MARJAENERGIAA KEVÄÄN RIENTOIHIN + ALEKOODI

Yhteistyössä Roberts Berrie ja Perhekupla
 
 
Me käytiin Antin kanssa viikonloppuna valokuvausretkellä jäällä. Viikon mittainen rajusti uusiutunut flunssakierre piti meidät viime viikon sisätiloissa, joten happihyppely aurinkoisessa +3 asteisessa kelissä oli kuin omiaan piristämään mieltä ja hieman puhdistamaan sisäilman tomuja aivoista. Evääksi mukaan lähti voileipiä, kaakaota ja Roberts Berrien juotavia marjoja, näillä jaksettiinkin reippailla yli tunti.
”Roberts on yli satavuotias Suomalainen perheyritys, joka on kehittänyt ainutlaatuisen tavan tuoda päivittäinen marja-annos jokaisen saataville tasalaatuisena vuoden ympäri. Berrie -tuoteperheeseen kuuluu neljä eri katergoriaa: super-, teho- ja muumimarjat sekä muumihillot. Berrievalikoima on todella laaja (marja-annoksia on kymmenen erilaista), joten valinnanvaraa löytyy jokaiseen makuun. Suomalaisten lisäksi Roberts toimittaa tuotteitaan myös Kiinaan ja USA:an.”
Näin kirjoittelin teille viime syksynä Roberts Berriestä ja heidän ihanista marjatuotteistaan. Näin talvi- ja kevätkaudella marjastaminen on poissuljettua, joten suomalaiset elävät täysin itsesäilöttyjen tai kaupasta ostettujen marjojen varassa. Pohjolan marjat ovatkin superterveellisiä, ja aika suuri lovi jäisi ainakin meidän perheessä ruokavalion lisäksi myös vitamiinivarastoihin, mikäli marjoja ei saisi edes jostain ympäri vuoden, sillä meillä niitä syödään tosi paljon. Ne ovat hyviä, superterveellisiä ja mikä parasta, ne voi syödä sellaisenaan tai käyttää lukuisissa eri muodoissa smoothieista leivonnaisiin.
Pääsimme taas Perhekuplan kautta yhteistyöhön Roberts Berrien kanssa muistuttamaan teitä marjojen tärkeydestä myös näin alkukevään sarastaessa. Monilla kevät on kiireistä aikaa niin opintojen kuin töidenkin osalta, ja lapsiperheissä puristetaan viimeisiäkin mehuja irti ennen kesän ja lomien koittamista. Roberts Berrien tuotteet on pakattu kätevästi annospakkauksiin, joten nehän lähtevät näppärästi mukaan työmatkalle, evääksi kerhoon tai vaikka keväthangille hiihtoretkelle. Itse käytän näitä myös smoothieissa, joita tykkään tässä kesän lähestyessä ja vaatteiden vähentyessä nauttia, jotta alkaisi se kesäystävällisempi kroppa toppavaatteiden alla pikkuhiljaa muodostumaan, heh.
Lapset rakastavat Robertsin marjatuotteita edelleen, ja olenkin tosi iloinen, että niitä löytyy nykyään myös ihan lähikaupankin hyllyiltä! Myös Eveliina on saanut osansa Berrieistä sellaisenaan sekä aamupuuron ja sokerittomien banaanimuffinssien seassa. Muumi Berriet sopivat tosi kivasti lapsille ja lapsenmielisille aitojen, yksinkertaisen makujensa (vadelma ja mustikka) puolesta, ja tietysti hauskan Muumi -aiheisen pakkauksenkin vuoksi. Pojat ovat uskaltautuneet maistamaan myös mutkikkaampia makuyhdistelmiä, joista karpalo ja puolukka taisi olla jo vähän liian suuri pala purtavaksi. Kuitenkin esimekiksi kuitupitoinen villimustikka & luumu maistuu kaikille, ja on auttanut myös Eveliinan kovaan vatsaan jo useampaan otteeseen, ja on näin helpottanut meidän kaikkien yöunia.
Viime syksynä julkaisemani postauksen jälkeen sain muutamia kysymyksiä säilöntäaineisiin ja makuun liittyen. Robertsin tuotteet maistuvat puhtaasti marjoilta, ihan tunnistettavasti. Vaikka marjat ovat juotavassa muodossa, on maku kuitenkin täyteläisen marjainen. Säilöntäaineista voitte käydä lukemassa täältä. Kaksi tuotetta valikoimasta sisältää ei-vegaanisia ainesosia, kuten kollageenihydrolysaattia ja kollageenipeptidejä. Tässä vegaaniset ja ei-vegaaniset tuotteet listattuina:
VEGAANISET: villimustikka, tyrnimarja, puolukka & karpalo, villimustikka & vadelma, mustaherukka & mansikka, Muumi mustikka ja Muumi vadelma.
EI-VEGAANISET: Berrie + protein villimustikka & granaattiomena ja Berrie + Beauty lakka & tyrni
Nyt suosittelen erityisen lämpimästi kokeilemaan Roberts Berrien tuotteita, sillä saatte koodilla PERHEKUPLA tilauksestanne 10% alennuksen! Koodi lisätään rekisteröityessä  kohtaan ”kampanjakoodi”. Huomatkaa myös Roberts Berrien verkkosivuilla vielä hetken aikaa käynnissä oleva reseptikilpailu, johon itse aion ainakin osallistua.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
 
✤    ✤    ✤
 
Mainokset

SAMAA RUOKAA KOKO PERHEELLE || SIS. ARVONNAN

Yhteistyössä 
Naperosta nautiskelijaksi 
Anni Lehti, Anja Mahrenholz & Minna Vauhkonen


Sormiruokailu on meillä tuttu juttu, kun kolmas lapsi on nyt jo käymässä läpi tuota hauskaa ja mielenkiintoista tutustumistaivalta ruokien ihmeelliseen maailmaan. Eveliina on nyt ollut sormiruokailija reilun kahden kuukauden ajan, ja syö ihan mielettömän hienosti kaikkea laidasta laitaan. Sormiruokailusta on lapselle paljon hyötyä ja hupia, mutta näin äidille ja meidän perheen ruokavastaavalle kaikista hauskinta on se, kun voi tarjota samaa ruokaa koko perheelle.
Naperosta nautiskelijaksi on kolmen äitibloggaajan, Annin, Anjan ja Minnan, ideoima erityisesti lapsiperheille suunnattu ruokakirja. Pelkkä reseptikirja se ei suinkaan ole, vaan pitää sisällään myös kattavasti tietoa ja vinkkejä vauvojen sormiruokailun aloittamiseen aina välineistä ruoan säilytykseen. Kirja on koottu kronologisesti edeten aamiaisesta kohti iltapalaa, mikä on valtavan hieno juttu perfektionistille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tietyn aterian ruoka olisi sopiva vain esimerksi aamupalalle, vaan ruokia on tosi helppo muunnella ja soveltaa melkeimpä mille tahansa aterialle. Myös lukemista helpottavat valmistusaika- ikäsuositus- ja annoskokomerkinnät ovat hyödyllinen lisä jokaisen reseptin ohessa. Myös allergeeni- ja pakastusmahdollisuusmerkinnät löytyvät resepteistä. Vaikka kirjan kirjoittajat eivät ole ravitsemusalan ammattilaisia, niin uskoin silti ihan joka sanan, mitä kirjasta luin. Ehkä juuri tämän vuoksi kirja kolahtaakin; kirja on äidiltä äidille, vanhemmalta vanhemmalle.

Seuraavaksi voitaisiin antaa hetki tämän kirjan kuvituksille. Anjalla ja Minnalla on kuvaajanlahjat hallussa, ja arvostan myös suuresti Satu Kontiaisen tekemää panosta kirjan graafisen suunnittelun osalta. Näin kaunista kirjaa on todella mieluisaa selailla.
Reseptien osalta odotin todella paljon, koska olen itsekin aika luova erityisesti sormiruokien suhteen. Pikaisella selaamisella tuli sellainen olo, että eikä, nämä puurot, vohvelit ja aamiaismuffinssit on kyllä jo nähty. Kuitenkin tarkemmin pureuduttuani resepteihin huomasin homman jujun. Ruokiin on lisätty aina jokin pieni twisti, joka ei pelkästään lisää aterian ravinnerikkautta, vaan myös tekee niistä monipuolisia ja hauskoja. Toki resepteissä oli myös niitä ”tavallisia” vaihtoehtoja, mutta eipä olisi itselleni tullut mieleen tehdä esimerkiksi puuroa kookosmaitoon tai laittaa myskikurpitsaa vohveleihin. Resepteissä parasta oli se, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa ja näin esimerkiksi rahan- ja ajansäästämisen lisäksi helpottuu sekä vauvan että mahdollisten isompien sisaruksien ruokailutilanne, kun ei tarvitse olla kateellinen toisen ruoasta. Kaikki reseptit on helppoja ja helposti toteutettavissa lähikaupan antimilla.

Me kokeiltiin jo neljää eri reseptiä kirjasta, ja lapset olivat varsin innoissaan koekeittön antimista. Aamupalaksi mukimunakkaat, lounaaksi tomaattinen linssipasta, päivälliseksi kukkakaali-voipapupihvejä ja iltapalaksi tietysti puuropannaria. Meidän tuleva eskarilainen on tällä hetkellä haastavassa vaiheessa ruokien suhteen, ja täyttäisi lautasensa joka aterialla vain paprikalla, kurkulla, tomaatilla, mustikoilla ja porkkanoilla, joten hän hieman kyllä empi ennen maistelua. Loppujen lopuksi linssit olivat ainoa juttu, mikä ei (vieläkään) hänelle uponnut. Eetu ja Eveliina sen sijaan pistelivät poskeensa ruoan toisensa perään, ja erityisesti Eveliina oli silminnähden innoissaan uusista mauista. Suurin lasten suosikki oli näistä kukkakaali-voipapupihvit, joita isommat dippailivat yrteillä maustettuun kaurafraicheen. 
Olen kiitollinen, että tämä kirja sisälsi paljon kasvisruokia, koska valitettavan moni lastenruokaopas on ihan kauhean lihapainotteinen. Pienen miinuspisteen joudun antamaan siitä, että vegaanisen ruoan merkkiä oli käytetty parissa kananmunaa tai maitopohjaista luonnonjogurttia sisältävissä ohjeissa. Tämä ei kauhean suuri juttu ole käytännössä, pisti vain silmään. Termi vegaani on kuitenkin aika rajaava ja armoton. Ehkä kasvisruoka olisi kuitenkin sitten oikeampi sana kuvaamaan näitä aterioita.

Kaiken kaikkiaan rakastuin tähän kirjaan kyllä ihan täysin, ja mun puolesta näitä voitaisiin laittaa vaikka joka ikiseen äitiyspakkaukseen mukaan ja neuvoloihin esille, jotta sormiruokailusta saataisiin vieläkin isompi ja normaalimpi juttu. 
Nyt teilläkin on mahdollisuus voittaa Naperosta nautiskelijaksi kirja omaksenne Instassa! Olet mukana arvonnassa seuraamalla @heidii.susanna ja @naperostanautiskelijaksi instagramtilejä, ja kommentoimalla TÄMÄN kuvan kommentteihin oman lempiruokasi. Arvonta-aika päättyy perjantaina 23.3.2018 klo.23:59. Ilmoitan voittajan kuvan alle sekä laittamalla yksityisviestin onnekkaalle.
Ihan mahtavaa tiistaita teille!

#NYHTILIIKE -LEIPÄ




Jes, vihdoinkin on keskiviikko! On aika jälleen uudelle vegereseptille, ja tällä kertaa olen ollut todella malttamaton. Meillä alkoi noin viikko sitten kahdeksankuisen ”unikoulu”, toisin sanoen ollaan siis irtauduttu yöimetyksistä ja niin kutsutulla tassutekniikalla rauhoiteltu vauvaa takaisin uneen hänen herätessään. Vieläkään ei täysiä öitä nukuta, ja väsyneenä tekee mieli syödä aina vähän mitä sattuu. Tämän päiväinen resepti nyhtökauratäytteiseen leipään sopii ihan täydellisesti juuri näihin hetkiin, kun tekee mieli helppoa ja superhyvää lohturuokaa, joka kuitenkin olisi edes jollain tavalla terveellistä. 

Idea täytettyyn leipään tuli itse asiassa ihan sattumalta, kun viikonloppuna esikoisen kanssa kaupoilla käydessäni jäimme junnaamaan leipäosastolle. Onneksi jäimme, olisi muuten jäänyt tämä postaus luomatta. Tiesin jo, että nyhtiliikkeen kannattajana halusin vielä tälle viikolle luoda uuden nyhtökaurareseptin teille jaettavaksi, joten nyhtökaurapaketti ostoskorista jo löytyikin. Leipähyllyjen lomasta silmiini osui hauska neliönmallinen tuoreleipä, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Täytetty leipä ei ole saanut läheskään niin paljoa kannatusta kuin se ansaitsisi. Oikeasti, nyt kaikki kokeilette! Täytetty leipä käy oikeasti ihan ruoaksikin, kuten sen itse suunnittelin, sillä leivän voi täyttää millä vain. Meillä leipä sai täytteekseen tomaattisen nyhtökaura-kasvistäytteen sinappisella kaurakastikkeella. Leivän kostuttamiseen käyttämäni öliiviöljy-omenaviinietikkasekoitus toimi ihan superhyvin, vaikka hieman jännitti, että olisiko yhdistelmä turhan kitkerä. Ei ollut kitkerä ollenkaan, vaan toi ihanasti raikkautta tuhdille täytteelle, ja kostutti samalla kuivahkoa leipää juuri sopivasti.
Parasta tässä leivässä oli se, että A töistä tullessaan luuli, että olin ostanut leivän valmiina, ja uskaltautui jopa maistamaan sitä, vaikka vegaaninen olikin. Eikä tuo sitä tainnut pois sylkeä, eli maistui varmaankin myös hänelle. Tämä jos mikä on omasta mielestäni yksi parhaista nyhtisresepteistä, mitä olen luonut tähän mennessä, ja on varmasti yksi huhtikuisten Eetun syntymäpäivien tarjoiluista. 

#NYHTILIIKE -LEIPÄ

1 kokonainen leipä
1 paketti Gold&Green -nyhtökauraa maussa Tomato
½ makea suippopaprika
½ purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja paloina öljyssä (eli noin 70g)
3-4 cm pala purjoa
kourallinen miniluumutomaatteja
jääsalaattia
1 avocado

Kostuke:
2rkl oliiviöljyä
2rkl omenaviinietikkaa
hyppysellinen suolaa

Kastike:
½ prk kaurafraichea
2 rkl sinappia
muutama verso tuoretta rosmariinia
vajaa kourallinen tuoretta oreganoa
Aloita valmistelemalla leipä. Leikkaa leivästä hattu irti ja koverra sekä leivän että hatun sisus. Meillä Eve viihdytti itseään kokkauksen ajan syömällä leivän sisuksia, joten tässä vinkkiviitonen leipähiirien äideille. Jätä leipää noin 2 cm verran leivän reunoille. Lusikoi leivän sekä hatun sisälle kostuketta, ja levitä pullasudilla. 
Valmista seuraavaksi kastike hienontamalla yritit ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
Täyte valmistuu pannulla. Suikaloi purjo ja paprika ja halkaise tomaatit. Paista kasviksia ja nyhtökauraa kuumalla pannulla öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, ja anna niiden lämmetä muun täytteen mukana vielä hetken. 
Seuraavaksi on aika alkaa kasata leipää. Levitä pohjalle muussattu avocado sekä salaatinlehtiä. Salaatin päälle lusikoi kastiketta ja kastikkeen päälle täytettä. Lusikoi täytteen päälle vielä vähän kastiketta (itselläni kastiketta ja täytettä jäi jonkin verran vielä yli, joten täytyy ensikerralla ostaa hieman suurempi leipä.) Koristele leipä tuoreyrteillä ja aseta kansi nätisti. Nappaa kauniit kuvat instaan ja tägää niihin @goldandgreenfoods ja käytä hashtageja #nyhtokaura ja #nyhtiliike. Ota liiat yrtit pois, laita kansi kokonaan leivän päälle, leikkaa palanen leipäveitsellä ja nauti.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

EN HALUA OLLA NYKYKÄSITYKSEN MUKAINEN FEMINISTI

Mies, nainen, muunsukupuolinen.
Liian suuri, liian pieni, sopivankokoinen.
Feministi, maskulisti.
Uskovainen, ateisti.
Ääripäiden maailma, sovinistien luoma teos suvakkien tehotuotantotehtaasta.
Naistenpäivä sai jälleen arvoisensa vastaanoton. Naiset kimmahtelivat, kun eivät saaneetkaan suklaata ja kukkasia samalla, kun miehet murahtelivat kyseisen päivän luomasta epätasa-arvoisuudesta itseään kohtaan. Itse toin jälleen miehelleni ilmi harmistukseni siitä, kuinka tästäkin päivästä on saatu tehtyä kaupallista kuraa. Kuten myös äitienpäivästä, isänpäivästä, joulusta, vapusta, juhannuksesta ja varmaan ihan kaikista muistakin juhla- ja ”juhla” -päivistä. Mieheni vastasi tokaisemalla naistenpäivän olevan yksi turha päivä muiden joukossa, kuten muutkin erilaiset ”ihmistä määritteleviä asioita” koskevat juhlapäivät.
”Toivota mulle hyvää naistenpäivää, kulta!”
”Onneksi olkoon, olet valinnut hyvin sukupuolesi.”
Jep, näin paljon meitä kiinnosti. Sain tosin nukkua myös pitkään tänään, mutta siinä vaiheessa, seitsemältä aamulla, meistä ei kumpikaan muistanut, mikä päivä on kyseessä. Sain nukkua, koska nukutti, ja koska mieheni arvostaa minua naisena, äitinä ja henkilönä sen verran, että katsoo pienten jatkounien olevan valvottujen öiden jälkeen paikallaan. Kiitos siitä rakas, arvostan. Ja tämä ei ollut sarkasmia. Meillä kaikkia arvostetaan ihan joka päivä, eikä siihen tarvita erikseen tällaisia juhlapäiviä. Kyllä meilläkin silti on niitä hetkiä, kun se pyykkivuori vaan suoraan sanoen vituttaa, ja tuntuu, ettei kukaan huomaa kuinka paljon teen. Mutta aina näiden hetkien saattelemana ajattelen miestäni, joka lähtee töihin viitenä päivänä viikossa, kahdeksaksi tunniksi pois täältä kotoa tekemään omia, ei niin kevyitä töitään ja silti palaa kotiin hymyssä suin antamaan meille taas osan itsestään.

FEMINISMI

Itse olen ja en ole feministi. En ole siksi, että en tahdo lokeroida itseäni, en varsinkaan tähän nykyään vallitsevaan ajatukseen feministeistä. Feministit ajavat tasa-arvoa, rikkovat normeja ja herättävät keskustelua epätasa-arvoisuuden poistamisesta. Tuntuu kuitenkin, että tänä päivänä termi ”feministi” kuvaa enemmänkin sitä ääripäätä, ”kiihko-feministiä”, jolle on koko elämä saada miehet poljettua alas, suorastaan vihata miehiä ja tehdä heidän turhuudestaan ja merkityksettömyydestään uusi normi. Eivät kaikki, mutta näitäkin löytyy. Lause ”olen feministi” kuulostaa melkein haasteelta, jonka lopputuloksena on joko musta silmä tai vähintäänkin itkupotkuraivarit.
En tykkää siitä, että KAIKKI täytyy survoa johonkin lokeroon tai siitä, että kaikille eri aatteita tai kantoja kannattaville henkilöille pitää olla jokin termi. Joko olet tai et ole feministi, jos et ole niin olet varmasti tosi huono ihminen. No, sitten minä olen. Joko olet tai et ole vegaani, ei ole minkäänlaista välimaastoa. Lokeroinnin sijaan olisi paljon tärkeämpää olla vaan, ja antaa muidenkin olla. Tällä tarkoitan sitä, että lopetetaan se hyvisten ja pahisten erottelu ja aletaan kaikki yhdessä puskea tärkeitä, kaikkia ihmisiä hyödyttäviä asioita, kuten tasa-arvoa, eteenpäin. (Jos se siis kiinnostaa, koska on olemassa myös ihmisiä joille on ihan sama, mitä ympärillä tapahtuu.) Ei polkemalla miesten tai kenenkään asemaa, vaan parantamalla kaikkien ihmisten asemaa sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.
Suomessakin on vielä parannettavaa tasa-arvoisuudessa, mutta meillä ollaan jo todella pitkällä. Joissain vähemmän kehittyneissä maissa vaimo ei saa edes käydä töissä tai puhua muille miehille kuin omalle puolisolleen, vaan hänen on pakko olla kotona, hän ei saa itse tehdä päätöksiä. Suomessa nainen saa päättää, saa päättää jopa sen, tahdotko tehdä lapsia vai et. Olisi ihanaa, kun saisit ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja päättää kuka olet, kenen kanssa olet, haluatko naimisiin vai et ja mitä ajattelet. Jotenkin epätodellista, että vielä 2018 vuonna ihmetellään pariskuntia, jotka eivät halua muuttaa esimerkiksi saman katon alle. Nuoret (ja kaikki muut myös) rikkokaa näitä ikivanhoja normeja! Älkää tehkö mitään toisten painostuksesta tai mielipiteistä riippuen, vaan olkaa juuri sellaisia kuin olette.

 

MUUTAMA SANA TASA-ARVOSTA

Suomalaisen tasa-arvon ongelmista itse olen eniten huolissani näistä: isien asema erotilanteessa, poikien alisuoriutuminen kouluissa sekä naisten ja miesten väliset tuloerot. Koen myös tasa-arvo -ongelmaksi muunsukupuolisten syrjimisen, ihan alkaen tästä termistä ”muunsukupuolinen” ja jälleen kerran tästä lokeroinnista. Toki joitain termejä tässäkin yhteiskunnassa on käytettävä, mutta liika lokerointi johtaa vaan ihmisten erkaantumiseen toisistaan.
Jotkut, erityisesti tällä hetkellä Suomessa asevelvolliset, kokevat asevelvollisuuden olevan räikeä esimerkki miehiä koskevasta epätasa-arvoisuudesta. Ja tämähän on totta, on muodostunut normi siitä, että miehet puolustavat maata ja sitä normia vaalitaan Suomessa miesten asevelvollisuudella. Samalla tavalla on muodostunut normi siitä, että naiset hoitavat kotona lapsia, ja tästä johtuen pääosa perhevapaista kerääntyvät äideille. Minua itseäni ei enää, äidiksi tulon jälkeen, ole kiinnostanut armeijaan meneminen yhtään. Ennen ensimmäistä raskauttani olin menossa vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kaksi edellistä virkettä varmaan kertoi teille, kumpi oli prioriteeteissani ensimmäisenä, lapset vai asepalvelus. Ja tämän haluankin tuoda teille esille; minun mielestäni ei ole hyvä elää sellaisessa ”joko kaikki tai ei mitään” -ajattelumallissa. On mahdotonta asettaa asepalvelusta kaikille pakolliseksi ja sitten taas kaikille vapaaehtoinen asepalvelus olisi Suomen Armeijan loppu. Miehet, joiden mielestä naisten tulisi käydä armeija vain siksi, että hekin sen ovat käyneet, eivät ajattele asioita juuri omaa napaansa pidemmälle. Mieheni käyttää näistä miehistä termiä ”vässykkämies”, joka on varsin osuva näiden henkilöiden ajattelumallia kuvaamaan. Enkä nyt aio vedota siihen, että ”eihän miesten tarvitse synnyttää, joten tasoissa ollaan”, (synnyttämistä ja asepalvelusta kun ei voida verrata millään tavalla keskenään), vaan siihen, että eiköhän tässä yhteiskunnassa ole kaikilla sellaisia asioita, joita joidenkin vaan on hoidettava, epistä tai ei. Suuria asioita ei voida ratkaista nostamalla itseään jalustalle tai luomalla tällaista lapsellista vastakkainasettelua. Pakollisen asepalveluksen sijaan kaikille pakolliset kutsunnat lisäisivät tietoutta armeijasta ja asepalveluksesta myös tytöille, joten lisää vapaaehtoisia varmasti myös sinne lähtisi. Ja olisi varmasti paikallaan antaa kaikille hieman lisää arvostusta suorittamistaan tehtävistä yhteiskunnan tai vaikka ”vaan” perheen hyväksi.
Kaikilla on jokin rooli tässä yhteiskunnassa. Oma roolini, jonka itse olen valinnut, on olla äiti. Ja minä rakastan tätä roolia, en vaihtaisi sitä mihinkään. Omat arvoni kun nyt vaan sattuvat pyörimään perheen ympärillä. Jonkun toisen arvot taas ovat muualla, maanpuolustuksessa tai vaikka uranluomisessa. Itse elän mielelläni sellaisessa ”perusmallissa”, normissa, joka meillä on perinteisestä perheestä. Mies käy töissä, minä hoidan lapsia tällä hetkellä kotona. Kokkaan, pyykkään ja siivoan. Ja pidän siitä todella paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tykkäisivät siitä, eikä edes sitä, että mielestäni tämä meille sopivimman ratkaisun pitäisi sopia kaikille. Minua ärsyttää suunnattomasti ne ääriajattelijat joille mikään ei riitä. Kiihkotaan ja paasataan vaan omista aatteista. Olisi paljon parempi, ja nyky-yhteiskuntaan jo jopa sopivampi, jos ihmisten lokeroiminen jätettäisiin vähemmälle ja annettaisiin muiden elää ilman moralisointia ja paasaamista.
Samalla kun vielä muistettaisiin arvostaa toisia joka päivä, niin ei edes tarvittaisi näitä erikoispäiviä muistuttamaan meidän kaikkien tärkeydestä.

NYHTÖKAURA – PITA

Viikon takainen Helsinginvierailu toi inspiraatiota vegaaniseen kokkailuun, kun saamamme tuotekassin sisältä paljastui reseptikirjan lisäksi nyhtökauratuotteita. Myös äitini oli sopivasti loppuviikosta leipomispuuhissa ja antoi ryijynhakureissulla minulle matkaan pussillisen itsetehtyjä herkkuja, kuten patonkia ja mannaleipäsiä. Patongit tietysti katosivat heti, kun pääsin kotiin, mutta kauraleipäskasasta piilotin muutaman suunnittelemaani perjantaimenuta ajatellen.
Gold&Greenin nyhtökauraa saa jo muutamassa eri maussa; kolmen perusmaun, eli Nuden, Tomaton ja Mondayn lisäksi on saatavilla nyt kaksi eri kausimakua, Ginger ja Mexico Party Edition. Nude ei sisällä mausteita, ja sen voikin maustaa ihan mieleisekseen. Itse suosittelen kokeilemaan chilin, limen ja korianterin yhdistelmää, kikhernenuudeleita ja mausteisia uunikasviksia. Tomato on nimensä mukaan maustettu tomaatilla. Lisämakua tuotteeseen antavat savu-paprika ja persilja, ja tämä tuote sopii ihan täydellisesti esimerkiksi pastaruokiin. Monday puolestaan on kaikenlaisiin arkiruokiin sopiva, perusmausteilla, kuten sipulilla, persiljalla, eri pippureilla, meiramilla ja timjamilla maustettu tuote.
Kausituotteina tällä hetkellä kruunua kantavat limellä ja inkiväärillä maustettu Ginger ja maustetahnan sisältävä Mexico. Inkivääri on varma valinta wokkeihin ja muihin aasialaisiin ruokiin. Tällä kertaa meillä testissä oli kuitenkin mausteinen Mexico, joka saa makunsa pakkauksen mukana tulevasta maustetahnasta ja sen sisältämästä juustokuminasta, paprikasta, limestä, savu-paprikasta, cayennepippurista ja kanelista. Tuote on listattu Vegaanituotteet -listalle, joka on itselleni varmin tapa selvittää elintarvikkeiden vegaanisuus. Tuotteesta rakensin meille aikuisille pitaleipätyyppiset ratkaisut äidin mannaleipiä hyödyntäen. Lisämakua leipiin toin mun suosikki makuyhdistelmällä, limellä ja korianterilla, joilla maustoin täytteeksi valmistamani avokadotahnan. Lopputulos oli ihan sairaan hyvä, tottakai, nyhtökauratuotteilla kun ei voi epäonnistua.

NYHTÖKAURATÄYTTEISET LEIVÄT

Kuudelle

6 kpl valitemiasi leipiä, esimerkiksi pitaleivät käyvät hyvin
300 g Pulled Oats Mexico Party Edition -nyhtökauraa
½ pieni kurkku
Jääsalaattia
Auran vegaanista chilimajoneesia
Avokadotahna:
3 avokadoa
1 iso tomaatti
suolaa
½ lime
korianteriruukun puolikas kasvusto
TEE NÄIN:
Aloita ruskistamalla nyhtökaura pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta maustetahnalla ja lisää sekaan hieman vettä, 1-2 ruokalusikallista. Poista liedeltä. Viipaloi kurkut juustohöylällä pitkiksi ohuiksi suikaleiksi ja sekoita nyhtökauran joukkoon maustumaan.
Valmista avokadotahna survomalla sekaisin avokadot ja tomaatti. Mausta suolalla makusi mukaan, ja lisää puolikkaan limen mehu sekä puolet tuorekorianterin kasvustosta. Itse lisäsin sekaan vielä hieman tabascoa, koska olen tulisen ruoan ystävä.
Lämmitä leivät mikrossa tai pannulla. Levitä pohjalle avokadotahnaa, aseta leivän väliin muutama salaatinlehti ja annostele päälle nyhtökauraa sekä kurkkua. Lorauta väliin vielä vähän Auran vegaanista chilimajoneesia. 
Tämä resepti sopii ihan täydellisesti viikonloppuun ja vaikka illanistujaisiin. Pienille lapsille ruoka voi olla hieman liian mausteinen, mutta heidän leipiinsä voi tietenkin valita miedomman makuisen nyhtökauratuotteen! 
Aurinkoista päivää kaikille. ❤
Ps. Youtube -kanavalla HEIDI K uusi vlogi, jossa mm. lasketaan pinnasängyn pohja ja laitetaan seinälle se mainitsemani ryijy.