Mihin ekobloggaajan lapset pukeutuvat?

Viime vuonna keskityin yhä enemmän kehittämään omien ostotottumusteni muokkaamista kestävää kehitystä tukevaksi. En aiempinakaan vuosina ole ollut mikään varsinainen shoppailijatyyppi, ja meillä on jo pitkään suosittu käytettyjä vaatteita, niin omassa kuin lastenkin vaatehankinnoissa. Vuonna 2019 haluan keskittyä lastenvaatteisiin, pohtia mikä on loppujen lopuksi se ilmastolle sekä meille paras ja toimivin vaihtoehto ja tehdä ratkaisuja sekä lasten oman tyylivalinnan, kestävyyden ja taloudellisuuden kannalta.

Tällä hetkellä lasten vaatekaapit sisältävät pääsääntöisesti sellaisia vaatteita, jotka eivät kohtaa omien arvojeni kanssa millään tavalla; Espritin, H&M:n, Lindexin, KappAhlin ja Prisman sekä Citymarketin vaatteista taitaa pääsääntöisesti muodostua lasten vaatevalikoima. Toki seassa on paljon luomupuuvillaa sisältäviä vaatteita, mutta halpaketjun luomumerkinnät eivät ole minulle tae vastuullisesta tuotteesta. Viime vuonna ostin lapsille uutena yhteensä yhdeksät housut ja 13 paitaa, kolmet kengät, neljä pipoa, neljät rukkaset, alusvaatteita ja sukkia, yhden toppatakin, yhdet toppahousut ja kaksi mekkoa. Lisäksi kirpputorilta ostettiin vaatteita noin kymmenisen kappaletta.

Miksi kirppisvaate ei välttämättä olekaan paras vaihtoehto

Lapset kasvavat hurjaa vauhtia koko ajan, ja sen mukaan myös vaatteita on hankittava. Olen kirpputoriostoksilla ehkä yrittänyt jopa kiertää vastuutani, ja selittänyt hankinnan itselleni hyväksytyksi sen perusteella, että joku toinen on käyttänyt sitä aikaisemmin. Ja onhan kierrätys aina parempi kuin uuden ostaminen, joten se on hyvä lähtökohta. Kirpparivaateissa on kuitenkin yksi huono puoli, ja se on niiden kestävyys ja lyhytikäisyys; suurin osa kirpputoreilla myytävistä vaatteista kun sattuvat olemaan juuri niitä halppisketjujen ja pikamuotia ihannoivien yritysten tuotosta, ja sen me kaikki tiedämmekin, etteivät halvalla tuotetut vaatteet aina kestä edes sen yhden lapsen käytössä. Onko kirppistely siis kuitenkaan se ekologisin, saati eettisin tapa toimia? Ne vaatteet on kuitenkin valmistettu alipalkatussa tehtaassa huonoissa oloissa, epäekologisesta materiaalista, eikä se fakta siitä mihinkään muutu, oli vaate sitten kirppikseltä tai ei. Ja vaatteet myös päätyvät nopeasti tekstiilinkeräykseen mentyään rikki parin kuukauden käytön jälkeen. Käytettyjen vaatteiden joukosta kannattaisi siis kuitenkin ronklata ne kestävimmät vaihtoehdot, ja suosia niissäkin kotimaista.

Meidän lasten vaatteet

Meillä on siis kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, ja heillä on ikäeroa toisiinsa 1v5kk ja 3v2kk. Poikien vaatteiden osalta on ollut helppoa siirtää vaan eskarilaisen pienet suoraan pikkuveljen vaatekaappiin, ja samoin poikien vauva-ajan vaatteet ovat olleet taaperon käytössä. Antti on aina kulkenut pituudessa yläkäyrällä ja Eetu alakäyrän alla, ja Antti myös kasvaa koko ajan hieman Eetua vauhdikkaammin. Tästä syystä Antilta jää vaatteita pieneksi nopeasti, ja Eetu ei oman kasvutahtinsa vuoksi pysy Antin vaatekoon perässä, joten vaatteet tuppaavat kertymään Eetun kaappiin. Toisaalta se on hyvä, sillä ainakin hänellä on aina vaatteita käytössä, eikä juuri koskaan tarvitse ostaa lisää. Mutta toisaalta taas kauhistuttaa se vaatemäärä, sillä Eetu ei millään ehdi edes käyttää kaikkia vaatteita, joita Antilta jää.

Eskarilaisen vaatekaappi: 8 paitaa (lyhyt- ja pitkähihaiset), 1 huppari, 1 villapaita, 2 farkut, 1 reisitaskuhousut, 5 collegehousut, 2 shortsit, 3 yöpukua. Lisäksi 1 toppatakki ja 1 toppahousut, 2 välikausiasua, 1 nahkatakki, 1 lenkkarit, 1 saappaat ja 1 talvikengät.

4-vuotiaan vaatekaappi: 30 paitaa (lyhyt- ja pitkähihaiset), 2 hupparia, 1 villapaita,1, reisitaskuhousut, 2 farkut, 5 collegehousut, 4 shortsit, 3 yöpukua. Lisäksi 1 toppatakki, 2 toppahousut, 3 välikausitakkia ja 1 välikausihousut, 1 farkkutakki, 1 lenkkarit, 1 saappaat ja 1 talvikengät.

Kuopuksemme Eveliina on kulkenut hyvin pitkälti poikien sekä muutamaa kuukautta vanhemman serkkutytön vanhoissa vaateissa. Viime kuukausina neiti on alkanut selkeästi alkanut muodostamaan hyvin vahvoja mielipiteitä omasta pukeutumisestaan (ja kaikesta muustakin), mikä luultavasti kuuluu enemmiltä määrin tähän taaperoikään kuin hänen luonteeseensa. Lasten omaa tyyliä mukailemme mahdollisuuksien mukaan, mutta se ei tarkoita sitä, ettei rajoja asetettaisi; lapset oppivat vastuullisuutta parhaiten vanhempien antamasta esimerkistä.

Taaperon vaatekaappi: 7 mekkoa, 1 hame, 7 legginssit, 4 collegehousut, 1 velourhousut, 2 hupparia, 7 paitaa, 2 bodya, 6 yöpukua, 1 one piece, 3 talvihaalaria, 1 talvitakki, 1 toppahousut, 1 välikausitakki, 1 farkkutakki, 1 välikausihaalari, 1 talvikengät ja 2 fleecekerrastoa.

Olen pitänyt kirjaa jokaisesta Evelle itse ostamastamme vaatteesta, koska rakastan listojen, muistiinpanojen ja laskelmien laatimista. Uutena Evelle on tämän 1,5 vuoden ja raskausaikana aikana ostettu 2 mekkoa, 4 bodya, 2 paitaa, 2 collegehousut, 1 velourhousut, 1 hame, 1 kengät, 3 pipoa, 2 rukkaset. Käytettynä on ostettu 4 mekkoa, 8 collegehousut, 4 velourhousut, 6 leggingsit, 1 talvitakki. Tästä voidaan nopeasti laskea, että jokaista Even käyttämää kokoluokkaa kohden 50-86, on jokaista kokoa varten ostettu 5,85 vaatetta/kokoluokka. Rahaa näihin on mennyt yhteensä 344,68€. Se on aika paljon siihen nähden, että me ollaan tosiaan saatu Evelle tosi paljon vaatteita lahjaksi ja käytettynä. Kalleimmat vaatteet Even kaapissa ovat Papun musta hame, PaaPiin kaurismekko ja Villervallan popparibody. Minua ei haittaa lainkaan maksaa kotimaisista vaatteista enemmän, sillä tiedän niiden kestävän kuitenkin loppupeleissä paremmin. Lisäksi kotimaisten yritysten tukeminen on miljoona kertaa tärkeämpää, kuin riistotehtaiden tukeminen.

Kuten aiemmin mainitsin, tämän vuoden yksi vallitseva teema tulee olemaan lastenvaatteisiin panostaminen. Antti saattaa syksyyn mennessä kasvaa ulos suurimmasta osaa nyt käyttämistään vaatteista ja kengistä (nyt koko 122-128 ja kengän koko 33 käytössä), joten hänen kohdallaan tulee ajankohtaiseksi viimeistään loppukesästä/alkusyksystä vaatekaapin tarkastus. Ideaalitilanne olisi, että koululaisen kaapissa olisi mukavia, kulutusta kestäviä ja siistinä pysyviä vaatteita, jotka tietysti kohtaavat lapsen oman vaatemaun kanssa. Eetun käyttöön päätyy Antin hyvänä pysyvät vaatteet. Eveliina kasvaa humisten, ja hänelle ovat pian sopivia pojilta jääneet 92-98 kokoiset vaatteet. Koska hän on tyttö, niin en halua pukea häntä kuitenkaan pelkästään poikamaisiin vaatteisiin, ja hän tuntuu itsekin pitävän enemmän vaaleista väreistä ja valitsee usein mekon housujen sijaan. Hassua, miten luonnostaan se tulee, sillä meillä ei vaatteiden valinnassa ohjata muuhun kuin säänmukaiseen pukeutumiseen.

Vuosi 2018 oli ensimmäinen vegaanivuoteni, ja silloin myös tein muutoksia oman vaatekaappini vastuullisuuteen. Vuonna 2019 en osta lastenvaatteita pikamuotiliikkeistä, vaan uudet vaatehankinnat teen vain vastuullisilta, kotimaisilta merkeiltä. Pidän kotimaisuuden mielessä myös käytettynä ostetuissa vaatteissa. Seuraava eteen tuleva hankinta taitaakin olla Antin toppatakki. Edellinen alkaa olla inasen lyhyt hihoista, mutta toivon sen riittävän vielä tämän kevään (eikä poika tunnu mielellään luopuvan rakkaasta, vihreästä takistaan). Jos teillä on jotain vastuullisia merkkivinkkejä lasten ulkovaatteisiin, niin saa kertoa!

Vastuullisuusvalintojen tekeminen on minulle henkilökohtaisesti hyvin helpottavaa ja ahdistuneisuutta lievittävää. Kannustan edelleen myös teitä maltilliseen kuluttamiseen, ja panostamaan erityisesti lastenvaatteiden osalta kulutusta kestävien vaatteiden valintaan.

Ihanaa loppuviikkoa!

Heidi

Mainokset