En haluaisi jättää ilmastokriisiä omille lapsilleni

Maailman pelastaminen, ei mikään ihan pieni haaste yhdelle valtiolle, saati sitten ihmiselle. Riitoja, epätoivoa ja ahdistusta aiheuttava ilmastonmuutoskeskustelu on käynyt kuumana jo ties kuinka kauan, ja ensimmäiset havainnothan eri kaasujen yhteydestä ilmaston lämpenemiseen tehtiin jo 1800 -luvulla. Teoria ilmastonmuutoksestakin on jo 100 vuotta vanha, mutta silti vieläkään vuonna 2018 ei kukaan ole valmis ottamaan vastuuta ja toimimaan asioiden muuttamiseksi. Vai onko?

Ilmastonmuutos = maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen, joka johtuu kasvihuonekaasujen (mm. hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli) määrän kasvusta ilmakehässä.

Kiina ja Intia vs Suomi

Olen melko realistinen ilmastonmuutosta koskevissa asioissa, ja tiedostan sen, että suomalaiset yksin eivät pysty ilmastonmuutosta hillitsemään. Ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ongelma, ja sitä tulisi myös hoitaa sen mukaisesti. Ympäristötietoinen kasvatus, politiikka ja lainsäädäntö maailmanlaajuisella tasolla voisivat olla hyvä lähtökohta muutoksen aikaansaamiselle, ja tätä on varmasti yritettykin toteuttaa. Mutta jos ainoa vaihtoehto ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi olisi lainsäädännön tiukentaminen niin, että muutos tapahtuu väkisin, olisitko valmis siihen. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla?

Ilmastonmuutos on vaikea ja monitasoinen ongelma, jota ei enää voida pysäyttää. Sen hidastamiseksikin vaadittaisiinkin sitoutuneita, jatkuvia toimia kaikilta valtioilta, erityisesti suuripäästöisiltä ja tiheästi asutuilta Kiinalta ja Intialta. Näissäkin maissa on tosin osoitettu merkkejä ilmastovastuullisuudesta. Intia esimerkiksi pyrkii tulemaan kolmanneksi suurimmaksi aurinkoenergian tuottajaksi maailmassa, ja Kiina investoi eniten maailmassa uusiutuvaan energiaan. Keskimäärin yhden intialaisen päästöt ovat vain kuudesosa suomalaisen päästöihin verrattuna, mutta tästä huolimatta Intian 2,5 miljardin tonnin vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat Suomen 55 miljoonan tonnin päästöihin verraten massiiviset. Silti puhun paljon sen puolesta, että länsimaat voisivat toimia suunnannäyttäjänä, ei pidä lannistua suurten ongelmien edessä vaan näyttää mallia omalla toiminnalla.

Niin hyvin en kuitenkaan ole perillä globaalista ilmastoa koskevasta lainsäädännöstä, että pystyisin sitä lähteä käsittelemään tässä sen enempää, eikä taida merkkimääräkään tämän artikkelin editboxissa riittää siihen. Keskitytään siis meihin suomalaisiin.

Mitä sitten, vaikka epäonnistuisimme?

Voidaanko me, yksilöt, vaikuttaa positiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen? No, negatiivisesti ainakin voidaan, ja ihan arkipäivän valinnoilla. Tästä jos mistä olen kuullut puolesta ja vastaan teorioita, ja jostain syystä olen saanut nuoremmasta sukupolvesta (itseni ikäiset ja nuoremmat) merkittävästi vastaanottavaisemman ja ympäristötietoisemman kuvan kuin vanhemmalta polvelta. Ongelma onkin siinä, että muutoksesta pidetään äänetöntä älämölöä, mutta konkreettiset teot jäävät pelkän puheen tasolle. Arjessa ketään ei tunnu kiinnostavan. Ilmastonmuutosta pidetään pelkkänä ympäristöongelmana, joka poistuu muutamien muutosten jälkeen, vaikka faktahan on se, että se ei poistu, ei enää koskaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei oteta tosissaan ja niitä vähätellään, vaikka se on jo johtanut ja tulee vastakin johtamaan vakaviin ongelmiin jo lähitulevaisuudessa. Ajatellaan, että no, jos ongelma on jo niin pitkällä, niin miksi enää tekisin mitään? ”Eletään nyt täysillä, kun vielä voidaan!” Ajattele miten tykkäät, itse en kuitenkaan ole niin itseäni täynnä, että ilman taistelua jättäisin kuolevan maapallon omille lapsilleni ja mahdollisille lasteni lapsille.

Suomeen hyväksyttiin vuonna 2014 ilmastolaki, jonka keskeisenä tarkoituksena on vähentää kasvihuonepäästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verraten ja vahvistaa eduskunnan sekä meidän kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ilmastopolitiikassa. Jep, ei kerro mitään konkreettista, ei teille eikä juuri minullekaan.

Suomessa on siis voimassa oleva ilmastolaki, mutta silti mitään merkittävää en muista ainakaan oman aikuisikäni aikana tapahtuneen asioiden parantamiseksi. Tai ainakin tietoa täytyy lähteä oikein tonkimalla tonkimaan, jos haluaa tietää, mitä muutoksia on tapahtunut. Juuri tämän takia meillä on merkitystä. Yksilön on hyvin vaikea saada aikaan suuria muutoksia, ja on myös oltava asioista kiinnostunut, mutta on ehdottomasti parempi vaihtaa negatiivisesti vaikuttava toiminta ilmastoystävälliseen toimintaan, kuin jäädä toistamaan samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. En usko, että Suomessa päästään poliittisella tasolla puusta pitkälle ennen, kun asioista oikeasti kiinnostunut sukupolvi astuisi puikkoihin. Mielestäni on jotenkin kieroutunutta, että ihmisille täytyy rautalangasta vääntää kuinka suurta tuhoa heidän elintapansa ja kulutustottumuksensa aiheuttavat. Onko kyse puhtaasta itsekkyydestä tai tietämättömyydestä? Eikö suomalaisilla ole enää minkäänlaista suhdetta luontoon, missä on ympäristöomatunto? Olisi niin mahtavaa, kun pystyisi takomaan kerralla kaikkien maailman ihmisten päähän, miten tärkeän asian äärellä tässä oikeasti ollaan.

Ilmastotietoisuuden ei tarvitse olla sellaista pakkopullaa ja hampaiden kiristystä, jollaiseksi yhteiskunta sen vielä nykyäänkin tuntuu luonnehtivan. Voisimme vain alkaa tehdä asioita silkasta halusta parantaa maapallon tilaa. Onko se muka niin vaikeaa? Ei ainakaan minun mielestäni, mutta kai se on vegaanina ja asioista oikeasti kiinnostuneena eri juttu huudella kuin kertakäyttömuotia harrastavan pihvinmussuttajan, vai? Vaikka suurta positiivista vaikutusta emme saisikaan heti aikaiseksi, niin pystymme ainakin vähentämään niitä ilmastonmuutosta ilmapallon lailla paisuttavia toimia. Ja mitä sitten, vaikka epäonnistuisimme? Itse olen valmis tekemään yhä enemmän ja enemmän, jos se pelastaisi edes yhden lapsen hengen ilmaston lämpenemisen aiheuttamalta kuivuudelta, tai yhdenkin jääkarhun, jonka elintila pienenee jatkuvasti.

Näillä arkisilla valinnoilla sinäkin voit vaikuttaa!

Suurin uhka ilmastolle ovat kasvihuonekaasut, joista erityisesti haittaa aiheuttavat hiilidioksidi ja metaani. Hiilidioksidipitoisuutta on lisännyt fossiilisten polttoaineiden, hiilin, öljyn ja maakaasun käyttö. Fossiilisia polttoaineita käytetään mm. liikenteessä, teollisuudessa ja energiantuotannossa. Myös metsien vähentäminen vaikuttaa hiilidioksidin määrään. Metaania ja typpioksiduulia ilmakehään pääsee eniten maatalouden päästöistä. Pakko kuitenkin myöntää, että tunnen itseni hieman hölmöksi, kun joudun kirjoittamaan tämän saman litanjan tänne, joka on omassa mielessäni pysynyt ja alakouluikäisestä saakka.

Liikenteessä

Se, millä kuljet paikasta toiseen on suurin yksittäinen tekijä siinä, vaikutatko positiivisesti vai negatiivisesti ilmastonmuutokseen. Ajattele, että lentäessäsi kiihdytät ilmastonmuutosta jopa 30-50 kertaa enemmän kuin junalla matkustaessasi! Vältä edes kotimaan sisäisiä lentoja. Minulla on oma mielipiteeni hupimatkailusta, eikä se ole kovin suopea alvariinsa lentäen ulkomailla ravaavia kohtaan.

  • Kävele, pyöräile ja kulje joukkoliikenteellä aina mahdollisuuden tullen. Yksityisautoilua on usein perusteltu katalysaattoreilla, jotka eivät todellisuudessa vähennä lainkaan autojen hiilidioksidipäästöjä. Itse kuljemme noin 5-6 kilometrin matkoja lastenkin kanssa jalkaisin esimerkiksi kauppaan, kirjastoon tai leikkipuistoon. Autoa meilläkin käytetään myös ihan turhaan puhtaista mukavuussyistä esimerkiksi työmatkoja taittaessa, mutta sen vastapainoksi myös kuljemme jalan, pyörällä ja tarvittaessa bussilla verrattaen hyvin paljon.
  • Jos joukkoliikenne tai hyötyliikunta ei vain ole se, missä haluat tehdä kompromisseja, niin tee edes viisas valinta uutta autoa ostaessasi. Jälleenmyyjillä on velvollisuus antaa ostajille tietoa auton hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineen kulutuksesta.

Ruokakaupassa

Olen vegaani useista eri syistä, ja sen positiivinen vaikutus ilmastoon on yksi niistä. Liharuoka ei kuitenkaan aivan yksiselitteisesti ole se huonoin vaihtoehto, sillä esimerkiksi lakto-ovovegetaristien ruokavalio aiheuttaa enemmän päästöjä kuin esimerkiksi siipikarjaa ja kalaa suosivan ruokavalio (lähde: vegaaniliitto). Toisaalta taas punaisen lihan tuottaminen on kuitenkin selkeästi lakto-ovovegetarististakin ruokavaliota huonompi vaihtoehto.

  • Jos haluat tehdä yhden muutoksen ruokavaliossasi, niin lopeta punaisen lihan syöminen.
  • Lisää kasvistensyöntiä ja korvaa osa kuluttamastasi eläinperäisestä proteiinista kasviproteiinilla, kuten pavuilla, linsseillä tai herneillä. Myös pähkinät ja siemenet sekä täysjyväviljat ja vehnänalkiot sisältävät mukavasti kasviproteiinia. Itse välttelen teollisien lihankorvikkeiden kuluttamista ja suosin enemmän aitoja kasviksia, sillä kyllä ne vegaanikorvikkeetkin päästöjä aiheuttavat tuotantoprosesseineen ja muovipakkauksineen. Myös maidon korvaaminen kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla on melko vaivatonta.
  • Satokauden mukainen kasvisten nauttiminen on helppoa ja hyväksi ilmastolle. Esimerkiksi Satokausikalenterista on hurjasti apua niin kokeneille kuin aloittavillekin satokausisyöpöille, kunpa siitäkin vain olisi olemassa myös paperiton e-versio. Luomuruoan tuottamisen sanotaan vähentävän paikallisesti päästöjen muodostumista, ja itse suosin kyllä luomukasviksia. Luomulihasta sanoisin sen verran, että lihansyönnin vähentämisellä on paljon suurempi merkitys kuin luomulihan vaihtamisella.

Kotona

Entäs sitten kotona? Sähkönkulutus koostaa noin kolmanneksen koko Suomen hiilidioksidipäästöistä ja myös kotitalousjätteiden määrä kaatopaikalla ja kierrätysjärjestelmissä aiheuttaa järkyttäviä määriä päästöjä.

  • Vaihda ekosähköön, joka tuotetaan uusiutuvaa energiaa käyttäen. Sammuta laitteet ja valot, joita et tarvitse. Tarkista ja uusi ovien sekä ikkunoiden eristys noin kolmen vuoden välein ja pidä kodin lämpötila maltillisissa lukemissa (noin 21-22 astetta).
  • Suosi energiatehokasta ja tarkoituksenmukaista kodin valaistusta, älä pröystäile koristevalaistuksilla. Sisustamalla kotisi vaaleilla pinnoilla, tekstiileillä ja huonekaluilla voit vaikuttaa kodin valontarpeeseen!
  • Älä osta turhaa tavaraa tai vaatteita, jotka lopulta päätyvät kuormittamaan ilmastoa kaatopaikalle. Kulutustottumuksilla on suuri vaikutus kaatopaikkojen hiilidioksidipäästöihin. Suosi vaatteita, jotka on valmistettu kestävän kehityksen mukaisesti. Kierrätyskeskukset ja kirpparit ovat pullollaan vähänkäytettyjä lastenvaatteita, jotka jäävät nopeasti pieneksi ja jälleen käyttämättömäksi. (Lue myös: Mistä vaatteesi ovat peräisin?)
  • Kierrätä, kierrätä ja kierrätä. Tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. Vältä muovituotteiden ja -pakkausten ostoa, sillä muovijätettä tulee Suomessa ihan valtavia määriä. Sen huomaa mm. siitä, että muovinkeräyslaatikko on AINA täynnä. Järkevä kierrättäjä hoitaa kierrätyksen samalla reissulla muiden asioiden kanssa. Pienet määrät kulkevat Ikean kassissa vaikka julkisillakin, suuremmat määrät on hyvä kierrättää muutenkin autolla liikkuessa, vältä siis erillisiä kierrätyskierroksia autolla. Kierrätyspisteitä saisi ehkä olla huomattavasti enemmän niiden tukkeutumisen vuoksi, mutta toisaalta se kertoo myös siitä, kuinka paljon turhaa roskaa omalla kulutuksellaan saa aikaiseksi. Ensisijaisesti tarkistaisin omat kulutustottumukset, ja vasta sen jälkeen lähtisin syyttämään kaupunkia liian vähistä kierräystpisteiden määristä.
  • Vaihda kosteuspyyhkeet veteen, vanulaput pehmeästä pyyhkeestä leikattuihin pestäviin pyyhelappuihin, unohda pillit ja käytä talouspaperin sijaan keittiöpyyhettä. Korvaa kaikki kertakäyttöinen kestävällä. Osta mahdollisimman hyvän energialuokan omaavat kodinkoneet ja täytä koneet aina täyteen saakka.

Kaikki eivät pysty muuttumaan täydellisiksi ilmastosotureiksi, mutta pienetkin askeleet kohti muutosta ovat parempi kuin ei muutosta lainkaan. Itse kannustaisin kaikkia kuitenkin jo tässä vaiheessa ottamaan enemmänkin rohkeita harppauksia eteenpäin, sillä maapallo on todellakin jo äärirajoilla. Olisihan ilmastonmuutokseen myös toinen ratkaisu: haittatekijöiden muuttaminen harmittomiksi. Lentämisen ja liikenteen, lihatuotannon, kaatopaikkojen muuttaminen päästöttömäksi, tai ehkä pitäisi kehittää suuren suuri suodatin, joka muuttaa ilman haitalliset aineet neutraaleiksi? Ehkä joskus tulevaisuudessa tällainen olisikin mahdollista, kuka tietää. Olisi mahtavaa luoda jokin sovellus, joka ohjaa käyttäjiä päivä päivältä tekemään parempia valintoja. Sellainen kädestä pitävä kamu, joka tyynen rauhallisesti ohjaa sinut yksinkertaisilla ohjeilla kohti pysyvästi ilmastoystävällisempää elämää. Ratkaisujen suunnitteleminen ja toteuttaminen voisi tulla oppiaineeksi jokaiseen kouluun, ja itse ainakin tykkään pohtia näitä asioita. Tästä aiheesta olisi vielä niin paljon sanottavaa, ja ilmastonmuutokseen perehtyminen inspiroi minua todella paljon. Haluaisin mielelläni keskustella (asiallisesti) lisää, jos teillä on tähän aiheeseen liittyen kommentteja tai näkökulmia.

Oletteko enemmän niitä ihmisiä, joiden mielestä yksilönkin valinnoilla on merkitystä, vai vannotteko poliitikkojen ja lainsäädännön nimeen?

Mainokset

Vegaaninen glögikakku

Me vietettiin viikonloppu varsin herkullisissa tunnelmissa, kun perinteinen pohjoismainen joulujuoma glögi pääsi valloittamaan makunystyröitä kakun muodossa. Pitkän sairastelun jälkeen jaksoin vihdoinkin ryhtyä kunnolla pohtimaan joulun vegaanista menuta, ja ensimmäiseksi lähdin tietysti kehittelemään jälkkärireseptiä. Jouluiset kakut eivät yleensä ole kuuluneet meidän jouluperinteisiini, vaan enemmänkin jouluaterian jälkeinen sokerihuuma on saatu suklaalla, joulutortuilla ja pipareilla. Tämä on kuitenkin ensimmäinen jouluni täysin vegaanina (vuodenvaihteessa tulee täyteen vuosi ilman maitotuotteita), joten  jouluruokien ja -leivonnaisten vegaaniversioiden suunnittelu kiehtoo minua todella paljon. 

Vegaanisien tuotteiden löytäminen leivontaan ja ruoanlaittoon on superhelppoa, ja haluaisin ylistää Prismojen ja S-Markettien vegaanituotevalikoimaa erityisesti. Anoppikin lähti rohkeasti tälle joululle kokeilemaan seitan -kinkkua, ja odotankin jouluateriaa tänä vuonna oikein erityisen paljon! Olen kyllä iloinen siitä, kuinka monet uskaltavat lähteä hieman venyttämään perinteitä ja kokeilemaan myös vegaanisia vaihtoehtoja, oli se sitten makukokemusten, eläinten oikeuksien puolesta puhumisen tai ympäristön kannalta tehtyä.

Tavallisiin maitotuotteisiin valmistettu glögijuustokakku on jo tuttu näky useassa kahvipöydässä joulunaikaan, ja itsekin vannoutuneena glögin ystävänä halusin päästä testaamaan sen valmistusta, ja erityisesti kuinka se uppoaa muulle perheelle. Reseptin muokkasin itse kesällä luomani vegaanisen mansikkaisen juustokakun reseptin pohjalta. Olen syksyn jälkeen vaihtanut sokerin täysin kookossokeriin sen ekologisuuden vuoksi, mutta te voitte halutessanne käyttää tavallista valkoista sokeria. Kookossokeri maistuu aika pitkälti fariinisokerilta, joten kakkuun tulee tummempi maku ja väri sen vuoksi. Jouluista makua voi halutessaan lähteä syventämään ripottelemalla täytemassan joukkoon neilikkaa ja kanelia, mutta itse raikastin sitä tällä kertaa sitruunalla ja taitoin makua vaniljasokerilla. Agar agar -jauhe toimii tämän kakun hyydyttäjänä, ja määrät ovat oikeasti lonkalta heitetyt ja hyväksi todetut. Hyytyminen tapahtuisi luultavasti hieman pienemmilläkin määrillä, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä kokeilemaan.

Pohja:

  • 150g Tesco Free From Inkiväärikeksejä
  • 35g sinistä keijua

Täyte:

  • 250ml Kaslink Aito Kauravispiä
  • 150ml Alpro Go On maustamatonta soijarahkaa
  • 150g Oatly PåMackan maustamatonta kauralevitettä
  • 1dl Marli Perinteinen glögijuomaa
  • 1tl sitruunamehua
  • 2tl vaniljasokeria
  • 0,70g kookossokeria (tai tavallista)
  • 4g agar agar -jauhetta

Kiille:

  • 3,5dl Marli Perinteinen glögijuomaa
  • 1,5tl agar agar -jauhetta

Ohje:

Pohja: Murskaa ja hienonna keksit hienojakoiseksi muruksi. Sulata margariini ja sekoita keksimurun joukkoon. Vuoraa 16cm halkaisijaltaan olevan, korkeareunaisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele keksipohja vuoan pohjalle tiiviiksi kerrokseksi. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan. Parhaat korkeat irtopohjavuoat ovat oman kokemukseni mukaan olleet Patissen -valmistamia, joita voi ostaa esimerkiksi Makuja Kaupan verkkokaupasta nyt alennettuun hintaan!

Täyte: Vispaa Kaslink Kauravispiä täydellä teholla noin kahden minuutin ajan, ja laita hyvin kuohkeutunut vaahto jääkaappiin odottamaan. Sekoita toisessa kulhossa soijarahka ja kauralevite sokerien kanssa yhteen.

Laita pieneen kattilaan 1dl glögiä ja 1tl sitruunamehua, ja sekoita tähän kylmään seokseen agar agar -jauhe. Älä lämmitä seosta vielä, vaan anna sen olla noin viiden minuutin ajan, jotta agar agar saa rauhassa alkaa liukenemaan nesteeseen. Lämmitä seos kiehuvaksi ja keitä pienemmällä lämmöllä koko ajan huolellisesti sekoittaen noin kolme minuuttia. Tämä on tärkeä vaihe, jotta agar agar saa rauhassa liueta tasaisesti koko nestemäärään. Anna seoksen ihan hetken aikaa jäähtyä, ja kaada se sitten ohuena nauhana soijarahka-kauraleviteseokseen koko ajan vatkaten. Nostele kauravispi nopeasti muun massan sekaan ja sekoita huolellisesti. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa 30-60 minuuttia ennen kiilteen valmistamista.

Kiille: Kaada kattilaan 3,5dl glögijuomaa ja 1,5 tl agar agar -jauhetta. Anna seoksen taas seistä noin viiden minuutin ajan, ennen kuin kuumennat sen kiehuvaksi. Keitä glögiä muutama minuutti ja anna jäähtyä huolellisesti! Jäähdyttäminen on tässä kohtaa äärimmäisen tärkeää, jotta kiille ei lähde valumaan vuoan reunoja myöten ja irrota palasia täytteen pinnasta. Itse annoin seoksen seistä hyvän tovin muovisessa kannussa, ja sen jälkeen jäähdyttelin sen loppuun jääkaapin ovenraosta sekoitellen. Kaadoin glögikiilteen täytteen päälle varmuuden vuoksi niin, että vuoka oli pakastimessa, jotta se ehtisi vielä jäähtymään juuri kakun pintaa koskettaessaan. Kiilteen kaatamisen jälkeen anna kakun hyytyä ja maustua jääkaapissa muutama tunti tai mielellään yön yli. Juustokakut ovat aina parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun maut pääsevät hieman muhimaan.

Loppusilaus: Valmis kakku on kiva koristella jouluisilla herkuilla. Itse koristelin kakun huolimattomuuttani osin ei-vegaanisilla tuotteilla, oletin karkkutikkujen sekä Finlandia Marmeladien olevan vegaanisia. Näiden lisäksi korsteiksi päätyi sitruunamelissaa, Annas Pepparkakor -pipareita sekä granaattiomenan siemeniä. Täysin vegaanisen koristelun saa aikaan esimerkiksi vihreillä kuulilla ja muilla vegaanisilla herkuilla. Listan vegaanisista makeisista löydät vegaanituotteiden sivuilta.

Huom: Eri kasvipohjaiset vaahtoutuvat kermat käyttäytyvät hieman eri tavoin. Toisia joutuu vatkaamaan kauemmin ja esimerkiksi kerman kuohkeudessa voi olla suuriakin eroja. Kaslinkin Kauravispi vaahtoutuu todella nopeasti ilmavaksi ja pehmeäksi, mutta siihen jää suuria ilmakuplia. Kannattaa siis paukuttaa vuokaa pöytään oikein huolella täytteen vuokaan kaatamisen jälkeen, jotta suurimmat kuplat poistuisivat. 

Taaperoturvallinen joulusisustus olohuoneessa

Mitä tulee mieleen lapsiperheen kodista joulukuussa? Täällä on ainakin joulusiivous jo tehty ja posliinitontut, punaiset pöytäliinat ja joulukuusi ovat olleet valmiina läväyttämään joulufiltterin kodin yleisilmeeseen ja kohottamaan joulutunnelman kattoon jo marraskuun lopussa. Kolmen alle kouluikäisen äitinä on joutunut kehittelemään kodin sisustukseen tietynlaisia kommervenkkeja, jotta ihan kaikki koristeet ja sisustustuotteet eivät päätyisi lasten leikkeihin tai roskiin niiden hajottua. Halusin kertoa teillekin hieman enemmän meidän olohuoneen taaperoturvallisesta joulusisustuksesta, johon ei osteta uutta joka vuosi, vaan mennään tutulla ja turvallisella kierrätysmeiningillä ja lapsuudenkodin aarteilla kohti aattoa.

Taustalla näkyvä mustavalkoinen taulu suojaa pistorasiaa ja joulukuusen valojen muuntajaa.

Pehmotonttuja taaperotakuulla

Olen itse suhtautunut jouluun koko elämäni ajan hyvin vaihtelevasti. Lapsuudessa joulu toi tullessaan niin hyviä kuin huonojakin muistoja, mutta kaikkein rakkainta ja arvokkainta lapsuuden jouluissa oli se tunnelma, joka lähti syntymään jo ihan joulusiivouksesta ja joulukoristeista. Meillä joulukoristeet säilytettiin valtavassa pahvilaatikossa, ja niistä riitti lapsuuden omakotitalon jokaiseen 4,5 makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen sekä keittiöön. Upeat jouluikkunat saatiin aikaiseksi pumpulilla ja pienillä joulukoristeilla, hyllyihin tiensä löysivät tontut, porot ja joulupukit ja omasta metsästä haettu kuusi sai ylleen mitä upeamman asun. Parasta oli yhdessä tekeminen, ja meillä kuusilapsisessa perheessä touhua riitti ihan jokaiselle. Lempikoristeeni oli suuri tuohipukki, joka sijoitettiin lähes aina samaan paikkaan, sekä tonttutyttö, joka hyllylle asetettuna pääsi heiluttelemaan jalkojaan reunan ylitse. Osan lapsuuskodin joulukoristeista pakkasin mukaani itsenäistymisen hetkellä, joten rakkaat joulumuistot pääsevät nyt valloilleen omien lapsien kanssa. Myös kirpputoreilta on tullut vuosien varrella hankittua uniikkeja koristeita sekä kuusenpalloja. Viime vuonna olin joulukoristeiden kanssa sellaisella mitä enemmän, sitä parempi -linjalla, mutta tänä vuonna haluan pitää olohuoneen kuitenkin aika pelkistettynä; tiedän, että taapero ja kaksi isoveljeä saavat varmasti halutessaan olkkarin täyteen tavaraa muutenkin.

Niin, taapero on tosiaan tänä vuonna meillä määrittelemässä koristeiden paikkoja kahden isomman lapsen lisäksi, eli kaikista arvokkaimmat koristeet jätetään suosiolla kaappeihin ja helposti särkyvät sijoitetaan turvallisiin paikkoihin ylähyllyille. Ihan täysin ei kuitenkaan alimpiakaan tasoja jätetä koristeita vaille. Meillä ei nipoteta turhista, enkä halua myöskään olla jatkuvasti vahtimassa tai huomauttelemassa lapsille mihin saa koskea ja mihin ei. Lasten kokemus näistä meidän yhteisistä joulunajoista on meille kaikkein tärkeintä. Siksipä taaperon ulottuvilla olevat koristeet ovat ihania pehmotonttuja ja pieniä tuohipukkeja. Väriteema koko olohuoneessa on melkoinen sekoitus monia eri värejä; harmaata, valkoista, beigeä ja puuta. Värikirjon vuoksi en koe tarpeelliseksi ottaa olohuoneen yhteisen jouluteeman luomiseksi mitään tiettyä värikoodia, mutta punaista pyrin tuomaan olohuoneeseen meidän kultamustan joulukuusen kaveriksi.
Tontut, vuohipukit ja muut irtokoristeet ovat lapsuudenkodistani tai saatu lahjaksi. Jos ostaisimme nyt uusia koristeita, ne ostettaisiin kotimaisilta valmistajilta kestävän kehityksen ja eettisen valmistustyön puolesta puhuaksemme.

  • Olohuoneeseen tuodut lelupisteet pitävät taaperon mielenkiinnon leluissa, eikä joulukoristeiden hamuaminen ole välttämättä niin houkuttelevaa. Meillä on olohuoneessa sekä ”aktivointileluja” (niin taaperolle kuin eläimillekin) ja iso kangaskori täynnä pehmoleluja.
  • Aina ei tarvitse olla kieltämässä ja estämässä, kun oikeasti sijoittaa ne kielletyt tavarat pois pienten ulottuvilta. TV-tason ja sohvapöydän ehtii koristella kynttilöillä ja arvokkaammilla koristeilla kyllä vielä parin vuoden päästäkin.
  • Jouluiset pehmolelut ovat ihan paras juttu! Ne voi halutessaan ottaa leikkeihin mukaan, mutta näyttävät söpöiltä ja jouluisilta myös koristeina. 
Jouluenkeli vuodelta 2004

Joulukuusi

Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä muovikuusi. Aito kuusi olisi aivan ihana tuoksuineen, mutta valitettavasti sen lyhyt ikä ja kariseminen ovat hieman hankalia juuri nyt. Halusin kuusen esille jo hyvissä ajoin, ja se saa koristaa meidän olohuonetta luultavasti vähintään sinne loppiaiseen saakka. Kuusen alla meillä on hyvin perinteinen sydänkoristeinen kuusenalusmatto. Olisin kovasti halunnut tämän tekokuusen alle kuusenalushameen, jolla olisi saatu nuo rumat jalat piiloon, mutta niitä ei taida olla lainkaan Suomessa myynnissä? 

Kuusen väriteemana on kulta ja musta, ne sopivat mielestäni hyvin juuri meille. Meillä on olohuoneessa valtava lampunvarjostin, joka on ulkopuoleltaan punainen ja sisäpuoleltaan kultainen, joten kultainen oli ehdottomasti paras valinta hopean, kullan ja pronssin väliltä. Musta väri sopii meille henkilökohtaisten värimieltymysten vuoksi, ollaanhan me tällaisia synkkiä hevi-ihmisiä koko sakki. Joulukuusessa on myös kolme jouluhahmoa, jotka on lapsia varten sinne laitettu. Kaikki joulukuusenkoristeet ovat lapsuudenkodistani tai kirpputorilta valoja lukuun ottamatta.

  • Joulukuusi on koko huoneen keskipiste; valitse siis värit, jotka ehdottomasti miellyttävät koko perhettä. Kauniisti valaistu ja sommiteltu kuusi tuo ihan valtavasti iloa, eikä lisää kodin sotkuisuudentuntua omalla sekavalla koristelullaan. 
  • Kuusenkoristeilla voi helposti jäljitellä kodin omaa sisustusta; boheemi valitsee koristeiksi olkea ja maanläheisiä, tummiakin sävyjä, kun taas glamourissa, valkoisesta ylellisyydessä vallitseva koti täydentyy kuusella, joka on koristeltu runsailla vaaleita sävyjä, kimallusta, erilaisia heijastavia pintoja omaavilla koristeilla
  • Taaperot tuntuvat rakastavan muuntajia ja pistorasioita. Meillä kuusenvalojen muuntajan edessä pidetään taulua, se ei jostain syystä houkuttele neitiä ollenkaan luokseen. 

Ikkunoiden koristeleminen on varmaan kaikkein lapsiturvallisin tapa luoda joulutunnelmaa. Meillä ikkunoissa on tähtikoristeita, olohuoneessa suuri punainen tähti. Myös pöytäliinat ja tyynynpäälliset ovat omiaan vaihtamaan jouluvaihteen päälle olohuoneessa, meillä kylläkin tyynyjenpäälliset pysyvät samoina vuodenajasta riippumatta. Valot, niin kauniita kuin ne ovatkin, jätetään meillä minimiin energian säästämisen toivossa. Itse tykkään joulusisustusta rakentaessa valita huoneeseen kaksi tai kolme isompaa elementtiä ja piilottaa niiden lisäksi pieniä hauskoja yksityiskohtia sinne sun tänne. Kokonaisuus ratkaisee ja pääasia on, että kaikki viihtyvät.

Olisi tosi hauskaa kuulla, millainen teidän joulusisustus on, vai sisustatteko joulua varten mitenkään erityisesti?

Hauskaa alkuviikkoa!

Heidi

Taaperon jalka murtui kahdesta kohtaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eveliina on kohta puolitoistavuotias, voitteko kuvitella!? Minä en todellakaan voi uskoa, että kuun viimeisenä sunnuntaina meillä on puolitoistavuotias tytär. Vauvasta on yhdessä hujauksessa kasvanut itseään (ja toisia) haastava taapero, jolla vauhti vaan lisääntyy ja taidot kehittyy. Onkohan se aina kuopuksen kohdalla niin, että häntä pitää ihan pikkuisena ja nuorempana kuin hän oikeasti onkaan?

Evelle on ehtinyt lyhyen (lue:aivan liian nopeasti kuluneen) elämänsä aikana sattua ja tapahtua vaikka mitä. Ensin puoli vuotta jatkunut sahaava kuume aiheutti päänvaivaa niin meille kuin lääkäreillekin, ja sitten jalka murtui kahdesta kohtaa. Sairaalassa ja lääkärissä on siis tullut vietettyä aikaa tämän lapsen kohdalla, enkä halua edes ajatella kuinka vauhdikkaaksi tämä elämä tästä vielä muuttuu.

Evelle tosiaan sattui hyvin tavanomainen, mutta varsin suuren vahingon aiheuttanut tapaturma kotona viime syksynä. Olimme koko porukka meidän sängyssä loikoilemassa tavalliseen tapaan, myös me molemmat vanhemmat. Eve on osannut laskeutua itse sängystä alas jo hyvän tovin, mutta tuona aamuna hän jostain syystä saikin itselleen tavallista enemmän vauhtia, ja ilmeisesti laskeutui suoralle jalalle kovalla voimalla, tai kolhaisi jalkansa yöpöytään, kukaan ei tiedä. Tyttö alkoi itkeä säikähtäneenä, ja itse tietysti ensimmäisenä tarkistin hänet näkyvien ruhjeiden varalta päästä jalkapohjiin, eikä mitään näkynyt. Evekin rauhoittui nopeasti, joten ajattelin kaiken olevan kunnossa. Pian aamun aikana kuitenkin jo huomattiin, ettei tyttö voinut varata painoa ollenkaan oikealle jalalleen. Hän osasi tuolloin jo kulkea sujuvasti taaperokärryn avulla ja seisoskeli ilman tukea, mutta nyt ei kumpikaan onnistunut, vaan välittömästi alkoi aivan hirveä kipuitku. Siitä sitten lähdettiin saman tien Valkeakosken terveyskeskukseen, missä meidät vastaanotti päivystävä lääkäri. Hän tutki jalkaa, käänteli, väänteli ja paineli, eikä Even ilme värähtänytkään lääkärin käsittelyssä. Lääkäri totesi jalan olevan ihan kunnossa, ehkä pientä tärähdystä lukuun ottamatta. Ohjeeksi saatiin seurata tilannetta, jalalle saisi tuoda painoa ja takaisin terkkariin olisi asiaa, mikäli aristus jatkuu vielä viikon kuluttua. Pyysin lääkäriltä kuitenkin röntgenkuvausta, ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta lääkäri sivuutti pyyntöni säteilyn haittoihin vedoten, ja kehotti varaamaan tarvittaessa aikaa fyssarille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutamaa päivää myöhemmin tyttöparan surullisia kasvoja kotona katseltuani marssittiin jälleen terveyskeskukseen, ja tällä kertaa vaadin röntgenaikaa. Kipu tuntui kotona päivä päivältä yltyvän jalalle painoa varatessa, mutta jalassa ei vieläkään näkynyt mitään merkkejä murtumasta, ei turvotusta tai mustelmia. Meidät vastaanotti nuorehko mieslääkäri, joka tutki jalkaa jalkapohjasta lonkkaan. Eveä seisottaessaan hän totesi vian olevan lonkassa; näinpä hän siis pyysi röntgeniä vain oikeasta lonkasta. Eihän niissä kuvissa mitään näkynyt, mutta saatiin kuin saatiinkin aika silti Taysiin lasten kirurgian polille. Eve ei tälläkään kertaa näyttänyt terkkarissa kipuaan, vaan tyynen rauhallisesti antoi lääkärin tutkia kipeää jalkaa.

Seuraavalla viikolla tuli aika Taysiin, ja meidät otti vastaan aivan ihana naislääkäri, niin kokonaisvaltaisen pätevä ja asiansa osaava. Hän halusi kuvat koko jalasta, monesta eri kuvakulmasta. Röntgeniin pääsimme heti lääkärin vastaanoton jälkeen, ja sen jälkeen suoraan takaisin lääkärille, jossa nähtiinkin selvästi syy Even kivulle. Jalka oli murtunut sekä sääri- että pohjeluusta ja sen lisäksi pohjeluu oli taittunut mutkalle. Pohjeluun taitto oli kuvaushetkellä muistaakseni 35 astetta, ja sitä oli erittäin todennäköisesti lisännyt se, että jalalle oli varattu painoa vamman tulemisen jälkeen. Me ei siis missään kohtaa tätä prosessia tietenkään Eveä pakotettu seisomaan tai kävelemään, vaan hän itse nousi muutamia kertoja sohvaa tai tuolia vasten seisomaan, itkuisin ja kipein seurauksin. Pohjeluun murtuma oli onneksi vain luun pinnassa oleva, luun pintaan ”raapaisujäljen” tehnyt murtuma, sääriluun murtuma hieman suurempi. Kummatkin olivat kuitenkin jo lähteneet luutumaan ihan hyvin. Jalkaan laitettiin kokojalan kipsi suojaksi, ja sen annettiin suojata jalkaa kahden viikon ajan.

Nuo kaksi viikkoa olivat kyllä hyvin raastavat niin äidille kuin tyttärellekin. Kuvitelkaa siinä kehitysvaiheessa oleva lapsi, jolla on sisäinen tahto päästä pystyyn ja liikkumaan omin avuin eteenpäin. Siihen kun lisätään kipsi, joka ei anna periksi yhtään, on lopputulos vähintäänkin surkuhupaisa. Taapero konttasi kyllä menemään ihan täyttä päätä, kipsattua jalkaa perässään vammautuneen hännän lailla kiskoen. Seisomaan oli ihan pakko päästä koko ajan, mutta eihän se onnistunut. Kaksi viikkoa meni tyttöä kannellen, myös kipsin päälle sopivien housujen löytyminen toi päänvaivaa, eikä yli kahden tunnin yhtämittaisista unista kutiavan ja jomottavan jalan kanssa ollut puhettakaan. Yhdessä kuitenkin tsempattiin toinen toisiamme, ja kahden viikon jälkeen jalka kuvattiin uudelleen ja kipsi vihdoin poistettiin. Taysissa pyöriteltiin ajatusta, että säännölliset kontrollit tulisivat tarpeeseen jalan kasvun seurannan vuoksi. Kävimme neliviikkoiskontrollissa tällä viikolla, ja lääkäri tulikin toisiin ajatuksiin jatkon osalta; murtumat olivat luutuneet loistavasti ja pohjeluu suoristunut aivan mahdottoman hyvin. Jalkaa siis tullaan kontrolloimaan vain, jos siinä ilmenee jotain epätavallista. Kävelyn oppiminen on auttamatta viivästynyt tämän onnettomuuden vuoksi, eikä Eve vielä kävele täysin ilman tukea. Huonekalujen välit ja jopa huoneesta toiseen hän kävelee ongelmitta, mutta hän tarvitsee paljon rohkaisuja ja pidemmillä matkoilla vastaanottajan, jotta uskaltaisi lähteä tepastelemaan. Rohkeutta karttuu kuitenkin päivä päivältä enemmän, ja varmasti vielä tämän kuun aikana päästään taas iso askel eteenpäin kävelyn osalta.

Haluaisin kannustaa kaikkia vanhempia oikeasti vaatimaan tarkempia tutkimuksia, jos yhtään epäilyttää oman lapsen tila. Itse olisin voinut jo ensimmäisellä kerralla tiukemmin vaatia röntgeniä tai vaihtoehtoisesti käydä yksityisellä lääkärillä; näin oltaisiin luultavasti vältytty monelta harmilta tämän prosessin aikana. Luotin lääkäriin, kuten moni muukin varmasti olisi samassa tilanteessa tehnyt, mutta valitettavasti se ei näköjään ole aina paras vaihtoehto. Minulle tuli ensimmäisillä lääkärikäynneillä Valkeakoskella tunne, että lääkäri ajatteli minun jotenkin dramatisoivan Even tilaa tai keksivän hänelle näitä oireita. Saattoihan se siltä vaikuttaa, kun  tyttö ei syystä tai toisesta halunnut näyttää jalan koskemisesta aiheutuvaa kipua lääkärissä. Eipä uskoisi näin pienen osaavan peitellä tunteitaan, varsinkaan kipua. Tässä parin kuukauden aikana on tullut käytyä taas läpi ties mitä äitiyden ihania tunnekirjoja itsesyytöksistä vihaan koko yhteiskuntaa kohtaan, mutta onneksi se on nyt vihdoin ohi – ainakin tältä osin.

Rauhallista viikonloppua teille!

Heidi