SIEMENNÄKKÄRI

Viime viikolla avasin Youtuben aikeenani katsoa päivän uudet videot seuraamiltani kanavilta. Ehdotuksiini hyppäsi kuitenkin Mmiisasin Brekkie -video, jossa hän teki siemennäkkäriä (alkuperäinen ohje oli ilmeisesti seuraajalta). Jäi ne muut videot sitten katsomatta, kun käärin hihat ja ryhdyin muokkaamaan Miisan reseptistä meidän ruokakaappien tilanteeseen sopivaa versiota. 
Olen syönyt kaupan siemennäkkäreitä paljonkin, tykkään niistä tosi paljon. Ainoa huono puoli on se, että niihin jää koukkuun tosi helposti! Niin jää myös tähän itse tehtyyn, uskokaa pois. Mulle tulee välillä vilja-allergian takia kauhea ikävä uuni tuoreita lämpimiä sämpylöitä, ja kauppojen paistopisteiden läheisyys saa melkein kyyneleet silmiin. Tämä siemennäkkäri on kuitenkin niin taivaallisen hyvää, että jää ne sämpylätkin toiseksi; niin terveellisyydessä kuin maussakin.
Muokkasin alkuperäistä reseptiä aika paljon, ja lopputuloksesta tuli ihan järjettömän hyvä, vaikka itse sanonkin.

SIEMENNÄKKÄRI

Pellillinen

2,5dl kaurahiutaleita

1,5dl maissijauhoja

1dl auringonkukansiemeniä

1dl kurpitsansiemeniä

0,5dl pellavansiemenrouhetta

0,5dl seesaminsiemeniä

1,5tl suolaa

2rkl seesamiöljyä

1,5dl vettä

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, maissijauhot, siemenet, ja suola. Mulla oli irtosnacks -hyllystä ostettuja cashewpähkinöitä ja auringonkukansiemeniä sekaisin, joten pari pähkinää eksyi myös näkkäriin mukaan. Lisää öljy ja vesi, ja jätä taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja voitele uunipellille aseteltu leivinpaperi (voitelin sinisellä keijulla). Taputtele taikina pellille ja paista näkkäriä uunin keskitasossa noin tunnin verran. Nauti. ❤

EDIT//lisätty yksi työvaihe 31.1. klo.11:04

Mainokset

EVELIINA 7KK || KASVUKONTROLLISSA

Tämä viimeisin kuukausi on mennyt samaan aikaan todella hitaasti ja äärettömän nopeasti. Tammikuu on ihan vaan kadonnut, en ole edes tajunnut, että kohta alkaa jo helmikuu! Sen sijaan Even kanssa tämä kuukausi on ollut hitain kaikista. Ei sen vuoksi, että olisi ollut vaikeaa, vaan hän on oppinut taas uusia taitoja todella paljon, ja ruokailu on vienyt ekstrapaljon huomiota. Sen lisäksi poikien kerhonaloitus ja koko perheen (paitsi minun, huh) sairastuminen sattuivat tähän samaan kuuhun. Elämä on siis ollut hyvin paljon hetkessä elämistä (mihin tietysti pyritään muutenkin). Vaikka Even hidastunut painonnousu viimekuussa ei säikäyttänyt tai aiheuttanut paniikkia, niin kyllä se silti on  joka päivä mielessä.

Aloitettiin Even säännölliset ruokailut saman pöydän ääressä muun perheen kanssa kuukausi sitten. Kerron erillisessä postauksessa tarkemmin, kuinka kiinteät ovat nyt maistuneet, mutta painoa ei ruokailuista huolimatta ollut tullut aivan toivotulla tavalla vieläkään. Kävimme kasvukontrollissa neuvolassa torstaina 25.1. Viimeksi painoa oli tullut kuukaudessa kolmekymmentä grammaa, tällä kertaa sentään kuusikymmentä. Pituutta oli tällä kertaa tullut maltillisemmin, mikä tietysti sai painopituuskäyrän laskeutumaan rauhallisesti keskikäyrälle. Eve on edelleen nätisti vauvanpyöreä, ja hyvin sopusuhtainen tyttö terveydenhoitajankin mukaan, eikä vaikuta mitenkään huonovointiselta tai kuivuneelta. Evellä riittää energiaa touhuta päivät pitkät, joten mitään terveydellistä syytä tai huolta painon hidastuneeseen nousuun ei ole. Kyse on vain siitä, että vaikka Eve syö hyvin, niin hän kuluttaa liikkumalla ja leikkimällä sen kaiken. Seuraavan kerran kasvu tarkistetaan 8kk neuvolalääkärissä. Nyt ohjeeksi saatiin imetyksen ja ruokailun paikkojen vaihtaminen, eli jatkossa ensin ruoka ja sitten vasta imetys. Terkka neuvoi myös, että ruokaan voi lisätä teelusikallisen öljyä, mutta öljy meillä on ollut käytössä ja muutaman viikon. Onneksi mitään huolestuttavaa, esimerkiksi painonlaskua, ei ole tapahtunut, enkä ole hidastuneen kasvun takia hirveän huolissani.

Eve on oppinut nyt tammikuun aikana ihan hurjasti uusia taitoja. Hän on laajentanut elinpiiriään nyt koko asuntoon, ja liikkuu ryömimällä nopeasti ja taitavasti huoneesta toiseen oman mielensä mukaan. Konttausasento on ollu harjoittelussa nyt kolmisen viikkoa, ja siinä on kiva keinutella itseään edestakaisin. Jalat olisivat jo lähdössä konttaamaan, mutta kädet eivät ihan vielä ole valmiit. Ei varmaan mene enää kauaa, niin meillä on kontaten liikkuva vauva täällä. Eve viihtyy myös karhukävelyasennossa, eli peppu kattoa kohti polvet irti maasta. Muutamat kerrat hän on siitä kopsahtanut otsa edellä lattiaan, mutta ei tuo meidän touhottaja siitä välitä. Kainaloista kannateltaessa Eveliina ei enää automaattisesti ala pomppimaan, vaan varaa hienosti painoa jaloille. Käsistä kevyesti tukiessa hän lähtee askeltamaan reippaasti eteenpäin, ja käveleminen onkin just nyt lempparipuuhaa. Istumaan Eve oppi ihan kaikessa hiljaisuudessa, enkä edes itse ollut huomannut sitä! Yhtenä aamupäivänä pari viikkoa sitten vaan jotenkin automaattisesti laitoin hänet istumaan ammeeseen sen enempää miettimättä. Muutaman sekunnin päästä sain sellaisen ahaa -elämyksen, että hei, Evehän muuten istuu tuossa! Huusin A:lle olohuoneeseen, että Eve osaa istua, johon hän vaan tokaisi, että onhan se istunut jo pari päivää, haha! Se oli mennyt itseltäni ihan kokonaan ohitse. Sen jälkeen Eve on viihtynyt istualleen lattialla, mutta hän ei kuitenkaan itse vielä nouse istumaan.

Eve nukkuu edelleen vaihtelevasti. Päiväunia tulee kahdet, aamupäivällä ja illalla. Aamupäivän unet ovat alkaneet löytää tarkemman paikkansa, ja Eve nukahtaa useimmiten klo. 10-11 ja heräilee siitä parin, kolmen tunnin kuluttua. Iltapäikkärit ovat lyhyemmät ja sijoittuvat jonnekin viiden ja seitsemän välille. Yöunille neiti ei enää haluaisi nukahtaa omaan sänkyyn, vaan vaatii ihokontaktin ja pitkän imetyksen meidän sängyssä rauhoittuakseen. Se on meille ihan täysin ok, hänhän on vielä ihan pikkuruinen ja vauvan täytyy saada paljon, paljon läheisyyttä. Pitkä illan halitteluhetki on kannustanut minuakin menemään aikaisemmin nukkumaan. Yöllä Eve herää kerrasta kolmeen kertaan, jolloin useimmiten imetän, koska haluan hänen saavan siitäkin lisäenergiaa kasvua varten. Aamuisin Eve heräilee yhdeksän aikoihin.

Even vuorovaikutustaidot ovat myös ottaneet ison harppauksen viimeisen neljän viikon aikana. Hän on alkanut vierastaa enemmän, ja ilahtuu silminnähden minut ja A:n nähdessään. Myös veljien kanssa hän kommunikoi tosi paljon, ja aina nauraa kippurassa ja kiljahtelee riemusta, kun Antti tai Eetu vähänkin hänelle juttelee tai loruilee. Eve on oppinut Antilta tuhisemaan sellaisella suu mutrussa ja silmät sikkurassa -ilmeellä. Se on ihan älyttömän hauska tapa, ja me nauretaan aina vedet silmissä, kun Eve yhtäkkiä laittaa tuhinavaihteen päälle. Eve juttelee ja kuuntelee, ja osaa myös vilkuttaa. Hänestä löytyy myös yhä enemmän luonnetta, mitä vanhemmaksi hän tulee. Voimakastahtoisuus on hyvä merkki, hän tietää mitä haluaa eikä anna veljien pompotella itseään. Meidän vanhempien kanssa käydään välillä tahtojen taistelua, kun esimerkiksi lusikan tahallisesta tiputtamisesta ja kasvojen repimisestä ollaankin erimieltä. Eve onkin kullut meiltä vanhemmilta tässä kuussa ensimmäistä kertaa sen painokkaan joka vanhemman muotisanan: ei. Ei saa repiä eläimiä karvoista, ei saa koskea pistorasiaan, ei saa vetää pleikkarin kuulokepiuhasta eikä saa satuttaa. Niinpä niin, rakkauden lisäksi on alettu myös tarjoamaan hänelle niitä kuuluisia rajoja.
Eveliinalla on ollut nyt kaksi ihan selkeää suosikkia meidän perheessä. Nimittäin meidän lemmikit. Eve nauraa Jokelle ja sen pörröiselle turkille aina, ja Eemeli on hänen mielestään ihan parasta seuraa! Tyttö ryömii lemmikkien perässä ja haluaa kovasti koskettaa niitä. Meillä on eläimille omat paikat, johon ne pääsevät halutessaan turvaan pienten käsien ulottumattomiin, mutta aika paljon ne kyllä viihtyvät meidän muiden seurana. Eemeli on ollut kyllä yllätys, hän tulee ihan rohkeasti Even luokse kuolaisien sormien läimittäväksi, ja puskee vaan Even päätä maltillisesti. Pidän tosi tärkeänä, että lapset oppivat toimimaan eläinten kanssa ja kunnioittamaan niiden omaa tilaa jo ihan pienestä saakka. Tämän ansiosta meidän lapset ei ole koskaan pelänneet myöskään vieraita eläimiä.

7kk kasvukontrollikäynnillä (suluissa 6kk tiedot)
Päänympärys: ei mitattu (42,7cm)
Pituus: 66,2 (65,6cm)
Paino: 7275 (7215g)
Iho: Siisti

VISPIPUURO KUKKAKAALISTA

Mun alkoi sunnuntaina tehdä ihan älyttömästi mieli vispipuuroa. En pysty syömään mannasuurimoita vilja-allergian vuoksi, eikä kaapissa ollut korvaavaa viljatuotetta (quinoaa voisi joskus testata). Muistin kuitenkin erään reseptin, jonka näin muutama viikko sitten jonkun ulkomaalaisen vegaanibloggaajan instassa. Hän oli käyttänyt kukkakaalia vanukkaan tekemiseen, joten ajattelin, että miksi ei.
Itse en tykkää kukkakaalista juurikaan pelkästään keitettynä, lähinnä sen mauttomuuden vuoksi, mutta syön sitä kuitenkin useamman kerran viikossa. Mauttomuutensa vuoksi kukkakaali sopii kuitenkin hyvin leivontaan ja juuri tällaisiin ”korvaaviin tehtäviin”. Kaapissa oli muutama kokonainen luomukukkis jäljellä, ja lähdin sen pohjalta rakentamaan reseptiä vispipuuroon. Ja sepäs onnistuikin jo ihan ekalla kerralla! Lapsille mieluisampi versio tuli mustikoihin ja vadelmiin tehdystä visparista, mutta itse rakastan puolukkaisempaa versiota.

VISPIPUURO KUKKAKAALISTA

Perhekoko, noin kuusi annosta
250 g kukkakaalia
2 banaania
300 g marjoja
150 g Alpro Natural with Coconut -jogurttia
3 tl psylliumia
Päälle kaurajuomaa, marjoja, pähkinöitä, siemeniä, kookoshiutaleita tai vaikka banaania.
✤✤✤
Pese kukkakaali ja pilko se kuutioiksi. Keitä kukkakaalia, kunnes se hieman pehmenee (noin 10-15min). Anna jäähtyä.
Kuori ja pilko banaanit. Survo kaikki sekaisin sauvasekoittimella tai blenderissä. Anna tekeytyä jääkaapissa noin puolituntia ennen tarjoilua. Tarjoa marjojen ja kauramaidon kanssa.
Vinkki: Tällä ohjeella tehdystä visparista tulee aika kevyt versio, joka sopii arkena esimerkiksi aamu- tai välipalaksi. Herkumman jälkiruokaversionkin tästä jo ehdin väsäämään, herkkusuu kun olen. Vaihtamalla puolet jogurtin määrästä Violife Creamy tuorejuustoon tai vegaaniseen kermaan, saa puuroon superihanan koostumuksen, ja sokerilla makeutta tietysti jos sitä kaipaa. Kookoksen maku tulee muuten tosi kivasti tuon kookoksen makuisen soijajogurtin kanssa vispipuuroon, mutta ei kuitenkaan liian voimakkaasti. Jos et siedä kookosta lainkaan, voit ilman muuta vaihtaa jogurtin mihin tahansa muuhun maidottomaan versioon. Pakastamalla herkkuversion saat jäätelöä, namsmums.

Ihanaa iltaa kaikille ❤

ÄIDIN EROAHDISTUS

Voisin itkeä silmät päästäni. Ja toisaalta taas nauraa ja hyppiä riemusta, ja olla ylpeä rohkeista pojistani. Antti on puhunut muutaman kuukauden, että olisi kiva mennä taas päiväkotiin, mutta itse olen kokenut sen turhana ja ylimäääräisenä stressinä. Stressinä siksi, että mulla itselläni ei rehellisesti sanoen ole motivaatiota ryhtyä siihen aamuheräämisrumbaan ja iltapäivän hakemisrumbaan, kun olen itse kuitenkin kotona. Mietin hetken osa-aikaista päiväkotia, mutta jotenkin meidän kunnan kerhotoiminta veti enemmän puoleensa. Ryhmäkoot ovat paljon ideaalisemmat kuin päiväkodilla ja porukasta tulee tiiviimpi. 

Tutustuimme rauhassa eri kerhoryhmiin, ja mietimme meille ja lapsille parasta vaihtoehtoa. Lopulta päädyimme hakemaan Antille iltapäiväkerhopaikkaa, joka on maanantaisin ja tiistaisin ja sen lisäksi molemmille sisaruskerhopaikkaa, joka olisi keskiviikkoaamuisin. Sisaruskerho oli odotettavasti (ja valitettavasti) täynnä, mutta meille ehdotettiin, että Eetu menisi jo nyt samaan kerhoryhmään Antin kanssa. Ryhmä on tarkoitettu 4-5 -vuotiaille, mutta tässä tapauksessa, kun sisarusryhmä oli täynnä, Eetu pääsee mukaan isompien ryhmään. Eetu täyttää kuitenkin (jo) huhtikuussa neljä. Toisaalta olin tästä iloinen, pojat pääsisivät molempina päivinä samaan kerhoryhmään, Antin seurasta on Eetulle tosi paljon iloa. Ja itse iloitsen salaa siitä, ettei minun tarvitse olla pojista erossa kolmena päivänä sitä kolmea tuntia, vaan vain kahtena. 
Joo, voisihan se napanuoran joskus katkaistakin. Minä kuuluun siihen äitityyppiin, joka haluaa hoitaa kaiken itse, olla mukana jokaisessa päivässä ja joisessa hetkessä. Ja koen ikävää, jos pojat ovat mummupappalassa yökylässä tai vaikka vaan päiväunilla. Tiedän kyllä, että Antille on just nyt hyvä aika mennä mukaan samanikäisten porukkaan, päästä tutustumaan vielä ennen eskarin alkua ryhmässä toimimiseen ja saada uusia kavereita. Ryhmässä on kuulemma muitakin samaan eskariin meneviä, mikä on ihan täydellistä. 

Kerho on meiltä noin reilun kilometrin päässä. eli ihan kävellen päästään liikkumaan. Tykkään myös siitä, että kerho alkaa vasta puoliltapäivin ja päättyy kolmelta, eli ei tarvitse sitä aamuakaan niin stressata. A alkaa huomisesta lähtien tehdä töissä kolmea vuoroa, eli muutaman tunnin täyshiljaisuus tulee varmasti tarpeeseen yöviikkoja ajatellen. Aamuviikoillaan hän taas voi hakea pojat kotimatkallaan. Kerhossa syödään omat eväät, mikä mun mielestä on tosi kiva. Antti haluaa mukaan voileivän ja porkkanapaloja, Eetu jogurtin ja banaania, nämäkin on puhuttu valmiiksi jo pari viikkoa sitten. Pikku intoilijat. ❤
Olen itsekin samaan aikaan tosi tosi innoissani, vaikka haikeaa on. Pojat ovat jo hihkuen menossa kerhoon. Antti on jo suunnitellut, kuinka hän saa kavereita tytöistä ja pojista, ja mitä hän aikoo heille ensimmäisenä kertoa. Myös ensisyksynä koittavat kuusivuotissynttärit ovat olleen nyt kovasti pinnalla, koska Antti haluaa ensimmäistä kertaa kutsua kylään paljon kavereita. Eetu taas on innoissaan siitä, että pääseekin Antin mukaan jo maanantaina ja tiistaina, hän meinasi nimittäin vetää kilarit, kun kerroin hänen pääsevät kerhoon vain yhtenä päivänä viikossa, haha :D. Tiedän, että Eetukin pärjää siellä isojempien kavereiden kanssa siinä missä Anttikin, mutta kyllä nuo tuntuvat  vielä mun pikkupojilta silti. Sydäntä kalvaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin liian suureen päiväkotiryhmään tuupatessa (jossa sattui mielestäni myös ihan liian monta haaveria ja kiusaamista heidän viimeksi siellä ollessaan..) Kai nyt täytyy Antaa varsinkin Antille reilusti tilaa kasvaa, erityisesti sitä esikoulua ajatellen. Onhan hän sentään jo 10 kuukauden päästä kuusivuotias. apua.
Jos teillä on jotain vinkkiviitosia äidin eroahdistuksen lievittämiseen tai lasten kerhon alkuun liittyen, niin kertokaa ihmeessä!

KIINTEIDEN ALOITUS

Eve on nyt viikon verran syönyt kiinteää ruokaa rintamaidon ohella. Soseisiin siirtyminen on sujunut ihan älyttömän hyvin, sillä ainoastaa kaurapuuro aiheuttaa tällä hetkellä vatsavaivoja! Ollaan ihan reippaalla tahdilla otettu mukaan erilaisia kasviksia, juureksia ja lihaa, viljoja varovaisemmin. Muutama maistelukerta otettiin kasviksilla ennen puolenvuoden ikää, mutta 30.12. aloitettiin meidän muun perheen ateriarytmiin sopivat ruoka-ajat myös Eveliinalle. Teen kaikki soseet itse, koska ne valmistuvat siinä missä muidenkin perheenjänsenten ruoat. Viikon kuluessa ollaan huomattu, että Eveliina todella nauttii meidän koko perheen yhteisistä ruokahetkistä, ja hän seuraa tarkasti, kun pojat syövät. Uskon yhteisen, keittiössä tapahtuvan ruokailun ja meidän muiden perheenjäsenten antaman esimerkin auttavan Eveä sopeutumaan uusiin ruokailuun liittyviin asioihin ja toivon, että hän on jatkossakin yhtä kiinnostunut ja innostunut ruoasta, kuin nyt.
Ihan ensimmäinen kiinteä aamupala hänellä oli banaania, ja se onkin Even suosikki edelleen. Seuraavana päivänä annettiin jo pari teelusikallista puuroa banaanilusikallisten kaveriksi. Aluksi tämä ei aiheuttanut vatsavaivoja, mutta ollaan huomattu, että pelkkä kaurapuuro (veteen ja äidinmaitoon  yhdessä ja erikseen tehty) aiheuttaa vatsanpuruja. Totutellaan aamuisin nyt vielä niin, että pari teelusikallista puuroa ja sitten muuta niin paljon kuin tyttö jaksaa syödä. Määrä lisääntyykin koko ajan, ja nyt aamuisin menee aamuimetyksen perään jo muutama ruokalusikallinen hedelmiä, varsinkin banaania. Banaani onkin hyvä, tiheäenerginen hedelmä ajatellen Even painonnousua ja hänen tavallisesti kovin löysää vatsaansa. Jos kauran aiheuttamia ongelmia ei huomioida, niin vatsa on ollut parempi nyt kiinteiden aloittamisen jälkeen. 
Lounaaksi neiti on saanut muutamaa eri ruokaa. 2x bataatista, porkkanasta ja perunasta tehtyä kasvissosekeittoa, 2x kanaa, bataattia ja riisiä, 1x possua, parsakaalia ja perunaa ja 2x kertaa kananmunaa, parsakaalia, bataattia ja avocadoa. Näistä kaikista aterioista Eve on tykännyt, ja hän oikein odottaa jo jokaista ateriaa. Suu aukeaa hienosti, ja ruokaa menee yhä enemmän ja enemmän vatsaan saakka, eikä pelkästään paidalle tai lattialle.
Päivälliseksi Eve on saanut vaihdellen joko kanaa, possua tai kananmunaa bataatin, perunan ja kesäkurpitsan kanssa, muutama munakoisomaistelu on myös otettu nyt kahtena päivänä mukaan. Hyvin maistuu kaikki, munakoiso kylläkin hieman irvistyttää. Välipaloilla Eve saa sekä soseena että sormiruokaillen avocadoa, hedelmiä ja maissinaksua/riisimuroja.
Ensi viikolla vuorossa olisivat kala, marjat, muut viljat kauran kaveriksi ja sormiruokailujen lisääminen useammalle aterialle. Ollaan edetty ruokailuissa ihan täysin Even määrittämässä tahdissa. Imetän ennen jokaista ateriaa, ja noin puoli tuntia imetyksestä hän saa syödä niin paljon kuin tahtoo, ruokaa ei tuputeta yhtään enempää kuin hän itse haluaa. Puuroon ja satunnaisiin kasvis- ja hedelmäsoseisiin sekoitan yhä äidinmaitoa, oikeastaan en tiedä onko siitä mitään haittaa tai hyötyä. Viljojen lisääminen vähän jännittää (kuten kaikkien lastemme kohdalla), koska itse sairastan vilja-allergiaa. Onneksi sen oireet ovat harvoin todella vaaralliset, lähinnä turvotusta, ummetusta ja niiden seurauksena vatsanpuruja. 

Pieni muistilista kiinteisiin siirtyjälle:


1. Aluksi kiinteät ovat vain lisäruokia imetyksen lisäksi, joten imetä aina ennen ateriaa.

2. Kaikki ruoka maistuu vauvasta tutummalta, kun siihen sekoittaa äidinmaitoa/korviketta. Määrää voi hiljalleen vähentää, jolloin vauva tottuu uuteen makuun lempeästi.

3. Älä pakota vauvaa syömään, hän tietää milloin on kylläinen. Uuteen makuun tottuminen vaatii jopa 10-15 maistelukertaa, useimmiten toki vähemmän.

4. Vauvan ruokiin ei kuulu suola, sokeri eikä voimakkaat mausteet.

5. Ei sieniä, hunajaa, maksaa, varhaisperunoita, siemeniä tai kanelia alle yksivuotiaalle.


Netistä löytyy monia erilaisia ohjeita vauvojen ruokailuun. Luotettavaa tietoa löydät esimerkiksi Marttojen ja THL:n sivuilta. Kirjoittelen sormiruokailun sujumisesta ja muutamia vinkkejä ja reseptejä teille myöhemmin. Ihanaa viikonloppua! ❤