Vauvatalo Johanna ja Teutonia BeYou! Elite 2017

Yhteistyössä Vauvatalo Johanna

Vauvatalo Johanna on Suomalainen, yli 30-vuotta toiminut lastentarvikkeiden erikoismyymälä. Heillä on liikkeet Espoossa kauppakeskus Sellossa, Tampereen Kalevassa sekä Turussa Paalupaikan talossa ja verkkokauppakin tietysti löytyy. Vauvatalo Johannasta löydät aivan kaiken vauva- ja lapsiarkeen tarpeellisen! Vauvatalo Johannan verkkokauppaan pääsette tästä linkistä: Vauvatalo Johanna. Uskallan ihan rehellisesti sanoa, että heidän valikoimansa on Suomen monipuolisin.
Olin etsinyt pitkään tytölle yhdistelmävaunuja, jotka olisivat nykyaikaisemmat ja ketterämmät verrattuna poikien vanhoihin yhdistelmävaunuihin. Olin tutustunut Teutonioihin jo useiden eri nettisivustojen kautta, ja pohdiskelin, että ostettaisiinko vaunut uutena vai käytettynä. Maaliskuussa matkustin Espooseen pitämään pöytää Blogikirppis & Pienet shoppailut -tapahtumaan, ja Vauvatalo Johannalla oli siellä myös ständi. Heillä oli siellä esillä uunituoreet Teutoniat, ja olihan niitä sitten ihan pakko käydä katsomassa. Rakastuin välittömästi, ja vaunut lähtivät matkaan samana iltapäivänä.

Teutonia BeYou! Elite 2017. Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen näistä vaunuista on täydellisyys. Olen erittäin kriittinen vaunujen suhteen, koska niihin saa uppoamaan todella paljon rahaa. Lisäksi niiden tulee turvata lapsen kulkeminen ihan vastasyntyneestä saakka useita vuosia eteenpäin. En voinut kuvitellakaan voivani tehdä täysin rehellistä hehkutuspostausta mistään vaunuista. Näistä vaunuista en kuitenkaan edes keksimällä keksi mitään negatiivista sanottavaa.
Klassisen kauniit, kevyet, näppärät ja monipuoliset. Teutonioiden runkoon saa adaptereilla kiinni todella monet eri turvakaulomerkit: Cybex, teutonia Tario, Maxi-Cosi (mallit: Citi, Cabrio ja Pebble), kiddy (malli: evolution pro), Cybex (mallit: Aton 4, Aton Q ja Cloud Q) ja Britax-Römer (mallit: Baby Safe, Baby Safe Plus, Baby Safe Plus II ja Baby Safe Plus SHR II). Maxi-Cosi-, kiddy-, Cybex- ja Britax-Römer-adapterit taittuvat näppärästi rattaiden runkoa vasten. Monipuolisuutta lisää vaunuissa oleva hettoaisa, joka löytyy varmaan jo kaikista nykyaikaisista vaunuista. Se on itselleni tärkeä ominaisuus, erityisesti jos tarvitsee tuulen, auringonpaisteen tai vaikka hissiin mahtumisen vuoksi vaihtaa katselusuuntaa toiseen asentoon. Lisäksi näihin on saatavana runsaasti erilaisia lisävarusteita, kuten esimerkiki suuremmat, kiinteät pyörät, joiden avulla matka taittuu näppärämmin mm. lumessa, hiekassa tai metsässä. Lisätietoa varusteista löydät Teutonioiden kotisivulta: www.teutonia.com.
Vaunujen vakautta ja käyttömukavuutta lisää takapyörien erikoisjousitus. Vaunut ovat kokonaisuudessaan todella kevyet: kokonaispaino istuinosan kanssa on vain 15kg! Keveys takaa myös ketterän liikkeen, ja kulkumukavuutta vain lisäävät kääntyvät etupyörät, joita meidän vanhoissa vaunuissa ei ollut.
Erityismaininnan ansaitsevat jarrut. Superihanaa, kun jarrun saa päälle työntöaisasta ja vaunuissa on nyt myös hidastejarru! Tykkään käyttää kesäisin paljon ballerina -mallisia kenkiä ja ihan perus varvassandaaleita, ja monesti on jalkapöydän iho rikkoutunut jalkajarrua nostaessa sellaisilla kengillä.
Vaunut saa kätevästi muunnettua rattaiksi erillisen istuinosan ansiosta. Istuimen laatuun ja käyttömukavuuteen on panostettu esimerkiksi uudistuneilla viisipistevöillä ja pidemmällä makuuasennon pituudella. Istuinosan saa laskettua täysin vaakatasoon. Näin ollen ratasosaakin voi käyttää tarvittaessa myös aivan vastasyntyneellä ja pidempikin taapero mahtuu mukavasti vetämään siinä päiväunet. Istuin on muotoiltu ja pehmustettu todella mukavaksi, koekaniinina toiminut Eetu ainakin nosti peukut pystyyn istuimelle.
Meillä oli vaunuja ostaessa ketteryyden lisäksi vaatimuksena pieneen tilaan taittuminen ja työntöaisan säätömahdollisuus. Aisa tulee saada säädettyä minun 1,65 metrisen varteni lisäksi myös mieheni 1,86 metrin mittaiselle sopivaksi. Molemmat ominaisuudet löytyvät näistä vaunuista, ja meidän pikkuauto ja mieheni selkä kiittävät! 
Sain vaunuihin mukaan hoitolaukun, elämäni ensimmäisen sellaisen. Poikien vauva-ajat me käytettiin sitä liberon vihreää kassia, jonka sai synnäriltä napata matkaansa. Hoitolaukku tulee ihan takuuvarmasti kovaan käyttöön. Laukun saa kiinnitettyä työntöaisaan neppareilla, mutta se kulkeutuu myös kätevästi olalla leveän olkahihnan ansioista. Laukkua voi kantaa myös salkkumaiseen tapaan sen lyhyestä kantokahvasta. Hoitolaukku pitää sisällään paljon erikokoisia lokeroita, verkkotaskuja, pieniä ja suuria vetoketjullisia taskuja, pullopussin juoma- tai tuttipullolle, hoitoalustan sekä pienen pussukan esimerkiksi vaippoja tai muita irtonaisia hoitotarvikkeita varten. Värit ovat samat kuin vaunuissa, harmaa ja musta. Todella kaunis ja kätevä laukku, joka sopii äidin lisäksi myös isän olalle!
En malta odottaa, että pääsen työntelemään tyttöä näissä ihanuukissa. Vauvatalo Johannan verkkokauppakin on nyt viime päivinä ollut kovasti katselun alla, kun lääkäri varoitteli vauvan tulevan vähän suunniteltua aikaisemmin. Vielä olisi muutamia hankintoja tehtävänä, joilla ei kylläkään ole aivan tulenpalava kiire. Olisi kuitenkin ihanaa saada kaikki valmiiksi vauvaa varten, niin sitten hänen saavuttuaan voisi ihan vaan keskittyä siihen ihanaan vaaleanpunaiseen vauvakuplaan.
 Suuri kiitos Vauvatalo Johannalle! 

Vauvatalo Johanna, 
pienten puolesta.
Mainokset

30. raskausviikko




30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40. Jäljellä 77 päivää, yksitoista viikkoa. Vauva on tällä viikolla noin 36 senttinen ja paino kohoaa keskimäärin 1,43 kilosta 1,58 kiloon. Saapa nähdä, kuinka pitkälle päästään! Kovasti me täällä toivottaisiin, että raskaus kestäisi vielä hyvät 7-8 viikkoa, mutta jo raskausviikolla 33+0 vauva pystyisi torjumaan pieniä infektioita, eikä olisi enää niin suurta riskiä vauvan kunnon romahtamisesta.

Olen alkanut nähdä painajaisia liittyen synnytykseen. Unissa vauva on syntynyt liian nopeasti ja liian aikaisin. Yhtenä yönä hän menehtyi, toisena joutui kuukausiksi tehohoitoon. Ihan kamalia unia, ja unista jääneet ajatukset pyörivät päässä myös päiväsaikaan. Mitä jos sattuukin jotain ihan kamalaa, mitä jos me menetetään vauva? Mitä jos hän syntyy liian aikaisin, ja saa siitä loppuelämän kestäviä vammoja? Olisinko voinut tehdä jotain toisin, olisiko kuitenkin pitänyt jäädä vieläkin aikaisemmin pois töistä eikä itsepäisesti vain mennä sinne jokaisen sairausloman jälkeen uudestaan heilumaan? Nämä nyt on ihan kamalia, turhia ja energiaavieviä ajatuksia, joita ei kannattaisi miettiä. Mutta kun.

Noh, onneksi kaikki alkaa olla valmista täällä kotona. Voidaan olla vaan ja odottaa, lepäillä ja kasvattaa massua vielä toivottavasti monta viikkoa. Mitään uusia suuria raskausoireita ei ole tullut enää tässä loppua kohden mentäessä. Ruokahalu on ollut vähän kadoksissa, koska vatsa alkaa olla sen verran suuri, että kaikki sisäelimet ovat lytyssä. Vähän on esiintynyt turvotuksia, mutta ei mitään dramaattista.

Vauva on omasta mielestäni kääntynyt pää alaspäin, ja hän on selvästi jo laskeutunut alemmas. Laskeutuminen aiheuttaa paineentunnetta ja kaikennäköisiä vihlaisuja, mutta niitä nyt tulee liitoskipujenkin vuoksi. Vatsa on kasvanut viikossa ihan mielettömästi! Käykää vertaamassa tämän postauksen mahakuvaa edelliseen, se löytyy tästä. Supistuksia tulee sellaisissa pelottavissa 4-6 tunnin ryppäissä, iltaisin kivuliaampia ja päivisin enemmänkin vain kiristäviä. Supistukset pysyvät poissa useita tunteja, välillä jopa 10-12 tuntia, ja sitten ne taas alkavat noin 25-15 minuutin välein. Jos yksikin supistus tulee voimakkaammin kuin mitä iltaisin tulevat tällä hetkellä ovat, niin soitan Tayssiin ja kysyn, että pääsisinkö supistelua estävään tippaan joksikin aikaa ihan varmuuden vuoksi.

Mieliala on suurimmalta osin ihan hyvä. Suurimman osan aikaa olen tyyni ja olo on oikeastaan jopa häiritsevän seesteinen. Olen kuitenkin ajoittain  herkistynyt ja tunteikas, ja välillä säpsähdän kuinka voimakkaasti reagoin asioihin. Kaikki asiat nälkää näkevistä kehitysmaiden lapsista tiellä lojuviin eläintenraatoihin saa tunteet pintaan. Jopa alkuviikkoinen työpaikallani vierailu meinasi herkistää, kun näin muutamia työkavereita ”pitkästä aikaa”. Oli kyllä kiva nähdä, mutta ei ehkä muutaman viikon jälkeen vielä tartteis herkistellä?  Se perinteinen pesänrakennus on ollut myös käynnissä muutaman päivän. En sentään ole alkanut jalkalistoja vielä jynssäämään, niin kuin Anttia odottaessani. Enpä tosin edes pääsisikään enää lattian tasalle, kun liitokset ja lantio vaan poksahtelee liikkuessa, haha! Ajatella, että vaikka tyttö päättäisikin pysyä massussa laskettuun aikaan saakka, niin siihen on enää 11 viikkoa! Hurjaa ja samalla ihanaa.  


Ihanaa viikonloppua ja juhlikaa vappua oikein kunnolla, että saataisiin se kevät kutsuttua vihdoinkin tänne Suomeen! 

Omat vinkit synnytykseen

Mammalandian huhtikuun yhteistyöpostaus

❤   ❤   ❤

Olen kokenut kaksi hyvin erilaista synnytystä vuosina 2012 ja 2014. Synnytykseen jaetaan vinkkejä vähän joka mediassa ja mammapalstalla, mutta kaikkein tärkeintä (erityisesti ensisynnyttäjälle) on keskustella ja saada tietoa synnytyksestä neuvolasta ja synnytyssairaalasta. Olen koonnut tähän omia vinkkejäni synnytykseen ja siihen valmistautumiseen. Muistakaa kuitenkin rakkaat äititoverit, että jokainen synnytys on hyvin yksilöllinen ja erityinen tapahtuma, eikä siihen voi kukaan antaa suoria ja absoluutteja ohjeita.

Ensimmäiseen synnytykseeni varauduin neuvolan ohjeiden mukaan. (TÄSTÄ pääsette lukemaan ensimmäisen synnytyskertomukseni.) Olin hankkinut lisäksi itse tietoa luonnolliseen kivunlievitykseen liittyen, ja tein jo varhain raskausaikana päätöksen olla käyttämättä lääkkeellistä kivunlievitystä. Luotin kehooni ja sairaalan henkilökuntaan sataprosenttisesti ja synnytys sujuikin todella hyvin! Synnytys kesti kokonaisuudessa ensisynnyttäjälle tyypilliset 12h22min, ja aivan ponnistusvaiheen kynnyksellä pyörsin vielä päätökseni kivunlievityksestä. Sain pudendaalipuudutuksen, jonka olisin kyllä näin jälkikäteen mietittynä voinut jättää myös ottamatta. Synnytyksessä olin rauhallinen ja hiljainen, tein juuri niin kuin kätilö ja pääni kehotti tekemään.
Toinen synnytykseni oli täydellinen vastakohta ensimmäiselle. (TÄSTÄ pääsette lukemaan toisen synnytyskertomukseni.) Minulla oli raskausaikana paljon harjoitussupistuksia, jotka muuttuivat säännöllisiksi jo joskus 33.-34. raskausviikolla. Tuolloin supistuksia tuli muutamia tunteja 15-10 minuutin välein, ja sitten ne loppuivat. Raskausviikolla 37+5 supistukset olivat jo selvästi kipeämpiä ja limatulppa irtosi. Seuraavana päivänä Eetu syntyikin rytinällä. Heti ensimmäisestä supistuksesta tiesin, että nyt mennään. Kiirehdimme sairaalaan, ja noin 30 minuuttia kestäneen matkan jälkeen olinkin jo täysin avautunut. Synnytyssalissa huomattiin, että vauva on tulossa korva edellä ja sen lisäksi sydänäänet katosivat ajoittan. Päädyttiin hätäsektioon. Kuulin myöhemmin, että sydänäänten lakkaaminen johtui napanuorassa olleesta solmusta. En ollut varautunut OLLENKAAN siihen, että jokin voi mennä pieleen, mutta pysyin synnytyksessä rauhallisena alusta loppuun saakka. Synnytyksen jälkeen koin hieman babybluesia, koska pelkäsin, etten kykene luomaan samanlaista tunnetta Eetuun, kuin minkä koin Anttia synnyttäessä. Huoli oli kuitenkin turha, ensimmäisenä yönä hänestä tuli minulle aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin isoveljestäänkin. 

2014


Raskausaikana

Kuuntele. Neuvoloissa on paikkakunnittain suuria eroja, missä vaiheessa aletaan keskustelemaan synnytyksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista. Varmaan suurimmaksi osaksi raskausviikkojen 25-30 välillä ovat kaikki saaneet jonkinlaisen käsityksen synnytyksen kulusta, ja perhevalmennuksessa viimeistään käydään läpi monia synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyviä asioita. 

Me emme osallistuneet perhevalmennuksen lisäksi erilliseen synnytysvalmennukseen, mutta sekin on erittäin hyvä lisä synnytykseen valmistautumisessa.

Kysy. Sinä olet neuvolan asiakkaana oikeutettu saamaan luotettavaa tietoa raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyen. Askarrutti mieltäsi sitten mikä tahansa asia, iso tai pieni, niin KYSY. Olen kuullut, että monilla, erityisesti suuremmilla paikkakunnilla on alettu mennä sellaiseen ”tässä ohjekirja ja linkki nettisivuille” -tyyliin. Älä anna sen hämätä, sinulla on silti oikeus päästä keskustelemaan synnytykseen liittyvistä asioista kasvotusten asiantuntijan kanssa. 

Älä suunnittele liikaa. Synnytys on jokaisella naisella erilainen ja yksilöllinen. Tyttäret eivät synnytä samalla kaavalla äitiensä kanssa, eivätkä kaikki saman naisen synnytykset ole välttämättä samanlaisia. Synnytystäsi on tukemassa synnytyssairaalassa kätilö, joka pitää huolen sinun ja vauvasi tarpeista. Lisäksi siellä on lääkäreitä, hoitajia ja paljon muita henkilöitä tukemassa haastavissa tilanteissa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki ei aina mene niin kuin on suunnitellut, vaan välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia yllättäviä ja pelottaviakin asioita. Ota selvää, mitä riskejä synnytykseen liittyy, esimerkiksi koskien perätilasynnytystä, syöksysynnytystä, keskenkaiken hiipuneita supistuksia ja sydänäänten laskua. Älä kuitenkaan ala lietsoa pelkoa itseesi, suurin osa vaikeistakin synnytyksistä saa onnellisen lopun.



Synnytyksessä

Luota. Naiset on luotuja synnyttämään. Anna omalle kehollesi tilaa työskennellä luonnollisesti ja luota siihen. Luota myös henkilökuntaan. He ovat siellä juuri sinua varten sillä hetkellä. Itse en automaattisesti suosittelisi sellaista ajattelutapaa, että kaikki lääkkeet tänne ja heti vähänkin kun sattuu. Tottakai pyydät lääkkeellistä kivunlievitystä, jos niin haluat. Muista kuitenkin, että esimerkiksi epiduraalipuudus saattaa hidastaa avautumisvaihetta. Synnytyskivun kokeminen on yksilöllistä. Itse koin sen siedettävänä, en lainkaan niin suurena kuin olin ajatellut.

Hengitä. Paras vinkki, jonka itse koskaan opin synnytykseen liittyen on hengittäminen. Ajattele jokainen supistus vuorena, jonka huipulle koitat hengittää itseäsi supistus kerrallaan. Puhaltele rauhallisesti, ja pian huomaat, että supistuksen huippu on saavutettu ja saat taas hengähtää hetken aikaa. Älä huuda! Käytä kaikki energia hengittämiseen ja rentoutumiseen supistusten välillä, jotta vauvan olisi kaikkein helpointa laskeutua synnytyskanavassa. Muista, että synnytys ei ole jatkuva tila, vaan se päättyy lopulta. Kun kestät kipua vielä hetken, vielä yksi supistus, vielä yksi ponnistus, niin lopulta se on ohi.

Liiku. Liike ja jalkeilla olo helpottaa monien naisten kokemaa synnytyskipua ja nopeuttaa avautumisvaihetta. Kun synnytyksen loppu alkaa olla käsillä, nojaile puolisoosi tai sänkyyn ja heiluttele itseäsi supistusten läpi. Mikäli kuitenkin koet, että paikoillaan pysyminen tai makaaminen on juuri sinulle parempi vaihtoehto, niin tee niin. Kuuntele samalla kätilön ohjeita, hän saattaa kehottaa sinua vaihtamaan asentoa vauvan asennon tai hyvinvoinnin vuoksi. 

Synnytyksen jälkeen

Tunne. Pää on synnytyksen jälkeen hattaraa. Anna tunteiden vauvaa ja juuri kokemaasi suurta ponnistusta kohtaan kasvaa rauhassa. Älä pakota tunteita, mutta älä myöskään peittele onneasi ja rakkauttasi, olet ansainnut ne! Itke jos itkettää, naura jos naurattaa. Sinä olet juuri synnyttänyt oman täydellisen lapsesi.

Kysy ja kuuntele. Ensisynnyttäjälle kaikki on uutta. Toisille äidinvaistot kasvavat nopeasti ja vauvanhoito tulee luonnollisemmin kuin toisilla. Joillain saattaa mennä hetken aikaa, tunteja tai päiviä sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Synnytysvuodeosastolla saa kysyä mitä vain, siellä on varmasti vastattu sinunkin kysymykseesi jo monen monta kertaa. Luota myös omaan vaistoosi vauvanhoidossa. Jos sinulle opetettu imetystekniikka ei ota onnistuakseen, pyydä neuvoa toisenlaiseen tekniikkaan. Kokeile rohkeasti myös itse, kyse on sinusta ja sinun vauvastasi, ei liukuhihnalla tuotetusta tuotteesta. Myös uudelleensynnyttäjät saavat olla kysyä!



Kolmas synnytykseni on tulossa lähikuukausien aikana, ja olen alkanut henkisesti jo valmistautumaan siihen. Olen onnellinen, että olen kokenut kaksi niin erilaista synnytystä. Tiedän, että kehoni tunnistaa jos jokin on pielessä ja voin luottaa siihen. Aion kirjoittaa erikseen synnytykseen liittyen vielä seuraavan äitiyspolikäynnin jälkeen, kun olen saanut hieman enemmän tietoa siitä, miten edellisen synnytyksen nopeus ja hätäsektio voi vaikuttaa seuraavassa synnytyksessä. Ajoitan tekstin varmaan 34.-35. raskausviikolla, niin samaan syssyyn voin kasata katsauksen sairaalakassin sisällöstä. 
❤    ❤    ❤
Mammalandian bloggaajat kertovat omia vinkkejään synnytykseen. 
Käykää kurkkaamassa

Karmashop | Vaateteollisuuden eettisyys ja ympäristövaikutukset

Yhteistyössä Karmashop ja Mammalandia


Ajatteletko koskaan vaatteita ostaessasi niiden alkuperää? Kuinka ne on tuotettu, mistä niiden materiaali on peräisin ja kuka ne on valmistanut? Sain kunnian vierailla kuukausi sitten Karmashopin showroomilla Espoossa yhteistyön merkeissä ja pääsin samalla kuulemaan tarinan Karmashopin takana.

Karmashop on keväällä 2007 perustettu Suomen ensimmäinen reilun kaupan muotiin sekä ekologisiin materiaaleihin erikoistunut vaatekauppa verkossa. Yritys tuo Suomen markkinoille hyvännäköisiä ja silti eettisesti ja ekologisesti tuotettuja vaatteita. Parasta Karmashopin toiminnassa on sen halu tuoda tuotantoketjut mahdollisimman läpinäkyvästi ja avoimesti suomalaisten kuluttajien tietoisuuteen ja samalla antaa tietoa ja tukea tehdä viisaampia ja parempia valintoja.

Vaateteollisuuden eettisyys on monitahoinen asia, jossa huomioon tulisi ottaa muutamia tärkeitä eri seikkoja; materiaalin ekologisuus ja sen tuotanto, tuotannon tarjoama elanto sen tuottajalle ja hänen perheelleen, ympäristövaikutukset, kestävyys.. 

Hyvä, paha puuvilla. Puuvillan tuotannon eettisyydestä ja ekologisuudesta on keskusteltu pitkään. Kuormittavimmat vaiheet puuvillatuotteiden valmistuksessa ovat puuvillan viljely ja värjäys. Puuvillan viljelyssä käytetään paljon erilaisia torjunta-aineita ja keinokastelu kuluttaa valtavia määriä vettä. Vedenkulutus ja myrkyt ovat pääosassa myös värjäysprosessin ympäristöhaitoista. Kun näihin asioihin yhditstetään vielä eettiset näkökulmat, niin ollaankin jo ihan sekaisin siitä, että millainen vaate olisi sitten kaikista eettisin ja ekologisin vaihtoehto. Suosimalla luomupuuvillaa voidaan hieman parantaa vaatteen ekologisuutta ja toisaalta eettisyyttä lisää se, että kehitysmaiden pienviljelijät saavat elantonsa tuottamalla luultavasti suvultaan perimällään tilalla puuvillaa. Kuitenkin esimerkiksi Hamppu olisi luonnollisempi vaihtoehto puuvillalle, sillä se ei kaipaa lannoitusta ja se kasvaa nopeammin. Hamppukangas on myös puuvillakangasta kestävämpää ja pitkäikäisempää. Näihin asioihin ei ole olemassa yhtä oikeaa tietä tai ratkaisua. Vaatteita ostaessa kannattaa selvittää, kuinka tarkasti yritys on valmis julkaisemaan tuotteidensa tuotantoketjun, koska jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi salailla? Yksi hyvä ja helppokäyttöinen sivusto tuotemerkkien arvojen tarkasteluun on http://www.rankabrand.org. 
Sain valita Karmashopin upeasta valikoimasta mieleisen vaatteen itselleni. Valitsin raskausvatsalleni sopivan valkoisen tunikan, jossa on syvään uurrettu, napitettu pääntie, ihanat suuret taskut ja rento leikkaus. Tunika soveltuu käyttöön myös raskauden jälkeen, sillä se ei kiristä tai paina mistään kohtaa ja imetyskin onnistuu avattavan etumuksen ansiosta. 
People Treen Kendall tunikapaita on valmistettu luomusertifikoidusta puuvillasta ja se on valmistettu WFTO – Reilun kaupan sertifikaatin ehdoilla Intian Mandalassa. Tunikan löydätte TÄMÄN linkin takaa. Karmashopilta löytyy vaatteiden lisäksi myös paljon erilaisia koruja, kodintekstiileitä ja muita kodintarvikkeita. Kannattaa käydä tutustumassa verkkokaupan tarjontaan ja ottaa rohkeasti yhteyttä yritykseen, mikäli kaipaat mitä tahansa lisätietoa tuotteista. Tehdään yhdessä pieniä valintoja paremman vaateteollisuuden puolesta!
❤      ❤      ❤      ❤      ❤      ❤

Huttaroo, parhaat muistot on tehty kestämään

Kävimme perjantaina aamusta Lapsimessuilla. Reissu meni suhteellisen hyvin ja olen onnellinen, että saan päättää lapsimessuista jääneisiin viboihin tämän raskausajan reissaamiset. Olimme messukeskuksella yhdeksän jälkeen, eikä väkeä ollut tuolloin vielä ihan mahdottomasti liikkeellä. Antti keskittyi eniten tutkailemaan legotarjontaa, kun minä taas koitin bongailla eri firmojen turvakaukalovaihtoehtoja. Aikaa käytettiin messuiluun kaksi tuntia, joka oli aivan riittävästi niin minulle kuin Antillekin. Neuvolan ohjeiden mukaan matkustettiin junalla messuille, ja se osoittautui kyllä ihan oikeaksi valinnaksi. 

Messutärpiksi vinkkaisin kaikille erityisesti Huttaroon pisteen.

❤      ❤      ❤      ❤      ❤      ❤


Huttaroo on kahden naisen vuonna 2016 perustama yritys, joka yhdistää kauniilla tavalla perinteisen käsityön nykytegnologiaan.  

”Huttaroo on Etelä-Pohjanmaan murretta ja se tarkoittaa askartelua, näpertelyä ja puuhastelua, jota leimaa paneutuminen valmistuvaan tuotokseen tarkkuudella ja suurella sydämellä.” 
Ensisijaisesti yrityksen tavoitteena on luoda koruja tunteista ja muistoista. Mikä parasta, Huttaroo panostaa ekologisuuteen ja käyttää aina mahdollisuuksien mukaan kierrätettyjä materiaaleja tuotteissaan. Ihana idea ihanilta naisilta. Sain yhteistyössä Mammalandian ja Huttaroon kanssa kaksi korua valitsemistani kuva-aiheista. Toisen korun teetin Antin jalanjäljestä itselleni ja toisen lahjaksi appiukolleni. Lahjaksi valmistetun korun kuva on appeni tatuointi, jonka taustalla taas on ihan oma tarinansa. 

Raskausviikko 29 | Viimeinen raskauskolmannes

Mihin aika on oikein humahtanut! Vastahan sain raskaustestiin kaksi viivaa, painin pahoinvoinnin kanssa ja varailin aikaa alkuraskauden ultraan. Nyt ollaan jo viimeisellä kolmanneksella matkalla kohti viisihenkistä perhettä.
Raskausviikko 29. Raskautta kulunut 196 päivää eli 70%. Matkaa tilastollisesti jäljellä 84 päivää, 12 viikkoa, kolme kuukautta. Tällä viikolla vauva on kasvaa keskimäärin 35 senttiseksi ja 1,26 kiloisesta 1,4 kiloiseksi. Tytön painoarvioksi tuli tiistaina 1130g, joten aika tarkasti hän seuraa näitä keskiarvokäyriä. Tyttö on itseasiassa suurempi tällä hetkellä kuin kumpikaan pojista vastaavilla viikoilla, haha! ❤ Alla tytyn raskauskolmannekset ja vastaavat raskausviikot edellisessä raskaudessa.

2013-2014
Maanantai 11.7.2016 muutti minua, meitä, pysyvästi. Odotus ja onni vaihtui suureen suruun. Elämä oli otettu pois pienestä ihmisalusta. En usko, että voisin koskaan unohtaa tai edes hyväksyä sitä tunnetta, kun kuulin raskauden menneen kesken. Onneksi pitkä ja piinaava loppukesä meni lopulta ohi ja koitti syksy. Rakkauden täyteinen ihana, täydellinen, syksy aamupahoinvointeineen. Elämä on ihmeellistä, välillä se repii sielua verille ja seuraavassa hetkessä antaa kauneimman lahjan, mitä voi toivoa.
Tämä raskaus on ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin raskain kaikista. Olen pelännyt pienen puolesta todella paljon. Kroppa ei meinaa kestää ja nyt vielä on vaarana tytön ennenaikaisuus. Vauva on täysiaikainen raskausviikolla 37+0, siihen on matkaa vielä 9 viikkoa. Keuhkojen kannalta jokainen viikko on kotiin päin, mutta toivon, että päästäisiin edes 35. viikolle. Nyt on pakko alkaa hölläämään vauhtia, keskittymään viimeisiin hankintoihin vauvaa varten ja huolehtimaan itsestäni ja vauvasta erityisen paljon. Päätimme katkaista poikien päivähoitosopimuksen tähän kuuhun, koska olen itse loppuraskauden kotona ja haluan antaa pojille kaiken mahdollisen huomion ja ajan, jonka pystyn ennen vauvan syntymää. Raskautta kontrolloidaan neuvolan lisäksi nyt äitiyspoliklinikalla, joten voin olla niin rauhallisin mielin kuin tässä tilanteessa voi. Päivä kerrallaan eteenpäin. ❤

Kevätmessut 2017 | Kuvia ja tunnelmia

❤    ❤    ❤    ❤    ❤    ❤    ❤    ❤    ❤
Kevätmessuja vietettiin Helsingin Messukeskuksessa 6.-9.4. Menimme messuille lauantaina äitini kanssa ja odotukset olivat melkoisen korkealla, sillä en ole aiemmin ollut noin suurilla messuilla. Kuten jo aiemmin kerroin, niin messuilta lähdin hakemaan inspiraatiota takapihaamme varten, enkä kyllä todellakaan joutunut pettymään. 
Messuilla oli todella paljon eri firmojen standeja, runsaasti erilaisia puutarhamallinteita, vinkkejä ja inspiraationlähteitä. Messujen jälkeen oli paljon helpompaa jatkaa takapihan suunnittelua. Tarkoitus olisi rajata oman takapihan alueemme pensasaidalla. Routa nostaa talvisin näköesteaidan joka ikinen vuosi uudestaan pois paikaltaan, joten luonnon oma aita olisi siihen paljon sopivampi vaihtoehto. Terassin suhteen en vieläkään ole tehnyt päätöstä. Toisaalta haluaisin siitä kokonaan eroon, koska se on ihan kamalassa kunnossa. Rivitalon kaikki takapihat ovat kallellaan niin, että sadevesi ja sulamisvedet valuvat pihoista poispäin, joten sinänsä ei tarvitsisi olla huolissaan vaikka päätyisimme pihakiveykseen terassin sijaan. Oikean nurmen kasvatus meidän pihallamme on melkoisen haastavaa maaperän vuoksi, joten olen miettinyt tekonurmivaihtoehtoa sen tilalle. 
Haluan pihaan pari, kolme runsasta koristepensasta, värikkään kukkapenkin ja kevyehköt pihakalusteet. Takapiha ei ole kovin suuri ja haluaisin, että sinne jäisi kuitenkin lapsille vielä leikkitilaakin. Kohta alkaa olla jo aika tilata kasvustoa, kun ilmat ovat lämpenemään päin ja päätösten aika koittaa.
Puutarhajuttujen lisäksi kulutimme suuren osan päivästä kierrellen lähiruoka- ja luomu -tapahtumaa, ihastelimme ulkosaunoja Mökki -tapahtumassa ja Sisusta! -tapahtumassakin kiertelimme hyvän aikaa. 
Lauantaina messukeskus oli tupaten täynnä väkeä ja itselleni oli sen vuoksi erityisen hankalaa keskittyä messujen tarjontaan täysillä. Kivut ja supistukset myös vaikeuttivat messuilua, mutta olen kuitenkin iloinen, että lähdimme tutustumaan messuihin. Opittiin myös kantapään kautta se, että messuille kannattaa ottaa mukaan omaa evästä, koska kahvilat oli aivan tukossa koko päivän! Huomenna perjantaina lähden siskoni ja esikoisen kanssa nopeasti käymään heti aamusta lapsimessuilla. Noudan sieltä yhteistyöhön liittyvän paketin ja kiertelemme hetken aikaa nauttimassa luultavasti viimeistä kertaa tämän raskauden aikana messukeskuksen tarjonnasta. Perjantain jälkeen on aika hidastaa tahtia, antaa vauvalle mahdollisimman paljon lisäaikaa kohdun suojassa ja valmistautua tulevaan kesään. Lapsimessuilta kirjoittelen materiaalia luultavasti jonkin toisen postauksen ohessa, koska emme tosiaan oman vointini vuoksi voi siellä viettää aikaa kovin kauaa. Jos kuitenkin ehdimme messuilla törmäämään, tulkaa rohkeasti nykäisemään hihasta! 🙂
Ihanaa torstaita kaikille! ❤
❤     ❤     ❤     ❤     ❤     ❤     ❤     ❤     ❤     ❤     ❤
Kannattaa kurkata viikonlopun jälkeen Mammalandian facebook-sivuja, sillä moni bloggaaja on lähdössä messuille. Tunnelmia ja messukuulumisia on varmasti tulossa blogeihin!

2. äitiyspolikäynti | ViVa -hanke: luotettavaa tietoa raskausaikaan

Ajelin eilisaamuna kohti Tayssia ja ajattelin, että ehkä supistukset eivät olekaan enää tehneet kohdunsuulla mitään sen kummallisempaa ja herättelin jopa toiveita loppuraskauden urheilukiellon kumoamisesta. Kävin aluksi mittauttamassa verenpaineen hoitajalla ja kerroin hänelle samalla viimeaikaisista liitoskivuista ja supistuksista. Äippäpolikäynti oli tarkoitettu varsinaisesti istukan kontrollia varten, joten koin, että supistuksista ja muista vaivoista mainitseminen voisi olla aiheellista. 
Hetken päästä miesgynekologi kutsui minut huoneeseensa. Olin vähän jännittynyt, sillä edelliset kokemukseni miesgynestä alkuraskauden ultrassa ja parin viikon takaisen päivystyskäynnin mieslääkäristä olivat horjuttaneet melko roimasti uskoani miesten oikeaoppiseen tapaan käsitellä naisiin liittyviä asioita. Tämä gynekologi oli kuitenkin kuin toiselta planeetalta; hän oli erittäin asiallinen ja ammattitaitoinen. Ultrattiin ensin istukkaa ja vauvaa vatsanpäältä. Istukka on kiinnittynyt etuseinämään, virtaukset olivat hyvät, mutta muutaman laguunan hän bongasi istukasta. Laguunat ovat käsitykseni mukaan eräänlaisia kystia/ns. nesterakkuloita, joissa ei näy verenvirtausta. Laguunat ovat melko tavallisia, eikä niistä useimmiten koidu haittaa raskausaikana. Ultrattiin istukkaa vielä alakauttakin, koska tyttö piti sinnikkäästi raivotarjonnassa köllöttelevää päälakeaan juuri sektioarven edessä, eikä gyne näin ollen päässyt määrittelemään istukan kiinnittymistä arpikudokseen.
Alakautta kaikki näytti sektioarvenkin kannalta huolettomalta, mitään estettä ei tässä vaiheessa näyttäisi olevan alatiesynnytykselle. Istukka saattaa jämähtää arpikudokseen voimakkaammin kuin muualle kohdun seinämään, joten voi olla mahdollista, että sitä joudutaan käsin irroittelemaan synnytyksessä, mutta sille ei voi sitten mitään. Pääasia, että virtaukset ovat hyvät eikä istukan reuna ole enää lähelläkään kohdunsuuta. Vauvan painoarvioksi tuli 1130g.

Viimeiseksi gynekologi mittaili ultralla kohdunkaulaa. Hän ei siinä ultratessa sanonut juuri mitään, mutta puettuani ja istuttuani alas hän kertoi kohdunkaulan lyhentyneen merkittävästi. Edellinen mitta oli 29mm (äitiyskortissa luki virheellisesti 25mm), ja tällä hetkellä mitta oli 21-22mm. Lyhentymistä oli siis kuukaudessa tapahtunut 7-8mm, ja riskiraja 25mm oli jo ohitettu. Ennenaikaisen synnytyksen uhka on ”merkittävä”. Gynekologi sanoi, että saisin heti kaksi ampullista kortisonia pistoksena lihakseen ja seuraavana päivänä saisin samanlaisen annoksen. Kortisonin tehtävänä on kypsyttää vauvan keuhkoja siltä varalta, että synnytys käynnistyisi ennen turvallisia 34-36 raskausviikkoja. Totaalista vuodelepoa hän ei onneksi määrännyt, sairaalassa makuuttamisesta ei ole kuulemma todettu olevan hyötyä ja ihmisen täytyy myös saada raitista ilmaa. Rauhallinen ulkoilu lasten ja koiran kanssa on siis edelleen sallittua, huh. Kerroin, että olen ollut sairauslomalla jo parisen viikkoa kipujen ja supistusten vuoksi, ja tänä aikana koittanut levätä sen minkä voin. Tosin olen vaihtanut viimeisten kahden kuukauden aikana lattian eteiseen, maalannut seinät, käynyt kevätmessuilla ja järjestänyt suunniteltua suuremmaksi paisuneet syntymäpäiväjuhlat, joten vieläkin olisi voinut enemmän höllätä. 
Sain äitiyspolille kontrolliajan kahden viikon päähän (2.5.). Toivottavasti kohdunkaula ei enää ihan samaan tahtiin kypsyisi. Onneksi avautumista ei ollut alkanut tapahtumaan, joten ihan kamalaa paniikkia tytön ennenaikaisuudesta ei ole. Gynekologi sanoi, että on hyvin yksilöllistä, kuinka tästä eteenpäin sujuu. Joillain kypsyminen lakkaa kokonaan ja joillain jatkuu vain levosta huolimatta. Ainoa konkreettinen ohje, jonka hän pystyi antamaan on se, että minä itse äitinä ja synnyttäneenä naisena olen paras henkilö arvioimaan tilanteen. Synnytysvastaanotolle saa mennä tarkastuttamaan tilannetta, jos vähänkin huolettaa ja ainoa lääketieteellinen hoito on tällä hetkellä vauvan keuhkojen valmisteleminen ja synnytyksen mahdollisesti käynnistyessä ennen 34. raskausviikkoa supistuksia voidaan estää tiputushoidolla. 
⧫   ⧫   ⧫   ⧫   ⧫   ⧫   ⧫   ⧫   ⧫



Olen ollut onnekas saadessani käydä raskausajat läpi täällä Valkeakoskella. Neuvolasta ja Tampereen yliopistollisesta sairaalasta olen saanut kaiken mahdollisen tiedon, minkä ikinä olen tarvinnut. Koskaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että kysymyksiäni vähäteltäisiin tai ettei minua kuunneltaisi. Näin ei kaikkialla ole, ja esimerkiksi tuttavaperheeni neuvolassa pääkaupunkiseudulla hoito ja tiedonsaanti on kuulemani mukaan ollut melko erilaista. Ensisynnyttäjien ja nuorten perheiden tukeminen ja kannustaminen kauaskantoisiin terveysvalintoihin on ensisijaisen tärkeää. Luotettavaa tietoa voi olla vaikeaa löytää, varsinkin, jos neuvolassa painostetaan hankkimaan tietoa omin voimin tai pelkkien ohjelehtisten varassa. Tampereen ammattikorkeakoulu ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ovat yhdistäneet tässä asiassa voimansa, ja luoneet ViVa -hankkeen, jonka tehtävänä on tuottaa luotettavaa tietoa kaikille iästä, sukupuolesta tai kulttuurista riippumatta liittyen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. ViVa tuo tietoa kaikkien käyttöön niin Youtubevideoiden kuin myös netti- ja facebooksivujensa kautta ja sieltä löytyy paljon tutkittua tietoa liittyen raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan. Viva -hankkeen materiaalien tuotantoa rahoittavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Yhteistyökumppaneita ovat mm. Tampereen kaupunki, Suomen Kätilöliitto ry, Väestöliitto ry, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piiri ry ja Vauvantai.

Vaikka itselläni on kokemusta raskauksista ja kahdesta hyvin erilaisesta synnytyksestä, niin olen silti käynyt Vivan youtubekanavalla vielä kertaamassa esimerkiksi synnytykseen liittyviä asioita. Tieto luo turvaa. Vaikka kaikki ei läheskään aina mene niin kuin on suunnitellut, toivonut tai haaveillut, niin tieto etukäteen mahdollisista komplikaatioista tai epäkohdista auttaa käsittelemään ja toimimaan muuttuvissa tilanteissa. 
ViVan somet löytyvät näiden linkkien takaa. ViVan YoutubeViVan nettisivutViVan Facebook.

Yhteistyössä Tamk ja PSHP

28.raskausviikko | 5. neuvolakäynti ja syy blogihiljaisuuteen

Tänään olen raskausviikolla 27+1. Laskettu aika koittaa 90 päivän kuluttua, raskaudesta on kulunut nyt 67,9%. Vauva on tällä viikolla keskimäärin 34 sentin mittainen ja paino kohoaa tällä viikolla suunnilleen 1,1 kilosta 1,23 kiloon. 

Viikon postaustauko. Viikko katsomattakaan blogiin päin, edes bloggeria en ole kehdannut avata. Omatunto soimaa, mutta samalla tiedän, että minulla on hyvä syy höllätä. Unet ovat jääneet vähiin ja viimeisetkin energiat viime viikolla kuluivat nuorimmaisen 3-vuotissynttäreiden suunnitteluun, joita juhlimme eilen. Virallinen synttäripäivä oli torstaina, enkä voi vieläkään uskoa, että mun pieni Eetu on jo 3-vuotias. ❤

Olen ollut sairauslomalla nyt suunnilleen 1,5 viikkoa, eikä olo ole kohentunut ollenkaan. Ainoa plussa sairauslomassa on se, että kotona pystyy lieventämään kipuja menemällä makuulle tai lämpimään suihkuun, kunnes pahin vaihe on ohitse.

Tämä raskaus tulee olemaan viimeiseni. Vaikka me ollaan vielä nuoria ja aikaa olisi vielä myöhemmin tehdä lisää lapsia, niin minä en enää pysty. Mun kroppa ei enää pysty, eikä pää kestä enää tällaista uupumista. Rakastan raskausaikaa ja tyttöä, tottakai. Opettelen joka päivä uudestaan arvostamaan vartaloani, joka on saanut aikaiseksi jo kaksi tervettä poikaa ja nyt terveen tyttären. Siihen arvostukseen kuulu se, että tiedän milloin se on saanut kestää tarpeeksi. Raskaus on mullistus, johon koko vartalon ja sielun on mukauduttava yhdeksäksi kuukaudeksi ja vielä pitkäksi aikaa sen jälkeen. En tiedä, olenko aiheuttanut tämän raskauden aikana kärjistyneet kivut itse rääkkäämällä vartaloani äärimmilleen raskauksien välissä, välillä pelkään kesäisen keskenmenonkin johtuneen itsestäni. Nyt on kuitenkin aika antaa anteeksi itselleni ja unohtaa menneet. Tahdon keskittyä tähän raskauteen, sen hyviin puoliin, onnellisiin hetkiin ja jopa niihin vaikeampiin päiviin vielä kun voin. Tahdon muistella tätä raskautta vuosien päästä tyttäreni kanssa, joka mahdollisesti odottaa omaa esikoistaan, ja silloin tahdon kertoa hänelle kaikesta ihanasta, mitä raskausaika tuo tullessaan.


Tosiaan, postaustauko johtui ihan puhtaasti siitä, että minä en nuku. 2-4 tunnin unet vuorokaudessa syövät ihan järjettömästi jaksamista. Jos untani eivät häiritse liitoskivut niin sitten supistelee ja sattuu sektioarven kohdalle. Väsyneenä en jaksa edes valokuvata, vaikka rakastan sitä. En jaksa avata konetta, ja vaikka jaksaisinkin, niin vain katsoakseni youtubesta OKBabyn uusimman vlogin tai Areenasta Uutta Päivää. En ole myöskään jaksanut lukea muiden blogeja, koska mua ällöttää tällä hetkellä kaikki se pinnallisuuden ja kulutushysterian määrä, jota blogeissa esiintyy. Kun juttelen ihmisten kanssa, unohdan vartissa mistä puhuttiin. Eilen kesken synttäreiden kävin lepäämässä, kun alkoi voimat loppua ihmishälinässä. Tällaista todellisuus on nyt, ja en voi edes kertoa, kuinka kiitollinen olen mieheni ja lasten isovanhempien avusta.

Viime viikon maanantaina kävin neuvolassa 5. kertaa. Oma terveydenhoitajani oli taas paikalla, ja annoin tulla kaikki mieltä painavat asiat ulos. Erityisesti olen miettinyt sitä, että saankohan aikaa synnytystapa-arvioon edellisen synnytykseni perusteella, johon terkka vastasi, että se on todella arpapeliä kenelle kutsu sieltä tulee. Lähetteen he tekevät neuvolasta jokatapauksessa, koska sektiosta on vasta kolme vuotta aikaa, mutta ei ole todellakaan varmaa, että saan ajan sinne. Oikeastaan se sektio ei ole se, joka mielessäni pyörii vaan se edellisen synnytyksen nopeus. Mitäs jos tyttö syntyykin vielä nopeammin kuin Eetu? Siinä tapauksessa me ei edes ehditä sairaalaan saakka, täältä kuitenkin sen puolisen tuntia ajaa. Haluan ohjeita, miten siinä tapauksessa tulisi toimia, mutta kaippa saan niitä sitten neuvolastakin. Iloisia juttuja neuvolakäynnillä olivat ne, että hemoglobiini oli lähtenyt nousuun ja painoakin on vihdoin alkanut kertymään!

Paino: +2,7kg
Muutos: +675g/vk  
Verenpaine: 104/63
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (140)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 114
SF: 23cm

Ensiviikon tiistaina on äitiyspoliaika Tayssissa yheksältä ja torstaina on työterveyslääkärille kontrolliaika sairausloman suhteen. Hän katsoo äitiyspolilla kirjoitetun potilastietotekstin ja arvioi sen ja omien tuntemusteni perusteella suoraan loppuraskauden ajaksi sairausloman tarpeen. Hän on myös ollut yhteydessä omaan työterveyshoitajaani sekä työnjohtajaan siitä, onko mitään muuta sijoituspaikkaa töissä, jossa voisin olla äitiysloman alkuun. Vähän jopa jännitän tuota työterveyskäyntiä, koska ulkopuolisen on mahdotonta kuvitella tätä kipua, jota poden 24/7. Ulkopuolinen ei myöskään näe, kuinka paljon unettomuus todellisuudessa syö energiaani, hän näkee vain tolpillaan olevan naisen, jolla on mustat silmänaluset ja ilmeettömät kasvot.

27. raskausviikko

Raskautta kulunut 182 päivää eli 65%. Aikaa laskettuun aikaan on jäljellä 98 päivää eli 14 viikkoa eli 3,27 kuukautta. Vauva on täysiaikainen 11 viikon kuluttua, eikä hänen syntymistään koiteta enää estää yhdeksän viikon kuluttua. Äitiysloman alkuun on aikaa 62 päivää eli 2,03 kuukautta. 

Tällä viikolla vauva on noin 32 sentin mittainen ja nostaa painoaan keskimäärin 950 grammasta 1075 grammaan. Hän kerryttää ihonalaista rasvaa ja hikka saattaa yllättää. Itse en ole vielä tuntenut yhtään tytön hikkaa. Ajatella, että toinen raskauskolmannes alkaa olla jo loppusuoralla ja viimeinen kolmannes alkaa jo kahden viikon päästä! Maanantaina minulla on 5. neuvolakäynti ja 18. päivä äitiyspolikäynti. 
Oma olo ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Kivut ja supistukset vaivaavat edelleen ja öisin saan nukuttua 2-5 tuntia. Väsyttää, mutta onneksi tytöllä on kaikki hyvin <3. Hän potkii ja pyörii masussa hurjasti. Hän myös reagoi puheeseen ja kosketukseen, ihanaa kommunikoida oman vauvan kanssa jo näin varhain!
Kävin tänään tutkailemassa turvakaukaloita ja löysinkin muutaman hyvän vaihtoehdon. Me ostettiin tytölle uudet vaunut, kun meidän vanhat Orat alkaa olla jo aikansa eläneet. Tytön uusiin Teutonioihin saakin kiinnitettyä adapterilla monet eri turvakaukalot, joten meidän elämä helpottuu huomattavasti verrattuna poikien vauva-aikoihin! Vaunuista on tulossa erikseen oma esittelypostaus, jonka teen yhteistyössä Vauvatalo Johannan kanssa. Voin paljastaa jo, että vaunut ovat vieneet oman sydämeni mennessään ja isäntäkin tykkää, kun työntöaisan saa nostettua jopa 186 senttiselle miehelle sopivaksi!

Olen jälleen sairauslomalla. Hakeuduin työkavereiden ohajauksesta tehtaallamme olleen työterveyshoitajan kautta työterveyslääkärille, joka oli todella ihana ja ymmärtäväinen tilani suhteen. Ei tullut yhtään ”raskaus ei ole sairaus” -kommenttia ja hän todella kuunteli, mitä sanoin. (Se ulkomaalainen päivystyslääkäri, jolla kävin aiemmin, oli kirjoittanut potilastietoihini ihan höpönlöpöjä, mm. raskausviikot, työpaikka/työn rasitus sekä diagnoosi olivat virheelliset. Sen lisäksi tekstissä lukee ”ei kipuja”, vaikka niitä minulla nimenomaan on 24/7.) Sairauslomaa kestää nyt äitiyspolikäynnin yli ja menen 20. päivä samalle työterveyslääkärille kontrolliin, jolloin sairauslomaa joko jatketaan äitiysloman alkuun asti tai sitten ei. Jos kivut ja supistukset ovat tällaiset edelleen silloin, niin todennäköisesti en ole töihin enää palaamassa. Työnantaja on samaa mieltä siitä, ettei siellä ole tarpeellista pahentaa omaa oloa ja pahimmillaan vaarantaa vauvan terveyttä ja olen todella kiitollinen, että hän sanoi sen minulle. On paljon helpompaa käsitellä sairauslomaan liittyvää ahdistusta, kun tiedän, että töissä ei ajatella siitä negatiivisesti. Mies on myös tosi helpottunut, kun minulla on helpompi olla kaikinpuolin eikä tarvitse itkeä kipuja tai huonoa omaatuntoa harva se päivä. 
Nyt aletaan rauhoittua viikonloppuun. Ihanaa perjantaita kaikille! ❤