VUOSI 2017

Aivan upeaa vuoden viimeistä päivää teille kaikille! Enää muutama tunti vuoden vaihtumiseen. Vuonna 2017 olen saanut kokea todella paljon. Olen tehnyt, kokenut ja sanonut asioita, joita en olisi voinut koskaan kuvitellakaan. Olen saanut tänä vuonna monia uusia rakkaita lukijoita, ja te olette mulle yksi suurimmista syistä, miksi avaan tietokoneen. Tämä on edelleen itselleni todella rakas päiväkirja, joka on antanut, ja toivottavasti tulevaisuudessakin antaa monelle pohjan, mihin samaistua. Haluan kiittää jokaista teistä. Kiitos sähköposti- ja yksityisviesteistä, instagram- ja blogikommenteista, ja siitä, että olette siellä. Yksityiselämässä olen tänä vuonna saanut uusia ystäviä, oppinut viimein oikeasti rakastamaan itseäni ja saanut upean tyttären. Vuosi 2017 oli myös ikävistä ja surullisista asioita huolimatta yksi parhaista vuosista koskaan. Olen kokenut myös ylpeyttä työllistyneistä ja opiskelupaikan saaneista ystävistäni ja saanut aivan täydellisen kummitytön. ❤ 


Alkuvuosi ja kevät toivat uusia tuulia blogiin ja työssä jaksamiseen

Tammikuu oli melkoinen muutosten kuukausi. Edellisen vuoden bloggailin melko satunnaisesti, ja tammikuussa palasin bloggaamaan niin sanotusti täysipäiväisesti. Pääsin mukaan Mammalandian blogiyhteisöön ja olin päässyt turvallisille raskausviikoille. Aloin pahoinvoinnin lisäksi käydä läpi ihan mielettömiä migreenikohtauksia, jotka kestivät vaihdellen jopa 24-48 tuntia. Tammikuussa vaihdoin myös blogin bannerin tähän nykyiseen. Olin pikkuhiljaa siirtynyt yhä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, ja aloin korvaamaan enemmän maitotuotteita kasvivaihtoehdoilla. Söin edelleen satunnaisesti kalaa ja kananamunia. Tammikuussa meidän perhe sairasti Noroviruksen, jonka en todellakaan toivo uusiutuvan ensi vuonna.

Helmi- maalis- ja huhtikuussa kävin useita kertoja Helsingissä ja Espoossa erilaisissa blogitapahtumissa, Karma Shopin Showroomilla, lapsi- ja kevätmessuilla ja valokuvaamassa, sekä Salossa Murenan bloggaaja-illassa. Perheen kanssa nautittiin valon lisääntymisestä ja ulkoiltiin paljon. Huhtikuussa meidän Eetu täytti kolme, ja saatiin myös kuulla vauvan sukupuoli. Raskauden osalta nämä kevätkuukaudet olivat varmaan vaikeimmat migreenin, supistusten ja liitoskipujen kannalta. Ne aiheuttivat myös unettomuutta, ja saatoin työpäivinäkin, ennen huhtikuussa alkanutta pitkää sairaslomaani, nukkua vain tunnin tai pari yössä. Huhtikuulta jäi mieleen myös meidät yllättänyt räntäsade, kun olimme puhaltamassa saippuakuplia! 
Toukokuussa jouduin osastolle kohdunkaulan kypsymisen aiheuttaman ennenaikaisen synnytysriskin vuoksi, ja siitä johtuen pyyhin koko kalenterini tyhäksi muutamaksi viikoksi eteenpäin. Muutenkin otettiin ihan rauhallisesti loppukevät. Migreenikohtaukset alkoivat tässä kohtaa hellittää.

Kesällä elettiin vauvakuplassa, suunniteltiin nimiäisiä ja käytiin pienillä reissuilla.

Kesän huippukohtia olivat Särkänniemivierailut ja tottakai Even syntymä. Kunnostettiin myös takapihaa vähän nätimmäksi ja laitettiin Even tavarat meidän huoneeseen lopullisille paikoilleen ennen kesäkuun loppua. Heinäkuussa olin ensimmäistä kertaa yksin kolmen lapsen kanssa viisi yötä, ja kävimme Mikkelissä reissussa. Elokuussa aloitin FeelMama -valmennuksen ja juhlimme Even nimiäisiä. Muistelin myös  vuoden 2016 kesän keskenmenoa, ja nyt on vihdoin alkanut aika kultaamaan sitäkin muistoa. Ihan joka kerta ei enää itketä ja väännä vatsaa, kun mietin meidän pientä syntymätöntä vauvaa.

Syksy ja loppuvuosi antoi meille paremman avioliiton ja uutta sisältöä blogiin.

Alkusyksystä me käytiin miehen kanssa läpi aika massiivinen kriisi, josta lopulta selvittin vahvempina ja uudelleen entistä enemmän rakastuneina. Vaikka tuli sanottua puolin ja toisin asioita, joita ei koskaan olisi voinut kuvitellakaan sanovansa, ja vaikka sen olisi voinut hoitaa paljon, paljon siistimmin, niin me opittiin kuitenkin puhumaan. Hassua, kuinka voikaan viiden avioliittovuoden jälkeen tuntea vielä, että nyt elääkin ihan uudessa, paljon onnellisemmassa tilassa, jollaisesta ei aiemmin ollut edes tietoinen. Syksy ja nyt loppuvuosi onkin ollut meille pariskuntana sellaista uuden oppimisen aikaa, ja me ollaan keskusteltu asioista varmaan enemmän kuin koko liittomme aikana yhteensä. ❤ 


Syyskuussa käytiin koko perheen voimin mökillä, koska jokakesäinen mökkireissu oli jäänyt vauvahumuisen elämän vuoksi toissijaiseksi. Lokakuussa Eve oppi kääntymään vatsalta selälleen ja selältä vatsalleen, ja aloitti hirmuisen rullailun ympäri olohuonetta. Antti täytti viisi vuotta, ja sai minut tajuamaan, että hän menee oikeasti vuoden päästä jo esikouluun, KÄÄK. Niin iso poika, äidin rakas. Käytiin todella paljon ulkona lasten kanssa, ja alettiin Eetun kanssa tekemään kielitemppuja. Hän on ottanut hienosti käyttöön puuttuvia konsonantteja, kuten d, ja nyt kovasti harjoitellaan s:n käyttöä. Lokakuussa myös leivoin tosi paljon, ja aloin suunnitella blogin joulukalenteria. 
Marraskuussa toin blogiini mukaan ensimmäistä kertaa vegaaniseen kosmetiikkaan liittyviä teemoja, kun siirryin tavallisista markettituotteista cruelty-free -tuotteisiin. Juhlittiin isänpäivää ja käytiin A:n kanssa Sami Hedbergin keikalla. Joulukuun pidin blogissa joulukalenteria, ja olen tosi iloinen, että ihan joka päivä sain luukun ilmestymään. Kirjoitin myös ensimmäisen postaukseni Valkeakosken Sanomien Nukkekoti -nimiseen blogiini, ja kävimme A:n kanssa pitkästä aikaa keikalla. Joulukuu toi minulle nelisenkymmentä uutta seuraajaa Instagram -tililleni, ja huomasin olevani Rantapallossa listattuma Suomen parhaat blogit -listalla Top kymmenen joukkoon perhe -kategoriassa. Olen tästä tosi fiiliksissä, varsinkin, kun rankka syksy verotti postaustahtia ja tekstien sisältöä todella paljon. 
Kiitos kaikille tästä vuodesta. Toivon teille kaikille upeaa vuotta 2018 ja samanlaista onnea, jossa itse tällä hetkellä elän. Juhlikaa kunnolla, ja palataan asiaan taas ensi vuonna.
❖   ❖   ❖
HAUSKAA UUTTA VUOTTA!
Mainokset

EVELIINA 6KK || HIDASTUNUT PAINONNOUSU

En ole tähän puolenvuoden ajanjaksoon ehtinyt sisällyttää ajatustakaan sille, että pitäisi alkaa pikkuhiljaa valmistelemaan kotia liikkuvaa vauvaa varten. Pientä hilpeyttäkin herätti tuossa yksi aamu kolme viikkoa takaperin, kun meidän pikkuneiti oli yhtäkkiä ilmestynyt eteiskäytävässä olleelta leikkimatolta pesuhuoneen ovelle, olin siis pesuhuonetta siivoamassa tuolloin. Ajattelin hänen pyörineen lähemmäs, mutta kiskaistessani imuria kohti pesuhuonetta, neiti lähtikin kiireenvilkkaa ryömimään imuria kiinni. Hetken siinä ihmeteltyäni, että mitäs nyt tapahtui, tajusin tallentaa tilannetta puhelimeen. Kaikki lapset kehittyy niin omaan tahtiinsa, etten edes lähtenyt ystävien lapsiin vertailemaan, mutta ilmeisesti veljien perässä pysyminen on kannustanut meidän kuopusta nyt liikekannalle. Tuon päivän jälkeen hän on hissukseen pidentänyt ryömimismatkaa, ja välillä ollut päivän tai pari taas ryömimättä. Eilen neuvolassa terkkakin sanoi, että tämä taisikin olla ihan odotettavissa.
Liikkumisen lisäksi neuvolassa puhuttiin istumisvalmiudesta. Me ollaan istutettu Eveä vain muutaman kerran syöttötuolissa ennen tuota neuvolakäyntiä, lattialla ei lainkaan. Evellä ei ole vielä mitään varoheijasteita istumista varten, eli hän ei edes silmäänsä räpäytä, jos lähtee johonkin suntaan kaatumaan. Istumisvalmius kehittyy omaan tahtiinsa, ja varmasti nyt syöttötuolissa istumisen myötä se kehittyy enemmän. 
Eve juttelee mielellään tutuimmille ihmisille, ja tutkii mielellään omaa ääntään. Kiljuminen ja ”mammammam” ovat nyt kovassa käytössä. Eve myös näyttää kieltään tosi paljon, mikä on meidän kahden kireäkielijänteisen lapsen vanhempien mielestä tosi hyvä juttu. Eve kommunikoi myös monilla muilla keinoilla, mm. nostamalla kädet halutessaan syliin, repimällä hiuksista ja rapsuttelemalla, ja hän pyrkii saamaan huomion itseensä aina, kun joku tulee hänen kanssaan samaan tilaan. Hän hymyilee ja nauraa tosi paljon, myös itsekseen, ja on kaikinpuolin hyvin rauhallinen vauva. Eveä ei taaskaan itkettänyt neuvolassa, kun laitettiin influenssarokotetta reiteen. Toivottavasti hän on perinyt minun kipukynnykseni, tulee helpot lastenlasten synnytykset sitten mahdollisesti tulevaisuudessa.. Hah. Moni kysyykin, että onko hän aina noin rauhallinen. Onhan hänellä omat hyvät ja huonot päivänsä, ihan niin kuin meillä kaikilla. Pääsääntöisesti Eve kuitenkin on kovin maltillinen ja rauhallinen pakkaus. Eve rakastaa katsella muiden ihmisten puuhia. Poikien kanssa hän haluaisi leikkiä ihan koko ajan! Antin mielestä se on tosi hauskaa, mutta Eetu taas on omisuksenhaluisempi omiin tavaroihinsa. Hän ei kuitenkaan kiukkuisesti kiellä Eveä koskemasta, vaan tuo Evelle omasta lelukorista oman lelun, ja tekee vaihtarit Even kanssa. Antti ja Eetu on tosi hyviä isoveljieä, parhaita just Evelle. 
Eve on saanut nyt kolmena päivänä maisteluannoksia kiinteää ruokaa, ja tänään aletaan tuomaan Evelle säännöllisempää, muun perheen ruokailuihin sopivaa rytmiä kiinteiden kanssa. Neuvolassa huomattiin, ettei neidin paino ole noussut entiseen malliin, vaan painokäyrä suorastaan romahti alaspäin nollakäyrälle. Tästä sen enempää stressaantumatta todettiin vaan terkan kanssa, että kyllä se sieltä taas nousuun lähtee, kun saadaan kiinteiden lisäenergiat hyötykäyttöön. Aloitellaan ihan reippaaseen tahtiin maistelemaan tuotteita kaikista ruoka-aineryhmistä. Myös sormiruokailu otetaan pian osaksi päivärutiineita, se onkin mun henkilökohtainen lempparijuttu koskien vauvan ruokailua. Valmistan kaikki Even ruoat itse, ja ensimmäiset kana-riisi-bataatti -soseet ja erilaisia kasvissoseita ihan pehmeäksi soseutettuna olenkin jo puuhastellut pakastimeen. Aloitellaan niillä, ja siirrytään sitten karkeampiin soseisiin ja nautaan sekä possuun myöhemmin (toisin kuin joku teistä jo ”pelkäsi”, niin en ole tekemässä Eveliinasta(kaan) vegaanilasta).  Ruokajutuista on tulossa oma postauksensa hieman myöhemmin. 
Nukkuminen on meillä nyt ihan oma taiteenlajinsa. Eve nukahtaa jo hieman helpommin, kuin mitä TÄSSÄ postauksessa kerroin, mutta olen itse alkanut kärsiä unettomuudesta. Saatan helpostikin pyöriä sängyssä johonkin aamu viiteen saakka. En ole iltaisin enää lainkaan väsynyt, siinä missä muutama kuukausi sitten olin onnellinen, jos jaksoin valvoa edes yhdeksään. Eve herää yöllä kerran, pari edelleen, ja kävisi mielellään ihan tavan vuoksi rinnalla. Hän nukahtaa kuitenkin jo takaisin pelkällä hyssyttelyllä, joten en painonnotkahduksesta huolimatta aio enää ottaa yöimetystä takaisin kuvioihin, eiköhän uusien ruokien tuoma energia riitä täyttämään ravinnontarpeen jatkossa. Eve herää aamuisin noin kahdeksan-yhdeksän aikaan, ja nukahtaa ensimmäisille päiväunille puoliltapäivin. Päikkäreitä hän nukkuu vaihdellen 40 minuutista pariin tuntiin, jonka jälkeen jaksaa leikkiä iltaan saakka. Pienet iltatorkut hän ottaa kuuden, seitsemän aikaan ja yöunille hän rauhoittuu kymmenen ja yhdentoista välillä. Uskon, että kiinteiden aterioiden luoma vuorokausirytmi tukee osaltaan myös nukkumista. Jotenkin toivoisin rytmin normalisoitumista ennen kuin kuvioihin astuu sitten kontaamisen, seisomisen ja kävelyn opettelemisen tuomat univaikeudet.
Even lempilelut ovat näin puolivuotiaana joululahjaksi saadut aktivointi- ja purulelut. Kaikki värikkäät, kilisevät, kolisevat tai muuten ääntelevät lelut ovat tosi mielenkiintoisia, ja kaikenlaisia pintoja on hauskaa tunnustella. Myös kirjoissa tämä pätee, ja Even ihka ensimmäisessä Vaukirjan kirjapaketissa tulleet vauvakirjat ovat olleet kovassa käytössä. Eve rakastaa silputa paperia (ja Antin Lego Ninjago lehtiä), vetää lemmikkejä karvoista ja olla vaippasilleen. Eve viihtyy myös suihkussa ja kylvyssä aina vaan paremmin, ja myös muutaman kerran kokeiltu ratasistuin vaunuissa on osoittautunut huippujutuksi. Vielä Eve nukahtaa tosi nopeasti vaunuillessa, joten ratasistuin sinänsä ei ole ihan vielä ajankohtainen. 
6kk neuvolalääkärikäynnillä (suluissa 5kk tiedot)
Päänympärys: 42,7 (42cm)
Pituus: 65,6 (63,8cm)
Paino: 7215 (7135g)
Iho: Siisti. (Siisti)

MEIDÄN JOULUAATTO 2017

Niin se joulu sitten on taas ohitse. Valot koristavat vielä asuntoa, ja jääkaapissa on miehelle annettua joulukinkkua edelleen säilössä, ei siitä joulutunnelmasta niin vain raaski lupua. Meidän perhe  elää ja juhlii alkoholittomasti ja ateistisesti, ja joululaulutkin ovat muutamaa perinteisempää Kilisee kilisee kulkusta ja Petteri Punakuonoa lukuunottamatta lähinnä raskasta metallia, joten ihan perinteisimpiä joulujuhlijoita me ei olla.

Aattoaamu. Herätyskellon piti olla soimassa klo.6:30, jotta ehtisin valmistautumaan ja lämmittämään joulusaunan ennen, kuin muutama sisarukseni tulisi poikkeamaan. Hah, edellisillan valvomiset miehen kanssa kuitenkin veivät herätyskellon kalkatuksesta kaiken tehon, ja isäntä olikin ilmeisesti unissaan sammuttanut herätyksen puhelimestani aamunkähmässä. Eipä se mitään, onhan meillä onneksi nämä kolme muuta pientä herätyskelloa ja eläimet, joten varmasti ei pääse nukkumaan kovin pahasti pommiin koskaan! Eve tosiaan ilmoitti heränneensä klo.9:30, ja pian sen jälkeen meillä olikin jo kylässä siskoni, kaksi veljeäni ja kälyehdokas. Jotenkin edelleen edellisillan väsymyksestä ja aamupäivän suhteellisen tiukasta aikataulusta järkyttyneenä en osannut kunnolla perehtyä sisarusteni kuulumisiin, vaan käytin kirjaimellisesti koko heidän vierailunsa pakkaamalla hoitolaukkua, pukemalla lapsia ja käyttämällä ripuloivaa koiraparkaa ulkona. En kutsuisi aamua kuitenkaan kaoottiseksi, mieheni otti tilanteen hyvin haltuun ja esitteli veljilleni minun touhottaessani SRA-harrastusvälineistöään. Siskolleni annoin lähes automaattisesti syliin hänen kummityttönsä ja pojat seurasivat perässä, joten aamuhan meni näin äidin kannalta varsin mukavasti. Ennen sisarusteni saapumista saatiin kumottua riisipuurot masuihin sentään ja avattiin jokavuotiseen tapaamme yhdet paketit jo heti aamusta, joulusauna kuitenkin jäi tänä vuonna välistä.
Yhdentoista jälkeen anoppi haki meidät joulunviettoon. Jokke jäi kotiin, toki ennen lähtöä oli varmistettu, että ripuli oli helpottanut. Mummupappalassa odotti kummityttöni vanhempineen, oli tosi ihanaa nähdä tuota Espoolaisporukkaa taas pitkästä aikaa. Kummitytön kanssa seurustellessani en voinut olla ajattelematta a) sitä miten nopeasti hän on kasvanut, b) sitä miten nopeasti aika kuluu ja c) sitä, että muutaman kuukauden päästä meidän Evekin on jo hänenlaisensa istuva ja kiinteää ruokaa hienosti syövä konttausharjoittelija. A p u a. Ihmeellistä, miten paljon vauvat oikeasti kehittyvät vain muutamassa kuukaudessa!
Yhden aikaan syötiin jouluruoka. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalla oli myös vehnättömiä ja vegaanisia ruokia, arvostan tosi paljon, että omiin ruokarajoitteisiini ja elämänvalintoihini jaksetaan kiinnittää huomiota. Olipa anoppi tehnyt vegaanisia kookospallojakin kahville, namnam! Pojat söivät, noh, omaan kolme- ja viisivuotaiden tyyliinsä eli sen minkä muulta touhotukseltaan ehtivät, miehet taisivat syödä hyvin perinteisesti heidänkin edestään. Itse en edes muista, milloin olen viimeksi istunut alas ruokapöytään ja syönyt rauhassa koko lautasen tyhjäksi asti.

Ruoan jälkeen A lähti isänsä kanssa viemään lumipukuja hautausmaalle kunniavartiota varten ja kävi samalla reissulla ulkoiluttamassa Joken, sillä välin me syötettiin ja nukutetiin vauvoja päiväunille, pojat kävivät ulkona ja lahjat ilmestyivät kuusen alle. Neljältä juotiin kahvit ja puoli viideltä oli aika jakaa lahjat. Antti toimitti jakajanvirkaa, ja jokaisen muun, kuin hänelle itselleen osoitetun paketin kohdalla kuului syvä huokaus, että eikö tämäkään ollut minulle, haha! Kyllä vaan sai Anttikin ison kasan lahjoja, mutta määrässä taisi tällä kertaa meidän perheessä Eveliina viedä suurimman potin. Lapset, jopa pikkuneiti, olivat tosi innoissaan lahjoistaan. Lapset saivat kirjoja (erityisesti Lego-kirjat olivat Antin mieleen), tehtäväkirjoja, ison panssariauton, Nalle Puh -DVD:n, robotin, Ryhmä Hau kimblen ja -seikkailupelin, legoja, Star Wars -leluja ja Eve sai paljon aktivointileluja, leikkikaukosäätimen, vaatteita, muumilusikan, unilelun ja nuppipalapelin. Ja varmasti paljon muutakin, mitä en enää edes pysty muistamaan. Kiitos tosi paljon kaikille sukulaisille, kummeille ja ystäville lahjoista, ne merkitsevät todella paljon! A sai ainakin mukin, suklaata ja minulta Mr. Bearin luonnonmukaisen parranhoitosetin, minä sain kynttilöitä, Iittalan Taika-sarjan tarjottimen (saman sarjan kulhon sain synttärilahjaksi), sukat, kuusenpallokaiuttimen, kanadalaista teetä ja Aarikan Prinsessa -tuikun. 

Omat lahjani olivat ihan käsittämättömiä tänä vuonna, nimittäin jo A:lta saamani kuvaussetti olisi riittänyt. Kuusenpallon muotoon tehty kaiutin oli ihan nappivalinta, kiitos siitä menee yhdelle parhaimmista ystävistäni. ❤ Iittalan mustavalkoinen keraaminen tarjotin on ihana, ja kiva kun on saman sarjan astioita nyt kattaukseen käytettäväksi. Instakuvia varten tietysti varsin optimaalinen valinta myös, heh! Ja sitten se Aarikan tuikku.. Sain viime vuonna äidiltäni lahjaksi Aarikan isomman kynttilänjalan, ja tuikku (joka on myöskin häneltä) on samaa sarjaa sen kanssa. Rakastan näitä Aarikan sisustustuotteita, koska ne eivät näytä, tiedättekös, niin moderneilta ja ”kiiltovalkohömpötykseltä”, jota nykyään pursuaa joka tuutista. Luonnolliset puiset sisustusesineet ovat minun mielestäni äärettömän kauniita, itsehän pidän itseäni hyvinkin boheemina ja mummomaisena sisustajana. Varmaan tulikin jo tästä selväksi, kuinka paljon oikeasti tykkään ihan jokaisesta lahjastani, ja myös mainitsemattomat Arabian mukikynttilä ja ihanat lämpöiset sukat olivat todellakin tunnelmankohottajia. Maailman isoin KIITOS. Lahoista paras oli tietysti lasten onnesta hehkuvat katseet.
Lahjojen jaon jälkeen avattiin paketteja, tutkittiin uusia leluja ja vietettiin vaan aikaa yhdessä. A lähti isänsä kanssa kunniavartioon kuuden aikaan, ja sillä välin pojat alkoivat hieman väläyttelemään kotiinlähtöhaluja ja väsymystään. Eetu innostui kuitenkin pöytäjääkiekon pelaamisesta, ja sovittiin, että hän jää A:n kanssa vielä mummupappalaan illaksi. Anoppi heitti minut, Antin ja Even kotiin yhdeksän aikaan. Kotiin saavuttuamme käytin Joken pikapissillä ja laitoin Even nukkumaan, sen jälkeen istuttiin Antin kanssa eteiskäytävään glögien ja suklaarasian kanssa kokoamaan hänen uutta Lego Ninjago rakennelmaansa. Pari tuntia vierähti eteisen lattialla, jonka jälkeen annoin Antin vielä jatkaa legoleikkejä. Itse käperryin sohvan nurkkaan kynttilänvaloon lukemaan Harry Potteria. Puolenyön jälkeen A palasi Eetun kanssa kotiin, ja siitä alkoikin sitten melkoinen poikiennukutusoperaatio, koska Antti halusi kovasti jo nukkua, mutta yliväsynyt Eetu ei sitten millään. A sai Eetun melko nopeasti kuitenkin rauhoittumaan, ja päästiin sitten itsekin nukkumaan. Oli ihana joulu, ja tästä on hyvä jatkaa kohti uudenvuoden juhlintaa. 
Miten teidän joulu sujui? Onko siellä ruudun toisella puolella muita absolutistiperheitä?

LUUKKU 24 || JOULUKUVAT

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo!
Ainakin meillä, ja ekat lahjatkin avattiin jo. Otettiin eilen viimeiset, viralliset joulukuvat, joiden saattelemana päätän tämän vuotisen, blogiurani ensimmäisen joulukalenterin. Tätä oli tosi hauskaa tehdä, ja ensivuodelle toivottavasti saisin kalenteriin entistä parempaa sisältöä. Kuvista sen verran, että ne on editoitu yöllä kahden jälkeen ja huomasin taustakankaan rypyt vasta siinä vaiheessa, ääks! Mutta nämä on kotona otettuja, joten sallitakoon se nyt, kun vasta harjoittelen oikealla kuvaussetillä kuvaamista. Vaikka kuvanlaatu on ehkä niin ja näin, niin lapset kyllä tekee kuvasta kuin kuvasta ihan täydellisen. Pojat sai itse valita vaatteet, joten tottakai siellä on yhdet reikäset lempihousut jalassa, haha. Voitte varmasti nähdä jouluriemun paistavan läpi meidän murujen kasvoilta! Pian taas nähdään uusien tekstien parissa.

❆    ❆    ❆

IHANAA JOULUA TOIVOTTAA KOKO MEIDÄN JA MAMMALANDIAN PORUKKA!


LUUKKU 23 || VEGAANINEN AAMUPALA JA TUOTEVINKKI

Ajatelkaas, on enää yksi yö jouluun! Stressi ei ole päässyt meitä yllättämään tänä(kään) vuonna, mutta tämä tunne on tosi rentouttava, kun ei ole MITÄÄN pakollisia asioita enää hoidettavana. Ei paketoitavia lahjoja, ei niin mitään. Vuosittainen uudenvuoden postaus on viimeisiä kuvia vaille valmiina ja Even kuukausipostaus odottaa kuun loppua, joten niiden lisäksi tälle vuodelle on kirjoitettavana enää Meidän Joulu 2017 ja neuvolakuulumiset, joita en nyt luonnollisestikaan voi tehdä etukäteen. Joulusiivouksen virkaa hoiti se, että lahjoitin meiltä ylimääräisiä huonekaluja omilleen muuttaneelle siskolleni, karsin lelukoreista rikkinäiset pois (uusien tieltä, heh..) ja siirsin (vihdoinkin) Antin vaatteet leikkihuoneen kaapista poikien makuuhuoneen kaappiin, ja lelut makkarista leikkihuoneeseen. Oikeastaan en tätä järjestelyä tehdessäni ajatellut lainkaan joulua, vaan joululahjaksi saamaani kuvaussettiä ja kasvavaa pientä neitokaista. Leikkihuone on ainoa huone, jossa on tilaa levittää taustakangas täysleveäksi, joten ylimääräiset romppeet siellä olivat, noh, ylimääräisiä. Mielessä oli myös Eve, joka siirtyy kahdeksan päivän päästä kiinteään ruokaan. Lisäykset saa tehdä puolivuotiaalle jo aika reippaaseen tahtiin ja kaikista ruoka-aineryhmistä, joten vatsa tulee sitten täyttymään ihan eri tavalla kuin rintamaidosta.  Aluksi odotettavasti luvassa voi olla muutamien päivien vatsankipristelyt, mutta kun niistä päästään, voi yösyöttö jäädä turhaksi. Siinä vaiheessa, kun Eve alkaa nukkua yön putkeen on sitten aika siirtyä pikkuhiljaa pois meidän makuuhuoneesta omaan huoneeseen, jottei yöllä kuljeskelevat pojat ja me aikuiset häiritä neidin unta. Tähän on vielä kuukausien matka, mutta hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, ettei loputtomasti voi haalia kaikkea turhaa 95 neliöiseen asuntoon.

Rauhalliset aamut on monessa lapsiperheessä ja varsinkin näin joulun alla tiukassa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia vanhempia siellä ruudun toisella puolella siitä, että te itse luotte sen kiireen ja stressitilan pääosin itse itsellenne. Kannustaisin tänään kaikkia ottamaan vähintään tunnin aikaa ihan vaan rauhoittumiseen. Vaikka kaikki ei olisi huomista varten vielä valmista, niin mitä sitten? Kukaan siihen tuskin kuolee, ja enemmän kaikki ympärilläsi olevat ihmiset arvostavat sinun rentoutuneisuuttasi. Itse sain rauhallisen hetken itselleni eilen, ihme ja kumma vieläpä aamulla. Pojat nukkuivat torstaisen mummilavierailun uuvuttamina tavallista pidempään, joten keittelin glögiä ja söin aamupalaa sängyssä Sinkkuelämää katsellen. Evekin heräisi vasta yhdeksän jälkeen, joten otin kyllä kaiken ilon irti tuosta aamusta. Tänään A käy treeneissä, ja me nähdään sillä välin vielä ystäviä ja lasten kavereita.

Vegaanisen aamupalan voi koostaa lukemattomista eri vaihtoehdoista. Minä valitsin tällä kertaa paahtoleipää guacamolella, kaurapohjaista jogurttia ja banaanin, glögin kanssa tietysti. Guacamolen tekeminen itse on tosi helppoa, joten jätä ihan surutta kauppaan ne valmistahnat ja tee itse oma tuore guacamolesi!

GUACAMOLE

2 syöntikypsää avocadoa
2 tomaattia
Valkosipulirouhetta (yksi valkosipulin kynsi)
1/4 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
Guacamolesta voi tehdä tällaisen sileän tahnan sekoittamalla kaikki aineksen sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella. Avocadon ja tomaatin voi halutessaan myös pilkkoa pieniksi kuutioiksi, jolloin guacamoleen jää hieman suutuntumaa. 

Aamupalaa syödessäni Ruohonjuuren lehteä selaillessani, huomasin tämän mainoksen. Evolve Organicin Hyaluronihappo seerumi on valittu Ruohiksen vuoden ihonhoitotuotteeksi! Itse sain kyseistä seerumia House of Organicilta testattavaksi pari viikkoa sitten. Samalla testaukseen tuli myös Evolve Organicin shampoo sekä hiusseerumi. Olen testannut kaikkia näitä tuotteita nyt noin viikon verran, ja kirjoitan niistä kaikista vielä yhden kokonaisen postauksen. Halusin nyt kuitenkin tuon mainoksen nähdessäni tulla teillekin vinkkaamaan tästä seerumista, sillä sitä ei tosiaan ihan perusteetta ole valittu tähän kyseiseen titteliin! Seerumin vaikutus tuntuu välittömästi sen käytön jälkeen, ja ihon kunto paranee paranemistaan koko ajan seerumin ansiosta. Minun pintakuivalle iholleni seerumi on kuin luotu, ja iho ei ole hilseillyt enää lainkaan meikin alla.

Ihanaa loppupäivää kaikille! Muistakaa nauttia joulusta täysin siemauksin.

❆   ❆   ❆


Avataanko teillä joululahjoja jo heti aattoaamuna?

LUUKKU 22 || MEIKKI JOULUUN

Upeaa perjantaita kaikille! Kaksi yötä jouluun, ja lapset hyppivät seinille innosta. Okei, itsekin muutaman hyppyaskeleen olen saattanut ottaa, en nimittäin malta odottaa, että näen lasten extra-onnelliset kasvot, kun joulu-aamu koittaa! Olen ollut muutaman päivän täällä kipeänä. Nielu on turvoksissa ja silmät on aamuisin muurautuneet rähmästä umpeen ja punoittavat päivän mittaan. Pian kyllä varmasti jo helpottaa! 
Onko teidän lapsuudenperheessä tai omassa perheessä tapana laittautua jouluna juhlallisesti? Meidän lapsuudenkodissa Kuopiossa pukeuduttiin kyllä, mutta se jossain vaiheessa jäi vähemmälle. Viimeistään siinä vaiheessa, kun teini-iän tuomat ulkonäköpaineet ja kapinointi vaan huusivat, että kollarit ja likanen, liian iso t-paita on paras ratkaisu, haha! Aleksin perheessä on pukeuduttu jouluna, ja tykkään kyllä itsekin laittautua nykyään joulunaikaan. Arjessa ei tule useinkaan enää meikkailtua, ei ainakaan kovin näyttävästi, joten jouluna on kiva aina olla vähän extra myös sen suhteen. Vaatteita en ole vielä edes valinnut aatolle, mutta varmaan jotkus suhteellisen rennot vaatteet, joissa on mukava viettää koko päivä. Imetys jonkin verran rajaa vaihtoehtoja, ja mekot taitaa tällä kertaa jäädä kaappiin. Pitkän aattopäivän jälkeen onkin sitten ihan parasta, kun saa heittää päälle ne pieruverkkarit ja löysän villapaidan, ja käpertyä sohvannurkaan lukemaan Potteria ja syömään joulusuklaita. Tai näin minä teen, ihan joka vuosi. Meikki tulee olemaan kullanhohtoinen, jota punaiset mattaiset huulet hieman rauhoittavat. Laitan alle kaikki meikkiin käyttämäni tuotteet.

MEIKKIPOHJA: 
Evolve Organic Beauty Hyalyronihapposeerumi
Avril Organic Kosteuttava päivävoide normaalille iholle
Everyday Minerals Jojoba Meikkipohja sävyssä Fair 0N
Everyday Minerals Fair peiteaine
Everyday Minerals Mint Jojoba korjausväri
Maybelline New York Fit Me Matte+Poreless kivipuuteri
Everyday Minerals Hint hohdepuuteri
Rimmel Face Sculpting Palette by Kate -contourpaletista varjostus
SILMÄT:
Lily Lolo Laid Bare luomiväripaletista sävyt Shy Away, Lady Godiva sekä Exposed
Kulmissa on microbladin paranemisvaiheessa, joten täyttelin vain aukkoja Lily Lolo Laid Bare luomiväripaletin sävyllä Birthday Suit

HUULET:
Nyx soft matte lip cream sävyssä Cannes
❆    ❆    ❆
Mahtavaa viikonloppua kaikille!

LUUKKU 21 || MERKITYKSELLINEN SISUSTUSTARRA

Yhteistyössä Desingtarrat.fi sekä runoilija Piia Raita
Piia Raita on Suomalainen runoilija, joka julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää keväällä 2017. Sain kunnian tehdä hänen kanssaan yhteistyötä ja tuoda esille hänen runokokoelmansa lisäksi sen pohjalta suunniteltuja sisustustarroja. Kirjojen ystävänä ja entisenä runotyttönä tämä yhteistyö on enemmän palvelus minulle kuin yhteistyökumppaneilleni. Raidasta ja hänen esikoisteoksestaan kerron myöhemmin kirja-arvioinnin yhteydessä.




Desingtarrat.fi on suomalainen yritys, joka valmistaa sisustustarroja laadukkaasta, juuri sisustuskäyttöön tarkoitetuista materiaaleista. Tarroille luvataan hyvää muotoutuvuutta ja liimautuvuutta, mikä kiinnitysvaiheessa osoittautui kyllä todeksi. Tarrat on päällystetty läpinäkyvällä, ihan superkätevällä siirtokalvolla, jonka avulla kiinnittäminen onnistuu sujuvasti.
Valitsin Piia Raidan suunnittelemasta Runosuoni collectionista lastenhuoneeseen Koskaan -nimisen, myöskin Raidan runokokoelman nimeä kantavan mietelauseen ”Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää.” Tämä lause kuvastaa hyvin lasten maailmankatsomusta, kun jokainen päivä on täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Se on myös hyvä muistutus meille vanhemmille nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa, että meidän arkemme on lapsiemme lapsuus, jota ei voi jälkikäteen korvata tai muuttaa toisenlaiseksi. Toivoin poikien muistavan lauseen myös kasvaessaan ja kokiessaan teini-iän myllerrykset ja aikuistumisen haasteet. Ei ne ihmeelliset asiat nimittäin minnekään katoa iän karttuessa, ne vaan täytyy oppia huomaamaan uudelleen.

Kuten jo mainitsin, tarran kiinnittäminen oli helppoa. Siirtämiseen on hyvä käyttää aikaa, varsinkin maalatulle pinnalle siirtäessä. Meidän rivarin seinäpinnat ovat epätasaiset, ja lasten makuuhuoneen seinät on maalattu edellisen omistajan toimesta. Tarra kuitenkin tarttui pintaan, kun sitä huolellisesti siveli kiinni kirjastokortilla. Siirtäminen tapahtuu siirtokalvon avulla. Ensimmäisenä painellaan siirtokalvoa kiinni tarraan sekä ylä- että alapuolelta, tässä apuna voi käyttää esimerkiksi kirjastokorttia. Tämä vaihe tulee tehdä huolellisesti, jotta tarra tarttuu kunnolla siirtokalvoon. Tämän jälkeen kalvon alku kiinnitetään seinään haluttuun kohtaan. Itse laitoin teipeillä merkinnät seinään, jotta tarra varmasti tulee suoraan. Sitten aletaan todella varovaisesti irroittamaan kalvoa. Irroitus kannattaa tehdä kulmasta kulmaan.

Runosuoni collection pitää sisällään Raidan esikoiskirjaan pohjautuvia sisustustarroja ja -julisteita, jotka sisältävät niin kokonaisia ajatelmia kuin katkelmiakin pidemmistä runoista. Sisustustarroista on valittavana kolmea eri kokoa ja kahdeksan eri väriä. Tämä meidän valitsemamme tarra on koossa kaksi ja värinä on kulta. Kullanvärinen tarra sulautui kauniisti poikien huoneen ruskeisiin seiniin, ja se tulee esille auringonvalon osuessa siihen ikkunoista.

Desintarroilla on Runosuoni collectionin lisäksi paljon muitakin sisustustarroja, ja niitä saa vaikka missä väreissä, joten sinne vaan rohkeasti etsimään omiin mieltymyksiin sopivia juttuja seinille. Minun on pakko myöntää, että en ole koskaan ollut sisutustarrojen suurin ystävä, ja nytkin olisin saanut valita myös julisteen tai kalenterin tarran sijaan. Kävin kurkistamassa kuitenkin myös näitä tarroja ja lopulta mun oli ihan pakko saada juuri tämä tarra tässä värissä.
Suora linkki Koskaan -tarraan

❅  ❅  ❅

EDIT// Julkaistu uudelleen.

LUUKKU 20 || JOULUSUUNNITELMIA

Tänä vuonna on syntynyt tosi paljon lapsia meidän lähipiirissä, joten monella läheiselläkin on edessä ensimmäinen joulu joko ensimmäisen lapsen tai uuden pikkusisaruksen kanssa. Vaikka vauvat ei sinänsä joulusta mitään ymmärräkään, niin mulle on silti tärkeää ottaa vauva vahvasti juhlaan mukaan. Valokuvien ja mieleen painuvien muistojen kautta on sitten myöhemmin ihanaa kertoa lapselle hänen ensimmäisestä joulustaan. Pojat katselee mielellään kuvia varsinkin siltä ajalta, kun Antti oli vauva. Hän oli ensimmäisenä joulunaan kahden kuukauden ikäinen pieni pallero, eikä hän, tai varsinkaan Eetu, meinaa edes käsittää sitä. Nyt pikkusiskon ensimmäistä joulua pojat odottavat todella innoissaan, ja haluavat ottaa Even mukaan kaikkeen pipareiden leivonnasta lähtien. Se on tosi suloista, ja tottakai Eve pääee mukaan.

Me aiotaan tänäkin vuonna mennä aatoksi Aleksin vanhemmille, mutta huomenna käydään kylässä mun äidin luona. Lapset saa leipoa mummille isot kasat pipareita . Me ei olla oltu yhtään joulua kotona oman perheen kanssa. Tänäkin vuonna jätetään Jokke aatoksi kotiin, koska appivanhemmilla on jouluna jo kaksi karvaturria. Toinen A:n siskon ja hänen miehensä koira ja toinen appivanhempien oma.  Kolmas voisi olla kahden leikki-ikäisen ja kahden vauvan lisäksi hieman liikaa. Tästä on onneksi anoppilaan lyhyt matka, joten Jokkea tottakai käydään päivän mittaa ulkoiluttamassa, eikä se hätäile yksin ollessaan. 

Me luultavasti käydään ennen lähtöä kotona joulusaunassa, ja mennään sitten sen jälkeen jouluruualle appivanhempien luokse. Illalla on ihan perustouhuja, eli kahvittelua, lahjojen jakamista, lasten leikkejä ja yhdessä olemista, osa porukasta varmaan katoaa taas yläkertaan pöytälätkää pelaamaan. Toivoisin, että ehtisin panostaa erityisesti lasten juttuihin ja osallistua leikkeihin mukaan, ja tottakai käpertyä aina tilanteen salliessa A:n kainaloon. Me ei lähdetä hautausmaalle, koska mun mielestä se on synkkä perinne ja  vietän aaton mieluummin elävien seurassa. Tietysti sillä muistellaan ja kunnioitetaan edesmenneitä rakkaita, mutta minulla ei ole täällä haudattuna sukulaisia, eikä lapsillakaan sellaisia, joita he muistaisivat. Vaikka olisikin, niin todennäköisesti jättäisin hautausmaakäynnit silti joko aattoa edeltävälle päivälle tai joulupäivälle. Muiden käydessä hautausmaalla me varmaan käydään lasten kanssa ulkona. Toivottavasti on lunta maassa, niin saadaan lumilyhtyjä ja Ukko tehtyä! 
Evellä on ollut nyt hieman eroahdistuksen piireitä, ja koko ajan pitäisi olla äidin sylissä. Hieman jännittää, että tuleeko joulusta yhtä huutokonserttoa. Tottakai sitten vaan täytyy sylitellä, jos ei iskän syli tai lattialeikit innosta, mutta pieni toive olisi, että pystyisin keskittymään myös poikiin. Onneksi Even tunteenpurkaukset osuvat useimmiten iltaan, yhdeksän ja yhdentoista välille, ja varmaan siinä vaiheessa me ollaan jo takaisin kotona. Tai kuka tietää, mitä se ilta tuo tullessaan. Kaikki menee varmasti tosi hienosti, täytyy vaan muistaa olla ahdistumatta mahdollisesti hyörinästä ja hulinasta huolimatta.

Ennen joulua meillä on kuitenkin vielä hieman tehtävää. Osa lahjoista/lahjatarvikkeista on nyt odottamassa postissa ja matkahuollon toimipisteessä, osa on vielä matkalla. Lasten lahjat on vielä paketoimatta, koska he hääräilevät niin tiiviisti minun perässäni, ettei mahdollisuutta ole vielä tullut, heh. No, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa! Sitten pitäisi vielä, varmaankin huomisen mummilareissun ja pakettien haun yhteydessä tehdä ruokaostoksia viikonlopulle. Jotain kevyttä, koska varmasti tulee herkuteltua anoppilassa yllin kyllin. Toisaalta olen iloinen vilja-allergiastani ja nyt myös tästä kasvisruokavaliosta, koska se rajaa oikeastaan aika hyvin pois epäterveellisiä juttuja, haha! Kuten jo TÄSSÄ postauksessa annoin ymmärtää, niin minä en jaksa stressata joulusta. Loppupeleissä siitäkin saa eniten irti, kun antaa sen tulla mieli avoinna ja rentoutuneissa fiiliksissä!

LUUKKU 19 || DIY PYYKKIETIKKA

Pyykinpesu on osa ihan jokaisen arkea, ja näin lapsiperheessä pyykkikone pyöriikin joka päivä. Minulla on kieroutunut viharakkaussuhde pyykkäämiseen, koska rakastan nähdä pyykkivuoren hupenevan ja puhdas pyykki tuoksuu taivaalliselle. Pesemisen sijaan pyykkien ripustaminen ja kaappeihin viikkaaminen ovat kuitenkin välillä usemman koneellisen samana päivänä pesseenä jo turruttavaa, ja tällöin usein kaverina pyörii jokin tv-sarja taustalla. Tästä (ja ajan- sekä tilansäästösyistä) me ollaan harkittu kuivaavan pyykinpesukoneen ostamista. Varmaan alkuvuodesta sitten olisi sen aika, mutta nyt olisi aika puhua hieman pyykkietikasta.

Pyykkietikka ja etikan käyttäminen puhdistusaineena on ikuisuuksia vanha kikka. Pyykkietikka tuli kuitenkin itselleni tutuksi vasta tämän vuoden keväänä, kun pääsin osallistumaan Herkku ja Lahja Murenan blogi-iltaan Saloon, ja siellä minua valaistiin pyykkietikan loistavuudesta. Ostinkin pullon itselleni ja toisen äidilleni, ja ollaan tykätty tosi paljon. Pyykkietikalla saa kaiken hajun pois pyykistä ja tahratkin lähtee siinä samalla. Sitä voi käyttää myös yleispesuaineena, ja se desinfioi pinnat ja pyykin pesemisen ohessa. Parasta pyykkietikassa on sen luonnonmukaisuus; se ei mitään ylimääräisiä kemikaaleja tai allergisoivia aineita. Murenasta ostamani pyykkietikan innoittamana päätin nyt joulun lähestyessä kokeilla myös tehdä sitä itse. Ensimmäinen erä pääsi testaukseen muutama viikko sitten, ja nyt toisen kerran noin viikko takaperin. Pyykkietikan valmistaminen on helppoa eikä se vaadi kuin kaksi raaka-ainetta ja litran vetoisen pullon (tai pienemmän tietysti, jos teet vähemmän etikkaa).

DIY PYYKKIETIKKA

1l Väkiviinaetikkaa
30-40 tippaa eteeristä öljyä 
Valitsemasi lasipullo
Kaada noin litran vetoinen pullo täyteen etikkaa ja sekoita siihen 30-40 tippaa haluamaasi eteeristä öljyä. Itse tein kaksi pullollista pyykkietikkaa, toisen laventelin ja toisen koivuntuoksuisena. Sulje pullo ja ravistele voimakkaasti. Muistathan ravistella pulloa myös ennen jokaista pesukertaa, sillä öljy ei sekoitu etikkaan tasaisesti. 
Jos teet etikan lahjaksi, voit taiteilla pullon kylkeen kauniin tekstin tai tilata nettipalvelusta siihen itse suunnittelemasi etiketin. Nyt ei varmasti enää kannata joulua varten lähteä tilailemaan, mutta myös tarrapaperilla lasten tekemät etiketit ovat hauska idea!

LUUKKU 18 || MITÄ LAHJAKSI MIEHELLE?

Käsi ylös, jos lahjojen hankkiminen tuottaa tuskaa. Itse kuulun myös tähän porukkaan enkä millään saa päähäni yhden yhtä sopivaa lahjaa kenellekään, en synttäreinä enkä jouluna. Omien lasten lahjat kyllä on suhteellisen helppo toteuttaa, mutta toisille aikuisille lahjojen ostaminen on kinkkisempää. Yksi hyvä keino puolison lahjaa varten on kuunnella tarkasti, mitä hän puhuu. Sieltä saattaa jossain vaiheessa vuotta tulla ilmi esimerkiksi jokin peli, elektroniikkaostos tai vaate, jonka hän haluaisi ostaa. Sitten vaan listaat loka-marraskuun vaihteeseen omaan kalenteriisi ylös miehen toiveita, ja ta-daa, miehelle mieluinen lahjalista on valmis. Jos nyt siellä vielä panikoit lahjaideoita omalle miehelle, ystävälle, isälle, appiukolle, veljelle tai muulle, niin tässä olisi 8 lahjavinkkiä. A:n joululahja on jo paketissa, ja itseasiassa yksi näistä alla olevan kuvan tuotteista. Tämä lahjaideointi osuikin melkoisen hyvään saumaan, sillä mieheni juhlii syntymäpäiviään tammikuussa, jolloin olisi taas uusi lahjapaniikki päällä.
Kuvat: http://www.verkkokauppa.com, http://www.varusteleka.fi, http://www.prisma.fi, http://www.panssarikolonna.fi, http://www.houseoforganic.fi

1. LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPA.COMIIN
Onko miehesi elektroniikkalaitteiden suurkuluttaja, valokuvaaja, uuden puhelimen tarpeessa tai kentien itse tietokonetta rakenteleva sähkösormi? Verkkokauppa.com tarjoaa kaikkea näihin ja paljon muuhun liittyvää tavaraa vertailukelpoiseen hintaan ja oman kokemukseni mukaan myöskin nopealla toimituksella ja megamahtavalla palvelulla (ainakin Pirkkalassa). Olen itse Verkkokauppa.comin vakioasiakas, ja esimerkiksi meidän kaikki tietokoneet, mun edellinen ja nykyinen puhelin sekä kaikki valokuvaustarvikkeet on hankittu sieltä.
2. KENKÄLANKKI
Jos miehesi käyttää esimerkiksi maihareita, saappaita tai muita nahkakenkiä, niin lankkausta varten on hyvä olla tarvikkeita aina varastossa. Esimerkiksi Varustelekasta saatava BW kenkälankki on kehuttu tuote.

3. MR. BEAR FAMILY LAHJAPAKKAUS
Parrakkaat miehet haluavat pitää huolta partansa ulkonäöstä ja hyvinvoinnista, ja tietysti myös ihosta parran alla. A käyttää mm. Mr. Bearin tuotteita, ja ne ovat hyväksi todettuja. Pääasiassa hänellä on ollut käytössä Woodland -tuoksuiset tuotteet, joka miellyttää myös minua. Lahjapakkauksen voi valita myös tuoksussa Wilderness ja Citrus, ja sen voi ostaa esimerkisi House of Organicin verkkokaupasta. Pakkaus sisältää partasaippuan, partavahan, partaöljyn ja viiksivahan, eli kaiken mitä parranhuoltoon tarvitsee. Mr. Bear Familyn tuotteet valmistetaan 100% luonnollisista raaka-aineista!

4. PARRANMUOTOILIJA
Partateemalla jatketaan. Jos miehesi tykkää muotoilla partaasi, tai ylipäätään pitää sitä jotenkin aisoissa, on parranmuotoilija oiva apu sen siistimiseen. Ennen itsetehtyä muotoilua kannattaa käydä parturissa parranmuotoilun ammattilaisen luona siistimässä parta hyvään muotoon ja pyytää samalla pari vinkkiä sen omatoimiseen trimmaukseen.

5. PANSSARIVAUNUAJOTUNTI
Actionia kaipaavan tai muuten vaan syvää rakkautta panssarivaunuja kohtaan tuntevan miehen mieleen on tämä lahja. Panssarikolonna myy sekä yksilö- että ryhmätunteja, joten lähde ihan rohkeasti vaikka itse mukaan tähän elämykseen miehesi kanssa. Tunteja on pääsääntöisesti tarjolla huhtikuusta lokakuuhun.
6. LAHJAKORTTI VARUSTELEKAAN 
Armeijaylijäämää sekä ulkoilutuotteita arvostavan henkilön unelmakauppa. Varusteleka edistää toiminnallaan kiertotaloutta sekä järkevän ostamisen mallia.

7. PELITARVIKKEET
Vieläkö siellä pelataan vanhalla konsolilla? Nyt uutta pleikkaria kehiin jo, hintakaan ei enää ole ihan niin riistävä Playstation 4:lle. Vaikka kuinka itse olenkin sujut pelikonsolien kanssa, niin johdot mua ärsyttää. Ne on rumia ja niitä on joka paikka täynnä. Onneksi nykyään on saatavilla langattomia headsetteja myös pleikkarille. Jos konsolit ja kuulokkeet on jo kunnossa, niin peleistä esimerkiksi Uncharted 4, Gang Beasts tai Worms Battlegrounds ovat hyviä lahjaideoita. 
8. AINEETTOMAT LAHJAT
Kumppani arvostaa varmasti myös aineettomia lahjoja. Järjestä esimerkiksi lapset hoitoon yhdeksi päiväksi ja tehkää miehellesi mieluisia asioita. Lähde hänen kanssaan treeneihin, hänen valitsemaansa elokuvaan tai olkaa vaikka kotona pelaamassa pleikkarilla. Anna hänelle täysi huomiosi.
Huomenna tulossa tämän joulukalenterin viimeinen DIY-lahjavinkki, ja sen jälkeen on lahjahommat paketissa. 

❆   ❆   ❆

Mitä sinä aiot antaa miehellesi joululahjaksi? Ja hei miehet, kolahtiko yksikään näistä lahjaideoista?