät terveenä. Saas nähdä ensiviikosta sitten, minulla olisi iltavuoro enkä ole sanonut töihin vielä juuta enkä jaata, että pystynkö menemään. Poden huonoa omaatuntoa vähän kaikesta ja olen aika stressaantunut nyt jo ihan senkin vuoksi. Oikeastaan tämä on todella ahdistavaa, ja ahdistuneisuushäiriöni saa vain lisää bensaa liekkeihin, jos alan enemmän miettimään, että kenen kaikkien elämää poissaoloni  hankaloittavat. Ja sitten taas toisaalta, supistusten takia ahdistun töissä siitä, että mitä jos kuitenkin vauvalle tulee harmia omasta itsepäisyydestäni, kohdunkaulaa kun on jäljellä vain sen reilut 2,5cm. Äh, nyt menee koko teksti ihan sekavasti ahdistushöpöttelyksi.

Kivoja juttuja tältä viikolta oli tytön liikkeiden voimistuminen, ihanat saadut vauvanvaatteet, ystävättären luona vietetty ilta ja viikon kohokohta oli ehdottomasti Karman Showroomilla vierailu eilen, josta lisää myöhemmin. Sen verran paljastan, että sain aivan mahtavan eettisen ja ekologisen yhteistyön heidän kanssaan. He tekevät niin paljon hyvää, että ihan menee itkuksi kohta, jos alan taas miettimään. Vierailu jännitti minua aika paljon, mutta ihan suotta. Minut vastaanotti niin maanläheinen, rauhallinen ja mukava nainen, että en ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä tervetulleeksi vieraaksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille. ❤

Raskausviikko 23+0 || 4. neuvolakäynti

Tällä viikolla vauva on noin 28cm pitkä ja painaa noin puoli kiloa. Hän kasvaa hurjaa vauhtia, painoa kertyy keskimäärin reilut 100g viikoittain! 

Tällä viikolla on ollut enemmän kipuja kuin edellisillä. Tiistaina olin koko illan sellaisella työpisteellä, joka on ehkä kaikkein vähiten sopiva juuri nyt, paljon kyykistelyä ja kumartelua. Supistuksia on tullut tiistai-illasta saakka jälleen vähän enemmän ja liitoskivut ovat ajoittain todella voimakkaat. Eilen pääsin onneksi toisiin hommiin, kiva kun töissä kuuntelevat toiveitani. Supistusten aiheuttama kipu tuntuu lähinnä sektioarven ”takana” vhlaisuina sekä paineentunteena lantiossa. Toivon, että voisin ainakin pari kuukautta vielä olla töissä ihan normaalisti. Onneksi kohdunkaula ei ole entisestään lyhentynyt eikä minkäänlaista avautumista ole tapahtunut. Myöskään veristä vuotoa ei ole enää ollut, istukka kun on jo nousemassa pois kohdunsuulta.



Kävin maanantaina rv. 22+3 neuvolassa hoitajalla 4. kertaa. Oma terveydenhoitajani oli poissa, mutta pääsin ihan yhtä mukavalle hoitajalle. En vain jotenkin kehtaa kaikista mieltä painavista asioista puhua monelle eri hoitajalle. Paino on alkanut nousta jälleen, ja olen vihdoin plussalla lähtöpainoon nähden. Hemoglobiini sen sijaan on roimassa laskussa, ja romahtanut kolmessa kuukaudessa melkoisesti. Käytän nestemäistä rautalisää, nyt aluksi hieman suuremman annoksen, jota sitten pienennän, kun hemppa lähtee nousuun. Mitattiin ensimmäistä kertaa myös sf-mitta ja sain raskaustodistuksen sekä joitain Kelan lappusia. Hain jo äitiysrahaa, äitiysavustusta sekä lapsilisää, en uskalla jättää ihan viime tippaan jos Kelan kiireongelmat tosiaan jatkuvat kesään saakka.

Paino: +1,3kg, 
Muutos: +276 g/vk  
Verenpaine: 116/77
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (155)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 98 
SF: 17,5cm

Outoja raskausoireita on alkanut ilmaantua nyt keskiraskaudessa. Esimerkiksi iltapäiväturvotus on mulle ihan uusi juttu. Aamulla ja illalla ei turvota, mutta iltapäivästä olen ihan pöhöttynyt ja kasvot ovat turvoksissa. Juon reilusti vettä joka päivä, joten en ymmärrä mistä se voi johtua. Hoitajan mukaan ihan normaalia kylläkin. Lisäksi kasvot kukkivat, kulmakasvojen ja silmäluomen välinen iho hilseilee ja kädet ovat ihan rutikuivat ja punaiset rasvauksesta huolimatta. En muista, että kumpaakaan poikaa odottaessa olisin saanut keskiraskaudessa vielä uusia raskausoireita, kyllä ne taisivat silloin painottua sinne alkuraskauteen. Huonosta hempasta johtuen olen aika väsynyt ja varsinkin iltavuorot ovat tuntuneet tosi raskailta, sen lisäksi vähän huimaa ajoittain.

Mieliala on pysynyt hyvänä ja uskokaa tai älkää, mutta poikien riehuminen ei enää ihan niin paljon kiristä ruuvia! Odotan todella innolla ylihuomista blogikirppistä ja myyntiin tulevat tavarat alkavat olla kasassa. Aion tuoda sinne myyntiin myös meidän ORA -merkkiset yhdistelmävaunut. Jos niitä ei siinä myyntipöydän vieressä näy niin olen jättänyt ne autoon säilöön, etteivät vie liikaa tilaa. Jos olette kiinnostuneet niistä, niin tulkaa rohkeasti kysymään tai laittakaa vaikka sähköpostia osoitteeseen sinaoletaurinko@gmail.com! Hintaa en vielä ole päättänyt, mutta varmasti alle 50€ lähtee. Muistaakseni yhdestä renkaasta puuttuu tulppa, mutta tarkistan vielä tässä viikonlopun aikana. Muuten ovat tosi siistit ja täysin ehjät vaunut, täällä vaan tällainen höpsähtänyt äiti kaipaa jotain tyttömäisempää. 🙂

Raskausviikko 22+0

23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40… Jono vain lyhenee. Laskettuun aikaan kahdeksantoista viikkoa. Vauva on täysiaikainen kuudentoista viikon kuluttua. Äitiyslomaan yhdeksänkymmentä päivää. Seuraavaan äitiyspolikäyntiin aikaa on viisi viikkoa ja neljä päivää ja seuraavaan neuvolakäyntiin neljä päivää. 

Liitoskivut ovat palanneet kovempina kuin koskaan, mutta supistukset pysyneet rauhallisina. Meidän tyttö on kova potkimaan ja mylläämään, ja käytännössä aina minun rauhoittuessani hän aloittaa treenin. Se on ihanaa, hänestä tulee vahva ja elinvoimainen pieni vauva, ja meidän tuellamme hänestä kasvaa voimakastahtoinen upea nainen. 
Kävin tänään töiden jälkeen kaupoilla täydentämässä kasvis- ja hedelmävarastoja, ja samalla pysähdyin hypistelemään vauvanvaatteita. On tosi hassua, että nyt voin katsella kaikkea tytölle sopivaa, en varmaan edes osaa ostaa nyt mitään! Onneksi pojilta jäi jonkin verran myös tytön tyyliin kelpaavia vaatteita, ja lisää saadaan varmasti käytettynäkin. Päätimme, että emme ota äitiyspakkausta.
Me ollaan ihan höpsähtäneitä tytöstä, Isännän reaktiokin oli todella hauska, kun kerroin ultrakuulumiset, hämmennyksen ja epäuskon sekainen ”häh, mmitäääh?” ❤ Hänkään ei voi uskoa, että meidän perheeseen syntyy tyttö. Kerrottiin pojille heti, kun haimme heidät päiväkodista kotiin. Pojat ovat riemuissaan, kuten olisivat olleet myöskin pikkuveljestä. Eetu sanoo vauvaa jo pikkusiskoksi ja kaikki vauvan tarvikkeet ovat hänen mielestään pikkusiskon juttuja. ❤ 
Laitan tähän loppuun vielä ultrassa saatuja mittoja. Olisi kiva kuulla, millaisissa mitoissa teidän pienet ovat rakenneultrassa olleet!

Painoarvio 429g
CRL/HC 190,9
BP 53,4
AC/NL 161,4 
FE 36,4

Rakenneultra rv. 21+4 || GENDER REVEAL

Heippa ihanat!
Tänään koitti vihdoin se päivä, kun saimme tietää vauvan rakenteellisen terveystilan; oliko vauvalla kaikki niin hyvin, kuin aiemmissa ultrissa on näyttänyt vai tuleeko pienemme kohtaamaan mahdollisesti rakenteelliseen kehitykseen heijastuvia haasteita tulevaisuudessa?
Päivä alkoi megaintofiiliksissä, kuitenkin jännittyineissä ja hieman huolestuneissakin samalla. Heräsin taas aamulla varttia vaille neljä siihen, ettei happi kulje nenän kautta (koska flunssa, kuka nyt kuukautta pidempään voisi terveenä pysyäkään), joten nousin keittämään teetä ja pysyin hetken pystyasennossa. Tunkkaisen herätyksen jälkeen ei uni enää tullutkaan uudelleen, vaan hymyilin ja hymisin itsekseni paksun peiton alla molempien poikien kylmät varpaat selässäni kiinni. Viideltä nousin lopulta ylös. Höyryhengitin hetken aikaa kiehuvan veden ja piparminttuöljyn avustuksella, ja se avasikin tukkoista nenää ihan kivasti hetkeksi. Kello 7:45 lähdin ajelemaan kohti Tamperetta.
Klo. 8:19. Istuin jännittyneenä Terveystalon odotusaulassa ja ihastelin parin muun äidin suuria raskausvatsoja. Jalka heilui pakonomaisesti edestakaisin, eikä kynsinauhojen tökkimisestä meinannut tulla loppua.
Klo. 8:21. Heidi Korpela? Kysyi tuttu heleä naisääni vastapäisen huoneen ovelta. ”TÄÄLLÄ” huusin mielessäni, mutta muutin sen ulosantiin kuitenkin rauhalliseksi Jep -vastaukseksi. Sama kätilö ultrasi vauvaa niskapoimu-ultrassa, ja hän on yksinkertaisesti vain paras. Rauhallinen, rento ja helposti lähestyttävä. Mukana oli myös harjoitteleva kätilö. Aluksi tsekattiin raskausviikot ja kätilöharjoittelija kyseli voinnista.
Koitti vihdoin aika, kun sain lössähtää sängylle makaamaan ja jälleen vetää paidan pois vatsanpäältä. Kylmä ultraäänigeeli ei tuntunut tällä kertaa niin kylmältä kuin ennen. Hymy levisi korviin jo ennen kun kätilö asetti anturiakaan vatsalleni, ja purskahdin nauruun itsekseni. Kätilöitä vähän myös nauratti yhtäkkinen ilonpurkaukseni. Aloitettiin ultraus vauvan kokonaiskuvasta ja pikkuhiljaa vaihe vaiheelta käytiin läpi päätä, selkärankaa, käsiä, vatsaa, jalkoja, ihan koko pikkuista. Sain käytännössä kaksi ultrausta yhdellä kertaa, kun harjoittelijan lisäksi toinen kätilö ultrasi ja varmisti joka välissä, että kaikki tuli varmasti oikein kuvattua. Se oli itseasiassa tosi kiva juttu, en ole koskaan ollut noin perusteellisessa tutkimuksessa. Ainoa negatiivinen sana tulee nenän tukkoisuudesta, makaaminen tunnin ajan täysin paikoillaan saamatta kunnolla happea oli melkoinen työmaa, mutta kyllä oli sen arvoista! Mini on täydellisen terve. ❤

En voisi enää olla kiitollisempi. Sen lisäksi, että vauvamme elää, on täysin terve ja kasvaa hienosti, saamme ensimmäistä kertaa elämässämme pienen tytön osaksi perhettämme. Hänellä tulee olemaan maailman suojelevaisin isä, kaksi maailman parasta isoveljeä ja yksi maailman onnellisin äiti. ❤

Raskausviikko 21+0




Raskautta takana 52,9%, eli 148 päivää. Raskautta jäljellä 132 päivää. Äitiysloman alkuun aikaa 96 päivää eli 3kk ja risat. Vauvalla on jo pienenpieni mahdollisuus säilyä hengissä, jos hän syntyy 1-2 viikon päästä. Rakenneultraan aikaa 4 päivää!


Viime torstaina kävin siellä äitiyspoliklinikalla aamupäivästä. Jännitin käyntiä tosi paljon koko alkuviikon, ja olin iltavuorojen takia vielä ekstraväsynyt. Tästä syystä blogin jätin ihan suosiolla taka-alalle ja keskityin pitämään pään kasassa. Äitiyspolilla minut vastaanotti ensin hoitaja. Täydennettiin tietoja ipana -tietokantaan ja mitattiin verenpaine. Se oli alhaisempi kuin koskaan tämän raskauden aikana, ja sitäkin aletaan nyt sitten tarkkailla. Mulla on kyllä ollut jonkinverran huimausta, mutta ajattelin sen johtuvan iltavuoroista ja energiavajeesta. 
Hoitajan kanssa aikani jutusteltuani pääsin lääkärin huoneeseen. Hän oli ihanan rempseä ja iloinen nuorehko naislääkäri. Tutkailtiin endometrioosikudosta ja istukkaa ultralla. Lisäksi hän ultrasi vauvaa tosi pitkään ihan muuten vain, vauvalla kun oli niin mahdottoman hauskat puuhat meneillään! Hän loikoili kohdussa poikittain ja venytti jalkojaan aivan tikkusuoraksi ja sitten heilutteli jalkateriään. Kohta hän jo pyörähti ihan toisinpäin ja meni kippuraan. Kasvojaan Mini ei tällä kertaa suostunut näyttämään, mutta pieniä käsiä ja jalkoja saatiin ihailla sitäkin enemmän. 
Istukka on tosiaan ihan kohdunsuun reunalla edelleen, joten pääsen vielä huhtikuun 18. päivä kontrolliin siitä. Sairauslomaa lääkäri olisi kirjoittanut pyytäessäni, mutta hän kuunteli toivetani ja saan jatkaa töissä niin pitkään kuin siltä tuntuu. Vaikka supistuksia on vielä tullut, niin ne eivät kuitenkaan ole töissäollessa voimistuneet eikä istukka ole enää vuodellutkaan. Lantion ja lonkkien kipu johtuu endosta ja osa niistä on luultavasti myös ihan tavallista liitoskipua. Ihanaa, että he ottavat huoleni ihan tosissaan, vähän jännitin sitä aiempien äitiyspolikokemusten vuoksi. Tuolla huhtikuun käynnillä luultavasti jo puhutaan synnytykseen ja edellisen synnytyksen keisarileikkaukseen liittyvistä asioista. Saan kuulemma silti vielä erillisen käynnin synnytystapa-arvioon, koska Eetu olisi ilman hätäsektiotakin syntynyt syöksysynnytyksellä. Se vähän jännittää, että kuinkahan nopeasti tämä sitten tulee ja kuinka aikaisin.
Viime viikolla olin ihan kamalan huonolla tuulella, ja se kyllä kolhaisi omatuntoa aika reippaasti. En yhtään tiedä johtuiko kiukutteluni stressistä, mutta toivottavasti ensiviikko sujuisi sitten vähän paremmin. Olenkin nyt tämän viikonlopun ihan yksin kotona, koska A ja pojat lähtivät Töysään papan kanssa isomummun ja isopapan hemmoteltaviksi! Tekee varmasti ihan hyvää kaikille, pojat saavat hauskan viikonlopun, A:n ei tarvitse kestää minun oikutteluani pariin päivään ja saan itsekin rauhoittua ja levätä oikein huolella. On jo ihan hirmunen ikävä koko porukkaa, ja jotenkin tosi outoa olla täällä hiljaisuudessa. Mutta koitetan nyt parhaani mukaan ottaa tästä kaiken hyödyn irti!
Nauttikaa tekin viikonlopusta ja viikonlopputyötä tekeville isot tsemppihalit täältä!