Mitä meille kuuluu?

Viimeinen vuosipuolikas alle kouluikäisen äitinä on startannut, enkä voisi olla yhtään onnellisempi kuin juuri nyt. Eikun hetkinen, annas kun mietin uudelleen.. Meillähän on sairastettu marraskuusta saakka, pojan epäkäslihas on revähtänyt, ja odotan kauhulla viimeisen imetystaipaleen päättymistä. Voidaanko me oikeasti olla onnellisia? Vastaus on kyllä, kaikesta tästäkin huolimatta, olen juuri nyt todella onnellinen ja kiitollinen elämästä, jota elän.

Rakastan helmikuuta, valkoisina huurtavia puita ja alati lisääntyvää auringonvaloa. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu, etten oikeastaan edes malttaisi luopua talvesta. Onneksi kevääseen (a.k.a kevätpäivänseisaukseen, josta katson kevään alkavan) on vielä yli kuukausi aikaa. Yli kuukausi aikaa laskea pulkkamäkeä, seurata esikoisen uskomattomia hiihtotaitoja ja hioa hänen kanssaan yhdessä luistelua vielä ennen jäiden sulamista. On aikaa tehdä lumiukkoja, pukeutua muhkeisiin kaulahuiveihin ja löysään neulepaitaan, ja aikaa taistella miehen kanssa siitä, kuka lähtee käyttämään koiran myöhäispissillä 20 asteen pakkasessa.

Sairastelukierre ja välikohtaus eskarissa

Joulun jälkeen aika on mennyt jotenkin erityisen nopeasti, enkä voi vähätellä meidän uskomattoman sairastelukierteen vaikutusta tähän. Sairastelu alkoi marraskuussa ja uskokaa tai älkää, jatkuu yhä edelleen. Meillä on podettu angiinaa, flunssaa, kuumetta, oksennustautia, noroa, virusperäistä nielutulehdusta, c-streptokokkia (nielussa sekin), lisää oksennustautia, lisää flunssaa ja nyt jälleen Antilla on vatsatauti. Koska Antti aina aloittaa nämä sairastelukierteet, ja me ei todellakaan laiteta lapsia puolikuntoisina eskariin ja kerhoon, niin olen aika vakuuttunut siitä, että pöpöt tulevat eskarista. Olen huomannut siellä aika tehokkaasti räkiviä lapsia muutamaan otteeseen, enkä voi ymmärtää, en ollenkaan, miksi heidän kanssaan ei olla kotona. Vähintään kaksi oireetonta päivää kotona vatsataudin ja noron jälkeen, kuumeen jälkeen ainakin yksi oireeton päivä. Eikö työpaikoilla ymmärretä täällä Pirkanmaalla lapsiperheitä, eikö vanhemmat saa jäädä kotiin lasten kanssa? Onko teillä mielipidettä tästä? Milloin on ok viedä lapsi taas hoitoon, eskariin, kouluun tai kerhoon? Onko teidän hoitopaikoissa ollut puolikuntoisia lapsia? Olipa syy sitten missä tahansa, niin kyllä saisi jo sairastelut riittää. Ollaan koitettu keksiä saikkupäiville kotona aina jotain mieluisaa tekemistä, mutta kyllä 6- ja 4-vuotiaita jo harmittaa, jos ei pääsekään oman kaveriporukan kanssa touhuamaan. Itseäni vähän harmittaa sairastelun vaikutus mun treeneihin, ja mies on myös joutunut olemaan töistä pois, milloin oman sairauden ja milloin lasten tai minun sairaalareissujen takia.

Sairastelujen lisäksi Antille sattui eskarissa pieni välikohtaus pari viikkoa takaperin. Puhuinkin tästä jo Instagramissa aiemmin. Eskarikaverit olivat ulkona kaataneet Antin leikin tiimellyksessä (ja hän oli tässä vaiheessa ihan mukana vielä leikissä), mutta äkkiä leikki muuttuikin rajummaksi, kun kaverit eivät pojan pyynnöstä huolimatta nousseet pois hänen selkänsä ja niskansa päältä. He olivat painaneet myös Antin kasvoja maahan, johon hän tietenkin oli vastannut nostamalla kasvojaan yhä voimakkaammin irti lumenpinnasta. Tämän seurauksena lihakset olivat menneet ihan jumiin niskahartia seudulta, ja päivystyslääkäri totesi myös lievän revähdyksen epäkäslihaksessa. Antti oli tapahtuman vuoksi pois eskarista kaksi päivää, mutta parin päivän rauhallisen oleskelun jälkeen niskahartiaseutu oli taas kunnossa. Viimeisetkin lukot avautuivat tapahtumien jälkeisen viikonlopun hiihtoreissulla, mutta Anttia kyllä selkeästi harmitti, kun kaverit eivät ottaneet tosissaan hänen pyyntöään. Se tässä ehkä eniten harmittaa itseänikin. Vaikka kyse onkin vielä suhteellisen pienistä lapsista, niin aina pitäisi muistaa kuunnella, mitä kaveri sanoo. Hoitajat eivät olleet nähneet tilannetta ollenkaan, mikä tietysti on herättänyt useita kysymyksiä omassa ja mieheni päässä. Toivottavasti tällaista ei sattuisi enää uudelleen, mutta kyllähän poikien leikit välillä aika raisuiksi tuntuu menevän.

Oma sairastelukierteeni tuntuu ihan mitättömältä sen rinnalla, että lapsetkin ovat käyneet läpi jo kaksi-kolme kuumetautia ja yhdet vatsataudit (Antti on tällä hetkellä jo toisessa). Marraskuun alkupuolella sairastuin ihan perusflunssaan, joka nosti maltillisen kuumeen ja aiheutti erityisesti kurkkukipua. Kurkkukipu jatkui vielä kaksi viikkoa muiden oireiden kadottua, jolloin päätin mennä päivystykseen käymään, noin viikkoa ennen joulua. Siellä nuorehko hoitaja hieman epäilevästi tarkasti nielun ja kierrellen ja kaarrellen laittoi kuin laittoikin minulle lähetteen nieluviljelyyn. Viljelystä paljastui pari päivää myöhemmin C-streptokokin aiheuttama nielutulehdus, johon sain penisilliiniallergiani vuoksi Kefexin -kuurin. Tästä alkoi viikkoja kestävä kidutus, johon kuului vatsaoireita, kurkkukipua kipeine proppuineen nielussa, Tays -käyntejä nielupaise-epäilyn vuoksi, turha käynti leukakirurgian puolella, lisää antibioottia ja tämän jälkeen vielä virusperäinen nielutulehdus kruunaamaan koko komeuden. Kun oloni vihdoin parani, sairastuin viisipäiväiseen vatsatautiin. Mutta nyt olen vihdoin pysynyt reilun viikon terveenä, ja todella toivon, että vastustuskyky antibioottien jäljiltä olisi vihdoin palautunut normaaliksi.

Elämä ei ole ollut ihan pelkkää sairastelua, vaikka siltä kuulostaisikin. Minulla on meneillään tälle vuodelle muutamia superhauskoja juttuja, joista en malttaisi olla erossa lainkaan! Kirjoitan tällä hetkellä e-kirjaa, joka tulee pitämään sisällään vegaanisia, vatsaystävällisiä reseptejä ja henkiseen sekä fyysiseen hyvinvointiin ja elämän tasapainon löytämiseen liittyviä juttuja. Lopputuloksen haluan olevan sellainen hyvänmielen kirja, josta niin vegaanit kuin sekasyöjätkin voisivat saada vinkkejä ja inspiraatiota onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Olen kirjan kirjoittamisessa jo hyvällä mallilla, sadasta kirjaan päätyvästä reseptistä 70 on nyt kirjoitettu puhtaaksi ja osa on myös saatu jo valokuvattua. Työtä riittää kuitenkin vielä ihan hulluna, mutta tavoite kirjan julkaisulle onkin vasta ensivuoden vaihteeseen. E-kirja ei ole ainoa hauska juttu, mihin olen päätynyt, vaan nappasin itselleni myös ihan älyttömän hauskan (vaikakin myös haasteellisen) työn erään suomalaisen mediatalon alta, jolle työskentelen projektipäällikkönä vaikuttajamarkkinoinnissa. Olen todella ylpeä itsestäni, ja tämä on just niin mun juttu, että melkein halkean, kun kirjoitan tätä tänne! ÄÄK! Sen vaan sanon, että tavoitelkaa teidän unelmia ja uskokaa itseenne, ja myös itseopiskelu ja itsensä kehittäminen vapaa-ajalla on kannattavaa.

Töiden, lapsiperhe-arjen ja harrastusten lisäksi on tulossa paljon muita hauskoja juttuja jo nyt lähikuukausina. Esimerkiksi Messukeskus täyttyy jälleen ihan huikeista tapahtumista kevään aikana, ja haluaisin osallistua ainakin kamera-, kevät-, lähiruoka ja luomu, sekä lapsimessuille. Työporukan kanssa on tulossa kiva päivä Helsingissä maaliskuussa, ja sisällöntuotantoporukan kanssa hauska päivä Tampereella huhtikuussa. Näiden lisäksi meillä on maaliskuussa seitsemäs hääpäivä, Eetulla huhtikuussa 5-vuotissynttärit, kesäkuun lopussa Eveliina täyttää jo kaksi vuotta ja syksyllä Antti meneekin jo kouluun! Koulunalusta en voisi olla enempää innoissani, mutta sen sijaan kasvavasta taaperosta olen ihan puhtaasti järkyttynyt. Hän on hyvin päättäväisesti lopettamassa imetystaivaltaan ja oppii ihan jatkuvalla syötöllä uusia sanoja ja mitä ihmeellisimpiä taitoja (kuten piirtäminen, laulaminen, tanssiminen, juokseminen, kotileikit, sotaleikit, palapelit..). Olen sanonut varmaan miljoona kertaa, että en haluaisi tämän viimeisen lapsen kasvavan näin nopeasti, enkä millään olisi valmis luopumaan edes siitä ajatuksesta, että meillä on vauva kotona. Ei meillä kuitenkaan enää ole, vaan vahva ja omatoiminen taapero. Eetukin opettelee aakkosia samaa tahtia Antin kanssa, ja Antti on ihan juuri oppimassa lukemaan.

Imetyksen loppuminen mahdollistaa minulle erään pitkäaikaisen haaveeni toteutumisen, eli munasolujen luovutuksen. Olen käynyt jo esikäynnillä Tampereen Ovumialla, ja minut on todettu hyväksi luovuttajaehdokkaaksi. Luovutus aloitetaan sen mukaan, kuinka saamme kromosomitutkimusten tulokset labrasta, mutta viimeistään maaliskuun kuukautiskierron alussa hoidot alkavat. Silloin loppuu myös viimeiset imetykset, vatsanpeitteisiin pistettävät hormonit kun eivät sovi imetyksen kanssa yhteen. Munasolujen lahjoittamisesta tulen varmasti kirjoittamaan kokemuksia sitten, kun sen aika koittaa.

Pääsääntöisesti meille siis kuuluu hyvää; vaikka edelleen sairastelukierre näyttää jatkuvan, niin meillä on kuitenkin kaikki hyvin. Pystymme elämään valitsemamme elämäntyylin mukaisesti, perheessä ei ole vakavia sairauksia ja olemme yhdessä onnellisia. Arki sujuu ja sukulaisetkin ovat pysyneet terveinä, ei kai enempää voi toivoakaan juuri nyt? Meillä on myös paljon asioita, joita odottaa, harrastuksia, joista saamme virtaa ja kavereita, joiden kanssa jakaa elämää. Ja minulla on teidät siellä ruutujen toisella puolella. Kiitos siitä! 🙂

Mitä teidän alkuvuoteen kuuluu? 

Kannattaa käydä seuraamassa mun Instaa (@heidii.susanna), päivittelen sinne paljon ihan arkijuttuja ja pidän mm. Day in life -päiviä storyssa.

Mainokset

#NYHTILIIKE -LEIPÄ




Jes, vihdoinkin on keskiviikko! On aika jälleen uudelle vegereseptille, ja tällä kertaa olen ollut todella malttamaton. Meillä alkoi noin viikko sitten kahdeksankuisen ”unikoulu”, toisin sanoen ollaan siis irtauduttu yöimetyksistä ja niin kutsutulla tassutekniikalla rauhoiteltu vauvaa takaisin uneen hänen herätessään. Vieläkään ei täysiä öitä nukuta, ja väsyneenä tekee mieli syödä aina vähän mitä sattuu. Tämän päiväinen resepti nyhtökauratäytteiseen leipään sopii ihan täydellisesti juuri näihin hetkiin, kun tekee mieli helppoa ja superhyvää lohturuokaa, joka kuitenkin olisi edes jollain tavalla terveellistä. 

Idea täytettyyn leipään tuli itse asiassa ihan sattumalta, kun viikonloppuna esikoisen kanssa kaupoilla käydessäni jäimme junnaamaan leipäosastolle. Onneksi jäimme, olisi muuten jäänyt tämä postaus luomatta. Tiesin jo, että nyhtiliikkeen kannattajana halusin vielä tälle viikolle luoda uuden nyhtökaurareseptin teille jaettavaksi, joten nyhtökaurapaketti ostoskorista jo löytyikin. Leipähyllyjen lomasta silmiini osui hauska neliönmallinen tuoreleipä, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Täytetty leipä ei ole saanut läheskään niin paljoa kannatusta kuin se ansaitsisi. Oikeasti, nyt kaikki kokeilette! Täytetty leipä käy oikeasti ihan ruoaksikin, kuten sen itse suunnittelin, sillä leivän voi täyttää millä vain. Meillä leipä sai täytteekseen tomaattisen nyhtökaura-kasvistäytteen sinappisella kaurakastikkeella. Leivän kostuttamiseen käyttämäni öliiviöljy-omenaviinietikkasekoitus toimi ihan superhyvin, vaikka hieman jännitti, että olisiko yhdistelmä turhan kitkerä. Ei ollut kitkerä ollenkaan, vaan toi ihanasti raikkautta tuhdille täytteelle, ja kostutti samalla kuivahkoa leipää juuri sopivasti.
Parasta tässä leivässä oli se, että A töistä tullessaan luuli, että olin ostanut leivän valmiina, ja uskaltautui jopa maistamaan sitä, vaikka vegaaninen olikin. Eikä tuo sitä tainnut pois sylkeä, eli maistui varmaankin myös hänelle. Tämä jos mikä on omasta mielestäni yksi parhaista nyhtisresepteistä, mitä olen luonut tähän mennessä, ja on varmasti yksi huhtikuisten Eetun syntymäpäivien tarjoiluista. 

#NYHTILIIKE -LEIPÄ

1 kokonainen leipä
1 paketti Gold&Green -nyhtökauraa maussa Tomato
½ makea suippopaprika
½ purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja paloina öljyssä (eli noin 70g)
3-4 cm pala purjoa
kourallinen miniluumutomaatteja
jääsalaattia
1 avocado

Kostuke:
2rkl oliiviöljyä
2rkl omenaviinietikkaa
hyppysellinen suolaa

Kastike:
½ prk kaurafraichea
2 rkl sinappia
muutama verso tuoretta rosmariinia
vajaa kourallinen tuoretta oreganoa
Aloita valmistelemalla leipä. Leikkaa leivästä hattu irti ja koverra sekä leivän että hatun sisus. Meillä Eve viihdytti itseään kokkauksen ajan syömällä leivän sisuksia, joten tässä vinkkiviitonen leipähiirien äideille. Jätä leipää noin 2 cm verran leivän reunoille. Lusikoi leivän sekä hatun sisälle kostuketta, ja levitä pullasudilla. 
Valmista seuraavaksi kastike hienontamalla yritit ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.
Täyte valmistuu pannulla. Suikaloi purjo ja paprika ja halkaise tomaatit. Paista kasviksia ja nyhtökauraa kuumalla pannulla öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, ja anna niiden lämmetä muun täytteen mukana vielä hetken. 
Seuraavaksi on aika alkaa kasata leipää. Levitä pohjalle muussattu avocado sekä salaatinlehtiä. Salaatin päälle lusikoi kastiketta ja kastikkeen päälle täytettä. Lusikoi täytteen päälle vielä vähän kastiketta (itselläni kastiketta ja täytettä jäi jonkin verran vielä yli, joten täytyy ensikerralla ostaa hieman suurempi leipä.) Koristele leipä tuoreyrteillä ja aseta kansi nätisti. Nappaa kauniit kuvat instaan ja tägää niihin @goldandgreenfoods ja käytä hashtageja #nyhtokaura ja #nyhtiliike. Ota liiat yrtit pois, laita kansi kokonaan leivän päälle, leikkaa palanen leipäveitsellä ja nauti.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

EN HALUA OLLA NYKYKÄSITYKSEN MUKAINEN FEMINISTI

Mies, nainen, muunsukupuolinen.
Liian suuri, liian pieni, sopivankokoinen.
Feministi, maskulisti.
Uskovainen, ateisti.
Ääripäiden maailma, sovinistien luoma teos suvakkien tehotuotantotehtaasta.
Naistenpäivä sai jälleen arvoisensa vastaanoton. Naiset kimmahtelivat, kun eivät saaneetkaan suklaata ja kukkasia samalla, kun miehet murahtelivat kyseisen päivän luomasta epätasa-arvoisuudesta itseään kohtaan. Itse toin jälleen miehelleni ilmi harmistukseni siitä, kuinka tästäkin päivästä on saatu tehtyä kaupallista kuraa. Kuten myös äitienpäivästä, isänpäivästä, joulusta, vapusta, juhannuksesta ja varmaan ihan kaikista muistakin juhla- ja ”juhla” -päivistä. Mieheni vastasi tokaisemalla naistenpäivän olevan yksi turha päivä muiden joukossa, kuten muutkin erilaiset ”ihmistä määritteleviä asioita” koskevat juhlapäivät.
”Toivota mulle hyvää naistenpäivää, kulta!”
”Onneksi olkoon, olet valinnut hyvin sukupuolesi.”
Jep, näin paljon meitä kiinnosti. Sain tosin nukkua myös pitkään tänään, mutta siinä vaiheessa, seitsemältä aamulla, meistä ei kumpikaan muistanut, mikä päivä on kyseessä. Sain nukkua, koska nukutti, ja koska mieheni arvostaa minua naisena, äitinä ja henkilönä sen verran, että katsoo pienten jatkounien olevan valvottujen öiden jälkeen paikallaan. Kiitos siitä rakas, arvostan. Ja tämä ei ollut sarkasmia. Meillä kaikkia arvostetaan ihan joka päivä, eikä siihen tarvita erikseen tällaisia juhlapäiviä. Kyllä meilläkin silti on niitä hetkiä, kun se pyykkivuori vaan suoraan sanoen vituttaa, ja tuntuu, ettei kukaan huomaa kuinka paljon teen. Mutta aina näiden hetkien saattelemana ajattelen miestäni, joka lähtee töihin viitenä päivänä viikossa, kahdeksaksi tunniksi pois täältä kotoa tekemään omia, ei niin kevyitä töitään ja silti palaa kotiin hymyssä suin antamaan meille taas osan itsestään.

FEMINISMI

Itse olen ja en ole feministi. En ole siksi, että en tahdo lokeroida itseäni, en varsinkaan tähän nykyään vallitsevaan ajatukseen feministeistä. Feministit ajavat tasa-arvoa, rikkovat normeja ja herättävät keskustelua epätasa-arvoisuuden poistamisesta. Tuntuu kuitenkin, että tänä päivänä termi ”feministi” kuvaa enemmänkin sitä ääripäätä, ”kiihko-feministiä”, jolle on koko elämä saada miehet poljettua alas, suorastaan vihata miehiä ja tehdä heidän turhuudestaan ja merkityksettömyydestään uusi normi. Eivät kaikki, mutta näitäkin löytyy. Lause ”olen feministi” kuulostaa melkein haasteelta, jonka lopputuloksena on joko musta silmä tai vähintäänkin itkupotkuraivarit.
En tykkää siitä, että KAIKKI täytyy survoa johonkin lokeroon tai siitä, että kaikille eri aatteita tai kantoja kannattaville henkilöille pitää olla jokin termi. Joko olet tai et ole feministi, jos et ole niin olet varmasti tosi huono ihminen. No, sitten minä olen. Joko olet tai et ole vegaani, ei ole minkäänlaista välimaastoa. Lokeroinnin sijaan olisi paljon tärkeämpää olla vaan, ja antaa muidenkin olla. Tällä tarkoitan sitä, että lopetetaan se hyvisten ja pahisten erottelu ja aletaan kaikki yhdessä puskea tärkeitä, kaikkia ihmisiä hyödyttäviä asioita, kuten tasa-arvoa, eteenpäin. (Jos se siis kiinnostaa, koska on olemassa myös ihmisiä joille on ihan sama, mitä ympärillä tapahtuu.) Ei polkemalla miesten tai kenenkään asemaa, vaan parantamalla kaikkien ihmisten asemaa sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.
Suomessakin on vielä parannettavaa tasa-arvoisuudessa, mutta meillä ollaan jo todella pitkällä. Joissain vähemmän kehittyneissä maissa vaimo ei saa edes käydä töissä tai puhua muille miehille kuin omalle puolisolleen, vaan hänen on pakko olla kotona, hän ei saa itse tehdä päätöksiä. Suomessa nainen saa päättää, saa päättää jopa sen, tahdotko tehdä lapsia vai et. Olisi ihanaa, kun saisit ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja päättää kuka olet, kenen kanssa olet, haluatko naimisiin vai et ja mitä ajattelet. Jotenkin epätodellista, että vielä 2018 vuonna ihmetellään pariskuntia, jotka eivät halua muuttaa esimerkiksi saman katon alle. Nuoret (ja kaikki muut myös) rikkokaa näitä ikivanhoja normeja! Älkää tehkö mitään toisten painostuksesta tai mielipiteistä riippuen, vaan olkaa juuri sellaisia kuin olette.

 

MUUTAMA SANA TASA-ARVOSTA

Suomalaisen tasa-arvon ongelmista itse olen eniten huolissani näistä: isien asema erotilanteessa, poikien alisuoriutuminen kouluissa sekä naisten ja miesten väliset tuloerot. Koen myös tasa-arvo -ongelmaksi muunsukupuolisten syrjimisen, ihan alkaen tästä termistä ”muunsukupuolinen” ja jälleen kerran tästä lokeroinnista. Toki joitain termejä tässäkin yhteiskunnassa on käytettävä, mutta liika lokerointi johtaa vaan ihmisten erkaantumiseen toisistaan.
Jotkut, erityisesti tällä hetkellä Suomessa asevelvolliset, kokevat asevelvollisuuden olevan räikeä esimerkki miehiä koskevasta epätasa-arvoisuudesta. Ja tämähän on totta, on muodostunut normi siitä, että miehet puolustavat maata ja sitä normia vaalitaan Suomessa miesten asevelvollisuudella. Samalla tavalla on muodostunut normi siitä, että naiset hoitavat kotona lapsia, ja tästä johtuen pääosa perhevapaista kerääntyvät äideille. Minua itseäni ei enää, äidiksi tulon jälkeen, ole kiinnostanut armeijaan meneminen yhtään. Ennen ensimmäistä raskauttani olin menossa vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kaksi edellistä virkettä varmaan kertoi teille, kumpi oli prioriteeteissani ensimmäisenä, lapset vai asepalvelus. Ja tämän haluankin tuoda teille esille; minun mielestäni ei ole hyvä elää sellaisessa ”joko kaikki tai ei mitään” -ajattelumallissa. On mahdotonta asettaa asepalvelusta kaikille pakolliseksi ja sitten taas kaikille vapaaehtoinen asepalvelus olisi Suomen Armeijan loppu. Miehet, joiden mielestä naisten tulisi käydä armeija vain siksi, että hekin sen ovat käyneet, eivät ajattele asioita juuri omaa napaansa pidemmälle. Mieheni käyttää näistä miehistä termiä ”vässykkämies”, joka on varsin osuva näiden henkilöiden ajattelumallia kuvaamaan. Enkä nyt aio vedota siihen, että ”eihän miesten tarvitse synnyttää, joten tasoissa ollaan”, (synnyttämistä ja asepalvelusta kun ei voida verrata millään tavalla keskenään), vaan siihen, että eiköhän tässä yhteiskunnassa ole kaikilla sellaisia asioita, joita joidenkin vaan on hoidettava, epistä tai ei. Suuria asioita ei voida ratkaista nostamalla itseään jalustalle tai luomalla tällaista lapsellista vastakkainasettelua. Pakollisen asepalveluksen sijaan kaikille pakolliset kutsunnat lisäisivät tietoutta armeijasta ja asepalveluksesta myös tytöille, joten lisää vapaaehtoisia varmasti myös sinne lähtisi. Ja olisi varmasti paikallaan antaa kaikille hieman lisää arvostusta suorittamistaan tehtävistä yhteiskunnan tai vaikka ”vaan” perheen hyväksi.
Kaikilla on jokin rooli tässä yhteiskunnassa. Oma roolini, jonka itse olen valinnut, on olla äiti. Ja minä rakastan tätä roolia, en vaihtaisi sitä mihinkään. Omat arvoni kun nyt vaan sattuvat pyörimään perheen ympärillä. Jonkun toisen arvot taas ovat muualla, maanpuolustuksessa tai vaikka uranluomisessa. Itse elän mielelläni sellaisessa ”perusmallissa”, normissa, joka meillä on perinteisestä perheestä. Mies käy töissä, minä hoidan lapsia tällä hetkellä kotona. Kokkaan, pyykkään ja siivoan. Ja pidän siitä todella paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tykkäisivät siitä, eikä edes sitä, että mielestäni tämä meille sopivimman ratkaisun pitäisi sopia kaikille. Minua ärsyttää suunnattomasti ne ääriajattelijat joille mikään ei riitä. Kiihkotaan ja paasataan vaan omista aatteista. Olisi paljon parempi, ja nyky-yhteiskuntaan jo jopa sopivampi, jos ihmisten lokeroiminen jätettäisiin vähemmälle ja annettaisiin muiden elää ilman moralisointia ja paasaamista.
Samalla kun vielä muistettaisiin arvostaa toisia joka päivä, niin ei edes tarvittaisi näitä erikoispäiviä muistuttamaan meidän kaikkien tärkeydestä.

SATOKAUSIKALENTERI 2018

Yhteistyössä Satokausikalenteri



Satokausikasvisten suosiminen kannattaa niin terveydellisistä, taloudellisista kuin ekologisistakin syistä. Luonnollisten satokauden mukaisesti kasvattettujen kasvisten viljelyyn käytetään vähemmän ulkopuolista energiaa, niissä on vähemmän säilöntäaineita ja ne maistuvat maukkaammilta. Parhaimmillaan satokausituotteita suosimalla voidaan nykyisiä kulutustottumuksiamme muuttamalla vaikuttaa viljelijöiden, maahantuojien ja kauppojenkin toimintatapoihin.

Terveyttä edistävän ja sitä ylläpitävän ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kasviksia, vähintään Suomalaisen suosituksen mukaan sen puoli kiloa päivässä, mutta omasta mielestäni päivittäinen määrä saisi kaikilla lähennellä sitä kiloa. Vaikka kasviksia kuluttaisi päivittäin niukasti, kannustaisin silti perehtymään satokausituotteiden hyötyihin. Jos ei ole aiheesta ennestän kauheasti tietämystä, kuten minulla, voi olla vaikeaa erottaa kaupan hevi-osastolla, mitkä tuotteet ovat nyt sesongissa ja mitä eivät. Aloin pari kuukautta sitten etsimään lisää tietoa satokausituotteista, kun havahduin jälleen jokavuotiseen tapaani niiden olemassaoloon, ja tutustuin satokausikalenteriin. Satokausikalenteri.fi -sivustolla on huikea määrä tietoa satokaudesta, kannattaa käydä kurkkaamassa. Pakko tunnustaa, että olen vaan tottumuksesta haalinut niiden banaanien lisäksi ostoskoriin kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa, ja sitten kotona nurissut kaiken olevan niin kallista. Muutaman viime viikon kauppareissu onkin ollut jo huomattavasti edullisempi, kun jätin tavallisesti ostamani tuotteet kaupan hyllylle ja aloin suosimaan kausituotteita. Ajatelkaa,  parin, kolmen kuukauden päästä päästään jo nauttimaan kotimaisista sesonkikasviksista!
Satokausikalenteri on kuvitettu todella kauniisti. Sen on perustanut Samuli Karjula ja kuvittanut Laura Riihelä. Meillä kalenteri ei kauneudestaan (ja teemastaan) huolimatta kuitenkaan päätynyt keittiöön, vaan työpöytäni ylle, koska siinä aina suunnittelen seuraavan kahden viikon ateriat. Se myös kivasti piristi tylsän valkoista työpistettäni. Kalenteri sisältää satokausituotteiden lisäksi paljon yleistä tietoa satokaudesta, FodMap -ruokavaliosta, villiyrteistä, kasvisten valmistuksesta sekä valtavasti yleistietoa ja ravintoarvoja eri kasviksista. Jokaiselle kuukausilehdelle on lueteltu juuri sen kuun kausituotteet, joten on ihan älyttömän helppoa suunnitella edullinen ja terveellinen ostosreissu joka kuukausi. Parasta kalenterissa on se, että ei todellaaan tarvitse olla mikään kasvitieteilijä, jotta siitä hyötyisi, vaan ihan tällainen tavallinen perheenäiti tai -isi, yksineläjä tai ihan kuka tahansa, joka käy ruokaostoksilla.
Kalenterin lisäksi ihana satokausikalenterin tiimi hemmotteli meitä kahdella ruoka-aiheisella kirjalla. Lapsille suunnatussa Henri Mattilan kirjoittamassa Satokausi Salsa -laulukirjassa yhdistyvät musiikki, tarinat ja reseptit. Ollaan luettu kirjaa nyt iltalukemiseksi ja kuunneltu kirjan mukana tullutta levyä kokkaillessa. Satokausi Salsa sisältää tarinoita Joona ja Moona nimisistä lapsista, jotka pääsevät joka kuukausi uudelle makuretkelle. Teksteissä on lapsille pieniä tehtäviä, ja tietysti reseptejä. Ihana kirja, jonka avulla yhdessä tekeminen saa taas aivan uuden merkityksen. Meidän pojat tykkäsivät tästä tosi paljon, ja ollaankin nyt kulutettu sitä kuuluista ylimääräistä energiaa keittiössä kirjan ja musiikin kanssa hääräillen.
Tämän lisäksi sain myös Modernia Maakuntaruokaa -kirjan (Juuli Hakkarainen, Kaisu Jouppi, 2017), joka sisältää reseptejä jokaisen maakunnan perinteisiä kunnioittavalla tyylillä. Itsehän selasin heti Pohjois-Savon reseptit läpi, Kuopiolaislikka kun syntyjäni olen. Myös Pirkanmaan, kuten monen muunkin maakunnan sivuilta löytyi uusia kokeilunarvoisia reseptejä. En jää vegaanina itsekään näppejäni nuolemaan, kun valmistan muulle perheelle paistettua kuhaa Pohjois-Savon malliin, nimittäin talkkunapaistos mansikoilla, (vegaanisella) jogurtilla ja basilikakastikkeella ei kuulosta yhtään pahalta. Nam. Tämä kirja on valtava, melkein 300 -sivuinen, ja sen raamikkaat, tumman vihreät kovat kannet pakottavat asettamaan kirjan esille olohuoneeseen vieraidenkin ihailtavaksi.
Kaikkiin näihin tuotteisiin on panostettu visuaalisesti todella paljon. Minua itseäni ilahduttaa mielenkiintoisen tekstin lisäksi kauniit kuvat ja värit, ja hyvin kuvitettuja kirjoja selaillessa tulee automaattisesti inspiroituneemmaksi. Modernia maakuntaruokaa -kirja sisältää reseptikuvien lisäksi myös muuta kuvistusta jokaista maakuntaa koskien, ja minulla näin valokuvausharrastelijan silmin meni kylmiä väreitä mitä enemmän kirjaa selasin eteenpäin. Satokausikalenterista ja paljon muusta kasviksiin liittyvästä voit käydä lukemassa osoitteesta www.satokausikalenteri.fi. Postauksen tuotteet on 18.2. saakka saatavissa alennettuun hintaan, joten kipin kapin ostoksille, jos innostuit näistä myös!
Tosi iso kiitos Satokausikalenterin väelle näistä tuotteista, ne ovat tuottaneet ja tulevat ihan takuulla tuottamaan meille vielä runsaasti iloa! 
Tämän viikon ruokapostaus tulee näistä kirjoista, joten pysykääs kuulolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

KIINTEIDEN ALOITUS

Eve on nyt viikon verran syönyt kiinteää ruokaa rintamaidon ohella. Soseisiin siirtyminen on sujunut ihan älyttömän hyvin, sillä ainoastaa kaurapuuro aiheuttaa tällä hetkellä vatsavaivoja! Ollaan ihan reippaalla tahdilla otettu mukaan erilaisia kasviksia, juureksia ja lihaa, viljoja varovaisemmin. Muutama maistelukerta otettiin kasviksilla ennen puolenvuoden ikää, mutta 30.12. aloitettiin meidän muun perheen ateriarytmiin sopivat ruoka-ajat myös Eveliinalle. Teen kaikki soseet itse, koska ne valmistuvat siinä missä muidenkin perheenjänsenten ruoat. Viikon kuluessa ollaan huomattu, että Eveliina todella nauttii meidän koko perheen yhteisistä ruokahetkistä, ja hän seuraa tarkasti, kun pojat syövät. Uskon yhteisen, keittiössä tapahtuvan ruokailun ja meidän muiden perheenjäsenten antaman esimerkin auttavan Eveä sopeutumaan uusiin ruokailuun liittyviin asioihin ja toivon, että hän on jatkossakin yhtä kiinnostunut ja innostunut ruoasta, kuin nyt.
Ihan ensimmäinen kiinteä aamupala hänellä oli banaania, ja se onkin Even suosikki edelleen. Seuraavana päivänä annettiin jo pari teelusikallista puuroa banaanilusikallisten kaveriksi. Aluksi tämä ei aiheuttanut vatsavaivoja, mutta ollaan huomattu, että pelkkä kaurapuuro (veteen ja äidinmaitoon  yhdessä ja erikseen tehty) aiheuttaa vatsanpuruja. Totutellaan aamuisin nyt vielä niin, että pari teelusikallista puuroa ja sitten muuta niin paljon kuin tyttö jaksaa syödä. Määrä lisääntyykin koko ajan, ja nyt aamuisin menee aamuimetyksen perään jo muutama ruokalusikallinen hedelmiä, varsinkin banaania. Banaani onkin hyvä, tiheäenerginen hedelmä ajatellen Even painonnousua ja hänen tavallisesti kovin löysää vatsaansa. Jos kauran aiheuttamia ongelmia ei huomioida, niin vatsa on ollut parempi nyt kiinteiden aloittamisen jälkeen. 
Lounaaksi neiti on saanut muutamaa eri ruokaa. 2x bataatista, porkkanasta ja perunasta tehtyä kasvissosekeittoa, 2x kanaa, bataattia ja riisiä, 1x possua, parsakaalia ja perunaa ja 2x kertaa kananmunaa, parsakaalia, bataattia ja avocadoa. Näistä kaikista aterioista Eve on tykännyt, ja hän oikein odottaa jo jokaista ateriaa. Suu aukeaa hienosti, ja ruokaa menee yhä enemmän ja enemmän vatsaan saakka, eikä pelkästään paidalle tai lattialle.
Päivälliseksi Eve on saanut vaihdellen joko kanaa, possua tai kananmunaa bataatin, perunan ja kesäkurpitsan kanssa, muutama munakoisomaistelu on myös otettu nyt kahtena päivänä mukaan. Hyvin maistuu kaikki, munakoiso kylläkin hieman irvistyttää. Välipaloilla Eve saa sekä soseena että sormiruokaillen avocadoa, hedelmiä ja maissinaksua/riisimuroja.
Ensi viikolla vuorossa olisivat kala, marjat, muut viljat kauran kaveriksi ja sormiruokailujen lisääminen useammalle aterialle. Ollaan edetty ruokailuissa ihan täysin Even määrittämässä tahdissa. Imetän ennen jokaista ateriaa, ja noin puoli tuntia imetyksestä hän saa syödä niin paljon kuin tahtoo, ruokaa ei tuputeta yhtään enempää kuin hän itse haluaa. Puuroon ja satunnaisiin kasvis- ja hedelmäsoseisiin sekoitan yhä äidinmaitoa, oikeastaan en tiedä onko siitä mitään haittaa tai hyötyä. Viljojen lisääminen vähän jännittää (kuten kaikkien lastemme kohdalla), koska itse sairastan vilja-allergiaa. Onneksi sen oireet ovat harvoin todella vaaralliset, lähinnä turvotusta, ummetusta ja niiden seurauksena vatsanpuruja. 

Pieni muistilista kiinteisiin siirtyjälle:


1. Aluksi kiinteät ovat vain lisäruokia imetyksen lisäksi, joten imetä aina ennen ateriaa.

2. Kaikki ruoka maistuu vauvasta tutummalta, kun siihen sekoittaa äidinmaitoa/korviketta. Määrää voi hiljalleen vähentää, jolloin vauva tottuu uuteen makuun lempeästi.

3. Älä pakota vauvaa syömään, hän tietää milloin on kylläinen. Uuteen makuun tottuminen vaatii jopa 10-15 maistelukertaa, useimmiten toki vähemmän.

4. Vauvan ruokiin ei kuulu suola, sokeri eikä voimakkaat mausteet.

5. Ei sieniä, hunajaa, maksaa, varhaisperunoita, siemeniä tai kanelia alle yksivuotiaalle.


Netistä löytyy monia erilaisia ohjeita vauvojen ruokailuun. Luotettavaa tietoa löydät esimerkiksi Marttojen ja THL:n sivuilta. Kirjoittelen sormiruokailun sujumisesta ja muutamia vinkkejä ja reseptejä teille myöhemmin. Ihanaa viikonloppua! ❤

LUUKKU 23 || VEGAANINEN AAMUPALA JA TUOTEVINKKI

Ajatelkaas, on enää yksi yö jouluun! Stressi ei ole päässyt meitä yllättämään tänä(kään) vuonna, mutta tämä tunne on tosi rentouttava, kun ei ole MITÄÄN pakollisia asioita enää hoidettavana. Ei paketoitavia lahjoja, ei niin mitään. Vuosittainen uudenvuoden postaus on viimeisiä kuvia vaille valmiina ja Even kuukausipostaus odottaa kuun loppua, joten niiden lisäksi tälle vuodelle on kirjoitettavana enää Meidän Joulu 2017 ja neuvolakuulumiset, joita en nyt luonnollisestikaan voi tehdä etukäteen. Joulusiivouksen virkaa hoiti se, että lahjoitin meiltä ylimääräisiä huonekaluja omilleen muuttaneelle siskolleni, karsin lelukoreista rikkinäiset pois (uusien tieltä, heh..) ja siirsin (vihdoinkin) Antin vaatteet leikkihuoneen kaapista poikien makuuhuoneen kaappiin, ja lelut makkarista leikkihuoneeseen. Oikeastaan en tätä järjestelyä tehdessäni ajatellut lainkaan joulua, vaan joululahjaksi saamaani kuvaussettiä ja kasvavaa pientä neitokaista. Leikkihuone on ainoa huone, jossa on tilaa levittää taustakangas täysleveäksi, joten ylimääräiset romppeet siellä olivat, noh, ylimääräisiä. Mielessä oli myös Eve, joka siirtyy kahdeksan päivän päästä kiinteään ruokaan. Lisäykset saa tehdä puolivuotiaalle jo aika reippaaseen tahtiin ja kaikista ruoka-aineryhmistä, joten vatsa tulee sitten täyttymään ihan eri tavalla kuin rintamaidosta.  Aluksi odotettavasti luvassa voi olla muutamien päivien vatsankipristelyt, mutta kun niistä päästään, voi yösyöttö jäädä turhaksi. Siinä vaiheessa, kun Eve alkaa nukkua yön putkeen on sitten aika siirtyä pikkuhiljaa pois meidän makuuhuoneesta omaan huoneeseen, jottei yöllä kuljeskelevat pojat ja me aikuiset häiritä neidin unta. Tähän on vielä kuukausien matka, mutta hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, ettei loputtomasti voi haalia kaikkea turhaa 95 neliöiseen asuntoon.

Rauhalliset aamut on monessa lapsiperheessä ja varsinkin näin joulun alla tiukassa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia vanhempia siellä ruudun toisella puolella siitä, että te itse luotte sen kiireen ja stressitilan pääosin itse itsellenne. Kannustaisin tänään kaikkia ottamaan vähintään tunnin aikaa ihan vaan rauhoittumiseen. Vaikka kaikki ei olisi huomista varten vielä valmista, niin mitä sitten? Kukaan siihen tuskin kuolee, ja enemmän kaikki ympärilläsi olevat ihmiset arvostavat sinun rentoutuneisuuttasi. Itse sain rauhallisen hetken itselleni eilen, ihme ja kumma vieläpä aamulla. Pojat nukkuivat torstaisen mummilavierailun uuvuttamina tavallista pidempään, joten keittelin glögiä ja söin aamupalaa sängyssä Sinkkuelämää katsellen. Evekin heräisi vasta yhdeksän jälkeen, joten otin kyllä kaiken ilon irti tuosta aamusta. Tänään A käy treeneissä, ja me nähdään sillä välin vielä ystäviä ja lasten kavereita.

Vegaanisen aamupalan voi koostaa lukemattomista eri vaihtoehdoista. Minä valitsin tällä kertaa paahtoleipää guacamolella, kaurapohjaista jogurttia ja banaanin, glögin kanssa tietysti. Guacamolen tekeminen itse on tosi helppoa, joten jätä ihan surutta kauppaan ne valmistahnat ja tee itse oma tuore guacamolesi!

GUACAMOLE

2 syöntikypsää avocadoa
2 tomaattia
Valkosipulirouhetta (yksi valkosipulin kynsi)
1/4 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
Guacamolesta voi tehdä tällaisen sileän tahnan sekoittamalla kaikki aineksen sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella. Avocadon ja tomaatin voi halutessaan myös pilkkoa pieniksi kuutioiksi, jolloin guacamoleen jää hieman suutuntumaa. 

Aamupalaa syödessäni Ruohonjuuren lehteä selaillessani, huomasin tämän mainoksen. Evolve Organicin Hyaluronihappo seerumi on valittu Ruohiksen vuoden ihonhoitotuotteeksi! Itse sain kyseistä seerumia House of Organicilta testattavaksi pari viikkoa sitten. Samalla testaukseen tuli myös Evolve Organicin shampoo sekä hiusseerumi. Olen testannut kaikkia näitä tuotteita nyt noin viikon verran, ja kirjoitan niistä kaikista vielä yhden kokonaisen postauksen. Halusin nyt kuitenkin tuon mainoksen nähdessäni tulla teillekin vinkkaamaan tästä seerumista, sillä sitä ei tosiaan ihan perusteetta ole valittu tähän kyseiseen titteliin! Seerumin vaikutus tuntuu välittömästi sen käytön jälkeen, ja ihon kunto paranee paranemistaan koko ajan seerumin ansiosta. Minun pintakuivalle iholleni seerumi on kuin luotu, ja iho ei ole hilseillyt enää lainkaan meikin alla.

Ihanaa loppupäivää kaikille! Muistakaa nauttia joulusta täysin siemauksin.

❆   ❆   ❆


Avataanko teillä joululahjoja jo heti aattoaamuna?

LUUKKU 12 || JOULU TULEE, VAIKKA KUINKA STRESSAISIT

Olen viime vuosina kuullut kyllästymiseen saakka, kun naiset valittavat joulunaikaan stressistä ja kiireestä. Otetaan paineita ruoasta, vauhkotaan siivouksesta ja kippo kiepsahtaa nurin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaat glögin tai sitäkin tärkeämmän jauhetun neilikan unohtuneen kassahihnan päähän. Täytyy ostaa täydellinen lahja puolisolle, varma lahja kipakalle tädille ja kasapäin pieniä paketteja lapsille toivoen, että edes yksi pääsee heidän suosioonsa. Hiki valuu jo ennen kauppaanlähtöä, kun tajuat, ettei pelkkä piparinleivonta ja perunalaatikko tee joulusta täydellistä, vaan on oikeasti puunattava koti puhtaaksi viemäreitä ja vaatekaappeja myöten. Luovuttaminen käy mielessä ainakin kerran vuorokaudessa, ja ajattelet vakavasti ulkoistavasi tehtävät ammattilaisille, kunnes muistat budjetin jo huvenneen lapsille ostamaasi lahja-arsenaaliin.
Ehkä hieman kärjistettynä tuo alku oli poimintoja rakkaiden ystävättärieni suusta pulpahtaneista joulumietteistä. Kun suu ammollaan kuuntelin rouvien kriiseilyä villakoiria vilisevässä olohuoneessamme ja vauvankakalta haisevassa paidassani itsenäisyyspäivänä, en voinut muuta kuin ihmetellä kyseisten supernaisten piinailua näinkin helposti ennakoitavan, joka vuosi tismalleen samaan aikaan edessä olevan juhlan tiimoilta. Älkää nyt hyvät ihmiset stressatko asiasta, joka on väistämättä edessä, oli teillä sitten siistiä tai ei. Rakkaat äitikollegat, täydellisyyttä ei ole saavutettavissa tässä todellisuudessa. Tehkää asioita oman jaksamisen ja henkisten voimavarojenne mukaan. On ihan turhaa lähteä edes lukemaan kirjoituksia joidenkin toisten ah, niin täydellisestä joulusta, jossa koko perhe on herännyt samalla kellonlyömällä kukonlaulun aikaan, saunonut, käynyt hautausmalla, levähtänyt hieman, nauttinut täydellisen, itse alusta loppuun valmistetun jouluaterian kello viisi ehtiäkseen vastaanottamaan joulupukin tasan klo.18:30. Väsymättä, lasten kiukuttelematta ja valmiiksi täydessä tällingissä aamulla heränneen perheenäidin kertaakaan miehelleen tai lapsilleen murahtamatta. Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä joulusta. Itselleni riittää, että saan olla perheeni kanssa. Jouluna toivon näkeväni lasteni onnelliset ilmeet, ja juuri se omena-kanelin tuoksuinen, rentoutunut tunnelma luo itselleni sen paljon puhutun joulufiiliksen.

Itse otan joulunajan suhteellisen lunkisti. Siivoilen minkä kolmen lapsen ja kahden blogin hoitamiselta ehdin, pipareiden ja joulutorttujen leipomisessa taas lapset ovat suurena apuna. Lahjoja on alettu miettimään jo hyvissä ajoin, ja osa niistä hankitaan niinkin modernisti kuin netistä tilaamalla. Itse panostan lahjoissa yhä enemmän laatuun ja ekologisuuteen, joka rajaa tosi kivasti vaihtoehtoja kaupan ja tuotteiden valintaan. Osa lahjoista valmistuu kotikeittiössä. Joulua menemme viettämään appivanhempien luokse, joten lasten onnellisuuskin on taattu. Lasten mielestähän ei ole mitään niin kivaa kuin mummupappala. Aloin kuitenkin omasta stressittömyydestäni huolimatta pohtimaan, kuinka te stressaajasielut voisitte hieman helpottaa käämienne kestoa. Tässäpä siis viisi vinkkiä helpompaan jouluun!
1. Hidasta tahtia. Vaikka tuntuisi, ettei työn, lasten ja kodinhoidon lomassa jää hetkeäkään hukattavaksi, niin jo muutaman minuutin mittainen tauko tekee ihmeitä. Ihan kuule rempseästi kellahdat sohvalle ja pistät silmät kiinni. Mielikuvaharjoittelu on aina plussaa, eli ei kun vaan muistelemaan edellistä etelänreissua tai varovaisesti jo suunnittelemaan päässäsi tulevaa! Kyllä muuten lähtee stressitasot laskuun, kun kuvittelet itsesi sinne aurinkotuoliin hetkeksi loikoilemaan.
2.  Tee hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä lisäämällä tehokkaasti aivojen hapensaantia. Samalla pääset pois sellaisesta touhotustilasta, kun keskityt muutaman minuutin ajan pelkästään hengittämään oikein. Hengitä sisään laskien päässäsi samalla kymmeneen ja pidätä hengitystäsi laskien kahdeksaan. Hengitä lopuksi ulos ja laske samalla neljään. Toista tämä kunnes tunnet olosi rauhalliseksi, ja muista koko harjoituksen ajan hengittää vain nenän kautta. Tätä hengitysharjoitusta voit tehdä vaikka siellä superpitkässä kassajonossa, jossa tuhat muutakin kiireistä ja stressaantunutta mammaa on hoitamassa jouluostoksiaan.
3. Älä tee siivoamisesta mörköä. Joulusiivousta ei kannata tehdä yhdeltä istumalta, ja unohda nyt hyvänen aika ne vaatekaapit! Ota rutiiniksi hoitaa päivittäiset siivoukset kymmenen minuutin erissä yhden suuren rutistuksen sijaan. Laita puhelimen ajastin päälle, ja siivoa vain se kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin hoidat automaattisesti ensimmäisenä kaikkein akuutimmat sotkut pois manaamatta muuta perhettäsi maanrakoon siinä samalla. Kun toistat tämän siivousrutiinin pari, kolme kertaa päivässä omien menojesi mukaan, voit lopulta kysyä itseltäsi, että mihin edes tarvitset virallista joulusiivousta. Ota myös tavaksi aina kotona liikkuessasi viedä pois huoneesta sinne kuulumattomia tavaroita, ja opeta tämä myös lapsille!

4. Muista ottaa hetki parisuhdeaikaa joka päivä. Kun suhde kumppaniisi on kunnossa, ei arjen pienet vastoinkäymiset tunnu niin pahalta. Läheisyys myös lievittää stressiä! Jos olet sinkku, hemmottele itseäsi.
5. Mieti, mitkä kolme asiaa joulussa ovat sinulle tärkeimpiä ja keskity niihin. Olkoon se sitten siisti ja koristeltu koti, tunnelma tai ruoka, niin keskity vain sinulle kaikkein olennaisimpiin asioihin. Jos kumppanillasi tai muilla perheenjäsenilläsi on eri prioriteetit, anna heidän hoitaa ne osa-alueet itse. Minä panostan eniten rentoutuneeseen oloon, kumppanin huomioimiseen ja siihen, että ajattelen joulun myös lasten kautta. Meidän aikuisten kiireinen arki on lapsiemme ainoa lapsuus, joten eletäänhän sen mukaisesti.
Jos nyt jotain hyvää täytyy stressaamisesta sanoa, niin englanniksi sanottuna ”stressed” on väärinpäin lausuttuna ”dessert” eli jälkiruoka. Siirrytään suoraan siihen, eletään elämää välillä nurinpäin ja oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Hauskaa joulunodotusta kaikille!

LUUKKU 11 || VAUVA 5KK JA LEVOTON UNI

Olet juuri vaihtanut vauvan puhtaaseen vaippaan ja pyjamaan. Annoit hänelle iltamaidon ja silittelit uneen. Nostit hänet varovaisesti omaan sänkyyn. Perheen muut lapset ovat nukkuneet jo tunnin, joten ajattelet, että nyt pääset laittamaan pyykit kuivumaan, tiskaamaan, kirjoittamaan, editoimaan, katsomaan elokuvaa tai nukkumaan. Sitten se alkaa. 
Hän itkee, ja haluaa kääntyä vatsalleen. Hän potkii itsensä sängynpäätyyn ja koettaa päästä siitä läpi. Hän sylkäisee tutin pois ja huutaa minkä pienistä keuhkoistaan ja unenpöpperöisistä äänihuulistaan pystyy. Käännät hänet selälleen ja asetat takaisin keskemmälle pinnasänkyä. Annat unilelun ja rätin, laitat putsatun tutin takaisin suuhun. Hän ei avannut silmiään lainkaan tämän operaationsa aikana, ja nyt hän on hiljaa. Menet kauemmas, mutta juuri kun olet palaamassa tekemään sitä, mihin olit jäänyt, hän itkee jälleen. Hän kääntyy vatsalleen, ryömii kohti sängynpäätyä ja koettaa päästä siitä läpi. Hän sylkäisee tutin pois ja huutaa. Otat hänet syliin ja heijaat rauhallisesti takaisin uneen. Suukotat otsalle ja sanot hyshys. Asetat hänet takaisin sänkyyn. Hän selvästi nukkuu tai ainakin on todella väsynyt, ja jää taas rauhallisesti sänkyyn. Muutaman sekunnin jälkeen tutti ei kelpaakaan, lelu on tyhmä ja peittokin potkitaan pois päältä. Ajattelet, että nuku nyt perhana, äitikin haluaa nukkumaan. Anna sisarusten nukkua, ole hiljaa. Älä rakas itke, mikä sua vaivaa? Eikö maito riitäkkään? Olenko ollut liian etäinen tänään? Olisiko pitänyt sittenkin pitää sylissä eikä leikkimatolla? Onko hän kipeä? Onko hius kiertynyt sormen ympärille? Olenko huono äiti?
Otat hänet viereesi parisänkyyn. Silittelet ja pidät lähellä. Hän tuhahtaa, väläyttää pienen hymyn ja nukahtaa. Nostat hänet pinnasänkyyn supervarovaisesti ja hän jää sinne nukkumaan. Ajattelet, että sinne meni taas tunti aikaa tästäkin illasta. Todellisuudessa aikaa meni noin kuusi minuuttia. Liikkeellelähtijän touhotus ei meinaa loppua edes nukkuessa. Uni on katkeilevaa ja vauva levoton. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin hän ei malttaisi millään nukahtaa. Yöllä saa useasti olla kääntämässä tai  siirtämässä huonossa asennossa olevaa raajaa. Unen aikana aivot käsittelevät tehokkaasti juuri opittuja asioita, ja sen vuoksi vauvan unestakin tulee usein levotonta, kun liikkeellelähdön hetki koittaa. Nämä levottomuuspätkät kestävät meillä sellaisen 5-10 minuttia kerrallaan, ja tytön vajotessa syvempään uneen, hän nukkuu useita tunteja rauhallisesti. Joinain öinä levottomuusjaksot uusiutuvat parista kerrasta viiteen kertaan, joskus ei ollenkaan. Joillain vauvoilla rauhoittumiseen voi mennä kauemminkin, ja unet saattavat jäädä todella heikoiksi.


Kuvat otettu 8.12. klo 23:40 – 23:48, jonka aikana Eve yritti unissaan ryömiä sängynpäädystä läpi neljä kertaa.


Se hetki, kun herää kesken unien tai ei vauvan levottomuuden takia pystykään hoitamaan muita asioita, on meille vanhemmille usein ristiriitainen. Sitä saattaa olla jopa vihainen, ei vauvalle, vaan sille tilanteelle. Kun levottomia öitä alkaa olla takana kymmenkunta, ja unet ovat jääneet todella vähiin, ne viidenkin minuutin levottomat itkukohtaukset tuntuvat välillä todella pitkiltä ja raskailta. Lohdutukseksi voin sanoa, että suurin osa meistä äideistä ja isistä tietää tasan tarkkaan, miltä se tuntuu. Toiseksi, se menee kyllä ohi. Ajan kanssa. Muistakaa ajatella, että kaikki tämä on vain yksi vaihe vauvan elämässä, se ei ole pysyvä tila. Se menee ohi viikoissa tai kuukausissa, mutta se menee ohi. Sinä olet siinä vauvan vierellä koko tämän prosessin ajan hyssyttelemässä, auttamassa ja rauhoittelemassa, joten sinä siellä olet mitalin arvoinen, hyvä ja rakastava vanhempi. Sinä et hylkää vauvaasi tämän takia, etkä sinä oikeasti ajattele vauvasta pahaa, vaikka välillä päässä vilisee jos jonkinmoisia ajatuksia.

Näistä liikumiseen liittyvistä univaikeuksista puhutaan mun mielestä ihan liian vähän, ja moni äiti vaan ihmettelee, miksi öistä yhtäkkiä tulikin niin vaikeita.Mitään ihmeratkaisua ei näihin levotomuuksiin ole olemassa, mutta helpotusta on toki saatavilla. Tässä muutama vinkki, joita itse hyödynnän levottomina ajanjaksoina.
❤Muista itse pysyä rauhallisena. Rauhallisessa sylissä ja hellissä, mutta vakaissa otteissa vauva tuntee olonsa turvalliseksi. Kun olet vauvan lähellä tai pidät häntä sylissä, ajattele pelkästään vauvaa, äläkä murehdi tekemättömiä töitä tai omia unia. Usko pois, keskittyminen siihen, mitä on sillä hetkellä tekemässä, helpottaa asioita TODELLA paljon. 
❤Älä estä vauvan liikkeitä, vaan anna hänen esimerkiksi kääntyä vatsalleen saakka, ja korjaa asento vasta sen jälkeen. 
❤Keinuttele vauva uneen sylissäsi ja vauvan nukahdettua pikkuhiljaa vähennä liikettä ennen kuin lasket hänet takaisin pinnasänkyyn. Jos nukutat vauvaa parisängyssä, vuoraa reunat äärimmäisen huolellisesti ja varmista ettei hän pääse putoamaan! Vauvalta ei mene kuin muutama sekunti rullailla itsensä reunan yli, ja pelkkä tyyny ei estä putoamista. 
❤Isommankin vauvan voi kapaloida. Meillä kapalointi on osoittautunut hyväksi rauhoituskeinoksi ensimmäisen nukutushetken kohdalla, ja Evehän on nauttinut kapaloinnista ihan vastasyntyneestä saakka. Nykyään hän kyllä hikoilee sen verran öisin, että kapalo on turhan lämpöinen koko yön käytössä. Vauva kannattaa kapaloida joko silloin, kun hän on vielä hereillä, mutta selvästi uninen tai hänen nukkuessaan sikeästi. Puoliunisen vauvan kapalointi kääntyy usein potkunyrkkeily-otteluksi. Kaikki vauvat eivät tykkää kapaloinnista, joten älä pakota vauvaa siihen.
❤Ota tutti pois vauvan nukahdettua. Otan itse tutin pois Even suusta aina hänen nukahdettuaan, koska tutin imeminen ei pidemmän päälle tee hyvää. Muutenkin meillä annetaan tuttia todella vähän, eikä esimerkiksi huvituttia ole meillä lainkaan käytössä. Suosittelen tätä muillekin levottomasti nukkuville, koska vauva usein unissaan tekee tuttiin imemisliikettä suullaan, ja tutin tipahtaessa hän saattaa herätä jo pelkästää siihen, ettei suussa olekaan enää mitään mitä imeä. 
Vuorotelkaa öitä, pyydä tarvittaessa apua. Minä itse olen vähän sellainen ”kyllä minä itse hoidan” tyyppi, ja tuntuu vähän kurjalta pyytää täyttä työpäivää tekevää miestä heräämään yöllä vauvaa hoitamaan. Vielä ei ole ollut sille tarvetta, mutta tiedän hänen ottavan muutaman yön kontolleen mielihyvin jos sitä pyydän. Eve syö öisin yhden kerran, joten yksi herätys minulle tulee joka tapauksessa lähes joka yö, tämän vuoksi koen helpommaksi hoitaa yöt itse. Jos tuntuu, että oikeasti alkavat voimat olla todella loppu, eikä apua ole mahdollista saada puolisolta, niin kysy esimerkiki kummi, ystävä, sisarus tai isovanhempi muutamaksi yöksi yökylään auttamaan öissä, tai päivällä pariksi tunniksi hoitamaan vauvaa, jotta saat itse univelkoja pois. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää lapsiperheessä!

Onko teidän perheessä ollut yölevottomuutta, kun vauva on oppinut liikkumaan?

LUUKKU 4 || VEGAANINEN IHONHOITO

Neljäs luukku pitää sisällään vegaanista ihonhoitoa. Viikko sitten julkaisin postauksen Biodellylta tilaamistani Avrilin ihonhoitotuotteista, ja lupasin palata kertomaan niistä kokemuksia. Postaukseen pääsette TÄSTÄ
Avril Organic on ranskalainen Ecocert -sertifioitu kosmetiikkasarja. Avril ei teetä koskaan eläinkokeita tuotteillaan. Tuotteet ovat myös edullisia, joten ne sopivat hintansakin puolesta korvaamaan päivittäistavarakauppojen kosmetiikkasarjat. Tätä postausta ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä.


Olen käyttänyt päivittäin Misellivettä ja päivävoidetta, muutamana päivänä puhdistusöljyä sekä kaksi kertaa silmämeikinpuhdistusainetta, kuorintavoidetta ja kasvonaamiota. Huomasin jo parissa päivässä, kuinka syvemmällä ihossa piilotelleet epäpuhtaudet alkoivat nousta ihon pinnalle, ja iho kukki aika mukavasti loppuviikkoon mennessä. Nyt perjantai-sunnuntai akselilla kasvot ovat huomattavasti rauhallisemmat, joten oletan puhdistumista tapahtuneen. Meikkiä olen käyttänyt vain parina päivänä tämän ensimmäisen viikon aikana, jotta hoitotuotteiden vaikutukset pääsisivät mahdollisimman hyvin toimimaan kasvoilla.

AVRIL ORGANIC MISELLIVESI

Päivittäin käyttämäni misellivesi on osoittautunut paremmaksi tuotteeksi kuin ei-vegaaninen edeltäjänsä. Misellivedellä on ihanaa raikastaa aamulla yönsumuiset kasvot ja illalla putsata päivän aikana kertyneet liat. Levitän itse tuotteen kasvoilla pyyhkeen avulla, koska minulla on jokin päähänpinttymä vanulappujen epäekologisuudesta (vauvan silmät kylläkin putsataan niillä). Miselliveden tuoksu on itselleni todella mieluinen, luonnollisen raikas, eikä omasta mielestäni lainkaan kemikaalinen. Ennen käytin Miselliveden tilalla kasvovettä, pääsääntoisesti ACO:n tai Lumenen. Ne kuivattivat usein ihoani ennestään, vaikka olivat tarkoitettu juuri omalle ihotyypilleni. Misellivesi sopii tosi hyvin pintakuivalle iholle, eikä iho ole hilseillyt lainkaan koko tämän viikon aikana, mikä on oikeasti pieni ihme minun kohdallani. Pahimmat hilseilyalueet minulla ovat silmänaluset sekä kulmakarvojen alla oleva iho. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä kasvoveden tilalla, jos kärsit kuivasta/pintakuivasta ihosta. Hintakaan ei päätä huimaa.
500ml/8,90€

AVRIL ORGANIC KOSTEUTTAVA PÄIVÄVOIDE NORMAALILLE IHOLLE

Avrilin päivävoidetta olen käyttänyt sekä aamulla että illalla. Aluksi voiteen paksuus hämmensi, mutta voide imeytyykin ihoon hyvin ja jättää ihon pinnan pehmeäksi ja tasaiseksi. Voide toimii meikin alla tosi hyvin, mutta valitettavasti omalle iholleni voide ei ole riittävän koskeuttava. Iho alkaa muutaman tunnin jälkeen kiristää poskipäistä, ja teki mieli lisätä kesken päivän kasvoille kosteutusta. Kosteusvoiteen etsintä siis jatkuu! Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka tasaisen meikkipohjan pystyy luomaan päivävoiteen päälle.
50ml/8,50€

AVRIL ORGANIC PUHDISTUSÖLJY

Avrilin puhdistusöljyä olen käyttänyt kolmena iltana meikin puhdistukseen. Tuotetta levitetään suoraan kasvoille ja joko huuhdellaan vedellä tai pyyhitään pois kasvoveteen kosteutulla lapulla tai kosteuspyyhkeellä. Aivan lupaamaansa puhdistustulokseen tuote ei yllä, jos on täysi meikki kasvoilla. Kevyemmän meikin ja meikittömät kasvot öljy kuitenkin puhdistaa hyvin, ja iho jää ihanan pehmeäksi ja kosteutetun tuntuiseksi puhdistuksen jälkeen. Öljy tuoksuu miedosti juurikin sille itselleen, eli öljylle. Eniten taitaa tulla läpi sellainen mieto seesamin tuoksu. Tälle tuotteelle lähden vielä etsimään haastajaa.
100ml/8,90€

AVRIL ORGANIC KASVOKUORINTA

Kuorintavoiteesta minulle jäi hieman pettynyt olo. Olen tottunut kuorintavoiteisiin, jotka ovat täynnä kuorivia, iholla tuntuvia rakeita, mutta Avrilin kasvokuorinta oli enemmänkin pudistusaine, jossa oli muutama rae siellä täällä. Voiteesta ei jäänyt sellainen fiilis, että se olisi juurikaan kuorinut kasvoilta kuollutta ihosolukkoa, mutta voide oli muuten ihana ja teki ihosta pehmeän. En ostaisi tätä tuotetta uudestaan, sillä pehmeät kasvot saan myös kasvovoiteella. Tuoksu oli jälleen Avrilin tuotteille tyypillinen, ihanan raikas ja luonnollinen. 

50ml/10,90€

AVRIL ORGANIC PUHDISTAVA KASVONAAMIO

Kasvonaamioiden suhteen minulla on aika kova vaatimustaso. Moni tietää malttamattoman luonteeni, joten en millään jaksaisi viikko tolkulla odotella tuloksia. Toki ihon puhdistuminen on pitkä prosessi, mutta jonkinlaisia tuloksia haluan välittömästi. Avrilin kasvonaamio on koostumukseltaan melko ohutta, mikä voi johtaa harhaan tarvittavan määrän annostelussa. Ohut kerros nimittäin riittää, sillä voide kovettuu kasvoilla valkoiseksi ja kuivaksi. Naamion jälkeen iho on ollut hieman punakka, mutta supersilkkinen ja puhdistetun tuntuinen. Näin viikon jälkeen voin sanoa, että finnit kyllä lähtevät liikkeelle tämän puhdistavan naamion avulla, mutta mustapäihin se ei ole purrut. Odotin naamiolta enemmän juurikin mustapäiden hävittämisen osalta, joten tällä hetkellä olo tuotteesta on vielä odottavainen. Jatkan testaamista epäpuhtaille alueille vielä muutaman viikon, ennen kuin voin muodostaa siitä lopullista mielipidettä. Aiempi epäpuhtauksille tarkoitettu naamioni oli L’oreal Parisin Pure Clay Purify Mask, joka on tehokas myös mustapäiden osalta. Harmi, ettei se ole vegaaninen tuote, muuten ostaisin sitä jatkossakin. Olen myös nähnyt nyt paljon somessa tällaisesta kuin Maybeautyn The Incredible Face Maskista, joka on eläinkokeeton ja vegaaninen. Moni kehuu tätä naamiota, joten varmaan lähtee testiin jossain vaiheessa!
50ml/5,90€

AVRIL ORGANIC SILMÄMEIKINPUHDISTUSAINE
Silmämeikinpuhdistusaine on tehokas, mutta hellävarainen, aivan kuten lupasikin. Vastaavana tuotteena voisin pitää mitä tahansa perushyvää öljytöntä silmämeikinputsaria, joten olen tyytyväinen vegaanisen vastineen löytymiseen.
200ml/8,75€



Kaiken kaikkiaan, olen tuotteisiin hyvinkin tyytyväinen. Iho on selvästi kirkkaampi ja elinvoimaisempi kuin viikko sitten. Tällaisia hinta-laatusuhteeltaan hyviä tuotteita moni varmasti etsii arkikäyttöön, ja nyt olen itse ainakin löytänyt muutaman luottotuotteen, joihin turvautua. Tästä on hyvä jatkaa lempparisarjan etsintää! Palailen varmaan Avrilin osalta vielä myöhemmin asiaan, mutta viimeistään palaan ihonhoitokuulumisiin uusia sarjoja testaillessa!

Hauskaa maanantaita!

VAIPPOJEN KOEAJO 2017

Meillä on vaipparalli täällä juuri parhaimmillaan, ja vaippaa saakin olla vaihtamassa ihan koko ajan. Säästääkseni teidät loppuviikon ruokahaluttomuudelta sanottakoon näin, että hyvin toimii neidin vatsa. Pojilla me käytettiin oikeastaan koko vauva-aika aina potalle oppimiseen saakka Liberoa New Bornista Comforttiin ja Up&Go -vaippoihin, joten luonnollisesti nytkin aloitettiin Liberolla Even kanssa, itseasiassa jo heti synnärillä. Kotona Evelle otettiin suoraan käyttöön Liberon Touch -vaipat, jotka on olleet ihan ykköset kaikista näistä vaipoista, mitä nyt ollaan kokeiltu. Ne ovat pehmeitä, imukykyisiä ja joustavia, joten parempaa ei ole kyllä kellään muulla vaippamerkillä vielä ainakaa tällä meidän kylän kaupoissa tarjolla. Ainoa miinus noissa on se, että ne ovat malliltaan vähän liian lyhyet, joten meidän istumaan punkeava neitokainen kokee vatsan alle jäävän vaippareunan vähän hankalana. Harmikseni meidän lähikaupoista ei kuitenkaan saa Touch -vaippoja, joten niitä tulee nyt hankittua vain keskustan kauppareissuilla, pienemmillä reissuilla on ostettu Comfortia. Koska Touch -vaipat ovat meidän ylivoimaiset kestosuosikit niin en sisällytä niitä tähän vaippavertailuun mukaan. Testattavaksi valitsemamme vaipat olivat Pampers Baby-Dry, Libero Comfort, Muumi Baby ja näiden lisäksi vertailuun pääsi halppismerkki Bella Babyn Happy. Vaippojen valinnassa tärkeää meille on vaippamerkin ekologisuus ja vaipan mukavuus, joten vertailussa otin huomioon erityisesti nämä kaksi tekijää. Ekologisin ratkaisu toki olisi kestovaippailu, mutta valitettavasti omat rahkeeni eivät siihen riitä. 

Pampers Baby-Dry (koko 4: 8-16kg) 

Pampers on tunnettu ja luotettu amerikkalainen vaippamerkki, jonka kehittely aloitettiin jo 50-luvulla. Pampers on P&G -tuoteperheen alainen muiden tunnettujen tuotemerkkien kanssa (esim. Oral-B, Fairy, Braun, Duracell, Always jne.) Vaippa on hämmästyttävän ohut ja malliltaan pitkä ja kapea. Pitamateriaali tuntuu hieman paperimaiselta ja vaipassa on melko voimakas haju paketista otettaessa. Vaippa on sinivalkoinen ja paketissa on vaippoja neljällä eri kuvalla; kissa ja koira autoilemassa, violetti lintu kaulahuivissaan kävelyllä, autoileva nalle sekä nalle ja lintu ämpäreissä. Vaippojen kuvioinneilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, nehän jäävät jokatapauksessa vaatteiden alle piiloon ja päätyvät lopulta roskikseen. Pampersilla ei ole joutsenmerkkiä, joka onkin päällimäinen syy, miksi emme käytä sen tuotteita pääsääntöisesti.  On kuitenkin hienoa, että Pampers on jo yli kymmenen vuoden ajan toiminut yhteistyössä Unisefin kanssa ja tukenut näin äitien ja vastasyntyneiden jäykkäkouristuksen voittamista. Pampersin vaipat aiheuttivat meidän pojille vaippaihottumaa, mutta Evelle ei kuitenkaan ihottumaa tullut. Vaippa on todellakin imukykyinen, varsinkin ollakseen noin ohut. Vaipan sisällä on Double Dry-Zones -kerroksia, jotka näkyvät vaipan sisäpinnalla pieninä ympyröinä. Koko yötä vaippa ei kuitenkaan pärjännyt meidän neidin ruokailutahdille ja pisumäärälle, vaan pyjama oli aamulla ihan hitusen kostea ja päätyi pyykkiin. Tykkään siitä, että vaippa on pitkän mallinen, jolloin se ei jää inhottavasti ruttuun täyden pullean vauvamassun alle, vaan pysyy mukavasti navan korkeudella. Vaippa on myös kapea, joten se muotoutuu hyvin vauvan vartalon myötäisesti. Plussaa myös siitä, että näissä ei tullut yksiäkään ohivuotoja! 

Libero Comfort (koko 4: 7-11kg) 

Libero on vuonna 1929 perustetun Ruotsalaisen Svenska Cellulosa Aktiebolagetin (SCA) valmistava tuotemerkki. SCA on johtava maailmanlaajuinen hygienia- ja metsäteollisuusyhtiö, jonka tuotteita myydään noin sadassa eri maassa ja heidän tuotteisiinsa kuuluvat myös mm. Libresse ja Lotus. Libero Comfort -vaippojen kanssa olemme vanhoja tuttuja poikien vauva-ajoilta. Vaipassa on miedompi pakkaushaju kuin Pampersissa. Juuri nyt vaipoissa on hauska Super hero edition, ja pakkaus sisältää kahdenlaisia vaippoja; sinisiä tähtilogolla ja violetteja salamalogolla. Liberolla on usein tällaisia vaihtuvia teemoja vaippojensa kuoseissa, mikä on toki hauskaa vaikkakin jokseenkin turhaa. Nämä vaipat ovat pinnaltaan hieman paperimaisia, eivät kuitenkaan yhtä ropisevia kuin Pampersin. Vuotosuojat ovat Pampersia pehmeämmät. Vaippa on malliltaan leveä ja lyhyt, ja valitettavasti se on ainakin meillä aiheuttanut hieman päänvaivaa. Leveys aiheutti ongelmia sekä näissä tavallisissa että myös Touch -vaipoissa, kun Eve oli vastasyntynyt, ja ohivuotoja tuli lähes jatkuvasti. Nyt ohivuotoja ei tule Liberon vaipoissa kuin harvakseltaan, mutta lyhyehkö malli ja paksumpi vaippa on vähän hankala, sillä se jää ikävästi vatsan alle, kun vauvaa pitää esimerkiksi sylissä puoli-istuvassa asennossa.. Isommat vaipat taas sitten ovat liian isoja. Iso plussa Liberolle tulee kuitenkin voiteettomuudesta, Joutsenmerkistä ja FSC-sertifikaatista, joka takaa yrityksen panostuksesta kestävään kehitykseen ja vastuulliseen metsänhoitoon. Miinusta sitten tuleekin vaippojen sisältämistä hajusteista. Libero -vaipat pitävät paksuutensa ja imukykynsä puolesta sekä vauvan että pyjaman kuivana koko yön, jos satunnaisia ohivuotoja ei lasketa. Huomasin kuitenkin, että Comfort -vaipat eivät ime yön aikana kaikkea kosteutta, ja peppu punotti sen vuoksi aamulla. Touch -vaipat sen sijaan eivät jätä ihoa kosteaksi yönkään jäljiltä. Libero voisi panostaa vaippojen muotoiluun ja itse olisin jopa valmis ostamaan erikseen ohuempia päivävaippoja ja yöksi paksumpia yövaippoja, jos sellaisia tulisi tässä Touchin takaamassa pehmeydessä. Liberon vaipoissa on kätevä kosteusindikaattori, joka on varmasti varsinkin tuoreille vanhemmille hyödyllinen tunnistamaan vaipanvaihdon tarpeen.

Muumi Baby (koko 4: 7-14kg)

Kolmas koekaniini on Muumi Baby, jota meillä ei ole koskaan ennen testattu. Muumivaipat valmistaa Delipap, joka on ainoa Suomessa kertakäyttövaippoja valmistava yritys. Muita Delipapin valmistamia tuotteita ovat mm. Vuokkoset, Helmi Baby- ja Helmi Vanu -tuotteet. Muumi Baby -vaipoilla on Joutsenmerkki ja Delipap valmistaa tuotteensa yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa. Muumivaipat eivät sisällä mitään lisättyjä kemikaaleja, kuten klooria, tuoksuja tai voiteita, ja ne ovat pakkauksesta otettaessa täysin hajuttomia! Muumivaippojen pinta on aivan hitusen pehmeämpi kuin Pampersissa ja Liberossa, mutta vuotosuojat ovat selkeästi pehmoisemmat. Kooltaan muumivaippojen nelonen vastaa tismalleen Liberon kokoa, eli omaan makuuni tämäkin saisi olla hieman pidempi ja kapeampi malliltaan. Muumivaipan sisus on todella pehmeä ja mukavan tuntuinen ihoa vasten ja vaippa itsessään on todella paksu. Imuteho vastaa Libero Comfortia. Vaippa on väritykseltään valkoinen vihreillä reunuksilla ja tottakai sitä somistaa Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy. Valkoinen vaippa on koristeltu myös vihreillä näkinkenkien kuvilla. Kotimaisuus ja ekologisuus tuovat näille vaipoille todella ison plussan, mutta muotoilusta valitettavasti lähtee pisteitä. Vaippa ei muotoudu riittävän tiukasti jalkojen ympärille, ja tästä syystä nämä aiheuttivat meillä toiseksi eniten ohivuotoja. Pakko sanoa, että odotukset olivat korkealla Muumivaippoja kohtaan. Haluaisin todella jatkossa vaihtaa näihin kotimaisiin vaippohin, mutta Liberon Touch -vaipat vievät kyllä pidemmän korren sekä mukavuudessa että muotoilussa, joten Muumit jäävät meiltä vieläkin kauppohin.

Happy  (koko 4: 8-18kg)

Neljäntenä testiin pääsivät Bella Babyn Happy -vaipat. Vaipan pinta on hämmästyttävän pehmeä, ja lähentelee jopa Touch -vaippojen pehmeyttä. Ulkonäkö on ihan kiva, violetteja eläinkuvia valkoisella pohjalla. Näiden hajusteita sisältävien halppisvaippojen pakkaustuoksu on testattavista voimakkain, mutta lateksia tai klooria ne eivät pakkauksen mukaan sisällä. Vaipoissa on sinivihreä puuteria sisältävä sisäosa, jonka tarkoituksena on muuttaa nesteen koostumus geelimäiseksi vaipan kastuessa. Tiedä sitten, kuinka tarpeellinen kyseinen toiminto on, vaippojen imuteho nimittäin oli äärimmäisen huono.  Tarrasiivekkeet ovat aivan liian leveät ja niiden materiaali ei jousta eikä anna ollenkaan periksi, toisin kuin kalliimmissa vaippamerkeissä. Myös sekä vaipan selkä- että etuosa ovat selkeästi joustamattomammat kuin toisissa vaipoissa. Vaipan muotoilu on muuten hyvä, ja vastaa malliltaan Pampersia. Vaippa on pitkä ja kapea, mutta paksuudeltaan Muumivaippaa vastaava. Vaipan reunat muotoutuvat jopa Muumivaippaa paremmin, mutta eivät aivan yllä Liberon tai Pampersin tasolle. Vuotosuojat ovat lähes olemattomat, ja näissä vaipoissa tulikin eniten ohivuotoja. Bella Babylla ei ole Joutsenmerkkiä, ja pakkauksessa on vain ”Made in Europe” logo, eli mitään sertifikaatteja ei tälle tuotteelle ole myönnetty. Bella Babyn verkkosivuilla kuitenkin mainitaan, että tuotteet ovat huolellisesti suunniteltu ja optimoitu ympäristötekijöille, ja he ovat mukana TZMO:n kanssa tukemassa naisten koulutustoimintaa, terveyttä sekä perhetyöpajoja. TZMO:n toiminta ei ole itselleni tuttua, enkä siitä oikei löytänyt mitään tietoa, mutta kyseessä on ilmeisesti jokin saksalainen järjestö. Sivut eivät kuitenkaan vakuuttaneet minua, ja luotan enemmän pohjoismaisiin brändeihin.
Lopputulos ei yllätä; kalliimmat brändit pärjäsivät vertailussa halppismerkkiä paremmin. Voi kun saisi vielä yhdistettyä Libero Touchin pehmeyden ja Pampersin muotoilun Muumivaippojen kotimaisuuteen, ekologisuuteen ja kemikaalittomuuteen, niin täydellinen vaippa olisi siinä. Toivottavasti kaikki nämä yritykset jatkavat tuotantolinjojensa kehittämistä yhä ekologisempaan suuntaan ja ottaisivat kiinni myös meidän kuluttajien palautteista ja parannusehdotuksista. Oli tosi mielenkiintoista tehdä vähän salapoliisityötä näiden brändien taustoihin ja arvoihin, ja opin itse ainakin ihan hurjasti uusia asioita tätä postausta kootessani. 
Tähän loppuun haluan vielä antaa pari vinkkiä vaippailuun. Ensinnäkin kokoa ei kannata valita pelkästän vauvan painon ja pakkauksessa olevan painohaarukan perusteella. Hoikkarakenteiselle vauvalle voi sopia pitkäänkin pienempi koko, jolloin ohivuotoja ei pääse niin helposti tapahtumaan.  Mikäli pienemmän vaipan vyötärö tuntuu kiristävän, liimaa tarrat hieman vinottain vaipan etureunan keskiosaa kohden nousten. Vastaavasti taas rakenteeltaan pyöreämmät vauvat voivat huoletta siirtyä aiemmin jo seuraavaan kokoon. Toinen vinkki on sellainen, että paketista otettua uutta vaippaa kannattaa hieman pyöritellä ja rutistella käsillä, jolloin se hieman pehmenee ja muotoutuu sitten paremmin vauvan kehoa vasten.
Mitä vaippamerkkiä teillä käytetään?