Lastentarvikkeita OzBabysta

Kaupallinen yhteistyö OzBabyn kanssa
OzBaby on Turkulainen, jo vuodesta 1989 toiminut lastentarvikeliike. Tämä laajasti kaikkea vauva- ja lapsiperhearkeen tarvittavaa markkinoille tuova perheyritys pystytti jatkuvasti laajenevan verkkokauppansa vuonna 2010. Www.ozbaby.fi onkin vuonna 2013 nimetty Aalto yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Suomen 9. luotettavaksi verkkokaupaksi. Toimitukset tapahtuvat nopeasti, jopa 1-3 päivässä ja tuotteet ovat laadukkaita. OzBaby myy myös kotimaisia lastentarvikkeita, mikä on meille todella tärkeää. 

Valitsin OzBabyn verkkokaupasta vauvalle pari juttua, jotka vielä puuttuivat. Ensimmäiseksi valinnan alla oli sitteri. Me emme halunneet vauvalle vauvakeinua tai tärinäominaisuuksia, vaan ihan perus sitterin, kuten pojillakin oli. Tämä lelukaarellinen Emma Rocker DL -sitteri on kätevä, pieneen tilaan taittuva ja kaunis seurustelu -tai lepopaikka vauvalle vastasyntyneestä aina 9-10 kuukauden ikään saakka. Kangas on väritykseltään Linen grey. Harmaa väri sopii moneen eri sisustukseen ja on sukupuolineutraali vaihtoehto. Meillä tullaan sitteriä käyttämään eniten olohuoneessa, ja se sopii ihan täydellisesti meidän sohvien väriin. Sitterin kankaat ovat mukavan pehmeät ja ne voi pestä huoletta pesukoneessa 40 asteessa. 

Sitterissä on kaarevat metallijalat, jotka takaavat pehmeän heijaavan liikkeen vauvalle. Keinuominaisuuden saa myös tarvittaessa pysäytettyä jaloissa olevilla jarruilla. Istuinosan saa asetettua moneen eri asentoon, joten vauvan on mukava makoilla sitterissä eri ikävaiheilleen sopivassa asennossa. Olin yllättynyt, että sitteristä saa selkänojan lisäksi säädettyä jalkapäätä, ja sitä kohottamalla sitteristä tulee suloinen pesämäinen makuupaikka pienelle vauvalle! Vauvan viihtyvyyttä ja käyttömukavuutta lisäävät pehmeä tyyny ja kolme lelua sisältävä lelukaari. Sitterissä on säädettävä vyö, jolla lapsi pysyy turvallisesti ja mukavasti paikoillaan. Linkki tuotteeseen: sitteri.

Toinen valitsemani tuote on Anne&Mikaelin kotimainen, Tampereella valmistettu reunapehmuste. Pehmusteen päällinen on 100% puuvillaa ja sisus ryhdikästä pvc-vapaata polyesterivanua. Reunapehmuste estää vauvaa kolhimasta itseään sängyn reunoihin ja saamasta raajojaan jumiin pinnojen väliin. Toki pehmuste tuo sänkyyn myös kauniin ja huolitellumman ulkonäön. OzBabysta saa Anne&Mikaelin reunapehmusteen myös ihanassa pöllökuosissa, mutta tämä tähtikuvio sopii meiltä jo löytyviin tähtiaiheisiin vauvanhuopiin ja pussilakanasetteihin. Reunapehmuste on helppo kiinnittää nauhojen avulla ja sen voi pestä koneessa 40 asteessa. Linkki tuotteeseen: reunapehmuste.
Meillä on vielä muutamia juttuja hankittavana vauvaa varten. Poikien ammeet pitäisi vaihtaa, ja vauvalle hankkia omansa. En ole osannut vielä valita vauvanammetta, koska markkinoilla on nykyään niin paljon erilaisia ammeita eri ominaisuuksilla! Toisaalta haluaisin sen olevan kokoontaitettava, mutta toisaalta eipä poikienkaan kokoluokan ammeita saa taitettua kokoon, vaan ne säilytetään kylpypäivien välillä meillä saunassa. Ammeeseen tahdon vauvalle lisäksi kylpytyynyn helpottamaan kylpyhetkiä. Hankintalistalla on lisäksi imetystyyny, mutta myös sen ostamisessa meinaa olla valinnan vaikeus esteenä. Sitten olisi vielä sellaisena ns. ylimääräisenä hankintana vauvan unipesä, ei välttämättömyys, mutta olisihan se nyt ihana. Niissäkin on melko paljon jo vaihtoehtoja, ja pakko sanoa, että parempilaatuiset ovat kyllä sitten hintavampiakin. Esimerkiksi OzBabylla on tällä samalla tähtikuosilla somistettu Anne&Mikaelin vauvanpesä. Onhan tässä vielä aikaa, ja viimeiset hankinnat ehtii tekemään vielä vauvan synnyttyäkin. Vinkki! OzBabyssa on juuri nyt käynnissä uuden kauppiaan yllätysale! Kipin kapin ostoksille!

Kiitos yhteistyöstä,  OzBaby 
Mainokset

34. raskausviikko || Synnärikäynti

Raskaudesta on kulunut jo 82,5 prosenttia. Laskettuun aikaan jäljellä 49 päivää ja vauva on täysiaikainen neljän viikon kuluttua. Äitiysloma alkaa virallisesti kahden viikon päästä ja seuraavaan neuvolakäyntiin on viisi päivää. Nyt vauvan syntymää ei enää estellä, mutta jos hän lähtee syntymään, niin pyritään antamaan vielä yksi annos kortisonia. 

Vauva Tällä viikolla vauva pystyy torjumaan itse pieniä infektioita. Hän kerää edelleen rasvaa ja painoa, ja kasvaa voimakkaasti. Useimmat vauvat kääntyvät näihin aikoihin pää alaspäin, ja niin myös meidän tyttö on jo kääntynyt. Hänen painonsa kohoaa tällä viikolla keskimäärin 2,18 kilosta 2,35 kiloon ja hän on noin 42 senttiä pitkä. Tytön liikkeet ovat voimakkaita, ja hän pystyy helposti tönäisemään vatsan päällä olevan kirjan tai läppärin pois siitä. Tyttö liikkuukin edelleen tosi aktiivisesti.
Raskausoireet Turvotus on vähän laskenut liikunnan lisäännyttyä, mutta sormukset edelleen puristavat sormissa. Lantiossa ja reisissä on alkanut tuntumaan paineenomaista kipua, ja supistukset ovat voimistuneet. Näiden seurauksena on irronnut lisää limatulppaa. Kivuttomia supistuksia tulee taas säännöllisesti, mutta ne eivät kestä sitä 4-6 tuntia, kuten aiemmin. Liitoskivut vaivaavat todella paljon varsinkin iltaisin, ja ne vaikeuttavat ihan tosissaan jo nukkumista. Päänsäryt ovat loppuneet onneksi. Paino on laskenut viime neuvolakäynnistä 1,5 kiloa, koska turvotus on vähentynyt.
Mieliala Olen ollut kivuista huolimatta tosi tosi onnellinen, niin vaan tuo aurinko ja ulkoilu saa koko ihmisen voimaan niin paljon paremmin! A on ollut ihan täydellisesti tukena koko raskausajan, ja nyt liikuntakiellon lakkauttamisesta huolimatta hän huolehtii aina, etten kanna painavia kauppakasseja tai käy liian pitkillä kävelyillä. Tarvittaessa saan alaselkähierontaa ja halipulassa haleja yllinkyllin.

Eilen torstaina kärsin todella voimakkaasta paineentunteesta lantiossa ja reisien ulkosyrjillä. Se yhdistettynä lisääntyneisiin ja voimistuneisiin supistuksiin saivat minut soittamaan Tayssiin, vaikka kivut eivät olleet mielestäni mitään synnytykseen viittaavaa. Kysyin, että pitäisikö varmuuden vuoksi tulla käymään näytillä, ettei vaan nyt mitään tapahtuisi liian nopeasti. Lämminhenkinen kätilö puhelimen toisessa päässä sanoi, että ilman muuta näytille vaan, jos taustalla on syöksysynnytystä ja ennenaikaisuuden uhkaa. Niinpä lähdin sitten kahden jälkeen iltapäivällä ajelemaan Tayssille. 
Minut otettiin käyrille makaamaan, ja jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana supistuksia ehti piirtymään kolme. Tunsin itse niistä kaikki, ja yksi oli voimakkaampi. Tuon kymmenminuuttisen jälkeen kätilö tuli tuomaan minulle sitä ah niin ihanaa bricanyl -lääkettä. Se estää tehokkaasti supistuksia, mutta sen pistäminen sattuu ihan julmetusti aineen paksuuden vuoksi. Tämä on juuri sitä lääkettä, joka aiheuttaa voimakasta sydämentykytystä, vapinaa ja levottomuutta. Käyrää otettiin tämän jälkeen vielä noin puolisen tuntia ja supistukset selvästi rauhoittuivat. Pääsin todella pian sen jälkeen lääkärin huoneeseen, jossa katsottiin ultralla kohdunkaulan tilanne ja vauvan liikkeitä. Kaikki oli täydellisesti! Kohdunkaulankanavaa oli jäljellä edelleen vähintään 2,4 senttiä ja vauva liikkui terhakkaasti ärsytykseen reagoiden. Mitään ei siis ollut tapahtunut kohdunkaulalla supisteluista huolimatta, joten sain lähteä kotiin ja jatkaa elämääni normaalisti. Lääkäri kuitenkin edelleen kehotti ottamaan herkästi yhteyttä. Kohdunsuun avautumista ei tarkistettu sisätutkimuksella (onneksi), varmaankin supisteluherkkyyden ja provosoitumisriskin vuoksi. Minulla on itselläni sellainen tunne, että se on saattanut vähän avautua, koska kivut ovat olleet sellaista ns. avaavan menkkajomotuksen tyyppistä, mitä synnytyksen alkuvaiheessa tulee. Onneksi kanavaa on kuitenkin mukavasti jäljellä, ja bricanyl tehosi hyvin. Vielä jatkellaan täällä elämää yhtenä kappaleena, mutta viikko viikolta ja päivä päivältä ollaan lähempänä pikkusiskon syntymää.

Bussimatkaa ja mansikoita




Olen ollut liitoskipujen ja supisteluiden takia jo kuukausia poikien mielestä varmaan maailman tylsin äiti. Tänään heräsin kuitenkin melko kivuttomana, eikä supistellutkaan aamulla yhtään, joten annoin poikien ihan vapaavalintaisesti päättää päivän ohjelman. Antti halusi lähteä kauppaan ja mummupappalaan, ja Eetu halusi ajaa bussilla. Ollaan Eetun kanssa puhuttu bussimatkasta jo jonkin aikaa, koska hän ei muistaakseni ole kuin ehkä kerran ihan vauvana ollut bussissa. Koska mummupappalassa on viimeaikoina vierailtu tiuhaan, niin sovittiin bussimatkasta Ideaparkkiin. Syötiin aamupalaa kahdeksan jälkeen ja alettiin valmistautumaan sen jälkeen lähtöön. Valittiin kivat kauppavaatteet, siivottiin aamun aikana tulleet sotkut ja käytettiin Jokkekin nopeasti pissillä. Kymmenen jälkeen lähdettiin tassuttelemaan kohti pankkiautomaattia ja bussipysäkkiä. 




Eetu oli bussimatkasta tosi innoissaan, ja Antti myös. Matka ei kestänyt kuin parisenkymmentä minuuttia, mutta sinä aikana ehti tulla vaikka kuinka monta ”Vaaau!” ja ”Kivaa!” -huudahdusta. Lapsille se ilo on niin pienestä kiinni, voisi monet aikuisetkin ottaa oppia. Pojat saivat viisi euroa käyttörahaa ideaparkkiin, mutta ennen kiertelyä käytiin kahvilla. Aamupalasta alkoi olla jo useampi tunti aikaa, ja oltiin kaikki janoisia kuuman kävelymatkan vuoksi. Hengähdystauon jälkeen lähdettiin sitten kiertelemään kauppoja. Pojat halusi tottakai käydä lelukaupassa. Sieltä Antti osti omalla vitosellaan Batman-aiheisen legopaketin ja Eetu poliisiauton. Käytiin lisäksi ostamassa kummallekin uudet aurinkolasit, koska viimekesäiset olivat melkoisen naarmuilla.




Kierreltiin kauppoja noin 45 minuuttia, jonka jälkeen lähdettiin ulos leikkipaikalle nautiskelemaan auringosta. Kello oli vasta vähän yli 12, mutta aloin itse olla jo sen verran kivulias ja Eetu väsynyt, että lähdettiin aikamme leikittyä hoitamaan ruokaostokset Prismaan. A pääsi yhdeltä töistä ja ajeli Ideaparkille hakemaan meitä. Iskää odotellessa syötiin vielä ulkona mansikoita. Ihana kesäinen päivä, eikä yhtään harmita alaselän kivutkaan, kun poikien kasvot ovat aamusta lähtien loistaneet onnesta. Pakko sanoa, että aamulla vielä pohdiskelin keinoja, joilla saisin väsymyskiukuttelut ja riehumiset tällä kertaa ideaparkissa loppumaan, apunakaan kun ei ollut toista käsiparia. Päivä oli kuitenkin pelkkää riemua ja iloa, eikä kiukuttelusta ollut väsymyksestä huolimatta tietoakaan. 

Tervetuloa kesä!

No nyt se kesä sitten tuli! Viikonloppu on mennyt nautiskellessa. Aurinko, vapaus ja lämpö ovat tehneet ihmeitä omalle vireystasolle. Eilen vein pojat aamulla yhdeksän jälkeen mummupappalaan ja A lähti samoihin aikoihin treeneihin. Kävin Tampereella Verkkokauppa.comissa ja kirppiksellä. Verkkokauppa.comin henkilöstön ansiosta lähdin kohti kotia erittäin tyytyväisenä kainalossani uusi työläppäri. Nyt meidän pelikone on ihan vaan pelaamiseen ja voin työskennellä tällä Asuksen Zenbookilla. Tää on ihan supersöpö vaaleanpunainen (tai ruusukulta taitaa olla se virallinen nimitys) ja todella kevyt ja hiljainen kone. 

Tosiaan Verkkokaupasta lähdettyäni kävin kiertelemässä kirppareita. Ostin meidän olkkariin uuden maton, lampun, tyynynpäällisiä ja kellon. Olen todenteolla alkanut kyllästymään siihen valkoharmaaseen väriteemaan, jota kaikki blogit, sisutuslehdet ja jopa sisustusliikkeiden esillepanot pursuavat. Olin hetken aikaa siinä valtavirtamoodissa, että kaiken pitää olla kuin sisutuslehdissä, enkä oikeastaan tuntenut oloani kotoisaksi meidän olkkarissa. Nyt täällä on punainen matto, tumman punaruskea lamppu ja värikkäämpiä tyynyjä, ja tämä on sellainen sisustus josta itse tykkään. Ei ehkä kuuminta sistusmuotia, mutta nyt täällä näyttää enemmän meiltä. Vielä muutama taulu on työn alla.
Tänään herättiin kahdeksan aikoihin ja oikeastaan heti aamupalan jälkeen lähdettiin käyttämään koko porukalla Jokkea lenkillä. Sen jälkeen käytiin kaupassa ja laitettiin ruokaa, eli ihan peruspäivä meillä. Kun pojat heräävät päikkäreiltä niin jatketaan sunnuntaita ihan rehellisen laiskottelun merkeissä. Mun kroppa yrittää kertoa jotain, ja tuntuu, että nyt on parasta olla tämä päivä ihan rauhallisesti. Vatsa on ollut todella sekaisin ja lantioon sattuu oudosti. Nämä nyt voi johtua myös ihan siitä, että olen ollut aktiivisempi kuin viikkoihin, ei välttämättä kerro mahdollisesta synnytyksen lähestymisestä mitään.

4. äitiyspolikäynti

Eilen kävin äitiyspolilla neljättä kertaa. Ensin menin taas kätilön huoneeseen, jossa mitattiin verenpaine, otettiin syke- ja supistuskäyrää ja kirjoitettiin lääkärille meneviin tietoihin viimeaikaisesta olotilasta. Kerroin päänsäryistä ja supistusten laantumisesta. Verenpaine oli hyvä, samoin käyrä, eikä yhtään supistusta piirtynyt! ❤
Imetyskoru saatu By Pinjalta

Seuraavaksi menin lääkärin vastaanotolle. Sisätutkimusta ei tehty, jottei kohdunsuu provosoituisi, mutta ultralla taas mittailtiin vauvaa ja kohdunkaulan pituutta. Kohdunkaulaa onkin nyt hyvät 2,5 senttiä! Se on juuri riskirajalla, mutta olen onnellinen, että se on kasvanut. Vauva on sironpuoleinen, painoarvioksi tuli noin 1,7 kiloa. Vyötärönympärys oli kuitenkin hyvä, joten vauvan kasvusta tai istukan toiminnasta ei sinällään tarvitse huolehtia. Vauva on kääntynyt nyt luultavasti lopullisesti raivotarjontaan ja on ihan lähtökuopissa todella alhaalla. 

Puhuttiin lääkärin kanssa vielä synnytyksestä. Kuten ollaan aiemminkin jo puhuttu, niin nopea siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee. Sairaalaan tulee lähteä heti säännöllisten supistusten alettua, vaikka ne eivät olisi kipeitäkään. Jos mies ei satu olemaan kotona ja tulee yksikin kipeä supistus niin on melkein soitettava ambulanssi ja hätäkeskukseen täytyy lääkärin mukaan sanoa, että näin on käsketty tehdä äitiyspolilla. Tämä lääkäri oli siitä täysiaikaisena käynnistämisestä nyt sitä mieltä, ettei se ole vaihtoehto. Istukka on ”jumiutunut” sektioarven päälle ja sektioarpi on muutenkin kipuillut koko raskauden ajan, joten annetaan mieluummin synnytyksen käynnistyä itsestään. 
Lopuksi vielä sain ihania ja samalla hieman jännittäviä uutisia jatkon suhteen. Liikuntakielto lopetetaan ja jos ei mitään kummallista tapahdu niin seuraavan kerran marssin sisään Tayssiin synnytysvastaanoton ovista. Kontrolleja ei siis tule, enkä kokenut synnytystapa-arviollekaan enää tarvetta, kun eilen käytiin ne asiat jo hyvin läpi. Mitään hikilenkkejä tai kymmenen kilometrin vaelluksia ei saa lähteä tekemään, mutta saan lenkittää koiraa, nostella lapsia ja elää kotona ihan tavallista arkea. Lääkärin mukaan tyttö tulee olemaan hyvävointinen vauva kolmen kortisoniannoksen ansiosta vaikka syntyisi viikon tai kahden päästä. Näin ollen ei ole mitään syytä, miksen lähtisi nauttimaan ihanista lämpimistä päivistä ulkoilun merkeissä. Se jos mikä parantaa minun oloani kaikin mahdollisin tavoin.

33. raskausviikko



Kolmekymmentäkolme, kolmekymmentäneljä, kolmekymmentäviisi, kolmekymmentäkuusi, kolmekymmentäseitsemän, kolmekymmentäkahdeksan, kolmekymmentäyhdeksän, neljäkymmentä. Laskettuun aikaan jäljellä 1,84 kuukautta, kahdeksan viikkoa, viisikymmentäkuusi päivää. Viikon päästä synnytystä ei enää yritetä estää. Vauva on täysiaikainen kolmenkymmenenviiden päivän kuluttua. Äitiysloman alkuun aikaa kaksikymmentä päivää. Raskaudesta kulunut kahdeksankymmentä prosenttia. 

Vauva  Tällä viikolla vauvan paino kohoaa keskimäärin 1,98 kilosta 2,15 kiloon ja pituutta hänellä on noin 40 senttiä. Nyt lapsiveden määrä ei enää kasva, vaan pysyy ennallaan. Vauva kerää edelleen ihonalaista rasvaa ja pullistuu viikko viikolta. Vatsa alkaa olla jo sen kokoinen, että on vaikeaa löytää aamuisin sopivia vaatteita päälle. Olenkin viihtynyt kotosalla oikein mukavasti A:n bändipaidoissa ja vanhoissa kollareissa. Vauva erottaa raskausapplikaation mukaan eri vuorokaudenajat valonmäärän perusteella. Tyttö liikkuu todella vilkkaasti edelleen, ja sehän on vain hyvä merkki se. 
Raskausoireet  Raskausviikolla 32 kärsin päänsärystä jokaikinen päivä, ja se jatkuu edelleen. Saan ottaa päivässä yhteensä neljä grammaa panadolia maksimissaan kahden gramman kerta-annoksina, ja välillä tuntuu ettei tuokaan määrä enää riitä. Heti lääkkeen vaikutuksen hälvettyä särky palailee ennalleen. Varmasti alkaa jo osittain olla sellaista lääkepäänsärkyäkin tässä, mutta en todellakaan halua säryn pahenevan joka päivä migreeniksi saakka, joten lääkkeitä on otettava. Toinen vallitseva oire on edelleen se turvotus, josta jo puhuinkin keskiviikon postauksessa. Minulla nesteet kerääntyvät käsiin ja kasvoihin, koska en ole kauheasti jalkeilla päivän mittaa. Ärsyttävä vaiva, mutta minkäs teet. Juon muutenkin jo 3-4 litraa vettä päivässä, joten sen lisääminen ei oikein enää ole mahdollista, tai saan oikeasti ravata pissalla vartin välein. Vihreää teetä juon kolmisen kuppia päivässä ja syön lisäksi ananasta, näistä olen kokenut olevan jonkin verran apua pahimpaan iltapäivän turvotukseen. Toki eniten auttaisi, kun pääsisin tästä liikuntakiellosta eroon. Viikon tai kahden päästä se voisi olla mahdollistakin, jos ei ihan tosi huonolta näytä tämänpäiväisessä kontrollissa kohdunsuun tilanne. Mieliteot ovat alkaneet laantumaan, varmaan juurikin tän todella turvonneen ja täyden olotilan takia. Mä vaan en vieläkään käsitä, miks mua himottaa ne öiset klementtiinit edelleen. Jotenkin tosi hauska mieliteko ja yhtäaikaa maailman ärsyttävin.

Mieliala  Odottavan aika on pitkä -lausahdus ei oikeastaan päde tässä raskaudessa. Olen onnellinen jokaisesta aamusta, kun huomaan vauvan olevan edelleen vatsan suojissa. Meidän tapauksessa ei edes päde sanonta ”vauva tulee, kun on valmis”, sillä ei ole millään muotoa vauvasta riippuvaista se, että mun kroppa ei toimi oikein. Stressi helpottaa päivä päivältä, sillä jokainen synnyttämätön päivä on vauvan terveyden kannalta kotiinpäin. Vähän alkaa seinät kylläkin kaatumaan päälle ja tämä oleilu ei yhtään sovi mun hyperaktiiviselle luonteelle. Täytyy vain muistaa, että vauva on nyt tärkein. Vauvasta tulee päivä päivältä rakkaampi, en voi edes kuvailla tätä tunnetta. Taisin jossain raskausviikon 14 postauksessakin sanoa samaa, ja nyt se tunne on jo moninkertaistunut. Hän on jo iso osa meidän perhettä, ja isoveljetkin pitävät häntä todella tärkeänä. 
Palailen huomenna äitiyspolikuulumisten kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikki.

By Pinja (sis. alekoodin!)

YHTEISTYÖSSÄ
By Pinja
Mammalandia

❤           ❤          ❤
By Pinja on kotimainen silikonikoru-brändi, joka tuo markkinoille toinen toistaan upeampia, erityisesti imetykseen suunniteltuja silikonikoruja. Yritykseltä löytyy myös Kids By Pinja -mallisto, joka pitää sisällään suloisia koruja yli kolmevuotiaiden lasten asuja somistamaan. Minulle oli suuri ilo päästä tapaamaan Pinjaa maaliskuussa Blogikirppis & pienet shoppailut tapahtumassa Espoossa ja valita itselleni oma imetyskoru. Pinja oli tulkinnut blogini perusteella osuvasti tyyliäni, ja ehdotti minulle tätä ihanaa Autumn -nimistä korua. Maanläheiset, murretut sävyt tekevät korusta on minulle juuri täydellisen. Tästä pääsette tarkastelemaan Autumn -korua.
Imetyskoru saatu By Pinjalta



Imetyskorun ideana on, että pienet sormet saavat tekemistä imetyshetken ajaksi. Ihan pienen vastasyntyneenkin silmät kiinnostuvat pian muodoista ja väreistä, ja koru tarjoaa näin myös aivan pienelle vauvalle iloa ja ihmeteltävää. By Pinjan tarina onkin alkanut ihanasti Pinjan omasta kokemuksesta, kun hänen esikoispoikansa vuonna 2015 alkoi muiden vastasynteneiden tavoin imetyksen aikana nipistellä äidin ihoon pieniä kynnenjälkiä. Se on todella tuttua myös omien imetysjaksojeni kautta, mutta vuosina 2012-2016 en vielä ollut kuullutkaan imetyskorujen olemassaolosta, eikä niitä varmaan ainakaan Suomen markkinoilla ihan kauheasti tuolloin ollutkaan. Olenkin nyt todella innoissani, kun pääsen viimeisen lapsemme imetysajan kokeilemaan imetyskorua ja kenties säästyisin niiltä pieniltä punaisilta nipistysjäljiltä. Näitä ihanuuksia voit ostaa By Pinjan omasta verkkokaupasta. Koruja on myynnissä myös monilla jälleenmyyjillä, jotka löydät tästä linkistä: Jälleenmyyjät.
By Pinjan korut ovat täysin myrkyttömiä, joten ne sopivat vauvan hypisteltäviksi ja mikseivät myös kutisevien ikenien rauhoittamiseenkin. Silikonihelmet on valmistettu elintarvikesilikonista ja ne ovat BPA-vapaita, PVC-vapaita, ftalaatittomia, lyijyttömiä, kadmiumittomia, hajuttomia ja helposti puhdistettavia.



Vaikka korut kantavat nimeä imetyskoru, voi niitä käyttää myös ihan muuten vain somistamaan asua kuin asua. Mallistosta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja jokaiseen makuun sopivaksi. Näiden kuutiomallisten korujen lisäksi löytyy pyöreitä helmiä sisältävä Simple By Pinja –mallisto sekä  Statement Necklaces By Pinja -mallisto, jossa pienet helmet on korvattu upeilla suuremmilla, litteillä silokonihelmillä. Jos näistäkään vaihtoehdoista ei omaa lempparia löydy, niin By Pinja valmistaa sekä äideille että lapsille Custom -koruja, eli värit saa päättää itse. Tulevana tyttölapsen äitinä odotan innoissani, että päästään muutaman vuoden kuluttua valitsemaan pikkusiskolle ihan ikiomaa korua By Pinjalta. Ystävälleni jo tilasinkin babyshower -lahjaksi tismalleen samanlaisen korun kuin itselläni, se vaan on niin hieno!
By Pinja hemmottelee blogini lukijoita 15% alennuksella valitsemastanne tuotteesta By Pinjan verkkokaupassa! Alennuksen saatte ostotilanteessa koodilla AURINKO ja alennus on voimassa torstaista sunnuntaihin 18.-21.5.2017.
En hyödy linkkien klikkauksista.

Ihan tavallinen sunnuntai tuplahaleilla, kiitos.

Jos on oikein tarkkaan seurannut meidän elämää blogista tai somekanavista niin on varmaan huomannut, ettei meillä suomalaiset perinteiset juhlapäivät ole mitenkään erityisen korostetussa asemassa. Joulua lukuunottamatta meillä ei noteerata kirkollisia juhlia mitenkään (esim. pääsiäinen, helatorstai, helluntai..) ja jouluakin juhlimme joulupukin, tonttujen ja yhdessäolon kautta. Syy tähänsä on puhtaasti se, että meidän perheessä ei olla uskossa eikä me kuuluta kirkkoon. Meidän ei tarvitse juhlia pelkän juhlimisen ilosta. Muutkin juhlapäivät ovat melle oikeastaan ihan tavallisia päiviä muiden joukossa. Vappuna saatamme syödä munkkeja ja juoda simaa, käydään ehkä mummupappalassa ja itsenäisyyspäivänä askarrellaan suomenlippuja. Meille juhlapyhät ja muut ”spessupäivät” tarkoittavat lähinnä mahdollisuutta viettää kotona aikaa koko perheen voimin.

Äitienpäivään (ja isänpäivään) ladataan ihan hurjia odotuksia ja näistä merkkipäivistä on tehty todella kaupallisia ja tuotteistettuja (kuten monesta muustakin juhlapäivästä). Instagramissa kilpaillaan kauneimmalla kukkapuskalla ja täydellisimmällä lounaalla. Olen kuullut kuinka moni nainen valittaa miehestään, joka ei äitienpäivänä kanna sänkyyn hienoja aamiaisia ja korulahjoja. Onko se hänen tehtävänsä? Eihän nainen ole miehensä äiti. Tottakai on selvää, että perheen äiti tekee suuren työn tuodessaan lapset tähän maailmaan, antaessaan kaikkensa heidän puolestaan ja osansa lasten kasvatuksessa. Samoin tekee isä, ja tottakai sitä pitää arvostaa. Minun mielestäni kuitenkin ne lahjat kuuluvat äitienpäivänä omalle äidille. Miehen omalle äidille ja naisen omalle äidille. Isän- ja äitienpäivänä vanhempien kuuluu kertoa lapsille, mitä nämä päivät tarkoittavat; vanhempien tekemää työtä kunnioitetaan tällaisella merkkipäivällä. Vanhemmat voivat auttaa lapsia tekemään ne hassut kortit ja vaikka kävyistä kokoon kasatut lahjat. Pääasia on se, että ne mahdolliset kortit ja lahjat tulevat lapsilta. Eikä niitäkään välttämättä tarvita.

Isänpäivänä ja äitienpäivänä käymme kahvilla sukulaisten luona kunnioittamassa meidän omia vanhempiamme ja heidän tekemäänsä työtä. Meillä kotona ei kuitenkaan luoda odotuksia tai paineita näiden juhlien osalle. Emme odota aamiaista sänkyyn, emme ruusuja, lahjoja tai suuria tekoja. Yleensä isänpäivänä tehdään yhdessä jotain hyvää aamupalaa ja äitienpäivänä A keittää kahvin, kuten monena muunakin tavallisena päivänä (hih, paitsi tänään, kun kahvi oli loppunut! :D). Tänään sain mieheltäni onnentoivotukset ja lapsilta hauskat piirrustukset kukista ja Ryhmä Hau -hahmoista. Lämpimät halaukset ja lauseet ”äiti, minä rakastan sinua”, jotka saan lähes päivittäin muutenkin, kruunasivat aamun. Minulle riittää äitienpäivänä se, että saan viettää sen oman perheeni kanssa. Äitienpäivänä haluan muistaa omaa äitiäni ja toivottaa hänelle hyvää äitienpäivää. Haluan muistella mummiani, joka oli iso osa lapsuuttani. Olen kuitenkin sitä mieltä, että perheen sisällä sen kunnioituksen ja arvostuksen tulisi näkyä ihan joka päivä, ei pelkästään tuona yhtenä päivänä. Olen onnellinen, kun tiedän mieheni arvostavan äitiyttäni ja olevan minusta ylpeä 365 päivänä vuodessa. Se jos mikä korvaa ne sänkyyn tuodut aamupalat ja kultakorut. 
Olen aina ollut pohjimmiltani sellainen tunneihminen. Tärkeintä joka päivä on onnellisuus, oli sitten juhla tai arki. Minä olen onnellinen, kun olen saanut kaksi ihanaa poikaa ja kohta ihan yhtä ihanan tyttären. Olen onnellinen mörököllimiehestäni, joka jakaa arjen kanssani ja rakastaa minua ehdoitta. Näin on hyvä juuri nyt ja ihan varmasti vielä huomennakin. 
Tähän loppuun tahdon pyytää anteeksi kaikilta lapsettomuudesta kärsiviltä tätä postausta. Ei varmasti ole helppoa äitienpäivänä lukea ja kuulla tätä äitiyden hehkutusta. Oman onnellisuuteni lomassa tunnen surua niiden vuoksi, jotka eivät pääse kokemaan äitiyttä. Tiedän, etteivät perheellisen ihmisen sanat tunnu miltään, paitsi ehkä pahalta, eikä perheellinen voi koskaan ymmärtää sitä kaipuuta ja tyhjyyttä, jota lapsettomat tuntevat joka ikinen päivä.

32. raskausviikko

Viikkoja laskettuun aikaan jäljellä yhdeksän; 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, päiviä on jäljellä 63. Vauva on täysiaikainen kuuden viikon kuluttua.  Viralliseen äitiysloman alkuun on aikaa 3 viikkoa ja kuusi päivää. Synnytystä ei yritetä estää kahden viikon kuluttua. Seuraavaan äitiyspolikontrolliin on aikaa viikko ja neuvolakäyntiin neljä päivää. 




Vauva. Tällä viikolla vauvan paino nousee keskimäärin 1,79 kilosta 1,95 kiloon ja pituutta hänellä on noin 39cm. Vauvalla on hurja loppukiri menossa kasvun osalta, ja sen kyllä huomaa! Liikkeet eivät ole enää sellaisia, että hän niin vain pyörähtelee vatsassa. Sen sijaan myllääminen ja töniminen ovat astuneet kuvioihin mukaan. Vatsan muoto muuttuu lähes päivittäin, hän ei nimittäin osaakaan velä päättää, että kumminpäin siellä olisi. Ennen osastojaksoa hän oli visusti raivotarjonnassa ja todella alhaalla. Vuodelepo teki kuitenkin sen, että hän nousi takaisin ylös ja kääntyi ympäri. Huomaan helposti miten päin vauva on milloinkin. Kun hän istuu, vatsa on korkealla oleva pyöreä, kiinteä pallo. Hänen ollessaan raivotarjonnassa, vatsa on soikea, alhaalla ja ylävatsaan jää tyhjää tilaa.

Turvotus. Sairaalareissun jälkeen olen ollut todella turvoksissa. Sain sairaalassa vehnää sisältävää leipää, vaikka ilmoitin allergiani heille. Tästä johtuen nesteet ovat keräytyneet helposti ja vatsa on ollut käytännössä toimimaton lääkkeistä huolimatta, vasta nyt parin päivän aikana on alkanut olo taas helpottaa. Lisäksi makaaminen tekee sen, että koko kroppa käy hitaalla. Olen buustannut aineenvaihduntaa runsaalla vedenjuonnilla (3-4 litraa/vrk), vihreällä teellä ja välttelemällä hiilihydraatteja.

Kohdunsuun tilanne. Se tosiaan parani vuodelevossa, ja pituus kasvoi 1,6 sentistä melkein kahteen senttiin. Minulla todettiin kuitenkin funneling -ilmiö kohdussa, eli kondunkaula on alkanut avautumaan sisäpuolelta v-muotoisesti. Se ei yksin tarkoita ennenaikaista synnytystä, mutta siitä voi seurata nopea avautumisvaihe synnytyksen käynnistyessä. Lisäksi muutama päivä sitten alkoi irrota limatulppaa, onneksi vielä kirkasta. Neuvolassa kehotettiin seurailemaan supistuksia, jos voimistuvat tai lima muuttuu veriseksi niin täytyisi käydä synnärillä tarkastuttamassa kohdunsuun tilanne. Ongelma on se, että en edelleenkään tunne supistusten olevan millään muotoa voimakkaita. En välttämättä nyt levossa edes tunne niitä, paitsi jos satun laittamaan käden vatsalle ja se onkin ykskaks ihan kivikova motti. Niin outoa! Osaston lääkäri sanoi kotiuttamistarkastuksessani, että kannattaa varautua jokaisella kontrollikäynnillä uuteen osastojaksoon.

Synnytys. Keskusteltiin osastolla myös vähän synnytyksestä, mikäli pääsen täysiaikaisille viikoille. Synnytys voi olla hyvinkin nopea, joten kontrolleissa tarkkaillaan kohdunsuun tilanetta nyt säännöllisesti. Täysiaikaisilla viikoilla voidaan sitten miettiä, olisiko turvallisinta käynnistää synnytys lääkkeettömillä vaihtoehdoilla, kuten ballongilla. Voimakkaita käynnistystapoja ei voida käyttää sektioarven repeytymisriskin vuoksi, mutta esimerkiksi mieto oksitosiini voisi olla yksi vaihtoehto. Unelmahan tietysti olisi, että synnytys käynnistyisi spontaanisti täysiaikaisilla viikoilla, ja vielä sen verran hitaasti, että ehdittäisiin sairaalaan asti. Jännityksellä odotellaan.

Mieliala. Olo on ollut väsynyt ja jopa vähän ahdistunut. En oikeastaan tiedä, johtuuko ahdistuneisuus tekemättömyydestä vai tästä koko tilanteesta. Ainoa päämäärä elämässä juuri nyt on tehdä kaikkensa, ettei tyttö ihan vielä syntyisi. Kuten eilisessä postauksessa kerroin, niin myös poikien ulkoilu on isännän työpäivien ajan suurimmaksi osaksi vain omassa pihassa leikkimistä. Voitte varmaan kuvitella sen energisyyden määrän, mikä heihin ehtii päivän aikana pakkautua ja illat meinaavat mennä vähän riehumiseksi. Se ei ole mitenkään poikien omaa syytä, mutta joinain väsyneimpinä iltoina meinaa ärähdyskytkin olla herkässä. Omaa psyykkistä oloani olen helpottanut maalaamalla ja lukemalla. Poikien kanssa pelataan paljon muistipelejä ja tehdään tehtäviä. He ovat ihan hyvin onneksi käsittäneet sen, ettei äiti nyt voi juosta kilpaa tai ottaa reppuselkään. Pojat kyllä odottavat pikkusiskoa tosi innoissaan ja haluavat joka päivä katsella siskon myllerrystä. He saavat helpotusta vauvainnostukseensa onneksi viikonloppuna, kun heidän serkkutyttönsä nimiäisiä juhlitaan Espoossa. En pääse itse valitettavasti osallistumaan.. Autossa istuminen on ihan mahdottoman kivuliasta jo kauppareissuilla ja supistuksia tulee pienenkin matkan jälkeen liikaa. A lähtee poikien kanssa onneksi edustamaan, joten on edes toinen meidän perheen kummeista paikalla pienen tärkeänä päivänä. 

Ihanaa viikonloppua kaikille ❤

Lasten ulkoilu

Mammalandian toukokuun yhteistyöpostaus

Ensimmäisen kuuden ikävuoden aikana lapsen hermoston kehitys on suurimmillaan. Näin ollen liikunnallisten perustaitojen oppiminen on parhaimmillaan tällä ajanjaksolla ja lapsi tarvitseekin ihan varhaislapsuudesta saakka virikkeitä motoristen taitojen kehittämiseen. 



Ulkoilu on meidän perheessä aina ollut osa arkea. Kuitenkin ainoastaan A:lla on virallisesti jokin liikunnallinen harrastus (sovellettu reserviläisammunta), me muut ulkoillaan ja urheillaan fiilispohjalta. Itselleni ulkoilu tarkoittaa juurikin urheilua; kävelyä, juoksua, pyöräilyä. Lapsille ulkoilu on kuitenkin paljon merkittävämmässä roolissa. Heille se on hauskanpitoa, leikkiä, kavereiden näkemistä, uuden oppimista ja energian purkamista. Ulkona telmiessä he oppivat samalla taitoja, joita ei pelkissä sisäleikeissä opi. Samalla aivot saavat happea ja kesäisin keho buustia D-vitamiinin tuotannolle auringonvalosta. Meillä pyritään siihen, että joka päivä käydään ainakin vähän haukkaamassa happea ulkona. Toki rajuimmat sadekelit, kovimmat pakkaset ja paahtavimmat helteet vietetään mieluummin sisällä. Muutoin ulkoilun mahdollistaminen on oikeastaan puhtaasti pukeutumiskysymys. 

Eetu täytti juuri kolme vuotta, ja hänen kiinnostuksensa on siirtymässä yhä enemmän hiekkalaatikolta jalkapalloon. Uutena huippujuttuna jalkapalloilun lisäksi on nyt myös potkulautailu, hän kun sai ikioman potkulaudan syntymäpäivälahjaksi mummilta . Antti viihtyy ulkona parhaiten kiipeillen ja potkulautaillen, ja oikeastaan kaikki fyysisesti aktiivinen toiminta on hänen mieleensä. Toki viidettä ikävuottaan lähestyvä jo vaatiikin enemmän motorisen kehityksensä kannalta. Uusien taitojen, kuten pyöräilyn, hiihdon ja luistelun opettelu alkaa olla näiden parin seuraavan ikävuoden aikana ajankohtaisempaa kuin koskaan. Pyöräily jo sujuukin apupyörillä, ja pikkupyörän lisäksi on nyt mummulassa onneksi isompikin pyörä jolla harjoitella. Eetu ei ole pyöräilystä niin kiinnostunut, mutta ehkä kesän aikana kiinnostus pikkupyörää kohtaan heräisi. 

Ulkoilu ei ole pelkästään fyysisen kehityksen kannalta tärkeää, vaan se luo raameja myös lapsen psyykkiselle kehitykselle ja minäkuvan sekä itsevarmuuden luomiselle. Ulkoilun tulee olla hauskaa, vaikkakin täytyisi myös huolehtia, että lapsi saa myös haastaa itseään. Leikin ja ilon kautta muuttuu uuden oppiminenkin paljon tehokkaammaksi!
Tämä kevät on mennyt oman ulkoiluun osallistumiseni kannalta vähän ohitse liikuntakiellon vuoksi. Toki saan lähteä mukaan pihalle, mutta kävelylenkitkin ovat tällä hetkellä pannassa. Ollaan kuitenkin miehen työpäivien aikana käyty omassa pihassa touhuamassa, mutta juuri muuhun en juuri nyt pysty. Huomaan omassa olossani aika helposti sen, jos on tullut seisoskeltua liikaa. Voi olla, että seuraavat viikot menevät lähinnä istuskellessa ja makoillessa. Raskausviikon 33+0 jälkeen synnytystä ei enää estellä, joten kaksi viikkoa täytyy ottaa vielä ihan tosi rauhallisesti, sen jälkeen varmaan saan enemmän liikuntalupia lääkäriltä. Onneksi poikien isovanhemmat ovat hakeneet poikia ulos tosi paljon, apu on tällä hetkellä ihan korvaamatonta.


Käykäähän toukokuun aikana lukemassa muidenkin Mammalandian bloggaajien ajatuksia lasten ulkoilusta!