Pätkäpaasto

P9200042.jpg

Pätkäpaasto on tavalla tai toisella kuulunut elämääni jo jokusen vuoden ajan. Aina en kuitenkaan ole tiennyt nimitystä tälle elämäntavalle, jossa syömistä rajoitetaan iltaa kohden, jotta saataisiin aikaiseksi mahdollisimman pitkä paasto yön ajaksi. Vasta kaksi vuotta sitten kuulin pätkäpaastoamisesta, ja rakastuin siihen ihan täysin.

Pätkäpaasto

Pätkäpaasto (intermittent fasting) tarkoittaa sitä, että vuorokauden aikainen ruokailu rajataan tietyn aikaikkunan sisään, ja sen tavoitteena on ihan puhtaasti terveys; pätkäpaastoaminen muun muassa hillitsee verensokeria, parantaa aivojen toimintaa ja parantaa kestävyyttä. Halutessaan ei tarvitse muuttaa normaalia ateriamääräänsä tai ruokailutottumuksiaan, mutta itselläni pätkäpaasto aika luonnollisesti vähentää aterioiden määrää sekä hillitsee ruokahalua. Tämä tietysti johtaa aluksi ylimääräisten nesteiden ja kuona-aineiden poistumiseen kehosta, ja pitkällä tähtäimellä mukaan tulevat muut lukuiset pätkäpaastoamisen terveyshyödyt. Ruokahalun ja mielitekojen laantuminen voivat näin vegaanin näkökulmasta olla myös haaste, sillä vegaanin täytyy syödä vielä tavallistakin enemmän ylläpitääkseen tervettä painoa. Omalla kohdallani en ole huolissani painon lievästä laskusta, koska normaalipainoni on aina ollut hieman bmi-taulukon mukaisen normaalipainon alapuolella. Noin 48-49 -kiloisena voin hyvin, veriarvoni ovat hyvät, energiatasoni ovat parhaimmillaan ja olen erittäin tyytyväinen myös ulkoisesti itseeni. Ulkonäöstäni pidän nykyään aiempaa enemmän myös hieman suurempana, mutta tuo on se ideaalinen paino, jossa vaan voin kokonaisvaltaisesti todella hyvin.

Pätkäpaasto ei ole laihdutuskuuri

Toisin kuin moni luulee, pätkäpaasto ei todellakaan ole mikään laihdutuskuuri tai oikotie onneen. Laihduttamisen muotona pätkäpaasto toimii vasta, kun päivittäinen kalorimäärä rajataan oman henkilökohtaisen energiatarpeen alle tai vastaavasti jos kulutusta kasvatetaan. Itsessään pätkäpaasto ei ole laihdutusmetodi, mutta pitkään epäsäännöllisesti ja epäterveellisesti eläneelle henkilölle voi kuin voikin tulla yllätyksenä, että laihtumista (a.k.a nesteenpoistumista) tapahtuu jo pelkkien ruokailujen aikatauluttamiseen tehtyjen muutosten jälkeen. Pätkäpaasto on kuitenkin ihan loistava keino laihdutuksen tukemiseen; kun syömisikkuna rajataan esimerkiksi 8 tunnin ajalle päivästä, on melko yksinkertaista jättää esimerkiksi iltapala kokonaan väliin. Ilta onkin monelle se haasteellinen aika painonhallintaa ajatellen, kun mieliteot iskevät ja siinä Netflixiä katsellessa tai baari-illan jälkeen tekee mieli herkutella tai tilata pizzaa. Jo tästä tavasta luopumalla ja rajaamalla ateriat esimerkiksi klo 10 ja 18 välille, voi laihtua merkittäviä määriä vuodessa.

Pätkäpaastoaminen ns. täysillä kaloreilla (itselläni vegaanina noin 2200-2300 kcal) ei laihduta, mutta monet muut terveyshyödyt kuitenkin tulevat esiin.

P9200044.jpg

P9200046.jpg

Pätkäpaastoamisen hyödyt

Pätkäpaastoaminen tasaa verensokeria, vähentää turvotusta, polttaa rasvaa ja laskee insuliinitasoa. Pätkäpaastoaminen myös auttaa lihasmassaa säilymään tavallista laihdutusta tehokkaammin, mikä osaltaan taas on edullista mm. rasva-aineenvaihdunnan kannalta. Itselleni pätkäpaastoaminen sopii aivan loistavasti, sillä en tykkää syödä heti aamusta, ja olen juurikin sellainen hurja iltaherkuttelija. Pätkäpaaston voi ottaa osaksi ihan tavallista elämää, eli siitä voi tehdä ihan elämäntavan itselleen. Tällöin tietysti tulee huolehtia vitamiinien ja muiden ravintoaineiden riittävästä saannista.

Moni on kysynyt, että kuinka jaksan juosta itselleni tavallisia 10-12 kilometrin lenkkejä, vaikka paastoan 16-18 tuntia vuorokaudesta. Vastaus on, että ihan helposti. Olo on pätkäpaaston ansiosta energinen ja kroppa jakaa pitkän treenin aikana myös hyvin tasaisesti polttoainetta, jolloin juoksu kulkee. Ainoa haaste itselleni oli aluksi lenkkien ajoittaminen, mutta paras aika juuri minulle on lenkkeillä noin 1,5 tuntia joko aamupalan tai lounaan jälkeen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki me olemme silti erilaisia, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jos kuitenkin haaveilet terveydentilasi kohentamisesta, turvotuksesta eroon pääsemisestä tai jopa siitä laihtumisesta, niin suosittelen pätkäpaastoa ihan sataprosenttisesti.

Pätkäpaastoamisen aloittaminen

Pätkäpaaston aloittaminen on aika matalan kynnyksen juttu, sillä sinun ei halutessasi tarvitse vähentää päivittäistä kalorimäärääsi ollenkaan. Saat myös ihan itse valita mihin aikaan haluat syödä ja mihin aikaan paastota; sopisiko sinulle paremmin aikaiset ateriat ja pitkä paasto alkuillasta seuraavaan aamuun, vai syötkö mieluummin iltapainotteisesti? Itse pidän ruokaikkunan aikalailla keskellä hereilläoloaikaani, koska se sopii juuri minulle parhaiten. Pätkäpaastoamista voi toteuttaa monella eri tapaa, itse pidän sopivimpana 16/8 versiota, jossa paastotaan 16 tuntia ja syödään 8 tunnin aikana. Myös 18/6 versio on tehokas ja vielä ihan miellyttävä tapa. Pätkäpaaston voi toteuttaa myös täydellisten paastopäivien avulla, jolloin paastoat esimerkiksi 2 päivää viikosta noin 500 kilokalorilla ja loput 5 päivää syöt normaalisti. En koe tätä keinoa hyväksi itselleni, koska sairastan migreeniä, ja migreeni laukeaa todella helposti pitkän paaston aikana.

Pätkäpaasto sopii äitiyteen kuin nenä päähän, koska itselläni ei oikeasti ole aikaa istua alas syömään ihan viittä kertaa päivässä, vaikka lapset niin monta ateriaa meillä saavatkin. Välillä on ihan pakko hoitaa lasten syödessä esimerkiksi keittiön siivous pois alta. Vaikka ehtisikin lasten kanssa istumaan, ei sitä omaa lautasta aina alas asti saa lämpimänä. Siksi nautin todella paljon aamuista nykyään, kun saan keskittyä tekemään lapsille superihanat aamupalat ja istua ihan rauhassa heidän syödessään, jutella päivän tulevista touhuista, eskaripäivän teemasta ja kerhopäivän aktiviteetista. Esikoisen esikoulu alkaa yhdeksältä, jonka jälkeen teen usein nuorempien lasten kanssa lyhyen visiitin puistoon tai lenkin koiran kanssa. Kotiin palaamme kymmenen aikaan, jolloin Eveliina menee nukkumaan ja Eetu menee hetkeksi leikkimään omia leikkejään ennen kerhonalkua; tämä on se hetki, kun itse saan keittää kahvit ja syödä oman aamupalani ihan rauhassa. On tavallaan vähemmän stressattavaa, kun ei aamusta ja illasta tarvitse huolehtia enää omasta syömisestään, vaan voi keskittyä perheeseen ja vaikka kotitöihin.

P9200045.jpg

I have been practicing  16/8 intermittent fasting for some years now. For a few months I have stopped but I always go back to it again. It is the easiest and healthiest way for me to stay (and sometimes return) in my personal ”ideal weight” which for me would be about 106-108 lbs. Intermittent fasting stabilizes blood sugar levels, drops insulin levels, boosts brain function and helps your body to save muscles and burn fat. As a mother of 3, Intermittent fasting has made my mornings and evenings stress-free because I don’t have to worry about my own meals during those hectic times.

Oletko sinä koskaan kokeillut pätkäpaastoa tai haluaisitko kokeilla? Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin kysy ihmeessä!

Have you practiced intermittent fasting, or would you like to? Ask me anything, I would love to help you out!

 

Mainokset

Millainen olisi unelmapäiväni?

Aloitetaan viikonloppu pienellä positiivisuuspelillä. Positiivinen ajattelu ja optimistinen lähestymistapa elämään ovat aina hyvinvointia tukevia toimintamalleja. Ne tukevat mielesi positiivista ajattelua ja alat nähdä enemmän vaivaa saavuttaaksesi unelmasi ja lisätäksesi onnellisuutta.

Tiedämme toki, että kukaan ei voi olla aina onnellinen. Tärkeämpää on se, että tuntee onnellisuutta päivittäin, koko päivää ei tarvitse, eikä aina voikaan, olla onnellinen. Alakulon ja stressin tunteet kuuluvat myös normaaleihin arkisiin tunnetiloihin, jatkuva alakulo ei kuulu normaaliin elämään. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja matkan varrelle sattuu jos jonkinmoisia esteitä. Niitä tulee, vaikka kuinka yrittäisit niitä välttää. Vastoinkäymisten pelkäämisen sijaan voit käyttää mielenvoimaasi ja muuttaa suhtautumistapaasi vastoinkäymisiä kohtaan. Positiivisella ja optimistisella ajattelulla elämän vastaan työntämät haasteet tuntuvat helpommin selvitettäviltä kuin negatiivisessa ja epätoivoisessa mielentilassa. Tällä onnellisuuspelillä saat jonkinlaisen konkreettisen käsityksen siitä, mistä haaveilet ja mitä voit tehdä haaveidesi saavuttamiseksi.

P9200071.jpg

Minun täydellinen päiväni olisi tällainen:

Herään 7:30 aurinkoisena perjantaiaamuna. On lämmin päivä, noin 18 astetta. Lapset heräilevät hiljalleen, olemme kaikki nukkuneet hyvät yöunet. Jopa kuopus, hän ei ole herännyt yöllä kertaakaan rinnalle. Miehelläni on tänään lyhyt päivä töissä, eikä hänen tarvitse vielä nousta ylös.

Kävelen keittiöön ja käynnistän kahvinkeittimen. Syömme aamiaiseksi terveelliset puuroannokset marjoineen ja maapähkinävoineen, kahvi huuhtelee kehostani viimeisetkin väsymyksen rippeet. Aamu sujuu mukavasti, lapset käyttäytyvät, pukeutuvat reippaasti ja ovat ajoissa valmiina lähtöön. Otamme koiran mukaan ja lähdemme kävelemään kohti eskaria. Antti juoksee ystäviensä luokse ja heiluttaa heipat. Me lähdemme pienelle kävelylle puistoon, jossa kaksi nuorimmaista voivat leikkiä ilman huolen häivää.

P9210022.jpg

Kymmeneen mennessä olemme palanneet takaisin kotiin, Eveliina on nukahtanut rattaisiin ja iskä on alkanut heräillä. Me pussaillaan ja halaillaan hetki ennen kuin lähdemme kaupunkiin syömään terveellisen vegaanisen lounaan. Lounaan jälkeen nappaamme vielä smoothiet mukaan ja viemme mieheni töihin. Haemme Antin eskarista yhdeltä ja kotiin päästyämme lapset ovat valmiita päikkäreille. He menevät sänkyihinsä ilman ylimääräistä sähellystä. Kun he nukkuvat, ehdin editoida kuvia ja viimeistellä postauksen huomiselle. Minulle jää vielä aikaa keittää kahvia ja katsoa yksi jakso The Crownia Netflixistä ennen kuin lapset heräävät hyvin levänneinä. Syömme välipalaksi hedelmäsalaattia ja vegaaniset korvapuustit. Sen jälkeen leikimme takapihalla iltapäivän auringossa, kunnes mieheni saapuu kotiin kuuden aikaan. Hän lähtee lasten kanssa vanhempiensa luokse, ja minä lähden bloggaajaystäväni kanssa valokuvaamaan. Lapset ja mies syövät päivällisen isovanhemmilla, joten minun ei tarvitse huolehtia ruoan valmistuksesta tai keittiön siivoamisesta enää loppupäivänä. 

Illalla noudan perheeni isovanhemmilta ja menemme kotiin. Katsomme yhdessä telkkaria ja syömme iltapalaa olohuoneessa. Lapset menevät nukkumaan yhdeksältä ja nukkuvat yönsä rauhassa. Minä ja mieheni vietämme loppuillan keskittyen toisiimme.

Unelmapäiväni olisi täynnä rakkautta, onnellisuutta ja hyvää energiaa. Minulla olisi aikaa itselleni, mutta myös erityisiä yhteisiä hetkiä miehen ja lasten kanssa. Söisin terveellisesti ja minulla olisi itsevarma olo itsestäni koko päivän. Tämän saavuttaminen ei itseasiassa olisi edes kovin vaikeaa, minun ei tarvitsisi tehdä kovinkaan monia muutoksia saavuttaakseni sen. On usein omaa laiskuuttani tai oman mielentilani syytä, etten saavuta sellaista onnellisuustasoa, jonka voisin aivan hyvin saavuttaa vaikka joka päivä. Ensimmäinen askel tämän saavuttamiseksi olisi korjata unirytmi, sillä valvotut yöt ovat suurin tekijä siinä, miksei minulla ole energiaa aina pitää huolta itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Unirytmin korjaamiseksi minun pitäisi lopettaa yöimetykset ja auttaa Eveliinaa nukkumaan koko yön läpi omassa sängyssään.

Kannattaa kirjoittaa ihan ylös, millainen oma unelmapäiväsi voisi olla. Näin näet silmiesi edessä, kuinka unelmapäiväsi eroaa tavanomaisesta arjestasi, ja pystyt pohtimaan keinoja sen saavuttamiseen. Itse aloitan myös toimenpiteet oman unelmapäiväni saavuttamiseen jo tänään, ja Eveliina menee tänään nukkumaan omaan sänkyyn. Ehkä yksi unelmapäivä johtaisi pian toiseen, kolmanteen ja neljänteen, ja pian huomaisinkin eläväni huomattavasti energisempää elämää kuin tällä hetkellä.

Millainen sinun unelmapäiväsi olisi, ja mitä sinun pitäisi tehdä sen saavuttamiseksi?

Rakkaudella,

Heidi

Healthy vegan pizza

DSC_1004.jpg

I LOVE pizza. But while being so conscious about my body and trying to give the best nutrients for it I really have had some hard times being such a pizza lover. I never actually thought I could be eating a home made pizza with such a good conscience before I created this recipe. It contains about 270 kcals per serving and I would easily eat two of these for lunch or dinner and one would be like a snack-sized portion. One will do as lunch or dinner as well if you serve it with some fresh salad. I wrote down the excact amounts of the ingredients but you certainly don’t have to weigh them if you are not counting your macros!

DSC_0999.jpg

DSC_2221.jpg

DSC_0990.jpg

THE BEST VEGAN PIZZA
2 servings

2 gluten-free pita breads (I used Bfree)
2 tbsp Polpa Mutti chopped tomatoes
garlic powder, dried basil, salt
20 g Violife original flavor Block ”cheese”
30 g sun-dried tomatoes
20 g fresh red peppers
15 g champions
10 g black beans
10 g cannellini beans

toppings:
30 g hummus
½ avocado
some mixed seeds and fresh basil

Macros for 1 serving : 275 kcal, 35 g carbs, 7 g proteins, 10 g fats

Season 2 table spoons of chopped tomatoes with some garlic, basil and salt. Spread the sauce on the pitas and sprinkle the vegan cheese over the tomato sauce. Slice the sun-dried tomatoes, champions and peppers and layer them on the pitas. Rinse the beans and add them on top. Heat the oven at 250 degrees (celsius). Bake the pizzas for 8-10 minutes. Finish the pizzas with fresh basil, sliced avocados, hummus and mixed seeds. Enjoy!

Hyvinvoivana kohti syksyä

Kadut alkavat pikkuhiljaa täyttymään syksyn lehdistä ja aamujen lämpötilat lähenevät jälleen neuleita ja nilkkureita. Eskarilaisarkea on nyt takana reilun kuukauden verran ja täällä Korpelan perheessä on jo löydetty hyvä ja toimiva rytmi sen tasapainottamiseen. Syksyn tuo tullessaan väistämättä yhä hämärtyvät illat ja pimeämmät aamut, enkä tänäkään syksynä tule luultavasti säästymään jokavuotiselta kaamosväsymykseltä. Sen alkaminen tosin taitaa tänä vuonna sekoittua kuopuksen tissiliiman ja äitiriippuvuuden aiheuttamaan väsymykseen, joten kaksi kärpästä yhdellä väsymyksellä, jes.

 

Olen täällä aiemmin puhunut melko avoimesti omasta suhtautumisesta kehooni ja pidän treeniä ja terveellistä ruokavaliota erittäin tärkeänä osana omaa henkilökohtaista arkirutiiniani. Kuitenkin tässä uuden vaiheen kynnyksellä eskarin, kerhon, kuopuksen unihaasteiden ja miehen kolmivuorotyön keskellä olen alkanut liukumaan hiljalleen enemmänkin sellaiseen selvitytymismoodiin, jossa vegaaniset karkit, kahvipullat ja muut ”hetki huulilla, ikuisesti lanteilla” -tuotteet valitettavasti elävät kanssani parasta elämäänsä. Kiloja on alkanut näinkin lyhyessä ajassa muutamia kertymään, ehkä ja toivottavasti enemmän turvotuksen kuin lihomisen muodossa, mutta on kuitenkin. Senttejä on tullut muutamia myös lisää niin reisiin kuin vatsallekin, sen verran etteivät sitä muut luultavasti huomaa kuin minä itse. Ja sekös se vasta onkin ärsyttävää. Olo on ollut todella väsynyt ja vetämätön, ja uskon sen ainakin osittain johtuvan siitä, etten ole elänyt tavalliseen terveelliseen tapaani viime viikkojen aikana.
Mieheni mielestä turhaa haihatusta, minun mielestäni tärkeä pysähtymisen paikka. Nyt kun vihdoin alkaa rutiinit arkeen muodostumaan, on aika tuoda taas takaisin ne hyvinvoinnin valttikortit, joihin itselläni kuuluu säännöllinen treeni niin juosten kuin salillakin, ja herkkujen jättäminen kaupan hyllylle. En kutstuisi tätä varsinaisesti elämäntaparemontiksi, sillä kuukauden pituinen ”lipsahdus” pois perusterveellisestä elämäntyylistäni tuskin on tuhonnut radikaalisti selkärankaani tai kehonkoostumusarvojani, tämä on enemmänkin oikealle reitille takaisin hivuttautumista. Olihan tässä mässäyskaudessakin puolensa tietysti: se hetki huulilla on joka kerta ollut oikein herkkullinen ja Evekin on nauttinut täysin rinnoin entistäkin enemmän täydennetyimmistä rintamaitovarastoista. Enkä edes liioittele; ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen olen joutunut turvautumaan liivinsuojuksiin, kun maitoa vaan tulvii ylitse.

 

kesäkuu 2018
Mietin, että onko minun järkevää tässä kohtaa lähteä laittamaan tänne mitään virallisia ”ennen” kuvia tai aloitusmittoja, koska itseni tuntien kaikki vähemmän kannustavat kommentit eivät minulla vaan mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. A on huolissaan siitä, ettei taas lähtisi lapasesta, kesällä meinasi stressi taas syöstä minut 45 kilon alapuolelle nimittäin, joten senkin vuoksi jätän ehkä tarkemmat tiedot tästä aloituksesta nyt kertomatta. Itselläni on toki ylhäällä nyt tämänhetkinen paino sekä mitat, muutaman kuvan myös räpsäisin itsestäni. Ehkä kuukauden, parin päästä voisin täälläkin raottaa enemmän tuloksia, jos se tuntuu itsesäni hyvältä. Halusin tuoda asian nyt esille täällä blogin puolella muutamasta eri syystä. 1) Motivaatio kasvaa ja pysyy yllä, kun näistä asioista kertoo julkisesti tai muuten kirjoittaa ylös edes itseään varten, 2) tämä on yksi väylä siirtyä kauemmas pelkistä lapsiin liittyvistä aiheista kohti henkilökohtaisempaa sisältöä ja 3) koska haluan.
Minulla ei ole ongelmia itsevarmuuden kanssa lainkaan, vaikka kroppa onkin vähän päässyt pehmenemään, ja tämä on itselleni valtavan suuri edistysaskel. Teen muutoksia elämässäni vain ja ainoastaan parantaakseni ja lisätäkseni kehoni ja mieleni hyvinvointia, muutos lähtee aina rakkaudesta. Ennen olisin lähtenyt liikkeelle itseinhosta, lopettanut syömisen ja katsonut peiliin sen vihreän pahoinvointihymiön ilmein. Elämässä tulee välillä kausia, kun ei pysty, jaksa tai halua antaa kaikkeaan ulkonäölleen tai edes terveydelleen, ja se on ihan ok. Silti haluan itse kannustaa itseäni ja myös muita pitämään kuitenkin mielessä sen, että kropan ja pään hyvinvointi ovat vahvasti linkitettyinä toisiinsa, ja se mikä tuntuu hyvältä myös näyttää hyvältä. Haluan myös tuoda ilmi sen, että en missään nimessä sano, että pelkästään treenaava ja terveellisesti syövä henkilö olisi psyykkisesti hyvinvoiva tai ulkonäöllisesti yhtään toista huonompi. Tässä tekstissä olen tuonut ilmi vain ja ainoastaan omia ajatuksiani koskien omaa kroppaani, muut ihmiset saavat tehdä aivan mitä ikinä haluavat.
 
En tee itselleni mitään kiveenhakattua treeniohjelmaa tai ruokavaliota. Ensimmäinen askel on jatkaa runsasta vedenjuontia ja lisätä pari kupillista vihreää teetä parantamaan aineenvaihduntaa. Myös pätkäpaasto on itselleni todella TODELLA toimiva keino keventää, ja se onkin pääsääntöisesti kiinteä osa ihan normaalia elämääni, tosin lyhyemmällä paastolla. Nyt starttaan 16/8 rytmillä, eli ateriat nautitaan 8 tunnin aikaikkunan puitteissa, ja paasto kestää sen 16 tuntia. Omalla kohdallani tämä toimii parhaiten siten, että syömiset ajoitetaan kello 8 ja 16 välille. Tämä on hyvä minulle, koska rakastan aamupalaa, ja epäterveellisimmin syön usein illalla.  Jos haluatte kuulla lisää pätkäpaastosta, niin voin tehdä siitä erillisen postauksen. Pyrin ainakin seuraavan kolmen viikon ajan jättämään sokerin pois, eli herkut jää kauppaan, lisään vihreiden kasvisten syömistä ja vähennän hieman leivän mussutusta. Näillä pääsen todennäköisesti jo ihan hyvin takaisin omaan ominaispainooni. Haluan vielä tähän loppuun muistuttaa, ettei mistään hurjasta painonpudotuksesta ja laihdutuksesta ole kyse, vaan terveemmän fiiliksen ja ulkonäön hakemisesta.

 

 
Tulen todennäköisesti puhumaan näistä asioista tarkemmin Instastoryn puolella, joten jos elämäntaparemonttiin, treeniin, vegaaniseen terveelliseen ruokavalioon ja muutaman kilon ja sentin nipistykseen liittyvät aiheet kiinnostavat, niin ottakaa seurantaan Instagramissa @heidii.susanna.
 
Mukavaa loppuviikkoa! ❤

ESKARILAINEN

Torstaina 9. elokuuta kello 8:50 me seisottiin puretun, mieheni vanhan alakoulun pihalla, jonka laidalla on jäljellä pieni esikoulurakennus. Aamuseitsemän herätys ei pidätellyt meidän lasten energialatausta, ja pihalla leikkitelineiden lomassa juoksikin jo täyttä päätä meidän neljä vuotta yhtä pitänyt parivaljakko. Antti ja Eetu ovat olleet erottamattomat Eetun syntymästä saakka, ja kaikista lukuisista kinoista ja erimielisyyksistä huolimatta he ovat olleet aina toisilleen se tuki ja ystävä, jonka kanssa leikkiä ja höpöttää. Toista muistetaan kauppareissuilla omalla tikkarilla, ja sille puuttuvalle osapuolelle muistetaan ottaa mukaan oma tarra jopa neuvolasta ja hammaslääkäristä. Nyt arki muuttuukin sen suhteen pysyvästi, kun meidän esikoinen aloitti esikoulun, ja on jokaisena arkipäivänä oppimassa uutta, tutustumassa uusiin kavereihin ja ihmettelemässä ja kartuttamassa omaa itsevarmuuttaan ja omakuvaansa. Ihan sairaan huikeeta, ja samalla niin, niin haikeaa. 
Oikeastaan tämä on ollut haikeaa vain minulle, joka olen niin tiiviisti halunnut pitää lapset ominani (ja isovanhemmille, jotka viimeistään nyt tajuavat olevansa lähellä mummoikää oikeasti. Vitsi vitsi.) Ihan totta jos puhutaan, niin olen kyllä yllättävän iisisti ottanut tämän muuttuneen arjen vastaan, vaikka minut tunnetaankin juuri sellaisena ”itkee kaikesta” -ihmisenä. Ekana aamuna itku kyllä tuli, kuten parilla muullakin äidillä, mutta sen jälkeen olen vienyt Anttia eskariin ylpeydestä haljeten ja onnellisena toisen riemusta. Meidän arki ei ole lastensaannin jälkeen ollut näin aikataulutettua vielä kertaakaan (paitsi silloin vuonna 2016, kun opiskelin, kävin töissä ja yritin hoitaa lapsia kotona muutaman päiväkotipäivän avulla samaan aikaan). Jotenkin lopulliseltahan se tuntuu, ettei enää ole paluuta entiseen, Antti tulee seuraavat (toivottavasti vähintään) 13 vuotta olemaan arkisin opintiellä. Anttia ei eskarin alkaminen hätkähdyttänyt. Hän on ollut maailman reippain poika, ja odottaa uutta aamua superinnoissaan ihan jokainen ilta. Ensimmäisenä aamuna (ja kolmen kuukauden ajan lähes päivittäin ennen sitä) kysyin Antilta, että jännittääkö. Vastaus oli joo, mutta suu levisi ihan mahtavaan leveään hymyyn eli hyvää jännitystä oli ilmassa meillä kaikilla. 
Ensimmäisinä päivinä lapset olivat lähinnä tutustuneet eskarin tiloihin ja käytäntöihin, sekä tietysti toisiinsa. Muutama tuttu kasvo Antin  omassa ja viereisessä ryhmässä onkin kerhosta, mutta näiden kavereiden lisäksi hän on saanut monta uuttakin kaveria. Eskaritilat olivat meille tutut jo keväisen tutustumiskäynnin tiimoilta, ja pihassakin ollaan käyty useasti leikkimässä. Esikoulu on rakennettu vanhan alakoulun laajennusosaan, mutta varsinainen alakoulu on sisäilmaongelmien vuoksi purettu ilmeisesti pari vuotta sitten. Tilat ovat kuitenkin todella ihanat, ja pidän erityisesti siitä, ettei niistä ole tehty liian koulumaisia. Antin ryhmässä on 16 lasta, joista viisi on tyttöjä ja loput poikia. Heidän ryhmänsä tila on jaettavissa kahteen osaan, jotta porukkaa saadaan tarpeen tullen puolitettua esimerkiksi tehtävien ajaksi pienempiin ryhmiin. Ääntä ja vauhtia kun kuulemma tästä poikavaltaisesta porukasta lähtee enemmänkin kuin tarpeeksi. Eskarin alakerrassa lapsilla on oma ruokala ja yläkerrassa ihanat isot tilat jumppa- ja taidetunneille. Eskarissa on paljon leluja, joita vaihdellaan toisten ryhmien kanssa kuukausittain, sekä pelejä, kirjoja ja paljon muuta hauskaa tekemistä eskaripäiviin, ja oman lelun päivä on joka päivä! 

Esikoulu tässä meidän yksikössä toteutetaan aivan eri tavalla kuin olin kuvitellut. Kuulin ja luin juttuja siitä, kuinka eskarista tehdään yhä koulumaisempaa, säännöt ja aikataulut ovat tiukat ja että eskarissa noudatettaisiin tarkkaa opetussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi mm. antaa lapsille valmius lukutaitoon ennen esikouluvuoden päättymistä. Miten väärässä olinkaan, ja kuinka ihanaa olikin kuulla, etteivät asiat mene näin tässä meidän eskarissa. Eskarilainen saa olla onneksi vielä lapsi. Tottakai harjoitellaan aakkosia ja opetellaan esimerkiksi matematiikkaa leikkien kautta, mutta painoa annetaan todella paljon lastentahtisuudelle. Esimerkiksi torstaina lapset olivat Antin leikkikäärmeen innoittamina halunneet kuulla lisää käärmeistä, joten niistä oltiin puhuttu ja jopa tabletilta näytetty kuvia. Juuri tällaista pienten lasten oppimisen pitää ollakin, omaehtoista ja hauskaa! Myös käytöstapoja, lasten itsevarmuuden ja omien ajatusten esilletuomista opetetaan ja kannustetaan todella paljon, mikä onkin äärimmäisen tärkeää koulutietä ajatellen. Vaikka kuinka oppisi lukemaan tai laskemaan ennen ekaa luokkaa, niin tärkeämpää lapsen ja ryhmädynamiikan kannalta kuitenkin olisi se, kuinka lapsi pystyy itse kantamaan itsensä ja oman äänensä isossa rymässä ja olemaan aito, oma ihana itsensä. Näin lasten on myös paljon helpompi hyväksyä erilaisuuksia, kun kaikkia ei koiteta ahtaa siihen samaan muottiin väkisin. Eskariopet ovat tärkeässä roolissa lasten kehityksessä, ja Antin opet ovatkin superihania tyyppejä. Yksi heistä on itseasiassa miehenikin entinen eskariope, haha! Isältä pojalle. 
Kun ensimmäisen eskaripäivän päätteeksi palasin hakemaan Anttia, hän kysyi pettyneenä, että eikö voisi vielä vähäksi aikaa jäädä kavereiden kanssa leikkimään! Hauskaa oli siis ollut, eikä mökömökö meinannut loppua vielä kotimatkallakaan. Pian kotona kuitenkin jo keskusteltiin kilpaa siitä, mitä oli kukin tehnyt, mitä oltiin syöty ja kuinka monta uutta asiaa oltiin opittu. Eetun ja Even ensimmäinen päivä ilman Anttia sujui myös hyvin, vaikka Eetu pariin otteeseen sanoikin, että on aika tylsää leikkiä yksin. Evestä kun ei ihan vielä ole taistelemaan Spiderman – ja Batman -hahmoilla, ja pikkuautotkin tuo pieni otus vie kesken leikkien ilman lupaa. Nyt kun on jo yli viikon verran harjoiteltu tätä uutta arkea, on Eetukin jo hyväksynyt äidin leikkikaveriksi. Huomenna Eetukin aloittaa kerhon, jossa on sitten oman ikäistä seuraa ja varmasti hurjasti paremmat leikit kuin kotona. Me ollaan huomattu, että muutaman tunnin ero poikien välillä on tuonut heitä entistäkin lähemmäs toisiaan, ja tappelut ovat onneksi vähentyneet huomattavasti! Eve ei Antin poissaolosta tajua muuta kuin sen, että on ihan sairaan hassua, kun isoin veikka juoksee supernopeasti vastaan eskarin pihalla ja täräyttää lippiksen lippansa pientä otsaa vasten.
Uutta ollaan Antin lisäksi päästy myös me vanhemmat kokemaan, nimittäin meidän ihka ensimmäinen vanhempainilta pidettiin viime torstaina. Yleisten ilmoitusasioiden jälkeen käytiin oman ryhmän opettajien ja vanhempien kanssa läpi lasten touhuja ja juurikin näitä asioita, mitä olen tässä postauksessa päässyt teille raottamaan. Oli hauskaa kuulla muiden vanhempien kokemuksia eskarin aloituksesta ja he heittelivät ilmoille tosi hyviä kysymyksiä käytännönasioihin liittyen, mitä ei itselle olisi välttämättä tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi kurahousukeskutelun esillenostaminen ei olisi itselleni tullut mielenkään. On onneksi vapautettu perheiden vastuulle päättää lasten vaatetuksesta, eivätkä kuravaatteet ole siis (enää) pakolliset. Ilman kuriksia sitten vaan ei mennä liukumäkeen tai märkään maahan pyörimään. Läpi käytiin myös hieman eskaripäivään kuuluvia sääntöjä, joiden puitteissa lapset saavat kyllä olla varsin vapaasti koko päivän.  Esimerkiksi luokkatilasta ei saa poistua ilmoittamatta minne on menossa, ja aina kotiinlähtiessä tulee käydä turvallisuussyistä käydä sanomassa opelle ensin heipat. Ekat painimatsitkin jo on joidenkin (myös Antin) osalta käyty, ja opettajat ovat tästä samaa mieltä kuin minä, että leikkiä saa, mutta ketään ei saa sattua. Yhtenä iltapäivänä Anttia hakiessani siis näin, kuinka Antti ja eräs toinen poika pyörivät ja painivat hiekassa, ja omaan silmään näytti jo melko hurjalta. Kumpaakaan poikaa ei ehtinyt sattumaan, ja pojat paiskasivat kättä päälle ennen kotiinlähtöä. Oli kuulemma hyvä leikki, huhhuh.. Asiasta juteltiin opettajan kanssa, joka oli juuri samaan aikaan tullut paikalle kuin itsekin. Vanhempainillassa painotettiin, että vanhemmat saavat milloin vain tulla keskutelemaan opettajien kanssa mielen päällä olevista asioista, avoimuus on avain. Yhteistyö eskarin ja meidän vanhempien välillä tulee siis olemaan varmasti sujuvaa ja ongelmatonta.
Esikoulun alkaminen on ollut älyttömän helppo muutos, ja Antti on tykännyt ihan hulluna olla eskarilainen. Huomenna arki taas vähän muuttuu, ja täytyy hieman tunnustella kuinka saataisiin sujuvasti hoidettua poikien vieminen ja hakeminen ilman turhaa edestakaisin kulkemista. Esikoululle meiltä on matkaa vain 750 metriä ja kerholle noin kilometri, joten siedettävällä kelillä tietysti mennään aina kävellen, ellei tarvitse hoitaa samalla esimerkiksi suurempaa kauppareissua. Kun Eetu on viety kahteentoista kerholle olisi minulla A:n ollessa kotona tietysti tunnin verran aikaa käydä vaikka lenkillä ennen kuin tarvitsee hakea Anttia. Kaikki palaset varmasti loksahtavat paikalleen nopeasti ja uskon meidän arjen lähtevän ihan mukavasti käyntiin.
Ihanaa sunnuntaita ja tsemppiä alkavaan viikkoon!
Terkuin Heidi

MARJAENERGIAA KEVÄÄN RIENTOIHIN + ALEKOODI

Yhteistyössä Roberts Berrie ja Perhekupla
 
 
Me käytiin Antin kanssa viikonloppuna valokuvausretkellä jäällä. Viikon mittainen rajusti uusiutunut flunssakierre piti meidät viime viikon sisätiloissa, joten happihyppely aurinkoisessa +3 asteisessa kelissä oli kuin omiaan piristämään mieltä ja hieman puhdistamaan sisäilman tomuja aivoista. Evääksi mukaan lähti voileipiä, kaakaota ja Roberts Berrien juotavia marjoja, näillä jaksettiinkin reippailla yli tunti.
”Roberts on yli satavuotias Suomalainen perheyritys, joka on kehittänyt ainutlaatuisen tavan tuoda päivittäinen marja-annos jokaisen saataville tasalaatuisena vuoden ympäri. Berrie -tuoteperheeseen kuuluu neljä eri katergoriaa: super-, teho- ja muumimarjat sekä muumihillot. Berrievalikoima on todella laaja (marja-annoksia on kymmenen erilaista), joten valinnanvaraa löytyy jokaiseen makuun. Suomalaisten lisäksi Roberts toimittaa tuotteitaan myös Kiinaan ja USA:an.”
Näin kirjoittelin teille viime syksynä Roberts Berriestä ja heidän ihanista marjatuotteistaan. Näin talvi- ja kevätkaudella marjastaminen on poissuljettua, joten suomalaiset elävät täysin itsesäilöttyjen tai kaupasta ostettujen marjojen varassa. Pohjolan marjat ovatkin superterveellisiä, ja aika suuri lovi jäisi ainakin meidän perheessä ruokavalion lisäksi myös vitamiinivarastoihin, mikäli marjoja ei saisi edes jostain ympäri vuoden, sillä meillä niitä syödään tosi paljon. Ne ovat hyviä, superterveellisiä ja mikä parasta, ne voi syödä sellaisenaan tai käyttää lukuisissa eri muodoissa smoothieista leivonnaisiin.
Pääsimme taas Perhekuplan kautta yhteistyöhön Roberts Berrien kanssa muistuttamaan teitä marjojen tärkeydestä myös näin alkukevään sarastaessa. Monilla kevät on kiireistä aikaa niin opintojen kuin töidenkin osalta, ja lapsiperheissä puristetaan viimeisiäkin mehuja irti ennen kesän ja lomien koittamista. Roberts Berrien tuotteet on pakattu kätevästi annospakkauksiin, joten nehän lähtevät näppärästi mukaan työmatkalle, evääksi kerhoon tai vaikka keväthangille hiihtoretkelle. Itse käytän näitä myös smoothieissa, joita tykkään tässä kesän lähestyessä ja vaatteiden vähentyessä nauttia, jotta alkaisi se kesäystävällisempi kroppa toppavaatteiden alla pikkuhiljaa muodostumaan, heh.
Lapset rakastavat Robertsin marjatuotteita edelleen, ja olenkin tosi iloinen, että niitä löytyy nykyään myös ihan lähikaupankin hyllyiltä! Myös Eveliina on saanut osansa Berrieistä sellaisenaan sekä aamupuuron ja sokerittomien banaanimuffinssien seassa. Muumi Berriet sopivat tosi kivasti lapsille ja lapsenmielisille aitojen, yksinkertaisen makujensa (vadelma ja mustikka) puolesta, ja tietysti hauskan Muumi -aiheisen pakkauksenkin vuoksi. Pojat ovat uskaltautuneet maistamaan myös mutkikkaampia makuyhdistelmiä, joista karpalo ja puolukka taisi olla jo vähän liian suuri pala purtavaksi. Kuitenkin esimekiksi kuitupitoinen villimustikka & luumu maistuu kaikille, ja on auttanut myös Eveliinan kovaan vatsaan jo useampaan otteeseen, ja on näin helpottanut meidän kaikkien yöunia.
Viime syksynä julkaisemani postauksen jälkeen sain muutamia kysymyksiä säilöntäaineisiin ja makuun liittyen. Robertsin tuotteet maistuvat puhtaasti marjoilta, ihan tunnistettavasti. Vaikka marjat ovat juotavassa muodossa, on maku kuitenkin täyteläisen marjainen. Säilöntäaineista voitte käydä lukemassa täältä. Kaksi tuotetta valikoimasta sisältää ei-vegaanisia ainesosia, kuten kollageenihydrolysaattia ja kollageenipeptidejä. Tässä vegaaniset ja ei-vegaaniset tuotteet listattuina:
VEGAANISET: villimustikka, tyrnimarja, puolukka & karpalo, villimustikka & vadelma, mustaherukka & mansikka, Muumi mustikka ja Muumi vadelma.
EI-VEGAANISET: Berrie + protein villimustikka & granaattiomena ja Berrie + Beauty lakka & tyrni
Nyt suosittelen erityisen lämpimästi kokeilemaan Roberts Berrien tuotteita, sillä saatte koodilla PERHEKUPLA tilauksestanne 10% alennuksen! Koodi lisätään rekisteröityessä  kohtaan ”kampanjakoodi”. Huomatkaa myös Roberts Berrien verkkosivuilla vielä hetken aikaa käynnissä oleva reseptikilpailu, johon itse aion ainakin osallistua.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
 
✤    ✤    ✤
 

SAMAA RUOKAA KOKO PERHEELLE || SIS. ARVONNAN

Yhteistyössä 
Naperosta nautiskelijaksi 
Anni Lehti, Anja Mahrenholz & Minna Vauhkonen


Sormiruokailu on meillä tuttu juttu, kun kolmas lapsi on nyt jo käymässä läpi tuota hauskaa ja mielenkiintoista tutustumistaivalta ruokien ihmeelliseen maailmaan. Eveliina on nyt ollut sormiruokailija reilun kahden kuukauden ajan, ja syö ihan mielettömän hienosti kaikkea laidasta laitaan. Sormiruokailusta on lapselle paljon hyötyä ja hupia, mutta näin äidille ja meidän perheen ruokavastaavalle kaikista hauskinta on se, kun voi tarjota samaa ruokaa koko perheelle.
Naperosta nautiskelijaksi on kolmen äitibloggaajan, Annin, Anjan ja Minnan, ideoima erityisesti lapsiperheille suunnattu ruokakirja. Pelkkä reseptikirja se ei suinkaan ole, vaan pitää sisällään myös kattavasti tietoa ja vinkkejä vauvojen sormiruokailun aloittamiseen aina välineistä ruoan säilytykseen. Kirja on koottu kronologisesti edeten aamiaisesta kohti iltapalaa, mikä on valtavan hieno juttu perfektionistille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tietyn aterian ruoka olisi sopiva vain esimerksi aamupalalle, vaan ruokia on tosi helppo muunnella ja soveltaa melkeimpä mille tahansa aterialle. Myös lukemista helpottavat valmistusaika- ikäsuositus- ja annoskokomerkinnät ovat hyödyllinen lisä jokaisen reseptin ohessa. Myös allergeeni- ja pakastusmahdollisuusmerkinnät löytyvät resepteistä. Vaikka kirjan kirjoittajat eivät ole ravitsemusalan ammattilaisia, niin uskoin silti ihan joka sanan, mitä kirjasta luin. Ehkä juuri tämän vuoksi kirja kolahtaakin; kirja on äidiltä äidille, vanhemmalta vanhemmalle.

Seuraavaksi voitaisiin antaa hetki tämän kirjan kuvituksille. Anjalla ja Minnalla on kuvaajanlahjat hallussa, ja arvostan myös suuresti Satu Kontiaisen tekemää panosta kirjan graafisen suunnittelun osalta. Näin kaunista kirjaa on todella mieluisaa selailla.
Reseptien osalta odotin todella paljon, koska olen itsekin aika luova erityisesti sormiruokien suhteen. Pikaisella selaamisella tuli sellainen olo, että eikä, nämä puurot, vohvelit ja aamiaismuffinssit on kyllä jo nähty. Kuitenkin tarkemmin pureuduttuani resepteihin huomasin homman jujun. Ruokiin on lisätty aina jokin pieni twisti, joka ei pelkästään lisää aterian ravinnerikkautta, vaan myös tekee niistä monipuolisia ja hauskoja. Toki resepteissä oli myös niitä ”tavallisia” vaihtoehtoja, mutta eipä olisi itselleni tullut mieleen tehdä esimerkiksi puuroa kookosmaitoon tai laittaa myskikurpitsaa vohveleihin. Resepteissä parasta oli se, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa ja näin esimerkiksi rahan- ja ajansäästämisen lisäksi helpottuu sekä vauvan että mahdollisten isompien sisaruksien ruokailutilanne, kun ei tarvitse olla kateellinen toisen ruoasta. Kaikki reseptit on helppoja ja helposti toteutettavissa lähikaupan antimilla.

Me kokeiltiin jo neljää eri reseptiä kirjasta, ja lapset olivat varsin innoissaan koekeittön antimista. Aamupalaksi mukimunakkaat, lounaaksi tomaattinen linssipasta, päivälliseksi kukkakaali-voipapupihvejä ja iltapalaksi tietysti puuropannaria. Meidän tuleva eskarilainen on tällä hetkellä haastavassa vaiheessa ruokien suhteen, ja täyttäisi lautasensa joka aterialla vain paprikalla, kurkulla, tomaatilla, mustikoilla ja porkkanoilla, joten hän hieman kyllä empi ennen maistelua. Loppujen lopuksi linssit olivat ainoa juttu, mikä ei (vieläkään) hänelle uponnut. Eetu ja Eveliina sen sijaan pistelivät poskeensa ruoan toisensa perään, ja erityisesti Eveliina oli silminnähden innoissaan uusista mauista. Suurin lasten suosikki oli näistä kukkakaali-voipapupihvit, joita isommat dippailivat yrteillä maustettuun kaurafraicheen. 
Olen kiitollinen, että tämä kirja sisälsi paljon kasvisruokia, koska valitettavan moni lastenruokaopas on ihan kauhean lihapainotteinen. Pienen miinuspisteen joudun antamaan siitä, että vegaanisen ruoan merkkiä oli käytetty parissa kananmunaa tai maitopohjaista luonnonjogurttia sisältävissä ohjeissa. Tämä ei kauhean suuri juttu ole käytännössä, pisti vain silmään. Termi vegaani on kuitenkin aika rajaava ja armoton. Ehkä kasvisruoka olisi kuitenkin sitten oikeampi sana kuvaamaan näitä aterioita.

Kaiken kaikkiaan rakastuin tähän kirjaan kyllä ihan täysin, ja mun puolesta näitä voitaisiin laittaa vaikka joka ikiseen äitiyspakkaukseen mukaan ja neuvoloihin esille, jotta sormiruokailusta saataisiin vieläkin isompi ja normaalimpi juttu. 
Nyt teilläkin on mahdollisuus voittaa Naperosta nautiskelijaksi kirja omaksenne Instassa! Olet mukana arvonnassa seuraamalla @heidii.susanna ja @naperostanautiskelijaksi instagramtilejä, ja kommentoimalla TÄMÄN kuvan kommentteihin oman lempiruokasi. Arvonta-aika päättyy perjantaina 23.3.2018 klo.23:59. Ilmoitan voittajan kuvan alle sekä laittamalla yksityisviestin onnekkaalle.
Ihan mahtavaa tiistaita teille!

#NYHTILIIKE -LEIPÄ




Jes, vihdoinkin on keskiviikko! On aika jälleen uudelle vegereseptille, ja tällä kertaa olen ollut todella malttamaton. Meillä alkoi noin viikko sitten kahdeksankuisen ”unikoulu”, toisin sanoen ollaan siis irtauduttu yöimetyksistä ja niin kutsutulla tassutekniikalla rauhoiteltu vauvaa takaisin uneen hänen herätessään. Vieläkään ei täysiä öitä nukuta, ja väsyneenä tekee mieli syödä aina vähän mitä sattuu. Tämän päiväinen resepti nyhtökauratäytteiseen leipään sopii ihan täydellisesti juuri näihin hetkiin, kun tekee mieli helppoa ja superhyvää lohturuokaa, joka kuitenkin olisi edes jollain tavalla terveellistä. 

Idea täytettyyn leipään tuli itse asiassa ihan sattumalta, kun viikonloppuna esikoisen kanssa kaupoilla käydessäni jäimme junnaamaan leipäosastolle. Onneksi jäimme, olisi muuten jäänyt tämä postaus luomatta. Tiesin jo, että nyhtiliikkeen kannattajana halusin vielä tälle viikolle luoda uuden nyhtökaurareseptin teille jaettavaksi, joten nyhtökaurapaketti ostoskorista jo löytyikin. Leipähyllyjen lomasta silmiini osui hauska neliönmallinen tuoreleipä, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Täytetty leipä ei ole saanut läheskään niin paljoa kannatusta kuin se ansaitsisi. Oikeasti, nyt kaikki kokeilette! Täytetty leipä käy oikeasti ihan ruoaksikin, kuten sen itse suunnittelin, sillä leivän voi täyttää millä vain. Meillä leipä sai täytteekseen tomaattisen nyhtökaura-kasvistäytteen sinappisella kaurakastikkeella. Leivän kostuttamiseen käyttämäni öliiviöljy-omenaviinietikkasekoitus toimi ihan superhyvin, vaikka hieman jännitti, että olisiko yhdistelmä turhan kitkerä. Ei ollut kitkerä ollenkaan, vaan toi ihanasti raikkautta tuhdille täytteelle, ja kostutti samalla kuivahkoa leipää juuri sopivasti.
Parasta tässä leivässä oli se, että A töistä tullessaan luuli, että olin ostanut leivän valmiina, ja uskaltautui jopa maistamaan sitä, vaikka vegaaninen olikin. Eikä tuo sitä tainnut pois sylkeä, eli maistui varmaankin myös hänelle. Tämä jos mikä on omasta mielestäni yksi parhaista nyhtisresepteistä, mitä olen luonut tähän mennessä, ja on varmasti yksi huhtikuisten Eetun syntymäpäivien tarjoiluista. 

#NYHTILIIKE -LEIPÄ

1 kokonainen leipä
1 paketti Gold&Green -nyhtökauraa maussa Tomato
½ makea suippopaprika
½ purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja paloina öljyssä (eli noin 70g)
3-4 cm pala purjoa
kourallinen miniluumutomaatteja
jääsalaattia
1 avocado

Kostuke:
2rkl oliiviöljyä
2rkl omenaviinietikkaa
hyppysellinen suolaa

Kastike:
½ prk kaurafraichea
2 rkl sinappia
muutama verso tuoretta rosmariinia
vajaa kourallinen tuoretta oreganoa
Aloita valmistelemalla leipä. Leikkaa leivästä hattu irti ja koverra sekä leivän että hatun sisus. Meillä Eve viihdytti itseään kokkauksen ajan syömällä leivän sisuksia, joten tässä vinkkiviitonen leipähiirien äideille. Jätä leipää noin 2 cm verran leivän reunoille. Lusikoi leivän sekä hatun sisälle kostuketta, ja levitä pullasudilla. 
Valmista seuraavaksi kastike hienontamalla yritit ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
Täyte valmistuu pannulla. Suikaloi purjo ja paprika ja halkaise tomaatit. Paista kasviksia ja nyhtökauraa kuumalla pannulla öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, ja anna niiden lämmetä muun täytteen mukana vielä hetken. 
Seuraavaksi on aika alkaa kasata leipää. Levitä pohjalle muussattu avocado sekä salaatinlehtiä. Salaatin päälle lusikoi kastiketta ja kastikkeen päälle täytettä. Lusikoi täytteen päälle vielä vähän kastiketta (itselläni kastiketta ja täytettä jäi jonkin verran vielä yli, joten täytyy ensikerralla ostaa hieman suurempi leipä.) Koristele leipä tuoreyrteillä ja aseta kansi nätisti. Nappaa kauniit kuvat instaan ja tägää niihin @goldandgreenfoods ja käytä hashtageja #nyhtokaura ja #nyhtiliike. Ota liiat yrtit pois, laita kansi kokonaan leivän päälle, leikkaa palanen leipäveitsellä ja nauti.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

EN HALUA OLLA NYKYKÄSITYKSEN MUKAINEN FEMINISTI

Mies, nainen, muunsukupuolinen.
Liian suuri, liian pieni, sopivankokoinen.
Feministi, maskulisti.
Uskovainen, ateisti.
Ääripäiden maailma, sovinistien luoma teos suvakkien tehotuotantotehtaasta.
Naistenpäivä sai jälleen arvoisensa vastaanoton. Naiset kimmahtelivat, kun eivät saaneetkaan suklaata ja kukkasia samalla, kun miehet murahtelivat kyseisen päivän luomasta epätasa-arvoisuudesta itseään kohtaan. Itse toin jälleen miehelleni ilmi harmistukseni siitä, kuinka tästäkin päivästä on saatu tehtyä kaupallista kuraa. Kuten myös äitienpäivästä, isänpäivästä, joulusta, vapusta, juhannuksesta ja varmaan ihan kaikista muistakin juhla- ja ”juhla” -päivistä. Mieheni vastasi tokaisemalla naistenpäivän olevan yksi turha päivä muiden joukossa, kuten muutkin erilaiset ”ihmistä määritteleviä asioita” koskevat juhlapäivät.
”Toivota mulle hyvää naistenpäivää, kulta!”
”Onneksi olkoon, olet valinnut hyvin sukupuolesi.”
Jep, näin paljon meitä kiinnosti. Sain tosin nukkua myös pitkään tänään, mutta siinä vaiheessa, seitsemältä aamulla, meistä ei kumpikaan muistanut, mikä päivä on kyseessä. Sain nukkua, koska nukutti, ja koska mieheni arvostaa minua naisena, äitinä ja henkilönä sen verran, että katsoo pienten jatkounien olevan valvottujen öiden jälkeen paikallaan. Kiitos siitä rakas, arvostan. Ja tämä ei ollut sarkasmia. Meillä kaikkia arvostetaan ihan joka päivä, eikä siihen tarvita erikseen tällaisia juhlapäiviä. Kyllä meilläkin silti on niitä hetkiä, kun se pyykkivuori vaan suoraan sanoen vituttaa, ja tuntuu, ettei kukaan huomaa kuinka paljon teen. Mutta aina näiden hetkien saattelemana ajattelen miestäni, joka lähtee töihin viitenä päivänä viikossa, kahdeksaksi tunniksi pois täältä kotoa tekemään omia, ei niin kevyitä töitään ja silti palaa kotiin hymyssä suin antamaan meille taas osan itsestään.

FEMINISMI

Itse olen ja en ole feministi. En ole siksi, että en tahdo lokeroida itseäni, en varsinkaan tähän nykyään vallitsevaan ajatukseen feministeistä. Feministit ajavat tasa-arvoa, rikkovat normeja ja herättävät keskustelua epätasa-arvoisuuden poistamisesta. Tuntuu kuitenkin, että tänä päivänä termi ”feministi” kuvaa enemmänkin sitä ääripäätä, ”kiihko-feministiä”, jolle on koko elämä saada miehet poljettua alas, suorastaan vihata miehiä ja tehdä heidän turhuudestaan ja merkityksettömyydestään uusi normi. Eivät kaikki, mutta näitäkin löytyy. Lause ”olen feministi” kuulostaa melkein haasteelta, jonka lopputuloksena on joko musta silmä tai vähintäänkin itkupotkuraivarit.
En tykkää siitä, että KAIKKI täytyy survoa johonkin lokeroon tai siitä, että kaikille eri aatteita tai kantoja kannattaville henkilöille pitää olla jokin termi. Joko olet tai et ole feministi, jos et ole niin olet varmasti tosi huono ihminen. No, sitten minä olen. Joko olet tai et ole vegaani, ei ole minkäänlaista välimaastoa. Lokeroinnin sijaan olisi paljon tärkeämpää olla vaan, ja antaa muidenkin olla. Tällä tarkoitan sitä, että lopetetaan se hyvisten ja pahisten erottelu ja aletaan kaikki yhdessä puskea tärkeitä, kaikkia ihmisiä hyödyttäviä asioita, kuten tasa-arvoa, eteenpäin. (Jos se siis kiinnostaa, koska on olemassa myös ihmisiä joille on ihan sama, mitä ympärillä tapahtuu.) Ei polkemalla miesten tai kenenkään asemaa, vaan parantamalla kaikkien ihmisten asemaa sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.
Suomessakin on vielä parannettavaa tasa-arvoisuudessa, mutta meillä ollaan jo todella pitkällä. Joissain vähemmän kehittyneissä maissa vaimo ei saa edes käydä töissä tai puhua muille miehille kuin omalle puolisolleen, vaan hänen on pakko olla kotona, hän ei saa itse tehdä päätöksiä. Suomessa nainen saa päättää, saa päättää jopa sen, tahdotko tehdä lapsia vai et. Olisi ihanaa, kun saisit ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja päättää kuka olet, kenen kanssa olet, haluatko naimisiin vai et ja mitä ajattelet. Jotenkin epätodellista, että vielä 2018 vuonna ihmetellään pariskuntia, jotka eivät halua muuttaa esimerkiksi saman katon alle. Nuoret (ja kaikki muut myös) rikkokaa näitä ikivanhoja normeja! Älkää tehkö mitään toisten painostuksesta tai mielipiteistä riippuen, vaan olkaa juuri sellaisia kuin olette.

 

MUUTAMA SANA TASA-ARVOSTA

Suomalaisen tasa-arvon ongelmista itse olen eniten huolissani näistä: isien asema erotilanteessa, poikien alisuoriutuminen kouluissa sekä naisten ja miesten väliset tuloerot. Koen myös tasa-arvo -ongelmaksi muunsukupuolisten syrjimisen, ihan alkaen tästä termistä ”muunsukupuolinen” ja jälleen kerran tästä lokeroinnista. Toki joitain termejä tässäkin yhteiskunnassa on käytettävä, mutta liika lokerointi johtaa vaan ihmisten erkaantumiseen toisistaan.
Jotkut, erityisesti tällä hetkellä Suomessa asevelvolliset, kokevat asevelvollisuuden olevan räikeä esimerkki miehiä koskevasta epätasa-arvoisuudesta. Ja tämähän on totta, on muodostunut normi siitä, että miehet puolustavat maata ja sitä normia vaalitaan Suomessa miesten asevelvollisuudella. Samalla tavalla on muodostunut normi siitä, että naiset hoitavat kotona lapsia, ja tästä johtuen pääosa perhevapaista kerääntyvät äideille. Minua itseäni ei enää, äidiksi tulon jälkeen, ole kiinnostanut armeijaan meneminen yhtään. Ennen ensimmäistä raskauttani olin menossa vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kaksi edellistä virkettä varmaan kertoi teille, kumpi oli prioriteeteissani ensimmäisenä, lapset vai asepalvelus. Ja tämän haluankin tuoda teille esille; minun mielestäni ei ole hyvä elää sellaisessa ”joko kaikki tai ei mitään” -ajattelumallissa. On mahdotonta asettaa asepalvelusta kaikille pakolliseksi ja sitten taas kaikille vapaaehtoinen asepalvelus olisi Suomen Armeijan loppu. Miehet, joiden mielestä naisten tulisi käydä armeija vain siksi, että hekin sen ovat käyneet, eivät ajattele asioita juuri omaa napaansa pidemmälle. Mieheni käyttää näistä miehistä termiä ”vässykkämies”, joka on varsin osuva näiden henkilöiden ajattelumallia kuvaamaan. Enkä nyt aio vedota siihen, että ”eihän miesten tarvitse synnyttää, joten tasoissa ollaan”, (synnyttämistä ja asepalvelusta kun ei voida verrata millään tavalla keskenään), vaan siihen, että eiköhän tässä yhteiskunnassa ole kaikilla sellaisia asioita, joita joidenkin vaan on hoidettava, epistä tai ei. Suuria asioita ei voida ratkaista nostamalla itseään jalustalle tai luomalla tällaista lapsellista vastakkainasettelua. Pakollisen asepalveluksen sijaan kaikille pakolliset kutsunnat lisäisivät tietoutta armeijasta ja asepalveluksesta myös tytöille, joten lisää vapaaehtoisia varmasti myös sinne lähtisi. Ja olisi varmasti paikallaan antaa kaikille hieman lisää arvostusta suorittamistaan tehtävistä yhteiskunnan tai vaikka ”vaan” perheen hyväksi.
Kaikilla on jokin rooli tässä yhteiskunnassa. Oma roolini, jonka itse olen valinnut, on olla äiti. Ja minä rakastan tätä roolia, en vaihtaisi sitä mihinkään. Omat arvoni kun nyt vaan sattuvat pyörimään perheen ympärillä. Jonkun toisen arvot taas ovat muualla, maanpuolustuksessa tai vaikka uranluomisessa. Itse elän mielelläni sellaisessa ”perusmallissa”, normissa, joka meillä on perinteisestä perheestä. Mies käy töissä, minä hoidan lapsia tällä hetkellä kotona. Kokkaan, pyykkään ja siivoan. Ja pidän siitä todella paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tykkäisivät siitä, eikä edes sitä, että mielestäni tämä meille sopivimman ratkaisun pitäisi sopia kaikille. Minua ärsyttää suunnattomasti ne ääriajattelijat joille mikään ei riitä. Kiihkotaan ja paasataan vaan omista aatteista. Olisi paljon parempi, ja nyky-yhteiskuntaan jo jopa sopivampi, jos ihmisten lokeroiminen jätettäisiin vähemmälle ja annettaisiin muiden elää ilman moralisointia ja paasaamista.
Samalla kun vielä muistettaisiin arvostaa toisia joka päivä, niin ei edes tarvittaisi näitä erikoispäiviä muistuttamaan meidän kaikkien tärkeydestä.

NYHTÖKAURA – PITA

Viikon takainen Helsinginvierailu toi inspiraatiota vegaaniseen kokkailuun, kun saamamme tuotekassin sisältä paljastui reseptikirjan lisäksi nyhtökauratuotteita. Myös äitini oli sopivasti loppuviikosta leipomispuuhissa ja antoi ryijynhakureissulla minulle matkaan pussillisen itsetehtyjä herkkuja, kuten patonkia ja mannaleipäsiä. Patongit tietysti katosivat heti, kun pääsin kotiin, mutta kauraleipäskasasta piilotin muutaman suunnittelemaani perjantaimenuta ajatellen.
Gold&Greenin nyhtökauraa saa jo muutamassa eri maussa; kolmen perusmaun, eli Nuden, Tomaton ja Mondayn lisäksi on saatavilla nyt kaksi eri kausimakua, Ginger ja Mexico Party Edition. Nude ei sisällä mausteita, ja sen voikin maustaa ihan mieleisekseen. Itse suosittelen kokeilemaan chilin, limen ja korianterin yhdistelmää, kikhernenuudeleita ja mausteisia uunikasviksia. Tomato on nimensä mukaan maustettu tomaatilla. Lisämakua tuotteeseen antavat savu-paprika ja persilja, ja tämä tuote sopii ihan täydellisesti esimerkiksi pastaruokiin. Monday puolestaan on kaikenlaisiin arkiruokiin sopiva, perusmausteilla, kuten sipulilla, persiljalla, eri pippureilla, meiramilla ja timjamilla maustettu tuote.
Kausituotteina tällä hetkellä kruunua kantavat limellä ja inkiväärillä maustettu Ginger ja maustetahnan sisältävä Mexico. Inkivääri on varma valinta wokkeihin ja muihin aasialaisiin ruokiin. Tällä kertaa meillä testissä oli kuitenkin mausteinen Mexico, joka saa makunsa pakkauksen mukana tulevasta maustetahnasta ja sen sisältämästä juustokuminasta, paprikasta, limestä, savu-paprikasta, cayennepippurista ja kanelista. Tuote on listattu Vegaanituotteet -listalle, joka on itselleni varmin tapa selvittää elintarvikkeiden vegaanisuus. Tuotteesta rakensin meille aikuisille pitaleipätyyppiset ratkaisut äidin mannaleipiä hyödyntäen. Lisämakua leipiin toin mun suosikki makuyhdistelmällä, limellä ja korianterilla, joilla maustoin täytteeksi valmistamani avokadotahnan. Lopputulos oli ihan sairaan hyvä, tottakai, nyhtökauratuotteilla kun ei voi epäonnistua.

NYHTÖKAURATÄYTTEISET LEIVÄT

Kuudelle

6 kpl valitemiasi leipiä, esimerkiksi pitaleivät käyvät hyvin
300 g Pulled Oats Mexico Party Edition -nyhtökauraa
½ pieni kurkku
Jääsalaattia
Auran vegaanista chilimajoneesia
Avokadotahna:
3 avokadoa
1 iso tomaatti
suolaa
½ lime
korianteriruukun puolikas kasvusto
TEE NÄIN:
Aloita ruskistamalla nyhtökaura pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta maustetahnalla ja lisää sekaan hieman vettä, 1-2 ruokalusikallista. Poista liedeltä. Viipaloi kurkut juustohöylällä pitkiksi ohuiksi suikaleiksi ja sekoita nyhtökauran joukkoon maustumaan.
Valmista avokadotahna survomalla sekaisin avokadot ja tomaatti. Mausta suolalla makusi mukaan, ja lisää puolikkaan limen mehu sekä puolet tuorekorianterin kasvustosta. Itse lisäsin sekaan vielä hieman tabascoa, koska olen tulisen ruoan ystävä.
Lämmitä leivät mikrossa tai pannulla. Levitä pohjalle avokadotahnaa, aseta leivän väliin muutama salaatinlehti ja annostele päälle nyhtökauraa sekä kurkkua. Lorauta väliin vielä vähän Auran vegaanista chilimajoneesia. 
Tämä resepti sopii ihan täydellisesti viikonloppuun ja vaikka illanistujaisiin. Pienille lapsille ruoka voi olla hieman liian mausteinen, mutta heidän leipiinsä voi tietenkin valita miedomman makuisen nyhtökauratuotteen! 
Aurinkoista päivää kaikille. ❤
Ps. Youtube -kanavalla HEIDI K uusi vlogi, jossa mm. lasketaan pinnasängyn pohja ja laitetaan seinälle se mainitsemani ryijy.