SÄRKÄNNIEMESSÄ | 5 VINKKIÄ HUVIPUISTOREISSUUN

Yhteistyössä Särkänniemi

Viimeinkin koitti se päivä, jota meidän pojat on odottaneet koko kesän. Tänään tehtiin oman perheen voimin reissu Särkänniemeen. Sain Särkänniemeltä kesälahjalipun elämysrannekkeisiin, joilla pääsee kaikkiin Särkänniemen kohteisiin. Me ei lasten kanssa kuitenkaan lähdetty huvipuiston puolelle ollenkaan, ja Angry Birds -puistokin jätettiin ensi kesälle, sillä päivästä olisi tullut varsinkin Eetulle vähän liian pitkä.

Katselkaa lasten kanssa etukäteen matkakohteen kuvia netistä/esitteistä. Näin lapset tietävät, mitä on luvassa. Ajatuskaaoksen välttämiseksi kannattaa myös etukäteen suunnitella reittiä tai järjestystä, jonka mukaan reissu tehdään.

Lähdettiin ajelemaan kohti Särkkää puoli yhdentoista aikaan, ja parkkipaikka oli onneksi tälläkin kertaa melkein tyhjä. Oltiin ensimmäisten joukossa lunastamassa lippuja huvipuistoon, joten saatiin tosi paljon reissusta irti. Ei tarvinnut huolehtia lasten hukkumisesta väenpaljouteen, eikä jonotella missään.
❤ Koettakaa välttää lasten kanssa liikkuessa kaikkein ruuhkaisimpia aikoja, kuten viikonloppuja ja iltapäiviä. Särkänniemessä huvipuistopuoli avautuu näin alkusyksystä vasta klo.15. Särkänniemen kävijämääriä näkee esimerkiksi Googlettamalla hakusanan ”Särkänniemi”. Hakusivun reunaan avautuu tilasto, josta näet päiväkohtaiset ja reaaliaikaiset kävijämäärät.

Ihan ensimmäisenä käytiin Akvaariossa, jota odotettiin poikien kanssa ihan ehdottomasti eniten. En ole itsekään koskaan käynyt missään vastaavassa. Akvaariossa oli ihana hämärä valaistus, ja heti ovella vastaan tuli sähköiskuja päästelevä sähköankerias. Pojat olivat ihan haltioissaan. Akvaariossa oli sekä isoja että pieniä kaloja. Niiden lisäksi oli lisko- ja sammakkoeläimiä, krokotiileja, käärme ja kilpikonnia. Pojat osasivat niemetä eläimiä ja kaloja ja tutkivat tarkkaan niiden käyttäytymistä. Akvaariovierailu sujui ihan loistavasti kaikilta osin. 
Särkänniemen akvaario on kahdessa kerroksessa. Alakerrokseen on lähes mahdotonta päästä vaunuilla, koska sinne mennään kierreportaita pitkin. Me lainattiin koko päiväksi manduca facebook -kirppiksen kautta, ja tyttö nukkui siinä tyytyväisenä koko reissun ajan. Se helpotti todella paljon liikkumista. Kantoreppu jätti myös kädet vapaiksi kuvaamiseen ja poikien kanssa touhuamiseen.

Akvaarion jälkeen lähdettiin tallustelemaan kohti keväältä jo tuttua Koiramäkeä. Pojat oli tosi innoissaan jo portilla odottavasta koirapukuun pukeutuneesta lipuntarkastajasta. He halusivat ihan ehdottomasti tassuleimat käteen, vaikkei rannekeen omaaville niitä tarvitsisi antaa. Ihanat intoilijat! Eve alkoi olla nälkäinen, joten etsin penkin ja imetin, pojat tutkailivat sillä aikaa isännän kanssa lampaita, pupuja, koiranpentuja ja kokeilivat keppiheppoja. Kierrettiin eläinpiha tällä kertaa vain kerran. Oli hauskaa nähdä samoja eläimiä kuin viimeksi ja myös uusina tuttavuuksia päästiin rapsuttelemaan pikku kilejä, ne oli ihan supersuloisia! Myös aasit ja mikropossut olivat edelleen poikien mieleen. Kierroksen jälkeen käytiin Koiramäen kahvilassa välipalalla. Annettiin poikien ottaa munkit, vaikka ruokaakaan ei vielä oltu syöty. Kerrankos sitä.

 Imetyspaita ja harsoliina ovat oivat kumppanit julki-imetykseen, jos ei halua sulojaan vilautella ihan ehdottomasti ohikulkijoille. Huvipuistoissa taitaa kyllä olla asiakaskunta sen mukaista, ettei imetys ole kenellekään mikään ongelma, mutta itse imetän mieluiten harso suojanani. Vinkkinä vielä se, että helposti avattavan paidan kanssa pystyt imettämään vauvaa myös hänen ollessaan manducassa!

Viimeisenä kohteena oli näsinneulan näkötorni. En ole itse koskaan käynyt siellä, mutta A on. Pienen napakan keskustelun jälkeen sain hänet puoliväkisin raahattua mukaani ylös, haha! Yksin en olis uskaltanut lähteä molempien poikien kanssa, ja molemmat pojat halusivat ihan ehdottomasti ylös mukaan. Minulla itselläni on melko paha hissikammo, ja isäntä ei viihdy korkealla, mutta oli kyllä kaiken arvoista käydä ihastelemassa Tamperetta yläilmoista. Voitte vaan kuvitella, miten paljon pojat nauttivat siitä! Tästä reissusta jäi varmasti taas tosi mahtavia muistoja molemmille. Särkänniemestä lähdettiin ajelemaan kotiin puoli kahden aikaan, ja koko kolmikko nuokkui takapenkillä. Antilla mahtava perjantai jatkui vähintään yhtä mahtavana, koska hän lähti vielä iltapäivällä mummun ja papan mukana mökille Töysään, ensimmäistä kertaa ilman kumpaakaan meistä vanhemmista.

Huomioi lapsen ikä matkaan lähtiessä. Viisivuotias jaksaa kävellä ja katsella huomattavasti kauemmin kuin kolmevuotias. Me tultiin siihen lopputulokseen että nämä kolme kohdetta riittivät vallan mainiosti kummallekin pojalle. Aikaa meillä kolmen kohteen kiertämiseen meni noin 2,5 tuntia. Pelkästään kävely ei uuvuta lasta, vaan myös uusien asioiden näkeminen on yllättävän raskasta. Huvipuistossa väsähtäminen voi tapahtua vielä nopeammin kuin esimerkiksi pelkässä eläinpuistossa, koska ärsykkeitä tulee joka puolelta todella paljon. Jos mukana on sekä isoja että pieniä lapsia, niin kannattaa pitää riittävän pitkiä taukoja mahdollisimman rauhallisessa paikassa. Myös runsas veden juominen on tosi tärkeää.





Särkänniemen kohteet ovat auki enää rajallisen ajan, koska talvikausi lähestyy. Vielä kuitenkin ehtii käydä ottamassa viimeiset vauhdit laitteista ja tutustumassa eläimiin akvaariossa ja Koiramäessä! Tarkemmat aukioloajat löydätte TÄSTÄ.

Kiitos Särkänniemi!
Mainokset

EVELIINA 2KK

Meidän kuopus on tänään kahden kuukauden ikäinen. Hänestä on kuoriutumassa aivan todella mahtava persoona, ihana höpöttelijä ja seurustelija!
Eve rakastaa katsella meidän lähimpien ihmisten kasvoja. Hän on alkanut väläyttelemään niitä valloittavia tahdonalaisia hymyjään ja jokeltelee supersöpöllä heleällä äänellään. Ja kun juttua alkaa tulla, niin sitä myös tulee sitten. Eve haluaa seurustella todella paljon, ja myös osaa lyhyillä itkuilla vaatia seuraa. Tytön jokelteluissa toistuvat pitkät vokaalisarjat, ja nyt on eniten tullut eeee ja ooouuuu -äänteitä. Voi kun sais joskus taltioitua näitä puheen ensimmäisiä vaiheita videolle! Kun esiin ottaa kameran tai puhelimen, niin hän ei sitten tahtoisi jutella ollenkaan.

Vauva tykkää loikoilla unipesässä tai peittonsa päällä olohuoneen lattialla. Isoveljien touhuja hän seurailee keskittyneesti ja juttelee myös heidän kanssaan mielellään. Kaksikuisemme ilmeet vaihtuvat todella nopesti, ja selkeästi erottuvat kulmakarvat ennestään korostavat kasvojen ilmeikkyyttä.
Tuttia me ei olla tarjottu kenellekään lapsista. Se on kyllä esimerkiksi kauppareissulla mukana, mutta ensisijaisesti vastataan vauvan tarpeisiin muilla keinoilla. Tutti on mun mielestä sellainen oikoreitti, joilla sivuutetaan vauvan todellisia nälän, läheisyyden tai lohduttamisen tarpeita. Tutittomuus on toki ollut meille helppo valinta, koska kaikki ovat olleet vauva-ajan suhteellisen rauhallisia tapauksia, ja Eve kyllä on vielä paljon rauhallisempi ja malttavaisempi kuin kumpikaan pojista.

Tyttö viihtyy todella hyvin kantoliinassa ja nukkuu parhaiten kapaloituna. Hän ei herää kesken unien ääniin tai liikuttamiseen, mikä on kyllä mahtava juttu meidän apinalaumassa. Olen ajatellut kantorepun hankkimista liinan lisäksi, jotta vauvaa olisi helpompi kantaa myös kauppareissuilla.

Vauva nukahtaa iltaisin yhdeksän ja kymmenen välillä ja herää yöllä kerran tai kahdesti. Hereillä ollessaan hän heiluttelee jalkojaan ja käsiään minkä ehtii, mutta välillä hän vain loikoilee rauhallisena ja tarkkailee ympäristöä. Eve tykkää kylvyistä tosi paljon ja viihtyisi siellä vaikka kuinka kauan. Meillä on kylpyammeena Stokken Flexi bath, johon kuuluva kylvetystuki onkin ihan omiaan pitkään kylpevälle pikkuneidille (käsi puutuu nopesti vauvaa kannatellessa).
Vaikka aika meneekin tosi nopesti eteenpäin, niin odotan kyllä innolla syksyä, tytön kasvua, joulua ja muita ihania juttuja, mitä vuodenaikojen vaihtuessa eteen on tulossa.

Neuvolalääkärillä | Lähete lastentautien poliklinikalle

Ihan ensimmäisenä pakko myöntää, että musta on tullut ihan kauhea #kidsootd:n suurkuluttaja. Onkohan mikään niin mukavaa puuhaa,  kun katsella pikkuiselle tyttövauvalle valmiiksi asukokonaisuuksia? Even asuja näette erityisesti meidän instagramissa, muistakaa tsekata myös storyt (@heidii.susanna). Mä en oo ihan hirvee shoppailuhiiri, koska en halua tukea halppisketjuja, joiden vaatteet on teetetty puoli-ilmaiseksi lapsityövoimalla epäekologisista materiaaleista. Sitten taas kaikki ihanat kotimaiset vaatteet on sen verran hintavia, että ei näin vauhdikkaasti kasvavalle pimulle ole kovin järkevää ostella yli tarpeiden. Onneksi lasten serkkutyttö on syntynyt vain nelisen kuukautta ennen Eveä, joten sieltä saadaan hyväkuntoisia ihania vaatteita niiden jäätyä pieneksi siellä päässä.  Myös eilisen asun raitabody (Name It) ja s.Oliverin farkkuhame olivat serkun vanhat, ja ihan valtavan söpöt! 
Eilen tosiaan käytiin viikon myöhässä Even kuusiviikkoislääkärineuvolakäynnillä (huh mikä sanahirviö). Vastaanotolla olivat lääkärin lisäksi terveydenhoitajamme sekä lääkärikandi. Meillä lääkärikäyntien alut on aina vähän cringejä, kun kaikki vaan istuu hiljaa ja tuijottaa toisiaan tai vauvaa, kunnes lopulta joku avaa suunsa ja kysyy sen perinteisen mites teillä on nyt mennyt? –kysymyksen. Pitäiskö siinä itse alkaa kertomaan kuulumisia, vai mikä se alkuhiljaisuus oikein on?
No, meillä menee ihan hyvin. Vauva nukkuu paljon, syö hyvin ja on virkeä hereillä ollessaan. Vauva oli saanut hyvin painoa ja pituuttakin oli tullut kolmessa viikossa 3,4 senttiä. Lääkäri tutki tytön ihoa, heijasteita, lonkkia ja aukileita. Even pää on hieman muotoutunut vasemmalta puolelta litteämmäksi kuin oikealta. Meitä kehotetiin nyt nukuttamaan vauvaa enemmän oikealla kyljellä ja tarvittaessa saadaan ensiviikon neuvolakäynnilä lähete fyssarille, jos tyttö ns. väkisin kääntää päätään vasemmalle terkan mielestä. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan olen itse nukuttanut vauvaa meidän sängyssä pinnasängyn ja itseni välissä. Näin ollen hän automaattisesti imetyksen jälkeen vaan jää vasemmalle kyljelleen. Täytyy vaihtaa hänen kylkeään siis imetysten jälkeen.
Kerroin heti alussa vauvan hengitysongelmista, tai siis lähinnä tukkoisesta nenästä, joka vauvalla on ollut riesanaan kotiutumisesta saakka. Lääkäri ei juurikaan noteerannut sanojani, ennen kuin kuunteli tytön keuhkoja perustutkimuksen yhteydessä. Keuhkot kuulostivat räkäisiltä, ja saatiin kiireellinen lähete lastentautien polille. Sieltä jo eilen iltapäivästä soiteltiinkin ja saatiin aika syyskuun 13. päivälle. Syytä tukkoisuudelle ei tiedetä vielä, mutta itse pelkään sen johtuvan kissa- tai koira-allergiasta. Terveydenhoitaja epäili, että tytön puklatessa maitoa pääsisi nenäonteloihin, mutta se taas ei selitä keuhkoista kuuluvaa rohinaa (ei varmaan allergiakaan?). Myös flunssa on aika epätodennäköinen vaihtoehto, koska nenä on tosiaan ollut tukkoinen jo viikkoja. En ole tästä ihan mahdottoman huolissani, koska tyttö on kuitenkin täysin hyvävointinen, syö hyvin ja on virkeä. Onneksi asiaa lähdetään selvittämään Tayssissa kuitenkin, tukkoisuus ajoittain aiheuttaa hengityskatkoksia erityisesti yöimetysten aikana. Ja eihän se nyt ole millään muotoa tervettä, että keuhkoissa on noin pienellä vauvalla limaa.
Vauvan ihonhoito on ollut myös oma taitolajinsa. Joinain päivinä se on täydellisen sileä, ja yks kaks yllättäen siitä tuleekin rutikuiva, hilseilevä ja karstaa alkaa muodostumaan hiusrajaan. Kaulan ihopoimuista iho on jopa tällä hetkellä vähän rikki, ja kainaloista punoittaa. Me koitetaan parantaa ihon kuntoa lisäämällä viikkoon toinenkin öljykylpy ja taipeita aletaan rasvaamaan kevyemmällä voiteella, jonka päälle ripotellaan talkkia. Karstaa varten ajattelin ostaa apteekista Mitosyl -geeliä. 
7vk neuvolalääkärikäynnillä (suluissa 1kk tiedot)

Päänympärys: 38,1 (36,8cm)
Pituus: 54,4 (51cm)
Paino: 4715g (3830g)
Iho: Kuiva, kaulataipeesta vähän rikki (siisti)

Onko kenelläkään kokemusta Mitosyl -geelistä? Nyt saa jakaa parhaat taipeiden sekä kuivan ihon hoitovinkit!

Eveliina Alissa

Yhteistyössä juhlahumua.fi


Sormen hellä hipaisu,
suukkosuun sipaisu,
vauvalle pienelle
onnea tuo,
rakkautta,
lämpöä kotiinne suo.
Sunnuntaina juhlimme kuopuksemme Eveliinan nimiäisiä. Eveliina, miten oudolta, jopa vieraalta tuntuukaan lausua se ääneen tai edes kirjoittaa. Rakas pieni Eveliina. Mieheni on valinnut nimen tyttölapselle jo kauan ennen raskausaikaa, ja rakenneultran jälkeen nimi sitten sai itselleen kantajan. Toista nimeä pyörittelimme hieman kauemmin. Omia toiveitani toisiksi nimiksi olivat Aino ja Aino Emilia. Mieheni ehdotti minun toista nimeäni, Susannaa. Lopulta eräänä iltana raskausviikolla 32 istuin tapani mukaan kirjoittelemassa blogitekstiä ja editoimassa kuvia. Sitten se vaan tuli mieleen, Alissa. Nimi sopi heti miehellenikin, sillä olisihan nyt kummallakin nimellä myös musiikillinen merkitys. Miehelleni musiikki on varmaan on varmaan harrastusten jälkeen seuraavaksi tärkeintä koko universumissa. Eveliina tulee Volbeatin kappaleesta Evelyn, jonka kertosäe aiheuttaa itsellenikin kylmiä väristyksiä. Alissa White-Gluz taas on Arch Enemyn solisti. Upea nainen, jonka ajatusmaailma eläintenoikeuksia kohtaan on täyttä kultaa.


NIMIEN ALKUPERÄT JA MERKITYKSET
Eveliina on suomenkielinen naisen nimi, jonka ruotsinkielinen vastine on Evelina. Eveliinan nimipäivä on 24. joulukuuta. Samana päivänä juhlitaan myös Aatamin, Eevin ja Eevan nimiä. Eveliina-nimi on muunnos Eevasta, joka muistuttaa heprean sanaa hawwa, ”kaikkien elävien äiti”. Eveliinan sanotaan tulevan myös germaanisesta nimestä Avelina tai Aveline, josta muodostui englantilainen Evelyn
Alissa nimi on muunnelma nimestä Aliisa. Aliisa ja Alisa ovat suomenkielisiä muunnoksia ranskalaisesta nimestä Alice, joka puolestaan juontuu saksalaisesta Adelheid-nimestä (alun perin Adalheidis), joka merkitsee jalolaatuista. Alissan nimipäivää juhlitaan epävirallisesti 14.7. jolloin on Aliisa ja Alisan nimipäivä. Myös oma nimeni, Heidi, tulee alunperin nimestä Adelheid.
Lähde: Wikipedia
Nimiäisiä saapui viettämään kolmisenkymmentä henkilöä. Aivan ihanaa, että lähes kaikki kutsumamme läheiset pääsivät paikalle. Juhlat aloitettiin tietovisalla, joka näytettiin telkkarin kautta juhlaväelle. Visan lopussa paljastettiin tytön nimi. Idea toimi ihan hyvin, mutta yhteys telkkarin ja läppärin välillä katkeili, joka aiheutti lievää hilpeyttä juhlijoiden keskuudessa. Onneksi se kuitenkin lopulta alkoi toimimaan ja nimenpaljastusvideo olikin tosi kivannäköinen suurella telkkariruudulla. Nimenjulkistuksen jälkeen kohotettiin malja pienen kunniaksi. 

Kahvipöydässä oli tarjolla kaksi lohivoileipäkakkua, coctailpiirakoita ja tuorejuustoja, kaksi prinsessakakkua vadelmatäytteellä, vadelmamacaroneja sekä tuulihattuja mansikka-vaniljakerma täytteellä. Lisäksi tarjottiin kahvia ja mehua.  Kahvittelun päätteeksi avattiin lahjat ja vietettiin aikaa sukulaisten ja ystävien kesken. Eve sai aivan ihania lahjoja, kiitos kovasti kaikille! Kummien antamat kummikorut sekä hopeinen cd-kotelo, sekä veljeltäni saatu Sophie -kirahvi olivat erityisen mieleenpainuvia lahjoja.
Juhlien koristelu ei ole omaa vahvinta osaamisaluettani. Tarjoilupöydän astiat ja koristeet saimme bloginäkyvyyttä vastaan Juhlahumua.fi -verkkokaupasta. Tarjoilupöydän takainen seinä sai hempeyttä ihanilla pompomeilla ja pöytä näyttävyyttä ruusukultaisella pöytäliinalla. Tarjoiluastiat, maljakot, lasinen kirjoitustaulu sekä light box ovat pöytäliinan lisäksi vuokrattavissa, joten käykää ihmeessä juhlia suunnitellessanne kurkkaamassa heidän valikoimiaan. Kannattaa myös kysyä heiltä muita vuokratuotteita, kaikki ihanuudet eivät ole esillä verkkosivuilla. Näiden lisäksi ostin vaaleanpunaisia ruusuja ja valkoisia neilikoita. Myös vieraat toivat runsaasti kukkia tullessaan, mikä on aina enemmän kuin toivottua! 
Moni kehui juhlia onnistuneiksi, mikä oli todella kiva kuulla. Itse en kyllä ihan rehellisesti sanottuna edes muista juhlista paljon mitään. Perfektionistin ja stressaajan luonteen omaava touhottaja kun järjestää juhlia, niin kyllähän sen tietää. Olin kokoajan kaikkialla, neljän tunnin unilla ja 39 asteen kuumeessa rintatulehduksen takia, joten vähän meni käyrät käppyrälle. Jännitin myös todella paljon viedon onnistumista. Vähän harmittaa, kun en pystynyt pitämään seuraa vieraille niin paljon kuin olisin toivonut. Pääasia on kuitenin se, että vieraat viihtyivät ja Eveliina sai nimensä viimeinkin julki. 
Eve itse oli äärimmäisen rauhallinen läpi koko juhlapäivän. Pääasiassa hän vain nukkui tyytyväisenä ja heräsi vain kerran syömään juhlien aikana. Tuntuu, että taas on yksi etappi elämässä takanapäin. Viimeisen lapsemme nimiäiset, ja nyt on katse suunnattava vaaleanpunaisten lasien läpi kohti tulevaa. Tytön siviilikummeina toimivat minun ja mieheni siskot sekä yhteinen miespuolinen ystävämme. Uskon, että tämä kolmikko tulee olemaan Even luottoaikuiset tulevaisuudessa. Kiitos vielä kummeille, teidän läsnäolo merkitsee meille todella paljon. 


Juhlahumua Pinterest

Saatte koodilla kesä10 10% alennuksen juhlahumua.fi:n verkkokaupasta! Koodi on voimassa tämän kuun loppuun saakka. ❤

Lukeminen rauhoittaa lasta

Kaupallinen yhteistyö Sandviksin ja Mammalandian kanssa

❤    ❤    ❤

Antti on ollut viimeisen vuoden ajan kovin kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta. Hän opettelee aakkosia mielellään mummupappalan magneettikirjaimilla ja kotona täytetään yhdessä monta kertaa viikossa harjoituskirjoja. Myös Eetu kirjoittelee jo mun kalenterit ja muut lappuset täyteen omia muistiinpanojaan, vaikka kirjaimetkaan eivät vielä ole tuttuja. Kirjoista ja satujen kuuntelemisesta pojat ovat olleet kiinnostuneita ihan pienistä saakka, ja molemmat keksivät jo itse omia tarinoitaan ja selailevat kirjoja tosi mielellään myös itsenäisesti. 

Eetu tykkää satujen lisäksi vielä kuvakirjoista, joista voi opetella vaikka eläimiä, värejä tai kuvioita. Antti taas viihtyy jo vaikeampitajuisten satukirjojen parissa. Me ollaan luettu Antille ihan vauvasta saakka, mutta lukemiseen tuli valitettavasti pieni tauko Eetun synnyttyä. Pikkuhiljaa arjen tasaannuttua otettiin taas sadut osaksi arkea, ja nyt pikkusiskon syntymän jälkeen ollaan pidetty kiinni iltasaduista ja päivien muista lukuhetkistä. Pojat näyttävät innoissaan kirjojen kuvia pikkusiskolle ja keksivät mitä huikeimpia satuja kuvien ympärille. Vauva kyllä selvästi viihtyy mukana lukuhetkissä, vaikka ikääkin on vasta puolitoista kuukautta. Lukeminen on meidän perheessä sellainen hengähdyshetki, jolloin keskitytään päiväsaikaan ihan vain antamaan huomiota lapsille ja rauhoitutaan hetkeksi paikoilleen. Meno täällä lähtee aika helposti lapasesta, joten vauhdikkaimpien leikkien keskelle on ihanaa saada tauko, josta kaikki nauttivat. Myös iltasatu on osa meidän arkirutiineja ja sen merkitys on korostunut erityisesti nyt, kun perheessä on pieni vauva. Erityisesti Eetu reagoi hieman siihen, että vauva saa nukkua äidin vieressä, eikä hän itse tohtisi mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Yhden sadun lukemiseen menee noin kymmenen, viisitoista minuttia, joten ei ole todellakaan liikaa pyydetty, että Eetu saa lapsille yhteisesti luetun iltasadun lisäksi vielä ihan oman pienen satuhetken äidin tai isän kanssa kahdestaan. Kirjojen ansiosta poikien ei tarvitse jäädä huutelemaan äidin perään yövalon valaisemaan huoneeseen, eikä minun potea huonoa omaatuntoa jättämällä heitä sinne. 

Mun äiti luki meille usein, kun oltiin pieniä. Myös ukin ja mummin luona saatiin joka ilta kuulla satu ennen nukkumaanmenoa, välillä kirjasta luettuna ja välillä päästä keksittynä. Mulle onkin jäänyt jo nuoresta saakka se ajatus, että lukeminen on tosi tärkeää. Tykkäsin lukea tosi paljon jo ala-asteella ja sama into on kyllä jatkunut ihan nykypäivään saakka. Haluan antaa myös meidän lapsille mahdollisuuden kuulla satuja ja upputua kirjojen maailmaan mahdollisimman paljon. Toivon, että he jatkaisivat lukemista myös kasvettuaan. Moni meidän ikäinen vanhempi ei juurikaan lue lapsilleen, mikä on tosi harmi. Oon kuullut jopa siitä että ihan pienille lapsille annetaan sänkyyn mukaan tabletti tai puhelin, ja annetaan lapsen nukahtaa sieltä lastenohjelmia katsellen. Mihin vanhemmilla on niin kova kiire, ettei iltasatua ehditä lukemaan?






Sandviksin Vaukirja lähetti meille ihan mahtavan kirjapaketin, joka täydensi meidän kirjahyllyjä monilla 3-5 -vuotiaille sopivilla kirjoilla. Itseasiassa suurin osa meidän lapsille uusina hankituista kirjoista onkin juuri vaukirjakerhon kirjoja. Vaukirjalta saa lapsen ikätasoon sopivan kirjapaketin kerran kuukaudessa, mikä on ihan täydellinen ratkaisu meille nykyajan perheille, jopa niille kiireisimmillekin. Vaukirjan kirjat ovat opettavaisia ja lempeitä, pienille lapsille sopivia satu- ja opetuskirjoja. Eetu tykästyi erityisesti Eläinten villit kuviot- ja Eläinten villit värit -kirjoihin. Pikkusiskolle pojat lukevat mieluiten Ensimmäiset sanani -kirjaa, jossa on kaksikymmentä sivullista sanoja kuvineen. Aiheita on aina eläimistä kulkuneuvoihin ja mukana on myös numeroita ja värejä. Mun oma suosikki oli Sirkuslaiva, joka on runomuotoon kirjoitettu tarina sirkuksesta vapautuvista eläimistä.


”Vaukirjan tavoite on rohkaista vanhempia lukemaan lapsilleen. Haluamme kiehtovien kirjojen, hyvien neuvojen ja inspiraation keinoin tuoda lapsiperheisiin lukuiloa, heti ensi hetkistä alkaen.
Vaukirjassa on kyse lapsista, kirjoista ja lukemisesta. Päivittäiset lukutuokiot lasten kanssa luovat läheisyyttä, iloa ja myönteisiä kokemuksia. Vanhempansa sylissä lapsi oppii tärkeitä asioita itsestään, ympäristöstään ja äidinkielestään. Vaukirja haluaa tarjota oikean kirjan oikeaan aikaan sekä antaa käytännön vinkkejä yhteisiin lukuhetkiin.”



Sandviksilla on myös aivan ihana Disney -kerho, jonka kuukausittainen kirjapaketti sisältää Disney- kirjoja, niin klassikoita kuin uutuuksiakin. Meille tuli paketissa Leijonakuningas, Nalle Puh, Kunnon dinosaurus ja Autot. Tuo leijonakuningashan on Antin ihan all time favorite, ja nyt kun saatiin siitä tämä pitkä versio niin arvatkaas vain, mitä tuon pikkuherran huoneessa on luettu paketin saapumisesta saakka!
Kiitos Vaukirja!
❤     ❤     ❤

5 vinkkiä sadepäiviin lapsiperheessä

Mammalandian yhteistyöpostaus
Oi Suomi, mitä kaikkea ihanaa sen luonto ja ilmasto tarjoaakin meille yhä uudelleen jokaisena vuodenaikana! Puut alkavat vihertää, päivä pitenee, kelit lämpenee. Syksyä kohden ilman viiletessä saa taas vetäistä päälleen sen lempineuleen ja ihanat raidalliset villasukat, ja katsella kun luonto saa ylleen kauniin ruskaisen peitteen. Talvella päästään joulutunnelmaan, pulkkamäkeen ja ihastelemaan auringossa kimmeltäviä pakkaspäivän hankia. 
Ja joka vuosi saa kuulla, kuinka on liian kuuma, liian kylmä, liian valoisaa tai liian pimeää. Ja kun sataa. Aina vaan, jokaisena vuodenaikana. Mitä jos kuitenkin vähennettäisiin sitä valittamista ja tehtäisiin sen sijaan asioita, joista on oikeasti jotain hyötyä? Lapset eivät niin välitä säästä, mutta vanhempien negatiivisuus ja valittaminen varmasti uppoavat lasten mieleen kuin kuuma veitsi voihin. Olen itsekin ollut säähän helposti reagoiva ihminen, ja olen sitä edelleenkin. Nykyään kuitenkin koetan reagoida siihen mahdollisimman positiivisella tai neutraalilla tavalla. Me ei täällä asuessa voida välttyä sateelta eikä lämpötilojen tai valoisuuden vaihtelulta, joten siitä on ihan turha valittaa. Tässä tulee viisi meidän perheen vinkkiä, kuinka tehdä sadepäivistä hauskempia lasten kanssa!

1. Menkää ulos

Suurin osa lapsista rakastaa kuralammikoita. Päälle vaan kunnolliset sadevaatteet, ja ulos purkamaan energiaa! Sateella näkee sammakoita, matoja ja etanoita. Laittakaa kotipihaan ämpäreitä ja kerätkää sadevesi talteen lämpimän päivän vesileikkejä ja puutarhan kastelua varten. Lähtekää metsään tutkimusmatkalle. Sade ei ole mikään este ulkoleikkeihin, se vaatii vain hieman varustautumista.
2. Panosta lasten kanssa leikkimiseen

Sadepäivinä voi hyvillä mielin skipata puutarhatyöt ja vaikka jättää sen ulkoilunkin väliin jos ei sadetouhut innosta. Niihin kuluvaa aikaa ei kannata korvata keksimällä ylimääräisiä kotitöitä itselleen. Anna sen sijaan aikaasi lapsille. Pelatkaa pelejä, kootkaa palapelejä, rakentakaa maja, piirtäkää, rakentakaa legoista kokonainen kylä tai lukekaa kirjoja! 

3. Teettäkää valokuvia 

Meillä lapset tykkäävät selata valokuvia niin koneelta kuin albumeistakin. Sadepäivän voi hyödyntääkin teetettävien valokuvien valitsemisella ja teettämisellä. Luo tietokoneelle teetettäville valokuville oma kansio, ja siirrä sinne suosikkikuvasi. Tämän kansion sisälle voit luoda vielä oman kansiona editointia vaativille kuville. Itse ainakin lasten touhuja kuvaillessani joudun räpsimään kuvat melko nopsaan tahtiin, ja useat kuvat tarvitsevat sen vuoksi suoristusta ja uudelleenrajausta ennen teettämistä. Pieni kontrastin tai valotuksen lisääminen ja värisävyjen kirkastaminen tekevät myös ihmeitä. Editoinnin jälkeen siirrä kuva heti pois editoitavien kansiosta. Kun valokuvat laittaa selkeästi omiin kansioihinsa tieokoneelle, on homma helppo keskeyttää heti, kun lapset kyllästyvät ja jatkaa urakkaa toiste. 

4. Leipomispäivä

Meillä oli usein mun lapsuudenkodissa sadepäivinä leipomispäivä, jolloin pakkanen täytettiin korvapuusteilla, pitkoilla, sämpylöillä ja ruisleivällä. Pienetkin lapset saa hommaan mukaan, kun antaa heidän sekoittaa itse oman taikinansa. 

5. Dvd – hyllyn läpikäynti

Joskus sitä vaan kaipaa aivoja turruttavaa elokuvamaratonia. Kaivakaa kaappien pohjalta ne kaikista vähiten katsotut elokuvat tai katsokaa lemppareita. Ennen elokuvia tai niiden välillä kannattaa ehkä pitää jonkinlaista happihyppelyä tai rakentaa sisälle temppurata, jotta lasten energiaa saa edes vähän purettua. Elokuvapäivään ei kannata myöskään haalia makeita herkkuja, koska vähäinen lasten aktivointi yhdistettynä sokeriövereihin voi tehdä aikuisten rentoutumisesta mahdotonta. 

Jokaisesta päivästä voi tehdä vähän paremman oikella asennoitumisella. Lopettakaa nyt hyvät ihmiset se kesän kulumisesta valittaminen, ja arvostakaa jokaista päivää yhtä paljon! Syksy tulee joka tapauksessa, otetaan se vastaan iloisin mielin. 
☂  ☂  ☂
Muiden Mammalandian bloggaajien sadepäivien touhuja ilmestyy tämän kuun aikana luettavaksi Mammalandian kotisivuille ja Facebookiin.

1kk neuvolakäynti

Kävimme maanantaina vauvan kanssa ensimmäistä kertaa neuvolassa, eli tämä oli toinen  neuvolan terveydenhoitajan tapaaminen. Meidät vastaanotti minun äitiysneuvolan terveydenhoitajani nyt viimeistä kertaa, ja pakko kyllä sanoa, että haikeaksi veti. Hän on todella mahtava terkka ja olen iloinen, että hän on juuri meidän neuvolassamme hoitamassa Valkeakoskelaisia äitejä.

Ensimmäisenä juteltiin yleisesti siitä, miten kotona on arki lähtenyt rullaamaan, vauvan voinnista, imetyksestä ja hieman tulevaisuuden suunnitelmista. Arki lähti meillä todella hyvin käyntiin, mutta kipujen lisäännyttyä mielialani hieman notkahti ja stressitaso nousi. Kirjoitan erillisen postauksen tuosta hankalammasta ajanjaksosta. Pääsääntöisesti meillä on mennyt todella hienosti ja myös tällä hetkellä arki rullaa omalla painollaan tosi hyvin. Vauvan imuote on edelleen hyvä, ja maitoa tulee vieläkin yli oman tarpeen. Olen nyt ollut pumppaamatta, jotta maidonnousu ei sen vuoksi enää kiihtyisi, mutta silti vaan tulee maitoa ihan ylimäärin. Sainkin nyt neuvolasta ohjelappusia äidinmaidonluovuttajaksi aikoville, ja olen Taysiin huomenna yhteydessä sen tiimoilta. Vauvalla ei ole ollut mitään pieniä ilmavaivoja kummoisempia vatsaongelmia, enkä usko hänen enää kehittävänkään mitään koliikkia tai muuta suurempaa. Tyttö on tyytyväinen ja hiljainen vauva. Oma termperamentti ja luonne on alkanut jo hieman vilahdella kyllä. Hän seurustelee mielellään tuijottamalla suurilla silmillään ja ähisemällä jotain hassua äidin ja muiden kummalliselle höpinälle.

Vauva on kasvanut loistavasti, ja sekä minun että A:n veikkaukset painonnousun suhteen menivät ihan pieleen. Ensimmäiset vaatteet ovat nyt jääneet pieniksi, ja ne pakkasin Lastenkirppis Inton ostopalveluun viemieni poikien ja äitiysvaatteiden joukkoon. En kyllä toisaalta yhtään ihmettele tytön kasvamista, hän syö päivittäin todella paljon. Päivisin vauva pyytää ruokaa edelleen noin kolmen tunnin välein. Illalla hän tankaa oikein tiheästi tunnin, välillä jopa puolen tunnin välein. Yön hän nukkuukin sitten hyvin, usein ihan varhaiseen aamuun saakka. Ensimmäinen aamuimetys tapahtuu tällä hetkellä kello neljän ja viiden välillä. Edellisessä neuvolapostauksessa mainitsemani napasieni(epäily) on nyt hoidettu. Puuteri ja septidin tehosivat nopeasti ja haju hävisi jo parissa päivässä. Napa eritti noin puolitoista viikkoa vielä sen jälkeen, mutta on nyt siisti ja kuiva.
Seuraava neuvolakäynti on kuuden viikon iässä 14. elokuuta ja kahden kuukauden neuvolakäynti samana päivänä jälkitarkastukseni kanssa 30. elokuuta. Pitäisi nyt tutustua kupari- ja hormonikierukoiden hyötyihin ja haittoihin, ja soitella valitsemastani ehkäisymuodosta neuvolaan parin viikon kuluessa. Koko kohtu pois vain, jos minulta kysytään tällä hetkellä, en yhtään kaipaa raskausajan vaivoja enää tähän osoitteeseen.

1kk neuvolakäynnin tiedot (suluissa 1vk tiedot)

Päänympärys: 36,8 (34cm)
Pituus: 51 (syntymämitta 48cm)
Paino: 3830g (2840g)
Iho: siisti (siisti)