Palautuminen kolmannen synnytyksen jälkeen

Tästä raskaudesta olen lähtenyt palautumaan osittain huonommin ja osittain paremmin kuin aiemmista raskauksistani. Synnytyksestä on nyt kymmenen päivää ja vatsa on lähtenyt pienenemään ihan ennätysvauhtia, omat farkutkin mahtuvat jalkaan jo oikein hyvin. Esikoisen jälkeen vatsa palautui myös ihan parissa viikossa, mutta Eetun sektion jälkeen meni huomattavasti kauemmin saada ns. omat mitat takaisin. Vaikka ulkoisesti palautuminen näyttää olevan ihan superhyvällä mallilla ja olo oli synnytyksen jälkeenkin muutaman päivän ihan huippuluokkaa, niin nyt olen alkanut huomata muutamia oireita, jotka osoittavat, että synnytyksestä palautumiseen voi mennä vielä tovi.

Lantiokipu on valitettavasti alkanut palailla noin viikon jälkeen synnytyksestä. Se on sellaista kummallista jomotusta erityisesti lantion vasemmalla puolella. Kipuilu tuntuu myös lonkassa, sisäreisissä ja liitoksissa. Tällaista kipua ei ole ollut ennen synnytysten jälkeen, joten vähän harmilla nyt otan nämä jälkioireet vastaan. Neuvolan mukaan kyse on luultavasti siitä, kun kärsin lähes puolet raskaudesta liitoskivuista ja lantion löystymisestä, ja nyt ne liitokset sitten alkavat hakeutua takaisin omille paikoilleen. Mieli haikailisi jo juoksemaan, mutta en uskalla tosiaankaan lähteä urheilemaan ennen kuin kipu on poissa. Neuvolastakin kehotettiin odottamaan jälkitarkastukseen saakka ennen hikiurheilun aloittamista.

Toinen vaiva on ollut kohdussa tuntuva kuukautiskivun tyyppinen kipu ja jälkivuodon loppuminen ”liian aikaisin”. Neuvolasta sanottiin, että vuodon pitäisi vielä runsastua, koska kohtu ei ole erittäin todennäköisesti ehtinyt tyhjentyä kokonaan tässä ajassa. Toivottavasti tästä ei seuraa mitään kohtutulehdusta tai tarvetta kohdun mekaaniseen tyhjennykseen. Olen kerran kokenut imukaavinnan sen keskenmenon yhteydessä, eikä se ollut kokemuksena yhtään encoren arvoinen. 
Tässä raskaudessa en saanut uusia raskausarpia, mutta toki vanhat venyivät ja muuttuivat jälleen punakkaiksi. Ne eivät minua häiritse ollenkaan, muutama kuukausi tehokasta öljyämistä Bio Oililla, ja arvet ovat taas kauniin vaalean hopeiset ja lähes huomaamattomat. 

Nykyistä painoani en tiedä, koska en ole käynyt vaa’alla synnytyksen jälkeen. Luultavasti käynkin vasta sitten jälkitarkastuksessa, niin ei mieli triggeröidy numeroista. Olo on kyllä ollut todella positiivinen ja vahva, enkä ole tällä hetkellä yhtään huolissani syömishäiriön uusiutumisen suhteen. Tiedän myös kokemuksesta, että synnytyksen jälkeinen masennus/baby blues/ahdistuneisuus voi iskeä koska tahansa, joten tarkkailen herkästi mielialojani, unen määrääni ja pyrin käymään ulkona mahdollisimman paljon, jotta voisin mahdollisimman hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Viimeiset pari päivää ovatkin olleet hieman edellisiä haastavampia, koska Eetu sairastui flunssaan ja kuume kohosi eilen illalla 39,4 asteeseen. Nyt jännäillään, että saadaanko me muut tartuntaa. Toivottavasti ainakaan Antti tai vauva eivät sairastu, on todella kurjaa ja pelottavaa seurata pienten sairastamista. Sen lisäksi minulta tukkeutui rintarauhanen viime yönä oikean rinnan oikeasta kyljestä, ja se oli niin kipeä etten pystynyt kättä liikuttamaan. Kävin yöllä neljän aikaan pitkässä suihkussa suihkuttelemassa pattia kuumalla vedellä ja yritin hampaat irvessä hieroa rauhasta auki tuloksetta. Lopulta otin särkylääkettä ja menin sen voimin takaisin nukkumaan. Patti on siellä edelleen, enkä tosiaan tiedä miten saan sen sieltä pois.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa palautumisen olevan hyvässä alussa. Liitosten palautuminen ottaa oman aikansa, vatsalihakset hakevat luultavasti paikkaansa vielä joulunakin ja kroppa saa nyt vielä näyttää ihan siltä itseltään, juuri synnyttäneeltä. Suomalaiset naiset ovat kovia vertailemaan itseään toisiin, ja itsekin olen ollut silmä tarkkanan edellisten synnytysten jälkeen, että kuinka hyvin tai huonosti palaudun muihin verrattuna. Tällä kertaa en vertaile itseäni muihin, tämä on minun yksilöllinen palautumisprosessini, joka tapahtuu vain ja ainoastaan minun ja vauvan ehdoilla.
Mainokset

39. raskausviikko || Käynnistyspäivä

37+5


Raskautta takana 266 päivää. Laskettuun aikaan on 14 päivää eli kaksi viikkoa. Aikaa synnytykseen 0 päivää. Tänään meistä tulee viisihenkinen perhe, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti. Tänään lapsiluku on täynnä ja me jatkamme elämää vauva-arjessa. Tänään Antista tulee isoveli kahdelle sisarukselle ja Eetusta tulee pikkuveljen lisäksi isoveli. Keskimmäinen. Tänään meillä on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär.


Vauva Tilastojen mukaan vauvan paino nousisi tämän viikon aikana keskimäärin 3,2 kilosta 3,37 kiloon. Pituutta vauvalla on keskimäärin nyt 50 senttiä. Meidän vauvan paino on hieman pienempi, ainakin arvion mukaan. 
Raskausoireet Uusia ruokaan liittyviä raskaushimoja ei ole enää tullut. Ruoka ei oikeastaan maistu ollenkaan, kun vatsalaukku on niin puristuksissa jatkuvasti. Viime viikon aikana puolikipeitä supistuksia tuli noin 4-6 tunnin ryppäissä aina kuitenkin lakaten. Muutaman yön valvoin, joinain nukuin kuin tukki. Liitoskivut vaivasivat voimakkaammin, kun vauva painuu yhä syvemmälle lantioon supistusten voimasta. Ensimaitoa on muuten tihkunut jo useamman viikon, ja toissayönä oikein tulvaksi asti. Maidonnoususta ei kyllä tarvitse olla tämän perusteella ollenkaan huolissaan, haha!
Mieliala Tieto siitä, että vauva saatetaan turvallisesti maailmaan tänään sairaalassa helpottaa oloa ihan mielettömästi. Ei tarvitse enää miettiä, että mitä jos hän syntyykin kotiin tai matkalle. Eihän se ihan luonnollisin tapa ole, että kalvot puhakaistaan sairaalassa tässä vaiheessa, mutta ainakin päästään liikkeelle ilman lääkkeellistä käynnistystä. Onneksi kohdunsuun tilanne on jo tarpeeksi kypsä kalvojen puhkaisuun, ja varmasti tässä muutaman päivän aikana vielä kypsynyt hieman lisääkin. Äitiyspolikäynnistä huolimatta hieman pyörii päässä vielä se Eetun sydänäänten katoaminen ja napanuoran solmu, joten pienellä varauksella ollaan liikenteessä. Hieman jännittää myös se, että istukka on kiinnittynyt etuseinämään sektioarven päälle, koska se voi aiheuttaa istukan huonon irtoamisen. Tällöin istukka irroitetaan nukutuksessa. Joka tapauksessa me lähdetään tähän suureen päivään liikkeelle positiivisin mielin. 
Antti ja Eetu lähtivät eilen iltapäivästä mummupappalaan hoitoon, ettei tarvinnut tänä aamuna alkaa enää herättelemään ja kuljettamaan heitä paikasta toiseen. A hakee pojat sieltä huomenna, kun vapautuu ampumaradalta alkuillasta. Pojat saavat siis kaksi päivää nauttia mummun ja papan hemmottelusta ja A yhden yön hiljaisuudesta kotona. Itse nuuskuttelen vauvaa sairaalassa, eli koko perhe saa kyllä nyt viikonlopun aikana varmasti tehdä itselleen mieluisia juttuja.  Ihana pikkuinen paussi kaikkeen ennen vauvan kotiutumista (jonka toivon kaiken mennessä hyvin tapahtuvan jo sunnuntaina). Toivottavasti meillä olisi mahdollisuus päästä edes yhdeksi yöksi nauttimaan taas potilashotellista. Aika näyttää. Meidän sairaalakuulumisia voit seurata instagramista ja lopullisen synnytyskertomuksen kasailen mahdollisimman pian tänne blogin puolelle.

En aio pitää mitään vauvalomaa blogista, hän tulee heti olemaan osa meidän arkea, ja kaiken sen ihanuuksineen ja kammotuksineen haluan jakaa teidän kanssa. 


Ihanaa viikonloppua murut!

38. raskausviikko



Kuulitko tyttäreni, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta me tehtiin se. Me päästiin täysiaikaisille viikoille, ja nyt sinua ei enää lasketa keskoseksi, alat nyt olla valmis. Et koskaan voi käsittää kuinka onnelliseksi se minut tekee. Raskaudesta on kulunut nyt 92,5 prosenttia. Laskettuun aikaan on jäljellä 21 päivää eli kolme viikkoa, ja koko raskaudesta on takana jo hurjat 259 päivää! Mikäli syntyisit samana päivänä kuin veljesi Antti, siihen olisi aikaa viikko ja viisi päivää. Jos syntyisit Eetun kanssa samana päivänä, syntyisit kuuden päivän päästä.

Vauva Keskiarvotilastojen mukaan kohotat tällä viikolla painoasi 3 kilosta 3,17 kiloon ja pituutta sinulla olisi 48 senttiä. Minulle on kuitenkin kerrottu, että saatat olla jonkin verran keskiarvoja pienempi. Se ei haittaa mitään, niin oli myös isoveljesi Eetu, ja nyt hän on fiksu ja terve kolmevuotias. Olet juuri sellainen kuin olet, me rakastamme sinua joka tapauksessa. Nyt kaikki sisäelimesi ovat kehittyneet loppuun saakka, ja kohotat kohdussa enää vain painoa. Kun olet mielestäsi valmis, annat minun keholleni siitä merkin ja saavut luoksemme. En malta odottaa tapaamistasi, mutta ole vain äidin lähellä niin kauan kuin haluat. Meillä ei ole mihinkään kiire. 
Raskausoireet Turvotus jatkuu ja sitä on ihan aamusta iltaan saakka. Sormet ovat aamuisin yhä kipeämmät ja iltaisin särkee jalkapohjia. Olet painautunut niin alas äidin lantioon, että kävely on hankalaa. Olen käynyt silti kävelemässä pieniä lenkkejä kivusta huolimatta ja nautiskellut niistä harvoita sateettomista hetkistä tällä viikolla. Päänsärkyjä ei ole ollut ja olo on ollut muutenkin liitoskipuja lukuunottamatta suhteellisen hyvä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoivat säännölliset kivuliaammat polttelut alaselässä ja lopulta alavatsalla, jotka kestivät yö yhdestä aina neljään saakka iltapäivällä loppua kohden harventuen. Kävin iltapäivällä viiden kilometrin lyllerryslenkillä ja saunoin, liikuit koko tuon ajan suhteellisen reippaasti vatsassani. Sen jälkeen tulikin uni ja supistukset loppuivat kuin seinään. Nukuin klo.16-22, valvoin kolmisen tuntia ja menin sen jälkeen uudelleen nukkumaan. Viime yönä ei supistellutkaan sitten ollenkaan ja myös sinä rauhotuit, niin äitikin sai oikein kunnon yöunet pitkästä aikaa. Hieman kyllä huolestuin, kun olit niin vaisu koko yön. Onneksi aloit jälleen aamulla mylläämään.

Mieliala Pesänrakennusvietti on kohonnut kymmenkertaiseksi raskausviikon 37 aikana, ja se jatkuu edelleen. Oli pakko saada takapiha kuntoon perjantaina. Viikonloppuna aloitin suursiivousta ja keskiviikkona oli pakko  vaihtaa järjestystä veljiesi huoneissa ja koettaa saada erityisesti Eetun huonetta kivemman näköiseksi. Ja hyvä siitä tulikin! Otin myös kaikki verhot pois ikkunoista pesua varten, pesin kaikki matot ja petivaatteet ja tänään olisi ikkunoiden pesun vuoro. Sitten silitän verhot ja laitan ne takaisin paikoilleen. Mitähän sitten siivoaisin? Ainakin sinun hoitopöytäsi kaipaa kuria ja järjestystä, ehkä käyn sen kimppuun seuraavaksi.
Synnytys Syntymäsi pyörii mielessä lähes koko ajan. Olen ehkä hieman harmissani supistusten lakkaamisesta, mutta ota vaan kaikki aika maailmassa kasvaaksesi vielä kohdun suojissa. Toivon, että saan synnyttää sinut luonnollisesti alakautta, enkä aio tässäkään synnytyksessä käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä. Kuinkahan nopeasti sinä tulet maailmaan? Ehditäänköhän me sairaalaankaan, vai synnytkö kotiin? Äidin keho on vähän kummallinen, joten älä säikähdä, jos pian päätöksen syntymästä tehtyäsi ei mene kuin yksi hujaus, kun olet jo sylissäni. Niin voi käydä, mutta me teemme kaikkemme, että sinun on hyvä tulla tänne. 
Sain eilen lenkillä puhelun äitiyspolilta sitä kasvukontrollia varten. Aika olisi 3.7. Mitenhän kukaan luulee siitä olevan mitään hyötyä enää silloin? Jos kasvusta tosissaan ollaan huolissaan niin eikö ajan pitäisi olla mahdollisimman pian. Kuka tahansa esitietojani lukeva tajuaa, että olen todella epätodennäköisesti tuolloin enää edes raskaana. ”Päätetään sitten, mitä tehdään synnytyksen osalta” eli katsotaan tarvitseeko vauva ottaa ulos sektiolla. Eikö ”mitä nopeammin, sen parempi” olisi tässä asiassa ehdottoman tärkeää, jos vauvalla saattaa olla jokin hätä? En yhtään ymmärrä nyt tätä, ja sanoin sen myös minulle soittaneelle henkilölle. Hän oli myös ihmeissään ja sanoi, että soitellaan alkuviikosta uudelleen ja katsotaan jos tulisin vaikka päivystyksellisesti käymään, mikäli synnytys ei ole vielä tapahtunut. 

9. neuvolakäynti ja ennakoivat supistukset

En nukkunut viime yönä ollenkaan, koska yhden aikaan yöstä alkoivat säännölliset, alaselkää polttavat supistukset. Näitä kesti Eetua odottaessa nelisen päivää ennen synnytystä, joten odotukset ovat melko korkealla seuraavien päivien tapahtumista. Supistelu jatkuu edelleen, mutta hieman epäsäännöllisemmin kuin yöllä. Tätä niin sanottua latenssivaihetta voi kestää tosiaan päiviä, jonka aikana supistukset voivat olla häiritsevän voimakkaita, mutta eivät kuitenkaan vielä aivan synnytyssupistuksia vastaavia.
Tänään minulla oli neuvolaan aika kello yhdeksän. Tällä kertaa kaiken ei sanottukaan olevan aivan hyvin, vaan vauvan kasvu aiheuttaa nyt pientä päänvaivaa. Sf-mitta ei ole kasvanut raskausviikon 31 jälkeen kuin puolisen senttiä, joten terveydenhoitaja laittoi lähetteen menemään äitiyspolille, jotta vauvan koko voitaisiin arvioida ultralla. Aika tulisi luultavasti ensi viikon alkuun, mikäli olen silloin vielä raskaana. Itse olen sitä mieltä, että vauva on vaan niin alhaalla, ettei mitta ole sen takia kasvanut, mutta tottakai vauvan kasvu täytyy tarkistaa. Kasvun hidastumiseen saattaa olla syynä esimerkiksi juurikin se napanuorassa oleva solmu, joka Eetullakin oli. Vaikka onkin todella epätodennäköistä, että napanuora on solmussa tässäkin raskaudessa, niin kyllä tuo nyt vähän säikäytti. Vauva on ollut edelleen aktiivinen ja sykkeet olivat neuvolassa hyvät, joten niiden perusteella vauva voisi ihan hyvin. Olen kyllä hieman ihmeissäni, ettei minulle ole koko raskausaikana sanallakaan sanottu ennen siitä, että neuvolassa on ihmetelty vauvan kasvua. Kuulemma siitä on ollut pientä huolta jo muutama viikko sitten, miksei minulle ole siitä sanottu mitään?

Paino: +200g
Muutos: +200g/vk  
Verenpaine: 126/78
Pissa: puhdas
Vauvan syke: + (130)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm

Juhannusta vietämme A:n siskon perheen kanssa. Jos supistelu jatkuu tällaisena, niin todennäköisesti en juuri muuta tee kuin makoilen ja saunon koko viikonlopun, on meinaan melkoisen epämukavaa. Nämä ei ole tavallaan kipeitä supistuksia, vaan alavatsaan ja alaselkään polttavia. Selvästi vievät kohdunsuun tilannetta kohti synnytystä, mutta eivät vielä ole synnytyssupistusten oloisia. Voidaan siis olettaa, että neitokainen syntyy melkoisen reippaaseen tahtiin, kun sen aika koittaa. Oli se sitten tällä tai ensiviikolla, niin ollaan kaikki innoissaan vastaanottamassa pientä Ladya tänne. Isäntäkin on jo vähän stressaantuneen oloinen, kun ei yhtään tiedetä mitä tapahtuu ja milloin.
Ihanaa juhannusta kaikille! Juhlikaa huolella ja pitäkää huolta toisistanne.

37. raskausviikko

Raskaudesta on nyt takana huikeat 90%. Laskettuun aikaan on jäljellä enää 28 päivää, 4 viikkoa eli kuukauden verran. Antti syntyi raskausviikolla 38+5, siihen aikaa olisi kaksi viikkoa ja viisi päivää. Eetu syntyi viikolla 37+6, ja siihen olisi aikaa yksi viikko ja kuusi päivää. Vauva on täysiaikainen viikon päästä ja seuraavaan neuvolakäyntiin on aikaa 6 päivää. Nyt ollaan loppusuoralla, enää viimeiset viikot tai viimeiset päivät.

Vauva Tämän viikon aikana vauvan paino kohoaa keskimäärin 2,79 kilosta 2,97 kiloon ja pituutta hän on kerryttänyt noin 46 sentin verran. Vauva valmistautuu kohdun ulkopuoliseen elämään muun muassa hikkailemalla ja imemällä peukaloaan. Imurefleksin harjoittelu on tärkeää, jotta imetys onnistuisi. Vauva kerryttää edelleen painoa ja kasvaa vielä muutaman sentin pituutta ennen laskettua aikaa. Synnytys alkaa lähestyä, ja ollaankin jo arvuuteltu, milloin hän mahtaisi olla tulossa. Toisaalta olisi aika symppistä saada juhannusvauva, mutta kun miettii häntä teini-ikäisenä juhlimassa synttäreitään juhannuksena niin… 😀 Ei enää niin symppistä.
Raskausoireet Ruokahalu on edelleen aika olematon, eikä mitään raskausajan ruokahimoja ole jäljellä. Paino vaihtelee turvotuksen mukaan jopa kahden kilon verran päivittäin. Vatsa on ollut nyt pari päivää sekaisin, ja olo on ollut muutenkin vähän outo. Mulla alkoi ahdistuneisuushäiriö oireilla viikko, pari sitten melko voimakkaasti, ja sen seurauksena on ollut pinna vähän kireällä ja tunteet pinnassa. Itken oikeastaan ihan kaikelle, mikä on vähänkin surullista, ärsyttävää tai onnellista. Erehdyin katsomaan sen pikkupojan hukkumisvideon, mikä on nyt ollut otsikoissa, ja sepä vasta saikin herkän mielen vauhkoksi. Supistuksia on tullut hieman, kaikki kivuttomia ja rauhallisia. Mulla on vähän outo olo tästä koko loppuraskaudesta. Välillä on sellainen olo, että vauva saattaa syntyä muutaman tunnin kuluttua, seuraavassa hetkessä tuntuu, että mennään reippaasti heinäkuun puolelle. Liitoskivut ovat helpottaneet toisen vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Välillä vihloo, kun vauvan pää on niin alhaalla, mutta liitoskivut eivät itsessään häiritse enää esimerkiksi nukkumista. Unia häiritsee sen sijaan jatkuva jano ja siitä seuraava jatkuva pissahätä. Vatsa alkaa olla jo sen verran iso, että on vaikeaa löytää hyvää asentoa, ja olenkin koittanut nukkua nyt imetystyynyä apuna käyttäen. 
Mieliala Olen herkkä ja kärttyisä, mitä sitä kiertelemään. Mut on nyt tosi helppo saada itkemään, suuttumaan ja loukkaantumaan. Normaalisti olen jopa melko tasapainoinen ihminen tunnetilojen suhteen, ja pystyn peittämään esimerkiksi surullisuuden. Nyt kaikki tunteet tulevat helposti ja nopeasti esiin. Olen itkenyt muun muassa siitä, että tv-tasolla on pölyä ja siitä, kun lapset juoksi kengät jalassa sisällä. Nyt on ajoittain alkanut tuntumaan, että haluaisin vain mahdollisimman nopeasti eroon tästä raskausvatsasta ja hormoneista, tahdon oman kehon ja mielen takaisin. Kuitenkin tiedostan, että vauvan on hyvä olla kohdussa mahdollisimman pitkään. Haluaisin myös pystyä tallentamaan syvämuistiin nämä ajatukset ja loppuraskauden tunnetilat, koska olen nyt todennäköisesti viimeistä kertaa raskaana. Haluan nauttia näistä viimeisistä hetkistä ja muistaa, miltä tuntuu kantaa vatsassaan pientä vauvaa.
A ja pojat ovat lähdössä viikonlopuksi mökille Töysään, joten jään pariksi päivää yksin kotiin. Se voi olla toisaalta ihan tarvittava lepotauko kaikesta ja kaikista. Saan pari päivää vain olla rauhassa. Voin siivota ilman, että kukaan sotkee heti perässä ja mietiskellä tulevaa synnytystä. Voin nauttia siististä kodista, oleskella takapihalla katsellen netflixiä ja kuunnellen Volbeatia. Toisaalta tulee kyllä kauhea ikävä, ja kuten jo sanoin, olen sen hukkumisvideon jäljiltä ihan vauhkona. Olen saarnannut nyt varmaan kymmenen kertaa A:lle, että poikia ei saa hetkeksikään päästää silmistään mökillä ja yöksi pitää mökin ovi laittaa lukkoon. Tiedän, että A ja pappa vahtivat poikia varmasti ihan täydellisesti, mutta silti mieltä kaihertaa ajatus siitä pienestä pojasta kellumassa elottomana veden pinnalla.. Täytyy vain koettaa nyt saada ajatuksia muualle ja tehdä mieluisia, omia juttuja, kun siihen on vielä mahdollisuus. Pian meillä on pieni tytär, joka kaipaa huomiota 24/7 ja tissiä harva se tunti, joten tällaista vapautta en tule saamaan ainakaan seuraavaan pariin vuoteen. 
Ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!

8. neuvolakäynti



Tänään raskausviikolla 35+6 oli kahdeksas neuvolakäynti. Nyt käyntejä alkaa tulla kerran viikossa vauvan syntymään asti, ja seuraava kerta on ensiviikon torstaina klo.9.

Paino: +1,3kg
Muutos: +569g/vk  
Verenpaine: 103/79
Pissa: +/- eli puhtaaksi luetaan, vaikka oli osittain plussalla.
Vauvan syke: + (140-150)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm
Mitään erikoista tai huolestuttavaa ei tälläkään kertaa todettu. Ainoa erikoisuus oli tuo, että proteiinit oli osittain plussalla. Se on kuulemma ihan normaalia loppuraskaudessa, eikä verenpainekaan viittaa raskausmyrkytykseen. Rauhassa jatketaan siis vauvan odotusta. Vauva on laskeutunut entistä alemmas, ja sf -käyrä laski kuin lehmän häntä. Neiti on todella vilkas ja hänellä on hyvin selkeä päivärytmi jo nyt vatsassa. Toivottavasti sama rytmi pysyy myös hänen synnyttyään, koska tällöin saisin aamuöisin kolmisen tuntia keskeytymätöntä uniaikaa. Hän aloittaa ensimmäiset myllerrykset aamu viiden aikoihin ja on aktiivisimmillaan iltaisin yhdeksän ja yhdentoista välillä. Levollisin hän on iltapäivästä, joten siihen aikaan en tee liikelaskentaa, jos olen huolissani vauvan liikkeistä. Ei ole kyllä ollut liikelaskennalle tarvettakaan, kun hän antaa jopa levollisimpana ajanjaksonakin merkkejä hyvinvoinnistaan säännöllisin väliajoin. Tyttö on alkanut hikkailemaan oikein urakalla ja lähes päivittäin tunnen tytön hikkaavan. Se on hyvä merkki, hikkaaminen vahvistaa keuhkoja. Edelleen oletetaan, että vauva on siro ja syntyy todennäköisesti lähiviikkoina, ihan minä hetkenä hyvänsä. Nyt vauvalle ei enää anneta kortisonia, mikäli hän päättää syntyä, enkä myöskään saa sairaalassa enää supistuksia estävää lääkettä. Alan nyt käymään vähän pidemmillä lenkeillä ja ehkä yritän ottaa vähän hölkkäaskeliakin, jotten olisi ihan rapakunnossa fyysisesti synnytyksessä. Huomenna alkaa jo 37. raskauviikko, eli enää viikko ja yksi päivä siihen, että vauva on täysiaikainen. ❤

35. raskausviikko || 7. neuvolakäynti




35, 36, 37, 38, 39, 40. Raskaudesta on kulunut 85%. Laskettuun aikaan on jäljellä 1,39 kuukautta /6 viikkoa / 42 päivää. Vauva on täysiaikainen jo kolmen viikon kuluttua! Seuraavaan neuvola-aikaan on kolmetoista päivää ja äitiysloman alkuun kuusi päivää.

Vauva  Tällä viikolla vauva nostaa painoaan keskimäärin 2,38 kilosta 2,56 kiloon ja pituutta hänellä on jo keskosvaatteiden koon verran, eli 44 senttimetriä. Meilläkin pienimmät vauvan vaatteet, eli kaksi bodya, ovat kokoa 44. Vauvan keskushermosto on nyt täysin valmis ja ruoansulatuselimistö lähes kokonaan kehittynyt. Vauva täyttää nyt lähes koko kohdun raskausapplikaation mukaan, mutta viime neuvolakäynnillä tiistaina terkka sanoi, että tällä tytöllä on vielä hyvin tilaa pyöriä, koska lapsivettä on niin paljon ja tyttö on melko sironpuoleinen. 
Raskausoireet Se turvotus.. Ei ole mitään mahdollisuutta saada jo kerran sormista väkisin revittyjä sormuksia enää takaisin. Kasvot eivät ole niin pahasti enää turvoksissa, mutta toki nyt pystyssä oleskellessa se kaikki turvotus menee sitten jalkoihin ja käsiin. En valita, mieluummin näin päin. Päänsärkyjä ei ole ollut nimittäin ollenkaan! Maanantaina kävin vyöhyketerapiassa hakemassa apua liitos- ja lantiokipuihin. Samalla käynnillä refleksologi paineli turvotusta helpottavia akupisteitä, ja turvotus on ollut huomattavasti vähäisempää maanantain jälkeen. Liitoskivut hellittivät myös jonkinverran, ja ainakin maanantain ja tiistain välisen yön nukuin kuin tukki, enkä aamulla melkein herännyt herätyskelloonkaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan vyöhyketerapiaa. Vaikka akupisteiden painelu voi tuntua vähän kivuliaaltakin, niin käynnin jälkeen olo on tosi hyvä ja rentoutunut!
Olen saanut yhden todella oudon ja todella epäterveellisen raskaus”himon”. Yleensä vihaan bensan hajua, ja varsinkin mopoista lähtevä, oikein kärähtänyt bensan haju on aiemmin saanut mut voimaan pahoin. Nyt en kuitenkaan tiedä mitään parempaa hajua kuin bensa, ja se on ihan kamalaa! Haluan tankata auton aina, kun tankki on vähänkin vajaa, ja hakeudun ajamaan oikein vanhan näköisten romuautojen taakse jos vain mahdollista. Toivottavasti tämä menee ohi, koska en halua saada itselleni enkä vauvalle mitään haittaa tästä. 
Supistukset ovat synnärikäynninkin jälkeen olleet painetta aiheuttavia, ja erityisesti eilen oikein sattui jo. Sen seurauksena irtosi taas vähän limatulppaa, onneksi edelleen väritöntä. Pakkasin illan aikana vihdoinkin sen sairaalakassin loppuun.
Mieliala Olen ollut henkisesti kyllä ihan täydellisessä tasapainossa jo hyvän aikaa. Neuvolassa terkkakin sanoi, että näytän ihan huomattavasti pirteämmältä ja iloisemmalta kuin edellisellä käynnillä. 



Tiistain neuvolakäynnillä käytiin ihan perusjutut läpi. Lisäksi puhuttiin synnytystoiveista ja täydennettiin Ipana -tietokantaan tietoja. Sydänääniä kuunnellessa saatiin molemmat kunnon naurukohtaus, kun vauva oikein vihaisesti heilautti itsensä pois anturin alta toisella kyljelle niin, että koko hoitopöytä heilahti. Vauva liikkuu edelleen tosi paljon ja liikkeet on vielä välillä tuollaisia todella teräviä ja nopeita. Mun terveydenhoitaja jää lomalle parin viikon päästä, joten menen 15. päivä käymään toisella hoitajalla. Oma terkka tuumaili, ettei enää ehditä tässä raskausaikana näkemäänkään. Hurjaa! Miten aika meneekin näin nopeasti. Aiemmissa raskauksissa olen ollut ihan tuskastunut ja odottavainen koko ajan, nyt tuntuu etten itsekään pysy mukana, että millä viikoilla jo mennään.

Paino: +1,5kg
Muutos: +700g/vk  
Verenpaine: 116/74
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (145)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 111
SF: 29cm

4. äitiyspolikäynti

Eilen kävin äitiyspolilla neljättä kertaa. Ensin menin taas kätilön huoneeseen, jossa mitattiin verenpaine, otettiin syke- ja supistuskäyrää ja kirjoitettiin lääkärille meneviin tietoihin viimeaikaisesta olotilasta. Kerroin päänsäryistä ja supistusten laantumisesta. Verenpaine oli hyvä, samoin käyrä, eikä yhtään supistusta piirtynyt! ❤
Imetyskoru saatu By Pinjalta

Seuraavaksi menin lääkärin vastaanotolle. Sisätutkimusta ei tehty, jottei kohdunsuu provosoituisi, mutta ultralla taas mittailtiin vauvaa ja kohdunkaulan pituutta. Kohdunkaulaa onkin nyt hyvät 2,5 senttiä! Se on juuri riskirajalla, mutta olen onnellinen, että se on kasvanut. Vauva on sironpuoleinen, painoarvioksi tuli noin 1,7 kiloa. Vyötärönympärys oli kuitenkin hyvä, joten vauvan kasvusta tai istukan toiminnasta ei sinällään tarvitse huolehtia. Vauva on kääntynyt nyt luultavasti lopullisesti raivotarjontaan ja on ihan lähtökuopissa todella alhaalla. 

Puhuttiin lääkärin kanssa vielä synnytyksestä. Kuten ollaan aiemminkin jo puhuttu, niin nopea siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee. Sairaalaan tulee lähteä heti säännöllisten supistusten alettua, vaikka ne eivät olisi kipeitäkään. Jos mies ei satu olemaan kotona ja tulee yksikin kipeä supistus niin on melkein soitettava ambulanssi ja hätäkeskukseen täytyy lääkärin mukaan sanoa, että näin on käsketty tehdä äitiyspolilla. Tämä lääkäri oli siitä täysiaikaisena käynnistämisestä nyt sitä mieltä, ettei se ole vaihtoehto. Istukka on ”jumiutunut” sektioarven päälle ja sektioarpi on muutenkin kipuillut koko raskauden ajan, joten annetaan mieluummin synnytyksen käynnistyä itsestään. 
Lopuksi vielä sain ihania ja samalla hieman jännittäviä uutisia jatkon suhteen. Liikuntakielto lopetetaan ja jos ei mitään kummallista tapahdu niin seuraavan kerran marssin sisään Tayssiin synnytysvastaanoton ovista. Kontrolleja ei siis tule, enkä kokenut synnytystapa-arviollekaan enää tarvetta, kun eilen käytiin ne asiat jo hyvin läpi. Mitään hikilenkkejä tai kymmenen kilometrin vaelluksia ei saa lähteä tekemään, mutta saan lenkittää koiraa, nostella lapsia ja elää kotona ihan tavallista arkea. Lääkärin mukaan tyttö tulee olemaan hyvävointinen vauva kolmen kortisoniannoksen ansiosta vaikka syntyisi viikon tai kahden päästä. Näin ollen ei ole mitään syytä, miksen lähtisi nauttimaan ihanista lämpimistä päivistä ulkoilun merkeissä. Se jos mikä parantaa minun oloani kaikin mahdollisin tavoin.

33. raskausviikko



Kolmekymmentäkolme, kolmekymmentäneljä, kolmekymmentäviisi, kolmekymmentäkuusi, kolmekymmentäseitsemän, kolmekymmentäkahdeksan, kolmekymmentäyhdeksän, neljäkymmentä. Laskettuun aikaan jäljellä 1,84 kuukautta, kahdeksan viikkoa, viisikymmentäkuusi päivää. Viikon päästä synnytystä ei enää yritetä estää. Vauva on täysiaikainen kolmenkymmenenviiden päivän kuluttua. Äitiysloman alkuun aikaa kaksikymmentä päivää. Raskaudesta kulunut kahdeksankymmentä prosenttia. 

Vauva  Tällä viikolla vauvan paino kohoaa keskimäärin 1,98 kilosta 2,15 kiloon ja pituutta hänellä on noin 40 senttiä. Nyt lapsiveden määrä ei enää kasva, vaan pysyy ennallaan. Vauva kerää edelleen ihonalaista rasvaa ja pullistuu viikko viikolta. Vatsa alkaa olla jo sen kokoinen, että on vaikeaa löytää aamuisin sopivia vaatteita päälle. Olenkin viihtynyt kotosalla oikein mukavasti A:n bändipaidoissa ja vanhoissa kollareissa. Vauva erottaa raskausapplikaation mukaan eri vuorokaudenajat valonmäärän perusteella. Tyttö liikkuu todella vilkkaasti edelleen, ja sehän on vain hyvä merkki se. 
Raskausoireet  Raskausviikolla 32 kärsin päänsärystä jokaikinen päivä, ja se jatkuu edelleen. Saan ottaa päivässä yhteensä neljä grammaa panadolia maksimissaan kahden gramman kerta-annoksina, ja välillä tuntuu ettei tuokaan määrä enää riitä. Heti lääkkeen vaikutuksen hälvettyä särky palailee ennalleen. Varmasti alkaa jo osittain olla sellaista lääkepäänsärkyäkin tässä, mutta en todellakaan halua säryn pahenevan joka päivä migreeniksi saakka, joten lääkkeitä on otettava. Toinen vallitseva oire on edelleen se turvotus, josta jo puhuinkin keskiviikon postauksessa. Minulla nesteet kerääntyvät käsiin ja kasvoihin, koska en ole kauheasti jalkeilla päivän mittaa. Ärsyttävä vaiva, mutta minkäs teet. Juon muutenkin jo 3-4 litraa vettä päivässä, joten sen lisääminen ei oikein enää ole mahdollista, tai saan oikeasti ravata pissalla vartin välein. Vihreää teetä juon kolmisen kuppia päivässä ja syön lisäksi ananasta, näistä olen kokenut olevan jonkin verran apua pahimpaan iltapäivän turvotukseen. Toki eniten auttaisi, kun pääsisin tästä liikuntakiellosta eroon. Viikon tai kahden päästä se voisi olla mahdollistakin, jos ei ihan tosi huonolta näytä tämänpäiväisessä kontrollissa kohdunsuun tilanne. Mieliteot ovat alkaneet laantumaan, varmaan juurikin tän todella turvonneen ja täyden olotilan takia. Mä vaan en vieläkään käsitä, miks mua himottaa ne öiset klementtiinit edelleen. Jotenkin tosi hauska mieliteko ja yhtäaikaa maailman ärsyttävin.

Mieliala  Odottavan aika on pitkä -lausahdus ei oikeastaan päde tässä raskaudessa. Olen onnellinen jokaisesta aamusta, kun huomaan vauvan olevan edelleen vatsan suojissa. Meidän tapauksessa ei edes päde sanonta ”vauva tulee, kun on valmis”, sillä ei ole millään muotoa vauvasta riippuvaista se, että mun kroppa ei toimi oikein. Stressi helpottaa päivä päivältä, sillä jokainen synnyttämätön päivä on vauvan terveyden kannalta kotiinpäin. Vähän alkaa seinät kylläkin kaatumaan päälle ja tämä oleilu ei yhtään sovi mun hyperaktiiviselle luonteelle. Täytyy vain muistaa, että vauva on nyt tärkein. Vauvasta tulee päivä päivältä rakkaampi, en voi edes kuvailla tätä tunnetta. Taisin jossain raskausviikon 14 postauksessakin sanoa samaa, ja nyt se tunne on jo moninkertaistunut. Hän on jo iso osa meidän perhettä, ja isoveljetkin pitävät häntä todella tärkeänä. 
Palailen huomenna äitiyspolikuulumisten kanssa. Ihanaa viikonloppua kaikki.