39. raskausviikko || Käynnistyspäivä

37+5


Raskautta takana 266 päivää. Laskettuun aikaan on 14 päivää eli kaksi viikkoa. Aikaa synnytykseen 0 päivää. Tänään meistä tulee viisihenkinen perhe, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti. Tänään lapsiluku on täynnä ja me jatkamme elämää vauva-arjessa. Tänään Antista tulee isoveli kahdelle sisarukselle ja Eetusta tulee pikkuveljen lisäksi isoveli. Keskimmäinen. Tänään meillä on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär.


Vauva Tilastojen mukaan vauvan paino nousisi tämän viikon aikana keskimäärin 3,2 kilosta 3,37 kiloon. Pituutta vauvalla on keskimäärin nyt 50 senttiä. Meidän vauvan paino on hieman pienempi, ainakin arvion mukaan. 
Raskausoireet Uusia ruokaan liittyviä raskaushimoja ei ole enää tullut. Ruoka ei oikeastaan maistu ollenkaan, kun vatsalaukku on niin puristuksissa jatkuvasti. Viime viikon aikana puolikipeitä supistuksia tuli noin 4-6 tunnin ryppäissä aina kuitenkin lakaten. Muutaman yön valvoin, joinain nukuin kuin tukki. Liitoskivut vaivasivat voimakkaammin, kun vauva painuu yhä syvemmälle lantioon supistusten voimasta. Ensimaitoa on muuten tihkunut jo useamman viikon, ja toissayönä oikein tulvaksi asti. Maidonnoususta ei kyllä tarvitse olla tämän perusteella ollenkaan huolissaan, haha!
Mieliala Tieto siitä, että vauva saatetaan turvallisesti maailmaan tänään sairaalassa helpottaa oloa ihan mielettömästi. Ei tarvitse enää miettiä, että mitä jos hän syntyykin kotiin tai matkalle. Eihän se ihan luonnollisin tapa ole, että kalvot puhakaistaan sairaalassa tässä vaiheessa, mutta ainakin päästään liikkeelle ilman lääkkeellistä käynnistystä. Onneksi kohdunsuun tilanne on jo tarpeeksi kypsä kalvojen puhkaisuun, ja varmasti tässä muutaman päivän aikana vielä kypsynyt hieman lisääkin. Äitiyspolikäynnistä huolimatta hieman pyörii päässä vielä se Eetun sydänäänten katoaminen ja napanuoran solmu, joten pienellä varauksella ollaan liikenteessä. Hieman jännittää myös se, että istukka on kiinnittynyt etuseinämään sektioarven päälle, koska se voi aiheuttaa istukan huonon irtoamisen. Tällöin istukka irroitetaan nukutuksessa. Joka tapauksessa me lähdetään tähän suureen päivään liikkeelle positiivisin mielin. 
Antti ja Eetu lähtivät eilen iltapäivästä mummupappalaan hoitoon, ettei tarvinnut tänä aamuna alkaa enää herättelemään ja kuljettamaan heitä paikasta toiseen. A hakee pojat sieltä huomenna, kun vapautuu ampumaradalta alkuillasta. Pojat saavat siis kaksi päivää nauttia mummun ja papan hemmottelusta ja A yhden yön hiljaisuudesta kotona. Itse nuuskuttelen vauvaa sairaalassa, eli koko perhe saa kyllä nyt viikonlopun aikana varmasti tehdä itselleen mieluisia juttuja.  Ihana pikkuinen paussi kaikkeen ennen vauvan kotiutumista (jonka toivon kaiken mennessä hyvin tapahtuvan jo sunnuntaina). Toivottavasti meillä olisi mahdollisuus päästä edes yhdeksi yöksi nauttimaan taas potilashotellista. Aika näyttää. Meidän sairaalakuulumisia voit seurata instagramista ja lopullisen synnytyskertomuksen kasailen mahdollisimman pian tänne blogin puolelle.

En aio pitää mitään vauvalomaa blogista, hän tulee heti olemaan osa meidän arkea, ja kaiken sen ihanuuksineen ja kammotuksineen haluan jakaa teidän kanssa. 


Ihanaa viikonloppua murut!
Mainokset

5. äitiyspolikäynti || Synnytyksen käynnistys

Sain viime viikon neuvolakäynnillä lähetteen äitiyspolille vauvan kasvukontrolliin. Aika oli alunperin kolmas heinäkuuta, mutta supistusten vuoksi se peruttiin ja käskettiin varailla aikaa uudelleen tällä viikolla, mikäli vauva ei lähdekään syntymään juhannusviikonloppuna. No, ei lähtenyt, vaikka yritys oli kyllä ihailtavaa. Maanantaina minulle soiteltiin sitten polilta uudestaan ja kerroin supistuksista ja vauvan hiljenemisestä supistusjaksojen jälkeen. Aika tuli onneksi jo tälle päivälle. 

Kahdeltatoista kävin ensin kätilön juttusilla ja otettiin samalla sykekäyrää. Vauvan perussyke oli 110 luokkaa, eli aika rauhallinen. Vaihteluita tuli kuitenkin onneksi hyvin ja syke kävi vauvan liikuskellessa lähes kahdessasadassakin. Lääkärin huoneeseen pääsin puoli yhden aikoihin. Lääkäri kyseli viimepäivien voinnista ja kertoi mitä tehtäisiin.
Vauvaa, istukkaa ja napavirtauksia ultrattiin vatsan päältä tarkasti. Neuvolassa huolenaiheeksi noussut sf-mitan kasvamattomuus oli kuin olikin johtunut vauvan alhaisesta sijainnista, aivan kuten oletinkin. Vauvan painoarvio on tällä hetkellä jo suurempi, kuin mitä Eetu painoi syntyessään. Painoarvioksi tuli 2,8kg. Istukka toimii täydellisesti ja virtaukset ovat kuulemma loistavat. Vauva esitteli hengitysliikkeitään ja jalkapohjiaan, eikä hänellä ole mitään hätää. Helpotus oli sanoinkuvaamattoman suuri ja melkein siinä itkukin pääsi.

Ultrauksen jälkeen lääkäri teki vielä sisätutkimuksen, jotta nähtäisiin ovatko viimepäivien valvomiset supistuksien vuoksi menneet aivan harakoille. No eihän ne ole, kohdunsuu on kolme senttiä auki ja kanavaa on jäljellä vajaa sentti! Syöksysynnytysuhan vuoksi minulle varattiin synnytyssalikäynnistys perjantaille. Soittelen siis saliin puoli kahdeksalta perjantai-aamuna ja mikäli siellä on sali vapaana, niin pääsen heti kahdeksaksi käynnistykseen. Synnytys käynnistetään lääkkeettömästi kalvojen puhkaisulla, ja sillä todennäköisesti tilanne eteneekin ihan omalla painollaan. Mikäli ei, niin käytetään mietoa oksitosiinitippaa apuna. Mikäli synnytys lähtee itsestään käyntiin ennen perjantaita, on ambulanssi suositeltavin vaihtoehto kypsän tilanteen vuoksi. 
Voitte vain kuvitella tämänhetkisen tunnemyllerryksen. Pian tämä on ohi, viimeinen raskauteni. Pian näen tyttäreni. Pian pääsen liitoskivuista. Apua, miten tähän voisi suhtautua järkevästi. Vai voiko? A on ihan yhtä sekaisin kuin minäkin, yhtäkkiä olo ei olekaan yhtään valmis tähän. Samalla olo ei voisi olla enää yhtään valmiimpi. Pojat pääsevät torstaina mummupappalaan yökylään kahdeksi yöksi, ja toivottavasti jo perjantai-iltana näkemään pikkusiskoa sairaalaan. A:lla on onneksi perjantaina vapaapäivä, niin päästään yhdessä toivottamaan uusi tulokas tervetulleeksi perheeseen.
En tiedä pystynkö tällä viikolla kirjoittamaan mitään järkevää mistään, mutta julkaisen ainakin yhden postauksen arkistosta, jos en pysty mitään fiiliksiä tänne enää kasailemaan. Jos olen yhtenä kappaleena vielä perjantaina niin ainakin raskauviikon 39 postaus tulee vielä mahakuvineen heti aamusta ja sen jälkeen onkin sitten jo vuorossa synnytyskertomus! 
Oikein mahtavaa kesäkuun viimeistä viikkoa teille kaikille! Pitäkää peukkuja pystyssä, me palaillaan viimeistään loppuviikosta! ❤

38. raskausviikko



Kuulitko tyttäreni, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta me tehtiin se. Me päästiin täysiaikaisille viikoille, ja nyt sinua ei enää lasketa keskoseksi, alat nyt olla valmis. Et koskaan voi käsittää kuinka onnelliseksi se minut tekee. Raskaudesta on kulunut nyt 92,5 prosenttia. Laskettuun aikaan on jäljellä 21 päivää eli kolme viikkoa, ja koko raskaudesta on takana jo hurjat 259 päivää! Mikäli syntyisit samana päivänä kuin veljesi Antti, siihen olisi aikaa viikko ja viisi päivää. Jos syntyisit Eetun kanssa samana päivänä, syntyisit kuuden päivän päästä.

Vauva Keskiarvotilastojen mukaan kohotat tällä viikolla painoasi 3 kilosta 3,17 kiloon ja pituutta sinulla olisi 48 senttiä. Minulle on kuitenkin kerrottu, että saatat olla jonkin verran keskiarvoja pienempi. Se ei haittaa mitään, niin oli myös isoveljesi Eetu, ja nyt hän on fiksu ja terve kolmevuotias. Olet juuri sellainen kuin olet, me rakastamme sinua joka tapauksessa. Nyt kaikki sisäelimesi ovat kehittyneet loppuun saakka, ja kohotat kohdussa enää vain painoa. Kun olet mielestäsi valmis, annat minun keholleni siitä merkin ja saavut luoksemme. En malta odottaa tapaamistasi, mutta ole vain äidin lähellä niin kauan kuin haluat. Meillä ei ole mihinkään kiire. 
Raskausoireet Turvotus jatkuu ja sitä on ihan aamusta iltaan saakka. Sormet ovat aamuisin yhä kipeämmät ja iltaisin särkee jalkapohjia. Olet painautunut niin alas äidin lantioon, että kävely on hankalaa. Olen käynyt silti kävelemässä pieniä lenkkejä kivusta huolimatta ja nautiskellut niistä harvoita sateettomista hetkistä tällä viikolla. Päänsärkyjä ei ole ollut ja olo on ollut muutenkin liitoskipuja lukuunottamatta suhteellisen hyvä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoivat säännölliset kivuliaammat polttelut alaselässä ja lopulta alavatsalla, jotka kestivät yö yhdestä aina neljään saakka iltapäivällä loppua kohden harventuen. Kävin iltapäivällä viiden kilometrin lyllerryslenkillä ja saunoin, liikuit koko tuon ajan suhteellisen reippaasti vatsassani. Sen jälkeen tulikin uni ja supistukset loppuivat kuin seinään. Nukuin klo.16-22, valvoin kolmisen tuntia ja menin sen jälkeen uudelleen nukkumaan. Viime yönä ei supistellutkaan sitten ollenkaan ja myös sinä rauhotuit, niin äitikin sai oikein kunnon yöunet pitkästä aikaa. Hieman kyllä huolestuin, kun olit niin vaisu koko yön. Onneksi aloit jälleen aamulla mylläämään.

Mieliala Pesänrakennusvietti on kohonnut kymmenkertaiseksi raskausviikon 37 aikana, ja se jatkuu edelleen. Oli pakko saada takapiha kuntoon perjantaina. Viikonloppuna aloitin suursiivousta ja keskiviikkona oli pakko  vaihtaa järjestystä veljiesi huoneissa ja koettaa saada erityisesti Eetun huonetta kivemman näköiseksi. Ja hyvä siitä tulikin! Otin myös kaikki verhot pois ikkunoista pesua varten, pesin kaikki matot ja petivaatteet ja tänään olisi ikkunoiden pesun vuoro. Sitten silitän verhot ja laitan ne takaisin paikoilleen. Mitähän sitten siivoaisin? Ainakin sinun hoitopöytäsi kaipaa kuria ja järjestystä, ehkä käyn sen kimppuun seuraavaksi.
Synnytys Syntymäsi pyörii mielessä lähes koko ajan. Olen ehkä hieman harmissani supistusten lakkaamisesta, mutta ota vaan kaikki aika maailmassa kasvaaksesi vielä kohdun suojissa. Toivon, että saan synnyttää sinut luonnollisesti alakautta, enkä aio tässäkään synnytyksessä käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä. Kuinkahan nopeasti sinä tulet maailmaan? Ehditäänköhän me sairaalaankaan, vai synnytkö kotiin? Äidin keho on vähän kummallinen, joten älä säikähdä, jos pian päätöksen syntymästä tehtyäsi ei mene kuin yksi hujaus, kun olet jo sylissäni. Niin voi käydä, mutta me teemme kaikkemme, että sinun on hyvä tulla tänne. 
Sain eilen lenkillä puhelun äitiyspolilta sitä kasvukontrollia varten. Aika olisi 3.7. Mitenhän kukaan luulee siitä olevan mitään hyötyä enää silloin? Jos kasvusta tosissaan ollaan huolissaan niin eikö ajan pitäisi olla mahdollisimman pian. Kuka tahansa esitietojani lukeva tajuaa, että olen todella epätodennäköisesti tuolloin enää edes raskaana. ”Päätetään sitten, mitä tehdään synnytyksen osalta” eli katsotaan tarvitseeko vauva ottaa ulos sektiolla. Eikö ”mitä nopeammin, sen parempi” olisi tässä asiassa ehdottoman tärkeää, jos vauvalla saattaa olla jokin hätä? En yhtään ymmärrä nyt tätä, ja sanoin sen myös minulle soittaneelle henkilölle. Hän oli myös ihmeissään ja sanoi, että soitellaan alkuviikosta uudelleen ja katsotaan jos tulisin vaikka päivystyksellisesti käymään, mikäli synnytys ei ole vielä tapahtunut. 

9. neuvolakäynti ja ennakoivat supistukset

En nukkunut viime yönä ollenkaan, koska yhden aikaan yöstä alkoivat säännölliset, alaselkää polttavat supistukset. Näitä kesti Eetua odottaessa nelisen päivää ennen synnytystä, joten odotukset ovat melko korkealla seuraavien päivien tapahtumista. Supistelu jatkuu edelleen, mutta hieman epäsäännöllisemmin kuin yöllä. Tätä niin sanottua latenssivaihetta voi kestää tosiaan päiviä, jonka aikana supistukset voivat olla häiritsevän voimakkaita, mutta eivät kuitenkaan vielä aivan synnytyssupistuksia vastaavia.
Tänään minulla oli neuvolaan aika kello yhdeksän. Tällä kertaa kaiken ei sanottukaan olevan aivan hyvin, vaan vauvan kasvu aiheuttaa nyt pientä päänvaivaa. Sf-mitta ei ole kasvanut raskausviikon 31 jälkeen kuin puolisen senttiä, joten terveydenhoitaja laittoi lähetteen menemään äitiyspolille, jotta vauvan koko voitaisiin arvioida ultralla. Aika tulisi luultavasti ensi viikon alkuun, mikäli olen silloin vielä raskaana. Itse olen sitä mieltä, että vauva on vaan niin alhaalla, ettei mitta ole sen takia kasvanut, mutta tottakai vauvan kasvu täytyy tarkistaa. Kasvun hidastumiseen saattaa olla syynä esimerkiksi juurikin se napanuorassa oleva solmu, joka Eetullakin oli. Vaikka onkin todella epätodennäköistä, että napanuora on solmussa tässäkin raskaudessa, niin kyllä tuo nyt vähän säikäytti. Vauva on ollut edelleen aktiivinen ja sykkeet olivat neuvolassa hyvät, joten niiden perusteella vauva voisi ihan hyvin. Olen kyllä hieman ihmeissäni, ettei minulle ole koko raskausaikana sanallakaan sanottu ennen siitä, että neuvolassa on ihmetelty vauvan kasvua. Kuulemma siitä on ollut pientä huolta jo muutama viikko sitten, miksei minulle ole siitä sanottu mitään?

Paino: +200g
Muutos: +200g/vk  
Verenpaine: 126/78
Pissa: puhdas
Vauvan syke: + (130)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm

Juhannusta vietämme A:n siskon perheen kanssa. Jos supistelu jatkuu tällaisena, niin todennäköisesti en juuri muuta tee kuin makoilen ja saunon koko viikonlopun, on meinaan melkoisen epämukavaa. Nämä ei ole tavallaan kipeitä supistuksia, vaan alavatsaan ja alaselkään polttavia. Selvästi vievät kohdunsuun tilannetta kohti synnytystä, mutta eivät vielä ole synnytyssupistusten oloisia. Voidaan siis olettaa, että neitokainen syntyy melkoisen reippaaseen tahtiin, kun sen aika koittaa. Oli se sitten tällä tai ensiviikolla, niin ollaan kaikki innoissaan vastaanottamassa pientä Ladya tänne. Isäntäkin on jo vähän stressaantuneen oloinen, kun ei yhtään tiedetä mitä tapahtuu ja milloin.
Ihanaa juhannusta kaikille! Juhlikaa huolella ja pitäkää huolta toisistanne.

Terassi 2017

Meillä on toiveissa rakentaa takapihan terassi kokonaan uusiksi vuoden päästä kesällä. Tälle vuodelle sitä ei budjetoitu, eikä se oikein vauvahulinassa olisi nyt ollut mahdollistakaan. Sen sijaan tehtiin pieniä juttuja, joilla saatiin terassi edes jollain tapaa viihtyisämmäksi, erityisesti ajatellen niitä heinä-elokuun nimiäisiä. 

Lähdettiin liikkeelle pohtimalla, mitä tehtäisiin kallellaan olevalle näköesteaidalle. Se ei ollut kiinni missään muualla kuin maahan taotuissa metallijaloissaan, ja se sijaitsi aivan pienen takapihamme takarajalla. Päätettiin istuttaa rajalle marja-aroniaa ja siirtää aitaelementit kiinni olemassaolevaan terassiin. Appiukolle suurkiitos avusta! Nyt piha näyttää pienemmältä, mutta näin aita pysyy siististi pystyssä ja pensastaimet saavat rauhassa kasvaa aidan toisella puolella. Aidan siirron jälkeen pesin sekä aitaelementit että terassin, ja nyt koiranpissan haju on poissa.

Terassin vasemmalla reunalla kasvoi muhkea ja todella laajaksi ja huonokuntoiseksi levinnyt pensasaita, joka toimi näköesteenä naapurin pihaan. Naapurit leikkasivat oman aitansa ja samalla ystävällisesti myös meidän välissä olevan aidan. Siitä onkin jo lähtenyt kasvamaan terveemmän näköistä versoa. Ostettiin väliaikaiseksi näköesteeksi tälle kesälle sille sivulle nyt sivumarkiisi, jonka saimme melko näppärästi kiinnitettyä aitaelementtiin. Sivumarkiisin saa tarvittaessa suljettua, ja nyt sateiden vallitessa se onkin suojassa kotelossaan.

Pihan oikealla laidalla meillä kasvaa jättikokoinen villivadelmapensas, jota vain harvennettiin ja siistittiin vähän, se toimii näköesteenä oikeanpuoleisiin naapureihin. Lisäksi viime kesänä istuttamaani kukkapenkkiä laajensin hieman ja koitin istuttaa siihen vielä kukkia, mutta ne taitaa itää vasta ensi kesänä. Jos itävät ollenkaan, nuo meidän reippaat apulaispojat ja apulaiskoira nimittäin kävivät jo mylläämässä penkin ylösalaisin tässä yksi päivä, haha!

Pihaa rajattiin vielä melko hepposesti maahan tökätyllä verkkoaidalla, jottei koira lähtisi pihasta ja juoksisi tuhoamaan aitataimia. Se ei nyt ole mikään maailman kaunein ratkaisu, mutta ajattelin siihen aidan vierukselle ostaa ruukkutuijia tai jotain runsaampia ruukkukukkia.

Eilen pääsin vihdosta viimein itse terassin kimppuun. Meille tuli Tokmannista tilattu puutarhakalusteryhmä postin kyydillä (myöhässä) yhdeksän aikaan illalla. Tiesin, että aamulla alkaa sataa, ja sadetta tulee kestämään nyt ihan hyvän aikaa, mutta olihan ne pakko sitten vielä yötä vasten koota ja sisustaa koko terassi sinne jo hankituilla somisteilla, edes sen yhden illan ajaksi. Sohvaryhmän kokoamiseen meni noin tunti. Sen lisäksi kokosin sinne sivupöydän ja sistustin terassin tyynyillä, huovalla, kynttilöillä, valoilla ja kukilla. Osa näistä on hankittu kirppareilta, koska kierrätys kunniaan! Erityisen ihana kirppislöytö oli Vallilan ja Finlaysonin tyynyt. Kun terassi oli valmis, kuvasin sen ja sitten istuskelin koiran ja kissan kanssa fiilistelemässä lämpimässä kesäyössä muutaman tunnin. Kolmen aikaan alkoi jo olla sadetta ilmassa, joten vein kaiken ylimääräisen tavaran sisälle ja suojasin kalusteet puutarhakalusteiden suojapeitteellä. Toivottavasti sadetta ei nyt ihan viikkotolkulla kestäisi, tahdon nauttimaan ihanista kesäilloista ystävien ja perheen kanssa. Ja tietysti vauvan. 

Mitä mukaan sairaalaan?

Kaikilla on vähän erilainen näkemys siitä, mitä synnytyssairaalaan tarvitaan mukaan. Joku haluaa ottaa mukaan kaiken mahdollisen tehdäkseen olonsa mahdollisimman kotoisaksi, toinen taas ei ota mukaan neuvolakorttia ja hammasharjaa kummempaa. Itse varaudun mukaan muutamilla mukavuutta lisävillä jutuilla, mutta kaiken täytyy mahtua mukaan yhteen treenikassiin.

Pakkaan mukaan hieman omia vaatteita, jos sairaalan vaatteet alkavat ahdistaa. Otan kaksi A:n isoa t-paitaa, kahdet legginssit, kahdet sukat ja alushousut. Lisäksi imetystä varten otan mukaan kahdet imetysliivit ja kaksi imetystoppia. Vauvan kotitumisvaatteet mahtuvat myös laukkuun. Hänelle olen valinnut 50 senttisen bodyn ja housut, sukat, myssyn sekä mummin neuloman ihanan villa-asun. Mukaan lähtee tietysti myös By Pinjan imetyskorut.

Hygieniatarvikkeita otan mukaan melko reippaasti. En viihdy sairaaloissa ja se haju saa minut voimaan pahoin. Omat ihanilta tuoksuvat hygieniatarvikkeet saavat olon hieman rennommaksi. Jätän vegaaniset tuotteet kotiin ja laukkuun olen pakannut mukaan kaapissa varalla olleet tuotteet. Otan mukaan suihkusaippuan, hoitoaineen, suihkutettavan hoitoaineen, kosteusliinat, meikinpoistoaineen jämät, yleisrasvan, hammasharjan ja hammastahnan, höylän, deodorantin, liivinsuojuksia sekä pari reilun kokoista sidettä. Lisäksi mukaan lähtee peitevoide, puuteri, ripsari ja kulmakynä.

Elektroniikkatarvikkeista otan mukaan läppärin, puhelimen, kameran, usb-johdon ja laturit sekä kuulokkeet. Käsilaukussa mukaan tulee lompakko ja tietysti kaikkein tärkein, eli neuvolakortti. Lisäksi lähdön hetkellä kassiin heitetään vielä vähän hedelmiä ja vesipullo. Teen muutamia postauksia varmuuden vuoksi ennakkoon, jos sairaalareissu syystä tai toisesta venähtää, mutta ainakin synnytyskertomusta alan kirjoittaa jo ihan heti, kuin vain mahdollista. Näin on helpointa tallettaa se tunnelma ja kaikki pienetkin yksityiskohdat synnytyksestä. Kamera on ehdottomasti tärkein näistä elektroniikkahilppeistä, koska rakastan valokuvausta ja valokuvat ovat itselleni ihan äärettömän tärkeitä.

Vaikka mukaan lähteekin näitä ”viihdelaitteita” niin tottakai vauvan kanssa vietetty aika on ihan äärettömän tärkeää jo vuodeosastolla. Ne hetket, kun hänen kanssaan saa viettää aikaa kahdestaan, välittämättä ruuanlaitosta, siivoamisesta tai mistään muustakaan, ovat itselleni todella tärkeitä äiti-lapsi -suhteen luomiseksi. Jos tällä kertaa alatiesynnytys onnistuukin, niin siitä syntymän hetkestä tahdon ottaa irti kaiken, mikä jäi Eetun hätäsektion jälkeen kokematta. 


Mitä sinä muuttaisit sairaalakassistani? Mitä sinun sairaalakassisi sisältää/sisälsi?

37. raskausviikko

Raskaudesta on nyt takana huikeat 90%. Laskettuun aikaan on jäljellä enää 28 päivää, 4 viikkoa eli kuukauden verran. Antti syntyi raskausviikolla 38+5, siihen aikaa olisi kaksi viikkoa ja viisi päivää. Eetu syntyi viikolla 37+6, ja siihen olisi aikaa yksi viikko ja kuusi päivää. Vauva on täysiaikainen viikon päästä ja seuraavaan neuvolakäyntiin on aikaa 6 päivää. Nyt ollaan loppusuoralla, enää viimeiset viikot tai viimeiset päivät.

Vauva Tämän viikon aikana vauvan paino kohoaa keskimäärin 2,79 kilosta 2,97 kiloon ja pituutta hän on kerryttänyt noin 46 sentin verran. Vauva valmistautuu kohdun ulkopuoliseen elämään muun muassa hikkailemalla ja imemällä peukaloaan. Imurefleksin harjoittelu on tärkeää, jotta imetys onnistuisi. Vauva kerryttää edelleen painoa ja kasvaa vielä muutaman sentin pituutta ennen laskettua aikaa. Synnytys alkaa lähestyä, ja ollaankin jo arvuuteltu, milloin hän mahtaisi olla tulossa. Toisaalta olisi aika symppistä saada juhannusvauva, mutta kun miettii häntä teini-ikäisenä juhlimassa synttäreitään juhannuksena niin… 😀 Ei enää niin symppistä.
Raskausoireet Ruokahalu on edelleen aika olematon, eikä mitään raskausajan ruokahimoja ole jäljellä. Paino vaihtelee turvotuksen mukaan jopa kahden kilon verran päivittäin. Vatsa on ollut nyt pari päivää sekaisin, ja olo on ollut muutenkin vähän outo. Mulla alkoi ahdistuneisuushäiriö oireilla viikko, pari sitten melko voimakkaasti, ja sen seurauksena on ollut pinna vähän kireällä ja tunteet pinnassa. Itken oikeastaan ihan kaikelle, mikä on vähänkin surullista, ärsyttävää tai onnellista. Erehdyin katsomaan sen pikkupojan hukkumisvideon, mikä on nyt ollut otsikoissa, ja sepä vasta saikin herkän mielen vauhkoksi. Supistuksia on tullut hieman, kaikki kivuttomia ja rauhallisia. Mulla on vähän outo olo tästä koko loppuraskaudesta. Välillä on sellainen olo, että vauva saattaa syntyä muutaman tunnin kuluttua, seuraavassa hetkessä tuntuu, että mennään reippaasti heinäkuun puolelle. Liitoskivut ovat helpottaneet toisen vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Välillä vihloo, kun vauvan pää on niin alhaalla, mutta liitoskivut eivät itsessään häiritse enää esimerkiksi nukkumista. Unia häiritsee sen sijaan jatkuva jano ja siitä seuraava jatkuva pissahätä. Vatsa alkaa olla jo sen verran iso, että on vaikeaa löytää hyvää asentoa, ja olenkin koittanut nukkua nyt imetystyynyä apuna käyttäen. 
Mieliala Olen herkkä ja kärttyisä, mitä sitä kiertelemään. Mut on nyt tosi helppo saada itkemään, suuttumaan ja loukkaantumaan. Normaalisti olen jopa melko tasapainoinen ihminen tunnetilojen suhteen, ja pystyn peittämään esimerkiksi surullisuuden. Nyt kaikki tunteet tulevat helposti ja nopeasti esiin. Olen itkenyt muun muassa siitä, että tv-tasolla on pölyä ja siitä, kun lapset juoksi kengät jalassa sisällä. Nyt on ajoittain alkanut tuntumaan, että haluaisin vain mahdollisimman nopeasti eroon tästä raskausvatsasta ja hormoneista, tahdon oman kehon ja mielen takaisin. Kuitenkin tiedostan, että vauvan on hyvä olla kohdussa mahdollisimman pitkään. Haluaisin myös pystyä tallentamaan syvämuistiin nämä ajatukset ja loppuraskauden tunnetilat, koska olen nyt todennäköisesti viimeistä kertaa raskaana. Haluan nauttia näistä viimeisistä hetkistä ja muistaa, miltä tuntuu kantaa vatsassaan pientä vauvaa.
A ja pojat ovat lähdössä viikonlopuksi mökille Töysään, joten jään pariksi päivää yksin kotiin. Se voi olla toisaalta ihan tarvittava lepotauko kaikesta ja kaikista. Saan pari päivää vain olla rauhassa. Voin siivota ilman, että kukaan sotkee heti perässä ja mietiskellä tulevaa synnytystä. Voin nauttia siististä kodista, oleskella takapihalla katsellen netflixiä ja kuunnellen Volbeatia. Toisaalta tulee kyllä kauhea ikävä, ja kuten jo sanoin, olen sen hukkumisvideon jäljiltä ihan vauhkona. Olen saarnannut nyt varmaan kymmenen kertaa A:lle, että poikia ei saa hetkeksikään päästää silmistään mökillä ja yöksi pitää mökin ovi laittaa lukkoon. Tiedän, että A ja pappa vahtivat poikia varmasti ihan täydellisesti, mutta silti mieltä kaihertaa ajatus siitä pienestä pojasta kellumassa elottomana veden pinnalla.. Täytyy vain koettaa nyt saada ajatuksia muualle ja tehdä mieluisia, omia juttuja, kun siihen on vielä mahdollisuus. Pian meillä on pieni tytär, joka kaipaa huomiota 24/7 ja tissiä harva se tunti, joten tällaista vapautta en tule saamaan ainakaan seuraavaan pariin vuoteen. 
Ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!

8. neuvolakäynti



Tänään raskausviikolla 35+6 oli kahdeksas neuvolakäynti. Nyt käyntejä alkaa tulla kerran viikossa vauvan syntymään asti, ja seuraava kerta on ensiviikon torstaina klo.9.

Paino: +1,3kg
Muutos: +569g/vk  
Verenpaine: 103/79
Pissa: +/- eli puhtaaksi luetaan, vaikka oli osittain plussalla.
Vauvan syke: + (140-150)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm
Mitään erikoista tai huolestuttavaa ei tälläkään kertaa todettu. Ainoa erikoisuus oli tuo, että proteiinit oli osittain plussalla. Se on kuulemma ihan normaalia loppuraskaudessa, eikä verenpainekaan viittaa raskausmyrkytykseen. Rauhassa jatketaan siis vauvan odotusta. Vauva on laskeutunut entistä alemmas, ja sf -käyrä laski kuin lehmän häntä. Neiti on todella vilkas ja hänellä on hyvin selkeä päivärytmi jo nyt vatsassa. Toivottavasti sama rytmi pysyy myös hänen synnyttyään, koska tällöin saisin aamuöisin kolmisen tuntia keskeytymätöntä uniaikaa. Hän aloittaa ensimmäiset myllerrykset aamu viiden aikoihin ja on aktiivisimmillaan iltaisin yhdeksän ja yhdentoista välillä. Levollisin hän on iltapäivästä, joten siihen aikaan en tee liikelaskentaa, jos olen huolissani vauvan liikkeistä. Ei ole kyllä ollut liikelaskennalle tarvettakaan, kun hän antaa jopa levollisimpana ajanjaksonakin merkkejä hyvinvoinnistaan säännöllisin väliajoin. Tyttö on alkanut hikkailemaan oikein urakalla ja lähes päivittäin tunnen tytön hikkaavan. Se on hyvä merkki, hikkaaminen vahvistaa keuhkoja. Edelleen oletetaan, että vauva on siro ja syntyy todennäköisesti lähiviikkoina, ihan minä hetkenä hyvänsä. Nyt vauvalle ei enää anneta kortisonia, mikäli hän päättää syntyä, enkä myöskään saa sairaalassa enää supistuksia estävää lääkettä. Alan nyt käymään vähän pidemmillä lenkeillä ja ehkä yritän ottaa vähän hölkkäaskeliakin, jotten olisi ihan rapakunnossa fyysisesti synnytyksessä. Huomenna alkaa jo 37. raskauviikko, eli enää viikko ja yksi päivä siihen, että vauva on täysiaikainen. ❤

Kolmevuotiaan neuvola

Meillä on vähän omien ja neuvolan aikataulumuutosten takia venähtänyt Eetun kolmevuotisneuvola. Eilen kuitenkin vihdosta viimein päästiin käymään siellä, ja tavattiin taas vaihteeksi uusi terkka. Tällä kertaa muutos ei kyllä haitannut yhtään, minulla ei ihan kemiat kohtaa meidän alueen oman terkan kanssa. En tykkää sellaisesta virheiden etsimällä etsimisestä, eikä Antillekaan taidettu yhtään kannustavaa sanaa sanoa sen edellisen terkan toimesta hänen kolmevuotisneuvolassaan. Tämä th oli kuitenkin ihanan iloinen ja positiivinen. Parasta oli se, että hän kommunikoi suoraan Eetun kanssa eikä välillisesti minun kauttani. Käynnin aluksi juteltiin ihan yleisesti perheen kuulumisista, parisuhteen laadusta, uuden vauvan tulosta ja muusta. Meillä on kotona kaikki hyvin, ja Eetukin sanoi terkalle, että on kivaa, kun äitin mahassa on pikkusisko. Ihana rakas. ❤ 

Eetun pituus on hypännyt alimmalta käyrältä toisiksi alimmalle ja pituutta on nyt 94,1cm. Th katsoi Eetun pituus-paino-käyrää ensimmäisestä neuvolakäynnistä alkaen, ja nauroi, että Eetu on kyllä ollut täysin sopusuhtainen poika koko elämänsä ajan. Vaikka hän on pienehkö ikätovereihinsa nähden, niin hän kasvaa ihan täydellisen tasaisesti. Nyt on paino hieman jäljessä nopen pituuskasvun vuoksi, mutta niinpä se on ollut Antilla ja meillä vanhemmillakin. Huolta siitä ei ole siis ollenkaan.
Th kyseli Eetun nukkumisesta, syömisestä ja akitiivisuudesta. Kerroin, että Eetu nukkuu pitkät, noin 9-11 tunnin yöunet ja vielä pitkät päiväunet siihen päälle. Meillä lapset on tottuneet syömään paljon kasviksia oman ruokavalioni myötä ja liikuntatottumukset ovat kohdillaan. Eetu olisi voinut jutella jalkapallon pelaamisesta terveydenhoitajan kanssa vaikka kuinka kauan. Lisäksi kysyttiin vaipoista, mutta niitä meillä ei ole käytetty enää aikoihin.
Puheesta olen itse ollut vähän huolissani, koska Eetulta puuttuu vielä joitain konsonantteja. Puhe on kuitenkin ymmärrettävää ja Eetu puhuu paljon, joten th ei olisi itse asiasta yhtään huolissaan. Pyysin kuitenkin puheterapeutin konsultointia ennen neljävuotisneuvolaa, koska en tahdo Eetun kohdalla sitä samaa ryöpytystä, minkä sain Antin neljävuotisneuvolassa. Eetun kielijänne katkaistiin jo ihan vauvana, joten siitä ei pitäisi olla kysymys, toisin kuin Antilla. Toisaalta, sehän voi kasvaa uudelleen. Tästä kuitenkin jutellaan sitten puheterapeutin kanssa ja viimeistään vuoden päästä th:n ja lääkärin kanssa, jos konsonantteja ei ala nyt vuoden kuluessa löytymään enemmän.

Terveydenhoitaja teetti Eetulle vielä niitä kolmevuotiaan Lene-tehtäviä, joilla testataan leikki-ikäisen neurologista kehitystä. Eetulla tehtävät sujuivat tosi hyvin. 
Piirtäminen: Piti piirtää terveydenhoitajan mallin mukainen pysty- ja vaakaviiva. Eetun viivat olivat samanmittaiset ja samansuuntaiset malliviivojen kanssa, ja lähes suoratkin. Kynä Eetulla oli tällä kertaa väärin kädessä, mutta hän näytti myös oikeaoppisen tavan pidellä kynää, joten siitä ei tullut mitään huomautusta. 
Kuvasta kertominen: Terveydenhoitaja näytti Eetulle kuvaa maatilasta. Eetun piti kertoa, missä eläimet ovat (eli piti kertoa, että kuvassa on maatila) ja sitten nimetä kuvasta eläimiä. Osasihan Eetu, meillä on tosi paljon maatila-aiheisia kirjoja kotonakin. Toisella paperilla oli kuva tytöstä. Eetun piti näyttää terkalle kuvasta jalat, kädet, nenä. silmät, suu, korvat ja napa. 
Pienempi – suurempi: Eetulle annettiin kuva, jossa oli iso muumipeikko ja pieni muumipeikko. Eetun piti kertoa ensin, kumpi muumipeikoista on suurempi. Sama toistettiin kalan kuvalla, ja tällä kertaa täytyi nimetä pienempi.
Värit ja päättelykyky: Eetulle annettiin kaksi rasiaa, toisessa oli keltainen pohja ja toisessa punainen. Sitten Eetu sai käsiinsä kasan keltaisia ja punaisia paperisia ympyröitä, jotka piti sitten laittaa oikeanvärisiin rasioihin. Kaikki ympyrät menivät oikeisiin rasioihin.
Kuullunymmärtäminen: Eetulle näytettiin kuvia, joiden nimet muistuttivat toisiaan. Esimerkiksi Sukka, Tukka, Kukka. Th pyysi Eetua näyttämään kuvasta aina yhtä asiaa, esimerkiksi tukkaa. Tässä Eetulle tuli koko käynnin ainoa virhe, juurikin tuon tukan kohdalla. Meillä puhutaan aina hiuksista, ja Eetu näytti paperilta sukan kuvaa. 
Ohjeiden noudattaminen: Eetua pyydettiin hakemaan korista pallo ja tuomaan se hoitajalle. Lisäksi piti laittaa kynä tuolin alle ja ottaa se sen jälkeen sieltä pois. Eetu katsoi terkkaa hieman huvittuneesti tätä jälkimmäistä ohjetta kuunnellessa, eihän kyniä saa laittaa lattialle. Poika teki kuitenkin työtä käskettyä.
Motoriikka: Varpaille nousu ja varpailla kävely, yhdellä jalalla seisominen, pomppaaminen ja pallon kopittelu, kaikki sujuivat hyvin. 
Lene -tehtävistä ei jäänyt mitään huolta, eikä puheestakaan kuulemma tarvitse olla huolissaan. Ja vaikka tehtävät olisivatkin menneet ihan mönkään, niin meillä on joka tapauksessa ihana ja tosi rakas pieni kolmevuotias.