Taaperoturvallinen joulusisustus olohuoneessa

Mitä tulee mieleen lapsiperheen kodista joulukuussa? Täällä on ainakin joulusiivous jo tehty ja posliinitontut, punaiset pöytäliinat ja joulukuusi ovat olleet valmiina läväyttämään joulufiltterin kodin yleisilmeeseen ja kohottamaan joulutunnelman kattoon jo marraskuun lopussa. Kolmen alle kouluikäisen äitinä on joutunut kehittelemään kodin sisustukseen tietynlaisia kommervenkkeja, jotta ihan kaikki koristeet ja sisustustuotteet eivät päätyisi lasten leikkeihin tai roskiin niiden hajottua. Halusin kertoa teillekin hieman enemmän meidän olohuoneen taaperoturvallisesta joulusisustuksesta, johon ei osteta uutta joka vuosi, vaan mennään tutulla ja turvallisella kierrätysmeiningillä ja lapsuudenkodin aarteilla kohti aattoa.

Taustalla näkyvä mustavalkoinen taulu suojaa pistorasiaa ja joulukuusen valojen muuntajaa.

Pehmotonttuja taaperotakuulla

Olen itse suhtautunut jouluun koko elämäni ajan hyvin vaihtelevasti. Lapsuudessa joulu toi tullessaan niin hyviä kuin huonojakin muistoja, mutta kaikkein rakkainta ja arvokkainta lapsuuden jouluissa oli se tunnelma, joka lähti syntymään jo ihan joulusiivouksesta ja joulukoristeista. Meillä joulukoristeet säilytettiin valtavassa pahvilaatikossa, ja niistä riitti lapsuuden omakotitalon jokaiseen 4,5 makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen sekä keittiöön. Upeat jouluikkunat saatiin aikaiseksi pumpulilla ja pienillä joulukoristeilla, hyllyihin tiensä löysivät tontut, porot ja joulupukit ja omasta metsästä haettu kuusi sai ylleen mitä upeamman asun. Parasta oli yhdessä tekeminen, ja meillä kuusilapsisessa perheessä touhua riitti ihan jokaiselle. Lempikoristeeni oli suuri tuohipukki, joka sijoitettiin lähes aina samaan paikkaan, sekä tonttutyttö, joka hyllylle asetettuna pääsi heiluttelemaan jalkojaan reunan ylitse. Osan lapsuuskodin joulukoristeista pakkasin mukaani itsenäistymisen hetkellä, joten rakkaat joulumuistot pääsevät nyt valloilleen omien lapsien kanssa. Myös kirpputoreilta on tullut vuosien varrella hankittua uniikkeja koristeita sekä kuusenpalloja. Viime vuonna olin joulukoristeiden kanssa sellaisella mitä enemmän, sitä parempi -linjalla, mutta tänä vuonna haluan pitää olohuoneen kuitenkin aika pelkistettynä; tiedän, että taapero ja kaksi isoveljeä saavat varmasti halutessaan olkkarin täyteen tavaraa muutenkin.

Niin, taapero on tosiaan tänä vuonna meillä määrittelemässä koristeiden paikkoja kahden isomman lapsen lisäksi, eli kaikista arvokkaimmat koristeet jätetään suosiolla kaappeihin ja helposti särkyvät sijoitetaan turvallisiin paikkoihin ylähyllyille. Ihan täysin ei kuitenkaan alimpiakaan tasoja jätetä koristeita vaille. Meillä ei nipoteta turhista, enkä halua myöskään olla jatkuvasti vahtimassa tai huomauttelemassa lapsille mihin saa koskea ja mihin ei. Lasten kokemus näistä meidän yhteisistä joulunajoista on meille kaikkein tärkeintä. Siksipä taaperon ulottuvilla olevat koristeet ovat ihania pehmotonttuja ja pieniä tuohipukkeja. Väriteema koko olohuoneessa on melkoinen sekoitus monia eri värejä; harmaata, valkoista, beigeä ja puuta. Värikirjon vuoksi en koe tarpeelliseksi ottaa olohuoneen yhteisen jouluteeman luomiseksi mitään tiettyä värikoodia, mutta punaista pyrin tuomaan olohuoneeseen meidän kultamustan joulukuusen kaveriksi.
Tontut, vuohipukit ja muut irtokoristeet ovat lapsuudenkodistani tai saatu lahjaksi. Jos ostaisimme nyt uusia koristeita, ne ostettaisiin kotimaisilta valmistajilta kestävän kehityksen ja eettisen valmistustyön puolesta puhuaksemme.

  • Olohuoneeseen tuodut lelupisteet pitävät taaperon mielenkiinnon leluissa, eikä joulukoristeiden hamuaminen ole välttämättä niin houkuttelevaa. Meillä on olohuoneessa sekä ”aktivointileluja” (niin taaperolle kuin eläimillekin) ja iso kangaskori täynnä pehmoleluja.
  • Aina ei tarvitse olla kieltämässä ja estämässä, kun oikeasti sijoittaa ne kielletyt tavarat pois pienten ulottuvilta. TV-tason ja sohvapöydän ehtii koristella kynttilöillä ja arvokkaammilla koristeilla kyllä vielä parin vuoden päästäkin.
  • Jouluiset pehmolelut ovat ihan paras juttu! Ne voi halutessaan ottaa leikkeihin mukaan, mutta näyttävät söpöiltä ja jouluisilta myös koristeina. 
Jouluenkeli vuodelta 2004

Joulukuusi

Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä muovikuusi. Aito kuusi olisi aivan ihana tuoksuineen, mutta valitettavasti sen lyhyt ikä ja kariseminen ovat hieman hankalia juuri nyt. Halusin kuusen esille jo hyvissä ajoin, ja se saa koristaa meidän olohuonetta luultavasti vähintään sinne loppiaiseen saakka. Kuusen alla meillä on hyvin perinteinen sydänkoristeinen kuusenalusmatto. Olisin kovasti halunnut tämän tekokuusen alle kuusenalushameen, jolla olisi saatu nuo rumat jalat piiloon, mutta niitä ei taida olla lainkaan Suomessa myynnissä? 

Kuusen väriteemana on kulta ja musta, ne sopivat mielestäni hyvin juuri meille. Meillä on olohuoneessa valtava lampunvarjostin, joka on ulkopuoleltaan punainen ja sisäpuoleltaan kultainen, joten kultainen oli ehdottomasti paras valinta hopean, kullan ja pronssin väliltä. Musta väri sopii meille henkilökohtaisten värimieltymysten vuoksi, ollaanhan me tällaisia synkkiä hevi-ihmisiä koko sakki. Joulukuusessa on myös kolme jouluhahmoa, jotka on lapsia varten sinne laitettu. Kaikki joulukuusenkoristeet ovat lapsuudenkodistani tai kirpputorilta valoja lukuun ottamatta.

  • Joulukuusi on koko huoneen keskipiste; valitse siis värit, jotka ehdottomasti miellyttävät koko perhettä. Kauniisti valaistu ja sommiteltu kuusi tuo ihan valtavasti iloa, eikä lisää kodin sotkuisuudentuntua omalla sekavalla koristelullaan. 
  • Kuusenkoristeilla voi helposti jäljitellä kodin omaa sisustusta; boheemi valitsee koristeiksi olkea ja maanläheisiä, tummiakin sävyjä, kun taas glamourissa, valkoisesta ylellisyydessä vallitseva koti täydentyy kuusella, joka on koristeltu runsailla vaaleita sävyjä, kimallusta, erilaisia heijastavia pintoja omaavilla koristeilla
  • Taaperot tuntuvat rakastavan muuntajia ja pistorasioita. Meillä kuusenvalojen muuntajan edessä pidetään taulua, se ei jostain syystä houkuttele neitiä ollenkaan luokseen. 

Ikkunoiden koristeleminen on varmaan kaikkein lapsiturvallisin tapa luoda joulutunnelmaa. Meillä ikkunoissa on tähtikoristeita, olohuoneessa suuri punainen tähti. Myös pöytäliinat ja tyynynpäälliset ovat omiaan vaihtamaan jouluvaihteen päälle olohuoneessa, meillä kylläkin tyynyjenpäälliset pysyvät samoina vuodenajasta riippumatta. Valot, niin kauniita kuin ne ovatkin, jätetään meillä minimiin energian säästämisen toivossa. Itse tykkään joulusisustusta rakentaessa valita huoneeseen kaksi tai kolme isompaa elementtiä ja piilottaa niiden lisäksi pieniä hauskoja yksityiskohtia sinne sun tänne. Kokonaisuus ratkaisee ja pääasia on, että kaikki viihtyvät.

Olisi tosi hauskaa kuulla, millainen teidän joulusisustus on, vai sisustatteko joulua varten mitenkään erityisesti?

Hauskaa alkuviikkoa!

Heidi

Mainokset

Mistä vaatteesi ovat peräisin?

P9270197.jpg

Tämän postauksen alkuperäisenä tarkoituksena oli tuoda esille niitä Suomessa toimivia ketjuliikkeitä, joiden eettiset arvot voisivat edes osittain jättää ostotilanteen jälkeen hyvän maun suuhun ja omatunnon puhtaaksi, ja näin helpottaa myös teidän lukijoiden keskuudessa seikkailevien eettisyydestä kiinnostuneiden kuluttajien työtä. Kahden päivän kirjoittamisen, vanhoihin muistiinpanoihini palaamisen ja aiheeseen perehtymisen jälkeen päädyin kyynelehtimään ahdistuksen vallassa työhuoneessani, koska en pysty tuottamaan teille sellaista postausta. En tullut tunteikkaaksi siksi, että postauksen julkaisu viivästyisi, vaan siksi, että edelleenkään vuonna 2018 en pysty suosittelemaan yhtäkään suomalaisten kuluttajien suosiossa olevaa ketjuliikettä. Ja nyt haluan kertoa teillekin, miksi muun muassa H&M, Asos, Benetton, Kappahl, Lindex, ja monet muut vaateliikkeet aiheuttavat minussa luotaantyöntävän ja jopa myötähäpeällisen reaktion. Mielipiteet tekstissä ovat omiani, ja faktatietojen lähteet on ilmoitettu lopussa. 

24.4.2013 Bangladeshissa romahti kahdeksankerroksinen vaatetehdas, joka on ollut suurin ja pysäyttävin viime vuosikymmenen aikana vaateteollisuuden tehtaissa sattuneista lukuisista onnettomuuksista. Romahduksessa kuoli yli 1100 henkilöä ja yli 2500 loukkaantui. Bangladeshissa ja monissa muissa meille länsimaisillekin kuluttajille vaatteita valmistavissa maissa raportoidaan jatkuvasti pienempiä ja keskisuuria tehdasonnettomuuksia, kuten romahduksia ja tulipaloja.

Valtaosa vaateteollisuuden yhtiöistä ja merkeistä käyttävät kehitysmaita tuotannossaan mahdollistaakseen näin mahdollisimman pienet tuotantokulut – ja edulliset hinnat kuluttajille. Tämän me kaikki jo tiesimmekin, eikö niin? Monet näistä yhtiöistä, kuten esimerkiksi Primark, Benetton, Mango, Zara ja H&M valmistuttavat vaatteitaan maissa, joissa on paljon parannettavaan työolojen turvallisuuteen littyen. Esimerkiksi huhtikuussa 2013 romahtanut Rana Plaza valmistutti Suomessakin tuttujen Mangon ja Benettonin vaatteita. Tämän onnettomuuden jälkeen saatiin aikaiseksi sopimus brändien ja ammattiliittojen välillä, jonka tavoitteena on järjestää ja taata työntekijöille turvalliset työolot tehtaissa. Sopimus onkin parantanut työturvallisuutta mm. Bangladeshissa, mutta se ei vielä tee vaateteollisuudesta merkittävästi eettisempää.

Vaateteollisuudella ja pikamuodin promoamisella ei ole mitään tekemistä järjen tai eettisyyden kanssa. Esimerkiksi pitkään silmätikkuna ollut H&M pärjää vaateteollisuuden eettisyyttä mittaavissa vertailuissa kanssasisariaan paremmin, koska sen on täytynyt vuosien mittaan tehdä parannuksia toimintaansa. Vaikka H&M onkin listattu esimerkiksi monia suomalaisia kuluttajia vaatettavia yrityksiä eettisemmäksi, olot tehtailla eivät silti yllä läheskään sille tasolle, joka saisi minut muuttamaan mieltäni vaateteollisuuden oksettavista toimintamalleista. Kehitys on aina hyvä juttu, mutta esimerkiksi juurikin H&M:llä olisi paljon enemmän annettavaa, mitä se tällä hetkellä työntekijöilleen tarjoaa. Yhtiö lupasi viisi vuotta sitten, että se takaa elämiseen riittävät palkat ompelijoille (yhteensä noin 850 000 ompelijalle) tämän vuoden (2018) loppuun mennessä. Tähän mennessä ei ole nähty merkittäviä tekoja näiden suurien lupausten lunastamiseksi. Yhtiö on myös yrittäny nostaa arvoaan julkaisemalla Conscious -malliston, mutta kyllä tyhmempikin tajuaa, ettei yksi kestävää kehitystä tukeva mallisto  ole suuren yrityksen aiheuttamassa pahassa edes tyhjän pelastusrenkaan arvoinen. H&M on epäluotettava ja kuluttajia vedättävä vaateliike, jonka halvat hinnat kustantavat sille vain ihmisarvoa polkevan, huonot arvot omaavan riistäjäyrityksen tittelin. Tässä kohtaa voisin lainata Riikka Moilasenkin käyttämää ihmisroska -termiä ja kohdistaa sen näiden työntekijöiden palkasta ja työoloista päättäviin tahoihin.

Suurin osa pikamuotia tuottavista yrityksistä ei maksa työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Esimerkiksi H&M:n, Kappahlin ja Lindexin vaatteita valmistavassa tehtaissa työntekijöille maksetaan vain noin puolet siitä, noin 73 euroa kuukaudessa. Suostuisitko sinä työskentelemään siihen hintaan? Entä jos sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa? Jos vaateketjujen pomot avaisivat silmänsä ja nostaisivat päänsä pois omista perseistään, he voisivat palkkoja korottamalla nostaa tuhannet työntekijät perheineen pois köyhyydestä. Ja nyt on ihan turha tulla vinkumaan, että ”no jos ei näitä yriyksiä olisi, niin ei olisi myöskään työpaikkoja.” Please.

Kuluttajasta voi tuntua siltä, ettei mitään ole tehtävissä. Jos mitään ei ole tehtävissä, niin miksi vaivaisit päätäsi asialla? Ostat sen alle viisi euroa maksavan t-paidan ja mukavat epäekologiset halvat farkut ajattelematta sen enempää sitä ihmistä maailman toisella puolella, jonka palkka näiden tuotteiden valmistuksesta on vain murto-osa omastasi. Miksi se sinua kiinnostaisi? Kuluttajat ja tietämättömyys ovat suuri tekijä tässä leikissä. Yhdellä ihmisellä on vapaus valita, suurella joukolla yksittäisiä ihmisiä on voimaa. Jos suuri joukko kuluttajia alkaisi vaatimaan vaatteiltaan enemmän senkin uhalla, että vaatteet tulisivat tulevaisuudessa maksamaan muutaman euron enemmän, yhtiö saattaisi jopa kuunnella ja alkaa tehdä tarvittavia muutoksia. Ongelmana tässä on vain se, että suurinta osaa kuluttajista ei joko kiinnosta tai he eivät tiedä näistä asioista mitään. Ja tätä asiaa ei yhtään helpota se, että osa vaateketjuista ei pidä tuotantoketjujaan läpinäkyvinä.

Kunpa voisin kohota Suomen ylle ja suurella megafonilla kailottaa koko Suomen kansalle kovaan ääneen heidän kulutusmallinsa aiheuttamasta valtavasta tuhosta, auttaa heitä tekemään parempia ratkaisuja ja kannustaa heitä nousemaan pikamuotia vastaan. Mutta en voi. Voin kirjoittaa teille täällä vinkkejä, faktoja ja mielipiteitä, ja omalla kulutusmallillani antaa esimerkkiä muille. Mitä sinä sitten voisit tehdä?

  1. Ensimmäinen askel on tiedostaa se, mitä vaateteollisuuden kulisseissa tapahtuu, ja tehdä valinta. Haluanko maksaa alle 5 euroa tästä paidasta, jonka tekijä elää muutamalla kympillä kuussa, jolla ei ole varaa terveydenhuoltoon, lastensa ruokkimiseen ja joka tekee aivan järjettömän pitkiä työpäiviä tehtaassa, jonka turvallisuudesta ei voi olla varma.  Olenko tietoinen siitä, että tämän paidan materiaalit on saatettu hankkia ympäristön ja koko maapallon hyvinvoinnin kustannuksella, ja puuvillan on saattanut kerätä pakkotyöhön otettu henkilö. Vai pitäisikö minun kuitenkin hieman enemmän nähdä vaivaa ja tutkia, mistä voisin saada eettisesti valmistetun paidan, joka maksaa ehkä enemmän, mutta todennäköisesti kestää pidempään ja tukee hyvää tekevän yrityksen toimintaa.
  2. Osta vain tarpeeseen, älä shoppaile pelkän shoppailun ilosta. Ostamalla helposti toisiinsa yhdisteltäviä, aikaa ja kulutusta kestäviä vaatteita pystyt rakentamaan itsellesi upean hyväntahtoisen vaatekokoelman.
  3. Kierrätä vaatteet, joita et enää tarvitse ja osta myös itse käytettyjä vaatteita. Omasta mielestäni esimerkiksi pikkulapsille ei ole mitään järkeä ostaa pelkästään uusia vaatteita, koska ne kuitenkin ovat käytössä niin pienen ajan. Suurin osa meidän lapsille hankituista vaatteista on joko kirpputoreilta tai sukulaisilta saatuja, osa uusia ja osa käytettyjä. Antille pystyy jo ostamaan pikkuhiljaa ihan uuttakin kasvun pikkuhiljaa hidastuessa, mutta 1- ja 4-vuotiailleni en uusia vaatteita juurikaan hanki. Onneksi suurin osa esikoisen vaatteista on laadukkaita, ja kestävät vielä pikkuvelje, jotkut jopa pikkusiskonkin käsittelyn.
  4. Ota selvää, missä ja miten vaatteesi on tehty. Epäeettisesti valmistettu vaate voi yhtä hyvin olla kallis kuin halpakin, eikä hinta kerro mitään tuotteen alkuperästä ja sen valmistuttajan arvomaailmasta. Myös tuotteille annetut sertifiointimerkit kannattaa kyseenalaistaa.

Tässä tulikin hieman ajatusvirtaa koskien vaateteollisuuden epäeettisyyttä. Aiheesta on vaikeaa saada koottua sellaista kaikenkattavaa kokonaiskuvaa, kun mukaan pitäisi ottaa eettisten arvojen lisäksi ekologisuus ja tietysti tämä hullu kulutusmalli, mikä suomessakin vallitsee. Kyllä jollain tasolla kuluttajienkin pitäisi sisäistää se, ettei vaatteita (tai mitään muutakaan) kannata ostaa muutamaa käyttökertaa varten, ja että laatuun olisi paljon tärkeämpää panostaa kuin määrään. Kirjoittelen seuraavassa vaateteollisuutta koskevassa postauksessa omia suosikkejani eettisiä arvoja kannattavien vaateliikkeiden osalta, joista, uskokaa tai älkää, löytyy myös niitä edullisempiakin vaihtoehtoja.

Ps. Jos olette tiedonjanoisia tai muuten kiinnostuneita aiheesta, niin kannustan teitä seuraamaan esimerkiski Fair Actionin ja Eetti.fi:n sivuja.

Hyvää torstai-iltaa kaikille!

<3:llä Heidi

 

Lähteet: http://www.fairaction.se, http://www.eetti.fi, http://www.yle.fi ja omat muistiinpanot eri tahojen julkaisemista uutisista ja tiedotteista aiheeseen liittyen.

Testissä MOSSA:n hedelmähappokuorinta ja kosteusvoide + ARVONTA

 

P9270201.jpg

MOSSA on Ecocert- sertifioitu, vielä suhteellisen tuore luonnonkosmetiikkasarja. MOSSA:n tuotteet valmistetaan Latviassa, ja se on suomalaisissa blogeissa jo nimettykin suositun luonnonkosmetiikkamerkki Mádaran edullisemmaksi pikkusiskoksi.

MOSSA:n tuotteet on jaettu kohderyhmän iän ja ihotyypin perusteella kahdeksi eri tuoteryhmäksi; Youth Defence 20-30 -vuotiaille sekä Age Excellence yli 35 -vuotiaille. Tietenkin tuotteita voi käyttää sekaisinkin, ja itselläni testissä onkin nyt Age Exellence Miracle Peel -hedelmähappokuorinta sekä Youth Defencen kosteusvoide. Pakkauksen takaa näkee vielä ikäjanan, joka määrittelee tuotteen sopivuuden käyttäjän iän mukaan, ja kuorintanaamion jana oli 25-vuotiaista ylöspäin. MOSSA:n kaikkien tuotteiden kulmakivenä ovat pohjoismaiset marjat, kun taas valmistuttajansa Mádaran kulmakivenä toimivat yrtit. Marjojen käyttäminen tuotteissa on yksi keino, joka on mahdollistanut MOSSA:lle alhaisemman hinnan. Tuotteita jälleenmyy muun muassa Biodelly sekä Natural Goods Company, ja tuotteita löytää myös hyvin varusteltujen apteekkien sekä Sokosten ja Sokos Emotionien hyllyiltä. Itse kävin ostamassa tuotteet testattavaksi Hämeenlinnasta Goodmanin Sokos Emotionista, jossa on todella laaja ja kattava valikoima erilaista luonnonkosmetiikkaa. Tuotteita ja niiden raaka-aineita ei missään valmistuksen vaiheessa ole testattu eläimillä, mikä on itselleni ensisijaisen tärkeää.

P9270204.jpg

P9270205.jpg

P9270208.jpg

P9270207.jpg

Age Excellence Miracle Peel ja Youth Defence Hydration

Miracle Peel -kuorintavoide on valmistettu mustia seljan marjoja hyödyntäen, ja se sisältää sekä antioksidantteja että luonnollisia AHA-hedelmähappoja (Alpha Hydroxy Acid). Tuote lupaa elvyttää ihoa, silottaa pieniä juonteita, häivyttää pigmenttiläiskiä, sekä pienentää ihohuokosia. Tuote tuoksuu voimakkaasti pahvipakkauksenkin läpi, joten tuoksuherkillä tämä tuote ei varmasti ole kaikista miellyttävin. Jostain syystä tuoksu kuitenkin haihtuu pakkauksen avatessa melko hyvin, eikä itse tuote tuoksu kasvoilla enää läheskään ennakko-oletuksen mukaisesti. Purkkia on tärkeää ravistella ennen käyttöä, koska tuote meinaa seistessään hieman erottua. Tuotetta levitetään huolellisesti puhdistetuille kasvoille. Se levittyy iholle ohueksi kerrokseksi, eikä juurikaan tunnu tai näy kasvoilla vaikutusaikansa kuluessa. Vaikutusajaksi suositellaan 5-15 minuuttia, ja liikkeelle lähdetään lyhyemmästä vaikutusajasta sitä käytön jatkuessa pidentäen.

Viisi minuuttia kuluu kuin siivillä, eikä vaikutus näy tai tunnu vielä ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Rohkaistuin pidentämään vaikutusaikaa seuraavalla kerralla suoraan 15 minuuttiin, ja tällöin tuote hieman tuntui kylmän ilman kuivattamissa nenänpielissäni. Iho tuntui jo toisen käyttökerran jälkeen hieman pehmeämmältä, mutta ihohuokosiin tai juonteisiin ei vaikutusta vielä tullut. Jatkan tuotteen käyttöä ja kerron kyllä kokemuksia jatkossa. Kaiken kaikkiaan tuote oli ihan kiva, ei mitenkään maata mullistava. Olisin odottanut tuotteelta hieman enemmän kihelmöintiä, tai edes jotain, joka olisi viitannut hedelmähappojen läsnäoloon.

Youth Defence Hydration Blueberry -kosteusvoiteesta sen sijaan minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Kosteusvoide sisältää mustikkaa ja E-vitamiinia. Tuote lupaa iholle syväkosteutusta, juonteiden silottuvan ja sen antioksidanttien luvataan suojaavan ihoa haitallisilta ympäristösaasteilta ja näin viivästyttävän ikääntymistä. Tuote oli ihanan paksua, ja vaikka se on osoitettu normaalille ja sekaiholle, ei pintakuiva ihoni alkanut hilseillä tuotteen alla koko päivänä. Ihoni hilseilee välillä jopa kuivalle iholle tarkoitettujen kosteusvoiteiden alla, joten olen tästä todella innoissani. Voide levittyy tasaisesti, tuoksuu miellyttävälle ja tekee ihon tasaisen pehmeäksi. Voiteen päälle on helppo rakentaa päivän meikki ja se sopii mainiosti myös yövoiteeksi. Vielä meikit putsattuani illalla pystyin tuntemaan, kuinka ravittu ja pehmeä ihoni oli. Tähän tuotteeseen olen todella tyytyväinen, ja se jää ehdottomasti yhdeksi luottotuotteeksi vegaanikosmetiikalla täyttyvään kaappiini.

MOSSA:n tuotteiden testaus jatkuu, ja varsinkin tuosta hedelmähappokuorinnan vaikutuksesta tulen kertomaan vielä jatkokuulumisia.

Nyt teilläkin on mahdollisuus päästä testaamaan näitä kahta tuotetta! Osallistu tuotteiden arvontaan seuraamalla blogiani Instagramissa (@heidii.susanna) ja/tai WordPressissä klikkaamalla oikeassa sivupalkissa näkyvää ”seuraa Heidi from the North” -painiketta, ja kommentoi alle, että olet mukana arvonnassa. Muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi, jotta tuotteet saadaan toimitettua mahdollisimman pian arvonnan jälkeen. ❤ Arvonta-aika päättyy sunnuntaina 7.10.2018 klo.14. Onnea arvontaan!

Tehtävälista loppuvuodelle 2018

2018-09-26-15-22-58-077.jpg

Havahduin tässä eräänä iltana tutkimaan keittiön seinällämme roikkuvaa kalenteria hieman tarkemmin. Mitä ihmettä, on jo syyskuun loppu! Olin järkyttynyt monestakin eri syystä; ensinnäkin meiltä on unohtunut Eetun 4-vuotiaan neuvolääkärikäynti ihan kokonaan, se olisi ollut jo pari viikkoa sitten. Hupsista. Sen lisäksi tajusin, että Antin 6-v synttärit lähestyvät aivan liian kovalla vauhdilla, eikä kaverisynttäreiden kutsujakaan ole vielä lähetetty. Ne onneksi pidetään vasta varsinaisen syntymäpäivän jälkeen lauantaina, ja sukulaissynttärit taas oikeaa päivää edeltävänä sunnuntaina, eli neljän (!) yön päästä. Onnea sukulaisten ja minun osaltani tällä kertaa on se, että juhlat on sovittu järjestettäväksi paikallisen kahvilan tiloissa.

Aika on käsite, joka on saanut eskarin ja kerhon myötä ihan uudenlaisen merkityksen; sitä ei ole. Tai on, mutta sen hyödyllisesti käyttäminen on minulle vieläkin vähän mysteeri. Aamupäivät maanantaista keskiviikkoon menevät edestakaisin kulkiessa, kun Antti menee yhdeksään, Eetu kahteentoista, Antti pääsee yhdeltä ja Eetu kolmelta. Se lisäksi A:n työvuorot vaihtelevat kolmessa vuorossa, eli aamuvuoroissa hoidan aamupäivät yksin, ja yövuoroissa ainakin viemiset. Eikä se siis haittaa yhtään, mutta jos sattuukin olemaan Eveliinan kiukkupäivä tai yksikin lapsista sairaana, niin välillä mietin, että kuinkas tämä homma nyt hoidetaan. Olen kyllä salaa äärimmäisen onnellinen auton ostosta, vaikkei sillä tuollaisten lyhyiden (oikeasti, 750m-1km) matkojen ajelu ole todellakaan ekologista. Välillä on turvauduttava siihen kuitenkin, esimerkiksi juurikin, jos joku lapsista on kipeänä.

P9260169.jpg

P9260191.jpg

Aloin ajankulun aiheuttamalta järkytykseltä toivuttuani pohtimaan, kuinka saisin tästä loppuvuodesta enemmän irti. Aiemmin jo kirjoittelin, että voisin ottaa hyötykäyttöön sen ajan, kun Antti ja Eetu ovat yhtä aikaa poissa kotoa eli klo. 12-13 välisen ajan, mutta aika pian tajusin, ettei siitä käyttöön jää kuin noin puolisen tuntia, jos sitäkään. Näin ollen mieluummin röhnötän sen puoli tuntia puolikuolleena sohvalla tai käytän koiran lenkillä, kuin että yrittäisin saada siitä ajasta yhtään enempää irti. Aamupäivät ja illat lasten mentyä nukkumaan ovat sitä aikaa, kun luovuuteni on parhaimmillaan, joten ainoa keino on antaa mahdollisuuksien mukaan aamut miehen käsiin (eli joka kolmas viikko hänen ollessaan iltavuorossa) ja tehdä osa hommista illalla. Lapset onneksi väsyvät nopeasti päivän touhujen jäljiltä, ja nukkumaanmenoaika on hieman aikaistunut kesään verrattuna. Kiitos tästä suuresti kerhon ja eskarin työntekijöille! Koska arki on vähän tällaista aivosumua, en luultavasti tule tavoittelemaan tai edes ehdi haaveilemaan mistään erityisestä ilman erillisiä toimenpiteitä. Tämän vuoksi kirjoitin ylös listan asioista, joita haluan vielä tämän vuoden puolella tehdä, ja pyrin toteuttamaan listan kohdat parhaani mukaan vuoden loppuun mennessä.

Kirjoita vähintään 30 postausta vuoden loppuun mennessä. Haluan pitää kiinni säännöllisestä postaustahdista, sillä kirjoittaminen on valokuvaamisen ohella minulle ainoa luova harrastus. Haluan pitää kiinni siitä, että teen myös itseäni kiinnostavia ja inspiroivia asioita, en keskitä ihan kaikkea energiaani lapsiin ja perhe-elämään.

Löydä ihana ekologisista materiaaleista valmistettu toppatakki. Minulla ei ole toppatakkia, sillä edellinen 6 vuotta vanha takkini lensi roskikseen viime keväänä. Takki palveli minua todella hyvin, ja sen kunnosta kyllä huomasi, että käytetty sitä olikin. Neppareista oli jäljellä enää pari hassua, vyötärönauha oli ihan rispaantunut ja vetoketju oli ollut rikki jo vuoden (kyllä, käytin takkia silti). Ulkonäöltäänkin takki oli jo ihan kulahtanut, eikä hupun keinokarva ilmeisesti tykännyt siitä, kun joutui vangossa muun pyykin mukana pesukoneeseen. Voitte varmaan kuvitella. Siksi olisi ajankohtaista löytää uusi toppatakki ennen, kuin mittari lähestyy -10 astetta. Jos teillä on jotain vinkkejä kestävän kehityksen ja eettisten arvojen mukaan valmistetuista talvitakeista, niin otan kaikki vinkit avosylin vastaan!

Vie puhelin korjaukseen. Puhelimen näytön yläkulmassa on pieni särö, joka pitäisi korjata. Puhelimella on Gigantin tuoteturva, joten korjaaminen ei maksaisi minulle mitään, olen vaan todella laiska hoitamaan tällaisia asioita. Myös vanhan Nikon1 kamerani näytön korjaamisesta pitäisi kysyä vakuutusyhtiöltä. Eve pudotti kameran huomaamattani kivilattialle, ja näyttö meni tuhannen pirstaleiksi.

Haluan käydä kahvilassa yksin, ilman lapsia. Tarvitseeko sanoa enempää?

P9260133.jpg

P9260182.jpg

Miehen kanssa olisi ihanaa päästä vielä ainakin kerran, parhaassa tapauksessa kaksi kertaa treffeille tämän vuoden puolella. Edellisen kerran olimme ”kahden” Tampereella Saarihelvetti -nimisillä metallifestareilla, ja sitä edellisen kerran hääpäivänä maaliskuussa, kun kävimme elokuvissa ja ulkona syömässä. Deittailu on siis hieman jäänyt, mutta onneksi arjessakin pystyy pitämään sitä perään kuulutettua kipinää yllä pienillä teoilla, kosketuksilla ja sanoilla.

Vastaa edes yhteen tapahtumakutsuun myöntävästi. Olen kieltäytynyt oikeastaan järjestelmällisesti kaikista tapahtuma- ja juhlakutsuista, mitä olen saanut blogiin tai muuhun liittyen kevään jälkeen. Kävin silloin IBA -tapahtumassa, ja valitettavasti päädyin sinne loppujen lopuksi ilman seuralaista. Ahdistuneisuushäiriöinen Heidi ei nauttinut tilanteesta yhtään, mutta onneksi juttuseuraa (tai ainakin porukka, jonka kanssa seistä) löytyi muutamista ihanista bloggaajista. Pieni trauma kyllä jäi siitä, kuinka yksinäiseksi pystyi itsensä tuntemaan, vaikka ympärillä oli kymmeniä muita ihmisiä.

Uskalla ottaa asukuvia. Mulle asukuvien, tai ihan muutenkin julkisella paikalla ulkona kuvien ottaminen on aika vaikeaa. Ajattelen ihan liikaa, että mitähän nuokin ohikulkijat nyt mahtavat ajatella, kun me tässä kuvaillaan, vaikka luultavasti tuntemattomat eivät puolen minuutin jälkeen enää edes muista nähneensä mitään.

Tee valokuvausmatka pohjoiseen. Tämän toteutuminen olisi aivan sanoinkuvailemattoman upeaa. Kuvitelkaa Lapin luonto syysruskassa tai pienen pakkasen kuuraamana? Auringon hidas nousu Lapin puiden ylle tai lasku tuntureiden taakse. Aika hauskaa, että toiset haluavat reissuun etelän lämpöön hankkimaan melanoomaa ja toiset hytisemään pohjoiseen pelkkien kauniiden kuvien toivossa? Niin me ollaan kaikki erilaisia.

Tässä olisi nyt muutaman kohdan lista asioista, joita tavoittelen vielä loppuvuodelle. Mikään näistä ei ole ylivoimainen tai mahdotonta toteuttaa, mutta osa niistä kyllä vaatii oikeasti sitä oman ajan ja tilan ottamista, joka perheenäidille ei aina tapahdu sormia napauttamalla. Kaiken tämän taustalla kai onkin halu päästä pikkuhiljaa takaisin omien juttujenkin pariin, ja olla myös itselleni tavoitettavissa. Ihminen on kuitenkin yksilö, ei kukaan muutu äidiksi tai isäksi tultuaan miksikään kyborgiksi, joka voi seuraavat 18+ vuotta elää täysin toisten ehdoilla. Vai muuttuuko?

Suukkoja,

Heidi

Pätkäpaasto

P9200042.jpg

Pätkäpaasto on tavalla tai toisella kuulunut elämääni jo jokusen vuoden ajan. Aina en kuitenkaan ole tiennyt nimitystä tälle elämäntavalle, jossa syömistä rajoitetaan iltaa kohden, jotta saataisiin aikaiseksi mahdollisimman pitkä paasto yön ajaksi. Vasta kaksi vuotta sitten kuulin pätkäpaastoamisesta, ja rakastuin siihen ihan täysin.

Pätkäpaasto

Pätkäpaasto (intermittent fasting) tarkoittaa sitä, että vuorokauden aikainen ruokailu rajataan tietyn aikaikkunan sisään, ja sen tavoitteena on ihan puhtaasti terveys; pätkäpaastoaminen muun muassa hillitsee verensokeria, parantaa aivojen toimintaa ja parantaa kestävyyttä. Halutessaan ei tarvitse muuttaa normaalia ateriamääräänsä tai ruokailutottumuksiaan, mutta itselläni pätkäpaasto aika luonnollisesti vähentää aterioiden määrää sekä hillitsee ruokahalua. Tämä tietysti johtaa aluksi ylimääräisten nesteiden ja kuona-aineiden poistumiseen kehosta, ja pitkällä tähtäimellä mukaan tulevat muut lukuiset pätkäpaastoamisen terveyshyödyt. Ruokahalun ja mielitekojen laantuminen voivat näin vegaanin näkökulmasta olla myös haaste, sillä vegaanin täytyy syödä vielä tavallistakin enemmän ylläpitääkseen tervettä painoa. Omalla kohdallani en ole huolissani painon lievästä laskusta, koska normaalipainoni on aina ollut hieman bmi-taulukon mukaisen normaalipainon alapuolella. Noin 48-49 -kiloisena voin hyvin, veriarvoni ovat hyvät, energiatasoni ovat parhaimmillaan ja olen erittäin tyytyväinen myös ulkoisesti itseeni. Ulkonäöstäni pidän nykyään aiempaa enemmän myös hieman suurempana, mutta tuo on se ideaalinen paino, jossa vaan voin kokonaisvaltaisesti todella hyvin.

Pätkäpaasto ei ole laihdutuskuuri

Toisin kuin moni luulee, pätkäpaasto ei todellakaan ole mikään laihdutuskuuri tai oikotie onneen. Laihduttamisen muotona pätkäpaasto toimii vasta, kun päivittäinen kalorimäärä rajataan oman henkilökohtaisen energiatarpeen alle tai vastaavasti jos kulutusta kasvatetaan. Itsessään pätkäpaasto ei ole laihdutusmetodi, mutta pitkään epäsäännöllisesti ja epäterveellisesti eläneelle henkilölle voi kuin voikin tulla yllätyksenä, että laihtumista (a.k.a nesteenpoistumista) tapahtuu jo pelkkien ruokailujen aikatauluttamiseen tehtyjen muutosten jälkeen. Pätkäpaasto on kuitenkin ihan loistava keino laihdutuksen tukemiseen; kun syömisikkuna rajataan esimerkiksi 8 tunnin ajalle päivästä, on melko yksinkertaista jättää esimerkiksi iltapala kokonaan väliin. Ilta onkin monelle se haasteellinen aika painonhallintaa ajatellen, kun mieliteot iskevät ja siinä Netflixiä katsellessa tai baari-illan jälkeen tekee mieli herkutella tai tilata pizzaa. Jo tästä tavasta luopumalla ja rajaamalla ateriat esimerkiksi klo 10 ja 18 välille, voi laihtua merkittäviä määriä vuodessa.

Pätkäpaastoaminen ns. täysillä kaloreilla (itselläni vegaanina noin 2200-2300 kcal) ei laihduta, mutta monet muut terveyshyödyt kuitenkin tulevat esiin.

P9200044.jpg

P9200046.jpg

Pätkäpaastoamisen hyödyt

Pätkäpaastoaminen tasaa verensokeria, vähentää turvotusta, polttaa rasvaa ja laskee insuliinitasoa. Pätkäpaastoaminen myös auttaa lihasmassaa säilymään tavallista laihdutusta tehokkaammin, mikä osaltaan taas on edullista mm. rasva-aineenvaihdunnan kannalta. Itselleni pätkäpaastoaminen sopii aivan loistavasti, sillä en tykkää syödä heti aamusta, ja olen juurikin sellainen hurja iltaherkuttelija. Pätkäpaaston voi ottaa osaksi ihan tavallista elämää, eli siitä voi tehdä ihan elämäntavan itselleen. Tällöin tietysti tulee huolehtia vitamiinien ja muiden ravintoaineiden riittävästä saannista.

Moni on kysynyt, että kuinka jaksan juosta itselleni tavallisia 10-12 kilometrin lenkkejä, vaikka paastoan 16-18 tuntia vuorokaudesta. Vastaus on, että ihan helposti. Olo on pätkäpaaston ansiosta energinen ja kroppa jakaa pitkän treenin aikana myös hyvin tasaisesti polttoainetta, jolloin juoksu kulkee. Ainoa haaste itselleni oli aluksi lenkkien ajoittaminen, mutta paras aika juuri minulle on lenkkeillä noin 1,5 tuntia joko aamupalan tai lounaan jälkeen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki me olemme silti erilaisia, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jos kuitenkin haaveilet terveydentilasi kohentamisesta, turvotuksesta eroon pääsemisestä tai jopa siitä laihtumisesta, niin suosittelen pätkäpaastoa ihan sataprosenttisesti.

Pätkäpaastoamisen aloittaminen

Pätkäpaaston aloittaminen on aika matalan kynnyksen juttu, sillä sinun ei halutessasi tarvitse vähentää päivittäistä kalorimäärääsi ollenkaan. Saat myös ihan itse valita mihin aikaan haluat syödä ja mihin aikaan paastota; sopisiko sinulle paremmin aikaiset ateriat ja pitkä paasto alkuillasta seuraavaan aamuun, vai syötkö mieluummin iltapainotteisesti? Itse pidän ruokaikkunan aikalailla keskellä hereilläoloaikaani, koska se sopii juuri minulle parhaiten. Pätkäpaastoamista voi toteuttaa monella eri tapaa, itse pidän sopivimpana 16/8 versiota, jossa paastotaan 16 tuntia ja syödään 8 tunnin aikana. Myös 18/6 versio on tehokas ja vielä ihan miellyttävä tapa. Pätkäpaaston voi toteuttaa myös täydellisten paastopäivien avulla, jolloin paastoat esimerkiksi 2 päivää viikosta noin 500 kilokalorilla ja loput 5 päivää syöt normaalisti. En koe tätä keinoa hyväksi itselleni, koska sairastan migreeniä, ja migreeni laukeaa todella helposti pitkän paaston aikana.

Pätkäpaasto sopii äitiyteen kuin nenä päähän, koska itselläni ei oikeasti ole aikaa istua alas syömään ihan viittä kertaa päivässä, vaikka lapset niin monta ateriaa meillä saavatkin. Välillä on ihan pakko hoitaa lasten syödessä esimerkiksi keittiön siivous pois alta. Vaikka ehtisikin lasten kanssa istumaan, ei sitä omaa lautasta aina alas asti saa lämpimänä. Siksi nautin todella paljon aamuista nykyään, kun saan keskittyä tekemään lapsille superihanat aamupalat ja istua ihan rauhassa heidän syödessään, jutella päivän tulevista touhuista, eskaripäivän teemasta ja kerhopäivän aktiviteetista. Esikoisen esikoulu alkaa yhdeksältä, jonka jälkeen teen usein nuorempien lasten kanssa lyhyen visiitin puistoon tai lenkin koiran kanssa. Kotiin palaamme kymmenen aikaan, jolloin Eveliina menee nukkumaan ja Eetu menee hetkeksi leikkimään omia leikkejään ennen kerhonalkua; tämä on se hetki, kun itse saan keittää kahvit ja syödä oman aamupalani ihan rauhassa. On tavallaan vähemmän stressattavaa, kun ei aamusta ja illasta tarvitse huolehtia enää omasta syömisestään, vaan voi keskittyä perheeseen ja vaikka kotitöihin.

P9200045.jpg

I have been practicing  16/8 intermittent fasting for some years now. For a few months I have stopped but I always go back to it again. It is the easiest and healthiest way for me to stay (and sometimes return) in my personal ”ideal weight” which for me would be about 106-108 lbs. Intermittent fasting stabilizes blood sugar levels, drops insulin levels, boosts brain function and helps your body to save muscles and burn fat. As a mother of 3, Intermittent fasting has made my mornings and evenings stress-free because I don’t have to worry about my own meals during those hectic times.

Oletko sinä koskaan kokeillut pätkäpaastoa tai haluaisitko kokeilla? Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin kysy ihmeessä!

Have you practiced intermittent fasting, or would you like to? Ask me anything, I would love to help you out!

 

Millainen olisi unelmapäiväni?

Aloitetaan viikonloppu pienellä positiivisuuspelillä. Positiivinen ajattelu ja optimistinen lähestymistapa elämään ovat aina hyvinvointia tukevia toimintamalleja. Ne tukevat mielesi positiivista ajattelua ja alat nähdä enemmän vaivaa saavuttaaksesi unelmasi ja lisätäksesi onnellisuutta.

Tiedämme toki, että kukaan ei voi olla aina onnellinen. Tärkeämpää on se, että tuntee onnellisuutta päivittäin, koko päivää ei tarvitse, eikä aina voikaan, olla onnellinen. Alakulon ja stressin tunteet kuuluvat myös normaaleihin arkisiin tunnetiloihin, jatkuva alakulo ei kuulu normaaliin elämään. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja matkan varrelle sattuu jos jonkinmoisia esteitä. Niitä tulee, vaikka kuinka yrittäisit niitä välttää. Vastoinkäymisten pelkäämisen sijaan voit käyttää mielenvoimaasi ja muuttaa suhtautumistapaasi vastoinkäymisiä kohtaan. Positiivisella ja optimistisella ajattelulla elämän vastaan työntämät haasteet tuntuvat helpommin selvitettäviltä kuin negatiivisessa ja epätoivoisessa mielentilassa. Tällä onnellisuuspelillä saat jonkinlaisen konkreettisen käsityksen siitä, mistä haaveilet ja mitä voit tehdä haaveidesi saavuttamiseksi.

P9200071.jpg

Minun täydellinen päiväni olisi tällainen:

Herään 7:30 aurinkoisena perjantaiaamuna. On lämmin päivä, noin 18 astetta. Lapset heräilevät hiljalleen, olemme kaikki nukkuneet hyvät yöunet. Jopa kuopus, hän ei ole herännyt yöllä kertaakaan rinnalle. Miehelläni on tänään lyhyt päivä töissä, eikä hänen tarvitse vielä nousta ylös.

Kävelen keittiöön ja käynnistän kahvinkeittimen. Syömme aamiaiseksi terveelliset puuroannokset marjoineen ja maapähkinävoineen, kahvi huuhtelee kehostani viimeisetkin väsymyksen rippeet. Aamu sujuu mukavasti, lapset käyttäytyvät, pukeutuvat reippaasti ja ovat ajoissa valmiina lähtöön. Otamme koiran mukaan ja lähdemme kävelemään kohti eskaria. Antti juoksee ystäviensä luokse ja heiluttaa heipat. Me lähdemme pienelle kävelylle puistoon, jossa kaksi nuorimmaista voivat leikkiä ilman huolen häivää.

P9210022.jpg

Kymmeneen mennessä olemme palanneet takaisin kotiin, Eveliina on nukahtanut rattaisiin ja iskä on alkanut heräillä. Me pussaillaan ja halaillaan hetki ennen kuin lähdemme kaupunkiin syömään terveellisen vegaanisen lounaan. Lounaan jälkeen nappaamme vielä smoothiet mukaan ja viemme mieheni töihin. Haemme Antin eskarista yhdeltä ja kotiin päästyämme lapset ovat valmiita päikkäreille. He menevät sänkyihinsä ilman ylimääräistä sähellystä. Kun he nukkuvat, ehdin editoida kuvia ja viimeistellä postauksen huomiselle. Minulle jää vielä aikaa keittää kahvia ja katsoa yksi jakso The Crownia Netflixistä ennen kuin lapset heräävät hyvin levänneinä. Syömme välipalaksi hedelmäsalaattia ja vegaaniset korvapuustit. Sen jälkeen leikimme takapihalla iltapäivän auringossa, kunnes mieheni saapuu kotiin kuuden aikaan. Hän lähtee lasten kanssa vanhempiensa luokse, ja minä lähden bloggaajaystäväni kanssa valokuvaamaan. Lapset ja mies syövät päivällisen isovanhemmilla, joten minun ei tarvitse huolehtia ruoan valmistuksesta tai keittiön siivoamisesta enää loppupäivänä. 

Illalla noudan perheeni isovanhemmilta ja menemme kotiin. Katsomme yhdessä telkkaria ja syömme iltapalaa olohuoneessa. Lapset menevät nukkumaan yhdeksältä ja nukkuvat yönsä rauhassa. Minä ja mieheni vietämme loppuillan keskittyen toisiimme.

Unelmapäiväni olisi täynnä rakkautta, onnellisuutta ja hyvää energiaa. Minulla olisi aikaa itselleni, mutta myös erityisiä yhteisiä hetkiä miehen ja lasten kanssa. Söisin terveellisesti ja minulla olisi itsevarma olo itsestäni koko päivän. Tämän saavuttaminen ei itseasiassa olisi edes kovin vaikeaa, minun ei tarvitsisi tehdä kovinkaan monia muutoksia saavuttaakseni sen. On usein omaa laiskuuttani tai oman mielentilani syytä, etten saavuta sellaista onnellisuustasoa, jonka voisin aivan hyvin saavuttaa vaikka joka päivä. Ensimmäinen askel tämän saavuttamiseksi olisi korjata unirytmi, sillä valvotut yöt ovat suurin tekijä siinä, miksei minulla ole energiaa aina pitää huolta itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Unirytmin korjaamiseksi minun pitäisi lopettaa yöimetykset ja auttaa Eveliinaa nukkumaan koko yön läpi omassa sängyssään.

Kannattaa kirjoittaa ihan ylös, millainen oma unelmapäiväsi voisi olla. Näin näet silmiesi edessä, kuinka unelmapäiväsi eroaa tavanomaisesta arjestasi, ja pystyt pohtimaan keinoja sen saavuttamiseen. Itse aloitan myös toimenpiteet oman unelmapäiväni saavuttamiseen jo tänään, ja Eveliina menee tänään nukkumaan omaan sänkyyn. Ehkä yksi unelmapäivä johtaisi pian toiseen, kolmanteen ja neljänteen, ja pian huomaisinkin eläväni huomattavasti energisempää elämää kuin tällä hetkellä.

Millainen sinun unelmapäiväsi olisi, ja mitä sinun pitäisi tehdä sen saavuttamiseksi?

Rakkaudella,

Heidi

Healthy vegan pizza

DSC_1004.jpg

I LOVE pizza. But while being so conscious about my body and trying to give the best nutrients for it I really have had some hard times being such a pizza lover. I never actually thought I could be eating a home made pizza with such a good conscience before I created this recipe. It contains about 270 kcals per serving and I would easily eat two of these for lunch or dinner and one would be like a snack-sized portion. One will do as lunch or dinner as well if you serve it with some fresh salad. I wrote down the excact amounts of the ingredients but you certainly don’t have to weigh them if you are not counting your macros!

DSC_0999.jpg

DSC_2221.jpg

DSC_0990.jpg

THE BEST VEGAN PIZZA
2 servings

2 gluten-free pita breads (I used Bfree)
2 tbsp Polpa Mutti chopped tomatoes
garlic powder, dried basil, salt
20 g Violife original flavor Block ”cheese”
30 g sun-dried tomatoes
20 g fresh red peppers
15 g champions
10 g black beans
10 g cannellini beans

toppings:
30 g hummus
½ avocado
some mixed seeds and fresh basil

Macros for 1 serving : 275 kcal, 35 g carbs, 7 g proteins, 10 g fats

Season 2 table spoons of chopped tomatoes with some garlic, basil and salt. Spread the sauce on the pitas and sprinkle the vegan cheese over the tomato sauce. Slice the sun-dried tomatoes, champions and peppers and layer them on the pitas. Rinse the beans and add them on top. Heat the oven at 250 degrees (celsius). Bake the pizzas for 8-10 minutes. Finish the pizzas with fresh basil, sliced avocados, hummus and mixed seeds. Enjoy!

Hyvinvoivana kohti syksyä

Kadut alkavat pikkuhiljaa täyttymään syksyn lehdistä ja aamujen lämpötilat lähenevät jälleen neuleita ja nilkkureita. Eskarilaisarkea on nyt takana reilun kuukauden verran ja täällä Korpelan perheessä on jo löydetty hyvä ja toimiva rytmi sen tasapainottamiseen. Syksyn tuo tullessaan väistämättä yhä hämärtyvät illat ja pimeämmät aamut, enkä tänäkään syksynä tule luultavasti säästymään jokavuotiselta kaamosväsymykseltä. Sen alkaminen tosin taitaa tänä vuonna sekoittua kuopuksen tissiliiman ja äitiriippuvuuden aiheuttamaan väsymykseen, joten kaksi kärpästä yhdellä väsymyksellä, jes.

 

Olen täällä aiemmin puhunut melko avoimesti omasta suhtautumisesta kehooni ja pidän treeniä ja terveellistä ruokavaliota erittäin tärkeänä osana omaa henkilökohtaista arkirutiiniani. Kuitenkin tässä uuden vaiheen kynnyksellä eskarin, kerhon, kuopuksen unihaasteiden ja miehen kolmivuorotyön keskellä olen alkanut liukumaan hiljalleen enemmänkin sellaiseen selvitytymismoodiin, jossa vegaaniset karkit, kahvipullat ja muut ”hetki huulilla, ikuisesti lanteilla” -tuotteet valitettavasti elävät kanssani parasta elämäänsä. Kiloja on alkanut näinkin lyhyessä ajassa muutamia kertymään, ehkä ja toivottavasti enemmän turvotuksen kuin lihomisen muodossa, mutta on kuitenkin. Senttejä on tullut muutamia myös lisää niin reisiin kuin vatsallekin, sen verran etteivät sitä muut luultavasti huomaa kuin minä itse. Ja sekös se vasta onkin ärsyttävää. Olo on ollut todella väsynyt ja vetämätön, ja uskon sen ainakin osittain johtuvan siitä, etten ole elänyt tavalliseen terveelliseen tapaani viime viikkojen aikana.
Mieheni mielestä turhaa haihatusta, minun mielestäni tärkeä pysähtymisen paikka. Nyt kun vihdoin alkaa rutiinit arkeen muodostumaan, on aika tuoda taas takaisin ne hyvinvoinnin valttikortit, joihin itselläni kuuluu säännöllinen treeni niin juosten kuin salillakin, ja herkkujen jättäminen kaupan hyllylle. En kutstuisi tätä varsinaisesti elämäntaparemontiksi, sillä kuukauden pituinen ”lipsahdus” pois perusterveellisestä elämäntyylistäni tuskin on tuhonnut radikaalisti selkärankaani tai kehonkoostumusarvojani, tämä on enemmänkin oikealle reitille takaisin hivuttautumista. Olihan tässä mässäyskaudessakin puolensa tietysti: se hetki huulilla on joka kerta ollut oikein herkkullinen ja Evekin on nauttinut täysin rinnoin entistäkin enemmän täydennetyimmistä rintamaitovarastoista. Enkä edes liioittele; ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen olen joutunut turvautumaan liivinsuojuksiin, kun maitoa vaan tulvii ylitse.

 

kesäkuu 2018
Mietin, että onko minun järkevää tässä kohtaa lähteä laittamaan tänne mitään virallisia ”ennen” kuvia tai aloitusmittoja, koska itseni tuntien kaikki vähemmän kannustavat kommentit eivät minulla vaan mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. A on huolissaan siitä, ettei taas lähtisi lapasesta, kesällä meinasi stressi taas syöstä minut 45 kilon alapuolelle nimittäin, joten senkin vuoksi jätän ehkä tarkemmat tiedot tästä aloituksesta nyt kertomatta. Itselläni on toki ylhäällä nyt tämänhetkinen paino sekä mitat, muutaman kuvan myös räpsäisin itsestäni. Ehkä kuukauden, parin päästä voisin täälläkin raottaa enemmän tuloksia, jos se tuntuu itsesäni hyvältä. Halusin tuoda asian nyt esille täällä blogin puolella muutamasta eri syystä. 1) Motivaatio kasvaa ja pysyy yllä, kun näistä asioista kertoo julkisesti tai muuten kirjoittaa ylös edes itseään varten, 2) tämä on yksi väylä siirtyä kauemmas pelkistä lapsiin liittyvistä aiheista kohti henkilökohtaisempaa sisältöä ja 3) koska haluan.
Minulla ei ole ongelmia itsevarmuuden kanssa lainkaan, vaikka kroppa onkin vähän päässyt pehmenemään, ja tämä on itselleni valtavan suuri edistysaskel. Teen muutoksia elämässäni vain ja ainoastaan parantaakseni ja lisätäkseni kehoni ja mieleni hyvinvointia, muutos lähtee aina rakkaudesta. Ennen olisin lähtenyt liikkeelle itseinhosta, lopettanut syömisen ja katsonut peiliin sen vihreän pahoinvointihymiön ilmein. Elämässä tulee välillä kausia, kun ei pysty, jaksa tai halua antaa kaikkeaan ulkonäölleen tai edes terveydelleen, ja se on ihan ok. Silti haluan itse kannustaa itseäni ja myös muita pitämään kuitenkin mielessä sen, että kropan ja pään hyvinvointi ovat vahvasti linkitettyinä toisiinsa, ja se mikä tuntuu hyvältä myös näyttää hyvältä. Haluan myös tuoda ilmi sen, että en missään nimessä sano, että pelkästään treenaava ja terveellisesti syövä henkilö olisi psyykkisesti hyvinvoiva tai ulkonäöllisesti yhtään toista huonompi. Tässä tekstissä olen tuonut ilmi vain ja ainoastaan omia ajatuksiani koskien omaa kroppaani, muut ihmiset saavat tehdä aivan mitä ikinä haluavat.
 
En tee itselleni mitään kiveenhakattua treeniohjelmaa tai ruokavaliota. Ensimmäinen askel on jatkaa runsasta vedenjuontia ja lisätä pari kupillista vihreää teetä parantamaan aineenvaihduntaa. Myös pätkäpaasto on itselleni todella TODELLA toimiva keino keventää, ja se onkin pääsääntöisesti kiinteä osa ihan normaalia elämääni, tosin lyhyemmällä paastolla. Nyt starttaan 16/8 rytmillä, eli ateriat nautitaan 8 tunnin aikaikkunan puitteissa, ja paasto kestää sen 16 tuntia. Omalla kohdallani tämä toimii parhaiten siten, että syömiset ajoitetaan kello 8 ja 16 välille. Tämä on hyvä minulle, koska rakastan aamupalaa, ja epäterveellisimmin syön usein illalla.  Jos haluatte kuulla lisää pätkäpaastosta, niin voin tehdä siitä erillisen postauksen. Pyrin ainakin seuraavan kolmen viikon ajan jättämään sokerin pois, eli herkut jää kauppaan, lisään vihreiden kasvisten syömistä ja vähennän hieman leivän mussutusta. Näillä pääsen todennäköisesti jo ihan hyvin takaisin omaan ominaispainooni. Haluan vielä tähän loppuun muistuttaa, ettei mistään hurjasta painonpudotuksesta ja laihdutuksesta ole kyse, vaan terveemmän fiiliksen ja ulkonäön hakemisesta.

 

 
Tulen todennäköisesti puhumaan näistä asioista tarkemmin Instastoryn puolella, joten jos elämäntaparemonttiin, treeniin, vegaaniseen terveelliseen ruokavalioon ja muutaman kilon ja sentin nipistykseen liittyvät aiheet kiinnostavat, niin ottakaa seurantaan Instagramissa @heidii.susanna.
 
Mukavaa loppuviikkoa! ❤

ESKARILAINEN

Torstaina 9. elokuuta kello 8:50 me seisottiin puretun, mieheni vanhan alakoulun pihalla, jonka laidalla on jäljellä pieni esikoulurakennus. Aamuseitsemän herätys ei pidätellyt meidän lasten energialatausta, ja pihalla leikkitelineiden lomassa juoksikin jo täyttä päätä meidän neljä vuotta yhtä pitänyt parivaljakko. Antti ja Eetu ovat olleet erottamattomat Eetun syntymästä saakka, ja kaikista lukuisista kinoista ja erimielisyyksistä huolimatta he ovat olleet aina toisilleen se tuki ja ystävä, jonka kanssa leikkiä ja höpöttää. Toista muistetaan kauppareissuilla omalla tikkarilla, ja sille puuttuvalle osapuolelle muistetaan ottaa mukaan oma tarra jopa neuvolasta ja hammaslääkäristä. Nyt arki muuttuukin sen suhteen pysyvästi, kun meidän esikoinen aloitti esikoulun, ja on jokaisena arkipäivänä oppimassa uutta, tutustumassa uusiin kavereihin ja ihmettelemässä ja kartuttamassa omaa itsevarmuuttaan ja omakuvaansa. Ihan sairaan huikeeta, ja samalla niin, niin haikeaa. 
Oikeastaan tämä on ollut haikeaa vain minulle, joka olen niin tiiviisti halunnut pitää lapset ominani (ja isovanhemmille, jotka viimeistään nyt tajuavat olevansa lähellä mummoikää oikeasti. Vitsi vitsi.) Ihan totta jos puhutaan, niin olen kyllä yllättävän iisisti ottanut tämän muuttuneen arjen vastaan, vaikka minut tunnetaankin juuri sellaisena ”itkee kaikesta” -ihmisenä. Ekana aamuna itku kyllä tuli, kuten parilla muullakin äidillä, mutta sen jälkeen olen vienyt Anttia eskariin ylpeydestä haljeten ja onnellisena toisen riemusta. Meidän arki ei ole lastensaannin jälkeen ollut näin aikataulutettua vielä kertaakaan (paitsi silloin vuonna 2016, kun opiskelin, kävin töissä ja yritin hoitaa lapsia kotona muutaman päiväkotipäivän avulla samaan aikaan). Jotenkin lopulliseltahan se tuntuu, ettei enää ole paluuta entiseen, Antti tulee seuraavat (toivottavasti vähintään) 13 vuotta olemaan arkisin opintiellä. Anttia ei eskarin alkaminen hätkähdyttänyt. Hän on ollut maailman reippain poika, ja odottaa uutta aamua superinnoissaan ihan jokainen ilta. Ensimmäisenä aamuna (ja kolmen kuukauden ajan lähes päivittäin ennen sitä) kysyin Antilta, että jännittääkö. Vastaus oli joo, mutta suu levisi ihan mahtavaan leveään hymyyn eli hyvää jännitystä oli ilmassa meillä kaikilla. 
Ensimmäisinä päivinä lapset olivat lähinnä tutustuneet eskarin tiloihin ja käytäntöihin, sekä tietysti toisiinsa. Muutama tuttu kasvo Antin  omassa ja viereisessä ryhmässä onkin kerhosta, mutta näiden kavereiden lisäksi hän on saanut monta uuttakin kaveria. Eskaritilat olivat meille tutut jo keväisen tutustumiskäynnin tiimoilta, ja pihassakin ollaan käyty useasti leikkimässä. Esikoulu on rakennettu vanhan alakoulun laajennusosaan, mutta varsinainen alakoulu on sisäilmaongelmien vuoksi purettu ilmeisesti pari vuotta sitten. Tilat ovat kuitenkin todella ihanat, ja pidän erityisesti siitä, ettei niistä ole tehty liian koulumaisia. Antin ryhmässä on 16 lasta, joista viisi on tyttöjä ja loput poikia. Heidän ryhmänsä tila on jaettavissa kahteen osaan, jotta porukkaa saadaan tarpeen tullen puolitettua esimerkiksi tehtävien ajaksi pienempiin ryhmiin. Ääntä ja vauhtia kun kuulemma tästä poikavaltaisesta porukasta lähtee enemmänkin kuin tarpeeksi. Eskarin alakerrassa lapsilla on oma ruokala ja yläkerrassa ihanat isot tilat jumppa- ja taidetunneille. Eskarissa on paljon leluja, joita vaihdellaan toisten ryhmien kanssa kuukausittain, sekä pelejä, kirjoja ja paljon muuta hauskaa tekemistä eskaripäiviin, ja oman lelun päivä on joka päivä! 

Esikoulu tässä meidän yksikössä toteutetaan aivan eri tavalla kuin olin kuvitellut. Kuulin ja luin juttuja siitä, kuinka eskarista tehdään yhä koulumaisempaa, säännöt ja aikataulut ovat tiukat ja että eskarissa noudatettaisiin tarkkaa opetussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi mm. antaa lapsille valmius lukutaitoon ennen esikouluvuoden päättymistä. Miten väärässä olinkaan, ja kuinka ihanaa olikin kuulla, etteivät asiat mene näin tässä meidän eskarissa. Eskarilainen saa olla onneksi vielä lapsi. Tottakai harjoitellaan aakkosia ja opetellaan esimerkiksi matematiikkaa leikkien kautta, mutta painoa annetaan todella paljon lastentahtisuudelle. Esimerkiksi torstaina lapset olivat Antin leikkikäärmeen innoittamina halunneet kuulla lisää käärmeistä, joten niistä oltiin puhuttu ja jopa tabletilta näytetty kuvia. Juuri tällaista pienten lasten oppimisen pitää ollakin, omaehtoista ja hauskaa! Myös käytöstapoja, lasten itsevarmuuden ja omien ajatusten esilletuomista opetetaan ja kannustetaan todella paljon, mikä onkin äärimmäisen tärkeää koulutietä ajatellen. Vaikka kuinka oppisi lukemaan tai laskemaan ennen ekaa luokkaa, niin tärkeämpää lapsen ja ryhmädynamiikan kannalta kuitenkin olisi se, kuinka lapsi pystyy itse kantamaan itsensä ja oman äänensä isossa rymässä ja olemaan aito, oma ihana itsensä. Näin lasten on myös paljon helpompi hyväksyä erilaisuuksia, kun kaikkia ei koiteta ahtaa siihen samaan muottiin väkisin. Eskariopet ovat tärkeässä roolissa lasten kehityksessä, ja Antin opet ovatkin superihania tyyppejä. Yksi heistä on itseasiassa miehenikin entinen eskariope, haha! Isältä pojalle. 
Kun ensimmäisen eskaripäivän päätteeksi palasin hakemaan Anttia, hän kysyi pettyneenä, että eikö voisi vielä vähäksi aikaa jäädä kavereiden kanssa leikkimään! Hauskaa oli siis ollut, eikä mökömökö meinannut loppua vielä kotimatkallakaan. Pian kotona kuitenkin jo keskusteltiin kilpaa siitä, mitä oli kukin tehnyt, mitä oltiin syöty ja kuinka monta uutta asiaa oltiin opittu. Eetun ja Even ensimmäinen päivä ilman Anttia sujui myös hyvin, vaikka Eetu pariin otteeseen sanoikin, että on aika tylsää leikkiä yksin. Evestä kun ei ihan vielä ole taistelemaan Spiderman – ja Batman -hahmoilla, ja pikkuautotkin tuo pieni otus vie kesken leikkien ilman lupaa. Nyt kun on jo yli viikon verran harjoiteltu tätä uutta arkea, on Eetukin jo hyväksynyt äidin leikkikaveriksi. Huomenna Eetukin aloittaa kerhon, jossa on sitten oman ikäistä seuraa ja varmasti hurjasti paremmat leikit kuin kotona. Me ollaan huomattu, että muutaman tunnin ero poikien välillä on tuonut heitä entistäkin lähemmäs toisiaan, ja tappelut ovat onneksi vähentyneet huomattavasti! Eve ei Antin poissaolosta tajua muuta kuin sen, että on ihan sairaan hassua, kun isoin veikka juoksee supernopeasti vastaan eskarin pihalla ja täräyttää lippiksen lippansa pientä otsaa vasten.
Uutta ollaan Antin lisäksi päästy myös me vanhemmat kokemaan, nimittäin meidän ihka ensimmäinen vanhempainilta pidettiin viime torstaina. Yleisten ilmoitusasioiden jälkeen käytiin oman ryhmän opettajien ja vanhempien kanssa läpi lasten touhuja ja juurikin näitä asioita, mitä olen tässä postauksessa päässyt teille raottamaan. Oli hauskaa kuulla muiden vanhempien kokemuksia eskarin aloituksesta ja he heittelivät ilmoille tosi hyviä kysymyksiä käytännönasioihin liittyen, mitä ei itselle olisi välttämättä tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi kurahousukeskutelun esillenostaminen ei olisi itselleni tullut mielenkään. On onneksi vapautettu perheiden vastuulle päättää lasten vaatetuksesta, eivätkä kuravaatteet ole siis (enää) pakolliset. Ilman kuriksia sitten vaan ei mennä liukumäkeen tai märkään maahan pyörimään. Läpi käytiin myös hieman eskaripäivään kuuluvia sääntöjä, joiden puitteissa lapset saavat kyllä olla varsin vapaasti koko päivän.  Esimerkiksi luokkatilasta ei saa poistua ilmoittamatta minne on menossa, ja aina kotiinlähtiessä tulee käydä turvallisuussyistä käydä sanomassa opelle ensin heipat. Ekat painimatsitkin jo on joidenkin (myös Antin) osalta käyty, ja opettajat ovat tästä samaa mieltä kuin minä, että leikkiä saa, mutta ketään ei saa sattua. Yhtenä iltapäivänä Anttia hakiessani siis näin, kuinka Antti ja eräs toinen poika pyörivät ja painivat hiekassa, ja omaan silmään näytti jo melko hurjalta. Kumpaakaan poikaa ei ehtinyt sattumaan, ja pojat paiskasivat kättä päälle ennen kotiinlähtöä. Oli kuulemma hyvä leikki, huhhuh.. Asiasta juteltiin opettajan kanssa, joka oli juuri samaan aikaan tullut paikalle kuin itsekin. Vanhempainillassa painotettiin, että vanhemmat saavat milloin vain tulla keskutelemaan opettajien kanssa mielen päällä olevista asioista, avoimuus on avain. Yhteistyö eskarin ja meidän vanhempien välillä tulee siis olemaan varmasti sujuvaa ja ongelmatonta.
Esikoulun alkaminen on ollut älyttömän helppo muutos, ja Antti on tykännyt ihan hulluna olla eskarilainen. Huomenna arki taas vähän muuttuu, ja täytyy hieman tunnustella kuinka saataisiin sujuvasti hoidettua poikien vieminen ja hakeminen ilman turhaa edestakaisin kulkemista. Esikoululle meiltä on matkaa vain 750 metriä ja kerholle noin kilometri, joten siedettävällä kelillä tietysti mennään aina kävellen, ellei tarvitse hoitaa samalla esimerkiksi suurempaa kauppareissua. Kun Eetu on viety kahteentoista kerholle olisi minulla A:n ollessa kotona tietysti tunnin verran aikaa käydä vaikka lenkillä ennen kuin tarvitsee hakea Anttia. Kaikki palaset varmasti loksahtavat paikalleen nopeasti ja uskon meidän arjen lähtevän ihan mukavasti käyntiin.
Ihanaa sunnuntaita ja tsemppiä alkavaan viikkoon!
Terkuin Heidi

MARJAENERGIAA KEVÄÄN RIENTOIHIN + ALEKOODI

Yhteistyössä Roberts Berrie ja Perhekupla
 
 
Me käytiin Antin kanssa viikonloppuna valokuvausretkellä jäällä. Viikon mittainen rajusti uusiutunut flunssakierre piti meidät viime viikon sisätiloissa, joten happihyppely aurinkoisessa +3 asteisessa kelissä oli kuin omiaan piristämään mieltä ja hieman puhdistamaan sisäilman tomuja aivoista. Evääksi mukaan lähti voileipiä, kaakaota ja Roberts Berrien juotavia marjoja, näillä jaksettiinkin reippailla yli tunti.
”Roberts on yli satavuotias Suomalainen perheyritys, joka on kehittänyt ainutlaatuisen tavan tuoda päivittäinen marja-annos jokaisen saataville tasalaatuisena vuoden ympäri. Berrie -tuoteperheeseen kuuluu neljä eri katergoriaa: super-, teho- ja muumimarjat sekä muumihillot. Berrievalikoima on todella laaja (marja-annoksia on kymmenen erilaista), joten valinnanvaraa löytyy jokaiseen makuun. Suomalaisten lisäksi Roberts toimittaa tuotteitaan myös Kiinaan ja USA:an.”
Näin kirjoittelin teille viime syksynä Roberts Berriestä ja heidän ihanista marjatuotteistaan. Näin talvi- ja kevätkaudella marjastaminen on poissuljettua, joten suomalaiset elävät täysin itsesäilöttyjen tai kaupasta ostettujen marjojen varassa. Pohjolan marjat ovatkin superterveellisiä, ja aika suuri lovi jäisi ainakin meidän perheessä ruokavalion lisäksi myös vitamiinivarastoihin, mikäli marjoja ei saisi edes jostain ympäri vuoden, sillä meillä niitä syödään tosi paljon. Ne ovat hyviä, superterveellisiä ja mikä parasta, ne voi syödä sellaisenaan tai käyttää lukuisissa eri muodoissa smoothieista leivonnaisiin.
Pääsimme taas Perhekuplan kautta yhteistyöhön Roberts Berrien kanssa muistuttamaan teitä marjojen tärkeydestä myös näin alkukevään sarastaessa. Monilla kevät on kiireistä aikaa niin opintojen kuin töidenkin osalta, ja lapsiperheissä puristetaan viimeisiäkin mehuja irti ennen kesän ja lomien koittamista. Roberts Berrien tuotteet on pakattu kätevästi annospakkauksiin, joten nehän lähtevät näppärästi mukaan työmatkalle, evääksi kerhoon tai vaikka keväthangille hiihtoretkelle. Itse käytän näitä myös smoothieissa, joita tykkään tässä kesän lähestyessä ja vaatteiden vähentyessä nauttia, jotta alkaisi se kesäystävällisempi kroppa toppavaatteiden alla pikkuhiljaa muodostumaan, heh.
Lapset rakastavat Robertsin marjatuotteita edelleen, ja olenkin tosi iloinen, että niitä löytyy nykyään myös ihan lähikaupankin hyllyiltä! Myös Eveliina on saanut osansa Berrieistä sellaisenaan sekä aamupuuron ja sokerittomien banaanimuffinssien seassa. Muumi Berriet sopivat tosi kivasti lapsille ja lapsenmielisille aitojen, yksinkertaisen makujensa (vadelma ja mustikka) puolesta, ja tietysti hauskan Muumi -aiheisen pakkauksenkin vuoksi. Pojat ovat uskaltautuneet maistamaan myös mutkikkaampia makuyhdistelmiä, joista karpalo ja puolukka taisi olla jo vähän liian suuri pala purtavaksi. Kuitenkin esimekiksi kuitupitoinen villimustikka & luumu maistuu kaikille, ja on auttanut myös Eveliinan kovaan vatsaan jo useampaan otteeseen, ja on näin helpottanut meidän kaikkien yöunia.
Viime syksynä julkaisemani postauksen jälkeen sain muutamia kysymyksiä säilöntäaineisiin ja makuun liittyen. Robertsin tuotteet maistuvat puhtaasti marjoilta, ihan tunnistettavasti. Vaikka marjat ovat juotavassa muodossa, on maku kuitenkin täyteläisen marjainen. Säilöntäaineista voitte käydä lukemassa täältä. Kaksi tuotetta valikoimasta sisältää ei-vegaanisia ainesosia, kuten kollageenihydrolysaattia ja kollageenipeptidejä. Tässä vegaaniset ja ei-vegaaniset tuotteet listattuina:
VEGAANISET: villimustikka, tyrnimarja, puolukka & karpalo, villimustikka & vadelma, mustaherukka & mansikka, Muumi mustikka ja Muumi vadelma.
EI-VEGAANISET: Berrie + protein villimustikka & granaattiomena ja Berrie + Beauty lakka & tyrni
Nyt suosittelen erityisen lämpimästi kokeilemaan Roberts Berrien tuotteita, sillä saatte koodilla PERHEKUPLA tilauksestanne 10% alennuksen! Koodi lisätään rekisteröityessä  kohtaan ”kampanjakoodi”. Huomatkaa myös Roberts Berrien verkkosivuilla vielä hetken aikaa käynnissä oleva reseptikilpailu, johon itse aion ainakin osallistua.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
 
✤    ✤    ✤