Mistä vaatteesi ovat peräisin?

P9270197.jpg

Tämän postauksen alkuperäisenä tarkoituksena oli tuoda esille niitä Suomessa toimivia ketjuliikkeitä, joiden eettiset arvot voisivat edes osittain jättää ostotilanteen jälkeen hyvän maun suuhun ja omatunnon puhtaaksi, ja näin helpottaa myös teidän lukijoiden keskuudessa seikkailevien eettisyydestä kiinnostuneiden kuluttajien työtä. Kahden päivän kirjoittamisen, vanhoihin muistiinpanoihini palaamisen ja aiheeseen perehtymisen jälkeen päädyin kyynelehtimään ahdistuksen vallassa työhuoneessani, koska en pysty tuottamaan teille sellaista postausta. En tullut tunteikkaaksi siksi, että postauksen julkaisu viivästyisi, vaan siksi, että edelleenkään vuonna 2018 en pysty suosittelemaan yhtäkään suomalaisten kuluttajien suosiossa olevaa ketjuliikettä. Ja nyt haluan kertoa teillekin, miksi muun muassa H&M, Asos, Benetton, Kappahl, Lindex, ja monet muut vaateliikkeet aiheuttavat minussa luotaantyöntävän ja jopa myötähäpeällisen reaktion. Mielipiteet tekstissä ovat omiani, ja faktatietojen lähteet on ilmoitettu lopussa. 

24.4.2013 Bangladeshissa romahti kahdeksankerroksinen vaatetehdas, joka on ollut suurin ja pysäyttävin viime vuosikymmenen aikana vaateteollisuuden tehtaissa sattuneista lukuisista onnettomuuksista. Romahduksessa kuoli yli 1100 henkilöä ja yli 2500 loukkaantui. Bangladeshissa ja monissa muissa meille länsimaisillekin kuluttajille vaatteita valmistavissa maissa raportoidaan jatkuvasti pienempiä ja keskisuuria tehdasonnettomuuksia, kuten romahduksia ja tulipaloja.

Valtaosa vaateteollisuuden yhtiöistä ja merkeistä käyttävät kehitysmaita tuotannossaan mahdollistaakseen näin mahdollisimman pienet tuotantokulut – ja edulliset hinnat kuluttajille. Tämän me kaikki jo tiesimmekin, eikö niin? Monet näistä yhtiöistä, kuten esimerkiksi Primark, Benetton, Mango, Zara ja H&M valmistuttavat vaatteitaan maissa, joissa on paljon parannettavaan työolojen turvallisuuteen littyen. Esimerkiksi huhtikuussa 2013 romahtanut Rana Plaza valmistutti Suomessakin tuttujen Mangon ja Benettonin vaatteita. Tämän onnettomuuden jälkeen saatiin aikaiseksi sopimus brändien ja ammattiliittojen välillä, jonka tavoitteena on järjestää ja taata työntekijöille turvalliset työolot tehtaissa. Sopimus onkin parantanut työturvallisuutta mm. Bangladeshissa, mutta se ei vielä tee vaateteollisuudesta merkittävästi eettisempää.

Vaateteollisuudella ja pikamuodin promoamisella ei ole mitään tekemistä järjen tai eettisyyden kanssa. Esimerkiksi pitkään silmätikkuna ollut H&M pärjää vaateteollisuuden eettisyyttä mittaavissa vertailuissa kanssasisariaan paremmin, koska sen on täytynyt vuosien mittaan tehdä parannuksia toimintaansa. Vaikka H&M onkin listattu esimerkiksi monia suomalaisia kuluttajia vaatettavia yrityksiä eettisemmäksi, olot tehtailla eivät silti yllä läheskään sille tasolle, joka saisi minut muuttamaan mieltäni vaateteollisuuden oksettavista toimintamalleista. Kehitys on aina hyvä juttu, mutta esimerkiksi juurikin H&M:llä olisi paljon enemmän annettavaa, mitä se tällä hetkellä työntekijöilleen tarjoaa. Yhtiö lupasi viisi vuotta sitten, että se takaa elämiseen riittävät palkat ompelijoille (yhteensä noin 850 000 ompelijalle) tämän vuoden (2018) loppuun mennessä. Tähän mennessä ei ole nähty merkittäviä tekoja näiden suurien lupausten lunastamiseksi. Yhtiö on myös yrittäny nostaa arvoaan julkaisemalla Conscious -malliston, mutta kyllä tyhmempikin tajuaa, ettei yksi kestävää kehitystä tukeva mallisto  ole suuren yrityksen aiheuttamassa pahassa edes tyhjän pelastusrenkaan arvoinen. H&M on epäluotettava ja kuluttajia vedättävä vaateliike, jonka halvat hinnat kustantavat sille vain ihmisarvoa polkevan, huonot arvot omaavan riistäjäyrityksen tittelin. Tässä kohtaa voisin lainata Riikka Moilasenkin käyttämää ihmisroska -termiä ja kohdistaa sen näiden työntekijöiden palkasta ja työoloista päättäviin tahoihin.

Suurin osa pikamuotia tuottavista yrityksistä ei maksa työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Esimerkiksi H&M:n, Kappahlin ja Lindexin vaatteita valmistavassa tehtaissa työntekijöille maksetaan vain noin puolet siitä, noin 73 euroa kuukaudessa. Suostuisitko sinä työskentelemään siihen hintaan? Entä jos sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa? Jos vaateketjujen pomot avaisivat silmänsä ja nostaisivat päänsä pois omista perseistään, he voisivat palkkoja korottamalla nostaa tuhannet työntekijät perheineen pois köyhyydestä. Ja nyt on ihan turha tulla vinkumaan, että ”no jos ei näitä yriyksiä olisi, niin ei olisi myöskään työpaikkoja.” Please.

Kuluttajasta voi tuntua siltä, ettei mitään ole tehtävissä. Jos mitään ei ole tehtävissä, niin miksi vaivaisit päätäsi asialla? Ostat sen alle viisi euroa maksavan t-paidan ja mukavat epäekologiset halvat farkut ajattelematta sen enempää sitä ihmistä maailman toisella puolella, jonka palkka näiden tuotteiden valmistuksesta on vain murto-osa omastasi. Miksi se sinua kiinnostaisi? Kuluttajat ja tietämättömyys ovat suuri tekijä tässä leikissä. Yhdellä ihmisellä on vapaus valita, suurella joukolla yksittäisiä ihmisiä on voimaa. Jos suuri joukko kuluttajia alkaisi vaatimaan vaatteiltaan enemmän senkin uhalla, että vaatteet tulisivat tulevaisuudessa maksamaan muutaman euron enemmän, yhtiö saattaisi jopa kuunnella ja alkaa tehdä tarvittavia muutoksia. Ongelmana tässä on vain se, että suurinta osaa kuluttajista ei joko kiinnosta tai he eivät tiedä näistä asioista mitään. Ja tätä asiaa ei yhtään helpota se, että osa vaateketjuista ei pidä tuotantoketjujaan läpinäkyvinä.

Kunpa voisin kohota Suomen ylle ja suurella megafonilla kailottaa koko Suomen kansalle kovaan ääneen heidän kulutusmallinsa aiheuttamasta valtavasta tuhosta, auttaa heitä tekemään parempia ratkaisuja ja kannustaa heitä nousemaan pikamuotia vastaan. Mutta en voi. Voin kirjoittaa teille täällä vinkkejä, faktoja ja mielipiteitä, ja omalla kulutusmallillani antaa esimerkkiä muille. Mitä sinä sitten voisit tehdä?

  1. Ensimmäinen askel on tiedostaa se, mitä vaateteollisuuden kulisseissa tapahtuu, ja tehdä valinta. Haluanko maksaa alle 5 euroa tästä paidasta, jonka tekijä elää muutamalla kympillä kuussa, jolla ei ole varaa terveydenhuoltoon, lastensa ruokkimiseen ja joka tekee aivan järjettömän pitkiä työpäiviä tehtaassa, jonka turvallisuudesta ei voi olla varma.  Olenko tietoinen siitä, että tämän paidan materiaalit on saatettu hankkia ympäristön ja koko maapallon hyvinvoinnin kustannuksella, ja puuvillan on saattanut kerätä pakkotyöhön otettu henkilö. Vai pitäisikö minun kuitenkin hieman enemmän nähdä vaivaa ja tutkia, mistä voisin saada eettisesti valmistetun paidan, joka maksaa ehkä enemmän, mutta todennäköisesti kestää pidempään ja tukee hyvää tekevän yrityksen toimintaa.
  2. Osta vain tarpeeseen, älä shoppaile pelkän shoppailun ilosta. Ostamalla helposti toisiinsa yhdisteltäviä, aikaa ja kulutusta kestäviä vaatteita pystyt rakentamaan itsellesi upean hyväntahtoisen vaatekokoelman.
  3. Kierrätä vaatteet, joita et enää tarvitse ja osta myös itse käytettyjä vaatteita. Omasta mielestäni esimerkiksi pikkulapsille ei ole mitään järkeä ostaa pelkästään uusia vaatteita, koska ne kuitenkin ovat käytössä niin pienen ajan. Suurin osa meidän lapsille hankituista vaatteista on joko kirpputoreilta tai sukulaisilta saatuja, osa uusia ja osa käytettyjä. Antille pystyy jo ostamaan pikkuhiljaa ihan uuttakin kasvun pikkuhiljaa hidastuessa, mutta 1- ja 4-vuotiailleni en uusia vaatteita juurikaan hanki. Onneksi suurin osa esikoisen vaatteista on laadukkaita, ja kestävät vielä pikkuvelje, jotkut jopa pikkusiskonkin käsittelyn.
  4. Ota selvää, missä ja miten vaatteesi on tehty. Epäeettisesti valmistettu vaate voi yhtä hyvin olla kallis kuin halpakin, eikä hinta kerro mitään tuotteen alkuperästä ja sen valmistuttajan arvomaailmasta. Myös tuotteille annetut sertifiointimerkit kannattaa kyseenalaistaa.

Tässä tulikin hieman ajatusvirtaa koskien vaateteollisuuden epäeettisyyttä. Aiheesta on vaikeaa saada koottua sellaista kaikenkattavaa kokonaiskuvaa, kun mukaan pitäisi ottaa eettisten arvojen lisäksi ekologisuus ja tietysti tämä hullu kulutusmalli, mikä suomessakin vallitsee. Kyllä jollain tasolla kuluttajienkin pitäisi sisäistää se, ettei vaatteita (tai mitään muutakaan) kannata ostaa muutamaa käyttökertaa varten, ja että laatuun olisi paljon tärkeämpää panostaa kuin määrään. Kirjoittelen seuraavassa vaateteollisuutta koskevassa postauksessa omia suosikkejani eettisiä arvoja kannattavien vaateliikkeiden osalta, joista, uskokaa tai älkää, löytyy myös niitä edullisempiakin vaihtoehtoja.

Ps. Jos olette tiedonjanoisia tai muuten kiinnostuneita aiheesta, niin kannustan teitä seuraamaan esimerkiski Fair Actionin ja Eetti.fi:n sivuja.

Hyvää torstai-iltaa kaikille!

<3:llä Heidi

 

Lähteet: http://www.fairaction.se, http://www.eetti.fi, http://www.yle.fi ja omat muistiinpanot eri tahojen julkaisemista uutisista ja tiedotteista aiheeseen liittyen.

Mainokset