Tehtävälista loppuvuodelle 2018

2018-09-26-15-22-58-077.jpg

Havahduin tässä eräänä iltana tutkimaan keittiön seinällämme roikkuvaa kalenteria hieman tarkemmin. Mitä ihmettä, on jo syyskuun loppu! Olin järkyttynyt monestakin eri syystä; ensinnäkin meiltä on unohtunut Eetun 4-vuotiaan neuvolääkärikäynti ihan kokonaan, se olisi ollut jo pari viikkoa sitten. Hupsista. Sen lisäksi tajusin, että Antin 6-v synttärit lähestyvät aivan liian kovalla vauhdilla, eikä kaverisynttäreiden kutsujakaan ole vielä lähetetty. Ne onneksi pidetään vasta varsinaisen syntymäpäivän jälkeen lauantaina, ja sukulaissynttärit taas oikeaa päivää edeltävänä sunnuntaina, eli neljän (!) yön päästä. Onnea sukulaisten ja minun osaltani tällä kertaa on se, että juhlat on sovittu järjestettäväksi paikallisen kahvilan tiloissa.

Aika on käsite, joka on saanut eskarin ja kerhon myötä ihan uudenlaisen merkityksen; sitä ei ole. Tai on, mutta sen hyödyllisesti käyttäminen on minulle vieläkin vähän mysteeri. Aamupäivät maanantaista keskiviikkoon menevät edestakaisin kulkiessa, kun Antti menee yhdeksään, Eetu kahteentoista, Antti pääsee yhdeltä ja Eetu kolmelta. Se lisäksi A:n työvuorot vaihtelevat kolmessa vuorossa, eli aamuvuoroissa hoidan aamupäivät yksin, ja yövuoroissa ainakin viemiset. Eikä se siis haittaa yhtään, mutta jos sattuukin olemaan Eveliinan kiukkupäivä tai yksikin lapsista sairaana, niin välillä mietin, että kuinkas tämä homma nyt hoidetaan. Olen kyllä salaa äärimmäisen onnellinen auton ostosta, vaikkei sillä tuollaisten lyhyiden (oikeasti, 750m-1km) matkojen ajelu ole todellakaan ekologista. Välillä on turvauduttava siihen kuitenkin, esimerkiksi juurikin, jos joku lapsista on kipeänä.

P9260169.jpg

P9260191.jpg

Aloin ajankulun aiheuttamalta järkytykseltä toivuttuani pohtimaan, kuinka saisin tästä loppuvuodesta enemmän irti. Aiemmin jo kirjoittelin, että voisin ottaa hyötykäyttöön sen ajan, kun Antti ja Eetu ovat yhtä aikaa poissa kotoa eli klo. 12-13 välisen ajan, mutta aika pian tajusin, ettei siitä käyttöön jää kuin noin puolisen tuntia, jos sitäkään. Näin ollen mieluummin röhnötän sen puoli tuntia puolikuolleena sohvalla tai käytän koiran lenkillä, kuin että yrittäisin saada siitä ajasta yhtään enempää irti. Aamupäivät ja illat lasten mentyä nukkumaan ovat sitä aikaa, kun luovuuteni on parhaimmillaan, joten ainoa keino on antaa mahdollisuuksien mukaan aamut miehen käsiin (eli joka kolmas viikko hänen ollessaan iltavuorossa) ja tehdä osa hommista illalla. Lapset onneksi väsyvät nopeasti päivän touhujen jäljiltä, ja nukkumaanmenoaika on hieman aikaistunut kesään verrattuna. Kiitos tästä suuresti kerhon ja eskarin työntekijöille! Koska arki on vähän tällaista aivosumua, en luultavasti tule tavoittelemaan tai edes ehdi haaveilemaan mistään erityisestä ilman erillisiä toimenpiteitä. Tämän vuoksi kirjoitin ylös listan asioista, joita haluan vielä tämän vuoden puolella tehdä, ja pyrin toteuttamaan listan kohdat parhaani mukaan vuoden loppuun mennessä.

Kirjoita vähintään 30 postausta vuoden loppuun mennessä. Haluan pitää kiinni säännöllisestä postaustahdista, sillä kirjoittaminen on valokuvaamisen ohella minulle ainoa luova harrastus. Haluan pitää kiinni siitä, että teen myös itseäni kiinnostavia ja inspiroivia asioita, en keskitä ihan kaikkea energiaani lapsiin ja perhe-elämään.

Löydä ihana ekologisista materiaaleista valmistettu toppatakki. Minulla ei ole toppatakkia, sillä edellinen 6 vuotta vanha takkini lensi roskikseen viime keväänä. Takki palveli minua todella hyvin, ja sen kunnosta kyllä huomasi, että käytetty sitä olikin. Neppareista oli jäljellä enää pari hassua, vyötärönauha oli ihan rispaantunut ja vetoketju oli ollut rikki jo vuoden (kyllä, käytin takkia silti). Ulkonäöltäänkin takki oli jo ihan kulahtanut, eikä hupun keinokarva ilmeisesti tykännyt siitä, kun joutui vangossa muun pyykin mukana pesukoneeseen. Voitte varmaan kuvitella. Siksi olisi ajankohtaista löytää uusi toppatakki ennen, kuin mittari lähestyy -10 astetta. Jos teillä on jotain vinkkejä kestävän kehityksen ja eettisten arvojen mukaan valmistetuista talvitakeista, niin otan kaikki vinkit avosylin vastaan!

Vie puhelin korjaukseen. Puhelimen näytön yläkulmassa on pieni särö, joka pitäisi korjata. Puhelimella on Gigantin tuoteturva, joten korjaaminen ei maksaisi minulle mitään, olen vaan todella laiska hoitamaan tällaisia asioita. Myös vanhan Nikon1 kamerani näytön korjaamisesta pitäisi kysyä vakuutusyhtiöltä. Eve pudotti kameran huomaamattani kivilattialle, ja näyttö meni tuhannen pirstaleiksi.

Haluan käydä kahvilassa yksin, ilman lapsia. Tarvitseeko sanoa enempää?

P9260133.jpg

P9260182.jpg

Miehen kanssa olisi ihanaa päästä vielä ainakin kerran, parhaassa tapauksessa kaksi kertaa treffeille tämän vuoden puolella. Edellisen kerran olimme ”kahden” Tampereella Saarihelvetti -nimisillä metallifestareilla, ja sitä edellisen kerran hääpäivänä maaliskuussa, kun kävimme elokuvissa ja ulkona syömässä. Deittailu on siis hieman jäänyt, mutta onneksi arjessakin pystyy pitämään sitä perään kuulutettua kipinää yllä pienillä teoilla, kosketuksilla ja sanoilla.

Vastaa edes yhteen tapahtumakutsuun myöntävästi. Olen kieltäytynyt oikeastaan järjestelmällisesti kaikista tapahtuma- ja juhlakutsuista, mitä olen saanut blogiin tai muuhun liittyen kevään jälkeen. Kävin silloin IBA -tapahtumassa, ja valitettavasti päädyin sinne loppujen lopuksi ilman seuralaista. Ahdistuneisuushäiriöinen Heidi ei nauttinut tilanteesta yhtään, mutta onneksi juttuseuraa (tai ainakin porukka, jonka kanssa seistä) löytyi muutamista ihanista bloggaajista. Pieni trauma kyllä jäi siitä, kuinka yksinäiseksi pystyi itsensä tuntemaan, vaikka ympärillä oli kymmeniä muita ihmisiä.

Uskalla ottaa asukuvia. Mulle asukuvien, tai ihan muutenkin julkisella paikalla ulkona kuvien ottaminen on aika vaikeaa. Ajattelen ihan liikaa, että mitähän nuokin ohikulkijat nyt mahtavat ajatella, kun me tässä kuvaillaan, vaikka luultavasti tuntemattomat eivät puolen minuutin jälkeen enää edes muista nähneensä mitään.

Tee valokuvausmatka pohjoiseen. Tämän toteutuminen olisi aivan sanoinkuvailemattoman upeaa. Kuvitelkaa Lapin luonto syysruskassa tai pienen pakkasen kuuraamana? Auringon hidas nousu Lapin puiden ylle tai lasku tuntureiden taakse. Aika hauskaa, että toiset haluavat reissuun etelän lämpöön hankkimaan melanoomaa ja toiset hytisemään pohjoiseen pelkkien kauniiden kuvien toivossa? Niin me ollaan kaikki erilaisia.

Tässä olisi nyt muutaman kohdan lista asioista, joita tavoittelen vielä loppuvuodelle. Mikään näistä ei ole ylivoimainen tai mahdotonta toteuttaa, mutta osa niistä kyllä vaatii oikeasti sitä oman ajan ja tilan ottamista, joka perheenäidille ei aina tapahdu sormia napauttamalla. Kaiken tämän taustalla kai onkin halu päästä pikkuhiljaa takaisin omien juttujenkin pariin, ja olla myös itselleni tavoitettavissa. Ihminen on kuitenkin yksilö, ei kukaan muutu äidiksi tai isäksi tultuaan miksikään kyborgiksi, joka voi seuraavat 18+ vuotta elää täysin toisten ehdoilla. Vai muuttuuko?

Suukkoja,

Heidi

Mainokset

Pätkäpaasto

P9200042.jpg

Pätkäpaasto on tavalla tai toisella kuulunut elämääni jo jokusen vuoden ajan. Aina en kuitenkaan ole tiennyt nimitystä tälle elämäntavalle, jossa syömistä rajoitetaan iltaa kohden, jotta saataisiin aikaiseksi mahdollisimman pitkä paasto yön ajaksi. Vasta kaksi vuotta sitten kuulin pätkäpaastoamisesta, ja rakastuin siihen ihan täysin.

Pätkäpaasto

Pätkäpaasto (intermittent fasting) tarkoittaa sitä, että vuorokauden aikainen ruokailu rajataan tietyn aikaikkunan sisään, ja sen tavoitteena on ihan puhtaasti terveys; pätkäpaastoaminen muun muassa hillitsee verensokeria, parantaa aivojen toimintaa ja parantaa kestävyyttä. Halutessaan ei tarvitse muuttaa normaalia ateriamääräänsä tai ruokailutottumuksiaan, mutta itselläni pätkäpaasto aika luonnollisesti vähentää aterioiden määrää sekä hillitsee ruokahalua. Tämä tietysti johtaa aluksi ylimääräisten nesteiden ja kuona-aineiden poistumiseen kehosta, ja pitkällä tähtäimellä mukaan tulevat muut lukuiset pätkäpaastoamisen terveyshyödyt. Ruokahalun ja mielitekojen laantuminen voivat näin vegaanin näkökulmasta olla myös haaste, sillä vegaanin täytyy syödä vielä tavallistakin enemmän ylläpitääkseen tervettä painoa. Omalla kohdallani en ole huolissani painon lievästä laskusta, koska normaalipainoni on aina ollut hieman bmi-taulukon mukaisen normaalipainon alapuolella. Noin 48-49 -kiloisena voin hyvin, veriarvoni ovat hyvät, energiatasoni ovat parhaimmillaan ja olen erittäin tyytyväinen myös ulkoisesti itseeni. Ulkonäöstäni pidän nykyään aiempaa enemmän myös hieman suurempana, mutta tuo on se ideaalinen paino, jossa vaan voin kokonaisvaltaisesti todella hyvin.

Pätkäpaasto ei ole laihdutuskuuri

Toisin kuin moni luulee, pätkäpaasto ei todellakaan ole mikään laihdutuskuuri tai oikotie onneen. Laihduttamisen muotona pätkäpaasto toimii vasta, kun päivittäinen kalorimäärä rajataan oman henkilökohtaisen energiatarpeen alle tai vastaavasti jos kulutusta kasvatetaan. Itsessään pätkäpaasto ei ole laihdutusmetodi, mutta pitkään epäsäännöllisesti ja epäterveellisesti eläneelle henkilölle voi kuin voikin tulla yllätyksenä, että laihtumista (a.k.a nesteenpoistumista) tapahtuu jo pelkkien ruokailujen aikatauluttamiseen tehtyjen muutosten jälkeen. Pätkäpaasto on kuitenkin ihan loistava keino laihdutuksen tukemiseen; kun syömisikkuna rajataan esimerkiksi 8 tunnin ajalle päivästä, on melko yksinkertaista jättää esimerkiksi iltapala kokonaan väliin. Ilta onkin monelle se haasteellinen aika painonhallintaa ajatellen, kun mieliteot iskevät ja siinä Netflixiä katsellessa tai baari-illan jälkeen tekee mieli herkutella tai tilata pizzaa. Jo tästä tavasta luopumalla ja rajaamalla ateriat esimerkiksi klo 10 ja 18 välille, voi laihtua merkittäviä määriä vuodessa.

Pätkäpaastoaminen ns. täysillä kaloreilla (itselläni vegaanina noin 2200-2300 kcal) ei laihduta, mutta monet muut terveyshyödyt kuitenkin tulevat esiin.

P9200044.jpg

P9200046.jpg

Pätkäpaastoamisen hyödyt

Pätkäpaastoaminen tasaa verensokeria, vähentää turvotusta, polttaa rasvaa ja laskee insuliinitasoa. Pätkäpaastoaminen myös auttaa lihasmassaa säilymään tavallista laihdutusta tehokkaammin, mikä osaltaan taas on edullista mm. rasva-aineenvaihdunnan kannalta. Itselleni pätkäpaastoaminen sopii aivan loistavasti, sillä en tykkää syödä heti aamusta, ja olen juurikin sellainen hurja iltaherkuttelija. Pätkäpaaston voi ottaa osaksi ihan tavallista elämää, eli siitä voi tehdä ihan elämäntavan itselleen. Tällöin tietysti tulee huolehtia vitamiinien ja muiden ravintoaineiden riittävästä saannista.

Moni on kysynyt, että kuinka jaksan juosta itselleni tavallisia 10-12 kilometrin lenkkejä, vaikka paastoan 16-18 tuntia vuorokaudesta. Vastaus on, että ihan helposti. Olo on pätkäpaaston ansiosta energinen ja kroppa jakaa pitkän treenin aikana myös hyvin tasaisesti polttoainetta, jolloin juoksu kulkee. Ainoa haaste itselleni oli aluksi lenkkien ajoittaminen, mutta paras aika juuri minulle on lenkkeillä noin 1,5 tuntia joko aamupalan tai lounaan jälkeen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki me olemme silti erilaisia, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jos kuitenkin haaveilet terveydentilasi kohentamisesta, turvotuksesta eroon pääsemisestä tai jopa siitä laihtumisesta, niin suosittelen pätkäpaastoa ihan sataprosenttisesti.

Pätkäpaastoamisen aloittaminen

Pätkäpaaston aloittaminen on aika matalan kynnyksen juttu, sillä sinun ei halutessasi tarvitse vähentää päivittäistä kalorimäärääsi ollenkaan. Saat myös ihan itse valita mihin aikaan haluat syödä ja mihin aikaan paastota; sopisiko sinulle paremmin aikaiset ateriat ja pitkä paasto alkuillasta seuraavaan aamuun, vai syötkö mieluummin iltapainotteisesti? Itse pidän ruokaikkunan aikalailla keskellä hereilläoloaikaani, koska se sopii juuri minulle parhaiten. Pätkäpaastoamista voi toteuttaa monella eri tapaa, itse pidän sopivimpana 16/8 versiota, jossa paastotaan 16 tuntia ja syödään 8 tunnin aikana. Myös 18/6 versio on tehokas ja vielä ihan miellyttävä tapa. Pätkäpaaston voi toteuttaa myös täydellisten paastopäivien avulla, jolloin paastoat esimerkiksi 2 päivää viikosta noin 500 kilokalorilla ja loput 5 päivää syöt normaalisti. En koe tätä keinoa hyväksi itselleni, koska sairastan migreeniä, ja migreeni laukeaa todella helposti pitkän paaston aikana.

Pätkäpaasto sopii äitiyteen kuin nenä päähän, koska itselläni ei oikeasti ole aikaa istua alas syömään ihan viittä kertaa päivässä, vaikka lapset niin monta ateriaa meillä saavatkin. Välillä on ihan pakko hoitaa lasten syödessä esimerkiksi keittiön siivous pois alta. Vaikka ehtisikin lasten kanssa istumaan, ei sitä omaa lautasta aina alas asti saa lämpimänä. Siksi nautin todella paljon aamuista nykyään, kun saan keskittyä tekemään lapsille superihanat aamupalat ja istua ihan rauhassa heidän syödessään, jutella päivän tulevista touhuista, eskaripäivän teemasta ja kerhopäivän aktiviteetista. Esikoisen esikoulu alkaa yhdeksältä, jonka jälkeen teen usein nuorempien lasten kanssa lyhyen visiitin puistoon tai lenkin koiran kanssa. Kotiin palaamme kymmenen aikaan, jolloin Eveliina menee nukkumaan ja Eetu menee hetkeksi leikkimään omia leikkejään ennen kerhonalkua; tämä on se hetki, kun itse saan keittää kahvit ja syödä oman aamupalani ihan rauhassa. On tavallaan vähemmän stressattavaa, kun ei aamusta ja illasta tarvitse huolehtia enää omasta syömisestään, vaan voi keskittyä perheeseen ja vaikka kotitöihin.

P9200045.jpg

I have been practicing  16/8 intermittent fasting for some years now. For a few months I have stopped but I always go back to it again. It is the easiest and healthiest way for me to stay (and sometimes return) in my personal ”ideal weight” which for me would be about 106-108 lbs. Intermittent fasting stabilizes blood sugar levels, drops insulin levels, boosts brain function and helps your body to save muscles and burn fat. As a mother of 3, Intermittent fasting has made my mornings and evenings stress-free because I don’t have to worry about my own meals during those hectic times.

Oletko sinä koskaan kokeillut pätkäpaastoa tai haluaisitko kokeilla? Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin kysy ihmeessä!

Have you practiced intermittent fasting, or would you like to? Ask me anything, I would love to help you out!

 

Millainen olisi unelmapäiväni?

Aloitetaan viikonloppu pienellä positiivisuuspelillä. Positiivinen ajattelu ja optimistinen lähestymistapa elämään ovat aina hyvinvointia tukevia toimintamalleja. Ne tukevat mielesi positiivista ajattelua ja alat nähdä enemmän vaivaa saavuttaaksesi unelmasi ja lisätäksesi onnellisuutta.

Tiedämme toki, että kukaan ei voi olla aina onnellinen. Tärkeämpää on se, että tuntee onnellisuutta päivittäin, koko päivää ei tarvitse, eikä aina voikaan, olla onnellinen. Alakulon ja stressin tunteet kuuluvat myös normaaleihin arkisiin tunnetiloihin, jatkuva alakulo ei kuulu normaaliin elämään. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja matkan varrelle sattuu jos jonkinmoisia esteitä. Niitä tulee, vaikka kuinka yrittäisit niitä välttää. Vastoinkäymisten pelkäämisen sijaan voit käyttää mielenvoimaasi ja muuttaa suhtautumistapaasi vastoinkäymisiä kohtaan. Positiivisella ja optimistisella ajattelulla elämän vastaan työntämät haasteet tuntuvat helpommin selvitettäviltä kuin negatiivisessa ja epätoivoisessa mielentilassa. Tällä onnellisuuspelillä saat jonkinlaisen konkreettisen käsityksen siitä, mistä haaveilet ja mitä voit tehdä haaveidesi saavuttamiseksi.

P9200071.jpg

Minun täydellinen päiväni olisi tällainen:

Herään 7:30 aurinkoisena perjantaiaamuna. On lämmin päivä, noin 18 astetta. Lapset heräilevät hiljalleen, olemme kaikki nukkuneet hyvät yöunet. Jopa kuopus, hän ei ole herännyt yöllä kertaakaan rinnalle. Miehelläni on tänään lyhyt päivä töissä, eikä hänen tarvitse vielä nousta ylös.

Kävelen keittiöön ja käynnistän kahvinkeittimen. Syömme aamiaiseksi terveelliset puuroannokset marjoineen ja maapähkinävoineen, kahvi huuhtelee kehostani viimeisetkin väsymyksen rippeet. Aamu sujuu mukavasti, lapset käyttäytyvät, pukeutuvat reippaasti ja ovat ajoissa valmiina lähtöön. Otamme koiran mukaan ja lähdemme kävelemään kohti eskaria. Antti juoksee ystäviensä luokse ja heiluttaa heipat. Me lähdemme pienelle kävelylle puistoon, jossa kaksi nuorimmaista voivat leikkiä ilman huolen häivää.

P9210022.jpg

Kymmeneen mennessä olemme palanneet takaisin kotiin, Eveliina on nukahtanut rattaisiin ja iskä on alkanut heräillä. Me pussaillaan ja halaillaan hetki ennen kuin lähdemme kaupunkiin syömään terveellisen vegaanisen lounaan. Lounaan jälkeen nappaamme vielä smoothiet mukaan ja viemme mieheni töihin. Haemme Antin eskarista yhdeltä ja kotiin päästyämme lapset ovat valmiita päikkäreille. He menevät sänkyihinsä ilman ylimääräistä sähellystä. Kun he nukkuvat, ehdin editoida kuvia ja viimeistellä postauksen huomiselle. Minulle jää vielä aikaa keittää kahvia ja katsoa yksi jakso The Crownia Netflixistä ennen kuin lapset heräävät hyvin levänneinä. Syömme välipalaksi hedelmäsalaattia ja vegaaniset korvapuustit. Sen jälkeen leikimme takapihalla iltapäivän auringossa, kunnes mieheni saapuu kotiin kuuden aikaan. Hän lähtee lasten kanssa vanhempiensa luokse, ja minä lähden bloggaajaystäväni kanssa valokuvaamaan. Lapset ja mies syövät päivällisen isovanhemmilla, joten minun ei tarvitse huolehtia ruoan valmistuksesta tai keittiön siivoamisesta enää loppupäivänä. 

Illalla noudan perheeni isovanhemmilta ja menemme kotiin. Katsomme yhdessä telkkaria ja syömme iltapalaa olohuoneessa. Lapset menevät nukkumaan yhdeksältä ja nukkuvat yönsä rauhassa. Minä ja mieheni vietämme loppuillan keskittyen toisiimme.

Unelmapäiväni olisi täynnä rakkautta, onnellisuutta ja hyvää energiaa. Minulla olisi aikaa itselleni, mutta myös erityisiä yhteisiä hetkiä miehen ja lasten kanssa. Söisin terveellisesti ja minulla olisi itsevarma olo itsestäni koko päivän. Tämän saavuttaminen ei itseasiassa olisi edes kovin vaikeaa, minun ei tarvitsisi tehdä kovinkaan monia muutoksia saavuttaakseni sen. On usein omaa laiskuuttani tai oman mielentilani syytä, etten saavuta sellaista onnellisuustasoa, jonka voisin aivan hyvin saavuttaa vaikka joka päivä. Ensimmäinen askel tämän saavuttamiseksi olisi korjata unirytmi, sillä valvotut yöt ovat suurin tekijä siinä, miksei minulla ole energiaa aina pitää huolta itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Unirytmin korjaamiseksi minun pitäisi lopettaa yöimetykset ja auttaa Eveliinaa nukkumaan koko yön läpi omassa sängyssään.

Kannattaa kirjoittaa ihan ylös, millainen oma unelmapäiväsi voisi olla. Näin näet silmiesi edessä, kuinka unelmapäiväsi eroaa tavanomaisesta arjestasi, ja pystyt pohtimaan keinoja sen saavuttamiseen. Itse aloitan myös toimenpiteet oman unelmapäiväni saavuttamiseen jo tänään, ja Eveliina menee tänään nukkumaan omaan sänkyyn. Ehkä yksi unelmapäivä johtaisi pian toiseen, kolmanteen ja neljänteen, ja pian huomaisinkin eläväni huomattavasti energisempää elämää kuin tällä hetkellä.

Millainen sinun unelmapäiväsi olisi, ja mitä sinun pitäisi tehdä sen saavuttamiseksi?

Rakkaudella,

Heidi

Hyvinvoivana kohti syksyä

Kadut alkavat pikkuhiljaa täyttymään syksyn lehdistä ja aamujen lämpötilat lähenevät jälleen neuleita ja nilkkureita. Eskarilaisarkea on nyt takana reilun kuukauden verran ja täällä Korpelan perheessä on jo löydetty hyvä ja toimiva rytmi sen tasapainottamiseen. Syksyn tuo tullessaan väistämättä yhä hämärtyvät illat ja pimeämmät aamut, enkä tänäkään syksynä tule luultavasti säästymään jokavuotiselta kaamosväsymykseltä. Sen alkaminen tosin taitaa tänä vuonna sekoittua kuopuksen tissiliiman ja äitiriippuvuuden aiheuttamaan väsymykseen, joten kaksi kärpästä yhdellä väsymyksellä, jes.

 

Olen täällä aiemmin puhunut melko avoimesti omasta suhtautumisesta kehooni ja pidän treeniä ja terveellistä ruokavaliota erittäin tärkeänä osana omaa henkilökohtaista arkirutiiniani. Kuitenkin tässä uuden vaiheen kynnyksellä eskarin, kerhon, kuopuksen unihaasteiden ja miehen kolmivuorotyön keskellä olen alkanut liukumaan hiljalleen enemmänkin sellaiseen selvitytymismoodiin, jossa vegaaniset karkit, kahvipullat ja muut ”hetki huulilla, ikuisesti lanteilla” -tuotteet valitettavasti elävät kanssani parasta elämäänsä. Kiloja on alkanut näinkin lyhyessä ajassa muutamia kertymään, ehkä ja toivottavasti enemmän turvotuksen kuin lihomisen muodossa, mutta on kuitenkin. Senttejä on tullut muutamia myös lisää niin reisiin kuin vatsallekin, sen verran etteivät sitä muut luultavasti huomaa kuin minä itse. Ja sekös se vasta onkin ärsyttävää. Olo on ollut todella väsynyt ja vetämätön, ja uskon sen ainakin osittain johtuvan siitä, etten ole elänyt tavalliseen terveelliseen tapaani viime viikkojen aikana.
Mieheni mielestä turhaa haihatusta, minun mielestäni tärkeä pysähtymisen paikka. Nyt kun vihdoin alkaa rutiinit arkeen muodostumaan, on aika tuoda taas takaisin ne hyvinvoinnin valttikortit, joihin itselläni kuuluu säännöllinen treeni niin juosten kuin salillakin, ja herkkujen jättäminen kaupan hyllylle. En kutstuisi tätä varsinaisesti elämäntaparemontiksi, sillä kuukauden pituinen ”lipsahdus” pois perusterveellisestä elämäntyylistäni tuskin on tuhonnut radikaalisti selkärankaani tai kehonkoostumusarvojani, tämä on enemmänkin oikealle reitille takaisin hivuttautumista. Olihan tässä mässäyskaudessakin puolensa tietysti: se hetki huulilla on joka kerta ollut oikein herkkullinen ja Evekin on nauttinut täysin rinnoin entistäkin enemmän täydennetyimmistä rintamaitovarastoista. Enkä edes liioittele; ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen olen joutunut turvautumaan liivinsuojuksiin, kun maitoa vaan tulvii ylitse.

 

kesäkuu 2018
Mietin, että onko minun järkevää tässä kohtaa lähteä laittamaan tänne mitään virallisia ”ennen” kuvia tai aloitusmittoja, koska itseni tuntien kaikki vähemmän kannustavat kommentit eivät minulla vaan mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. A on huolissaan siitä, ettei taas lähtisi lapasesta, kesällä meinasi stressi taas syöstä minut 45 kilon alapuolelle nimittäin, joten senkin vuoksi jätän ehkä tarkemmat tiedot tästä aloituksesta nyt kertomatta. Itselläni on toki ylhäällä nyt tämänhetkinen paino sekä mitat, muutaman kuvan myös räpsäisin itsestäni. Ehkä kuukauden, parin päästä voisin täälläkin raottaa enemmän tuloksia, jos se tuntuu itsesäni hyvältä. Halusin tuoda asian nyt esille täällä blogin puolella muutamasta eri syystä. 1) Motivaatio kasvaa ja pysyy yllä, kun näistä asioista kertoo julkisesti tai muuten kirjoittaa ylös edes itseään varten, 2) tämä on yksi väylä siirtyä kauemmas pelkistä lapsiin liittyvistä aiheista kohti henkilökohtaisempaa sisältöä ja 3) koska haluan.
Minulla ei ole ongelmia itsevarmuuden kanssa lainkaan, vaikka kroppa onkin vähän päässyt pehmenemään, ja tämä on itselleni valtavan suuri edistysaskel. Teen muutoksia elämässäni vain ja ainoastaan parantaakseni ja lisätäkseni kehoni ja mieleni hyvinvointia, muutos lähtee aina rakkaudesta. Ennen olisin lähtenyt liikkeelle itseinhosta, lopettanut syömisen ja katsonut peiliin sen vihreän pahoinvointihymiön ilmein. Elämässä tulee välillä kausia, kun ei pysty, jaksa tai halua antaa kaikkeaan ulkonäölleen tai edes terveydelleen, ja se on ihan ok. Silti haluan itse kannustaa itseäni ja myös muita pitämään kuitenkin mielessä sen, että kropan ja pään hyvinvointi ovat vahvasti linkitettyinä toisiinsa, ja se mikä tuntuu hyvältä myös näyttää hyvältä. Haluan myös tuoda ilmi sen, että en missään nimessä sano, että pelkästään treenaava ja terveellisesti syövä henkilö olisi psyykkisesti hyvinvoiva tai ulkonäöllisesti yhtään toista huonompi. Tässä tekstissä olen tuonut ilmi vain ja ainoastaan omia ajatuksiani koskien omaa kroppaani, muut ihmiset saavat tehdä aivan mitä ikinä haluavat.
 
En tee itselleni mitään kiveenhakattua treeniohjelmaa tai ruokavaliota. Ensimmäinen askel on jatkaa runsasta vedenjuontia ja lisätä pari kupillista vihreää teetä parantamaan aineenvaihduntaa. Myös pätkäpaasto on itselleni todella TODELLA toimiva keino keventää, ja se onkin pääsääntöisesti kiinteä osa ihan normaalia elämääni, tosin lyhyemmällä paastolla. Nyt starttaan 16/8 rytmillä, eli ateriat nautitaan 8 tunnin aikaikkunan puitteissa, ja paasto kestää sen 16 tuntia. Omalla kohdallani tämä toimii parhaiten siten, että syömiset ajoitetaan kello 8 ja 16 välille. Tämä on hyvä minulle, koska rakastan aamupalaa, ja epäterveellisimmin syön usein illalla.  Jos haluatte kuulla lisää pätkäpaastosta, niin voin tehdä siitä erillisen postauksen. Pyrin ainakin seuraavan kolmen viikon ajan jättämään sokerin pois, eli herkut jää kauppaan, lisään vihreiden kasvisten syömistä ja vähennän hieman leivän mussutusta. Näillä pääsen todennäköisesti jo ihan hyvin takaisin omaan ominaispainooni. Haluan vielä tähän loppuun muistuttaa, ettei mistään hurjasta painonpudotuksesta ja laihdutuksesta ole kyse, vaan terveemmän fiiliksen ja ulkonäön hakemisesta.

 

 
Tulen todennäköisesti puhumaan näistä asioista tarkemmin Instastoryn puolella, joten jos elämäntaparemonttiin, treeniin, vegaaniseen terveelliseen ruokavalioon ja muutaman kilon ja sentin nipistykseen liittyvät aiheet kiinnostavat, niin ottakaa seurantaan Instagramissa @heidii.susanna.
 
Mukavaa loppuviikkoa! ❤