Tehtävälista loppuvuodelle 2018

2018-09-26-15-22-58-077.jpg

Havahduin tässä eräänä iltana tutkimaan keittiön seinällämme roikkuvaa kalenteria hieman tarkemmin. Mitä ihmettä, on jo syyskuun loppu! Olin järkyttynyt monestakin eri syystä; ensinnäkin meiltä on unohtunut Eetun 4-vuotiaan neuvolääkärikäynti ihan kokonaan, se olisi ollut jo pari viikkoa sitten. Hupsista. Sen lisäksi tajusin, että Antin 6-v synttärit lähestyvät aivan liian kovalla vauhdilla, eikä kaverisynttäreiden kutsujakaan ole vielä lähetetty. Ne onneksi pidetään vasta varsinaisen syntymäpäivän jälkeen lauantaina, ja sukulaissynttärit taas oikeaa päivää edeltävänä sunnuntaina, eli neljän (!) yön päästä. Onnea sukulaisten ja minun osaltani tällä kertaa on se, että juhlat on sovittu järjestettäväksi paikallisen kahvilan tiloissa.

Aika on käsite, joka on saanut eskarin ja kerhon myötä ihan uudenlaisen merkityksen; sitä ei ole. Tai on, mutta sen hyödyllisesti käyttäminen on minulle vieläkin vähän mysteeri. Aamupäivät maanantaista keskiviikkoon menevät edestakaisin kulkiessa, kun Antti menee yhdeksään, Eetu kahteentoista, Antti pääsee yhdeltä ja Eetu kolmelta. Se lisäksi A:n työvuorot vaihtelevat kolmessa vuorossa, eli aamuvuoroissa hoidan aamupäivät yksin, ja yövuoroissa ainakin viemiset. Eikä se siis haittaa yhtään, mutta jos sattuukin olemaan Eveliinan kiukkupäivä tai yksikin lapsista sairaana, niin välillä mietin, että kuinkas tämä homma nyt hoidetaan. Olen kyllä salaa äärimmäisen onnellinen auton ostosta, vaikkei sillä tuollaisten lyhyiden (oikeasti, 750m-1km) matkojen ajelu ole todellakaan ekologista. Välillä on turvauduttava siihen kuitenkin, esimerkiksi juurikin, jos joku lapsista on kipeänä.

P9260169.jpg

P9260191.jpg

Aloin ajankulun aiheuttamalta järkytykseltä toivuttuani pohtimaan, kuinka saisin tästä loppuvuodesta enemmän irti. Aiemmin jo kirjoittelin, että voisin ottaa hyötykäyttöön sen ajan, kun Antti ja Eetu ovat yhtä aikaa poissa kotoa eli klo. 12-13 välisen ajan, mutta aika pian tajusin, ettei siitä käyttöön jää kuin noin puolisen tuntia, jos sitäkään. Näin ollen mieluummin röhnötän sen puoli tuntia puolikuolleena sohvalla tai käytän koiran lenkillä, kuin että yrittäisin saada siitä ajasta yhtään enempää irti. Aamupäivät ja illat lasten mentyä nukkumaan ovat sitä aikaa, kun luovuuteni on parhaimmillaan, joten ainoa keino on antaa mahdollisuuksien mukaan aamut miehen käsiin (eli joka kolmas viikko hänen ollessaan iltavuorossa) ja tehdä osa hommista illalla. Lapset onneksi väsyvät nopeasti päivän touhujen jäljiltä, ja nukkumaanmenoaika on hieman aikaistunut kesään verrattuna. Kiitos tästä suuresti kerhon ja eskarin työntekijöille! Koska arki on vähän tällaista aivosumua, en luultavasti tule tavoittelemaan tai edes ehdi haaveilemaan mistään erityisestä ilman erillisiä toimenpiteitä. Tämän vuoksi kirjoitin ylös listan asioista, joita haluan vielä tämän vuoden puolella tehdä, ja pyrin toteuttamaan listan kohdat parhaani mukaan vuoden loppuun mennessä.

Kirjoita vähintään 30 postausta vuoden loppuun mennessä. Haluan pitää kiinni säännöllisestä postaustahdista, sillä kirjoittaminen on valokuvaamisen ohella minulle ainoa luova harrastus. Haluan pitää kiinni siitä, että teen myös itseäni kiinnostavia ja inspiroivia asioita, en keskitä ihan kaikkea energiaani lapsiin ja perhe-elämään.

Löydä ihana ekologisista materiaaleista valmistettu toppatakki. Minulla ei ole toppatakkia, sillä edellinen 6 vuotta vanha takkini lensi roskikseen viime keväänä. Takki palveli minua todella hyvin, ja sen kunnosta kyllä huomasi, että käytetty sitä olikin. Neppareista oli jäljellä enää pari hassua, vyötärönauha oli ihan rispaantunut ja vetoketju oli ollut rikki jo vuoden (kyllä, käytin takkia silti). Ulkonäöltäänkin takki oli jo ihan kulahtanut, eikä hupun keinokarva ilmeisesti tykännyt siitä, kun joutui vangossa muun pyykin mukana pesukoneeseen. Voitte varmaan kuvitella. Siksi olisi ajankohtaista löytää uusi toppatakki ennen, kuin mittari lähestyy -10 astetta. Jos teillä on jotain vinkkejä kestävän kehityksen ja eettisten arvojen mukaan valmistetuista talvitakeista, niin otan kaikki vinkit avosylin vastaan!

Vie puhelin korjaukseen. Puhelimen näytön yläkulmassa on pieni särö, joka pitäisi korjata. Puhelimella on Gigantin tuoteturva, joten korjaaminen ei maksaisi minulle mitään, olen vaan todella laiska hoitamaan tällaisia asioita. Myös vanhan Nikon1 kamerani näytön korjaamisesta pitäisi kysyä vakuutusyhtiöltä. Eve pudotti kameran huomaamattani kivilattialle, ja näyttö meni tuhannen pirstaleiksi.

Haluan käydä kahvilassa yksin, ilman lapsia. Tarvitseeko sanoa enempää?

P9260133.jpg

P9260182.jpg

Miehen kanssa olisi ihanaa päästä vielä ainakin kerran, parhaassa tapauksessa kaksi kertaa treffeille tämän vuoden puolella. Edellisen kerran olimme ”kahden” Tampereella Saarihelvetti -nimisillä metallifestareilla, ja sitä edellisen kerran hääpäivänä maaliskuussa, kun kävimme elokuvissa ja ulkona syömässä. Deittailu on siis hieman jäänyt, mutta onneksi arjessakin pystyy pitämään sitä perään kuulutettua kipinää yllä pienillä teoilla, kosketuksilla ja sanoilla.

Vastaa edes yhteen tapahtumakutsuun myöntävästi. Olen kieltäytynyt oikeastaan järjestelmällisesti kaikista tapahtuma- ja juhlakutsuista, mitä olen saanut blogiin tai muuhun liittyen kevään jälkeen. Kävin silloin IBA -tapahtumassa, ja valitettavasti päädyin sinne loppujen lopuksi ilman seuralaista. Ahdistuneisuushäiriöinen Heidi ei nauttinut tilanteesta yhtään, mutta onneksi juttuseuraa (tai ainakin porukka, jonka kanssa seistä) löytyi muutamista ihanista bloggaajista. Pieni trauma kyllä jäi siitä, kuinka yksinäiseksi pystyi itsensä tuntemaan, vaikka ympärillä oli kymmeniä muita ihmisiä.

Uskalla ottaa asukuvia. Mulle asukuvien, tai ihan muutenkin julkisella paikalla ulkona kuvien ottaminen on aika vaikeaa. Ajattelen ihan liikaa, että mitähän nuokin ohikulkijat nyt mahtavat ajatella, kun me tässä kuvaillaan, vaikka luultavasti tuntemattomat eivät puolen minuutin jälkeen enää edes muista nähneensä mitään.

Tee valokuvausmatka pohjoiseen. Tämän toteutuminen olisi aivan sanoinkuvailemattoman upeaa. Kuvitelkaa Lapin luonto syysruskassa tai pienen pakkasen kuuraamana? Auringon hidas nousu Lapin puiden ylle tai lasku tuntureiden taakse. Aika hauskaa, että toiset haluavat reissuun etelän lämpöön hankkimaan melanoomaa ja toiset hytisemään pohjoiseen pelkkien kauniiden kuvien toivossa? Niin me ollaan kaikki erilaisia.

Tässä olisi nyt muutaman kohdan lista asioista, joita tavoittelen vielä loppuvuodelle. Mikään näistä ei ole ylivoimainen tai mahdotonta toteuttaa, mutta osa niistä kyllä vaatii oikeasti sitä oman ajan ja tilan ottamista, joka perheenäidille ei aina tapahdu sormia napauttamalla. Kaiken tämän taustalla kai onkin halu päästä pikkuhiljaa takaisin omien juttujenkin pariin, ja olla myös itselleni tavoitettavissa. Ihminen on kuitenkin yksilö, ei kukaan muutu äidiksi tai isäksi tultuaan miksikään kyborgiksi, joka voi seuraavat 18+ vuotta elää täysin toisten ehdoilla. Vai muuttuuko?

Suukkoja,

Heidi

Mainokset

NYHTÖKAURA – PITA

Viikon takainen Helsinginvierailu toi inspiraatiota vegaaniseen kokkailuun, kun saamamme tuotekassin sisältä paljastui reseptikirjan lisäksi nyhtökauratuotteita. Myös äitini oli sopivasti loppuviikosta leipomispuuhissa ja antoi ryijynhakureissulla minulle matkaan pussillisen itsetehtyjä herkkuja, kuten patonkia ja mannaleipäsiä. Patongit tietysti katosivat heti, kun pääsin kotiin, mutta kauraleipäskasasta piilotin muutaman suunnittelemaani perjantaimenuta ajatellen.
Gold&Greenin nyhtökauraa saa jo muutamassa eri maussa; kolmen perusmaun, eli Nuden, Tomaton ja Mondayn lisäksi on saatavilla nyt kaksi eri kausimakua, Ginger ja Mexico Party Edition. Nude ei sisällä mausteita, ja sen voikin maustaa ihan mieleisekseen. Itse suosittelen kokeilemaan chilin, limen ja korianterin yhdistelmää, kikhernenuudeleita ja mausteisia uunikasviksia. Tomato on nimensä mukaan maustettu tomaatilla. Lisämakua tuotteeseen antavat savu-paprika ja persilja, ja tämä tuote sopii ihan täydellisesti esimerkiksi pastaruokiin. Monday puolestaan on kaikenlaisiin arkiruokiin sopiva, perusmausteilla, kuten sipulilla, persiljalla, eri pippureilla, meiramilla ja timjamilla maustettu tuote.
Kausituotteina tällä hetkellä kruunua kantavat limellä ja inkiväärillä maustettu Ginger ja maustetahnan sisältävä Mexico. Inkivääri on varma valinta wokkeihin ja muihin aasialaisiin ruokiin. Tällä kertaa meillä testissä oli kuitenkin mausteinen Mexico, joka saa makunsa pakkauksen mukana tulevasta maustetahnasta ja sen sisältämästä juustokuminasta, paprikasta, limestä, savu-paprikasta, cayennepippurista ja kanelista. Tuote on listattu Vegaanituotteet -listalle, joka on itselleni varmin tapa selvittää elintarvikkeiden vegaanisuus. Tuotteesta rakensin meille aikuisille pitaleipätyyppiset ratkaisut äidin mannaleipiä hyödyntäen. Lisämakua leipiin toin mun suosikki makuyhdistelmällä, limellä ja korianterilla, joilla maustoin täytteeksi valmistamani avokadotahnan. Lopputulos oli ihan sairaan hyvä, tottakai, nyhtökauratuotteilla kun ei voi epäonnistua.

NYHTÖKAURATÄYTTEISET LEIVÄT

Kuudelle

6 kpl valitemiasi leipiä, esimerkiksi pitaleivät käyvät hyvin
300 g Pulled Oats Mexico Party Edition -nyhtökauraa
½ pieni kurkku
Jääsalaattia
Auran vegaanista chilimajoneesia
Avokadotahna:
3 avokadoa
1 iso tomaatti
suolaa
½ lime
korianteriruukun puolikas kasvusto
TEE NÄIN:
Aloita ruskistamalla nyhtökaura pakkauksen ohjeen mukaan. Mausta maustetahnalla ja lisää sekaan hieman vettä, 1-2 ruokalusikallista. Poista liedeltä. Viipaloi kurkut juustohöylällä pitkiksi ohuiksi suikaleiksi ja sekoita nyhtökauran joukkoon maustumaan.
Valmista avokadotahna survomalla sekaisin avokadot ja tomaatti. Mausta suolalla makusi mukaan, ja lisää puolikkaan limen mehu sekä puolet tuorekorianterin kasvustosta. Itse lisäsin sekaan vielä hieman tabascoa, koska olen tulisen ruoan ystävä.
Lämmitä leivät mikrossa tai pannulla. Levitä pohjalle avokadotahnaa, aseta leivän väliin muutama salaatinlehti ja annostele päälle nyhtökauraa sekä kurkkua. Lorauta väliin vielä vähän Auran vegaanista chilimajoneesia. 
Tämä resepti sopii ihan täydellisesti viikonloppuun ja vaikka illanistujaisiin. Pienille lapsille ruoka voi olla hieman liian mausteinen, mutta heidän leipiinsä voi tietenkin valita miedomman makuisen nyhtökauratuotteen! 
Aurinkoista päivää kaikille. ❤
Ps. Youtube -kanavalla HEIDI K uusi vlogi, jossa mm. lasketaan pinnasängyn pohja ja laitetaan seinälle se mainitsemani ryijy.

MEIDÄN JOULUAATTO 2017

Niin se joulu sitten on taas ohitse. Valot koristavat vielä asuntoa, ja jääkaapissa on miehelle annettua joulukinkkua edelleen säilössä, ei siitä joulutunnelmasta niin vain raaski lupua. Meidän perhe  elää ja juhlii alkoholittomasti ja ateistisesti, ja joululaulutkin ovat muutamaa perinteisempää Kilisee kilisee kulkusta ja Petteri Punakuonoa lukuunottamatta lähinnä raskasta metallia, joten ihan perinteisimpiä joulujuhlijoita me ei olla.

Aattoaamu. Herätyskellon piti olla soimassa klo.6:30, jotta ehtisin valmistautumaan ja lämmittämään joulusaunan ennen, kuin muutama sisarukseni tulisi poikkeamaan. Hah, edellisillan valvomiset miehen kanssa kuitenkin veivät herätyskellon kalkatuksesta kaiken tehon, ja isäntä olikin ilmeisesti unissaan sammuttanut herätyksen puhelimestani aamunkähmässä. Eipä se mitään, onhan meillä onneksi nämä kolme muuta pientä herätyskelloa ja eläimet, joten varmasti ei pääse nukkumaan kovin pahasti pommiin koskaan! Eve tosiaan ilmoitti heränneensä klo.9:30, ja pian sen jälkeen meillä olikin jo kylässä siskoni, kaksi veljeäni ja kälyehdokas. Jotenkin edelleen edellisillan väsymyksestä ja aamupäivän suhteellisen tiukasta aikataulusta järkyttyneenä en osannut kunnolla perehtyä sisarusteni kuulumisiin, vaan käytin kirjaimellisesti koko heidän vierailunsa pakkaamalla hoitolaukkua, pukemalla lapsia ja käyttämällä ripuloivaa koiraparkaa ulkona. En kutsuisi aamua kuitenkaan kaoottiseksi, mieheni otti tilanteen hyvin haltuun ja esitteli veljilleni minun touhottaessani SRA-harrastusvälineistöään. Siskolleni annoin lähes automaattisesti syliin hänen kummityttönsä ja pojat seurasivat perässä, joten aamuhan meni näin äidin kannalta varsin mukavasti. Ennen sisarusteni saapumista saatiin kumottua riisipuurot masuihin sentään ja avattiin jokavuotiseen tapaamme yhdet paketit jo heti aamusta, joulusauna kuitenkin jäi tänä vuonna välistä.
Yhdentoista jälkeen anoppi haki meidät joulunviettoon. Jokke jäi kotiin, toki ennen lähtöä oli varmistettu, että ripuli oli helpottanut. Mummupappalassa odotti kummityttöni vanhempineen, oli tosi ihanaa nähdä tuota Espoolaisporukkaa taas pitkästä aikaa. Kummitytön kanssa seurustellessani en voinut olla ajattelematta a) sitä miten nopeasti hän on kasvanut, b) sitä miten nopeasti aika kuluu ja c) sitä, että muutaman kuukauden päästä meidän Evekin on jo hänenlaisensa istuva ja kiinteää ruokaa hienosti syövä konttausharjoittelija. A p u a. Ihmeellistä, miten paljon vauvat oikeasti kehittyvät vain muutamassa kuukaudessa!
Yhden aikaan syötiin jouluruoka. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalla oli myös vehnättömiä ja vegaanisia ruokia, arvostan tosi paljon, että omiin ruokarajoitteisiini ja elämänvalintoihini jaksetaan kiinnittää huomiota. Olipa anoppi tehnyt vegaanisia kookospallojakin kahville, namnam! Pojat söivät, noh, omaan kolme- ja viisivuotaiden tyyliinsä eli sen minkä muulta touhotukseltaan ehtivät, miehet taisivat syödä hyvin perinteisesti heidänkin edestään. Itse en edes muista, milloin olen viimeksi istunut alas ruokapöytään ja syönyt rauhassa koko lautasen tyhjäksi asti.

Ruoan jälkeen A lähti isänsä kanssa viemään lumipukuja hautausmaalle kunniavartiota varten ja kävi samalla reissulla ulkoiluttamassa Joken, sillä välin me syötettiin ja nukutetiin vauvoja päiväunille, pojat kävivät ulkona ja lahjat ilmestyivät kuusen alle. Neljältä juotiin kahvit ja puoli viideltä oli aika jakaa lahjat. Antti toimitti jakajanvirkaa, ja jokaisen muun, kuin hänelle itselleen osoitetun paketin kohdalla kuului syvä huokaus, että eikö tämäkään ollut minulle, haha! Kyllä vaan sai Anttikin ison kasan lahjoja, mutta määrässä taisi tällä kertaa meidän perheessä Eveliina viedä suurimman potin. Lapset, jopa pikkuneiti, olivat tosi innoissaan lahjoistaan. Lapset saivat kirjoja (erityisesti Lego-kirjat olivat Antin mieleen), tehtäväkirjoja, ison panssariauton, Nalle Puh -DVD:n, robotin, Ryhmä Hau kimblen ja -seikkailupelin, legoja, Star Wars -leluja ja Eve sai paljon aktivointileluja, leikkikaukosäätimen, vaatteita, muumilusikan, unilelun ja nuppipalapelin. Ja varmasti paljon muutakin, mitä en enää edes pysty muistamaan. Kiitos tosi paljon kaikille sukulaisille, kummeille ja ystäville lahjoista, ne merkitsevät todella paljon! A sai ainakin mukin, suklaata ja minulta Mr. Bearin luonnonmukaisen parranhoitosetin, minä sain kynttilöitä, Iittalan Taika-sarjan tarjottimen (saman sarjan kulhon sain synttärilahjaksi), sukat, kuusenpallokaiuttimen, kanadalaista teetä ja Aarikan Prinsessa -tuikun. 

Omat lahjani olivat ihan käsittämättömiä tänä vuonna, nimittäin jo A:lta saamani kuvaussetti olisi riittänyt. Kuusenpallon muotoon tehty kaiutin oli ihan nappivalinta, kiitos siitä menee yhdelle parhaimmista ystävistäni. ❤ Iittalan mustavalkoinen keraaminen tarjotin on ihana, ja kiva kun on saman sarjan astioita nyt kattaukseen käytettäväksi. Instakuvia varten tietysti varsin optimaalinen valinta myös, heh! Ja sitten se Aarikan tuikku.. Sain viime vuonna äidiltäni lahjaksi Aarikan isomman kynttilänjalan, ja tuikku (joka on myöskin häneltä) on samaa sarjaa sen kanssa. Rakastan näitä Aarikan sisustustuotteita, koska ne eivät näytä, tiedättekös, niin moderneilta ja ”kiiltovalkohömpötykseltä”, jota nykyään pursuaa joka tuutista. Luonnolliset puiset sisustusesineet ovat minun mielestäni äärettömän kauniita, itsehän pidän itseäni hyvinkin boheemina ja mummomaisena sisustajana. Varmaan tulikin jo tästä selväksi, kuinka paljon oikeasti tykkään ihan jokaisesta lahjastani, ja myös mainitsemattomat Arabian mukikynttilä ja ihanat lämpöiset sukat olivat todellakin tunnelmankohottajia. Maailman isoin KIITOS. Lahoista paras oli tietysti lasten onnesta hehkuvat katseet.
Lahjojen jaon jälkeen avattiin paketteja, tutkittiin uusia leluja ja vietettiin vaan aikaa yhdessä. A lähti isänsä kanssa kunniavartioon kuuden aikaan, ja sillä välin pojat alkoivat hieman väläyttelemään kotiinlähtöhaluja ja väsymystään. Eetu innostui kuitenkin pöytäjääkiekon pelaamisesta, ja sovittiin, että hän jää A:n kanssa vielä mummupappalaan illaksi. Anoppi heitti minut, Antin ja Even kotiin yhdeksän aikaan. Kotiin saavuttuamme käytin Joken pikapissillä ja laitoin Even nukkumaan, sen jälkeen istuttiin Antin kanssa eteiskäytävään glögien ja suklaarasian kanssa kokoamaan hänen uutta Lego Ninjago rakennelmaansa. Pari tuntia vierähti eteisen lattialla, jonka jälkeen annoin Antin vielä jatkaa legoleikkejä. Itse käperryin sohvan nurkkaan kynttilänvaloon lukemaan Harry Potteria. Puolenyön jälkeen A palasi Eetun kanssa kotiin, ja siitä alkoikin sitten melkoinen poikiennukutusoperaatio, koska Antti halusi kovasti jo nukkua, mutta yliväsynyt Eetu ei sitten millään. A sai Eetun melko nopeasti kuitenkin rauhoittumaan, ja päästiin sitten itsekin nukkumaan. Oli ihana joulu, ja tästä on hyvä jatkaa kohti uudenvuoden juhlintaa. 
Miten teidän joulu sujui? Onko siellä ruudun toisella puolella muita absolutistiperheitä?

LUUKKU 23 || VEGAANINEN AAMUPALA JA TUOTEVINKKI

Ajatelkaas, on enää yksi yö jouluun! Stressi ei ole päässyt meitä yllättämään tänä(kään) vuonna, mutta tämä tunne on tosi rentouttava, kun ei ole MITÄÄN pakollisia asioita enää hoidettavana. Ei paketoitavia lahjoja, ei niin mitään. Vuosittainen uudenvuoden postaus on viimeisiä kuvia vaille valmiina ja Even kuukausipostaus odottaa kuun loppua, joten niiden lisäksi tälle vuodelle on kirjoitettavana enää Meidän Joulu 2017 ja neuvolakuulumiset, joita en nyt luonnollisestikaan voi tehdä etukäteen. Joulusiivouksen virkaa hoiti se, että lahjoitin meiltä ylimääräisiä huonekaluja omilleen muuttaneelle siskolleni, karsin lelukoreista rikkinäiset pois (uusien tieltä, heh..) ja siirsin (vihdoinkin) Antin vaatteet leikkihuoneen kaapista poikien makuuhuoneen kaappiin, ja lelut makkarista leikkihuoneeseen. Oikeastaan en tätä järjestelyä tehdessäni ajatellut lainkaan joulua, vaan joululahjaksi saamaani kuvaussettiä ja kasvavaa pientä neitokaista. Leikkihuone on ainoa huone, jossa on tilaa levittää taustakangas täysleveäksi, joten ylimääräiset romppeet siellä olivat, noh, ylimääräisiä. Mielessä oli myös Eve, joka siirtyy kahdeksan päivän päästä kiinteään ruokaan. Lisäykset saa tehdä puolivuotiaalle jo aika reippaaseen tahtiin ja kaikista ruoka-aineryhmistä, joten vatsa tulee sitten täyttymään ihan eri tavalla kuin rintamaidosta.  Aluksi odotettavasti luvassa voi olla muutamien päivien vatsankipristelyt, mutta kun niistä päästään, voi yösyöttö jäädä turhaksi. Siinä vaiheessa, kun Eve alkaa nukkua yön putkeen on sitten aika siirtyä pikkuhiljaa pois meidän makuuhuoneesta omaan huoneeseen, jottei yöllä kuljeskelevat pojat ja me aikuiset häiritä neidin unta. Tähän on vielä kuukausien matka, mutta hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, ettei loputtomasti voi haalia kaikkea turhaa 95 neliöiseen asuntoon.

Rauhalliset aamut on monessa lapsiperheessä ja varsinkin näin joulun alla tiukassa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa kaikkia vanhempia siellä ruudun toisella puolella siitä, että te itse luotte sen kiireen ja stressitilan pääosin itse itsellenne. Kannustaisin tänään kaikkia ottamaan vähintään tunnin aikaa ihan vaan rauhoittumiseen. Vaikka kaikki ei olisi huomista varten vielä valmista, niin mitä sitten? Kukaan siihen tuskin kuolee, ja enemmän kaikki ympärilläsi olevat ihmiset arvostavat sinun rentoutuneisuuttasi. Itse sain rauhallisen hetken itselleni eilen, ihme ja kumma vieläpä aamulla. Pojat nukkuivat torstaisen mummilavierailun uuvuttamina tavallista pidempään, joten keittelin glögiä ja söin aamupalaa sängyssä Sinkkuelämää katsellen. Evekin heräisi vasta yhdeksän jälkeen, joten otin kyllä kaiken ilon irti tuosta aamusta. Tänään A käy treeneissä, ja me nähdään sillä välin vielä ystäviä ja lasten kavereita.

Vegaanisen aamupalan voi koostaa lukemattomista eri vaihtoehdoista. Minä valitsin tällä kertaa paahtoleipää guacamolella, kaurapohjaista jogurttia ja banaanin, glögin kanssa tietysti. Guacamolen tekeminen itse on tosi helppoa, joten jätä ihan surutta kauppaan ne valmistahnat ja tee itse oma tuore guacamolesi!

GUACAMOLE

2 syöntikypsää avocadoa
2 tomaattia
Valkosipulirouhetta (yksi valkosipulin kynsi)
1/4 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
Guacamolesta voi tehdä tällaisen sileän tahnan sekoittamalla kaikki aineksen sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella. Avocadon ja tomaatin voi halutessaan myös pilkkoa pieniksi kuutioiksi, jolloin guacamoleen jää hieman suutuntumaa. 

Aamupalaa syödessäni Ruohonjuuren lehteä selaillessani, huomasin tämän mainoksen. Evolve Organicin Hyaluronihappo seerumi on valittu Ruohiksen vuoden ihonhoitotuotteeksi! Itse sain kyseistä seerumia House of Organicilta testattavaksi pari viikkoa sitten. Samalla testaukseen tuli myös Evolve Organicin shampoo sekä hiusseerumi. Olen testannut kaikkia näitä tuotteita nyt noin viikon verran, ja kirjoitan niistä kaikista vielä yhden kokonaisen postauksen. Halusin nyt kuitenkin tuon mainoksen nähdessäni tulla teillekin vinkkaamaan tästä seerumista, sillä sitä ei tosiaan ihan perusteetta ole valittu tähän kyseiseen titteliin! Seerumin vaikutus tuntuu välittömästi sen käytön jälkeen, ja ihon kunto paranee paranemistaan koko ajan seerumin ansiosta. Minun pintakuivalle iholleni seerumi on kuin luotu, ja iho ei ole hilseillyt enää lainkaan meikin alla.

Ihanaa loppupäivää kaikille! Muistakaa nauttia joulusta täysin siemauksin.

❆   ❆   ❆


Avataanko teillä joululahjoja jo heti aattoaamuna?

LUUKKU 21 || MERKITYKSELLINEN SISUSTUSTARRA

Yhteistyössä Desingtarrat.fi sekä runoilija Piia Raita
Piia Raita on Suomalainen runoilija, joka julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää keväällä 2017. Sain kunnian tehdä hänen kanssaan yhteistyötä ja tuoda esille hänen runokokoelmansa lisäksi sen pohjalta suunniteltuja sisustustarroja. Kirjojen ystävänä ja entisenä runotyttönä tämä yhteistyö on enemmän palvelus minulle kuin yhteistyökumppaneilleni. Raidasta ja hänen esikoisteoksestaan kerron myöhemmin kirja-arvioinnin yhteydessä.




Desingtarrat.fi on suomalainen yritys, joka valmistaa sisustustarroja laadukkaasta, juuri sisustuskäyttöön tarkoitetuista materiaaleista. Tarroille luvataan hyvää muotoutuvuutta ja liimautuvuutta, mikä kiinnitysvaiheessa osoittautui kyllä todeksi. Tarrat on päällystetty läpinäkyvällä, ihan superkätevällä siirtokalvolla, jonka avulla kiinnittäminen onnistuu sujuvasti.
Valitsin Piia Raidan suunnittelemasta Runosuoni collectionista lastenhuoneeseen Koskaan -nimisen, myöskin Raidan runokokoelman nimeä kantavan mietelauseen ”Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää.” Tämä lause kuvastaa hyvin lasten maailmankatsomusta, kun jokainen päivä on täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Se on myös hyvä muistutus meille vanhemmille nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa, että meidän arkemme on lapsiemme lapsuus, jota ei voi jälkikäteen korvata tai muuttaa toisenlaiseksi. Toivoin poikien muistavan lauseen myös kasvaessaan ja kokiessaan teini-iän myllerrykset ja aikuistumisen haasteet. Ei ne ihmeelliset asiat nimittäin minnekään katoa iän karttuessa, ne vaan täytyy oppia huomaamaan uudelleen.

Kuten jo mainitsin, tarran kiinnittäminen oli helppoa. Siirtämiseen on hyvä käyttää aikaa, varsinkin maalatulle pinnalle siirtäessä. Meidän rivarin seinäpinnat ovat epätasaiset, ja lasten makuuhuoneen seinät on maalattu edellisen omistajan toimesta. Tarra kuitenkin tarttui pintaan, kun sitä huolellisesti siveli kiinni kirjastokortilla. Siirtäminen tapahtuu siirtokalvon avulla. Ensimmäisenä painellaan siirtokalvoa kiinni tarraan sekä ylä- että alapuolelta, tässä apuna voi käyttää esimerkiksi kirjastokorttia. Tämä vaihe tulee tehdä huolellisesti, jotta tarra tarttuu kunnolla siirtokalvoon. Tämän jälkeen kalvon alku kiinnitetään seinään haluttuun kohtaan. Itse laitoin teipeillä merkinnät seinään, jotta tarra varmasti tulee suoraan. Sitten aletaan todella varovaisesti irroittamaan kalvoa. Irroitus kannattaa tehdä kulmasta kulmaan.

Runosuoni collection pitää sisällään Raidan esikoiskirjaan pohjautuvia sisustustarroja ja -julisteita, jotka sisältävät niin kokonaisia ajatelmia kuin katkelmiakin pidemmistä runoista. Sisustustarroista on valittavana kolmea eri kokoa ja kahdeksan eri väriä. Tämä meidän valitsemamme tarra on koossa kaksi ja värinä on kulta. Kullanvärinen tarra sulautui kauniisti poikien huoneen ruskeisiin seiniin, ja se tulee esille auringonvalon osuessa siihen ikkunoista.

Desintarroilla on Runosuoni collectionin lisäksi paljon muitakin sisustustarroja, ja niitä saa vaikka missä väreissä, joten sinne vaan rohkeasti etsimään omiin mieltymyksiin sopivia juttuja seinille. Minun on pakko myöntää, että en ole koskaan ollut sisutustarrojen suurin ystävä, ja nytkin olisin saanut valita myös julisteen tai kalenterin tarran sijaan. Kävin kurkistamassa kuitenkin myös näitä tarroja ja lopulta mun oli ihan pakko saada juuri tämä tarra tässä värissä.
Suora linkki Koskaan -tarraan

❅  ❅  ❅

EDIT// Julkaistu uudelleen.

LUUKKU 18 || MITÄ LAHJAKSI MIEHELLE?

Käsi ylös, jos lahjojen hankkiminen tuottaa tuskaa. Itse kuulun myös tähän porukkaan enkä millään saa päähäni yhden yhtä sopivaa lahjaa kenellekään, en synttäreinä enkä jouluna. Omien lasten lahjat kyllä on suhteellisen helppo toteuttaa, mutta toisille aikuisille lahjojen ostaminen on kinkkisempää. Yksi hyvä keino puolison lahjaa varten on kuunnella tarkasti, mitä hän puhuu. Sieltä saattaa jossain vaiheessa vuotta tulla ilmi esimerkiksi jokin peli, elektroniikkaostos tai vaate, jonka hän haluaisi ostaa. Sitten vaan listaat loka-marraskuun vaihteeseen omaan kalenteriisi ylös miehen toiveita, ja ta-daa, miehelle mieluinen lahjalista on valmis. Jos nyt siellä vielä panikoit lahjaideoita omalle miehelle, ystävälle, isälle, appiukolle, veljelle tai muulle, niin tässä olisi 8 lahjavinkkiä. A:n joululahja on jo paketissa, ja itseasiassa yksi näistä alla olevan kuvan tuotteista. Tämä lahjaideointi osuikin melkoisen hyvään saumaan, sillä mieheni juhlii syntymäpäiviään tammikuussa, jolloin olisi taas uusi lahjapaniikki päällä.
Kuvat: http://www.verkkokauppa.com, http://www.varusteleka.fi, http://www.prisma.fi, http://www.panssarikolonna.fi, http://www.houseoforganic.fi

1. LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPA.COMIIN
Onko miehesi elektroniikkalaitteiden suurkuluttaja, valokuvaaja, uuden puhelimen tarpeessa tai kentien itse tietokonetta rakenteleva sähkösormi? Verkkokauppa.com tarjoaa kaikkea näihin ja paljon muuhun liittyvää tavaraa vertailukelpoiseen hintaan ja oman kokemukseni mukaan myöskin nopealla toimituksella ja megamahtavalla palvelulla (ainakin Pirkkalassa). Olen itse Verkkokauppa.comin vakioasiakas, ja esimerkiksi meidän kaikki tietokoneet, mun edellinen ja nykyinen puhelin sekä kaikki valokuvaustarvikkeet on hankittu sieltä.
2. KENKÄLANKKI
Jos miehesi käyttää esimerkiksi maihareita, saappaita tai muita nahkakenkiä, niin lankkausta varten on hyvä olla tarvikkeita aina varastossa. Esimerkiksi Varustelekasta saatava BW kenkälankki on kehuttu tuote.

3. MR. BEAR FAMILY LAHJAPAKKAUS
Parrakkaat miehet haluavat pitää huolta partansa ulkonäöstä ja hyvinvoinnista, ja tietysti myös ihosta parran alla. A käyttää mm. Mr. Bearin tuotteita, ja ne ovat hyväksi todettuja. Pääasiassa hänellä on ollut käytössä Woodland -tuoksuiset tuotteet, joka miellyttää myös minua. Lahjapakkauksen voi valita myös tuoksussa Wilderness ja Citrus, ja sen voi ostaa esimerkisi House of Organicin verkkokaupasta. Pakkaus sisältää partasaippuan, partavahan, partaöljyn ja viiksivahan, eli kaiken mitä parranhuoltoon tarvitsee. Mr. Bear Familyn tuotteet valmistetaan 100% luonnollisista raaka-aineista!

4. PARRANMUOTOILIJA
Partateemalla jatketaan. Jos miehesi tykkää muotoilla partaasi, tai ylipäätään pitää sitä jotenkin aisoissa, on parranmuotoilija oiva apu sen siistimiseen. Ennen itsetehtyä muotoilua kannattaa käydä parturissa parranmuotoilun ammattilaisen luona siistimässä parta hyvään muotoon ja pyytää samalla pari vinkkiä sen omatoimiseen trimmaukseen.

5. PANSSARIVAUNUAJOTUNTI
Actionia kaipaavan tai muuten vaan syvää rakkautta panssarivaunuja kohtaan tuntevan miehen mieleen on tämä lahja. Panssarikolonna myy sekä yksilö- että ryhmätunteja, joten lähde ihan rohkeasti vaikka itse mukaan tähän elämykseen miehesi kanssa. Tunteja on pääsääntöisesti tarjolla huhtikuusta lokakuuhun.
6. LAHJAKORTTI VARUSTELEKAAN 
Armeijaylijäämää sekä ulkoilutuotteita arvostavan henkilön unelmakauppa. Varusteleka edistää toiminnallaan kiertotaloutta sekä järkevän ostamisen mallia.

7. PELITARVIKKEET
Vieläkö siellä pelataan vanhalla konsolilla? Nyt uutta pleikkaria kehiin jo, hintakaan ei enää ole ihan niin riistävä Playstation 4:lle. Vaikka kuinka itse olenkin sujut pelikonsolien kanssa, niin johdot mua ärsyttää. Ne on rumia ja niitä on joka paikka täynnä. Onneksi nykyään on saatavilla langattomia headsetteja myös pleikkarille. Jos konsolit ja kuulokkeet on jo kunnossa, niin peleistä esimerkiksi Uncharted 4, Gang Beasts tai Worms Battlegrounds ovat hyviä lahjaideoita. 
8. AINEETTOMAT LAHJAT
Kumppani arvostaa varmasti myös aineettomia lahjoja. Järjestä esimerkiksi lapset hoitoon yhdeksi päiväksi ja tehkää miehellesi mieluisia asioita. Lähde hänen kanssaan treeneihin, hänen valitsemaansa elokuvaan tai olkaa vaikka kotona pelaamassa pleikkarilla. Anna hänelle täysi huomiosi.
Huomenna tulossa tämän joulukalenterin viimeinen DIY-lahjavinkki, ja sen jälkeen on lahjahommat paketissa. 

❆   ❆   ❆

Mitä sinä aiot antaa miehellesi joululahjaksi? Ja hei miehet, kolahtiko yksikään näistä lahjaideoista?

LUUKKU 15 || KARPALO-MUDCAKE

Pari päivää sitten jaoin teille reseptin vegaaniseen ja vehnättömään porkkanakakkuun. Nyt mennään astetta syntisemmälle linjalle, kun kuvioihin astuu tumma ja täyteläinen mutakakku, jota kivasti piristävät kuivatut karpalot ja appelsiinin kuoriraaste. Klassikkoleivonnaiset ovat omaan mieleeni, koska niistä on hauskaa lähteä muokkaamaan omiin allergioihin ja ruokavalioihin sopivia versioita. Mutakakussa haasteena oli tottakai munien korvaaminen, mutta kakku onnistu vallan hyvin ilmankin! Tällä ohjeella tehty kakku sopii vegaaneille ja keliaakikoille, ja siis voitteko kuvitella, että meidän perheen miehet veteli koko kakun yhden illan aikana! Ite maistoin yhden palan, mutta mutakakku on mulle kuitenkin sellanen extrasuperherkku, joka kyllä täyttää makeannälän jo yhdellä palalla. Onneksi noiden miekkosten makeamahat on vetävämmät. ❤ Nappaa alta ohje talteen viikonlopun herkkuhetkeä varten.

VEGAANINEN MUTAKAKKU

Karpaloilla ja appelsiininkuorella.

4,5dl gluteenitonta jauhoseosta

1dl tummaa kaakaojauhetta

2dl sokeria

2tl leivinjauhetta

2tl piparkakkumaustetta

1 appelsiinin raastettu kuori

1,5 dl kuivattuja karpaloita

1dl rypsiöljyä

2,5dl mantelijuomaa

150g tummaa suklaata

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka vegaanisella margariinilla.

Sulata suklaa, ja anna sen jäähtyä hetken aikaa. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, kaakaojauhe, sokeri, leivinjauhe, mausteet, appelsiinin kuoriraaste sekä karpalot. Toisessa kulhossa sekoita keskenään öljy mantelijuoma ja sulatettu suklaa. Yhdistä suklaa-öljyseos nopeasti kuiviin aineisiin, ja kaada taikina kakkuvuokaan.

Paista mutakakkua noin 20-30 minuttia. Anna jäähtyä kokonaan, ja koristele esimerkiksi tomusokerilla tai sulatetulla suklaalla. Parasta yön yli jääkaapissa muhineena, mutta ei kestänyt meillä niin kauaa! 😉

LUUKKU 14 || MITÄ ÄITIYS ON OPETTANUT?

Yhteistyössä Mammalandia
Minä olen äitinä vielä varsin noviisi. Tätä hienoa taivalta on takana viisi vuotta, joista viiden kuukauden verran olen ollut äitinä kolmelle lapselle, ja normaaliin elämään kuuluen matkassa on ollut tietysti sekä ylä- että alamäkiä. Minua häiritsee vanhemmuudesta puhuttaessa se äitiyden ylikorostaminen ja kaikki se ”äiti on vauvan tärkein henkilö” ja muu isät syrjään jättävä ajattelu. Sen vuoksi en voinut kirjoittaa tätä postausta keksittyen pelkästään äitiyteen ja äitien ja lasten välisiin suhteisiin, mieheni nimittäin kuuluu olennaisena osana kaikkeen tähän.

1. Äitiys on opettanut puolustamaan minuuttani.

Äitiys on sanana varsin ihana. Siitä tulee mieleen vahva nainen, joka hallitsee kaaoksen kuin kaaoksen, lohdullinen ja pehmeä katse ja lämmin syli. Äitiys voi olla myös loukku, johon nainen saattaa jumiutua tai unohtua. Itselleni äitiys on aina ollut elämäntehtävä, tärkeämpää kuin mikään muu. Vasta nyt viimeisten muutaman kuukauden aikana olen alkanut oikeastaan elämään äitiysminäni rinnalla myös itsenäni, ja täytyy myöntää, että oman itsekriittisyyteni lisäksi parisuhde on parantunut merkittävästi. Itseni löytäminen uudelleen vaati kriisin sekä itseni kanssa että avioliitossamme, mutta olen ihan perhanan onnellinen, että me käytiin läpi tuo vaikea ajanjakso. Minuuteen kuuluu paljon muutakin kuin äitinä oleminen. Olen yksilö muiden joukossa, jolla on äitiyden ja omien tarpeideni lisäksi velvollisuus huolehtia, ettei mieheni joudu elämään erillisenä objektina ”minun ja lasten rinnalla”. Koko perhe pohjautuu kahden ihmisen väliseen parisuhteeseen ja mahdolliseen avioliittoon. Parisuhteessa on tärkeää olla ensisijaisesti ehjän minäkuvan omaava (tai sitä kehittävä) yksilö, jotta voisi siirtää aiemmin vanhempiensa kanssa jaetun kiintymyyssuhteen kumppaniinsa. Parisuhde on (useimmiten) ollut olemassa jo ennen lapsia, joten on kohtuutonta kumppania kohtaan siirtää hänet sivuun vain sen vuoksi, että sinulla on nyt myös uusi tehtävänimike, eli äitiys. Ja tässä viittaan nyt läheisyyden ja parisuhteessa kommunikoinnin lisäksi myös parin väliseen intiimiin kanssakäymiseen. Unohtakaa tekosyyt ja selvittäkää, jos sinun on äitinä (tai miksei isänäkin) vaikeaa tehdä enää aloitteita, tai jos suhtautumisesi seksiin on jotenkin muuttunut vanhemmaksi tulemisen jälkeen. Seksuaalisuus kuuluu jokaisen omaan minäkuvaan, joka tottakai muokkautuu elämäntapahtumien myötä. Ei kuitenkaan ole terveellistä kadottaa sitä puolta itsestään ihan kokonaan. 

2. Äitiys on opettanut käsittelemään pohjatonta rakkautta ja muita suuria tunteita.

Se rakkaus, mitä lapsiaan ja lastensä isää kohtaan kokee, on jotain ihan järjetöntä. Se on pelottavaa, ylitsevuotavaa ja ihan sairaan outoa. Se tunne, kun tekisit toisen ihmisen puolesta ihan mitä vaan, antaisit vaikka oman henkesi, luo myös ristiriitaisia ajatuksia. Kun yksi lapsista on uittamassa pehmolelua vessanpöntössä sillä välin kun toinen pirtää permanenttitussilla joulupukkia eteisen kaapinoveen, et oikeasti tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai huutaa. Usein itse tällaisissa tilanteissa etsin kameran ja taltioin nämä hauskat tilanteet muistiin itselleni. Joskus huonosti nukutun viikon jälkeen unohtuu näihin tilanteisiin usein liittyvä koomisuus, ja sen sijaan omat desibelit nousevat liikaa. Jälkikäteen kaduttaa, koska eihän lapset lähtökohtaisesti tarkoita mitään pahaa. Rakkauden näyttäminen lapsille onkin rajojen asettamisen ja avoimen sylin tarjoamisen lisäksi myös anteeksi pyytämistä ja omienkin virheidensä myöntämistä. Äidinrakkaus on mielestäni hieman väärä sana kuvailemaan tätä tunnetta, koska isät tuntevat lapsiaan kohtaan yhtä vahvasti. Isien rakkaus vaan saatta olla hieman eri muodossa, koska heitä eivät ohjaile esimerkiksi imetyksen onnistumiseen vaadittavat hormonit. Isien tapa osoittaa rakkautta lapsilleen on usein myös sellaista käytännöllisempää ja toiminnallisempaa, ja enemmän sitä läsnäoloa. Aivan ihanaa vanhempainrakkautta siis, oli sitten isi tai äiti. Rakkauden lisäksi myös pelko rakkaan ihmisen puolesta on saanut ihan uuden merkityksen. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä voin myös sanoa, että pelon ja rakkauden yhdistäminen todellakin lisää ahdistuneisuutta, mutta onneksi äitiyden luoma itsevarmuus palauttaa ajatusmyrskyn nopeasti takaisin maan päälle.

3. Äitiys on opettanut ajanhallintaa.

Voi hyvänen aika, että tätä on saanut opetella! Ennen lapsia olin ajan suhteen tosi tarkka. Koulusta ja töistä myöhästyminen oli maailmanloppu, ja usein olinkin mieluummin liian aikaisin paikalla. Yhden lapsen kanssa lähteminen on jo sen verran hitaampaa, että lähtöön saa varata aikaa sellaisen vartin lisää. Kolmen lapsen kanssa, joista yksi on imeväisikäinen, lähtöön saa varata helposti tunnin ylimääräistä aikaa. Tämä on ollut mulle varsin haastavaa, ja myöhästelyjä sattuu silloin tällöin. Hauskaa kuitenkin on se, että nykyään myöhästyminen ei automaattisesti saa minua paniikkitilaan. Myös blogijuttujen aikatauluttaminen on ollut, ja on edelleen, varsinaista tasapainoilua, mutta kehityn siinäkin koko ajan. Mitään tiettyä rutiinia tai rytmiä en pysty tai halua vielä luoda blogille, koska Evellä on ihan omat aikataulunsa. Hyvin olen kuitenkin saanut sisältöä aikaiseksi (useimmiten aamuyöt ovat hyötykäytössä), ja olen aika varma siitä, että Even kasvaessa sisällöstä tulee yhä laadukkaampaa. Nyt on välillä sellaisia päiviä, ettei ajatus vaan yksinkertaisesti pysy kasassa koko koneellaoloaikaa. Myös valokuvaamisen ajoittaminen pimeän Suomen aikatauluun sopivaksi on melkoinen operaatio, mutta hei, kyllä se kevät sieltä joskus tulee. Tai sitä ennen ainakin mun kuvausvalot, jotka A mulle tilasi joululahjaksi kyllästyttyään mun valokyttäykseen, heh. 

4. Äitiys on opettanut sukupuoliroolien tulkintaa ja muodostumista.

Tämä on täysin minun oma kokemukseni asiasta, mutta mua ihmetytti ennen lapsia ihan älyttömästi, miksi ihmiset riitelevät kotitöistä. Sen kun jakais ne puoliks vaan, niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Nyt ymmärrän näitä ihmisiä paljon paremmin, mutta itse en kyllä voi samaistua niiden kotiäitien kantaan, joiden mielestä miehen pitäisi automaattisesti työpäivän jälkeen jakaa kotityötkin puoliksi. Uskokaa pois, tiedän ettei lasten kanssa kotona oleminen ole mitään leppoisinta puuhaa, mutta mulle ainakin on tosi iso juttu se, että se ylipäätään on mahdollista. Olenkin sukupuolirooleihin liittyen melko konservatiivinen. Tai oikeastaan sillä ei ole sukupuolen kanssa edes mitään merkitystä. Oli siellä kotona sitten mies tai nainen, niin mun mielestä kotona oleva saa olla päävastuussa kodinhoidosta, ellei tietysti tämä työssäkäyvä osapuoli ehdottomasti halua ottaa kontolleen sitäkin. Meillä isäntä tekee töissä täyttä työpäivää, ja ylitöitäkin riittää. Miksi haluaisin ensinnäkään viedä häneltä mahdollisuuden rentoutumiseen työpäivän jälkeen? Mulle kotona oleminen lasten kanssa kuitenkin on enemmän ilo kuin stressinaihe, ja haluan kodin olevan myös miehelleni se paikka, jossa saa vaan olla ja ladata akkuja mahdollisimman paljon. Täällähän minä joka tapauksessa palloilen päivästä toiseen, joten miksei ne tiskit ja pyykit menisi siinä samassa. Toiseksi mulle on tosi tärkeää, että myös A saa viettää kotona ollessaan kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Leikkiä tai pelata poikien kanssa ja sylitellä ja naurattaa Eveliinaa. Meillä myöskään A ei pidä kotitöiden roolijakoa sukupuoliriippuvaisena, ja hoitaa osansa kotitöistä jopa kerskailun arvoisesti.

5. Äitiys on opettanut minua arvostamaan ihan jokaista päivää.

Nyt mennään sille romantisoidun vanhemmuuden linjalle, mutta totta se on kaikesta kliseisyydestään huolimatta. Lapset kasvaa NIIN äkkiä ja aika kuluu NIIN nopeasti, kun näitä tepsuttelijoita tässä pörrää ympärillä. Jokainen päivä on ainutlaatuinen. Juuri tämä päivä voi olla lapsesi kannalta sellainen, jonka hän tulee muistamaan vielä vuosikymmenien päästä. Tänään hän saattaa nähdä elämänsä ensimmäistä kertaa joulupukin tai hän saattaa oppia jonkin uuden taidon. Lapset ovat tehneet mun elämästä paljon merkityksekkäämpää kuin koskaan ennen. Tottakai avioliitto jo itsessän toi elämään ihan uudenlaisen merkityksen, mutta lasten myötä se merkitys syvenee entisestään.
❤    ❤    ❤
Vanhemmuus opettaa tosi paljon asioita elämästä, ja omasta itsestäänkin saattaa paljastua ominaisuuksia, joista ei koskaan tiennytkään. Haluaisin tähän loppuun vielä muistuttaa teitä kaikkia vanhempia, olit sitten isi tai äiti, biologinen tai adoptiovanhempi: muista, että kaikkine haasteineen ja onnenhetkineen vanhemmuus koostuu pienistä jutuista pitkin päivää. Muista, että lapset ovat pieniä vain hetken, joten nauti vauvavuodesta, ota ilo irti leikki-ikäisten kanssa, rohkaise koululaistasi olemaan juuri oma itsensä ja haasta ja opeta teinejäsi kasvamaan itsevarmoiksi ja elämää arvostaviksi nuoriksi aikuisiksi.

MAMMALANDIAN JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU || PORKKANAKAKKUA JOULUPÖYTÄÄN

Ihanaa keskiviikkoa! Ylläri pylläri, tänään avaankin Mammalandian joulukalenterin 13. luukun. Meillä oli eilen taas leipomispäivä, ja suunnittelin loppuun vegaaniset reseptit porkkanakakulle ja mutakakulle. Olen täällä jo ihan joulumuorina hääräämässä lahjoja paketteihin, joten tottakai oli kakkuihinkin saatava jonkilaista jouluvibaa. Milloinkahan alkaa joulumausteet kyllästyttää, hah. Porkkanakakkuun en kyllä kyllästy koskaan, se on yksi mun suosikkileivonnaisista. Tässäpä teille ohje, joka sopii myös vegaaneille ja keliaakikoille.

VEGAANINEN PORKKANAKAKKU

Jouluisilla mausteilla ja piparimuruilla

5 dl raastettua porkkanaa
3,5 dl fariinisokeria
2 dl öljyä
1,5 dl mantelijuomaa
5,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1,5 tl kanelia
1,5 tl neilikkaa

Kuorrutus:
50g tummansinistä keijua (tai muu vegaaninen margariini)
400g Violife Creamy Original (maustamaton tuorejuustovalmiste)
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 Semperin gluteenitonta piparkakkua
(nämä ovat myös vegaanisia)
Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Aseta irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoka kauttaaltaan. Pese ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi.
Sekoita kulhossa fariinisokeri, öljy ja mantelijuoma. Toisessa kulhossa sekoita keskenään kuivat aineet sekä mausteet. Yhdistä kuivat aineet taikinaan ja lisää porkkanaraaste. Sekoita nopeasti yhteen ja kaada kakkuvuokaan. Paista noin 45 minuuttia (tai kunnes kakkuun tökättyyn veitseen ei enää tartu taikinaa).
Anna kakun jäähtyä huolellisesti ennen kuorrutteen lisäämistä. Sekoita keskenään sähkövatkaimella margariini, tuorejuustovalmiste, tomusokeri sekä vaniljasokeri. Lusikoi kakun päälle. Murustele päälle vielä pari piparkakkua tai perinteikkäämmän version toivossa mantelirouhetta.

❆    ❆    ❆

Jos missasitte eilisen luukun, löydätte Askeleita perheenä -blogista. Siellä lapset vastailivat jouluisiin kysymyksiin. Huomenna Mammalandian joulukalenterin 14. luukun avaa Himasaimi -blogin Mirkka.

Muistattehan seurailla Mammalandian bloggaajia myös Facebookissa ja Instagramissa.

LUUKKU 12 || JOULU TULEE, VAIKKA KUINKA STRESSAISIT

Olen viime vuosina kuullut kyllästymiseen saakka, kun naiset valittavat joulunaikaan stressistä ja kiireestä. Otetaan paineita ruoasta, vauhkotaan siivouksesta ja kippo kiepsahtaa nurin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaat glögin tai sitäkin tärkeämmän jauhetun neilikan unohtuneen kassahihnan päähän. Täytyy ostaa täydellinen lahja puolisolle, varma lahja kipakalle tädille ja kasapäin pieniä paketteja lapsille toivoen, että edes yksi pääsee heidän suosioonsa. Hiki valuu jo ennen kauppaanlähtöä, kun tajuat, ettei pelkkä piparinleivonta ja perunalaatikko tee joulusta täydellistä, vaan on oikeasti puunattava koti puhtaaksi viemäreitä ja vaatekaappeja myöten. Luovuttaminen käy mielessä ainakin kerran vuorokaudessa, ja ajattelet vakavasti ulkoistavasi tehtävät ammattilaisille, kunnes muistat budjetin jo huvenneen lapsille ostamaasi lahja-arsenaaliin.
Ehkä hieman kärjistettynä tuo alku oli poimintoja rakkaiden ystävättärieni suusta pulpahtaneista joulumietteistä. Kun suu ammollaan kuuntelin rouvien kriiseilyä villakoiria vilisevässä olohuoneessamme ja vauvankakalta haisevassa paidassani itsenäisyyspäivänä, en voinut muuta kuin ihmetellä kyseisten supernaisten piinailua näinkin helposti ennakoitavan, joka vuosi tismalleen samaan aikaan edessä olevan juhlan tiimoilta. Älkää nyt hyvät ihmiset stressatko asiasta, joka on väistämättä edessä, oli teillä sitten siistiä tai ei. Rakkaat äitikollegat, täydellisyyttä ei ole saavutettavissa tässä todellisuudessa. Tehkää asioita oman jaksamisen ja henkisten voimavarojenne mukaan. On ihan turhaa lähteä edes lukemaan kirjoituksia joidenkin toisten ah, niin täydellisestä joulusta, jossa koko perhe on herännyt samalla kellonlyömällä kukonlaulun aikaan, saunonut, käynyt hautausmalla, levähtänyt hieman, nauttinut täydellisen, itse alusta loppuun valmistetun jouluaterian kello viisi ehtiäkseen vastaanottamaan joulupukin tasan klo.18:30. Väsymättä, lasten kiukuttelematta ja valmiiksi täydessä tällingissä aamulla heränneen perheenäidin kertaakaan miehelleen tai lapsilleen murahtamatta. Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä joulusta. Itselleni riittää, että saan olla perheeni kanssa. Jouluna toivon näkeväni lasteni onnelliset ilmeet, ja juuri se omena-kanelin tuoksuinen, rentoutunut tunnelma luo itselleni sen paljon puhutun joulufiiliksen.

Itse otan joulunajan suhteellisen lunkisti. Siivoilen minkä kolmen lapsen ja kahden blogin hoitamiselta ehdin, pipareiden ja joulutorttujen leipomisessa taas lapset ovat suurena apuna. Lahjoja on alettu miettimään jo hyvissä ajoin, ja osa niistä hankitaan niinkin modernisti kuin netistä tilaamalla. Itse panostan lahjoissa yhä enemmän laatuun ja ekologisuuteen, joka rajaa tosi kivasti vaihtoehtoja kaupan ja tuotteiden valintaan. Osa lahjoista valmistuu kotikeittiössä. Joulua menemme viettämään appivanhempien luokse, joten lasten onnellisuuskin on taattu. Lasten mielestähän ei ole mitään niin kivaa kuin mummupappala. Aloin kuitenkin omasta stressittömyydestäni huolimatta pohtimaan, kuinka te stressaajasielut voisitte hieman helpottaa käämienne kestoa. Tässäpä siis viisi vinkkiä helpompaan jouluun!
1. Hidasta tahtia. Vaikka tuntuisi, ettei työn, lasten ja kodinhoidon lomassa jää hetkeäkään hukattavaksi, niin jo muutaman minuutin mittainen tauko tekee ihmeitä. Ihan kuule rempseästi kellahdat sohvalle ja pistät silmät kiinni. Mielikuvaharjoittelu on aina plussaa, eli ei kun vaan muistelemaan edellistä etelänreissua tai varovaisesti jo suunnittelemaan päässäsi tulevaa! Kyllä muuten lähtee stressitasot laskuun, kun kuvittelet itsesi sinne aurinkotuoliin hetkeksi loikoilemaan.
2.  Tee hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä lisäämällä tehokkaasti aivojen hapensaantia. Samalla pääset pois sellaisesta touhotustilasta, kun keskityt muutaman minuutin ajan pelkästään hengittämään oikein. Hengitä sisään laskien päässäsi samalla kymmeneen ja pidätä hengitystäsi laskien kahdeksaan. Hengitä lopuksi ulos ja laske samalla neljään. Toista tämä kunnes tunnet olosi rauhalliseksi, ja muista koko harjoituksen ajan hengittää vain nenän kautta. Tätä hengitysharjoitusta voit tehdä vaikka siellä superpitkässä kassajonossa, jossa tuhat muutakin kiireistä ja stressaantunutta mammaa on hoitamassa jouluostoksiaan.
3. Älä tee siivoamisesta mörköä. Joulusiivousta ei kannata tehdä yhdeltä istumalta, ja unohda nyt hyvänen aika ne vaatekaapit! Ota rutiiniksi hoitaa päivittäiset siivoukset kymmenen minuutin erissä yhden suuren rutistuksen sijaan. Laita puhelimen ajastin päälle, ja siivoa vain se kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin hoidat automaattisesti ensimmäisenä kaikkein akuutimmat sotkut pois manaamatta muuta perhettäsi maanrakoon siinä samalla. Kun toistat tämän siivousrutiinin pari, kolme kertaa päivässä omien menojesi mukaan, voit lopulta kysyä itseltäsi, että mihin edes tarvitset virallista joulusiivousta. Ota myös tavaksi aina kotona liikkuessasi viedä pois huoneesta sinne kuulumattomia tavaroita, ja opeta tämä myös lapsille!

4. Muista ottaa hetki parisuhdeaikaa joka päivä. Kun suhde kumppaniisi on kunnossa, ei arjen pienet vastoinkäymiset tunnu niin pahalta. Läheisyys myös lievittää stressiä! Jos olet sinkku, hemmottele itseäsi.
5. Mieti, mitkä kolme asiaa joulussa ovat sinulle tärkeimpiä ja keskity niihin. Olkoon se sitten siisti ja koristeltu koti, tunnelma tai ruoka, niin keskity vain sinulle kaikkein olennaisimpiin asioihin. Jos kumppanillasi tai muilla perheenjäsenilläsi on eri prioriteetit, anna heidän hoitaa ne osa-alueet itse. Minä panostan eniten rentoutuneeseen oloon, kumppanin huomioimiseen ja siihen, että ajattelen joulun myös lasten kautta. Meidän aikuisten kiireinen arki on lapsiemme ainoa lapsuus, joten eletäänhän sen mukaisesti.
Jos nyt jotain hyvää täytyy stressaamisesta sanoa, niin englanniksi sanottuna ”stressed” on väärinpäin lausuttuna ”dessert” eli jälkiruoka. Siirrytään suoraan siihen, eletään elämää välillä nurinpäin ja oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Hauskaa joulunodotusta kaikille!