LUUKKU 14 || MITÄ ÄITIYS ON OPETTANUT?

Yhteistyössä Mammalandia
Minä olen äitinä vielä varsin noviisi. Tätä hienoa taivalta on takana viisi vuotta, joista viiden kuukauden verran olen ollut äitinä kolmelle lapselle, ja normaaliin elämään kuuluen matkassa on ollut tietysti sekä ylä- että alamäkiä. Minua häiritsee vanhemmuudesta puhuttaessa se äitiyden ylikorostaminen ja kaikki se ”äiti on vauvan tärkein henkilö” ja muu isät syrjään jättävä ajattelu. Sen vuoksi en voinut kirjoittaa tätä postausta keksittyen pelkästään äitiyteen ja äitien ja lasten välisiin suhteisiin, mieheni nimittäin kuuluu olennaisena osana kaikkeen tähän.

1. Äitiys on opettanut puolustamaan minuuttani.

Äitiys on sanana varsin ihana. Siitä tulee mieleen vahva nainen, joka hallitsee kaaoksen kuin kaaoksen, lohdullinen ja pehmeä katse ja lämmin syli. Äitiys voi olla myös loukku, johon nainen saattaa jumiutua tai unohtua. Itselleni äitiys on aina ollut elämäntehtävä, tärkeämpää kuin mikään muu. Vasta nyt viimeisten muutaman kuukauden aikana olen alkanut oikeastaan elämään äitiysminäni rinnalla myös itsenäni, ja täytyy myöntää, että oman itsekriittisyyteni lisäksi parisuhde on parantunut merkittävästi. Itseni löytäminen uudelleen vaati kriisin sekä itseni kanssa että avioliitossamme, mutta olen ihan perhanan onnellinen, että me käytiin läpi tuo vaikea ajanjakso. Minuuteen kuuluu paljon muutakin kuin äitinä oleminen. Olen yksilö muiden joukossa, jolla on äitiyden ja omien tarpeideni lisäksi velvollisuus huolehtia, ettei mieheni joudu elämään erillisenä objektina ”minun ja lasten rinnalla”. Koko perhe pohjautuu kahden ihmisen väliseen parisuhteeseen ja mahdolliseen avioliittoon. Parisuhteessa on tärkeää olla ensisijaisesti ehjän minäkuvan omaava (tai sitä kehittävä) yksilö, jotta voisi siirtää aiemmin vanhempiensa kanssa jaetun kiintymyyssuhteen kumppaniinsa. Parisuhde on (useimmiten) ollut olemassa jo ennen lapsia, joten on kohtuutonta kumppania kohtaan siirtää hänet sivuun vain sen vuoksi, että sinulla on nyt myös uusi tehtävänimike, eli äitiys. Ja tässä viittaan nyt läheisyyden ja parisuhteessa kommunikoinnin lisäksi myös parin väliseen intiimiin kanssakäymiseen. Unohtakaa tekosyyt ja selvittäkää, jos sinun on äitinä (tai miksei isänäkin) vaikeaa tehdä enää aloitteita, tai jos suhtautumisesi seksiin on jotenkin muuttunut vanhemmaksi tulemisen jälkeen. Seksuaalisuus kuuluu jokaisen omaan minäkuvaan, joka tottakai muokkautuu elämäntapahtumien myötä. Ei kuitenkaan ole terveellistä kadottaa sitä puolta itsestään ihan kokonaan. 

2. Äitiys on opettanut käsittelemään pohjatonta rakkautta ja muita suuria tunteita.

Se rakkaus, mitä lapsiaan ja lastensä isää kohtaan kokee, on jotain ihan järjetöntä. Se on pelottavaa, ylitsevuotavaa ja ihan sairaan outoa. Se tunne, kun tekisit toisen ihmisen puolesta ihan mitä vaan, antaisit vaikka oman henkesi, luo myös ristiriitaisia ajatuksia. Kun yksi lapsista on uittamassa pehmolelua vessanpöntössä sillä välin kun toinen pirtää permanenttitussilla joulupukkia eteisen kaapinoveen, et oikeasti tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai huutaa. Usein itse tällaisissa tilanteissa etsin kameran ja taltioin nämä hauskat tilanteet muistiin itselleni. Joskus huonosti nukutun viikon jälkeen unohtuu näihin tilanteisiin usein liittyvä koomisuus, ja sen sijaan omat desibelit nousevat liikaa. Jälkikäteen kaduttaa, koska eihän lapset lähtökohtaisesti tarkoita mitään pahaa. Rakkauden näyttäminen lapsille onkin rajojen asettamisen ja avoimen sylin tarjoamisen lisäksi myös anteeksi pyytämistä ja omienkin virheidensä myöntämistä. Äidinrakkaus on mielestäni hieman väärä sana kuvailemaan tätä tunnetta, koska isät tuntevat lapsiaan kohtaan yhtä vahvasti. Isien rakkaus vaan saatta olla hieman eri muodossa, koska heitä eivät ohjaile esimerkiksi imetyksen onnistumiseen vaadittavat hormonit. Isien tapa osoittaa rakkautta lapsilleen on usein myös sellaista käytännöllisempää ja toiminnallisempaa, ja enemmän sitä läsnäoloa. Aivan ihanaa vanhempainrakkautta siis, oli sitten isi tai äiti. Rakkauden lisäksi myös pelko rakkaan ihmisen puolesta on saanut ihan uuden merkityksen. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä voin myös sanoa, että pelon ja rakkauden yhdistäminen todellakin lisää ahdistuneisuutta, mutta onneksi äitiyden luoma itsevarmuus palauttaa ajatusmyrskyn nopeasti takaisin maan päälle.

3. Äitiys on opettanut ajanhallintaa.

Voi hyvänen aika, että tätä on saanut opetella! Ennen lapsia olin ajan suhteen tosi tarkka. Koulusta ja töistä myöhästyminen oli maailmanloppu, ja usein olinkin mieluummin liian aikaisin paikalla. Yhden lapsen kanssa lähteminen on jo sen verran hitaampaa, että lähtöön saa varata aikaa sellaisen vartin lisää. Kolmen lapsen kanssa, joista yksi on imeväisikäinen, lähtöön saa varata helposti tunnin ylimääräistä aikaa. Tämä on ollut mulle varsin haastavaa, ja myöhästelyjä sattuu silloin tällöin. Hauskaa kuitenkin on se, että nykyään myöhästyminen ei automaattisesti saa minua paniikkitilaan. Myös blogijuttujen aikatauluttaminen on ollut, ja on edelleen, varsinaista tasapainoilua, mutta kehityn siinäkin koko ajan. Mitään tiettyä rutiinia tai rytmiä en pysty tai halua vielä luoda blogille, koska Evellä on ihan omat aikataulunsa. Hyvin olen kuitenkin saanut sisältöä aikaiseksi (useimmiten aamuyöt ovat hyötykäytössä), ja olen aika varma siitä, että Even kasvaessa sisällöstä tulee yhä laadukkaampaa. Nyt on välillä sellaisia päiviä, ettei ajatus vaan yksinkertaisesti pysy kasassa koko koneellaoloaikaa. Myös valokuvaamisen ajoittaminen pimeän Suomen aikatauluun sopivaksi on melkoinen operaatio, mutta hei, kyllä se kevät sieltä joskus tulee. Tai sitä ennen ainakin mun kuvausvalot, jotka A mulle tilasi joululahjaksi kyllästyttyään mun valokyttäykseen, heh. 

4. Äitiys on opettanut sukupuoliroolien tulkintaa ja muodostumista.

Tämä on täysin minun oma kokemukseni asiasta, mutta mua ihmetytti ennen lapsia ihan älyttömästi, miksi ihmiset riitelevät kotitöistä. Sen kun jakais ne puoliks vaan, niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Nyt ymmärrän näitä ihmisiä paljon paremmin, mutta itse en kyllä voi samaistua niiden kotiäitien kantaan, joiden mielestä miehen pitäisi automaattisesti työpäivän jälkeen jakaa kotityötkin puoliksi. Uskokaa pois, tiedän ettei lasten kanssa kotona oleminen ole mitään leppoisinta puuhaa, mutta mulle ainakin on tosi iso juttu se, että se ylipäätään on mahdollista. Olenkin sukupuolirooleihin liittyen melko konservatiivinen. Tai oikeastaan sillä ei ole sukupuolen kanssa edes mitään merkitystä. Oli siellä kotona sitten mies tai nainen, niin mun mielestä kotona oleva saa olla päävastuussa kodinhoidosta, ellei tietysti tämä työssäkäyvä osapuoli ehdottomasti halua ottaa kontolleen sitäkin. Meillä isäntä tekee töissä täyttä työpäivää, ja ylitöitäkin riittää. Miksi haluaisin ensinnäkään viedä häneltä mahdollisuuden rentoutumiseen työpäivän jälkeen? Mulle kotona oleminen lasten kanssa kuitenkin on enemmän ilo kuin stressinaihe, ja haluan kodin olevan myös miehelleni se paikka, jossa saa vaan olla ja ladata akkuja mahdollisimman paljon. Täällähän minä joka tapauksessa palloilen päivästä toiseen, joten miksei ne tiskit ja pyykit menisi siinä samassa. Toiseksi mulle on tosi tärkeää, että myös A saa viettää kotona ollessaan kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Leikkiä tai pelata poikien kanssa ja sylitellä ja naurattaa Eveliinaa. Meillä myöskään A ei pidä kotitöiden roolijakoa sukupuoliriippuvaisena, ja hoitaa osansa kotitöistä jopa kerskailun arvoisesti.

5. Äitiys on opettanut minua arvostamaan ihan jokaista päivää.

Nyt mennään sille romantisoidun vanhemmuuden linjalle, mutta totta se on kaikesta kliseisyydestään huolimatta. Lapset kasvaa NIIN äkkiä ja aika kuluu NIIN nopeasti, kun näitä tepsuttelijoita tässä pörrää ympärillä. Jokainen päivä on ainutlaatuinen. Juuri tämä päivä voi olla lapsesi kannalta sellainen, jonka hän tulee muistamaan vielä vuosikymmenien päästä. Tänään hän saattaa nähdä elämänsä ensimmäistä kertaa joulupukin tai hän saattaa oppia jonkin uuden taidon. Lapset ovat tehneet mun elämästä paljon merkityksekkäämpää kuin koskaan ennen. Tottakai avioliitto jo itsessän toi elämään ihan uudenlaisen merkityksen, mutta lasten myötä se merkitys syvenee entisestään.
❤    ❤    ❤
Vanhemmuus opettaa tosi paljon asioita elämästä, ja omasta itsestäänkin saattaa paljastua ominaisuuksia, joista ei koskaan tiennytkään. Haluaisin tähän loppuun vielä muistuttaa teitä kaikkia vanhempia, olit sitten isi tai äiti, biologinen tai adoptiovanhempi: muista, että kaikkine haasteineen ja onnenhetkineen vanhemmuus koostuu pienistä jutuista pitkin päivää. Muista, että lapset ovat pieniä vain hetken, joten nauti vauvavuodesta, ota ilo irti leikki-ikäisten kanssa, rohkaise koululaistasi olemaan juuri oma itsensä ja haasta ja opeta teinejäsi kasvamaan itsevarmoiksi ja elämää arvostaviksi nuoriksi aikuisiksi.

Mainokset

MAMMALANDIAN JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU || PORKKANAKAKKUA JOULUPÖYTÄÄN

Ihanaa keskiviikkoa! Ylläri pylläri, tänään avaankin Mammalandian joulukalenterin 13. luukun. Meillä oli eilen taas leipomispäivä, ja suunnittelin loppuun vegaaniset reseptit porkkanakakulle ja mutakakulle. Olen täällä jo ihan joulumuorina hääräämässä lahjoja paketteihin, joten tottakai oli kakkuihinkin saatava jonkilaista jouluvibaa. Milloinkahan alkaa joulumausteet kyllästyttää, hah. Porkkanakakkuun en kyllä kyllästy koskaan, se on yksi mun suosikkileivonnaisista. Tässäpä teille ohje, joka sopii myös vegaaneille ja keliaakikoille.

VEGAANINEN PORKKANAKAKKU

Jouluisilla mausteilla ja piparimuruilla

5 dl raastettua porkkanaa
3,5 dl fariinisokeria
2 dl öljyä
1,5 dl mantelijuomaa
5,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1,5 tl kanelia
1,5 tl neilikkaa

Kuorrutus:
50g tummansinistä keijua (tai muu vegaaninen margariini)
400g Violife Creamy Original (maustamaton tuorejuustovalmiste)
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 Semperin gluteenitonta piparkakkua
(nämä ovat myös vegaanisia)
Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Aseta irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoka kauttaaltaan. Pese ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi.
Sekoita kulhossa fariinisokeri, öljy ja mantelijuoma. Toisessa kulhossa sekoita keskenään kuivat aineet sekä mausteet. Yhdistä kuivat aineet taikinaan ja lisää porkkanaraaste. Sekoita nopeasti yhteen ja kaada kakkuvuokaan. Paista noin 45 minuuttia (tai kunnes kakkuun tökättyyn veitseen ei enää tartu taikinaa).
Anna kakun jäähtyä huolellisesti ennen kuorrutteen lisäämistä. Sekoita keskenään sähkövatkaimella margariini, tuorejuustovalmiste, tomusokeri sekä vaniljasokeri. Lusikoi kakun päälle. Murustele päälle vielä pari piparkakkua tai perinteikkäämmän version toivossa mantelirouhetta.

❆    ❆    ❆

Jos missasitte eilisen luukun, löydätte Askeleita perheenä -blogista. Siellä lapset vastailivat jouluisiin kysymyksiin. Huomenna Mammalandian joulukalenterin 14. luukun avaa Himasaimi -blogin Mirkka.

Muistattehan seurailla Mammalandian bloggaajia myös Facebookissa ja Instagramissa.

MAMMALANDIAN JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU || JOULUTARINA

Tämä postaus on osa Mammalandian yhteistä joulukalenteria
Hyvää joulukuun kymmenettä kaikille! Tässä postauksessa ääneen pääsevät lapset! He keksivät ihanan joulutarinan, jossa seikkailee pikkuinen tonttukoira nimeltään Haukku. Lasten keksimä joulutarina on hyvä lahjaidea isovanhemmille tai sen voi kirjoittaa vaikka joulukorttiin. Mammalandian edellisen luukun pääsette lukemaan Kotona ja Kaupungilla -blogista, ja huomenna Mammiksen uusi luukku avautuu MoMo -blogissa.

❄    ❄    ❄


TONTTUKOIRA

Antti: Olipa kerran pieni koira. Sen nimi oli Puppe.

Eetu: Antti ei, sen nimihän on Haukku..

Antti: No olipa kerran pieni koira, ja sen nimi oli Haukku, koska Eetu sanoi niin. Ja se koira asui täällä kotona meidän kanssa, meidän oman perheen kotona. Meidän omaan perheeseen kuuluu isi, äiti, minä, Eetu ja Eve ja Jokke ja Eemeli. Me asutaan täällä Suomessa ja se täytti itsenäisyyssyntymäpäivänä 100 vuotta. Ja täällä asuu Haukku.

Eetu: Ja se oli semmoinen koira, joka oli Batman ja se oli iskän autopallopelissä pleikkarissa. Ja se ajoi sillä nopealla autolla ja teki maalin.

Antti: Eetu, se peli ei käy tähän.

Eetu: No hyvinhän se käy. Haukku oli tonttukoira, sellainen joulupukin tonttu.

Antti: Joo, ja se aina katsoo ollaanko me pojat aina kilttejä vai ei. Ja eilen me ei oltu kokonaan kilttejä, kun me riehuttiin vähän. Mutta äiti sanoi, että me ollaan mamman murusia. Eveliina on aina kiltti pikkuinen vauva, ja niin söpö. Paitsi silloin, kun se itkee tosi paljon illalla, eikä äiti ehdi heti pyyhkimään, kun huudan, ja sitten pyyhin itse, koska olen jo viisivuotias.

Eetu: Minä en pyyhi itse, pyyhin vasta sitten, kun olen isin näköinen. 
Antti: Minä olen jo melkein yhtä iso kuin isi.

Äiti: Mitä sille Haukulle tapahtui?
Eetu: No se lähti Batman-autolla sinne Korvamaahan missä se joulupukki asui. Siellä on NÄIN paljon lunta ja poroja. Ja se Haukku teki siellä paljon lahjoja meille kilteille lapsille.

Antti: Se teki minulle uusi legoja ja Oktonautti -leluja. Eetulle se teki pikkuautoja ja autopalloleikin. Ja Evelle se teki vaippoja, kun se aina kakkaa. Äitille se teki kahvia ja isille uuden pelin pleikkarille.

Eetu: Minähän sanoin, että isille piti tehdä autopallopeli.

Antti: Joo joo Eetu, sä olet aika hassu ja katso sun tukkaa, se on ihan pystyssä! Haha!

Eetu: No ei se haittaa.

Äiti: Mitäs Haukulle sitten tapahtui, kun lahjat oli valmiit?

Antti: No sitten me odotettiin täällä kotona, että se joulu tulee joulukuussa. Sitten tulee joulupukki ja Haukku.

Eetu: Tuleeko joulu meidän kotiin tänne?

Antti: Ei kun joulu vaan on, ei se tule tai mene. Se on sitten, kun me mennään papan ja mummun kotiin syömään joulutikkareita.

Eetu: Ai niin.

Antti: Ja sitten Haukku tulee joulupukin kanssa sinne mummulle ja papalle, ja me saadaan lahoja paljon. Ja sitten Haukku pääsee taas nukkumaan Eetun viereen, koska se on Eetun unikoira. Ja Eetulla oli sitä ikävä.

Eetu: On, ja minulla on muitakin unihaukkuja. Kol.. öö, neljä muutakin.

Antti: Loppu, lopetetaan jo. Valmista tuli.

MAMMALANDIAN JOULUKALENTERI || Luukku 1: Jouluinen appelsiinimarmeladi

Aivan ihanaa perjantaita ja joulukuun ensimmäistä päivää kaikille! Sieltä se joulu taas lähestyy kovaa vauhtia. Koko kylä hautautuu jouluvaloihin, joten kyllä se joulumielikin sieltä alkaa päätään kohottaa, vaikkei luminietoksista ole tietoakaan. Joulukuun lisäksi tänään pyörähtää käyntiin Mammalandian joulukalenteri, joka tarjoaa teille vaihtuvia jouluisia aiheita eri bloggaajien parissa. Minun kanssani pääsette avaamaan tämän ensimmäisen luukun lisäksi Mammalandian kalenterista luukut 10 ja 19, mutta blogini oma joulukalenteri pyörii täällä joka päivä jouluun saakka. Tervetuloa mukaan!
Tänään joulukalenterimme luukusta paljastuu herkullinen joululahjavinkki, jonka teet itse pienellä vaivalla. Kanelilla, neilikalla ja inkiväärillä maustettu appelsiinimarmeladi maistuu esimerkiksi croissanttien välissä, paahtoleivän päällä ja ihan sellaisenaankin, tuli nimittäin muutama (kymmenen) lusikallinen testattua. Nam.


❄  ❄  ❄
Mammalandian joulukalenterin kakkosluukun teille huomenna avaa MoMo-blogin ihana Ansku. 

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Lukeminen rauhoittaa lasta

Kaupallinen yhteistyö Sandviksin ja Mammalandian kanssa

❤    ❤    ❤

Antti on ollut viimeisen vuoden ajan kovin kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta. Hän opettelee aakkosia mielellään mummupappalan magneettikirjaimilla ja kotona täytetään yhdessä monta kertaa viikossa harjoituskirjoja. Myös Eetu kirjoittelee jo mun kalenterit ja muut lappuset täyteen omia muistiinpanojaan, vaikka kirjaimetkaan eivät vielä ole tuttuja. Kirjoista ja satujen kuuntelemisesta pojat ovat olleet kiinnostuneita ihan pienistä saakka, ja molemmat keksivät jo itse omia tarinoitaan ja selailevat kirjoja tosi mielellään myös itsenäisesti. 

Eetu tykkää satujen lisäksi vielä kuvakirjoista, joista voi opetella vaikka eläimiä, värejä tai kuvioita. Antti taas viihtyy jo vaikeampitajuisten satukirjojen parissa. Me ollaan luettu Antille ihan vauvasta saakka, mutta lukemiseen tuli valitettavasti pieni tauko Eetun synnyttyä. Pikkuhiljaa arjen tasaannuttua otettiin taas sadut osaksi arkea, ja nyt pikkusiskon syntymän jälkeen ollaan pidetty kiinni iltasaduista ja päivien muista lukuhetkistä. Pojat näyttävät innoissaan kirjojen kuvia pikkusiskolle ja keksivät mitä huikeimpia satuja kuvien ympärille. Vauva kyllä selvästi viihtyy mukana lukuhetkissä, vaikka ikääkin on vasta puolitoista kuukautta. Lukeminen on meidän perheessä sellainen hengähdyshetki, jolloin keskitytään päiväsaikaan ihan vain antamaan huomiota lapsille ja rauhoitutaan hetkeksi paikoilleen. Meno täällä lähtee aika helposti lapasesta, joten vauhdikkaimpien leikkien keskelle on ihanaa saada tauko, josta kaikki nauttivat. Myös iltasatu on osa meidän arkirutiineja ja sen merkitys on korostunut erityisesti nyt, kun perheessä on pieni vauva. Erityisesti Eetu reagoi hieman siihen, että vauva saa nukkua äidin vieressä, eikä hän itse tohtisi mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Yhden sadun lukemiseen menee noin kymmenen, viisitoista minuttia, joten ei ole todellakaan liikaa pyydetty, että Eetu saa lapsille yhteisesti luetun iltasadun lisäksi vielä ihan oman pienen satuhetken äidin tai isän kanssa kahdestaan. Kirjojen ansiosta poikien ei tarvitse jäädä huutelemaan äidin perään yövalon valaisemaan huoneeseen, eikä minun potea huonoa omaatuntoa jättämällä heitä sinne. 

Mun äiti luki meille usein, kun oltiin pieniä. Myös ukin ja mummin luona saatiin joka ilta kuulla satu ennen nukkumaanmenoa, välillä kirjasta luettuna ja välillä päästä keksittynä. Mulle onkin jäänyt jo nuoresta saakka se ajatus, että lukeminen on tosi tärkeää. Tykkäsin lukea tosi paljon jo ala-asteella ja sama into on kyllä jatkunut ihan nykypäivään saakka. Haluan antaa myös meidän lapsille mahdollisuuden kuulla satuja ja upputua kirjojen maailmaan mahdollisimman paljon. Toivon, että he jatkaisivat lukemista myös kasvettuaan. Moni meidän ikäinen vanhempi ei juurikaan lue lapsilleen, mikä on tosi harmi. Oon kuullut jopa siitä että ihan pienille lapsille annetaan sänkyyn mukaan tabletti tai puhelin, ja annetaan lapsen nukahtaa sieltä lastenohjelmia katsellen. Mihin vanhemmilla on niin kova kiire, ettei iltasatua ehditä lukemaan?






Sandviksin Vaukirja lähetti meille ihan mahtavan kirjapaketin, joka täydensi meidän kirjahyllyjä monilla 3-5 -vuotiaille sopivilla kirjoilla. Itseasiassa suurin osa meidän lapsille uusina hankituista kirjoista onkin juuri vaukirjakerhon kirjoja. Vaukirjalta saa lapsen ikätasoon sopivan kirjapaketin kerran kuukaudessa, mikä on ihan täydellinen ratkaisu meille nykyajan perheille, jopa niille kiireisimmillekin. Vaukirjan kirjat ovat opettavaisia ja lempeitä, pienille lapsille sopivia satu- ja opetuskirjoja. Eetu tykästyi erityisesti Eläinten villit kuviot- ja Eläinten villit värit -kirjoihin. Pikkusiskolle pojat lukevat mieluiten Ensimmäiset sanani -kirjaa, jossa on kaksikymmentä sivullista sanoja kuvineen. Aiheita on aina eläimistä kulkuneuvoihin ja mukana on myös numeroita ja värejä. Mun oma suosikki oli Sirkuslaiva, joka on runomuotoon kirjoitettu tarina sirkuksesta vapautuvista eläimistä.


”Vaukirjan tavoite on rohkaista vanhempia lukemaan lapsilleen. Haluamme kiehtovien kirjojen, hyvien neuvojen ja inspiraation keinoin tuoda lapsiperheisiin lukuiloa, heti ensi hetkistä alkaen.
Vaukirjassa on kyse lapsista, kirjoista ja lukemisesta. Päivittäiset lukutuokiot lasten kanssa luovat läheisyyttä, iloa ja myönteisiä kokemuksia. Vanhempansa sylissä lapsi oppii tärkeitä asioita itsestään, ympäristöstään ja äidinkielestään. Vaukirja haluaa tarjota oikean kirjan oikeaan aikaan sekä antaa käytännön vinkkejä yhteisiin lukuhetkiin.”



Sandviksilla on myös aivan ihana Disney -kerho, jonka kuukausittainen kirjapaketti sisältää Disney- kirjoja, niin klassikoita kuin uutuuksiakin. Meille tuli paketissa Leijonakuningas, Nalle Puh, Kunnon dinosaurus ja Autot. Tuo leijonakuningashan on Antin ihan all time favorite, ja nyt kun saatiin siitä tämä pitkä versio niin arvatkaas vain, mitä tuon pikkuherran huoneessa on luettu paketin saapumisesta saakka!
Kiitos Vaukirja!
❤     ❤     ❤

5 vinkkiä sadepäiviin lapsiperheessä

Mammalandian yhteistyöpostaus
Oi Suomi, mitä kaikkea ihanaa sen luonto ja ilmasto tarjoaakin meille yhä uudelleen jokaisena vuodenaikana! Puut alkavat vihertää, päivä pitenee, kelit lämpenee. Syksyä kohden ilman viiletessä saa taas vetäistä päälleen sen lempineuleen ja ihanat raidalliset villasukat, ja katsella kun luonto saa ylleen kauniin ruskaisen peitteen. Talvella päästään joulutunnelmaan, pulkkamäkeen ja ihastelemaan auringossa kimmeltäviä pakkaspäivän hankia. 
Ja joka vuosi saa kuulla, kuinka on liian kuuma, liian kylmä, liian valoisaa tai liian pimeää. Ja kun sataa. Aina vaan, jokaisena vuodenaikana. Mitä jos kuitenkin vähennettäisiin sitä valittamista ja tehtäisiin sen sijaan asioita, joista on oikeasti jotain hyötyä? Lapset eivät niin välitä säästä, mutta vanhempien negatiivisuus ja valittaminen varmasti uppoavat lasten mieleen kuin kuuma veitsi voihin. Olen itsekin ollut säähän helposti reagoiva ihminen, ja olen sitä edelleenkin. Nykyään kuitenkin koetan reagoida siihen mahdollisimman positiivisella tai neutraalilla tavalla. Me ei täällä asuessa voida välttyä sateelta eikä lämpötilojen tai valoisuuden vaihtelulta, joten siitä on ihan turha valittaa. Tässä tulee viisi meidän perheen vinkkiä, kuinka tehdä sadepäivistä hauskempia lasten kanssa!

1. Menkää ulos

Suurin osa lapsista rakastaa kuralammikoita. Päälle vaan kunnolliset sadevaatteet, ja ulos purkamaan energiaa! Sateella näkee sammakoita, matoja ja etanoita. Laittakaa kotipihaan ämpäreitä ja kerätkää sadevesi talteen lämpimän päivän vesileikkejä ja puutarhan kastelua varten. Lähtekää metsään tutkimusmatkalle. Sade ei ole mikään este ulkoleikkeihin, se vaatii vain hieman varustautumista.
2. Panosta lasten kanssa leikkimiseen

Sadepäivinä voi hyvillä mielin skipata puutarhatyöt ja vaikka jättää sen ulkoilunkin väliin jos ei sadetouhut innosta. Niihin kuluvaa aikaa ei kannata korvata keksimällä ylimääräisiä kotitöitä itselleen. Anna sen sijaan aikaasi lapsille. Pelatkaa pelejä, kootkaa palapelejä, rakentakaa maja, piirtäkää, rakentakaa legoista kokonainen kylä tai lukekaa kirjoja! 

3. Teettäkää valokuvia 

Meillä lapset tykkäävät selata valokuvia niin koneelta kuin albumeistakin. Sadepäivän voi hyödyntääkin teetettävien valokuvien valitsemisella ja teettämisellä. Luo tietokoneelle teetettäville valokuville oma kansio, ja siirrä sinne suosikkikuvasi. Tämän kansion sisälle voit luoda vielä oman kansiona editointia vaativille kuville. Itse ainakin lasten touhuja kuvaillessani joudun räpsimään kuvat melko nopsaan tahtiin, ja useat kuvat tarvitsevat sen vuoksi suoristusta ja uudelleenrajausta ennen teettämistä. Pieni kontrastin tai valotuksen lisääminen ja värisävyjen kirkastaminen tekevät myös ihmeitä. Editoinnin jälkeen siirrä kuva heti pois editoitavien kansiosta. Kun valokuvat laittaa selkeästi omiin kansioihinsa tieokoneelle, on homma helppo keskeyttää heti, kun lapset kyllästyvät ja jatkaa urakkaa toiste. 

4. Leipomispäivä

Meillä oli usein mun lapsuudenkodissa sadepäivinä leipomispäivä, jolloin pakkanen täytettiin korvapuusteilla, pitkoilla, sämpylöillä ja ruisleivällä. Pienetkin lapset saa hommaan mukaan, kun antaa heidän sekoittaa itse oman taikinansa. 

5. Dvd – hyllyn läpikäynti

Joskus sitä vaan kaipaa aivoja turruttavaa elokuvamaratonia. Kaivakaa kaappien pohjalta ne kaikista vähiten katsotut elokuvat tai katsokaa lemppareita. Ennen elokuvia tai niiden välillä kannattaa ehkä pitää jonkinlaista happihyppelyä tai rakentaa sisälle temppurata, jotta lasten energiaa saa edes vähän purettua. Elokuvapäivään ei kannata myöskään haalia makeita herkkuja, koska vähäinen lasten aktivointi yhdistettynä sokeriövereihin voi tehdä aikuisten rentoutumisesta mahdotonta. 

Jokaisesta päivästä voi tehdä vähän paremman oikella asennoitumisella. Lopettakaa nyt hyvät ihmiset se kesän kulumisesta valittaminen, ja arvostakaa jokaista päivää yhtä paljon! Syksy tulee joka tapauksessa, otetaan se vastaan iloisin mielin. 
☂  ☂  ☂
Muiden Mammalandian bloggaajien sadepäivien touhuja ilmestyy tämän kuun aikana luettavaksi Mammalandian kotisivuille ja Facebookiin.

By Pinja (sis. alekoodin!)

YHTEISTYÖSSÄ
By Pinja
Mammalandia

❤           ❤          ❤
By Pinja on kotimainen silikonikoru-brändi, joka tuo markkinoille toinen toistaan upeampia, erityisesti imetykseen suunniteltuja silikonikoruja. Yritykseltä löytyy myös Kids By Pinja -mallisto, joka pitää sisällään suloisia koruja yli kolmevuotiaiden lasten asuja somistamaan. Minulle oli suuri ilo päästä tapaamaan Pinjaa maaliskuussa Blogikirppis & pienet shoppailut tapahtumassa Espoossa ja valita itselleni oma imetyskoru. Pinja oli tulkinnut blogini perusteella osuvasti tyyliäni, ja ehdotti minulle tätä ihanaa Autumn -nimistä korua. Maanläheiset, murretut sävyt tekevät korusta on minulle juuri täydellisen. Tästä pääsette tarkastelemaan Autumn -korua.
Imetyskoru saatu By Pinjalta



Imetyskorun ideana on, että pienet sormet saavat tekemistä imetyshetken ajaksi. Ihan pienen vastasyntyneenkin silmät kiinnostuvat pian muodoista ja väreistä, ja koru tarjoaa näin myös aivan pienelle vauvalle iloa ja ihmeteltävää. By Pinjan tarina onkin alkanut ihanasti Pinjan omasta kokemuksesta, kun hänen esikoispoikansa vuonna 2015 alkoi muiden vastasynteneiden tavoin imetyksen aikana nipistellä äidin ihoon pieniä kynnenjälkiä. Se on todella tuttua myös omien imetysjaksojeni kautta, mutta vuosina 2012-2016 en vielä ollut kuullutkaan imetyskorujen olemassaolosta, eikä niitä varmaan ainakaan Suomen markkinoilla ihan kauheasti tuolloin ollutkaan. Olenkin nyt todella innoissani, kun pääsen viimeisen lapsemme imetysajan kokeilemaan imetyskorua ja kenties säästyisin niiltä pieniltä punaisilta nipistysjäljiltä. Näitä ihanuuksia voit ostaa By Pinjan omasta verkkokaupasta. Koruja on myynnissä myös monilla jälleenmyyjillä, jotka löydät tästä linkistä: Jälleenmyyjät.
By Pinjan korut ovat täysin myrkyttömiä, joten ne sopivat vauvan hypisteltäviksi ja mikseivät myös kutisevien ikenien rauhoittamiseenkin. Silikonihelmet on valmistettu elintarvikesilikonista ja ne ovat BPA-vapaita, PVC-vapaita, ftalaatittomia, lyijyttömiä, kadmiumittomia, hajuttomia ja helposti puhdistettavia.



Vaikka korut kantavat nimeä imetyskoru, voi niitä käyttää myös ihan muuten vain somistamaan asua kuin asua. Mallistosta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja jokaiseen makuun sopivaksi. Näiden kuutiomallisten korujen lisäksi löytyy pyöreitä helmiä sisältävä Simple By Pinja –mallisto sekä  Statement Necklaces By Pinja -mallisto, jossa pienet helmet on korvattu upeilla suuremmilla, litteillä silokonihelmillä. Jos näistäkään vaihtoehdoista ei omaa lempparia löydy, niin By Pinja valmistaa sekä äideille että lapsille Custom -koruja, eli värit saa päättää itse. Tulevana tyttölapsen äitinä odotan innoissani, että päästään muutaman vuoden kuluttua valitsemaan pikkusiskolle ihan ikiomaa korua By Pinjalta. Ystävälleni jo tilasinkin babyshower -lahjaksi tismalleen samanlaisen korun kuin itselläni, se vaan on niin hieno!
By Pinja hemmottelee blogini lukijoita 15% alennuksella valitsemastanne tuotteesta By Pinjan verkkokaupassa! Alennuksen saatte ostotilanteessa koodilla AURINKO ja alennus on voimassa torstaista sunnuntaihin 18.-21.5.2017.
En hyödy linkkien klikkauksista.

Lasten ulkoilu

Mammalandian toukokuun yhteistyöpostaus

Ensimmäisen kuuden ikävuoden aikana lapsen hermoston kehitys on suurimmillaan. Näin ollen liikunnallisten perustaitojen oppiminen on parhaimmillaan tällä ajanjaksolla ja lapsi tarvitseekin ihan varhaislapsuudesta saakka virikkeitä motoristen taitojen kehittämiseen. 



Ulkoilu on meidän perheessä aina ollut osa arkea. Kuitenkin ainoastaan A:lla on virallisesti jokin liikunnallinen harrastus (sovellettu reserviläisammunta), me muut ulkoillaan ja urheillaan fiilispohjalta. Itselleni ulkoilu tarkoittaa juurikin urheilua; kävelyä, juoksua, pyöräilyä. Lapsille ulkoilu on kuitenkin paljon merkittävämmässä roolissa. Heille se on hauskanpitoa, leikkiä, kavereiden näkemistä, uuden oppimista ja energian purkamista. Ulkona telmiessä he oppivat samalla taitoja, joita ei pelkissä sisäleikeissä opi. Samalla aivot saavat happea ja kesäisin keho buustia D-vitamiinin tuotannolle auringonvalosta. Meillä pyritään siihen, että joka päivä käydään ainakin vähän haukkaamassa happea ulkona. Toki rajuimmat sadekelit, kovimmat pakkaset ja paahtavimmat helteet vietetään mieluummin sisällä. Muutoin ulkoilun mahdollistaminen on oikeastaan puhtaasti pukeutumiskysymys. 

Eetu täytti juuri kolme vuotta, ja hänen kiinnostuksensa on siirtymässä yhä enemmän hiekkalaatikolta jalkapalloon. Uutena huippujuttuna jalkapalloilun lisäksi on nyt myös potkulautailu, hän kun sai ikioman potkulaudan syntymäpäivälahjaksi mummilta . Antti viihtyy ulkona parhaiten kiipeillen ja potkulautaillen, ja oikeastaan kaikki fyysisesti aktiivinen toiminta on hänen mieleensä. Toki viidettä ikävuottaan lähestyvä jo vaatiikin enemmän motorisen kehityksensä kannalta. Uusien taitojen, kuten pyöräilyn, hiihdon ja luistelun opettelu alkaa olla näiden parin seuraavan ikävuoden aikana ajankohtaisempaa kuin koskaan. Pyöräily jo sujuukin apupyörillä, ja pikkupyörän lisäksi on nyt mummulassa onneksi isompikin pyörä jolla harjoitella. Eetu ei ole pyöräilystä niin kiinnostunut, mutta ehkä kesän aikana kiinnostus pikkupyörää kohtaan heräisi. 

Ulkoilu ei ole pelkästään fyysisen kehityksen kannalta tärkeää, vaan se luo raameja myös lapsen psyykkiselle kehitykselle ja minäkuvan sekä itsevarmuuden luomiselle. Ulkoilun tulee olla hauskaa, vaikkakin täytyisi myös huolehtia, että lapsi saa myös haastaa itseään. Leikin ja ilon kautta muuttuu uuden oppiminenkin paljon tehokkaammaksi!
Tämä kevät on mennyt oman ulkoiluun osallistumiseni kannalta vähän ohitse liikuntakiellon vuoksi. Toki saan lähteä mukaan pihalle, mutta kävelylenkitkin ovat tällä hetkellä pannassa. Ollaan kuitenkin miehen työpäivien aikana käyty omassa pihassa touhuamassa, mutta juuri muuhun en juuri nyt pysty. Huomaan omassa olossani aika helposti sen, jos on tullut seisoskeltua liikaa. Voi olla, että seuraavat viikot menevät lähinnä istuskellessa ja makoillessa. Raskausviikon 33+0 jälkeen synnytystä ei enää estellä, joten kaksi viikkoa täytyy ottaa vielä ihan tosi rauhallisesti, sen jälkeen varmaan saan enemmän liikuntalupia lääkäriltä. Onneksi poikien isovanhemmat ovat hakeneet poikia ulos tosi paljon, apu on tällä hetkellä ihan korvaamatonta.


Käykäähän toukokuun aikana lukemassa muidenkin Mammalandian bloggaajien ajatuksia lasten ulkoilusta!

Omat vinkit synnytykseen

Mammalandian huhtikuun yhteistyöpostaus

❤   ❤   ❤

Olen kokenut kaksi hyvin erilaista synnytystä vuosina 2012 ja 2014. Synnytykseen jaetaan vinkkejä vähän joka mediassa ja mammapalstalla, mutta kaikkein tärkeintä (erityisesti ensisynnyttäjälle) on keskustella ja saada tietoa synnytyksestä neuvolasta ja synnytyssairaalasta. Olen koonnut tähän omia vinkkejäni synnytykseen ja siihen valmistautumiseen. Muistakaa kuitenkin rakkaat äititoverit, että jokainen synnytys on hyvin yksilöllinen ja erityinen tapahtuma, eikä siihen voi kukaan antaa suoria ja absoluutteja ohjeita.

Ensimmäiseen synnytykseeni varauduin neuvolan ohjeiden mukaan. (TÄSTÄ pääsette lukemaan ensimmäisen synnytyskertomukseni.) Olin hankkinut lisäksi itse tietoa luonnolliseen kivunlievitykseen liittyen, ja tein jo varhain raskausaikana päätöksen olla käyttämättä lääkkeellistä kivunlievitystä. Luotin kehooni ja sairaalan henkilökuntaan sataprosenttisesti ja synnytys sujuikin todella hyvin! Synnytys kesti kokonaisuudessa ensisynnyttäjälle tyypilliset 12h22min, ja aivan ponnistusvaiheen kynnyksellä pyörsin vielä päätökseni kivunlievityksestä. Sain pudendaalipuudutuksen, jonka olisin kyllä näin jälkikäteen mietittynä voinut jättää myös ottamatta. Synnytyksessä olin rauhallinen ja hiljainen, tein juuri niin kuin kätilö ja pääni kehotti tekemään.
Toinen synnytykseni oli täydellinen vastakohta ensimmäiselle. (TÄSTÄ pääsette lukemaan toisen synnytyskertomukseni.) Minulla oli raskausaikana paljon harjoitussupistuksia, jotka muuttuivat säännöllisiksi jo joskus 33.-34. raskausviikolla. Tuolloin supistuksia tuli muutamia tunteja 15-10 minuutin välein, ja sitten ne loppuivat. Raskausviikolla 37+5 supistukset olivat jo selvästi kipeämpiä ja limatulppa irtosi. Seuraavana päivänä Eetu syntyikin rytinällä. Heti ensimmäisestä supistuksesta tiesin, että nyt mennään. Kiirehdimme sairaalaan, ja noin 30 minuuttia kestäneen matkan jälkeen olinkin jo täysin avautunut. Synnytyssalissa huomattiin, että vauva on tulossa korva edellä ja sen lisäksi sydänäänet katosivat ajoittan. Päädyttiin hätäsektioon. Kuulin myöhemmin, että sydänäänten lakkaaminen johtui napanuorassa olleesta solmusta. En ollut varautunut OLLENKAAN siihen, että jokin voi mennä pieleen, mutta pysyin synnytyksessä rauhallisena alusta loppuun saakka. Synnytyksen jälkeen koin hieman babybluesia, koska pelkäsin, etten kykene luomaan samanlaista tunnetta Eetuun, kuin minkä koin Anttia synnyttäessä. Huoli oli kuitenkin turha, ensimmäisenä yönä hänestä tuli minulle aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin isoveljestäänkin. 

2014


Raskausaikana

Kuuntele. Neuvoloissa on paikkakunnittain suuria eroja, missä vaiheessa aletaan keskustelemaan synnytyksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista. Varmaan suurimmaksi osaksi raskausviikkojen 25-30 välillä ovat kaikki saaneet jonkinlaisen käsityksen synnytyksen kulusta, ja perhevalmennuksessa viimeistään käydään läpi monia synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyviä asioita. 

Me emme osallistuneet perhevalmennuksen lisäksi erilliseen synnytysvalmennukseen, mutta sekin on erittäin hyvä lisä synnytykseen valmistautumisessa.

Kysy. Sinä olet neuvolan asiakkaana oikeutettu saamaan luotettavaa tietoa raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyen. Askarrutti mieltäsi sitten mikä tahansa asia, iso tai pieni, niin KYSY. Olen kuullut, että monilla, erityisesti suuremmilla paikkakunnilla on alettu mennä sellaiseen ”tässä ohjekirja ja linkki nettisivuille” -tyyliin. Älä anna sen hämätä, sinulla on silti oikeus päästä keskustelemaan synnytykseen liittyvistä asioista kasvotusten asiantuntijan kanssa. 

Älä suunnittele liikaa. Synnytys on jokaisella naisella erilainen ja yksilöllinen. Tyttäret eivät synnytä samalla kaavalla äitiensä kanssa, eivätkä kaikki saman naisen synnytykset ole välttämättä samanlaisia. Synnytystäsi on tukemassa synnytyssairaalassa kätilö, joka pitää huolen sinun ja vauvasi tarpeista. Lisäksi siellä on lääkäreitä, hoitajia ja paljon muita henkilöitä tukemassa haastavissa tilanteissa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki ei aina mene niin kuin on suunnitellut, vaan välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia yllättäviä ja pelottaviakin asioita. Ota selvää, mitä riskejä synnytykseen liittyy, esimerkiksi koskien perätilasynnytystä, syöksysynnytystä, keskenkaiken hiipuneita supistuksia ja sydänäänten laskua. Älä kuitenkaan ala lietsoa pelkoa itseesi, suurin osa vaikeistakin synnytyksistä saa onnellisen lopun.



Synnytyksessä

Luota. Naiset on luotuja synnyttämään. Anna omalle kehollesi tilaa työskennellä luonnollisesti ja luota siihen. Luota myös henkilökuntaan. He ovat siellä juuri sinua varten sillä hetkellä. Itse en automaattisesti suosittelisi sellaista ajattelutapaa, että kaikki lääkkeet tänne ja heti vähänkin kun sattuu. Tottakai pyydät lääkkeellistä kivunlievitystä, jos niin haluat. Muista kuitenkin, että esimerkiksi epiduraalipuudus saattaa hidastaa avautumisvaihetta. Synnytyskivun kokeminen on yksilöllistä. Itse koin sen siedettävänä, en lainkaan niin suurena kuin olin ajatellut.

Hengitä. Paras vinkki, jonka itse koskaan opin synnytykseen liittyen on hengittäminen. Ajattele jokainen supistus vuorena, jonka huipulle koitat hengittää itseäsi supistus kerrallaan. Puhaltele rauhallisesti, ja pian huomaat, että supistuksen huippu on saavutettu ja saat taas hengähtää hetken aikaa. Älä huuda! Käytä kaikki energia hengittämiseen ja rentoutumiseen supistusten välillä, jotta vauvan olisi kaikkein helpointa laskeutua synnytyskanavassa. Muista, että synnytys ei ole jatkuva tila, vaan se päättyy lopulta. Kun kestät kipua vielä hetken, vielä yksi supistus, vielä yksi ponnistus, niin lopulta se on ohi.

Liiku. Liike ja jalkeilla olo helpottaa monien naisten kokemaa synnytyskipua ja nopeuttaa avautumisvaihetta. Kun synnytyksen loppu alkaa olla käsillä, nojaile puolisoosi tai sänkyyn ja heiluttele itseäsi supistusten läpi. Mikäli kuitenkin koet, että paikoillaan pysyminen tai makaaminen on juuri sinulle parempi vaihtoehto, niin tee niin. Kuuntele samalla kätilön ohjeita, hän saattaa kehottaa sinua vaihtamaan asentoa vauvan asennon tai hyvinvoinnin vuoksi. 

Synnytyksen jälkeen

Tunne. Pää on synnytyksen jälkeen hattaraa. Anna tunteiden vauvaa ja juuri kokemaasi suurta ponnistusta kohtaan kasvaa rauhassa. Älä pakota tunteita, mutta älä myöskään peittele onneasi ja rakkauttasi, olet ansainnut ne! Itke jos itkettää, naura jos naurattaa. Sinä olet juuri synnyttänyt oman täydellisen lapsesi.

Kysy ja kuuntele. Ensisynnyttäjälle kaikki on uutta. Toisille äidinvaistot kasvavat nopeasti ja vauvanhoito tulee luonnollisemmin kuin toisilla. Joillain saattaa mennä hetken aikaa, tunteja tai päiviä sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Synnytysvuodeosastolla saa kysyä mitä vain, siellä on varmasti vastattu sinunkin kysymykseesi jo monen monta kertaa. Luota myös omaan vaistoosi vauvanhoidossa. Jos sinulle opetettu imetystekniikka ei ota onnistuakseen, pyydä neuvoa toisenlaiseen tekniikkaan. Kokeile rohkeasti myös itse, kyse on sinusta ja sinun vauvastasi, ei liukuhihnalla tuotetusta tuotteesta. Myös uudelleensynnyttäjät saavat olla kysyä!



Kolmas synnytykseni on tulossa lähikuukausien aikana, ja olen alkanut henkisesti jo valmistautumaan siihen. Olen onnellinen, että olen kokenut kaksi niin erilaista synnytystä. Tiedän, että kehoni tunnistaa jos jokin on pielessä ja voin luottaa siihen. Aion kirjoittaa erikseen synnytykseen liittyen vielä seuraavan äitiyspolikäynnin jälkeen, kun olen saanut hieman enemmän tietoa siitä, miten edellisen synnytyksen nopeus ja hätäsektio voi vaikuttaa seuraavassa synnytyksessä. Ajoitan tekstin varmaan 34.-35. raskausviikolla, niin samaan syssyyn voin kasata katsauksen sairaalakassin sisällöstä. 
❤    ❤    ❤
Mammalandian bloggaajat kertovat omia vinkkejään synnytykseen. 
Käykää kurkkaamassa

Karmashop | Vaateteollisuuden eettisyys ja ympäristövaikutukset

Yhteistyössä Karmashop ja Mammalandia


Ajatteletko koskaan vaatteita ostaessasi niiden alkuperää? Kuinka ne on tuotettu, mistä niiden materiaali on peräisin ja kuka ne on valmistanut? Sain kunnian vierailla kuukausi sitten Karmashopin showroomilla Espoossa yhteistyön merkeissä ja pääsin samalla kuulemaan tarinan Karmashopin takana.

Karmashop on keväällä 2007 perustettu Suomen ensimmäinen reilun kaupan muotiin sekä ekologisiin materiaaleihin erikoistunut vaatekauppa verkossa. Yritys tuo Suomen markkinoille hyvännäköisiä ja silti eettisesti ja ekologisesti tuotettuja vaatteita. Parasta Karmashopin toiminnassa on sen halu tuoda tuotantoketjut mahdollisimman läpinäkyvästi ja avoimesti suomalaisten kuluttajien tietoisuuteen ja samalla antaa tietoa ja tukea tehdä viisaampia ja parempia valintoja.

Vaateteollisuuden eettisyys on monitahoinen asia, jossa huomioon tulisi ottaa muutamia tärkeitä eri seikkoja; materiaalin ekologisuus ja sen tuotanto, tuotannon tarjoama elanto sen tuottajalle ja hänen perheelleen, ympäristövaikutukset, kestävyys.. 

Hyvä, paha puuvilla. Puuvillan tuotannon eettisyydestä ja ekologisuudesta on keskusteltu pitkään. Kuormittavimmat vaiheet puuvillatuotteiden valmistuksessa ovat puuvillan viljely ja värjäys. Puuvillan viljelyssä käytetään paljon erilaisia torjunta-aineita ja keinokastelu kuluttaa valtavia määriä vettä. Vedenkulutus ja myrkyt ovat pääosassa myös värjäysprosessin ympäristöhaitoista. Kun näihin asioihin yhditstetään vielä eettiset näkökulmat, niin ollaankin jo ihan sekaisin siitä, että millainen vaate olisi sitten kaikista eettisin ja ekologisin vaihtoehto. Suosimalla luomupuuvillaa voidaan hieman parantaa vaatteen ekologisuutta ja toisaalta eettisyyttä lisää se, että kehitysmaiden pienviljelijät saavat elantonsa tuottamalla luultavasti suvultaan perimällään tilalla puuvillaa. Kuitenkin esimerkiksi Hamppu olisi luonnollisempi vaihtoehto puuvillalle, sillä se ei kaipaa lannoitusta ja se kasvaa nopeammin. Hamppukangas on myös puuvillakangasta kestävämpää ja pitkäikäisempää. Näihin asioihin ei ole olemassa yhtä oikeaa tietä tai ratkaisua. Vaatteita ostaessa kannattaa selvittää, kuinka tarkasti yritys on valmis julkaisemaan tuotteidensa tuotantoketjun, koska jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi salailla? Yksi hyvä ja helppokäyttöinen sivusto tuotemerkkien arvojen tarkasteluun on http://www.rankabrand.org. 
Sain valita Karmashopin upeasta valikoimasta mieleisen vaatteen itselleni. Valitsin raskausvatsalleni sopivan valkoisen tunikan, jossa on syvään uurrettu, napitettu pääntie, ihanat suuret taskut ja rento leikkaus. Tunika soveltuu käyttöön myös raskauden jälkeen, sillä se ei kiristä tai paina mistään kohtaa ja imetyskin onnistuu avattavan etumuksen ansiosta. 
People Treen Kendall tunikapaita on valmistettu luomusertifikoidusta puuvillasta ja se on valmistettu WFTO – Reilun kaupan sertifikaatin ehdoilla Intian Mandalassa. Tunikan löydätte TÄMÄN linkin takaa. Karmashopilta löytyy vaatteiden lisäksi myös paljon erilaisia koruja, kodintekstiileitä ja muita kodintarvikkeita. Kannattaa käydä tutustumassa verkkokaupan tarjontaan ja ottaa rohkeasti yhteyttä yritykseen, mikäli kaipaat mitä tahansa lisätietoa tuotteista. Tehdään yhdessä pieniä valintoja paremman vaateteollisuuden puolesta!
❤      ❤      ❤      ❤      ❤      ❤