LUUKKU 20 || JOULUSUUNNITELMIA

Tänä vuonna on syntynyt tosi paljon lapsia meidän lähipiirissä, joten monella läheiselläkin on edessä ensimmäinen joulu joko ensimmäisen lapsen tai uuden pikkusisaruksen kanssa. Vaikka vauvat ei sinänsä joulusta mitään ymmärräkään, niin mulle on silti tärkeää ottaa vauva vahvasti juhlaan mukaan. Valokuvien ja mieleen painuvien muistojen kautta on sitten myöhemmin ihanaa kertoa lapselle hänen ensimmäisestä joulustaan. Pojat katselee mielellään kuvia varsinkin siltä ajalta, kun Antti oli vauva. Hän oli ensimmäisenä joulunaan kahden kuukauden ikäinen pieni pallero, eikä hän, tai varsinkaan Eetu, meinaa edes käsittää sitä. Nyt pikkusiskon ensimmäistä joulua pojat odottavat todella innoissaan, ja haluavat ottaa Even mukaan kaikkeen pipareiden leivonnasta lähtien. Se on tosi suloista, ja tottakai Eve pääee mukaan.

Me aiotaan tänäkin vuonna mennä aatoksi Aleksin vanhemmille, mutta huomenna käydään kylässä mun äidin luona. Lapset saa leipoa mummille isot kasat pipareita . Me ei olla oltu yhtään joulua kotona oman perheen kanssa. Tänäkin vuonna jätetään Jokke aatoksi kotiin, koska appivanhemmilla on jouluna jo kaksi karvaturria. Toinen A:n siskon ja hänen miehensä koira ja toinen appivanhempien oma.  Kolmas voisi olla kahden leikki-ikäisen ja kahden vauvan lisäksi hieman liikaa. Tästä on onneksi anoppilaan lyhyt matka, joten Jokkea tottakai käydään päivän mittaa ulkoiluttamassa, eikä se hätäile yksin ollessaan. 

Me luultavasti käydään ennen lähtöä kotona joulusaunassa, ja mennään sitten sen jälkeen jouluruualle appivanhempien luokse. Illalla on ihan perustouhuja, eli kahvittelua, lahjojen jakamista, lasten leikkejä ja yhdessä olemista, osa porukasta varmaan katoaa taas yläkertaan pöytälätkää pelaamaan. Toivoisin, että ehtisin panostaa erityisesti lasten juttuihin ja osallistua leikkeihin mukaan, ja tottakai käpertyä aina tilanteen salliessa A:n kainaloon. Me ei lähdetä hautausmaalle, koska mun mielestä se on synkkä perinne ja  vietän aaton mieluummin elävien seurassa. Tietysti sillä muistellaan ja kunnioitetaan edesmenneitä rakkaita, mutta minulla ei ole täällä haudattuna sukulaisia, eikä lapsillakaan sellaisia, joita he muistaisivat. Vaikka olisikin, niin todennäköisesti jättäisin hautausmaakäynnit silti joko aattoa edeltävälle päivälle tai joulupäivälle. Muiden käydessä hautausmaalla me varmaan käydään lasten kanssa ulkona. Toivottavasti on lunta maassa, niin saadaan lumilyhtyjä ja Ukko tehtyä! 
Evellä on ollut nyt hieman eroahdistuksen piireitä, ja koko ajan pitäisi olla äidin sylissä. Hieman jännittää, että tuleeko joulusta yhtä huutokonserttoa. Tottakai sitten vaan täytyy sylitellä, jos ei iskän syli tai lattialeikit innosta, mutta pieni toive olisi, että pystyisin keskittymään myös poikiin. Onneksi Even tunteenpurkaukset osuvat useimmiten iltaan, yhdeksän ja yhdentoista välille, ja varmaan siinä vaiheessa me ollaan jo takaisin kotona. Tai kuka tietää, mitä se ilta tuo tullessaan. Kaikki menee varmasti tosi hienosti, täytyy vaan muistaa olla ahdistumatta mahdollisesti hyörinästä ja hulinasta huolimatta.

Ennen joulua meillä on kuitenkin vielä hieman tehtävää. Osa lahjoista/lahjatarvikkeista on nyt odottamassa postissa ja matkahuollon toimipisteessä, osa on vielä matkalla. Lasten lahjat on vielä paketoimatta, koska he hääräilevät niin tiiviisti minun perässäni, ettei mahdollisuutta ole vielä tullut, heh. No, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa! Sitten pitäisi vielä, varmaankin huomisen mummilareissun ja pakettien haun yhteydessä tehdä ruokaostoksia viikonlopulle. Jotain kevyttä, koska varmasti tulee herkuteltua anoppilassa yllin kyllin. Toisaalta olen iloinen vilja-allergiastani ja nyt myös tästä kasvisruokavaliosta, koska se rajaa oikeastaan aika hyvin pois epäterveellisiä juttuja, haha! Kuten jo TÄSSÄ postauksessa annoin ymmärtää, niin minä en jaksa stressata joulusta. Loppupeleissä siitäkin saa eniten irti, kun antaa sen tulla mieli avoinna ja rentoutuneissa fiiliksissä!
Mainokset

LUUKKU 14 || MITÄ ÄITIYS ON OPETTANUT?

Yhteistyössä Mammalandia
Minä olen äitinä vielä varsin noviisi. Tätä hienoa taivalta on takana viisi vuotta, joista viiden kuukauden verran olen ollut äitinä kolmelle lapselle, ja normaaliin elämään kuuluen matkassa on ollut tietysti sekä ylä- että alamäkiä. Minua häiritsee vanhemmuudesta puhuttaessa se äitiyden ylikorostaminen ja kaikki se ”äiti on vauvan tärkein henkilö” ja muu isät syrjään jättävä ajattelu. Sen vuoksi en voinut kirjoittaa tätä postausta keksittyen pelkästään äitiyteen ja äitien ja lasten välisiin suhteisiin, mieheni nimittäin kuuluu olennaisena osana kaikkeen tähän.

1. Äitiys on opettanut puolustamaan minuuttani.

Äitiys on sanana varsin ihana. Siitä tulee mieleen vahva nainen, joka hallitsee kaaoksen kuin kaaoksen, lohdullinen ja pehmeä katse ja lämmin syli. Äitiys voi olla myös loukku, johon nainen saattaa jumiutua tai unohtua. Itselleni äitiys on aina ollut elämäntehtävä, tärkeämpää kuin mikään muu. Vasta nyt viimeisten muutaman kuukauden aikana olen alkanut oikeastaan elämään äitiysminäni rinnalla myös itsenäni, ja täytyy myöntää, että oman itsekriittisyyteni lisäksi parisuhde on parantunut merkittävästi. Itseni löytäminen uudelleen vaati kriisin sekä itseni kanssa että avioliitossamme, mutta olen ihan perhanan onnellinen, että me käytiin läpi tuo vaikea ajanjakso. Minuuteen kuuluu paljon muutakin kuin äitinä oleminen. Olen yksilö muiden joukossa, jolla on äitiyden ja omien tarpeideni lisäksi velvollisuus huolehtia, ettei mieheni joudu elämään erillisenä objektina ”minun ja lasten rinnalla”. Koko perhe pohjautuu kahden ihmisen väliseen parisuhteeseen ja mahdolliseen avioliittoon. Parisuhteessa on tärkeää olla ensisijaisesti ehjän minäkuvan omaava (tai sitä kehittävä) yksilö, jotta voisi siirtää aiemmin vanhempiensa kanssa jaetun kiintymyyssuhteen kumppaniinsa. Parisuhde on (useimmiten) ollut olemassa jo ennen lapsia, joten on kohtuutonta kumppania kohtaan siirtää hänet sivuun vain sen vuoksi, että sinulla on nyt myös uusi tehtävänimike, eli äitiys. Ja tässä viittaan nyt läheisyyden ja parisuhteessa kommunikoinnin lisäksi myös parin väliseen intiimiin kanssakäymiseen. Unohtakaa tekosyyt ja selvittäkää, jos sinun on äitinä (tai miksei isänäkin) vaikeaa tehdä enää aloitteita, tai jos suhtautumisesi seksiin on jotenkin muuttunut vanhemmaksi tulemisen jälkeen. Seksuaalisuus kuuluu jokaisen omaan minäkuvaan, joka tottakai muokkautuu elämäntapahtumien myötä. Ei kuitenkaan ole terveellistä kadottaa sitä puolta itsestään ihan kokonaan. 

2. Äitiys on opettanut käsittelemään pohjatonta rakkautta ja muita suuria tunteita.

Se rakkaus, mitä lapsiaan ja lastensä isää kohtaan kokee, on jotain ihan järjetöntä. Se on pelottavaa, ylitsevuotavaa ja ihan sairaan outoa. Se tunne, kun tekisit toisen ihmisen puolesta ihan mitä vaan, antaisit vaikka oman henkesi, luo myös ristiriitaisia ajatuksia. Kun yksi lapsista on uittamassa pehmolelua vessanpöntössä sillä välin kun toinen pirtää permanenttitussilla joulupukkia eteisen kaapinoveen, et oikeasti tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai huutaa. Usein itse tällaisissa tilanteissa etsin kameran ja taltioin nämä hauskat tilanteet muistiin itselleni. Joskus huonosti nukutun viikon jälkeen unohtuu näihin tilanteisiin usein liittyvä koomisuus, ja sen sijaan omat desibelit nousevat liikaa. Jälkikäteen kaduttaa, koska eihän lapset lähtökohtaisesti tarkoita mitään pahaa. Rakkauden näyttäminen lapsille onkin rajojen asettamisen ja avoimen sylin tarjoamisen lisäksi myös anteeksi pyytämistä ja omienkin virheidensä myöntämistä. Äidinrakkaus on mielestäni hieman väärä sana kuvailemaan tätä tunnetta, koska isät tuntevat lapsiaan kohtaan yhtä vahvasti. Isien rakkaus vaan saatta olla hieman eri muodossa, koska heitä eivät ohjaile esimerkiksi imetyksen onnistumiseen vaadittavat hormonit. Isien tapa osoittaa rakkautta lapsilleen on usein myös sellaista käytännöllisempää ja toiminnallisempaa, ja enemmän sitä läsnäoloa. Aivan ihanaa vanhempainrakkautta siis, oli sitten isi tai äiti. Rakkauden lisäksi myös pelko rakkaan ihmisen puolesta on saanut ihan uuden merkityksen. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä voin myös sanoa, että pelon ja rakkauden yhdistäminen todellakin lisää ahdistuneisuutta, mutta onneksi äitiyden luoma itsevarmuus palauttaa ajatusmyrskyn nopeasti takaisin maan päälle.

3. Äitiys on opettanut ajanhallintaa.

Voi hyvänen aika, että tätä on saanut opetella! Ennen lapsia olin ajan suhteen tosi tarkka. Koulusta ja töistä myöhästyminen oli maailmanloppu, ja usein olinkin mieluummin liian aikaisin paikalla. Yhden lapsen kanssa lähteminen on jo sen verran hitaampaa, että lähtöön saa varata aikaa sellaisen vartin lisää. Kolmen lapsen kanssa, joista yksi on imeväisikäinen, lähtöön saa varata helposti tunnin ylimääräistä aikaa. Tämä on ollut mulle varsin haastavaa, ja myöhästelyjä sattuu silloin tällöin. Hauskaa kuitenkin on se, että nykyään myöhästyminen ei automaattisesti saa minua paniikkitilaan. Myös blogijuttujen aikatauluttaminen on ollut, ja on edelleen, varsinaista tasapainoilua, mutta kehityn siinäkin koko ajan. Mitään tiettyä rutiinia tai rytmiä en pysty tai halua vielä luoda blogille, koska Evellä on ihan omat aikataulunsa. Hyvin olen kuitenkin saanut sisältöä aikaiseksi (useimmiten aamuyöt ovat hyötykäytössä), ja olen aika varma siitä, että Even kasvaessa sisällöstä tulee yhä laadukkaampaa. Nyt on välillä sellaisia päiviä, ettei ajatus vaan yksinkertaisesti pysy kasassa koko koneellaoloaikaa. Myös valokuvaamisen ajoittaminen pimeän Suomen aikatauluun sopivaksi on melkoinen operaatio, mutta hei, kyllä se kevät sieltä joskus tulee. Tai sitä ennen ainakin mun kuvausvalot, jotka A mulle tilasi joululahjaksi kyllästyttyään mun valokyttäykseen, heh. 

4. Äitiys on opettanut sukupuoliroolien tulkintaa ja muodostumista.

Tämä on täysin minun oma kokemukseni asiasta, mutta mua ihmetytti ennen lapsia ihan älyttömästi, miksi ihmiset riitelevät kotitöistä. Sen kun jakais ne puoliks vaan, niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Nyt ymmärrän näitä ihmisiä paljon paremmin, mutta itse en kyllä voi samaistua niiden kotiäitien kantaan, joiden mielestä miehen pitäisi automaattisesti työpäivän jälkeen jakaa kotityötkin puoliksi. Uskokaa pois, tiedän ettei lasten kanssa kotona oleminen ole mitään leppoisinta puuhaa, mutta mulle ainakin on tosi iso juttu se, että se ylipäätään on mahdollista. Olenkin sukupuolirooleihin liittyen melko konservatiivinen. Tai oikeastaan sillä ei ole sukupuolen kanssa edes mitään merkitystä. Oli siellä kotona sitten mies tai nainen, niin mun mielestä kotona oleva saa olla päävastuussa kodinhoidosta, ellei tietysti tämä työssäkäyvä osapuoli ehdottomasti halua ottaa kontolleen sitäkin. Meillä isäntä tekee töissä täyttä työpäivää, ja ylitöitäkin riittää. Miksi haluaisin ensinnäkään viedä häneltä mahdollisuuden rentoutumiseen työpäivän jälkeen? Mulle kotona oleminen lasten kanssa kuitenkin on enemmän ilo kuin stressinaihe, ja haluan kodin olevan myös miehelleni se paikka, jossa saa vaan olla ja ladata akkuja mahdollisimman paljon. Täällähän minä joka tapauksessa palloilen päivästä toiseen, joten miksei ne tiskit ja pyykit menisi siinä samassa. Toiseksi mulle on tosi tärkeää, että myös A saa viettää kotona ollessaan kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Leikkiä tai pelata poikien kanssa ja sylitellä ja naurattaa Eveliinaa. Meillä myöskään A ei pidä kotitöiden roolijakoa sukupuoliriippuvaisena, ja hoitaa osansa kotitöistä jopa kerskailun arvoisesti.

5. Äitiys on opettanut minua arvostamaan ihan jokaista päivää.

Nyt mennään sille romantisoidun vanhemmuuden linjalle, mutta totta se on kaikesta kliseisyydestään huolimatta. Lapset kasvaa NIIN äkkiä ja aika kuluu NIIN nopeasti, kun näitä tepsuttelijoita tässä pörrää ympärillä. Jokainen päivä on ainutlaatuinen. Juuri tämä päivä voi olla lapsesi kannalta sellainen, jonka hän tulee muistamaan vielä vuosikymmenien päästä. Tänään hän saattaa nähdä elämänsä ensimmäistä kertaa joulupukin tai hän saattaa oppia jonkin uuden taidon. Lapset ovat tehneet mun elämästä paljon merkityksekkäämpää kuin koskaan ennen. Tottakai avioliitto jo itsessän toi elämään ihan uudenlaisen merkityksen, mutta lasten myötä se merkitys syvenee entisestään.
❤    ❤    ❤
Vanhemmuus opettaa tosi paljon asioita elämästä, ja omasta itsestäänkin saattaa paljastua ominaisuuksia, joista ei koskaan tiennytkään. Haluaisin tähän loppuun vielä muistuttaa teitä kaikkia vanhempia, olit sitten isi tai äiti, biologinen tai adoptiovanhempi: muista, että kaikkine haasteineen ja onnenhetkineen vanhemmuus koostuu pienistä jutuista pitkin päivää. Muista, että lapset ovat pieniä vain hetken, joten nauti vauvavuodesta, ota ilo irti leikki-ikäisten kanssa, rohkaise koululaistasi olemaan juuri oma itsensä ja haasta ja opeta teinejäsi kasvamaan itsevarmoiksi ja elämää arvostaviksi nuoriksi aikuisiksi.

LUUKKU 12 || JOULU TULEE, VAIKKA KUINKA STRESSAISIT

Olen viime vuosina kuullut kyllästymiseen saakka, kun naiset valittavat joulunaikaan stressistä ja kiireestä. Otetaan paineita ruoasta, vauhkotaan siivouksesta ja kippo kiepsahtaa nurin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaat glögin tai sitäkin tärkeämmän jauhetun neilikan unohtuneen kassahihnan päähän. Täytyy ostaa täydellinen lahja puolisolle, varma lahja kipakalle tädille ja kasapäin pieniä paketteja lapsille toivoen, että edes yksi pääsee heidän suosioonsa. Hiki valuu jo ennen kauppaanlähtöä, kun tajuat, ettei pelkkä piparinleivonta ja perunalaatikko tee joulusta täydellistä, vaan on oikeasti puunattava koti puhtaaksi viemäreitä ja vaatekaappeja myöten. Luovuttaminen käy mielessä ainakin kerran vuorokaudessa, ja ajattelet vakavasti ulkoistavasi tehtävät ammattilaisille, kunnes muistat budjetin jo huvenneen lapsille ostamaasi lahja-arsenaaliin.
Ehkä hieman kärjistettynä tuo alku oli poimintoja rakkaiden ystävättärieni suusta pulpahtaneista joulumietteistä. Kun suu ammollaan kuuntelin rouvien kriiseilyä villakoiria vilisevässä olohuoneessamme ja vauvankakalta haisevassa paidassani itsenäisyyspäivänä, en voinut muuta kuin ihmetellä kyseisten supernaisten piinailua näinkin helposti ennakoitavan, joka vuosi tismalleen samaan aikaan edessä olevan juhlan tiimoilta. Älkää nyt hyvät ihmiset stressatko asiasta, joka on väistämättä edessä, oli teillä sitten siistiä tai ei. Rakkaat äitikollegat, täydellisyyttä ei ole saavutettavissa tässä todellisuudessa. Tehkää asioita oman jaksamisen ja henkisten voimavarojenne mukaan. On ihan turhaa lähteä edes lukemaan kirjoituksia joidenkin toisten ah, niin täydellisestä joulusta, jossa koko perhe on herännyt samalla kellonlyömällä kukonlaulun aikaan, saunonut, käynyt hautausmalla, levähtänyt hieman, nauttinut täydellisen, itse alusta loppuun valmistetun jouluaterian kello viisi ehtiäkseen vastaanottamaan joulupukin tasan klo.18:30. Väsymättä, lasten kiukuttelematta ja valmiiksi täydessä tällingissä aamulla heränneen perheenäidin kertaakaan miehelleen tai lapsilleen murahtamatta. Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä joulusta. Itselleni riittää, että saan olla perheeni kanssa. Jouluna toivon näkeväni lasteni onnelliset ilmeet, ja juuri se omena-kanelin tuoksuinen, rentoutunut tunnelma luo itselleni sen paljon puhutun joulufiiliksen.

Itse otan joulunajan suhteellisen lunkisti. Siivoilen minkä kolmen lapsen ja kahden blogin hoitamiselta ehdin, pipareiden ja joulutorttujen leipomisessa taas lapset ovat suurena apuna. Lahjoja on alettu miettimään jo hyvissä ajoin, ja osa niistä hankitaan niinkin modernisti kuin netistä tilaamalla. Itse panostan lahjoissa yhä enemmän laatuun ja ekologisuuteen, joka rajaa tosi kivasti vaihtoehtoja kaupan ja tuotteiden valintaan. Osa lahjoista valmistuu kotikeittiössä. Joulua menemme viettämään appivanhempien luokse, joten lasten onnellisuuskin on taattu. Lasten mielestähän ei ole mitään niin kivaa kuin mummupappala. Aloin kuitenkin omasta stressittömyydestäni huolimatta pohtimaan, kuinka te stressaajasielut voisitte hieman helpottaa käämienne kestoa. Tässäpä siis viisi vinkkiä helpompaan jouluun!
1. Hidasta tahtia. Vaikka tuntuisi, ettei työn, lasten ja kodinhoidon lomassa jää hetkeäkään hukattavaksi, niin jo muutaman minuutin mittainen tauko tekee ihmeitä. Ihan kuule rempseästi kellahdat sohvalle ja pistät silmät kiinni. Mielikuvaharjoittelu on aina plussaa, eli ei kun vaan muistelemaan edellistä etelänreissua tai varovaisesti jo suunnittelemaan päässäsi tulevaa! Kyllä muuten lähtee stressitasot laskuun, kun kuvittelet itsesi sinne aurinkotuoliin hetkeksi loikoilemaan.
2.  Tee hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä lisäämällä tehokkaasti aivojen hapensaantia. Samalla pääset pois sellaisesta touhotustilasta, kun keskityt muutaman minuutin ajan pelkästään hengittämään oikein. Hengitä sisään laskien päässäsi samalla kymmeneen ja pidätä hengitystäsi laskien kahdeksaan. Hengitä lopuksi ulos ja laske samalla neljään. Toista tämä kunnes tunnet olosi rauhalliseksi, ja muista koko harjoituksen ajan hengittää vain nenän kautta. Tätä hengitysharjoitusta voit tehdä vaikka siellä superpitkässä kassajonossa, jossa tuhat muutakin kiireistä ja stressaantunutta mammaa on hoitamassa jouluostoksiaan.
3. Älä tee siivoamisesta mörköä. Joulusiivousta ei kannata tehdä yhdeltä istumalta, ja unohda nyt hyvänen aika ne vaatekaapit! Ota rutiiniksi hoitaa päivittäiset siivoukset kymmenen minuutin erissä yhden suuren rutistuksen sijaan. Laita puhelimen ajastin päälle, ja siivoa vain se kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin hoidat automaattisesti ensimmäisenä kaikkein akuutimmat sotkut pois manaamatta muuta perhettäsi maanrakoon siinä samalla. Kun toistat tämän siivousrutiinin pari, kolme kertaa päivässä omien menojesi mukaan, voit lopulta kysyä itseltäsi, että mihin edes tarvitset virallista joulusiivousta. Ota myös tavaksi aina kotona liikkuessasi viedä pois huoneesta sinne kuulumattomia tavaroita, ja opeta tämä myös lapsille!

4. Muista ottaa hetki parisuhdeaikaa joka päivä. Kun suhde kumppaniisi on kunnossa, ei arjen pienet vastoinkäymiset tunnu niin pahalta. Läheisyys myös lievittää stressiä! Jos olet sinkku, hemmottele itseäsi.
5. Mieti, mitkä kolme asiaa joulussa ovat sinulle tärkeimpiä ja keskity niihin. Olkoon se sitten siisti ja koristeltu koti, tunnelma tai ruoka, niin keskity vain sinulle kaikkein olennaisimpiin asioihin. Jos kumppanillasi tai muilla perheenjäsenilläsi on eri prioriteetit, anna heidän hoitaa ne osa-alueet itse. Minä panostan eniten rentoutuneeseen oloon, kumppanin huomioimiseen ja siihen, että ajattelen joulun myös lasten kautta. Meidän aikuisten kiireinen arki on lapsiemme ainoa lapsuus, joten eletäänhän sen mukaisesti.
Jos nyt jotain hyvää täytyy stressaamisesta sanoa, niin englanniksi sanottuna ”stressed” on väärinpäin lausuttuna ”dessert” eli jälkiruoka. Siirrytään suoraan siihen, eletään elämää välillä nurinpäin ja oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Hauskaa joulunodotusta kaikille!

MAMMALANDIAN JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU || JOULUTARINA

Tämä postaus on osa Mammalandian yhteistä joulukalenteria
Hyvää joulukuun kymmenettä kaikille! Tässä postauksessa ääneen pääsevät lapset! He keksivät ihanan joulutarinan, jossa seikkailee pikkuinen tonttukoira nimeltään Haukku. Lasten keksimä joulutarina on hyvä lahjaidea isovanhemmille tai sen voi kirjoittaa vaikka joulukorttiin. Mammalandian edellisen luukun pääsette lukemaan Kotona ja Kaupungilla -blogista, ja huomenna Mammiksen uusi luukku avautuu MoMo -blogissa.

❄    ❄    ❄


TONTTUKOIRA

Antti: Olipa kerran pieni koira. Sen nimi oli Puppe.

Eetu: Antti ei, sen nimihän on Haukku..

Antti: No olipa kerran pieni koira, ja sen nimi oli Haukku, koska Eetu sanoi niin. Ja se koira asui täällä kotona meidän kanssa, meidän oman perheen kotona. Meidän omaan perheeseen kuuluu isi, äiti, minä, Eetu ja Eve ja Jokke ja Eemeli. Me asutaan täällä Suomessa ja se täytti itsenäisyyssyntymäpäivänä 100 vuotta. Ja täällä asuu Haukku.

Eetu: Ja se oli semmoinen koira, joka oli Batman ja se oli iskän autopallopelissä pleikkarissa. Ja se ajoi sillä nopealla autolla ja teki maalin.

Antti: Eetu, se peli ei käy tähän.

Eetu: No hyvinhän se käy. Haukku oli tonttukoira, sellainen joulupukin tonttu.

Antti: Joo, ja se aina katsoo ollaanko me pojat aina kilttejä vai ei. Ja eilen me ei oltu kokonaan kilttejä, kun me riehuttiin vähän. Mutta äiti sanoi, että me ollaan mamman murusia. Eveliina on aina kiltti pikkuinen vauva, ja niin söpö. Paitsi silloin, kun se itkee tosi paljon illalla, eikä äiti ehdi heti pyyhkimään, kun huudan, ja sitten pyyhin itse, koska olen jo viisivuotias.

Eetu: Minä en pyyhi itse, pyyhin vasta sitten, kun olen isin näköinen. 
Antti: Minä olen jo melkein yhtä iso kuin isi.

Äiti: Mitä sille Haukulle tapahtui?
Eetu: No se lähti Batman-autolla sinne Korvamaahan missä se joulupukki asui. Siellä on NÄIN paljon lunta ja poroja. Ja se Haukku teki siellä paljon lahjoja meille kilteille lapsille.

Antti: Se teki minulle uusi legoja ja Oktonautti -leluja. Eetulle se teki pikkuautoja ja autopalloleikin. Ja Evelle se teki vaippoja, kun se aina kakkaa. Äitille se teki kahvia ja isille uuden pelin pleikkarille.

Eetu: Minähän sanoin, että isille piti tehdä autopallopeli.

Antti: Joo joo Eetu, sä olet aika hassu ja katso sun tukkaa, se on ihan pystyssä! Haha!

Eetu: No ei se haittaa.

Äiti: Mitäs Haukulle sitten tapahtui, kun lahjat oli valmiit?

Antti: No sitten me odotettiin täällä kotona, että se joulu tulee joulukuussa. Sitten tulee joulupukki ja Haukku.

Eetu: Tuleeko joulu meidän kotiin tänne?

Antti: Ei kun joulu vaan on, ei se tule tai mene. Se on sitten, kun me mennään papan ja mummun kotiin syömään joulutikkareita.

Eetu: Ai niin.

Antti: Ja sitten Haukku tulee joulupukin kanssa sinne mummulle ja papalle, ja me saadaan lahoja paljon. Ja sitten Haukku pääsee taas nukkumaan Eetun viereen, koska se on Eetun unikoira. Ja Eetulla oli sitä ikävä.

Eetu: On, ja minulla on muitakin unihaukkuja. Kol.. öö, neljä muutakin.

Antti: Loppu, lopetetaan jo. Valmista tuli.

LUUKKU 9 || 5KK NEUVOLA JA JOULULAHJAIDEAT VAUVALLE

Eveliinalla oli 5.12. viisikuisneuvola. Käytiin läpi taas perusjutut ensiksi ja ryhdyttiin sitten mittauspuuhiin. Eve oli käynnillä jälleen kerran tosi rauhallinen, mutta kovin totinen. Hän on tosiaan alkanut viime viikkojen aikana vierastaa, ja se näkyy kyllä tällaisissa ei-niin-arkisissa tilanteissa. Juteltiin Even liikkumisesta ja sen vaikutuksesta painonnousun hidastuimiseen. Eve liikkuu oikeastaan kaiken valveillaolo aikansa millon rullaillen, millon ryömimistä harjoitellen. Sylissäkin hän haluaa, että hyppyytetään. Paino on kuitenkin edelleen hienosti plussalla ja noussut tosi hyvin, joten mitään hätää tai kiirettä kiinteiden aloittamiselle ei sen vuoksi ole. Kiinteiden aloittamisestakin juteltiin, ja edelleen terveydenhoitaja oli kanssani samaa mieltä, että maito riittää hyvin täysimetykseen. Seuraavalla neuvolakäynnillä tämän kuun lopussa katsotaankin jo meidän silloisen puolivuotiaan (!!) istumavalmiutta, ja arvioidaan voisiko hän alkaa jo istumaan syöttötuolissa. Siihen saakka pitäisi vielä olla istuttamatta Eveä, mikä on jokseenkin haasteellista hänen jatkuvasti pungetessaan istumaan. No, muutama viikko enää. Mittausten jälkeen olikin sitten taas kolmoisrokotteen vuoro. Olin ihan äimän käkenä, kun Eve ei itkenyt ollenkaan ensimmäisen piikin aikana tai sen jälkeen, vasta toinen, kirvelevää rokotetta sisältävä neula sai äänihuulet valloilleen. Eve rauhoittui kuitenkin taas nopeasti rokotuksen jälkeen, reipas tyttö. Rokotteista ei onneksi noussut kuumetta eikä tullut flunssaoireita, reidet olivat kuitenkin arat pari päivää.

5kk neuvolalääkärikäynnillä (suluissa 4kk tiedot)

Päänympärys:42cm (40,9cm)
Pituus:63,8cm (60,9cm)
Paino:7135g (6555g)
Iho: Siisti. (Siisti, karsta alkaa helpottaa ja hiukset kasvaa takaisin.)

Me ei hirveästi arvosteta tätä joulunajan kulutushysteriaa, joten vähän ollaan toppuuteltu muitakin sen tavaramäärän antamisessa. Toki siihen on muitakin syitä, kuin kulutushysteriakammoisuus. Meillä ei ole ensinnäkään loputtomasti tilaa tässä rivariasunnossa ja omasta mielestäni olisi parempi panostaa muutamiin laadukkaampiin, ajattomampiin leluihin kuin ostaa sitä sun tätä kiinalaista muovikrääsää, joka ei kestä mitään. Esimerkiksi Ryhmä Hau leluja me ollaan viime vuosina kerätty, koska pojat on selkeästi edelleen tosi kiinnostuneita niistä ja niillä leikitään edelleen päivittäin. Toki tämä nyt menee siihen kiinakrääsäkategoriaan, mutta ainakin kaikki nuo lelut ovat sama tuoteperhettä. Kun lapset kasvavat kokonaan yli siitä leikistä, niin on kiva myydä tai antaa koko setti kerralla toisten pienten tyttöjen ja poikien käyttöön, tai lahjoittaa se esimerkiksi neuvolaan odotusaulan leikkipaikkaan.

Evelle me ollaan pyydetty lahjaksi lähinnä vaatteita koossa 74 tai lahjakortteja vaateliikkeisiin. Me ollaan oltu tosi onnekkaita, sillä lapsilla on Eveä muutamaa kuukautta vanhempi serkku, jolta ollaan saatu vaatepaketteja niiden jäädessä käyttäjättärelleen pieneksi. Ei olla oikeastaan Even syntymän jälkeen ostettu hänelle muuta kuin nimiäismekko, koska hänelle on riittänyt pojilta jääneet ja serkkutytöltä saadut vaatteet. Lahjalistalla on myös aktiviteettilelu, hampaidentuloa ajatellen purulelu ja vuodenvaihteessa alkavaan ruokailuun tarvittavia astioita. Aktiviteettilelut aktivoivat vauvaa liikkumaan ja vauvasta on hauskaa katsella eri värejä ja kuvioita ja tunnustella erilaisia materiaaleja, joten se voisi olla tosi hyödyllinen meidän pienelle ikiliikkujalle.
Kuvat: http://www.ekokiva.fi

Kuvat: Skip Hop Elefantti http://www.jollyroom.fi, muut http://www.ekokiva.fi

Tänä jouluna aion panostaa lahjoissa entistä enemmän laatuun ja niiden alkuperään sekä avoimeen tuotantoketjuun. Selailin useita verkkokauppoja lävitse, ja erityisesti www.ekokiva.fi osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Teenkin sinne tilauksen pikapuoliin, toivottavasti lahjat ehtivät tulla jouluksi! Muiden ostamissa lahjoissa en tietenkään voi vaatia samoja standardeja kuin meidän itse ostamissa, ja ystäviltä/sukulaisilta tulleista lahjoista olemme tietysti todella kiitollisia alkuperään katsomatta. Ne ovat sellaisia lahjoja, joista meille aikuisille eniten iloa tuo lasten onnelliset kasvot ja innostus pakettia avatessa.

LUUKKU 8 || KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain blogihaasteen Nyt Heti -blogin Marialta, jonka ideana olisi palata muistelemaan hieman kesäpäiviä kuuden kuvan kautta. Oli kyllä hauskaa päästä hetkeksi muistelemaan kesää tämän pitkän synkän syksyn ja alkutalven jälkeen! Koska rakastan valokuvata, niin kuviahan on pikaisen laskutoimituksen mukaan kesäkuukausilta +1400 kappaletta pelkästään kameran muistikorteilla, apua.. Ja sieltä on poistettu kaikki hutikuvat ja vahinkolaukaukset. Päätin siis, että kerään tähän kuusi kohokohtaa kesältä, jotta olisi edes vähän helpompaa tehdä valintoja.

1. ENSIMMÄISTÄ KERTAA KOIRAMÄESSÄ

Kävimme Koiramäen eläinpuistossa 3. kesäkuuta, ja se oli kyllä yksi koko kesän hauskimmista päivistä! Lähdimme aamulla heti liikenteeseen, jotta olisimme Särkänniemen porteilla jo ennen avaamisaikaa. Saimmekin nauttia monta tuntia Koiramäen nähtävyyksistä, eikä paikalla ollut meidän lisäksemme kuin muutama muu perhe ja pari turistia. Tuo lauantai oli useassa koulussa viimeinen koulupäivä, joten sen vuoksi vierailijoita oli tavallista vähemmän. Pojat olivat odottaneet tätä reissua niin pitkään, että se riemu oli kyllä sanoin kuvaamatonta, kun viimein pääsimme astumaan Koiramäen porteista sisää. Valitsin tämän kuvan, koska siitä näkyy se vauhti ja innostus, mitä pojat kokivat ihan alusta loppuun saakka. Tein tästä reissusta pienen postauksen myös tänne blogiin, siihen pääsette tästä. Koiramäessä on tällä hetkellä käynnissä joulutapahtumia ja ne jatkuvat aina 28.12. saakka! Suosittelen kyllä ihan ehdottomasti käymään, jos on pieniä (tai miksei isompiakin) eläimistä/Mauri Kunnaksesta kiinnostuneita lapsia.

2. SYNNYTYS

30.6. klo. 17:47 meille syntyi terve tytär. Olihan mun otettava meidän kuopuksen syntymä tähän kohokohtalistalle, se päivä oli mulle tosi tunteikas ja äärimmäisen tärkeä. Muistelen sitä ilolla ja voin vieläkin tuntea ne perhoset vatsanpohjassa, joita koin koko aamupäivän odotellessamme salin vapautumista. Synnytys oli juuri sellainen kuin sen toivoinkin olevan: helppo kipulääkkeetön alatiesynnytys, josta lopputuloksena oli terve ja ihana pieni tyttövauva. Valitsin juuri tämän kuvan, koska se muistuttaa minua nopeasta toipumisestani. Otin kuvan itselaukaisimella 3,5 tuntia Even syntymän jälkeen. Mulle itselleni on todella voimaannuttavaa muistella sitä, miten hyvin siedän synnytyskipua ja kuinka pystyn oman kehoni antamilla signaaleilla ohjailemaan synnytyksen kulkua oikeaan suuntaan.  Synnytyskertomukseen pääsette tästä.

3. PARANTUMINEN

10. heinäkuuta huokaisin todella syvään helpotuksesta. Eetu oli sairastanut kuumetta muutaman päivän ja se oli käynyt todella korkeissakin lukemissa, yli neljänkymmenen. Tuona maanantaina kuume oli vihdoinkin laskenut lähemmäs normaalia. Eetu jaksoi lähteä jopa ulos puhaltelemaan saippuakuplia, mikä ei olisi tullut kuuloonkaan päivää aikaisemmin. Tässä kuvassa näkyy sairastelun aiheuttama väsymys, mutta samalla tämä kuva palauttaa mieleen sen helpottuneen olon, joka kuumeenlaskun jälkeen tuli. 

4. LAPSET

18. heinäkuuta oli ihan tavallinen päivä muiden vauvahumuisten päivien joukossa. Antti halusi ihan vauvan kotiutumisesta saakka pitää häntä sylissään ja siitä onkin monen monta valokuvaa muistona. Tuona päivänä Antti jälleen ehdotti, että pidettäisiin valokuvauspäivä, ja tottahan me pidettiin! Tämä kuva jäi erityisesti mieleen, koska Eetu oli juuri sanonut Antille, että ”Antti, saanko minäkin rakastaa vauvaa?” ja Antti vastasi nauraen, että ”Kaikkihan me saadaan”. Se oli niin söpö, jokseenkin maailman tavallisin hetki, kun lasten keskustelu sai minut tuntemaan ylpeyttä ja ylitsevuotavaa rakkautta noita höpöttejä kohtaan. 

5. KÄRNÄKOSKEN LINNOITUS

19. heinäkuuta lähdin lasten kanssa Mikkeliin moikkaamaan veljeäni. Käytiin porukalla Kärnäkosken linnoituksella ja sen viereisessä vanhassa myllyssä. Tämä kuva olkoon muistutuksena meille kaikille Suomen kesäisestä säästä, jossa pitkät housut ja takki ovat tarvelistalla tienpäälle lähtiessä. Oli vilpoista ja satoi vettä, mutta meillä kaikilla oli silti tosi hauskaa. Pojat erityisesti olivat haltioissaan, kun pääsivät temmeltämään linnoitusalueella ja katselemaan siellä vapaasti laiduntavia lampaita. Myös tarina vanhan myllyn Myllytontusta on edelleen muistissa. 

6. TAAS SÄRKÄNNIEMESSÄ

Kesäkuinen Koiramäki -postaukseni poiki minulle ihanan yhteistyön Särkänniemen kanssa. Perjantaina 25. elokuuta pääsimme kesälahjalipuilla viettämään päivän Planetaariossa, Akvaariossa, Näsinneulassa ja Koiramäessä. Olisimme päässeet myös huvipuiston puolelle, mutta se olisi ollut liikaa yhdelle päivälle. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt valitsemistamme kohteista muualla kuin Koiramäessä, joten tuo päivä toi uusia kokemuksia lasten lisäksi myös minulle. Tämä on myös yksi niistä kesän kohokohdista, jotka ovat pysyneet lastenkin mielessä tähänkin päivään saakka. Tämä kuva naurattaa meitä kaikkia edelleen, koska tuo kala vaan näyttää niin läpensä tyytyväiseltä olotilaansa! 

Tässähän meinaa vähän tulla ikävä jo kesään! Nyt kyllä käännän ajatukset äkkiä takaisin jouluun, ettei talvesta tule ihan liian pitkä. Sen sijaan kesää haastan kuudella kuvalla muistelemaan Askeleita Perheenä -blogin.

LUUKKU 7: MEIDÄN ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Nyt sitä on sitten hypätty Suomen toiselle vuosisadalle. Käsi ylös, kuka katsoi eilen Linnan juhlat kokonaan? Minä ainakin katsoin, niinkuin joka vuosi. Olin ajatellut, että aloittaisin valmistelut meidän itsenäisyyspäivää varten aikaisin aamulla. Tein kuitenkin sen ratkaisevan virheen, että herättyäni puoli seitsemältä Even itkuun, menin vielä takaisin sänkyyn makaamaan. Pojat herättivätkin sitten vasta lähempänä kymmentä, hupsis. Oltiin sovittu anopin kanssa, että pojat lähtisivät yhdentoista jälkeen katsomaan papan seppeleenlaskua sankarihaudoille, joten vähän tuli hoppu saada hommat pyörähtämään käyntiin. Muutaman paniikkipuhalluksen jälkeen kyllä sain porukan ylös ja ulos ajoissa, eikä kenelläkään loppujen lopuksi edes ollut kiire minnekään, haha!

Even aamupesujen jälkeen annoin pojille aamupalaa ja samalla aloin valmistelemaan päiväruokaa. Perheen sekasyöjille itsenäisyyspäivän aterialla oli tarjolla sisäfilettä, perunamuussia ja salaattia, ja kasvisvaihtoehtona täysjyväpastasalaattia pestolla ja fetajuustolla. Lisäksi oli viikunoita, maa-artisokkia ja karjalanpiirakoita. Me saatiinkin syödä pitkästä aikaa isännän kanssa ihan rauhassa kahdestaan, kun pojat olivat vielä isovanhempien mukana ja Eve nukkui pitkiä päikkäreitä. Se oli kiva, koska A oli itsenäisyyspäivänä iltavuorossa töissä, niin saatiin hetki aikaa löhöillä sohvallakin ennen sitä. Mummu ja pappa toivat pojat kotiin puoli yhden aikaan ja hetki sen jälkeen A lähti töihin. Pojat söivät lounaan ja sen jälkeen menivät yllättäen ilman yhtään vastaväitteitä päiväunille. Poikien nukkuessa meille tuli mun kaksi kaveria lapsineen. Leivottiin joulutorttuja, laittauduttiin vähän ja laitettiin pöytä nätiksi. Antti heräsi kolmen aikaan, ja hän ryhtyi sitten kahden vanhemman kaverinsa kanssa piparinleivontapuuhiin. Juotiin kahvit ja juteltiin kaikkien kuulumiset läpi oikein pohjamutia myöten. Eetua kävin herättelemässä neljän jälkeen, kun hänelle tuntui uni taas maistuvan.

Ennen itsenäisyyspäivän vastaanoton alkamista otin vielä kavereiden lapsista joulukorttikuvat, käytiin porukalla ulkona väsäämässä lumiukko ja viikattiin pyykkejä (jep, äidit..) Ja tottakai leikittiin oktonautteja ja ihasteltiin vuoronperään toistemme vauvoja ja isompien lasten kehitystä. Kuudelta syötiin vielä lounaalta jäänyttä salaattia ja keräännyttiin sitten koko konkkaronkka olohuoneeseen telkkarin ääreen. Pojatkin katselivat yllättävän tarkkaavaisesti vastaanottoa, mutta vähitellen lapsikatras siirtyi leikkihuoneeseen mielenkiintoisempien legoleikkien pariin. Linnan juhliin tuli jälleen kerran toinen toistaan upeammin pukeutuneita ihmisiä. Itse seurailin eniten Maiju Voutilaisen ja muiden eri maakunnista valittujen nuorten iltaa linnassa. 

Kaverit lähtivät kotiin puoli yhdeksän aikaan, ja sen jälkeen laitoin pojatkin iltapalan ja iltapesujen kautta nukkumaan. Eve on nukkunut entistä levottomammin toissapäiväisen neuvolakäynnin jälkeen, koska rokotuskohdat ovat olleet arat. Hän on vaatinut erityisesti iltaisin nyt enemmän syliä, joten otettiin ihan iisisti nukkumaanmenon kanssa ja luettiin useampi iltasatu putkeen. Pojat olivatkin yllättävän väsyneitä päikkäreistä huolimatta ja nukahtivat nopeasti. A tuli kotiin yhdeksän jälkeen, ja katsottiin vielä linnanjuhlien loppua ja jatkot yhdessä. Itsenäisyyspäivästä tuli siis juuri sellainen kuin olin toivonutkin kiireisestä aamusta huolimatta. Tärkeitä ihmisiä, naurua ja rakkautta. 

LUUKKU 3 || 10 KYSYMYSTÄ LAPSILLE

Meidän pojat on ihan innoissaan joulusta, ja kaikki jouluinen on nyt pinnalla keskusteluissa, piirrustuksissa ja jopa unissa. Parasta on, kun saa joka päivä avata luukun kuvakalenterista ja kysyä jo sadatta kertaa kysymykset jouluntulosta, lahjoista, lumesta, pipareiden leivonnasta ja kaikesta muusta lapsille aina niin ihmeellisestä asiasta. Nyt tehdäänkin niin päin, että äiti kysyy ja lapset vastaavat! Tässä meidän 5-, 3-, ja 0 -vuotiaiden vastaukset jouluaiheisiin kysymyksiin!

1. MITÄ JOULU TARKOITTAA?
Antti: En tiedä mitä se tarkoittaa. Tällaiset viisivuotiaat pojat eivät äiti tiedä.
Eetu: Joulu tarkoittaa, että tulee synttärit. Sillain se tarkottaa.
Eve: Häprr.
2. MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?
Antti: Joululahjat.
Eetu: Ööö.. Pitää mennä joulupukin luokse.
Eve:
3. MILLAINEN ON JOULUPUKKI?
Antti: Sillä on valkoinen pehmoinen parta ja silmälasit. Ilman silmälaseja se ei näe.
Eetu: Joulupukki voisi lähteä kotiin.
Eve:
4. MIKÄ ON KORVATUNTURI?
Antti: Joulupukki asuu siellä.
Eetu: En tiedä sen nimeä.
Eve: Hnng. UAUAAAA.
5. PARAS JOULURUOKA/JOULUHERKKU?
Antti: Joulutikkari.
Eetu: Piirakka.
Eve: *Yskii, koska suu täynnä kuolaa.*

6. MITÄ TONTUT TEKEVÄT?
Antti: Ne rakentaa niitä lahjoja meille viisivuotiaille pojille.
Eetu: Tontut tekee niin, että ne kävelee.
Eve: *Hymyilee leveästi*
7. MILLOIN ON JOULU?
Antti: Joulukuussa.
Eetu: En tiedä.
Eve: Trrrrsh.
8. MITÄ HALUAT JOULULAHJAKSI?
Antti: Oktonauttileluja.
Eetu: Olisiko se pieni telkkari.
Eve: *Hekottaa.*
9. MITÄ JOULUNA TEHDÄÄN?
Antti: Syödään, avataan lahjoja, laitetaan joulukuusi pystyyn, leikitään uusilla leluilla, laitetaan valot ja lasipallot joulukuuseen, mennään ulos ja leikitään lumessa.
Eetu: Jouluna tehdään niin, että pitää varoa.
Eve:
10. MITÄ ANTAISIT JOULULAHJAKSI ISKÄLLE?
Antti: Uuden Bloodborne pelin pleikkarille.
Eetu: Ison tontun.
Eve: HyÄÄÄÄÄÄ.
Tällaisia vastauksia sain meidän tonttusista irti, mutta mitäs teidän lapset vastaavat? Haastan teidät kaikki kysymään nämä kymmenen kysymystä omilta/sukulaislapsiltasi ja kertomaan hauskimmat vastaukset tänne kommenttikenttään! 

❄  ❄  ❄
Olen viime aikoina saanut viestejä siitä, ettei minulle pysty lähettämään kommentteja. Laittakaa hei ihmeessä viestiä sähköpostiin sinaoletaurinko@gmail.com tai yksityisviestillä blogin facebookissa/instagramissa, jos jotain ongelmia kommentoinnissa ilmenee! Kertokaa myös tuleeko ruudulle jotain tekstiä tms. Kiitos teille, jotka jo viestittelitte ja olette aiemmin viestittäneet asiasta!

EVELIINA 5KK

Ääntely

Eveliinalle tuli tänään viisi kuukautta täyteen, ja hänestä tulee päivä päivältä suloisempi höpöttäjä. Nimenomaan höpöttäjä, koska hän höpöttää tosi paljon. Eve ääntelee eri vokaaleilla, päristelee, kiljuu ja karjuu. Varsinkin lelut, jotka eivät luonnollisestikaan vastaa hänen höpinöihinsä, saavat osakseen karjuntaa. Aivan kuin Eve yrittäisi saada asiansa perille millä keinolla hyvänsä. Meille aikuisille hän juttelee pitkiä pätkiä, ja rakastaa saadessa täyden huomion itselleen. Isoveljistä Eve tykkää ihan älyttömästi! Antti on enemmän kiinnostunut leikkimään ja juttelemaan Even kanssa kuin Eetu, mikä tietysti on ikäeron vuoksi varsin ymmärrettävää. Eve rakastaa katsella Antin kasvoja, ja nauraa lähes poikkeuksetta aina, kun Antti kiinnittää häneen huomiota. Tyttö katselee kiinnostuneena isompien lasten touhuja ja antaa aina välillä välikommenttia. Vaikka meille Eve juttelee tosi paljon, niin perheen ulkopuolisille juttua ei tulekaan enää samaan malliin. Eve on nimittäin alkanut vierastaa, mikä on viisikuiselle jo ominaista.

Liikkuminen ja leikki

Selällään ollessan Eve osaa kohottaa päätään sen verran, että ylettyy tarttumaan varpaisiinsa. Vatsallaan hän jaksaa olla yhä pidempiä aikoja, ja pyörii 360 astetta akselinsa ympäri katsellen ympärilleen. Vatsalta selälleen ja takaisin hän on osannut kääntyillä jo hyvän aikaa. Liikkuminen rullaamalla on kuitenkin jäänyt vähemmälle, koska ryömimisharjoittelu on tullut mukaan kuvioihin. Eve hakee kovasti ryömimisliikettä tämmäämällä kasvonsa lattiaan ja tönimällä vimmatusti jaloillaan vauhtia, ja liikkuukin muutamia senttejä tällä taktiikalla. Vielä on harjoittelemista, jotta saataisiin kädet mukaan. Ei tietysti ole mikään kiire, näin vanhemman näkökulmasta ainakaan, haha. Eve on yleisesti tosi jäntevä, ja esimerkiksi sylissä ollessaan punkeaa ihan väkisin istumaan. Hän ponnistaa istumaan myös sitterissä ja esimerkiksi sängyssä puoli-istuvasta asennosta. Kun Eveä pitää kiinni kainaloiden alta, niin hän pomppii hurjasti jalkojen osuessa alustaan. Hyppykiikkua emme kuitenkaan Evelle osta, meitä on kuitenkin kaksi täällä hän itse hyppyyttämässä. 

Hyppykiikku ei varsinaisesti edistä vauvan kehitystä, joidenkin fyssareiden mukaan saattaa sen sijaan jopa hidastaa ja altistaa  mm. varvistelulle. Hyppykiikkua käytettäessä on tärkeää huomioida, että lapsen jalkapohjat ylettyvät täydellisesti lattiaan ja varvistusta suosivaa vauvaa ei siihen kannata laittaa lainkaan. Hyppykiikku voi toki olla arjessa näppärä, jos on vaikka useampi lapsi eikä kädet meinaa riittää, mutta siinä ei saisi pitää myöskään varvistelematonta lasta kuin hetkellisesti. No, se siitä paasauksesta. Jokainen vanhempi varmasti ymmärtää perehtyä näihin kiikkuihin ja kävelytukiin (joita meille ei myöskään tule) ennen kuin lastaan niihin laittaa.


Eve käsittelee tavaroita melko ketterästi, ja tarttuu esineisiin tosi voimakkaasti. Hän osaa siirtää tavaroita kädestä toiseen, ja tiputtelee niitä sekä tahallaan että vahingossa. Suuhunkin tavarat eksyvät useimmiten, joten olen vähän vauhkona putsaamassa kaikesta Even ulottuvilla olevasta koiran- ja kissankarvoja pois. Eve tarttuu voimakkaasti myös hiuksiin ja varsinkin A:n partaan (auts). Tiputteluleikin lisäksi Eve tykkää kukkuu -leikistä. Eve makaa vatsallaan ja laittaa kasvonsa ”piiloon” alustaan (usein peitto tai tyyny, pää nimittäin piiloutuu aika vauhdikkaasti), ja nostaa sen sitten, jolloin hänelle täytyy sanoa kukkuu. Tätä hän leikkisi vaikka kuinka paljon! Tosi hauskaa seurata, kuinka aikaisin ja nopealla tahdilla kaikki vuorovaikutustaidot kehittyvät, ja miten niihin vastaaminen oikein buustaa uuden oppimista ja myös halua oppia.

Ruoka

Kiinteitä me ei Even kanssa olla vielä aloitettu, ja jatkan täysimetystä ihan vuoden loppuun saakka, jos ei ihmeitä maidonerityksessä tapahdu. Alustavasti oli puhe, että kiinteät aloitettaisiin joulunaikaan, mutta olen hyvää vauhtia luopumassa siitä ideasta. Ensimmäiset maistelut voivat kuitenkin aiheuttaa niitä vatsavaivoja, joten odotellaan joulun yli ja aloitetaan sitten reippaammalla tahdilla vuoden vaihtuessa ja Even ollessa sen puolen vuoden ikäinen. Tässä on oma lehmä ojassa ihan 110%, koska itsepintaisesti haluan täysimettää sen puolivuotta, kun maitoa kerran riittää. Toiseksi, en halua viettää juhlapyhiä surren pikkuisen vatsan kipristelyjä.

Uni ja temperamentti

Eve on luopunut säännöllisestä unirytmistään ja se taitaa oikeastaan mennä enemmän sekaisin viikko viikolta. Me eletään tällä hetkellä siis tällaista boheemia ”nuku kun nukuttaa” -elämää, viisikuista on ihan turhanpäiväistä lähteä kiusaamaan unikoululla tms. Rytmi on sinänsä hyvä, että yöllä Eve nukkuu pitkät pätkät (vaikkakin on alkanut nyt syömään kahdesti yössä) ja päivällä hän on enemmän hereillä. Päivien unipätkät vaan ovat milloin mitäkin. Joskus hän nukkuu päivittäisen aamu-ulkoilun jälkeen tunteja, joskus vartin. Joinain päivinä vartin pätkiä tulee pitkin päivää ja joskus mennään kahdilla superpitkillä päikkäreillä. Unen rytmin muuttumisen lisäksi Eve on alkanut osoittaa mieltään esimerkiksi jos poistun huoneesta. Myös väsymys on alkanut aiheuttaa itkuisuutta, mikä on ihan täysin normaalia. En ole siis yhtään huolissani tai pahoillani näistä uusista muutoksista, on nimittäin tosi hienoa, että hän löytää oman temperamenttinsa ja osaa ilmaista omat tarpeensa. Pääosin Eveliina on kuitenkin tyytyväinen ja nauravainen pakkaus.

Evellä on viisikuisen neuvolakäynti 5.12. joten mittoja ja terveydellisiä juttuja silloin. Haluan kuitenkin ilokseni kertoa, että niiskutus, rohina ja nenän tukkoisuus eivät ole palanneet.
Ihanaa torstaita kaikille! 

VAIPPOJEN KOEAJO 2017

Meillä on vaipparalli täällä juuri parhaimmillaan, ja vaippaa saakin olla vaihtamassa ihan koko ajan. Säästääkseni teidät loppuviikon ruokahaluttomuudelta sanottakoon näin, että hyvin toimii neidin vatsa. Pojilla me käytettiin oikeastaan koko vauva-aika aina potalle oppimiseen saakka Liberoa New Bornista Comforttiin ja Up&Go -vaippoihin, joten luonnollisesti nytkin aloitettiin Liberolla Even kanssa, itseasiassa jo heti synnärillä. Kotona Evelle otettiin suoraan käyttöön Liberon Touch -vaipat, jotka on olleet ihan ykköset kaikista näistä vaipoista, mitä nyt ollaan kokeiltu. Ne ovat pehmeitä, imukykyisiä ja joustavia, joten parempaa ei ole kyllä kellään muulla vaippamerkillä vielä ainakaa tällä meidän kylän kaupoissa tarjolla. Ainoa miinus noissa on se, että ne ovat malliltaan vähän liian lyhyet, joten meidän istumaan punkeava neitokainen kokee vatsan alle jäävän vaippareunan vähän hankalana. Harmikseni meidän lähikaupoista ei kuitenkaan saa Touch -vaippoja, joten niitä tulee nyt hankittua vain keskustan kauppareissuilla, pienemmillä reissuilla on ostettu Comfortia. Koska Touch -vaipat ovat meidän ylivoimaiset kestosuosikit niin en sisällytä niitä tähän vaippavertailuun mukaan. Testattavaksi valitsemamme vaipat olivat Pampers Baby-Dry, Libero Comfort, Muumi Baby ja näiden lisäksi vertailuun pääsi halppismerkki Bella Babyn Happy. Vaippojen valinnassa tärkeää meille on vaippamerkin ekologisuus ja vaipan mukavuus, joten vertailussa otin huomioon erityisesti nämä kaksi tekijää. Ekologisin ratkaisu toki olisi kestovaippailu, mutta valitettavasti omat rahkeeni eivät siihen riitä. 

Pampers Baby-Dry (koko 4: 8-16kg) 

Pampers on tunnettu ja luotettu amerikkalainen vaippamerkki, jonka kehittely aloitettiin jo 50-luvulla. Pampers on P&G -tuoteperheen alainen muiden tunnettujen tuotemerkkien kanssa (esim. Oral-B, Fairy, Braun, Duracell, Always jne.) Vaippa on hämmästyttävän ohut ja malliltaan pitkä ja kapea. Pitamateriaali tuntuu hieman paperimaiselta ja vaipassa on melko voimakas haju paketista otettaessa. Vaippa on sinivalkoinen ja paketissa on vaippoja neljällä eri kuvalla; kissa ja koira autoilemassa, violetti lintu kaulahuivissaan kävelyllä, autoileva nalle sekä nalle ja lintu ämpäreissä. Vaippojen kuvioinneilla ei sinänsä ole mitään merkitystä, nehän jäävät jokatapauksessa vaatteiden alle piiloon ja päätyvät lopulta roskikseen. Pampersilla ei ole joutsenmerkkiä, joka onkin päällimäinen syy, miksi emme käytä sen tuotteita pääsääntöisesti.  On kuitenkin hienoa, että Pampers on jo yli kymmenen vuoden ajan toiminut yhteistyössä Unisefin kanssa ja tukenut näin äitien ja vastasyntyneiden jäykkäkouristuksen voittamista. Pampersin vaipat aiheuttivat meidän pojille vaippaihottumaa, mutta Evelle ei kuitenkaan ihottumaa tullut. Vaippa on todellakin imukykyinen, varsinkin ollakseen noin ohut. Vaipan sisällä on Double Dry-Zones -kerroksia, jotka näkyvät vaipan sisäpinnalla pieninä ympyröinä. Koko yötä vaippa ei kuitenkaan pärjännyt meidän neidin ruokailutahdille ja pisumäärälle, vaan pyjama oli aamulla ihan hitusen kostea ja päätyi pyykkiin. Tykkään siitä, että vaippa on pitkän mallinen, jolloin se ei jää inhottavasti ruttuun täyden pullean vauvamassun alle, vaan pysyy mukavasti navan korkeudella. Vaippa on myös kapea, joten se muotoutuu hyvin vauvan vartalon myötäisesti. Plussaa myös siitä, että näissä ei tullut yksiäkään ohivuotoja! 

Libero Comfort (koko 4: 7-11kg) 

Libero on vuonna 1929 perustetun Ruotsalaisen Svenska Cellulosa Aktiebolagetin (SCA) valmistava tuotemerkki. SCA on johtava maailmanlaajuinen hygienia- ja metsäteollisuusyhtiö, jonka tuotteita myydään noin sadassa eri maassa ja heidän tuotteisiinsa kuuluvat myös mm. Libresse ja Lotus. Libero Comfort -vaippojen kanssa olemme vanhoja tuttuja poikien vauva-ajoilta. Vaipassa on miedompi pakkaushaju kuin Pampersissa. Juuri nyt vaipoissa on hauska Super hero edition, ja pakkaus sisältää kahdenlaisia vaippoja; sinisiä tähtilogolla ja violetteja salamalogolla. Liberolla on usein tällaisia vaihtuvia teemoja vaippojensa kuoseissa, mikä on toki hauskaa vaikkakin jokseenkin turhaa. Nämä vaipat ovat pinnaltaan hieman paperimaisia, eivät kuitenkaan yhtä ropisevia kuin Pampersin. Vuotosuojat ovat Pampersia pehmeämmät. Vaippa on malliltaan leveä ja lyhyt, ja valitettavasti se on ainakin meillä aiheuttanut hieman päänvaivaa. Leveys aiheutti ongelmia sekä näissä tavallisissa että myös Touch -vaipoissa, kun Eve oli vastasyntynyt, ja ohivuotoja tuli lähes jatkuvasti. Nyt ohivuotoja ei tule Liberon vaipoissa kuin harvakseltaan, mutta lyhyehkö malli ja paksumpi vaippa on vähän hankala, sillä se jää ikävästi vatsan alle, kun vauvaa pitää esimerkiksi sylissä puoli-istuvassa asennossa.. Isommat vaipat taas sitten ovat liian isoja. Iso plussa Liberolle tulee kuitenkin voiteettomuudesta, Joutsenmerkistä ja FSC-sertifikaatista, joka takaa yrityksen panostuksesta kestävään kehitykseen ja vastuulliseen metsänhoitoon. Miinusta sitten tuleekin vaippojen sisältämistä hajusteista. Libero -vaipat pitävät paksuutensa ja imukykynsä puolesta sekä vauvan että pyjaman kuivana koko yön, jos satunnaisia ohivuotoja ei lasketa. Huomasin kuitenkin, että Comfort -vaipat eivät ime yön aikana kaikkea kosteutta, ja peppu punotti sen vuoksi aamulla. Touch -vaipat sen sijaan eivät jätä ihoa kosteaksi yönkään jäljiltä. Libero voisi panostaa vaippojen muotoiluun ja itse olisin jopa valmis ostamaan erikseen ohuempia päivävaippoja ja yöksi paksumpia yövaippoja, jos sellaisia tulisi tässä Touchin takaamassa pehmeydessä. Liberon vaipoissa on kätevä kosteusindikaattori, joka on varmasti varsinkin tuoreille vanhemmille hyödyllinen tunnistamaan vaipanvaihdon tarpeen.

Muumi Baby (koko 4: 7-14kg)

Kolmas koekaniini on Muumi Baby, jota meillä ei ole koskaan ennen testattu. Muumivaipat valmistaa Delipap, joka on ainoa Suomessa kertakäyttövaippoja valmistava yritys. Muita Delipapin valmistamia tuotteita ovat mm. Vuokkoset, Helmi Baby- ja Helmi Vanu -tuotteet. Muumi Baby -vaipoilla on Joutsenmerkki ja Delipap valmistaa tuotteensa yhteistyössä Allergia- ja astmaliiton kanssa. Muumivaipat eivät sisällä mitään lisättyjä kemikaaleja, kuten klooria, tuoksuja tai voiteita, ja ne ovat pakkauksesta otettaessa täysin hajuttomia! Muumivaippojen pinta on aivan hitusen pehmeämpi kuin Pampersissa ja Liberossa, mutta vuotosuojat ovat selkeästi pehmoisemmat. Kooltaan muumivaippojen nelonen vastaa tismalleen Liberon kokoa, eli omaan makuuni tämäkin saisi olla hieman pidempi ja kapeampi malliltaan. Muumivaipan sisus on todella pehmeä ja mukavan tuntuinen ihoa vasten ja vaippa itsessään on todella paksu. Imuteho vastaa Libero Comfortia. Vaippa on väritykseltään valkoinen vihreillä reunuksilla ja tottakai sitä somistaa Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku Myy. Valkoinen vaippa on koristeltu myös vihreillä näkinkenkien kuvilla. Kotimaisuus ja ekologisuus tuovat näille vaipoille todella ison plussan, mutta muotoilusta valitettavasti lähtee pisteitä. Vaippa ei muotoudu riittävän tiukasti jalkojen ympärille, ja tästä syystä nämä aiheuttivat meillä toiseksi eniten ohivuotoja. Pakko sanoa, että odotukset olivat korkealla Muumivaippoja kohtaan. Haluaisin todella jatkossa vaihtaa näihin kotimaisiin vaippohin, mutta Liberon Touch -vaipat vievät kyllä pidemmän korren sekä mukavuudessa että muotoilussa, joten Muumit jäävät meiltä vieläkin kauppohin.

Happy  (koko 4: 8-18kg)

Neljäntenä testiin pääsivät Bella Babyn Happy -vaipat. Vaipan pinta on hämmästyttävän pehmeä, ja lähentelee jopa Touch -vaippojen pehmeyttä. Ulkonäkö on ihan kiva, violetteja eläinkuvia valkoisella pohjalla. Näiden hajusteita sisältävien halppisvaippojen pakkaustuoksu on testattavista voimakkain, mutta lateksia tai klooria ne eivät pakkauksen mukaan sisällä. Vaipoissa on sinivihreä puuteria sisältävä sisäosa, jonka tarkoituksena on muuttaa nesteen koostumus geelimäiseksi vaipan kastuessa. Tiedä sitten, kuinka tarpeellinen kyseinen toiminto on, vaippojen imuteho nimittäin oli äärimmäisen huono.  Tarrasiivekkeet ovat aivan liian leveät ja niiden materiaali ei jousta eikä anna ollenkaan periksi, toisin kuin kalliimmissa vaippamerkeissä. Myös sekä vaipan selkä- että etuosa ovat selkeästi joustamattomammat kuin toisissa vaipoissa. Vaipan muotoilu on muuten hyvä, ja vastaa malliltaan Pampersia. Vaippa on pitkä ja kapea, mutta paksuudeltaan Muumivaippaa vastaava. Vaipan reunat muotoutuvat jopa Muumivaippaa paremmin, mutta eivät aivan yllä Liberon tai Pampersin tasolle. Vuotosuojat ovat lähes olemattomat, ja näissä vaipoissa tulikin eniten ohivuotoja. Bella Babylla ei ole Joutsenmerkkiä, ja pakkauksessa on vain ”Made in Europe” logo, eli mitään sertifikaatteja ei tälle tuotteelle ole myönnetty. Bella Babyn verkkosivuilla kuitenkin mainitaan, että tuotteet ovat huolellisesti suunniteltu ja optimoitu ympäristötekijöille, ja he ovat mukana TZMO:n kanssa tukemassa naisten koulutustoimintaa, terveyttä sekä perhetyöpajoja. TZMO:n toiminta ei ole itselleni tuttua, enkä siitä oikei löytänyt mitään tietoa, mutta kyseessä on ilmeisesti jokin saksalainen järjestö. Sivut eivät kuitenkaan vakuuttaneet minua, ja luotan enemmän pohjoismaisiin brändeihin.
Lopputulos ei yllätä; kalliimmat brändit pärjäsivät vertailussa halppismerkkiä paremmin. Voi kun saisi vielä yhdistettyä Libero Touchin pehmeyden ja Pampersin muotoilun Muumivaippojen kotimaisuuteen, ekologisuuteen ja kemikaalittomuuteen, niin täydellinen vaippa olisi siinä. Toivottavasti kaikki nämä yritykset jatkavat tuotantolinjojensa kehittämistä yhä ekologisempaan suuntaan ja ottaisivat kiinni myös meidän kuluttajien palautteista ja parannusehdotuksista. Oli tosi mielenkiintoista tehdä vähän salapoliisityötä näiden brändien taustoihin ja arvoihin, ja opin itse ainakin ihan hurjasti uusia asioita tätä postausta kootessani. 
Tähän loppuun haluan vielä antaa pari vinkkiä vaippailuun. Ensinnäkin kokoa ei kannata valita pelkästän vauvan painon ja pakkauksessa olevan painohaarukan perusteella. Hoikkarakenteiselle vauvalle voi sopia pitkäänkin pienempi koko, jolloin ohivuotoja ei pääse niin helposti tapahtumaan.  Mikäli pienemmän vaipan vyötärö tuntuu kiristävän, liimaa tarrat hieman vinottain vaipan etureunan keskiosaa kohden nousten. Vastaavasti taas rakenteeltaan pyöreämmät vauvat voivat huoletta siirtyä aiemmin jo seuraavaan kokoon. Toinen vinkki on sellainen, että paketista otettua uutta vaippaa kannattaa hieman pyöritellä ja rutistella käsillä, jolloin se hieman pehmenee ja muotoutuu sitten paremmin vauvan kehoa vasten.
Mitä vaippamerkkiä teillä käytetään?