Mihin ekobloggaajan lapset pukeutuvat?

Viime vuonna keskityin yhä enemmän kehittämään omien ostotottumusteni muokkaamista kestävää kehitystä tukevaksi. En aiempinakaan vuosina ole ollut mikään varsinainen shoppailijatyyppi, ja meillä on jo pitkään suosittu käytettyjä vaatteita, niin omassa kuin lastenkin vaatehankinnoissa. Vuonna 2019 haluan keskittyä lastenvaatteisiin, pohtia mikä on loppujen lopuksi se ilmastolle sekä meille paras ja toimivin vaihtoehto ja tehdä ratkaisuja sekä lasten oman tyylivalinnan, kestävyyden ja taloudellisuuden kannalta.

Tällä hetkellä lasten vaatekaapit sisältävät pääsääntöisesti sellaisia vaatteita, jotka eivät kohtaa omien arvojeni kanssa millään tavalla; Espritin, H&M:n, Lindexin, KappAhlin ja Prisman sekä Citymarketin vaatteista taitaa pääsääntöisesti muodostua lasten vaatevalikoima. Toki seassa on paljon luomupuuvillaa sisältäviä vaatteita, mutta halpaketjun luomumerkinnät eivät ole minulle tae vastuullisesta tuotteesta. Viime vuonna ostin lapsille uutena yhteensä yhdeksät housut ja 13 paitaa, kolmet kengät, neljä pipoa, neljät rukkaset, alusvaatteita ja sukkia, yhden toppatakin, yhdet toppahousut ja kaksi mekkoa. Lisäksi kirpputorilta ostettiin vaatteita noin kymmenisen kappaletta.

Miksi kirppisvaate ei välttämättä olekaan paras vaihtoehto

Lapset kasvavat hurjaa vauhtia koko ajan, ja sen mukaan myös vaatteita on hankittava. Olen kirpputoriostoksilla ehkä yrittänyt jopa kiertää vastuutani, ja selittänyt hankinnan itselleni hyväksytyksi sen perusteella, että joku toinen on käyttänyt sitä aikaisemmin. Ja onhan kierrätys aina parempi kuin uuden ostaminen, joten se on hyvä lähtökohta. Kirpparivaateissa on kuitenkin yksi huono puoli, ja se on niiden kestävyys ja lyhytikäisyys; suurin osa kirpputoreilla myytävistä vaatteista kun sattuvat olemaan juuri niitä halppisketjujen ja pikamuotia ihannoivien yritysten tuotosta, ja sen me kaikki tiedämmekin, etteivät halvalla tuotetut vaatteet aina kestä edes sen yhden lapsen käytössä. Onko kirppistely siis kuitenkaan se ekologisin, saati eettisin tapa toimia? Ne vaatteet on kuitenkin valmistettu alipalkatussa tehtaassa huonoissa oloissa, epäekologisesta materiaalista, eikä se fakta siitä mihinkään muutu, oli vaate sitten kirppikseltä tai ei. Ja vaatteet myös päätyvät nopeasti tekstiilinkeräykseen mentyään rikki parin kuukauden käytön jälkeen. Käytettyjen vaatteiden joukosta kannattaisi siis kuitenkin ronklata ne kestävimmät vaihtoehdot, ja suosia niissäkin kotimaista.

Meidän lasten vaatteet

Meillä on siis kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, ja heillä on ikäeroa toisiinsa 1v5kk ja 3v2kk. Poikien vaatteiden osalta on ollut helppoa siirtää vaan eskarilaisen pienet suoraan pikkuveljen vaatekaappiin, ja samoin poikien vauva-ajan vaatteet ovat olleet taaperon käytössä. Antti on aina kulkenut pituudessa yläkäyrällä ja Eetu alakäyrän alla, ja Antti myös kasvaa koko ajan hieman Eetua vauhdikkaammin. Tästä syystä Antilta jää vaatteita pieneksi nopeasti, ja Eetu ei oman kasvutahtinsa vuoksi pysy Antin vaatekoon perässä, joten vaatteet tuppaavat kertymään Eetun kaappiin. Toisaalta se on hyvä, sillä ainakin hänellä on aina vaatteita käytössä, eikä juuri koskaan tarvitse ostaa lisää. Mutta toisaalta taas kauhistuttaa se vaatemäärä, sillä Eetu ei millään ehdi edes käyttää kaikkia vaatteita, joita Antilta jää.

Eskarilaisen vaatekaappi: 8 paitaa (lyhyt- ja pitkähihaiset), 1 huppari, 1 villapaita, 2 farkut, 1 reisitaskuhousut, 5 collegehousut, 2 shortsit, 3 yöpukua. Lisäksi 1 toppatakki ja 1 toppahousut, 2 välikausiasua, 1 nahkatakki, 1 lenkkarit, 1 saappaat ja 1 talvikengät.

4-vuotiaan vaatekaappi: 30 paitaa (lyhyt- ja pitkähihaiset), 2 hupparia, 1 villapaita,1, reisitaskuhousut, 2 farkut, 5 collegehousut, 4 shortsit, 3 yöpukua. Lisäksi 1 toppatakki, 2 toppahousut, 3 välikausitakkia ja 1 välikausihousut, 1 farkkutakki, 1 lenkkarit, 1 saappaat ja 1 talvikengät.

Kuopuksemme Eveliina on kulkenut hyvin pitkälti poikien sekä muutamaa kuukautta vanhemman serkkutytön vanhoissa vaateissa. Viime kuukausina neiti on alkanut selkeästi alkanut muodostamaan hyvin vahvoja mielipiteitä omasta pukeutumisestaan (ja kaikesta muustakin), mikä luultavasti kuuluu enemmiltä määrin tähän taaperoikään kuin hänen luonteeseensa. Lasten omaa tyyliä mukailemme mahdollisuuksien mukaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei rajoja asetettaisi; lapset oppivat vastuullisuutta parhaiten vanhempien antamasta esimerkistä.

Taaperon vaatekaappi: 7 mekkoa, 1 hame, 7 legginssit, 4 collegehousut, 1 velourhousut, 2 hupparia, 7 paitaa, 2 bodya, 6 yöpukua, 1 one piece, 3 talvihaalaria, 1 talvitakki, 1 toppahousut, 1 välikausitakki, 1 farkkutakki, 1 välikausihaalari, 1 talvikengät ja 2 fleecekerrastoa.

Olen pitänyt kirjaa jokaisesta Evelle itse ostamastamme vaatteesta, koska rakastan listojen, muistiinpanojen ja laskelmien laatimista. Uutena Evelle on tämän 1,5 vuoden ja raskausaikana aikana ostettu 2 mekkoa, 4 bodya, 2 paitaa, 2 collegehousut, 1 velourhousut, 1 hame, 1 kengät, 3 pipoa, 2 rukkaset. Käytettynä on ostettu 4 mekkoa, 8 collegehousut, 4 velourhousut, 6 leggingsit, 1 talvitakki. Tästä voidaan nopeasti laskea, että jokaista Even käyttämää kokoluokkaa kohden 50-86, on jokaista kokoa varten ostettu 5,85 vaatetta/kokoluokka. Rahaa näihin on mennyt yhteensä 344,68€. Se on aika paljon siihen nähden, että me ollaan tosiaan saatu Evelle tosi paljon vaatteita lahjaksi ja käytettynä. Kalleimmat vaatteet Even kaapissa ovat Papun musta hame, PaaPiin kaurismekko ja Villervallan popparibody. Minua ei haittaa lainkaan maksaa kotimaisista vaatteista enemmän, sillä tiedän niiden kestävän kuitenkin loppupeleissä paremmin. Lisäksi kotimaisten yritysten tukeminen on miljoona kertaa tärkeämpää, kuin riistotehtaiden tukeminen.

Kuten aiemmin mainitsin, tämän vuoden yksi vallitseva teema tulee olemaan lastenvaatteisiin panostaminen. Antti saattaa syksyyn mennessä kasvaa ulos suurimmasta osaa nyt käyttämistään vaatteista ja kengistä (nyt koko 122-128 ja kengän koko 33 käytössä), joten hänen kohdallaan tulee ajankohtaiseksi viimeistään loppukesästä/alkusyksystä vaatekaapin tarkastus. Ideaalitilanne olisi, että koululaisen kaapissa olisi mukavia, kulutusta kestäviä ja siistinä pysyviä vaatteita, jotka tietysti kohtaavat lapsen oman vaatemaun kanssa. Eetun käyttöön päätyy Antin hyvänä pysyvät vaatteet. Eveliina kasvaa humisten, ja hänelle ovat pian sopivia pojilta jääneet 92-98 kokoiset vaatteet. Koska hän on tyttö, niin en halua pukea häntä kuitenkaan pelkästään poikamaisiin vaatteisiin, ja hän tuntuu itsekin pitävän enemmän vaaleista väreistä ja valitsee usein mekon housujen sijaan. Hassua, miten luonnostaan se tulee, sillä meillä ei vaatteiden valinnassa ohjata muuhun kuin säänmukaiseen pukeutumiseen.

Vuosi 2018 oli ensimmäinen vegaanivuoteni, ja silloin myös tein muutoksia oman vaatekaappini vastuullisuuteen. Vuonna 2019 en osta lastenvaatteita pikamuotiliikkeistä, vaan uudet vaatehankinnat teen vain vastuullisilta, kotimaisilta merkeiltä. Pidän kotimaisuuden mielessä myös käytettynä ostetuissa vaatteissa. Seuraava eteen tuleva hankinta taitaakin olla Antin toppatakki. Edellinen alkaa olla inasen lyhyt hihoista, mutta toivon sen riittävän vielä tämän kevään (eikä poika tunnu mielellään luopuvan rakkaasta, vihreästä takistaan). Jos teillä on jotain vastuullisia merkkivinkkejä lasten ulkovaatteisiin, niin saa kertoa!

Vastuullisuusvalintojen tekeminen on minulle henkilökohtaisesti hyvin helpottavaa ja ahdistuneisuutta lievittävää. Kannustan edelleen myös teitä maltilliseen kuluttamiseen, ja panostamaan erityisesti lastenvaatteiden osalta kulutusta kestävien vaatteiden valintaan.

Ihanaa loppuviikkoa!

Heidi

Mainokset

Taaperoturvallinen joulusisustus olohuoneessa

Mitä tulee mieleen lapsiperheen kodista joulukuussa? Täällä on ainakin joulusiivous jo tehty ja posliinitontut, punaiset pöytäliinat ja joulukuusi ovat olleet valmiina läväyttämään joulufiltterin kodin yleisilmeeseen ja kohottamaan joulutunnelman kattoon jo marraskuun lopussa. Kolmen alle kouluikäisen äitinä on joutunut kehittelemään kodin sisustukseen tietynlaisia kommervenkkeja, jotta ihan kaikki koristeet ja sisustustuotteet eivät päätyisi lasten leikkeihin tai roskiin niiden hajottua. Halusin kertoa teillekin hieman enemmän meidän olohuoneen taaperoturvallisesta joulusisustuksesta, johon ei osteta uutta joka vuosi, vaan mennään tutulla ja turvallisella kierrätysmeiningillä ja lapsuudenkodin aarteilla kohti aattoa.

Taustalla näkyvä mustavalkoinen taulu suojaa pistorasiaa ja joulukuusen valojen muuntajaa.

Pehmotonttuja taaperotakuulla

Olen itse suhtautunut jouluun koko elämäni ajan hyvin vaihtelevasti. Lapsuudessa joulu toi tullessaan niin hyviä kuin huonojakin muistoja, mutta kaikkein rakkainta ja arvokkainta lapsuuden jouluissa oli se tunnelma, joka lähti syntymään jo ihan joulusiivouksesta ja joulukoristeista. Meillä joulukoristeet säilytettiin valtavassa pahvilaatikossa, ja niistä riitti lapsuuden omakotitalon jokaiseen 4,5 makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen sekä keittiöön. Upeat jouluikkunat saatiin aikaiseksi pumpulilla ja pienillä joulukoristeilla, hyllyihin tiensä löysivät tontut, porot ja joulupukit ja omasta metsästä haettu kuusi sai ylleen mitä upeamman asun. Parasta oli yhdessä tekeminen, ja meillä kuusilapsisessa perheessä touhua riitti ihan jokaiselle. Lempikoristeeni oli suuri tuohipukki, joka sijoitettiin lähes aina samaan paikkaan, sekä tonttutyttö, joka hyllylle asetettuna pääsi heiluttelemaan jalkojaan reunan ylitse. Osan lapsuuskodin joulukoristeista pakkasin mukaani itsenäistymisen hetkellä, joten rakkaat joulumuistot pääsevät nyt valloilleen omien lapsien kanssa. Myös kirpputoreilta on tullut vuosien varrella hankittua uniikkeja koristeita sekä kuusenpalloja. Viime vuonna olin joulukoristeiden kanssa sellaisella mitä enemmän, sitä parempi -linjalla, mutta tänä vuonna haluan pitää olohuoneen kuitenkin aika pelkistettynä; tiedän, että taapero ja kaksi isoveljeä saavat varmasti halutessaan olkkarin täyteen tavaraa muutenkin.

Niin, taapero on tosiaan tänä vuonna meillä määrittelemässä koristeiden paikkoja kahden isomman lapsen lisäksi, eli kaikista arvokkaimmat koristeet jätetään suosiolla kaappeihin ja helposti särkyvät sijoitetaan turvallisiin paikkoihin ylähyllyille. Ihan täysin ei kuitenkaan alimpiakaan tasoja jätetä koristeita vaille. Meillä ei nipoteta turhista, enkä halua myöskään olla jatkuvasti vahtimassa tai huomauttelemassa lapsille mihin saa koskea ja mihin ei. Lasten kokemus näistä meidän yhteisistä joulunajoista on meille kaikkein tärkeintä. Siksipä taaperon ulottuvilla olevat koristeet ovat ihania pehmotonttuja ja pieniä tuohipukkeja. Väriteema koko olohuoneessa on melkoinen sekoitus monia eri värejä; harmaata, valkoista, beigeä ja puuta. Värikirjon vuoksi en koe tarpeelliseksi ottaa olohuoneen yhteisen jouluteeman luomiseksi mitään tiettyä värikoodia, mutta punaista pyrin tuomaan olohuoneeseen meidän kultamustan joulukuusen kaveriksi.
Tontut, vuohipukit ja muut irtokoristeet ovat lapsuudenkodistani tai saatu lahjaksi. Jos ostaisimme nyt uusia koristeita, ne ostettaisiin kotimaisilta valmistajilta kestävän kehityksen ja eettisen valmistustyön puolesta puhuaksemme.

  • Olohuoneeseen tuodut lelupisteet pitävät taaperon mielenkiinnon leluissa, eikä joulukoristeiden hamuaminen ole välttämättä niin houkuttelevaa. Meillä on olohuoneessa sekä ”aktivointileluja” (niin taaperolle kuin eläimillekin) ja iso kangaskori täynnä pehmoleluja.
  • Aina ei tarvitse olla kieltämässä ja estämässä, kun oikeasti sijoittaa ne kielletyt tavarat pois pienten ulottuvilta. TV-tason ja sohvapöydän ehtii koristella kynttilöillä ja arvokkaammilla koristeilla kyllä vielä parin vuoden päästäkin.
  • Jouluiset pehmolelut ovat ihan paras juttu! Ne voi halutessaan ottaa leikkeihin mukaan, mutta näyttävät söpöiltä ja jouluisilta myös koristeina. 
Jouluenkeli vuodelta 2004

Joulukuusi

Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä muovikuusi. Aito kuusi olisi aivan ihana tuoksuineen, mutta valitettavasti sen lyhyt ikä ja kariseminen ovat hieman hankalia juuri nyt. Halusin kuusen esille jo hyvissä ajoin, ja se saa koristaa meidän olohuonetta luultavasti vähintään sinne loppiaiseen saakka. Kuusen alla meillä on hyvin perinteinen sydänkoristeinen kuusenalusmatto. Olisin kovasti halunnut tämän tekokuusen alle kuusenalushameen, jolla olisi saatu nuo rumat jalat piiloon, mutta niitä ei taida olla lainkaan Suomessa myynnissä? 

Kuusen väriteemana on kulta ja musta, ne sopivat mielestäni hyvin juuri meille. Meillä on olohuoneessa valtava lampunvarjostin, joka on ulkopuoleltaan punainen ja sisäpuoleltaan kultainen, joten kultainen oli ehdottomasti paras valinta hopean, kullan ja pronssin väliltä. Musta väri sopii meille henkilökohtaisten värimieltymysten vuoksi, ollaanhan me tällaisia synkkiä hevi-ihmisiä koko sakki. Joulukuusessa on myös kolme jouluhahmoa, jotka on lapsia varten sinne laitettu. Kaikki joulukuusenkoristeet ovat lapsuudenkodistani tai kirpputorilta valoja lukuun ottamatta.

  • Joulukuusi on koko huoneen keskipiste; valitse siis värit, jotka ehdottomasti miellyttävät koko perhettä. Kauniisti valaistu ja sommiteltu kuusi tuo ihan valtavasti iloa, eikä lisää kodin sotkuisuudentuntua omalla sekavalla koristelullaan. 
  • Kuusenkoristeilla voi helposti jäljitellä kodin omaa sisustusta; boheemi valitsee koristeiksi olkea ja maanläheisiä, tummiakin sävyjä, kun taas glamourissa, valkoisesta ylellisyydessä vallitseva koti täydentyy kuusella, joka on koristeltu runsailla vaaleita sävyjä, kimallusta, erilaisia heijastavia pintoja omaavilla koristeilla
  • Taaperot tuntuvat rakastavan muuntajia ja pistorasioita. Meillä kuusenvalojen muuntajan edessä pidetään taulua, se ei jostain syystä houkuttele neitiä ollenkaan luokseen. 

Ikkunoiden koristeleminen on varmaan kaikkein lapsiturvallisin tapa luoda joulutunnelmaa. Meillä ikkunoissa on tähtikoristeita, olohuoneessa suuri punainen tähti. Myös pöytäliinat ja tyynynpäälliset ovat omiaan vaihtamaan jouluvaihteen päälle olohuoneessa, meillä kylläkin tyynyjenpäälliset pysyvät samoina vuodenajasta riippumatta. Valot, niin kauniita kuin ne ovatkin, jätetään meillä minimiin energian säästämisen toivossa. Itse tykkään joulusisustusta rakentaessa valita huoneeseen kaksi tai kolme isompaa elementtiä ja piilottaa niiden lisäksi pieniä hauskoja yksityiskohtia sinne sun tänne. Kokonaisuus ratkaisee ja pääasia on, että kaikki viihtyvät.

Olisi tosi hauskaa kuulla, millainen teidän joulusisustus on, vai sisustatteko joulua varten mitenkään erityisesti?

Hauskaa alkuviikkoa!

Heidi

SATOKAUSIKALENTERI 2018

Yhteistyössä Satokausikalenteri



Satokausikasvisten suosiminen kannattaa niin terveydellisistä, taloudellisista kuin ekologisistakin syistä. Luonnollisten satokauden mukaisesti kasvattettujen kasvisten viljelyyn käytetään vähemmän ulkopuolista energiaa, niissä on vähemmän säilöntäaineita ja ne maistuvat maukkaammilta. Parhaimmillaan satokausituotteita suosimalla voidaan nykyisiä kulutustottumuksiamme muuttamalla vaikuttaa viljelijöiden, maahantuojien ja kauppojenkin toimintatapoihin.

Terveyttä edistävän ja sitä ylläpitävän ruokavalion tulisi sisältää runsaasti kasviksia, vähintään Suomalaisen suosituksen mukaan sen puoli kiloa päivässä, mutta omasta mielestäni päivittäinen määrä saisi kaikilla lähennellä sitä kiloa. Vaikka kasviksia kuluttaisi päivittäin niukasti, kannustaisin silti perehtymään satokausituotteiden hyötyihin. Jos ei ole aiheesta ennestän kauheasti tietämystä, kuten minulla, voi olla vaikeaa erottaa kaupan hevi-osastolla, mitkä tuotteet ovat nyt sesongissa ja mitä eivät. Aloin pari kuukautta sitten etsimään lisää tietoa satokausituotteista, kun havahduin jälleen jokavuotiseen tapaani niiden olemassaoloon, ja tutustuin satokausikalenteriin. Satokausikalenteri.fi -sivustolla on huikea määrä tietoa satokaudesta, kannattaa käydä kurkkaamassa. Pakko tunnustaa, että olen vaan tottumuksesta haalinut niiden banaanien lisäksi ostoskoriin kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa, ja sitten kotona nurissut kaiken olevan niin kallista. Muutaman viime viikon kauppareissu onkin ollut jo huomattavasti edullisempi, kun jätin tavallisesti ostamani tuotteet kaupan hyllylle ja aloin suosimaan kausituotteita. Ajatelkaa,  parin, kolmen kuukauden päästä päästään jo nauttimaan kotimaisista sesonkikasviksista!
Satokausikalenteri on kuvitettu todella kauniisti. Sen on perustanut Samuli Karjula ja kuvittanut Laura Riihelä. Meillä kalenteri ei kauneudestaan (ja teemastaan) huolimatta kuitenkaan päätynyt keittiöön, vaan työpöytäni ylle, koska siinä aina suunnittelen seuraavan kahden viikon ateriat. Se myös kivasti piristi tylsän valkoista työpistettäni. Kalenteri sisältää satokausituotteiden lisäksi paljon yleistä tietoa satokaudesta, FodMap -ruokavaliosta, villiyrteistä, kasvisten valmistuksesta sekä valtavasti yleistietoa ja ravintoarvoja eri kasviksista. Jokaiselle kuukausilehdelle on lueteltu juuri sen kuun kausituotteet, joten on ihan älyttömän helppoa suunnitella edullinen ja terveellinen ostosreissu joka kuukausi. Parasta kalenterissa on se, että ei todellaaan tarvitse olla mikään kasvitieteilijä, jotta siitä hyötyisi, vaan ihan tällainen tavallinen perheenäiti tai -isi, yksineläjä tai ihan kuka tahansa, joka käy ruokaostoksilla.
Kalenterin lisäksi ihana satokausikalenterin tiimi hemmotteli meitä kahdella ruoka-aiheisella kirjalla. Lapsille suunnatussa Henri Mattilan kirjoittamassa Satokausi Salsa -laulukirjassa yhdistyvät musiikki, tarinat ja reseptit. Ollaan luettu kirjaa nyt iltalukemiseksi ja kuunneltu kirjan mukana tullutta levyä kokkaillessa. Satokausi Salsa sisältää tarinoita Joona ja Moona nimisistä lapsista, jotka pääsevät joka kuukausi uudelle makuretkelle. Teksteissä on lapsille pieniä tehtäviä, ja tietysti reseptejä. Ihana kirja, jonka avulla yhdessä tekeminen saa taas aivan uuden merkityksen. Meidän pojat tykkäsivät tästä tosi paljon, ja ollaankin nyt kulutettu sitä kuuluista ylimääräistä energiaa keittiössä kirjan ja musiikin kanssa hääräillen.
Tämän lisäksi sain myös Modernia Maakuntaruokaa -kirjan (Juuli Hakkarainen, Kaisu Jouppi, 2017), joka sisältää reseptejä jokaisen maakunnan perinteisiä kunnioittavalla tyylillä. Itsehän selasin heti Pohjois-Savon reseptit läpi, Kuopiolaislikka kun syntyjäni olen. Myös Pirkanmaan, kuten monen muunkin maakunnan sivuilta löytyi uusia kokeilunarvoisia reseptejä. En jää vegaanina itsekään näppejäni nuolemaan, kun valmistan muulle perheelle paistettua kuhaa Pohjois-Savon malliin, nimittäin talkkunapaistos mansikoilla, (vegaanisella) jogurtilla ja basilikakastikkeella ei kuulosta yhtään pahalta. Nam. Tämä kirja on valtava, melkein 300 -sivuinen, ja sen raamikkaat, tumman vihreät kovat kannet pakottavat asettamaan kirjan esille olohuoneeseen vieraidenkin ihailtavaksi.
Kaikkiin näihin tuotteisiin on panostettu visuaalisesti todella paljon. Minua itseäni ilahduttaa mielenkiintoisen tekstin lisäksi kauniit kuvat ja värit, ja hyvin kuvitettuja kirjoja selaillessa tulee automaattisesti inspiroituneemmaksi. Modernia maakuntaruokaa -kirja sisältää reseptikuvien lisäksi myös muuta kuvistusta jokaista maakuntaa koskien, ja minulla näin valokuvausharrastelijan silmin meni kylmiä väreitä mitä enemmän kirjaa selasin eteenpäin. Satokausikalenterista ja paljon muusta kasviksiin liittyvästä voit käydä lukemassa osoitteesta www.satokausikalenteri.fi. Postauksen tuotteet on 18.2. saakka saatavissa alennettuun hintaan, joten kipin kapin ostoksille, jos innostuit näistä myös!
Tosi iso kiitos Satokausikalenterin väelle näistä tuotteista, ne ovat tuottaneet ja tulevat ihan takuulla tuottamaan meille vielä runsaasti iloa! 
Tämän viikon ruokapostaus tulee näistä kirjoista, joten pysykääs kuulolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

LUUKKU 23 || VEGAANINEN AAMUPALA JA TUOTEVINKKI

Ajatelkaas, on enää yksi yö jouluun! Stressi ei ole päässyt meitä yllättämään tänä(kään) vuonna, mutta tämä tunne on tosi rentouttava, kun ei ole MITÄÄN pakollisia asioita enää hoidettavana. Ei paketoitavia lahjoja, ei niin mitään. Vuosittainen uudenvuoden postaus on viimeisiä kuvia vaille valmiina ja Even kuukausipostaus odottaa kuun loppua, joten niiden lisäksi tälle vuodelle on kirjoitettavana enää Meidän Joulu 2017 ja neuvolakuulumiset, joita en nyt luonnollisestikaan voi tehdä etukäteen. Joulusiivouksen virkaa hoiti se, että lahjoitin meiltä ylimääräisiä huonekaluja omilleen muuttaneelle siskolleni, karsin lelukoreista rikkinäiset pois (uusien tieltä, heh..) ja siirsin (vihdoinkin) Antin vaatteet leikkihuoneen kaapista poikien makuuhuoneen kaappiin, ja lelut makkarista leikkihuoneeseen. Oikeastaan en tätä järjestelyä tehdessäni ajatellut lainkaan joulua, vaan joululahjaksi saamaani kuvaussettiä ja kasvavaa pientä neitokaista. Leikkihuone on ainoa huone, jossa on tilaa levittää taustakangas täysleveäksi, joten ylimääräiset romppeet siellä olivat, noh, ylimääräisiä. Mielessä oli myös Eve, joka siirtyy kahdeksan päivän päästä kiinteään ruokaan. Lisäykset saa tehdä puolivuotiaalle jo aika reippaaseen tahtiin ja kaikista ruoka-aineryhmistä, joten vatsa tulee sitten täyttymään ihan eri tavalla kuin rintamaidosta.  Aluksi odotettavasti luvassa voi olla muutamien päivien vatsankipristelyt, mutta kun niistä päästään, voi yösyöttö jäädä turhaksi. Siinä vaiheessa, kun Eve alkaa nukkua yön putkeen on sitten aika siirtyä pikkuhiljaa pois meidän makuuhuoneesta omaan huoneeseen, jottei yöllä kuljeskelevat pojat ja me aikuiset häiritä neidin unta. Tähän on vielä kuukausien matka, mutta hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, ettei loputtomasti voi haalia kaikkea turhaa 95 neliöiseen asuntoon.

Rauhalliset aamut on monessa lapsiperheessä ja varsinkin näin joulun alla tiukassa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia vanhempia siellä ruudun toisella puolella siitä, että te itse luotte sen kiireen ja stressitilan pääosin itse itsellenne. Kannustaisin tänään kaikkia ottamaan vähintään tunnin aikaa ihan vaan rauhoittumiseen. Vaikka kaikki ei olisi huomista varten vielä valmista, niin mitä sitten? Kukaan siihen tuskin kuolee, ja enemmän kaikki ympärilläsi olevat ihmiset arvostavat sinun rentoutuneisuuttasi. Itse sain rauhallisen hetken itselleni eilen, ihme ja kumma vieläpä aamulla. Pojat nukkuivat torstaisen mummilavierailun uuvuttamina tavallista pidempään, joten keittelin glögiä ja söin aamupalaa sängyssä Sinkkuelämää katsellen. Evekin heräisi vasta yhdeksän jälkeen, joten otin kyllä kaiken ilon irti tuosta aamusta. Tänään A käy treeneissä, ja me nähdään sillä välin vielä ystäviä ja lasten kavereita.

Vegaanisen aamupalan voi koostaa lukemattomista eri vaihtoehdoista. Minä valitsin tällä kertaa paahtoleipää guacamolella, kaurapohjaista jogurttia ja banaanin, glögin kanssa tietysti. Guacamolen tekeminen itse on tosi helppoa, joten jätä ihan surutta kauppaan ne valmistahnat ja tee itse oma tuore guacamolesi!

GUACAMOLE

2 syöntikypsää avocadoa
2 tomaattia
Valkosipulirouhetta (yksi valkosipulin kynsi)
1/4 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
Guacamolesta voi tehdä tällaisen sileän tahnan sekoittamalla kaikki aineksen sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella. Avocadon ja tomaatin voi halutessaan myös pilkkoa pieniksi kuutioiksi, jolloin guacamoleen jää hieman suutuntumaa. 

Aamupalaa syödessäni Ruohonjuuren lehteä selaillessani, huomasin tämän mainoksen. Evolve Organicin Hyaluronihappo seerumi on valittu Ruohiksen vuoden ihonhoitotuotteeksi! Itse sain kyseistä seerumia House of Organicilta testattavaksi pari viikkoa sitten. Samalla testaukseen tuli myös Evolve Organicin shampoo sekä hiusseerumi. Olen testannut kaikkia näitä tuotteita nyt noin viikon verran, ja kirjoitan niistä kaikista vielä yhden kokonaisen postauksen. Halusin nyt kuitenkin tuon mainoksen nähdessäni tulla teillekin vinkkaamaan tästä seerumista, sillä sitä ei tosiaan ihan perusteetta ole valittu tähän kyseiseen titteliin! Seerumin vaikutus tuntuu välittömästi sen käytön jälkeen, ja ihon kunto paranee paranemistaan koko ajan seerumin ansiosta. Minun pintakuivalle iholleni seerumi on kuin luotu, ja iho ei ole hilseillyt enää lainkaan meikin alla.

Ihanaa loppupäivää kaikille! Muistakaa nauttia joulusta täysin siemauksin.

❆   ❆   ❆


Avataanko teillä joululahjoja jo heti aattoaamuna?

LUUKKU 19 || DIY PYYKKIETIKKA

Pyykinpesu on osa ihan jokaisen arkea, ja näin lapsiperheessä pyykkikone pyöriikin joka päivä. Minulla on kieroutunut viharakkaussuhde pyykkäämiseen, koska rakastan nähdä pyykkivuoren hupenevan ja puhdas pyykki tuoksuu taivaalliselle. Pesemisen sijaan pyykkien ripustaminen ja kaappeihin viikkaaminen ovat kuitenkin välillä usemman koneellisen samana päivänä pesseenä jo turruttavaa, ja tällöin usein kaverina pyörii jokin tv-sarja taustalla. Tästä (ja ajan- sekä tilansäästösyistä) me ollaan harkittu kuivaavan pyykinpesukoneen ostamista. Varmaan alkuvuodesta sitten olisi sen aika, mutta nyt olisi aika puhua hieman pyykkietikasta.

Pyykkietikka ja etikan käyttäminen puhdistusaineena on ikuisuuksia vanha kikka. Pyykkietikka tuli kuitenkin itselleni tutuksi vasta tämän vuoden keväänä, kun pääsin osallistumaan Herkku ja Lahja Murenan blogi-iltaan Saloon, ja siellä minua valaistiin pyykkietikan loistavuudesta. Ostinkin pullon itselleni ja toisen äidilleni, ja ollaan tykätty tosi paljon. Pyykkietikalla saa kaiken hajun pois pyykistä ja tahratkin lähtee siinä samalla. Sitä voi käyttää myös yleispesuaineena, ja se desinfioi pinnat ja pyykin pesemisen ohessa. Parasta pyykkietikassa on sen luonnonmukaisuus; se ei mitään ylimääräisiä kemikaaleja tai allergisoivia aineita. Murenasta ostamani pyykkietikan innoittamana päätin nyt joulun lähestyessä kokeilla myös tehdä sitä itse. Ensimmäinen erä pääsi testaukseen muutama viikko sitten, ja nyt toisen kerran noin viikko takaperin. Pyykkietikan valmistaminen on helppoa eikä se vaadi kuin kaksi raaka-ainetta ja litran vetoisen pullon (tai pienemmän tietysti, jos teet vähemmän etikkaa).

DIY PYYKKIETIKKA

1l Väkiviinaetikkaa
30-40 tippaa eteeristä öljyä 
Valitsemasi lasipullo
Kaada noin litran vetoinen pullo täyteen etikkaa ja sekoita siihen 30-40 tippaa haluamaasi eteeristä öljyä. Itse tein kaksi pullollista pyykkietikkaa, toisen laventelin ja toisen koivuntuoksuisena. Sulje pullo ja ravistele voimakkaasti. Muistathan ravistella pulloa myös ennen jokaista pesukertaa, sillä öljy ei sekoitu etikkaan tasaisesti. 
Jos teet etikan lahjaksi, voit taiteilla pullon kylkeen kauniin tekstin tai tilata nettipalvelusta siihen itse suunnittelemasi etiketin. Nyt ei varmasti enää kannata joulua varten lähteä tilailemaan, mutta myös tarrapaperilla lasten tekemät etiketit ovat hauska idea!

LUUKKU 9 || 5KK NEUVOLA JA JOULULAHJAIDEAT VAUVALLE

Eveliinalla oli 5.12. viisikuisneuvola. Käytiin läpi taas perusjutut ensiksi ja ryhdyttiin sitten mittauspuuhiin. Eve oli käynnillä jälleen kerran tosi rauhallinen, mutta kovin totinen. Hän on tosiaan alkanut viime viikkojen aikana vierastaa, ja se näkyy kyllä tällaisissa ei-niin-arkisissa tilanteissa. Juteltiin Even liikkumisesta ja sen vaikutuksesta painonnousun hidastuimiseen. Eve liikkuu oikeastaan kaiken valveillaolo aikansa millon rullaillen, millon ryömimistä harjoitellen. Sylissäkin hän haluaa, että hyppyytetään. Paino on kuitenkin edelleen hienosti plussalla ja noussut tosi hyvin, joten mitään hätää tai kiirettä kiinteiden aloittamiselle ei sen vuoksi ole. Kiinteiden aloittamisestakin juteltiin, ja edelleen terveydenhoitaja oli kanssani samaa mieltä, että maito riittää hyvin täysimetykseen. Seuraavalla neuvolakäynnillä tämän kuun lopussa katsotaankin jo meidän silloisen puolivuotiaan (!!) istumavalmiutta, ja arvioidaan voisiko hän alkaa jo istumaan syöttötuolissa. Siihen saakka pitäisi vielä olla istuttamatta Eveä, mikä on jokseenkin haasteellista hänen jatkuvasti pungetessaan istumaan. No, muutama viikko enää. Mittausten jälkeen olikin sitten taas kolmoisrokotteen vuoro. Olin ihan äimän käkenä, kun Eve ei itkenyt ollenkaan ensimmäisen piikin aikana tai sen jälkeen, vasta toinen, kirvelevää rokotetta sisältävä neula sai äänihuulet valloilleen. Eve rauhoittui kuitenkin taas nopeasti rokotuksen jälkeen, reipas tyttö. Rokotteista ei onneksi noussut kuumetta eikä tullut flunssaoireita, reidet olivat kuitenkin arat pari päivää.

5kk neuvolalääkärikäynnillä (suluissa 4kk tiedot)

Päänympärys:42cm (40,9cm)
Pituus:63,8cm (60,9cm)
Paino:7135g (6555g)
Iho: Siisti. (Siisti, karsta alkaa helpottaa ja hiukset kasvaa takaisin.)

Me ei hirveästi arvosteta tätä joulunajan kulutushysteriaa, joten vähän ollaan toppuuteltu muitakin sen tavaramäärän antamisessa. Toki siihen on muitakin syitä, kuin kulutushysteriakammoisuus. Meillä ei ole ensinnäkään loputtomasti tilaa tässä rivariasunnossa ja omasta mielestäni olisi parempi panostaa muutamiin laadukkaampiin, ajattomampiin leluihin kuin ostaa sitä sun tätä kiinalaista muovikrääsää, joka ei kestä mitään. Esimerkiksi Ryhmä Hau leluja me ollaan viime vuosina kerätty, koska pojat on selkeästi edelleen tosi kiinnostuneita niistä ja niillä leikitään edelleen päivittäin. Toki tämä nyt menee siihen kiinakrääsäkategoriaan, mutta ainakin kaikki nuo lelut ovat sama tuoteperhettä. Kun lapset kasvavat kokonaan yli siitä leikistä, niin on kiva myydä tai antaa koko setti kerralla toisten pienten tyttöjen ja poikien käyttöön, tai lahjoittaa se esimerkiksi neuvolaan odotusaulan leikkipaikkaan.

Evelle me ollaan pyydetty lahjaksi lähinnä vaatteita koossa 74 tai lahjakortteja vaateliikkeisiin. Me ollaan oltu tosi onnekkaita, sillä lapsilla on Eveä muutamaa kuukautta vanhempi serkku, jolta ollaan saatu vaatepaketteja niiden jäädessä käyttäjättärelleen pieneksi. Ei olla oikeastaan Even syntymän jälkeen ostettu hänelle muuta kuin nimiäismekko, koska hänelle on riittänyt pojilta jääneet ja serkkutytöltä saadut vaatteet. Lahjalistalla on myös aktiviteettilelu, hampaidentuloa ajatellen purulelu ja vuodenvaihteessa alkavaan ruokailuun tarvittavia astioita. Aktiviteettilelut aktivoivat vauvaa liikkumaan ja vauvasta on hauskaa katsella eri värejä ja kuvioita ja tunnustella erilaisia materiaaleja, joten se voisi olla tosi hyödyllinen meidän pienelle ikiliikkujalle.
Kuvat: http://www.ekokiva.fi

Kuvat: Skip Hop Elefantti http://www.jollyroom.fi, muut http://www.ekokiva.fi

Tänä jouluna aion panostaa lahjoissa entistä enemmän laatuun ja niiden alkuperään sekä avoimeen tuotantoketjuun. Selailin useita verkkokauppoja lävitse, ja erityisesti www.ekokiva.fi osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Teenkin sinne tilauksen pikapuoliin, toivottavasti lahjat ehtivät tulla jouluksi! Muiden ostamissa lahjoissa en tietenkään voi vaatia samoja standardeja kuin meidän itse ostamissa, ja ystäviltä/sukulaisilta tulleista lahjoista olemme tietysti todella kiitollisia alkuperään katsomatta. Ne ovat sellaisia lahjoja, joista meille aikuisille eniten iloa tuo lasten onnelliset kasvot ja innostus pakettia avatessa.

LUUKKU 2 || JOULULAHJAKSI VEGAANIKOSMETIIKKAA

Yhteistyössä Everyday Minerals Suomi


Jouluun on aikaa nyt 23 päivää. Oletko jo hankkinut/tehnyt kaikki joululahjat vai onko lahjalista vielä täysin yliviivaamaton? Tässä postauksessa kerron teille Everyday Mineralsin tuotteista, jotka ovat varmasti mieluinen lahja kenelle tahansa. Näillä ilahdutat erityisesti Vegaania, eläinkoevastaista tai muuten vaan luonnonkosmetiikkaa rakastavaa tuttavaasi.

Everyday Minerals on Carina Menziesin Texasissa luoma meikkisarja, jonka kaikki tuotteet ovat eläinkokeettomia, vegaanisia ja ympäristöystävällisiä, pakkauksia myöten. En varmaan pysty sitä tekstin muodossa välittämään, mutta voi juku, että olen onnellinen tällaisesta omistautuneisuudesta. Menzies on alunperin luonut Everyday Mineralsin juurikin halusta luoda meikkisarja täysin luonnollisista lähtökohdista. Tuotteiden valmistuksessa ei tueta lapsityövoimaa, mistä johtuen tuotteiden raaka-aineita ei hankita esimerkiksi lapsityövoimaa käyttävästä Intiasta. Everyday Mineralsin tuotteet valmistetaan käsityönä Austinissa. 

Sain yhteistyön merkeissä paketillisen Everyday Mineralsin tuotteita täydellisen vegaanisen meikkipohjan luomiseen. Paketti sisälsi peiteaineen sävyssä Fair (1.), korjausvärin sävyssä Sunlight Jojoba (2.), mineraalimeikkipohjan sävyssä 0C Rosy Fair (3.), hohdepuuterin sävyssä Hint (4.) sekä kolme erilaista meikkisivellintä (jotka ovat myöskin vegaanisia ja ekologisesti valmistettuja). Pohjatuotteiden swatchaukset alla.
Aloitin meikkipohjan luomisen puhdistamalla kasvot ja kosteuttamalla ne päivävoiteella. Käytin meikkipohjan alle sekä korjaus- että peitevärejä. Keltainen Sunlight Jojoba -korjausväri häivyttää sinisen ja violetin sävyjä, joten käytin sitä häivyttämään silmänalusia sekä mustapäitä nenän alueelta. Peiteainetta sävyssä Fair käytin muutaman näppylän peittämiseen sekä arpien ja ihon tummempien kohtien häivyttämiseen. Sekä korjaus- että peitevärit levittyivät iholle tasaisesti, ja niiden levitykseen käytin sekä Baby Flat Top sivellintä että silmämeikkiin oikeasti tarkoitettua Eye Kabuki Junior sivellintä.
Korjausvärien päälle levitin Jojoba meikkipohjan sävyssä 0C Rosy Fair. Valitsin jojobapohjan pintakuivan ihoni vuoksi, ja se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Everyday Mineralsilla on pohjia jokaiselle ihotyypille ja sävylle, ja heidän nettisivuiltaan löydät helpot ohjeet oman tuotteen valintaan. Myös testereitä saa tilattua kotiin, joten meikkejä voi testata ennen normaalikokoisen tuotteen hankkimista! Baby Flat Top siveltimellä meikkipohjan levittäminen onnistui hyvin, mutta sivellin ehkä jatkuvaan käyttöön liian pikkuinen. Kannattaa siis valita arkikäyttöön täysikokoinen Flat Top sivellin tämän matkakokoisen sijaan. Mineraalimeikkipohja on kevyt ja iholla kuulas, joten sitä voi huoletta kerrostaa, mikäli kaipaa enemmän peittävyyttä. Itselläni on pisamia ja muita ihon epätasaisuuksia, joten laitoin kaksi kerrosta meikkipohjaa.
Sain paketin mukana myös Lily Lolon Tranclucent Silk viimeistelypuuterin testerin sekä kolme Everyday Mineralsin poskipunatesteriä sävyissä Pink For Flower, Fresh Rose Blossom sekä Tea Rose. Näitä käytinkin meikkipohjan viimeistelyyn, poskipunaksi valitsin sävyn Tea Rose. Lopuksi lisäsin vielä hohdetta poskipäille, otsalle ja nenän varteen Everyday Mineralsin Hint hohdepuuterilla. Ja kylläpä se hohtikin! Olin ihan sanaton jo testerin kanssa leikkiessäni pari viikkoa sitten. Tytöt (ja pojat), tällä hohdepuuterilla voit korvata jouluvalot. Puuterin levitin kasvoille Baby Flat Top siveltimellä, ja poskipunaan sekä korostukseen käytin Angled Blush sivellintä.
Meikki pysyy yllättävän hyvin päivän touhuissa paikoillaan. Oletin pysyvyyden olevan hieman nestemäisiä ja voidemaisia pohjatuotteita heikompaa, mutta jojobapohja itseasiassa liikkui pintakuivalla ihollani vähemmän kuin voidemainen meikkivoide. Oudointa mineraalimeikeissä on se, että ne eivät tunnu kasvoilta. Tuntuu siis kuin ei olisi meikkiä lainkaan, mikä on tietysti tosi hyvä. Testailin myös mattaa ja puolimattaista meikkipohjaa aiemmin, ja ne kyllä tuntuivat kasvoilla hieman kiristävältä. Tämän vuoksi on tärkeää valita omalle ihotyypilleen sopiva pohja. Huomasin myös, että mineraalimeikin alle saa laittaa ihan hyvän määrän kosteusvoidetta, kun taas nestemäisen meikkivoiteen alla se näyttäisi itselläni rasvaiselta. Ilman puuteriakin meikkipohja olisi ollut mattainen, mutta toki viimeistelypuuteri edistää meikin pysyvyyttä. Tämä oli nyt virallisesti ensimmäinen vegaaninen meikkipohja, jota olen koskaan kokeillut. Arvosanaksi voin antaa hyvillä mielin 5/5, mutta jatkan myös vertailukohteiden etsintää muidenkin merkkien tuotteista.
Kiitos Everyday Minerals, kun tuette matkaani kohti vegaanista elämäntapaa! 
Ihanaa viikonloppua kaikki te ihanat siellä ruutujen toisella puolella! Muistakaahan kurkata myös Anskun joulukalenteriluukku tänään, ja huomenna sitten Tiian blogista kolmas.

Oletko sinä käyttänyt Everyday Mineralsin kosmetiikkatuotteita?

❄❄❄

VAIPPOJEN KOEAJO 2017

Meillä on vaipparalli täällä juuri parhaimmillaan, ja vaippaa saakin olla vaihtamassa ihan koko ajan. Säästääkseni teidät loppuviikon ruokahaluttomuudelta sanottakoon näin, että hyvin toimii neidin vatsa. Pojilla me käytettiin oikeastaan koko vauva-aika aina potalle oppimiseen saakka Liberoa New Bornista Comforttiin ja Up&Go -vaippoihin, joten luonnollisesti nytkin aloitettiin Liberolla Even kanssa, itseasiassa jo heti synnärillä. Kotona Evelle otettiin suoraan käyttöön Liberon Touch -vaipat, jotka on olleet ihan ykköset kaikista näistä vaipoista, mitä nyt ollaan kokeiltu. Ne ovat pehmeitä, imukykyisiä ja joustavia, joten parempaa ei ole kyllä kellään muulla vaippamerkillä vielä ainakaa tällä meidän kylän kaupoissa tarjolla. Ainoa miinus noissa on se, että ne ovat malliltaan vähän liian lyhyet, joten meidän istumaan punkeava neitokainen kokee vatsan alle jäävän vaippareunan vähän hankalana. Harmikseni meidän lähikaupoista ei kuitenkaan saa Touch -vaippoja, joten niitä tulee nyt hankittua vain keskustan kauppareissuilla, pienemmillä reissuilla on ostettu Comfortia. Koska Touch -vaipat ovat meidän ylivoimaiset kestosuosikit niin en sisällytä niitä tähän vaippavertailuun mukaan. Testattavaksi valitsemamme vaipat olivat Pampers Baby-Dry, Libero Comfort, Muumi Baby ja näiden lisäksi vertailuun pääsi halppismerkki Bella Babyn Happy. Vaippojen valinnassa tärkeää meille on vaippamerkin ekologisuus ja vaipan mukavuus, joten vertailussa otin huomioon erityisesti nämä kaksi tekijää. Ekologisin ratkaisu toki olisi kestovaippailu, mutta valitettavasti omat rahkeeni eivät siihen riitä. 

Pampers Baby-Dry (koko 4: 8-16kg) 

Pampers on tunnettu ja luotettu amerikkalainen vaippamerkki, jonka kehittely aloitettiin jo 50-luvulla. Pampers on P&G -tuoteperheen alainen muiden tunnettujen tuotemerkkien kanssa (esim. Oral-B, Fairy, Braun, Duracell, Always jne.) Vaippa on hämmästyttävän ohut ja malliltaan pitkä ja kapea. Pitamateriaali tuntuu hieman paperimaiselta ja vaipassa on melko voimakas haju paketista otettaessa. Vaippa on sinivalkoinen ja paketissa on vaippoja neljällä eri kuvalla; kissa ja koira autoilemassa, violetti lintu kaulahuivissaan kävelyllä, autoileva nalle sekä nalle ja lintu ämpäreissä. Vaippojen kuvioinneilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, nehän jäävät jokatapauksessa vaatteiden alle piiloon ja päätyvät lopulta roskikseen. Pampersilla ei ole joutsenmerkkiä, joka onkin päällimäinen syy, miksi emme käytä sen tuotteita pääsääntöisesti.  On kuitenkin hienoa, että Pampers on jo yli kymmenen vuoden ajan toiminut yhteistyössä Unisefin kanssa ja tukenut näin äitien ja vastasyntyneiden jäykkäkouristuksen voittamista. Pampersin vaipat aiheuttivat meidän pojille vaippaihottumaa, mutta Evelle ei kuitenkaan ihottumaa tullut. Vaippa on todellakin imukykyinen, varsinkin ollakseen noin ohut. Vaipan sisällä on Double Dry-Zones -kerroksia, jotka näkyvät vaipan sisäpinnalla pieninä ympyröinä. Koko yötä vaippa ei kuitenkaan pärjännyt meidän neidin ruokailutahdille ja pisumäärälle, vaan pyjama oli aamulla ihan hitusen kostea ja päätyi pyykkiin. Tykkään siitä, että vaippa on pitkän mallinen, jolloin se ei jää inhottavasti ruttuun täyden pullean vauvamassun alle, vaan pysyy mukavasti navan korkeudella. Vaippa on myös kapea, joten se muotoutuu hyvin vauvan vartalon myötäisesti. Plussaa myös siitä, että näissä ei tullut yksiäkään ohivuotoja! 

Libero Comfort (koko 4: 7-11kg) 

Libero on vuonna 1929 perustetun Ruotsalaisen Svenska Cellulosa Aktiebolagetin (SCA) valmistava tuotemerkki. SCA on johtava maailmanlaajuinen hygienia- ja metsäteollisuusyhtiö, jonka tuotteita myydään noin sadassa eri maassa ja heidän tuotteisiinsa kuuluvat myös mm. Libresse ja Lotus. Libero Comfort -vaippojen kanssa olemme vanhoja tuttuja poikien vauva-ajoilta. Vaipassa on miedompi pakkaushaju kuin Pampersissa. Juuri nyt vaipoissa on hauska Super hero edition, ja pakkaus sisältää kahdenlaisia vaippoja; sinisiä tähtilogolla ja violetteja salamalogolla. Liberolla on usein tällaisia vaihtuvia teemoja vaippojensa kuoseissa, mikä on toki hauskaa vaikkakin jokseenkin turhaa. Nämä vaipat ovat pinnaltaan hieman paperimaisia, eivät kuitenkaan yhtä ropisevia kuin Pampersin. Vuotosuojat ovat Pampersia pehmeämmät. Vaippa on malliltaan leveä ja lyhyt, ja valitettavasti se on ainakin meillä aiheuttanut hieman päänvaivaa. Leveys aiheutti ongelmia sekä näissä tavallisissa että myös Touch -vaipoissa, kun Eve oli vastasyntynyt, ja ohivuotoja tuli lähes jatkuvasti. Nyt ohivuotoja ei tule Liberon vaipoissa kuin harvakseltaan, mutta lyhyehkö malli ja paksumpi vaippa on vähän hankala, sillä se jää ikävästi vatsan alle, kun vauvaa pitää esimerkiksi sylissä puoli-istuvassa asennossa.. Isommat vaipat taas sitten ovat liian isoja. Iso plussa Liberolle tulee kuitenkin voiteettomuudesta, Joutsenmerkistä ja FSC-sertifikaatista, joka takaa yrityksen panostuksesta kestävään kehitykseen ja vastuulliseen metsänhoitoon. Miinusta sitten tuleekin vaippojen sisältämistä hajusteista. Libero -vaipat pitävät paksuutensa ja imukykynsä puolesta sekä vauvan että pyjaman kuivana koko yön, jos satunnaisia ohivuotoja ei lasketa. Huomasin kuitenkin, että Comfort -vaipat eivät ime yön aikana kaikkea kosteutta, ja peppu punotti sen vuoksi aamulla. Touch -vaipat sen sijaan eivät jätä ihoa kosteaksi yönkään jäljiltä. Libero voisi panostaa vaippojen muotoiluun ja itse olisin jopa valmis ostamaan erikseen ohuempia päivävaippoja ja yöksi paksumpia yövaippoja, jos sellaisia tulisi tässä Touchin takaamassa pehmeydessä. Liberon vaipoissa on kätevä kosteusindikaattori, joka on varmasti varsinkin tuoreille vanhemmille hyödyllinen tunnistamaan vaipanvaihdon tarpeen.

Muumi Baby (koko 4: 7-14kg)

Kolmas koekaniini on Muumi Baby, jota meillä ei ole koskaan ennen testattu. Muumivaipat valmistaa Delipap, joka on ainoa Suomessa kertakäyttövaippoja valmistava yritys. Muita Delipapin valmistamia tuotteita ovat mm. Vuokkoset, Helmi Baby- ja Helmi Vanu -tuotteet. Muumi Baby -vaipoilla on Joutsenmerkki ja Delipap valmistaa tuotteensa yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa. Muumivaipat eivät sisällä mitään lisättyjä kemikaaleja, kuten klooria, tuoksuja tai voiteita, ja ne ovat pakkauksesta otettaessa täysin hajuttomia! Muumivaippojen pinta on aivan hitusen pehmeämpi kuin Pampersissa ja Liberossa, mutta vuotosuojat ovat selkeästi pehmoisemmat. Kooltaan muumivaippojen nelonen vastaa tismalleen Liberon kokoa, eli omaan makuuni tämäkin saisi olla hieman pidempi ja kapeampi malliltaan. Muumivaipan sisus on todella pehmeä ja mukavan tuntuinen ihoa vasten ja vaippa itsessään on todella paksu. Imuteho vastaa Libero Comfortia. Vaippa on väritykseltään valkoinen vihreillä reunuksilla ja tottakai sitä somistaa Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy. Valkoinen vaippa on koristeltu myös vihreillä näkinkenkien kuvilla. Kotimaisuus ja ekologisuus tuovat näille vaipoille todella ison plussan, mutta muotoilusta valitettavasti lähtee pisteitä. Vaippa ei muotoudu riittävän tiukasti jalkojen ympärille, ja tästä syystä nämä aiheuttivat meillä toiseksi eniten ohivuotoja. Pakko sanoa, että odotukset olivat korkealla Muumivaippoja kohtaan. Haluaisin todella jatkossa vaihtaa näihin kotimaisiin vaippohin, mutta Liberon Touch -vaipat vievät kyllä pidemmän korren sekä mukavuudessa että muotoilussa, joten Muumit jäävät meiltä vieläkin kauppohin.

Happy  (koko 4: 8-18kg)

Neljäntenä testiin pääsivät Bella Babyn Happy -vaipat. Vaipan pinta on hämmästyttävän pehmeä, ja lähentelee jopa Touch -vaippojen pehmeyttä. Ulkonäkö on ihan kiva, violetteja eläinkuvia valkoisella pohjalla. Näiden hajusteita sisältävien halppisvaippojen pakkaustuoksu on testattavista voimakkain, mutta lateksia tai klooria ne eivät pakkauksen mukaan sisällä. Vaipoissa on sinivihreä puuteria sisältävä sisäosa, jonka tarkoituksena on muuttaa nesteen koostumus geelimäiseksi vaipan kastuessa. Tiedä sitten, kuinka tarpeellinen kyseinen toiminto on, vaippojen imuteho nimittäin oli äärimmäisen huono.  Tarrasiivekkeet ovat aivan liian leveät ja niiden materiaali ei jousta eikä anna ollenkaan periksi, toisin kuin kalliimmissa vaippamerkeissä. Myös sekä vaipan selkä- että etuosa ovat selkeästi joustamattomammat kuin toisissa vaipoissa. Vaipan muotoilu on muuten hyvä, ja vastaa malliltaan Pampersia. Vaippa on pitkä ja kapea, mutta paksuudeltaan Muumivaippaa vastaava. Vaipan reunat muotoutuvat jopa Muumivaippaa paremmin, mutta eivät aivan yllä Liberon tai Pampersin tasolle. Vuotosuojat ovat lähes olemattomat, ja näissä vaipoissa tulikin eniten ohivuotoja. Bella Babylla ei ole Joutsenmerkkiä, ja pakkauksessa on vain ”Made in Europe” logo, eli mitään sertifikaatteja ei tälle tuotteelle ole myönnetty. Bella Babyn verkkosivuilla kuitenkin mainitaan, että tuotteet ovat huolellisesti suunniteltu ja optimoitu ympäristötekijöille, ja he ovat mukana TZMO:n kanssa tukemassa naisten koulutustoimintaa, terveyttä sekä perhetyöpajoja. TZMO:n toiminta ei ole itselleni tuttua, enkä siitä oikei löytänyt mitään tietoa, mutta kyseessä on ilmeisesti jokin saksalainen järjestö. Sivut eivät kuitenkaan vakuuttaneet minua, ja luotan enemmän pohjoismaisiin brändeihin.
Lopputulos ei yllätä; kalliimmat brändit pärjäsivät vertailussa halppismerkkiä paremmin. Voi kun saisi vielä yhdistettyä Libero Touchin pehmeyden ja Pampersin muotoilun Muumivaippojen kotimaisuuteen, ekologisuuteen ja kemikaalittomuuteen, niin täydellinen vaippa olisi siinä. Toivottavasti kaikki nämä yritykset jatkavat tuotantolinjojensa kehittämistä yhä ekologisempaan suuntaan ja ottaisivat kiinni myös meidän kuluttajien palautteista ja parannusehdotuksista. Oli tosi mielenkiintoista tehdä vähän salapoliisityötä näiden brändien taustoihin ja arvoihin, ja opin itse ainakin ihan hurjasti uusia asioita tätä postausta kootessani. 
Tähän loppuun haluan vielä antaa pari vinkkiä vaippailuun. Ensinnäkin kokoa ei kannata valita pelkästän vauvan painon ja pakkauksessa olevan painohaarukan perusteella. Hoikkarakenteiselle vauvalle voi sopia pitkäänkin pienempi koko, jolloin ohivuotoja ei pääse niin helposti tapahtumaan.  Mikäli pienemmän vaipan vyötärö tuntuu kiristävän, liimaa tarrat hieman vinottain vaipan etureunan keskiosaa kohden nousten. Vastaavasti taas rakenteeltaan pyöreämmät vauvat voivat huoletta siirtyä aiemmin jo seuraavaan kokoon. Toinen vinkki on sellainen, että paketista otettua uutta vaippaa kannattaa hieman pyöritellä ja rutistella käsillä, jolloin se hieman pehmenee ja muotoutuu sitten paremmin vauvan kehoa vasten.
Mitä vaippamerkkiä teillä käytetään?

Karmashop | Vaateteollisuuden eettisyys ja ympäristövaikutukset

Yhteistyössä Karmashop ja Mammalandia


Ajatteletko koskaan vaatteita ostaessasi niiden alkuperää? Kuinka ne on tuotettu, mistä niiden materiaali on peräisin ja kuka ne on valmistanut? Sain kunnian vierailla kuukausi sitten Karmashopin showroomilla Espoossa yhteistyön merkeissä ja pääsin samalla kuulemaan tarinan Karmashopin takana.

Karmashop on keväällä 2007 perustettu Suomen ensimmäinen reilun kaupan muotiin sekä ekologisiin materiaaleihin erikoistunut vaatekauppa verkossa. Yritys tuo Suomen markkinoille hyvännäköisiä ja silti eettisesti ja ekologisesti tuotettuja vaatteita. Parasta Karmashopin toiminnassa on sen halu tuoda tuotantoketjut mahdollisimman läpinäkyvästi ja avoimesti suomalaisten kuluttajien tietoisuuteen ja samalla antaa tietoa ja tukea tehdä viisaampia ja parempia valintoja.

Vaateteollisuuden eettisyys on monitahoinen asia, jossa huomioon tulisi ottaa muutamia tärkeitä eri seikkoja; materiaalin ekologisuus ja sen tuotanto, tuotannon tarjoama elanto sen tuottajalle ja hänen perheelleen, ympäristövaikutukset, kestävyys.. 

Hyvä, paha puuvilla. Puuvillan tuotannon eettisyydestä ja ekologisuudesta on keskusteltu pitkään. Kuormittavimmat vaiheet puuvillatuotteiden valmistuksessa ovat puuvillan viljely ja värjäys. Puuvillan viljelyssä käytetään paljon erilaisia torjunta-aineita ja keinokastelu kuluttaa valtavia määriä vettä. Vedenkulutus ja myrkyt ovat pääosassa myös värjäysprosessin ympäristöhaitoista. Kun näihin asioihin yhditstetään vielä eettiset näkökulmat, niin ollaankin jo ihan sekaisin siitä, että millainen vaate olisi sitten kaikista eettisin ja ekologisin vaihtoehto. Suosimalla luomupuuvillaa voidaan hieman parantaa vaatteen ekologisuutta ja toisaalta eettisyyttä lisää se, että kehitysmaiden pienviljelijät saavat elantonsa tuottamalla luultavasti suvultaan perimällään tilalla puuvillaa. Kuitenkin esimerkiksi Hamppu olisi luonnollisempi vaihtoehto puuvillalle, sillä se ei kaipaa lannoitusta ja se kasvaa nopeammin. Hamppukangas on myös puuvillakangasta kestävämpää ja pitkäikäisempää. Näihin asioihin ei ole olemassa yhtä oikeaa tietä tai ratkaisua. Vaatteita ostaessa kannattaa selvittää, kuinka tarkasti yritys on valmis julkaisemaan tuotteidensa tuotantoketjun, koska jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi salailla? Yksi hyvä ja helppokäyttöinen sivusto tuotemerkkien arvojen tarkasteluun on http://www.rankabrand.org. 
Sain valita Karmashopin upeasta valikoimasta mieleisen vaatteen itselleni. Valitsin raskausvatsalleni sopivan valkoisen tunikan, jossa on syvään uurrettu, napitettu pääntie, ihanat suuret taskut ja rento leikkaus. Tunika soveltuu käyttöön myös raskauden jälkeen, sillä se ei kiristä tai paina mistään kohtaa ja imetyskin onnistuu avattavan etumuksen ansiosta. 
People Treen Kendall tunikapaita on valmistettu luomusertifikoidusta puuvillasta ja se on valmistettu WFTO – Reilun kaupan sertifikaatin ehdoilla Intian Mandalassa. Tunikan löydätte TÄMÄN linkin takaa. Karmashopilta löytyy vaatteiden lisäksi myös paljon erilaisia koruja, kodintekstiileitä ja muita kodintarvikkeita. Kannattaa käydä tutustumassa verkkokaupan tarjontaan ja ottaa rohkeasti yhteyttä yritykseen, mikäli kaipaat mitä tahansa lisätietoa tuotteista. Tehdään yhdessä pieniä valintoja paremman vaateteollisuuden puolesta!
❤      ❤      ❤      ❤      ❤      ❤

Bola -koru

Yhteistyössä Myllymuksut. Yhteistyö saatu Mammalandian kautta.


Myllymuksut Oy on toukokuussa 2017 13-vuotta täyttävä ekologisuuteen ja kotimaisuuteen panostava yritys, jonka tuotteet on suunnaattu koko perheelle. Valikoimaan kuuluvat niin vaatteet, imetystarvikkeet, kestovaipat kuin kodin käyttötekstiilitkin.
Sain mahdollisuuden valita Myllymuksuilta raskausaikaan sopivan ihanan bola -korun heidän valikoimistaan! Ennen tätä raskautta en tiennyt mitään bola -korujen olemassaolosta, mutta nyt olen koko alkuraskauden suunnitellut oman raskauskorun hankkimista. Yhteistyö tuli loistavaan aikaan, koska olen juuri ylittänyt raskauden puolivälin, jolloin vauva alkaa kuulla kohdun ulkopuolisia ääniä.
”Bola on meksikolainen kauniisti helähtelevä riipus, jota voit käyttää esim. raskauden aikana vauvasi iloksi ja myöhemmin vaikka ihanasti helähtelevänä imetyskoruna.
Vauva kuulee kohdun ulkopuolisia ääniä n. 20 raskausviikolta lähtien ja totuttuaan kohtuaikana riipuksen ääniin, hän nauttii niistä myös syntymän jälkeen.”


Valitsin yksinkertaisen ja erittäin kauniin sileän hopeanvärisen palloriipuksen. Riipuksen mukana tuli pitkä nyöri, jonka avulla bolan saa raskausaikana roikkumaan kasvavan vatsan päälle. Olen käyttänyt bolaani päivittäin kotona. Toivon, että vauva oppii ajan myötä tunnistamaan bolan helinän ja tunnistaisi sen vielä synnyttyäänkin. 
Meille on ensikuussa syntymässä pieni kummityttö, ja aion käyttää Myllymuksujen laajaa tuotevalikoimaa lahjaideoiden hankkimiseen. Kotimaisuus ja ekologisuus on meille myös lahjoissa tärkeää. 
Bolaa voi käyttää niin arkisten kuin juhlavienkin asujen kanssa ja se näyttää aina yhtä kauniilta. Vaimea helinä piristää sekä äidin että vauvan päivää ja sen avulla saa luotua ihan uudenlaisen yhteyden pikkuisen kanssa.
Myllymuksujen verkkokauppa: MYLLYMUKSUT
Linkki Bola-koruun: BOLA
Mammalandian kotisivut ja facebook: MAMMALANDIA ja FACEBOOK
Molemmat löytyvät myös instagramista: @myllymuksut ja @mammalandia
Ihana aurinkoista viikonloppua kaikille!