Kuinka luoda terve suhde ruokaan?

Jos seurasitte minua jo Sinä olet aurinko -blogin aikoina, tiedätte, ettei oma suhteeni ruokaan ole aina ollut parhaimmalla mahdollisella pohjalla. Vääristynyt kehonkuva on ollut diktaattorina omassa pääkopassani alakoulun viimeisiltä luokilta ihan viime vuosiin saakka, mikä on vaikuttanut massiivisesti siihen, kuinka ajattelen ruoasta. Muistan jo lapsuudesta, 5.-6.-luokilla ajatelleeni olevani liian iso ja epäsopiva, vaikka olin yksi luokan hoikimmista tytöistä. Päiväkirjoissa oli paljon painomerkintöjä, ja vertailin itseäni ja syömisiäni parhaimpiin ystäviini ja myös mediassa näkyviin henkilöihin, kuten Britney Spearsiin ja Paris Hiltoniin. Tuolloin tarjolla ei ollut onneksi internetin ja somen tuomia paineita, mutta lehdet ja televisio olivat minulle tuolloin pyhiä lähteitä ”terveellisyyskäsityksen” muodostamiseen. Samaiset kanavat myös olivat pullollaan dieettejä, laihdutusta ja painonhallintaa. Ei sen enempää mennä tällä kertaa tähän aiheeseen, mutta puhutaan kuitenkin terveellisen suhteen uudelleenrakentamisesta ruokaan.

Viimeistään yläkouluaikoina suhteeni ruokaan muuttui radikaalisti huononpaan suuntaan. Muutimme seiskaluokan kynnyksellä toiselle paikkakunnalle, kauan alakoulun tutusta kaveripiiristä. Uudet ihmiset ja pienen paikkakunnan tiiviit kaveriporukat olivat ujolle ja epävarmalle tytölle kova pala purtavaksi. Sen lisäksi, että kaverisuhteiden muodostaminen oli ongelmallista, halusin perfektionistina saada parhaat mahdolliset arvosanat kaikista kokeista. En ollut kympin tyttö, mutta ysin kuitenkin. Opiskelun ja epävarmuuden aiheuttaman aivosumun tasapainottamiseksi loin itselleni sääntöjä, rutiineja ja paineita ulkonäkööni ja ruokailuun liittyen, ja esimerkiksi kouluruokailussa lautaselle ei juuri muuta koskaan päätynyt kuin salaattia ja näkkileipä. Lukiossa skippasin aika pitkälti ruokailut kokonaan, ja kävin ruokatunneilla kävelyllä tai opiskelin. Kotona söin suhteellisen normaalisti, ja tykkäsin kyllä syödä pizzaa silloin tällöin viikonloppuna ja pullaa leipomispäivinä, mutta usein jaoin esimerkiksi omat karkkipäivän karkkini sisaruksilleni ja lenkkeilin ja tein lihaskuntoharjoituksia kotona paljon. Käsitykseni terveellisyydestä oli laihuus, ja laihana pysyminen tarkoitti minulle syömättömyyttä.

Pohjanoteeraus minun ja ruoan väliselle suhteelle tuli vuosina 2012-2015, kun oikeastaan koko elämäni pyöri vain äidiksi tulemisen, vilja-allergiaan totuttelun ja ruoan ympärillä. En kuunnellut kehoni antamia viestejä ollenkaan, vaan jälleen päänsä nostanut syömishäiriöajattelu rajoitti ajatukseni vain syömään todella vähän, todella harvoin ja todella rajoitetusti. Vuosi 2016 oli mullistava vuosi minulle, sillä yhä kasvispainotteisempi ruokavalio sai minut voimaan paremmin kuin aikoihin, ja aloin suhtautua myös kehooni ja sen ravitsemiseen huomattavasti positiivisemmin. Seuraavaksi opettelinkin syömään suolistoni hyvinvointia tukevaa kasvisruokaa, joka taas kohotti edelleen mielialaani ja itsevarmuuttani. Vaikka kasvisruokavaliosta vegaaniksi siirtyminen, vilja-allergia ja lievä IBS tuovatkin rajoitteita ruokavaliooni, koen silti tällä hetkellä olevani maailman huipulla minun ja ruoan välisen suhteen osalta. Ruoka on minulle paras ystävä, ei vihollinen.

Vegaaniruokavalio on oikein toteutettuna terveellisin tapa elää, MINULLE. Minä en ole ravitsemusterapeutti, mutta uskon omaan kokemuspohjaani ja kehoni antamiin viesteihin huomattavasti enemmän, kuin koulupenkillä hankittuun yleistävään tietoon. Kannattaa tarkkailla oman kehon antamia merkkejä esimerkiksi nälästä; jos himoitset ja ajattelet ruokaa jatkuvasti, et syö tarpeeksi. Jatkuva ruoan ajattelu ei kuulu terveelliseen elämään. En missään nimessä kannusta kaikkia kääntymään vegaaneiksi, vaan ensisijaisesti tulisi syödä niin, että oma keho voi parhaalla mahdollisella tavalla (ympäristötietoisuus mielessä pitäen). Minulle se paras sattuu olemaan vegaaninen ruokavalio, mutta sinulle se saattaa olla esimerkiksi pescovegetaarinen.

Neljä ohjetta terveempään ajatteluun

  • Ensimmäinen askel hyvän suhteen muodostamiseen ruoan kanssa on muistaa tämä: ei ole olemassa huonoa suhdetta ruokaan. Jos ajattelet suhteesi ruokaan olevan huono, et anna itsellesi edes mahdollisuutta tehdä suhteesta parempaa. Älä aseta itsellesi mitään leimaa, joka määrittelee sinua; sinulla ei ole huonoa suhdetta ruokaan, vaan suhteesi ruokaan voisi olla terveellisempi. Jos leimaat itsesi negatiivisessa valossa, on todennäköistä, ettet tule tekemään pysyviä muutoksia suuntaan tai toiseen. Positiivinen ja optimisten ajattelutapa on kaiken A ja O. Totta kai on hyvä olla tietoinen omasta ajattelumallistaan, mutta älä lannista itseäsi negatiivisuudella. Jotta voisit elää ilman ruoan aiheuttamaa stressiä ja ahdistuneisuutta, sinun täytyy ajatella myös suhdettasi ruokaan positiivisessa valossa.
  • Toinen äärimmäisen tärkeä juttu on muistaa, että joskus suhteesi ruokaan on ollut normaali. Kun vauva hetki syntymänsä jälkeen alkaa hamuta äitinsä rintaa, ei hän ajattele kaloreita, määrää, kellonaikaa tai ulkonäköään. Vauva syö, kun hän on nälkäinen. Tämä luonnollinen ja normaali nälkäviestintä ohjaa ihmislapsen suhtautumista ruokaan niin kauan, kuin siihen tulee ulkopuolelta jokin vääristävä ärsyke. Valitettavasti sosiaalinen media, televisio, lehdet, mainokset, ihan joka paikka tyrkyttää vääristynyttä, epäterveellistä ajatusmallia jatkuvasti, ja näille vääristyneille viesteille altistutaan jo varhaislapsuudessa. Hyvä ja terve suhde on kuitenkin joskus ollut olemassa, joten usko pois, siihen palaaminen ei ole niin vaivalloista kuin luulet.
  • Yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka on vaikuttanut positiivisesti omaan suhteeseeni ruoan kanssa on 80-20 metodilla syöminen. Tämä tarkoittaa sitä, että 80% kaikesta syömästäni ruoasta on puhdasta, terveellistä ruokaa, joilla ravitsen kehoani. Loput 20% voin halutessani käyttää sieluni ravitsemiseen mielitekoja täyttäen. En usko, että kukaan voi loputtomasti elää täydellisen terveellistä elämää, koskaan nauttimatta mitään niin sanottua ”kiellettyä” ruokaa, tai ainakaan sellaisella elämäntavalla ei kovin pitkälle pötkitä ilman ahmimis-rajoittamis -kierteeseen joutumista. Ja kyllä, tässäkin ajattelutavassa on sosiaalisella medialla näppinsä pelissä. Somessa esitellään ne kauneimmat ateriat, parhaat valinnat ja elämän kohokohdat. Valtaosa suuren luokan vaikuttajista ei postaa instagramiinsa sitä myöhäisillan herkkuhetkeä suklaan ja mättöpizzan kanssa, koska se ei A) sovi feediin tai B) sovi siihen imagoon, jonka hän itsestään ja elämästään haluaa seuraajilleen tarjota. Älä usko sosiaalista mediaa! Elä elämääsi OMAN kehosi ja mielesi ehdoilla.
  • Rentoudu ja lopeta ylianalysointi! Ei ole minkään valtakunnan merkitystä sillä, otatko puuroa aamulla kaksi desiä, vai kaksi ja puoli. Maailma (ja kehosi) ei myöskään pyöri valtavirran antamien ruokailuaikojen ympärillä. Syö, kun olet nälkäinen ja lopeta, kun olet kylläinen, se on niin yksinkertaista! Jos syöt pääsääntöisesti terveellistä ja monipuolista, ravitsevaa ruokaa, ei terveytesi, painosi, treenisi, ystävyyssuhteesi tai elämäsi hetkahda muutamasta kymmenestä (tai sadasta) lisäkalorista tai tavallista pienemmästä ruokamäärästä silloin tällöin. Ota rennosti vaan, viisas kehosi kertoo sinulle kyllä, jos sillä on jokin hätänä! Työskentele siis yhdessä sen kanssa.

Olen todella kiinnostunut kehon ja omien toimintatapojen välisestä viestinnästä, ja on ollut mielenkiintoista huomata, miten vegaaniruokavalio on vaikuttanut ihan kaikkeen. Kasvipohjaista ruokaa saa (ja pitää) syödä paljon, joka on vapauttanut minut täysin esimerkiksi kalorirajojen asettamisesta. Nyt en tarkoita sitten todellakaan sitä, että voisin mättää päivästä toiseen esimerkiksi eläinperäisen ruoan korvikkeiksi miellettyjä tuotteita kuten härkistä, nyhtökauraa, soijanakkeja tai kasvisjauhispihvejä, tai vegaanisia herkkuja. Yleisesti ottaen, kun puhun vegaaniruoasta omassa ruokavaliossani, puhun puhtaasta ruoasta; vihanneksista, hedelmistä, marjoista, pähkinöistä ja siemenistä, joiden ympärille koko ruokavalioni rakentuu. Käytän todella harvoin ”lihankorvikkeita”, mutta esimerkiksi tofu on käytössä viikoittain. Pitäisi varmaan tehdä erillinen postaus siitä, mitä vegaaninen ruokavalio minulle itselleni tarkoittaa. Tiivistettynä ehkä sanoisin, että en pyri korvaamaan mitään suomessa perinteisiksi kotiruuiksi määriteltyjä ruokia, kuten makaronilaatikkoa, lasagnea tai keittoja. Siitä syystä omat ateriani voivat perinteiseen Suomalaiseen kotiruokaan tottuneelle näyttää todellista ituhippimeiningiltä. Se kuitenkin toimii minulle, sillä pystyn elämään ilman määrällisiä rajoituksia ja voimaan loistavasti. Kehon viestit saa parhaiten kuuluviin, kun niitä ei sotke liiallisella sokerilla, rasvalla tai prosessoidulla ruoalla.

Mainokset

Mihin ekobloggaajan lapset pukeutuvat?

Viime vuonna keskityin yhä enemmän kehittämään omien ostotottumusteni muokkaamista kestävää kehitystä tukevaksi. En aiempinakaan vuosina ole ollut mikään varsinainen shoppailijatyyppi, ja meillä on jo pitkään suosittu käytettyjä vaatteita, niin omassa kuin lastenkin vaatehankinnoissa. Vuonna 2019 haluan keskittyä lastenvaatteisiin, pohtia mikä on loppujen lopuksi se ilmastolle sekä meille paras ja toimivin vaihtoehto ja tehdä ratkaisuja sekä lasten oman tyylivalinnan, kestävyyden ja taloudellisuuden kannalta.

Tällä hetkellä lasten vaatekaapit sisältävät pääsääntöisesti sellaisia vaatteita, jotka eivät kohtaa omien arvojeni kanssa millään tavalla; Espritin, H&M:n, Lindexin, KappAhlin ja Prisman sekä Citymarketin vaatteista taitaa pääsääntöisesti muodostua lasten vaatevalikoima. Toki seassa on paljon luomupuuvillaa sisältäviä vaatteita, mutta halpaketjun luomumerkinnät eivät ole minulle tae vastuullisesta tuotteesta. Viime vuonna ostin lapsille uutena yhteensä yhdeksät housut ja 13 paitaa, kolmet kengät, neljä pipoa, neljät rukkaset, alusvaatteita ja sukkia, yhden toppatakin, yhdet toppahousut ja kaksi mekkoa. Lisäksi kirpputorilta ostettiin vaatteita noin kymmenisen kappaletta.

Miksi kirppisvaate ei välttämättä olekaan paras vaihtoehto

Lapset kasvavat hurjaa vauhtia koko ajan, ja sen mukaan myös vaatteita on hankittava. Olen kirpputoriostoksilla ehkä yrittänyt jopa kiertää vastuutani, ja selittänyt hankinnan itselleni hyväksytyksi sen perusteella, että joku toinen on käyttänyt sitä aikaisemmin. Ja onhan kierrätys aina parempi kuin uuden ostaminen, joten se on hyvä lähtökohta. Kirpparivaateissa on kuitenkin yksi huono puoli, ja se on niiden kestävyys ja lyhytikäisyys; suurin osa kirpputoreilla myytävistä vaatteista kun sattuvat olemaan juuri niitä halppisketjujen ja pikamuotia ihannoivien yritysten tuotosta, ja sen me kaikki tiedämmekin, etteivät halvalla tuotetut vaatteet aina kestä edes sen yhden lapsen käytössä. Onko kirppistely siis kuitenkaan se ekologisin, saati eettisin tapa toimia? Ne vaatteet on kuitenkin valmistettu alipalkatussa tehtaassa huonoissa oloissa, epäekologisesta materiaalista, eikä se fakta siitä mihinkään muutu, oli vaate sitten kirppikseltä tai ei. Ja vaatteet myös päätyvät nopeasti tekstiilinkeräykseen mentyään rikki parin kuukauden käytön jälkeen. Käytettyjen vaatteiden joukosta kannattaisi siis kuitenkin ronklata ne kestävimmät vaihtoehdot, ja suosia niissäkin kotimaista.

Meidän lasten vaatteet

Meillä on siis kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, ja heillä on ikäeroa toisiinsa 1v5kk ja 3v2kk. Poikien vaatteiden osalta on ollut helppoa siirtää vaan eskarilaisen pienet suoraan pikkuveljen vaatekaappiin, ja samoin poikien vauva-ajan vaatteet ovat olleet taaperon käytössä. Antti on aina kulkenut pituudessa yläkäyrällä ja Eetu alakäyrän alla, ja Antti myös kasvaa koko ajan hieman Eetua vauhdikkaammin. Tästä syystä Antilta jää vaatteita pieneksi nopeasti, ja Eetu ei oman kasvutahtinsa vuoksi pysy Antin vaatekoon perässä, joten vaatteet tuppaavat kertymään Eetun kaappiin. Toisaalta se on hyvä, sillä ainakin hänellä on aina vaatteita käytössä, eikä juuri koskaan tarvitse ostaa lisää. Mutta toisaalta taas kauhistuttaa se vaatemäärä, sillä Eetu ei millään ehdi edes käyttää kaikkia vaatteita, joita Antilta jää.

Eskarilaisen vaatekaappi: 8 paitaa (lyhyt- ja pitkähihaiset), 1 huppari, 1 villapaita, 2 farkut, 1 reisitaskuhousut, 5 collegehousut, 2 shortsit, 3 yöpukua. Lisäksi 1 toppatakki ja 1 toppahousut, 2 välikausiasua, 1 nahkatakki, 1 lenkkarit, 1 saappaat ja 1 talvikengät.

4-vuotiaan vaatekaappi: 30 paitaa (lyhyt- ja pitkähihaiset), 2 hupparia, 1 villapaita,1, reisitaskuhousut, 2 farkut, 5 collegehousut, 4 shortsit, 3 yöpukua. Lisäksi 1 toppatakki, 2 toppahousut, 3 välikausitakkia ja 1 välikausihousut, 1 farkkutakki, 1 lenkkarit, 1 saappaat ja 1 talvikengät.

Kuopuksemme Eveliina on kulkenut hyvin pitkälti poikien sekä muutamaa kuukautta vanhemman serkkutytön vanhoissa vaateissa. Viime kuukausina neiti on alkanut selkeästi alkanut muodostamaan hyvin vahvoja mielipiteitä omasta pukeutumisestaan (ja kaikesta muustakin), mikä luultavasti kuuluu enemmiltä määrin tähän taaperoikään kuin hänen luonteeseensa. Lasten omaa tyyliä mukailemme mahdollisuuksien mukaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei rajoja asetettaisi; lapset oppivat vastuullisuutta parhaiten vanhempien antamasta esimerkistä.

Taaperon vaatekaappi: 7 mekkoa, 1 hame, 7 legginssit, 4 collegehousut, 1 velourhousut, 2 hupparia, 7 paitaa, 2 bodya, 6 yöpukua, 1 one piece, 3 talvihaalaria, 1 talvitakki, 1 toppahousut, 1 välikausitakki, 1 farkkutakki, 1 välikausihaalari, 1 talvikengät ja 2 fleecekerrastoa.

Olen pitänyt kirjaa jokaisesta Evelle itse ostamastamme vaatteesta, koska rakastan listojen, muistiinpanojen ja laskelmien laatimista. Uutena Evelle on tämän 1,5 vuoden ja raskausaikana aikana ostettu 2 mekkoa, 4 bodya, 2 paitaa, 2 collegehousut, 1 velourhousut, 1 hame, 1 kengät, 3 pipoa, 2 rukkaset. Käytettynä on ostettu 4 mekkoa, 8 collegehousut, 4 velourhousut, 6 leggingsit, 1 talvitakki. Tästä voidaan nopeasti laskea, että jokaista Even käyttämää kokoluokkaa kohden 50-86, on jokaista kokoa varten ostettu 5,85 vaatetta/kokoluokka. Rahaa näihin on mennyt yhteensä 344,68€. Se on aika paljon siihen nähden, että me ollaan tosiaan saatu Evelle tosi paljon vaatteita lahjaksi ja käytettynä. Kalleimmat vaatteet Even kaapissa ovat Papun musta hame, PaaPiin kaurismekko ja Villervallan popparibody. Minua ei haittaa lainkaan maksaa kotimaisista vaatteista enemmän, sillä tiedän niiden kestävän kuitenkin loppupeleissä paremmin. Lisäksi kotimaisten yritysten tukeminen on miljoona kertaa tärkeämpää, kuin riistotehtaiden tukeminen.

Kuten aiemmin mainitsin, tämän vuoden yksi vallitseva teema tulee olemaan lastenvaatteisiin panostaminen. Antti saattaa syksyyn mennessä kasvaa ulos suurimmasta osaa nyt käyttämistään vaatteista ja kengistä (nyt koko 122-128 ja kengän koko 33 käytössä), joten hänen kohdallaan tulee ajankohtaiseksi viimeistään loppukesästä/alkusyksystä vaatekaapin tarkastus. Ideaalitilanne olisi, että koululaisen kaapissa olisi mukavia, kulutusta kestäviä ja siistinä pysyviä vaatteita, jotka tietysti kohtaavat lapsen oman vaatemaun kanssa. Eetun käyttöön päätyy Antin hyvänä pysyvät vaatteet. Eveliina kasvaa humisten, ja hänelle ovat pian sopivia pojilta jääneet 92-98 kokoiset vaatteet. Koska hän on tyttö, niin en halua pukea häntä kuitenkaan pelkästään poikamaisiin vaatteisiin, ja hän tuntuu itsekin pitävän enemmän vaaleista väreistä ja valitsee usein mekon housujen sijaan. Hassua, miten luonnostaan se tulee, sillä meillä ei vaatteiden valinnassa ohjata muuhun kuin säänmukaiseen pukeutumiseen.

Vuosi 2018 oli ensimmäinen vegaanivuoteni, ja silloin myös tein muutoksia oman vaatekaappini vastuullisuuteen. Vuonna 2019 en osta lastenvaatteita pikamuotiliikkeistä, vaan uudet vaatehankinnat teen vain vastuullisilta, kotimaisilta merkeiltä. Pidän kotimaisuuden mielessä myös käytettynä ostetuissa vaatteissa. Seuraava eteen tuleva hankinta taitaakin olla Antin toppatakki. Edellinen alkaa olla inasen lyhyt hihoista, mutta toivon sen riittävän vielä tämän kevään (eikä poika tunnu mielellään luopuvan rakkaasta, vihreästä takistaan). Jos teillä on jotain vastuullisia merkkivinkkejä lasten ulkovaatteisiin, niin saa kertoa!

Vastuullisuusvalintojen tekeminen on minulle henkilökohtaisesti hyvin helpottavaa ja ahdistuneisuutta lievittävää. Kannustan edelleen myös teitä maltilliseen kuluttamiseen, ja panostamaan erityisesti lastenvaatteiden osalta kulutusta kestävien vaatteiden valintaan.

Ihanaa loppuviikkoa!

Heidi