Taaperoturvallinen joulusisustus olohuoneessa

Mitä tulee mieleen lapsiperheen kodista joulukuussa? Täällä on ainakin joulusiivous jo tehty ja posliinitontut, punaiset pöytäliinat ja joulukuusi ovat olleet valmiina läväyttämään joulufiltterin kodin yleisilmeeseen ja kohottamaan joulutunnelman kattoon jo marraskuun lopussa. Kolmen alle kouluikäisen äitinä on joutunut kehittelemään kodin sisustukseen tietynlaisia kommervenkkeja, jotta ihan kaikki koristeet ja sisustustuotteet eivät päätyisi lasten leikkeihin tai roskiin niiden hajottua. Halusin kertoa teillekin hieman enemmän meidän olohuoneen taaperoturvallisesta joulusisustuksesta, johon ei osteta uutta joka vuosi, vaan mennään tutulla ja turvallisella kierrätysmeiningillä ja lapsuudenkodin aarteilla kohti aattoa.

Taustalla näkyvä mustavalkoinen taulu suojaa pistorasiaa ja joulukuusen valojen muuntajaa.

Pehmotonttuja taaperotakuulla

Olen itse suhtautunut jouluun koko elämäni ajan hyvin vaihtelevasti. Lapsuudessa joulu toi tullessaan niin hyviä kuin huonojakin muistoja, mutta kaikkein rakkainta ja arvokkainta lapsuuden jouluissa oli se tunnelma, joka lähti syntymään jo ihan joulusiivouksesta ja joulukoristeista. Meillä joulukoristeet säilytettiin valtavassa pahvilaatikossa, ja niistä riitti lapsuuden omakotitalon jokaiseen 4,5 makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen sekä keittiöön. Upeat jouluikkunat saatiin aikaiseksi pumpulilla ja pienillä joulukoristeilla, hyllyihin tiensä löysivät tontut, porot ja joulupukit ja omasta metsästä haettu kuusi sai ylleen mitä upeamman asun. Parasta oli yhdessä tekeminen, ja meillä kuusilapsisessa perheessä touhua riitti ihan jokaiselle. Lempikoristeeni oli suuri tuohipukki, joka sijoitettiin lähes aina samaan paikkaan, sekä tonttutyttö, joka hyllylle asetettuna pääsi heiluttelemaan jalkojaan reunan ylitse. Osan lapsuuskodin joulukoristeista pakkasin mukaani itsenäistymisen hetkellä, joten rakkaat joulumuistot pääsevät nyt valloilleen omien lapsien kanssa. Myös kirpputoreilta on tullut vuosien varrella hankittua uniikkeja koristeita sekä kuusenpalloja. Viime vuonna olin joulukoristeiden kanssa sellaisella mitä enemmän, sitä parempi -linjalla, mutta tänä vuonna haluan pitää olohuoneen kuitenkin aika pelkistettynä; tiedän, että taapero ja kaksi isoveljeä saavat varmasti halutessaan olkkarin täyteen tavaraa muutenkin.

Niin, taapero on tosiaan tänä vuonna meillä määrittelemässä koristeiden paikkoja kahden isomman lapsen lisäksi, eli kaikista arvokkaimmat koristeet jätetään suosiolla kaappeihin ja helposti särkyvät sijoitetaan turvallisiin paikkoihin ylähyllyille. Ihan täysin ei kuitenkaan alimpiakaan tasoja jätetä koristeita vaille. Meillä ei nipoteta turhista, enkä halua myöskään olla jatkuvasti vahtimassa tai huomauttelemassa lapsille mihin saa koskea ja mihin ei. Lasten kokemus näistä meidän yhteisistä joulunajoista on meille kaikkein tärkeintä. Siksipä taaperon ulottuvilla olevat koristeet ovat ihania pehmotonttuja ja pieniä tuohipukkeja. Väriteema koko olohuoneessa on melkoinen sekoitus monia eri värejä; harmaata, valkoista, beigeä ja puuta. Värikirjon vuoksi en koe tarpeelliseksi ottaa olohuoneen yhteisen jouluteeman luomiseksi mitään tiettyä värikoodia, mutta punaista pyrin tuomaan olohuoneeseen meidän kultamustan joulukuusen kaveriksi.
Tontut, vuohipukit ja muut irtokoristeet ovat lapsuudenkodistani tai saatu lahjaksi. Jos ostaisimme nyt uusia koristeita, ne ostettaisiin kotimaisilta valmistajilta kestävän kehityksen ja eettisen valmistustyön puolesta puhuaksemme.

  • Olohuoneeseen tuodut lelupisteet pitävät taaperon mielenkiinnon leluissa, eikä joulukoristeiden hamuaminen ole välttämättä niin houkuttelevaa. Meillä on olohuoneessa sekä ”aktivointileluja” (niin taaperolle kuin eläimillekin) ja iso kangaskori täynnä pehmoleluja.
  • Aina ei tarvitse olla kieltämässä ja estämässä, kun oikeasti sijoittaa ne kielletyt tavarat pois pienten ulottuvilta. TV-tason ja sohvapöydän ehtii koristella kynttilöillä ja arvokkaammilla koristeilla kyllä vielä parin vuoden päästäkin.
  • Jouluiset pehmolelut ovat ihan paras juttu! Ne voi halutessaan ottaa leikkeihin mukaan, mutta näyttävät söpöiltä ja jouluisilta myös koristeina. 
Jouluenkeli vuodelta 2004

Joulukuusi

Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä muovikuusi. Aito kuusi olisi aivan ihana tuoksuineen, mutta valitettavasti sen lyhyt ikä ja kariseminen ovat hieman hankalia juuri nyt. Halusin kuusen esille jo hyvissä ajoin, ja se saa koristaa meidän olohuonetta luultavasti vähintään sinne loppiaiseen saakka. Kuusen alla meillä on hyvin perinteinen sydänkoristeinen kuusenalusmatto. Olisin kovasti halunnut tämän tekokuusen alle kuusenalushameen, jolla olisi saatu nuo rumat jalat piiloon, mutta niitä ei taida olla lainkaan Suomessa myynnissä? 

Kuusen väriteemana on kulta ja musta, ne sopivat mielestäni hyvin juuri meille. Meillä on olohuoneessa valtava lampunvarjostin, joka on ulkopuoleltaan punainen ja sisäpuoleltaan kultainen, joten kultainen oli ehdottomasti paras valinta hopean, kullan ja pronssin väliltä. Musta väri sopii meille henkilökohtaisten värimieltymysten vuoksi, ollaanhan me tällaisia synkkiä hevi-ihmisiä koko sakki. Joulukuusessa on myös kolme jouluhahmoa, jotka on lapsia varten sinne laitettu. Kaikki joulukuusenkoristeet ovat lapsuudenkodistani tai kirpputorilta valoja lukuun ottamatta.

  • Joulukuusi on koko huoneen keskipiste; valitse siis värit, jotka ehdottomasti miellyttävät koko perhettä. Kauniisti valaistu ja sommiteltu kuusi tuo ihan valtavasti iloa, eikä lisää kodin sotkuisuudentuntua omalla sekavalla koristelullaan. 
  • Kuusenkoristeilla voi helposti jäljitellä kodin omaa sisustusta; boheemi valitsee koristeiksi olkea ja maanläheisiä, tummiakin sävyjä, kun taas glamourissa, valkoisesta ylellisyydessä vallitseva koti täydentyy kuusella, joka on koristeltu runsailla vaaleita sävyjä, kimallusta, erilaisia heijastavia pintoja omaavilla koristeilla
  • Taaperot tuntuvat rakastavan muuntajia ja pistorasioita. Meillä kuusenvalojen muuntajan edessä pidetään taulua, se ei jostain syystä houkuttele neitiä ollenkaan luokseen. 

Ikkunoiden koristeleminen on varmaan kaikkein lapsiturvallisin tapa luoda joulutunnelmaa. Meillä ikkunoissa on tähtikoristeita, olohuoneessa suuri punainen tähti. Myös pöytäliinat ja tyynynpäälliset ovat omiaan vaihtamaan jouluvaihteen päälle olohuoneessa, meillä kylläkin tyynyjenpäälliset pysyvät samoina vuodenajasta riippumatta. Valot, niin kauniita kuin ne ovatkin, jätetään meillä minimiin energian säästämisen toivossa. Itse tykkään joulusisustusta rakentaessa valita huoneeseen kaksi tai kolme isompaa elementtiä ja piilottaa niiden lisäksi pieniä hauskoja yksityiskohtia sinne sun tänne. Kokonaisuus ratkaisee ja pääasia on, että kaikki viihtyvät.

Olisi tosi hauskaa kuulla, millainen teidän joulusisustus on, vai sisustatteko joulua varten mitenkään erityisesti?

Hauskaa alkuviikkoa!

Heidi

Mainokset

MEIDÄN JOULUAATTO 2017

Niin se joulu sitten on taas ohitse. Valot koristavat vielä asuntoa, ja jääkaapissa on miehelle annettua joulukinkkua edelleen säilössä, ei siitä joulutunnelmasta niin vain raaski lupua. Meidän perhe  elää ja juhlii alkoholittomasti ja ateistisesti, ja joululaulutkin ovat muutamaa perinteisempää Kilisee kilisee kulkusta ja Petteri Punakuonoa lukuunottamatta lähinnä raskasta metallia, joten ihan perinteisimpiä joulujuhlijoita me ei olla.

Aattoaamu. Herätyskellon piti olla soimassa klo.6:30, jotta ehtisin valmistautumaan ja lämmittämään joulusaunan ennen, kuin muutama sisarukseni tulisi poikkeamaan. Hah, edellisillan valvomiset miehen kanssa kuitenkin veivät herätyskellon kalkatuksesta kaiken tehon, ja isäntä olikin ilmeisesti unissaan sammuttanut herätyksen puhelimestani aamunkähmässä. Eipä se mitään, onhan meillä onneksi nämä kolme muuta pientä herätyskelloa ja eläimet, joten varmasti ei pääse nukkumaan kovin pahasti pommiin koskaan! Eve tosiaan ilmoitti heränneensä klo.9:30, ja pian sen jälkeen meillä olikin jo kylässä siskoni, kaksi veljeäni ja kälyehdokas. Jotenkin edelleen edellisillan väsymyksestä ja aamupäivän suhteellisen tiukasta aikataulusta järkyttyneenä en osannut kunnolla perehtyä sisarusteni kuulumisiin, vaan käytin kirjaimellisesti koko heidän vierailunsa pakkaamalla hoitolaukkua, pukemalla lapsia ja käyttämällä ripuloivaa koiraparkaa ulkona. En kutsuisi aamua kuitenkaan kaoottiseksi, mieheni otti tilanteen hyvin haltuun ja esitteli veljilleni minun touhottaessani SRA-harrastusvälineistöään. Siskolleni annoin lähes automaattisesti syliin hänen kummityttönsä ja pojat seurasivat perässä, joten aamuhan meni näin äidin kannalta varsin mukavasti. Ennen sisarusteni saapumista saatiin kumottua riisipuurot masuihin sentään ja avattiin jokavuotiseen tapaamme yhdet paketit jo heti aamusta, joulusauna kuitenkin jäi tänä vuonna välistä.
Yhdentoista jälkeen anoppi haki meidät joulunviettoon. Jokke jäi kotiin, toki ennen lähtöä oli varmistettu, että ripuli oli helpottanut. Mummupappalassa odotti kummityttöni vanhempineen, oli tosi ihanaa nähdä tuota Espoolaisporukkaa taas pitkästä aikaa. Kummitytön kanssa seurustellessani en voinut olla ajattelematta a) sitä miten nopeasti hän on kasvanut, b) sitä miten nopeasti aika kuluu ja c) sitä, että muutaman kuukauden päästä meidän Evekin on jo hänenlaisensa istuva ja kiinteää ruokaa hienosti syövä konttausharjoittelija. A p u a. Ihmeellistä, miten paljon vauvat oikeasti kehittyvät vain muutamassa kuukaudessa!
Yhden aikaan syötiin jouluruoka. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalla oli myös vehnättömiä ja vegaanisia ruokia, arvostan tosi paljon, että omiin ruokarajoitteisiini ja elämänvalintoihini jaksetaan kiinnittää huomiota. Olipa anoppi tehnyt vegaanisia kookospallojakin kahville, namnam! Pojat söivät, noh, omaan kolme- ja viisivuotaiden tyyliinsä eli sen minkä muulta touhotukseltaan ehtivät, miehet taisivat syödä hyvin perinteisesti heidänkin edestään. Itse en edes muista, milloin olen viimeksi istunut alas ruokapöytään ja syönyt rauhassa koko lautasen tyhjäksi asti.

Ruoan jälkeen A lähti isänsä kanssa viemään lumipukuja hautausmaalle kunniavartiota varten ja kävi samalla reissulla ulkoiluttamassa Joken, sillä välin me syötettiin ja nukutetiin vauvoja päiväunille, pojat kävivät ulkona ja lahjat ilmestyivät kuusen alle. Neljältä juotiin kahvit ja puoli viideltä oli aika jakaa lahjat. Antti toimitti jakajanvirkaa, ja jokaisen muun, kuin hänelle itselleen osoitetun paketin kohdalla kuului syvä huokaus, että eikö tämäkään ollut minulle, haha! Kyllä vaan sai Anttikin ison kasan lahjoja, mutta määrässä taisi tällä kertaa meidän perheessä Eveliina viedä suurimman potin. Lapset, jopa pikkuneiti, olivat tosi innoissaan lahjoistaan. Lapset saivat kirjoja (erityisesti Lego-kirjat olivat Antin mieleen), tehtäväkirjoja, ison panssariauton, Nalle Puh -DVD:n, robotin, Ryhmä Hau kimblen ja -seikkailupelin, legoja, Star Wars -leluja ja Eve sai paljon aktivointileluja, leikkikaukosäätimen, vaatteita, muumilusikan, unilelun ja nuppipalapelin. Ja varmasti paljon muutakin, mitä en enää edes pysty muistamaan. Kiitos tosi paljon kaikille sukulaisille, kummeille ja ystäville lahjoista, ne merkitsevät todella paljon! A sai ainakin mukin, suklaata ja minulta Mr. Bearin luonnonmukaisen parranhoitosetin, minä sain kynttilöitä, Iittalan Taika-sarjan tarjottimen (saman sarjan kulhon sain synttärilahjaksi), sukat, kuusenpallokaiuttimen, kanadalaista teetä ja Aarikan Prinsessa -tuikun. 

Omat lahjani olivat ihan käsittämättömiä tänä vuonna, nimittäin jo A:lta saamani kuvaussetti olisi riittänyt. Kuusenpallon muotoon tehty kaiutin oli ihan nappivalinta, kiitos siitä menee yhdelle parhaimmista ystävistäni. ❤ Iittalan mustavalkoinen keraaminen tarjotin on ihana, ja kiva kun on saman sarjan astioita nyt kattaukseen käytettäväksi. Instakuvia varten tietysti varsin optimaalinen valinta myös, heh! Ja sitten se Aarikan tuikku.. Sain viime vuonna äidiltäni lahjaksi Aarikan isomman kynttilänjalan, ja tuikku (joka on myöskin häneltä) on samaa sarjaa sen kanssa. Rakastan näitä Aarikan sisustustuotteita, koska ne eivät näytä, tiedättekös, niin moderneilta ja ”kiiltovalkohömpötykseltä”, jota nykyään pursuaa joka tuutista. Luonnolliset puiset sisustusesineet ovat minun mielestäni äärettömän kauniita, itsehän pidän itseäni hyvinkin boheemina ja mummomaisena sisustajana. Varmaan tulikin jo tästä selväksi, kuinka paljon oikeasti tykkään ihan jokaisesta lahjastani, ja myös mainitsemattomat Arabian mukikynttilä ja ihanat lämpöiset sukat olivat todellakin tunnelmankohottajia. Maailman isoin KIITOS. Lahoista paras oli tietysti lasten onnesta hehkuvat katseet.
Lahjojen jaon jälkeen avattiin paketteja, tutkittiin uusia leluja ja vietettiin vaan aikaa yhdessä. A lähti isänsä kanssa kunniavartioon kuuden aikaan, ja sillä välin pojat alkoivat hieman väläyttelemään kotiinlähtöhaluja ja väsymystään. Eetu innostui kuitenkin pöytäjääkiekon pelaamisesta, ja sovittiin, että hän jää A:n kanssa vielä mummupappalaan illaksi. Anoppi heitti minut, Antin ja Even kotiin yhdeksän aikaan. Kotiin saavuttuamme käytin Joken pikapissillä ja laitoin Even nukkumaan, sen jälkeen istuttiin Antin kanssa eteiskäytävään glögien ja suklaarasian kanssa kokoamaan hänen uutta Lego Ninjago rakennelmaansa. Pari tuntia vierähti eteisen lattialla, jonka jälkeen annoin Antin vielä jatkaa legoleikkejä. Itse käperryin sohvan nurkkaan kynttilänvaloon lukemaan Harry Potteria. Puolenyön jälkeen A palasi Eetun kanssa kotiin, ja siitä alkoikin sitten melkoinen poikiennukutusoperaatio, koska Antti halusi kovasti jo nukkua, mutta yliväsynyt Eetu ei sitten millään. A sai Eetun melko nopeasti kuitenkin rauhoittumaan, ja päästiin sitten itsekin nukkumaan. Oli ihana joulu, ja tästä on hyvä jatkaa kohti uudenvuoden juhlintaa. 
Miten teidän joulu sujui? Onko siellä ruudun toisella puolella muita absolutistiperheitä?