Kolmas raskauteni kuvina

1. kolmannes (raskausviikot 1-14)
8.10.2016-12.1.2017

4+3
10+2

2. kolmannes (raskausviikot 15-28)
14.1.2017-20.4.2017

3. kolmannes (raskausviikot 29-41)
21.4.2017-14.7.2017

37+5
Mainokset

36. raskausviikko




Raskaudesta on nyt takana 87,5% ja 245 päivää. Laskettuun aikaan on matkaa jäljellä enää 35 päivää, 5 viikkoa, 1,16 kuukautta. Kahden viikon kuluttua vauva on täysiaikainen. Seuraavaan neuvolakäyntiin on aikaa 6 päivää. Äitiysloma alkoi eilen.

Vauva Tällä viikolla vauvan paino nousee keskimäärin 2,59 kilosta 2,76 kiloon ja pituutta hänellä on noin 45 senttiä. Vauva varastoi yhä rasvaa valmistautuessaan elämään vatsan ulkopuolella. Vauvan liikkeet ovat selvästi muuttuneet jo hitaamiksi ja työntyvämmiksi, eikä nopeita potkuja tai suuria pyörähdyksiä enää tapahdu niin usein. Toivon, että saisin tehdä vielä kaksi raskausviikkopostausta, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä startti elämälle. Vauva on kuitenkin jo lähes valmis, ja keuhkojen kypsyttelyn ansiosta hän luultavasti pärjäisi jo todella hienosti ilman lastenosaston hoitoa, vaikka syntyisi tällä viikolla.
Raskausoireet Ruokahalua ei oikein ole ollut vähään aikaan. Se voi osittain johtua lämmenneistä ilmoista, mutta vatsalaukun ollessa yhä enemmän puristuksissa kasvavan kohdun vuoksi, ei oikein tee mieli syödä. Jäätelöhimo on kokonaan poissa, mutta bensa tuoksuu vieläkin hyvälle. En ole alkanut sitä kuitenkaan imppaamaan, haha! Vanhat, edellä ajavat autot riittävät vallan mainiosti. Jonkinlaista pesänrakennusviettiä on ollut siitä saakka, kun sain tuomion ennenaikaisen synnytyksen uhasta, mutta se on kyllä voimistunut nyt hieman ajan kuluessa. Takapiha on saatu jonkinlaiseen kuntoon onneksi, niin päästään sinne nauttimaan kesäpäivistä näiden sateiden loppuessa. Vauvan liinavaatteet, tyynyt ja täkit täytyy pestä vielä ja sairaalakassi katsoa loppuun. Turvotus on jotain ihan jäätävää, enkä enää keksi mitään, millä saisin sen kuriin. Juon 3-4 litraa vettä, syön ananasta, mansikoita ja juon vihreää teetä useita kupillisia päivittäin. Vältän sokeria ja vehnäähän en voi edes syödäkään. Kai tämä sitten häviää synnytyksen jälkeen. Onko teillä kokemusta loppuraskauden turvotuksesta? Supistukset ovat pysyneet maltillisina, muutamia polttoja on tullut ja niiden yhteydessä irtoillut taas sitä ah niin ihanaa limatulppaa. 
Mieliala Muuten hyvä fiilis, mutta turvotus alkaa ärsyttää ihan toden teolla. Sen takia olen aamuisin aika huonotuulinen, koska sormiin sattuu ja tuntuu, ettei kasvoja edes tunnista. Yleistila on kuitenkin hyvä kaikesta huolimatta, ja odotellaan rauhallisin mielin vauvaa. Enää ei tarvitse pelätä vauvan terveyden tai hengen puolesta, ja se on osaltaan rauhoittanut mieltä ja parantanut unenlaatua. Mitään ”tulejotulejotulejo” fiilistä ei ole myöskään ollut, vauva saa rauhassa kasvaa niin pitkään kuin vain mahdollista. 

35. raskausviikko || 7. neuvolakäynti




35, 36, 37, 38, 39, 40. Raskaudesta on kulunut 85%. Laskettuun aikaan on jäljellä 1,39 kuukautta /6 viikkoa / 42 päivää. Vauva on täysiaikainen jo kolmen viikon kuluttua! Seuraavaan neuvola-aikaan on kolmetoista päivää ja äitiysloman alkuun kuusi päivää.

Vauva  Tällä viikolla vauva nostaa painoaan keskimäärin 2,38 kilosta 2,56 kiloon ja pituutta hänellä on jo keskosvaatteiden koon verran, eli 44 senttimetriä. Meilläkin pienimmät vauvan vaatteet, eli kaksi bodya, ovat kokoa 44. Vauvan keskushermosto on nyt täysin valmis ja ruoansulatuselimistö lähes kokonaan kehittynyt. Vauva täyttää nyt lähes koko kohdun raskausapplikaation mukaan, mutta viime neuvolakäynnillä tiistaina terkka sanoi, että tällä tytöllä on vielä hyvin tilaa pyöriä, koska lapsivettä on niin paljon ja tyttö on melko sironpuoleinen. 
Raskausoireet Se turvotus.. Ei ole mitään mahdollisuutta saada jo kerran sormista väkisin revittyjä sormuksia enää takaisin. Kasvot eivät ole niin pahasti enää turvoksissa, mutta toki nyt pystyssä oleskellessa se kaikki turvotus menee sitten jalkoihin ja käsiin. En valita, mieluummin näin päin. Päänsärkyjä ei ole ollut nimittäin ollenkaan! Maanantaina kävin vyöhyketerapiassa hakemassa apua liitos- ja lantiokipuihin. Samalla käynnillä refleksologi paineli turvotusta helpottavia akupisteitä, ja turvotus on ollut huomattavasti vähäisempää maanantain jälkeen. Liitoskivut hellittivät myös jonkinverran, ja ainakin maanantain ja tiistain välisen yön nukuin kuin tukki, enkä aamulla melkein herännyt herätyskelloonkaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan vyöhyketerapiaa. Vaikka akupisteiden painelu voi tuntua vähän kivuliaaltakin, niin käynnin jälkeen olo on tosi hyvä ja rentoutunut!
Olen saanut yhden todella oudon ja todella epäterveellisen raskaus”himon”. Yleensä vihaan bensan hajua, ja varsinkin mopoista lähtevä, oikein kärähtänyt bensan haju on aiemmin saanut mut voimaan pahoin. Nyt en kuitenkaan tiedä mitään parempaa hajua kuin bensa, ja se on ihan kamalaa! Haluan tankata auton aina, kun tankki on vähänkin vajaa, ja hakeudun ajamaan oikein vanhan näköisten romuautojen taakse jos vain mahdollista. Toivottavasti tämä menee ohi, koska en halua saada itselleni enkä vauvalle mitään haittaa tästä. 
Supistukset ovat synnärikäynninkin jälkeen olleet painetta aiheuttavia, ja erityisesti eilen oikein sattui jo. Sen seurauksena irtosi taas vähän limatulppaa, onneksi edelleen väritöntä. Pakkasin illan aikana vihdoinkin sen sairaalakassin loppuun.
Mieliala Olen ollut henkisesti kyllä ihan täydellisessä tasapainossa jo hyvän aikaa. Neuvolassa terkkakin sanoi, että näytän ihan huomattavasti pirteämmältä ja iloisemmalta kuin edellisellä käynnillä. 



Tiistain neuvolakäynnillä käytiin ihan perusjutut läpi. Lisäksi puhuttiin synnytystoiveista ja täydennettiin Ipana -tietokantaan tietoja. Sydänääniä kuunnellessa saatiin molemmat kunnon naurukohtaus, kun vauva oikein vihaisesti heilautti itsensä pois anturin alta toisella kyljelle niin, että koko hoitopöytä heilahti. Vauva liikkuu edelleen tosi paljon ja liikkeet on vielä välillä tuollaisia todella teräviä ja nopeita. Mun terveydenhoitaja jää lomalle parin viikon päästä, joten menen 15. päivä käymään toisella hoitajalla. Oma terkka tuumaili, ettei enää ehditä tässä raskausaikana näkemäänkään. Hurjaa! Miten aika meneekin näin nopeasti. Aiemmissa raskauksissa olen ollut ihan tuskastunut ja odottavainen koko ajan, nyt tuntuu etten itsekään pysy mukana, että millä viikoilla jo mennään.

Paino: +1,5kg
Muutos: +700g/vk  
Verenpaine: 116/74
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (145)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 111
SF: 29cm

31. raskausviikko




Raskautta takana 210 päivää. Jäljellä 70 päivää, 10 viikkoa, 2,3 kuukautta. Vauva on täysiaikainen 23.6. eli 49 päivän, 7 viikon, 1,6 kuukauden kuluttua. Vauva pystyy torjumaan pieniä infektioita kolmen viikon kuluttua, eikä hänen mahdollista syntymäänsä yritetä sen jälkeen enää estellä. Äitiysloman alkuun on aikaa 34 päivää, eli reilu kuukausi.

Ihanaa, pääsen tänään erittäin todennäköisesti kotiin . Eilisessä lääkärintarkastuksessa kohdunkaulan tilanne oli parantunut jonkin verran. Lepo on vähentänyt vauvan pään aiheuttamaa painetta kohdunkaulalle, ja millejä on tullut lisää. Sain eilispäivän liikuskella osastolla ihan normaalisti ja istua pelkän makaamisen sijaan. Tänään nähdään lääkärin kontrollissa, kuinka paljon ns. normaali oleminen vaikuttaa kohdunkaulan tilanteeseen. Sen mukaan voidaan sitten arvioida, että kuinka levossa täytyisi kotona sitten olla. Toki, jos jotain radikaalia tässä nyt on päässyt taas tapahtumaan niin voi olla, etten pääsekään pois. Lääkäri oli kuitenkin eilen melko varma siitä, että päästään lepäilyllä ihan hyville viikoille tytön kanssa. Eihän sitä voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. FFN -testi kertoo omaa tarinaansa, vauvan alhaallaoleskelu omaansa ja parantunut kohdunkaulan tilanne taas ihan toista. Fakta on se, että kukaan täällä ei ole ennustaja. Rauhallisesti otetaan oltiin sitten kotona tai sairaalassa, ja paljoa sen enempää me ei pystytä tähän tilanteeseen vaikuttamaan.

Viime raskausviikon kuulumisia täällä onkin ollut jo esillä äitiyspoli- ja osastohöpinöiden lomassa. Siihen nyt ei voi paljon mitään lisätä. Tilanne näytti huonolta, ja nyt se on taas onneksi pikkuisen parempi. Vauvalla on kaikki tosi hyvin. Hän liikkuu erittäin aktiivisesti, vaikka pysytteleekin nyt vain pää alaspäin. Sykekäyrät ovat olleet priimaa ja painoarvioksikin tuli tiistaina 1,5 kiloa. Viikonloppuna oli liitoskipuja runsaasti, mutta nekin ovat täällä osastolla lepäillessä vähentyneet. Tämänhetkistä painonnousuani en tiedä, koska neuvolakäyntejä on vähennetty äitiyspolikontrollien vuoksi ja kotona en käy vaa’alla. 10.5. minulla olisi aika neuvolalääkärille, mutta senkin ajan voin luultavasti perua, mikäli kontrolleja äitiyspolille tulee vielä säännöllisesti. Turvotuksia on ajoittain, varsinkin nyt muutaman päivän makaamisen jälkeen tuntuu, että kasvot ovat ihan pallot ja olo muutenkin tuhdimpi. Lisäksi vanhat, navan ympärillä olleet raskausarvet ovat alkaneet punoittaa. Niistä en stressaa, Bio Oilia vaan ahkerasti päälle, niin kyllä ne siitä sitten synnytyksen jälkeen taas haalenee. Energiatasot ovat nousussa, nukuin kaksi edellistä yötä todella hyvin! 
Supistukset ovat olleen niitä samoja kivuttomia harjoitussupistuksia kuin tähänkin saakka. Eilen aamukäyrälle piirtyi muutamia kevyempiä harjoitussupistuksia, joiden aikana arvo nousi neljästätoista neljäänkymppiin ja yksi voimakkaampi, kivuton supistus nosti arvon seitsemäänkymppiin. Tuon kohdun ulkopuolelta mittaavan laitteen arvot eivät kuulemma ihan vastaa supistusten todellista voimakkuutta, mutta sain kuitenkin jälleen supistuksia estävää lääkettä niiden tiheyden vuoksi. Illalla supistuksia ei enää juurikaan tullut, olisiko kaksi kevyttä piirtynyt käyrälle. Juuri anopin kanssa puhuin tästä, että olen ihan ihmeissäni, miten paljon tavalliset harjoitussupistukset voivat aiheuttaa harmia kohdunkaulaan minun tietämättäni. Hän veikkasi, että voi osittain johtua mun korkeasta kipukynnyksestä. Pitää ehkä paikkansa, enhän ennen Eetunkaan synnytystä pitänyt supistuksia kovinkaan kummoisina, ennen kuin olikin sitten jo tosi kyseessä. Aika salakavalasti se tilanne saattaa siis kehittyä -tai toisaalta olla myös kehittymättä. Kuten olen jo varmaan miljoona kertaa sanonut, niin päivä ja viikko kerrallaan elellään. Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneksi lähisuku on valjastettu lastenhoitoavuksi, niin ei ainakaan sen puolesta tämän kolmannen tarvitse tulla ihan liian aikaisin.  

Kiitos Taysin henkilökunnalle hyvästä hoidosta ja huolenpidosta. Erityisen iso kiitos superille huonetoverilleni, oli ihanaa tutustua! Isot onnitteluhalit kasvavalle perheellesi. 


❤    ❤    ❤    ❤    ❤


26. raskausviikko



Raskautta kulunut 62,5%, 175 päivää. Vauva on täysiaikainen tasan kolmen kuukauden kuluttua. Aikaa laskettuun aikaan 105 päivää, 15 viikkoa, 3,5 kuukautta. Aikaa äitiysloman alkuun 69 päivää, 9,86 viikkoa, 2,3 kuukautta. Aikaa seuraavaan äitiyspolikäyntiin 2 viikkoa ja 4 päivää. Aikaa seuraavaan neuvolakäyntiin 1 viikko ja 3 päivää. 

Ne liitoskivut. Jos ei ole koskaan kokenut lantion löystymistä ja liitoskipuja, niin ei voi kuvitellakaan millaista tuskaa päivät ovat. Sattuu kääntyä sängyssä, sattuu oikaista jalat, sattuu nousta ylös ja lähteä liikkeelle. Jos seisot hetken paikoillaan niin taas sattuu lähteä liikkeelle. Sattuu mennä istumaan, sattuu nousta ylös. Sattuu käydä vessassa, pestä pyykkiä, leikkiä lasten kanssa, käydä kävelyllä koiran kanssa. Yksinkertaisesti kaikki muu sattuu paitsi paikoillaan istuminen. Minulla ei ole mitään oikeutta valittaa tästä, meillehän tulee ihana terve pieni tyttö. Aina ei vaan jaksaisi olla reipas.

Olin eilen blogi-illassa Salossa. Ajomatkaan meni kaksi tuntia, eikä autossa tullut kuin pari hassua supistusta. Olo oli hyvä vielä autosta noustessakin, olin koko aamupäivän ottanut ekstrarauhassa ihan vain iltaa varten. Kun pääsin sisälle Murenan tiloihin, niin kivut pamahtivat päälle. Tuntui etten pystynyt keskittymään muiden bloggaajien kanssa keskusteluunkaan niin hyvin kuin olisin halunnut, kun vuoronperään supisti tai sattui, mikä oli tosi harmi. Paikalla oli oman ikäluokkani väkeä ihan mukavasti, ja olisin halunu tutustua heidän kanssaan vähän paremmin illan aikana (apua, kohta kuulun jo ”yli kaksvitosiin”, enkä enää kuulukaan kakskymppisten sarjaan..).

Mulla liitoskivut tuntuvat lähinnä lantion ulkosyrjällä, pikkulantiossa, nivustaipeissa ja kipu säteilee takareisiin ja alaselkään. Oon kokeillu kaikkea, mikä helpottaisi edes vähän kipua. Ehkä suurin apu on ollut sairauslomasta, jota olen täällä ”vietellyt” nyt kahden viikon verran. Maanantaina menen töihin. Koitin viime maanantaina saada aikaa työterveyteen heti aamusta. Ajattelin, että sama lääkäri voisi jatkaa sairauslomaa, joka sitä myönsikin alunperin. Työterveyden ajanvarauksessa tuhahdettiin, että ei raskausajan asiat kuulu heille. Sanoin, että en voi saada aikaa tuosta noin vain neuvolalääkärille, soitin sinne jo viime viikolla eikä aikoja ollut. No, soitin uudestaan neuvolaan. Ei aikoja kahteen viikkoon, sanoi hoitajani. Hän on ihana ja sympaattinen ihminen, ja kun kerroin meidän viimeaikaisesta elämästä Eetun sairasteluista lähtien, hän kuulosti todella harmistuneelta, ettei minua otettu vastaan työterveydessä. Hän sanoi, että nyt kannattaisi mennä päivystykseen, koska en ole työkuntoinen. Soitin töihin, työnjohtaja ymmärsi ja ihmetteli myös työterveyden tympeyttä. Kyllähän minä ymmärrän, että ensisijaisesti raskausajan asiat hoidetaan neuvolassa, mutta tämä kipu pahenee työssä, joten eikös se siten liippaisi vähän työterveydenkin palveluita, varsinkin kun neuvolaan ei yksinkertaisesti ole aikoja. 

Päivystyksessä vierähti tunti poikineen ja minut vastaanotti lopulta ulkomaalaistaustainen mieslääkäri. Me oikein taidettu ymmärtää toisiamme puolin eikä toisin, enkä halunnut hänen tekevän sisätutkimusta. Hänenkin mielestään olisi pitänyt saada aika työterveydestä, jos kipu vaikeuttaa työntekoa tai työnteko pahentaa kipua. Ja neuvolastakin olisi pitänyt vain tuosta noin vain ”järjestää apua”, just joo. Siellä on mun mielestä YKSI lääkäri, joka hoitaa sekä äitiysneuvolan että lastenneuvolan asiakkaat. Noh, päivystyslääkäri saa kirjoittaa maksimissaan viikon sairauslomaa ja sen hän kirjoitti. Sanoi, että tule takaisin sitten jos tilanne on edelleen hankala työterveydessä ja neuvolassa.

Mua harmittaa ihan älyttömästi. Minä en HALUA olla sairauslomalla raskauden takia, vaan minun on ollut pakko. Mutta nyt riittää, on todella nöyryyttävää ja ahdistavaa ravata ja soitella sinne tänne valittamassa kipujaan ja kuunnella kuinka ei ole kenenkään tehtävä auttaa. Niin ei sitten. Menen töihin ja teen mitä voin, loppupäivät sitten varmaan makaan lahnana, kun en muuhun työpäivän jälkeen kykene.

Huomaatte varmaan pienimuotoisen ärsyyntymisen tästä tekstistä. Turhautumiseni purkautui nyt tähän, anteeksi. Se purkautui jo aiemmin työnjohtajalleni ja uskon, että se on nyt purettu. 

Viime viikko sisälsi toki kivojakin asioita. Paljon tytön potkuja, vauvanvaatteiden hipelöintiä, eteisen sisustamista, kampaajakäynnin ja kirppispöydän pitoa. Sain tehtyä ihan hyvään malliin tulevia blogijuttuja, valmisteltua yhteistyöpostauksia ja otettua kuvia. Rohkaistuin editoimaan kuvaamani videomateriaalin (yleensä siirrän videot vain koneelle ja sinne ne jäävät editoimattomina pölyttymään). Ihan kiva viikko siis, täynnä rakkautta ja onnellisuutta. Mulle tuo sairauslomajuttu on tosi iso juttu, vaikka se ei ehkä oikeasti sitä ole. Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja vaikka se pysyy tavallisessa elämässä jo ihan hyvin tasapainossa, niin tuollaiset ”ylimääräiset” stressit kyllä laukaisevat sen uudelleen ja sitten ahdistaakin ihan kaikki. Päivä kerrallaan taas mennään eteenpäin, ja ehkä se ahdistuskin helpottaa, kun pääsen taas työhön kiinni (ahdituksen päivystyslääkäri sivuutti ihan kokonaan, kuuluu kukuulemma normaaliin raskauteen). Äitiyspolilla varmaan tarkistetaan taas kohdunkaulan tarkka mitta ultralla ja annan lääkärin tehdä tällä kertaa päätöksen sairausloman tarpeesta (viimeksi kieltäydyin jäämästä saikulle, kun sitä äitiyspolilla tarjottiin).

Mahtavaa perjantaita ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Rv. 24+0

Eilen alkoi 25. raskausviikko. Tänään raskautta on kulunut 169 päivää eli 60,4%. Jäljellä on 111 päivää ja olen jo seitsemännellä raskauskuukaudella! Aika menee niin nopeasti, mikä on vain aivan ihana juttu. ❤ Tytön etunimi on päätetty ja hän tulee päivä päivältä enemmän osaksi meidän perhettämme. Vatsa kasvaa ihan mieletöntä vauhtia, mutta paino on sama kuin edellisellä neuvolakäynnillä. Musta tuntuu myös, ettei rautalääke oikein tehoa, ja tärisyttää ja väsyttää melkoisesti, huimaa myös jonkinverran.

En muistanut laittaa postausta ajastukselle ja koko päivä meni Espoossa, joten siksi raskausviikkopostaus tuleekin vasta tänään.

Raskausviikolla 24 kivut lisääntyivät. Todella paljon. Olen ottanut viime viikot rauhallisesti, ja en ihan suoraan sanoen ymmärrä mistä nämä kivut nyt yhtäkkiä pamahtivat. Kipu tuntuu siis lantiossa terävinä pistoksina ja ihan perinteisinä liitoskipuina, jotka säteilevät alaselkään ja reisiin. Supistuksia on tullut jonkin verran myös. Olen ollut tämän viikon sairauslomalla, ja minun oikeasti oli tarkoitus vaan maata ja ottaa rauhassa, koska pojilla oli hoitoviikko. Mutta sitten Eetu sairastui johonkin mysteeritautiin, tuli kuumetta, oksentelua, voimakasta pääkipua, todella rankkaa väsymystä ja harhoja.

Lääkärit olivat kaikki eri mieltä siitä, mistä oli kyse. Yksi sanoi sen olevan vatsatautia, toinen epäili virusperäistä aivokalvontulehdusta ja kolmas uskoi päänsäryn ja oksentelun johtuvan aivotärähdyksestä ja kuumeen flunssasta (Eetun pää oli Antin mukaan lyöty seinään päiväkodissa, hoitajat eivät ole nähneet). Meidän oman sairaalan lääkärin mukaan Eetulla ei ollut kuivumisen merkkejä, vaikka poika oli veltto ja sekava, joten nelisen tuntia sairaalassa maattuamme meidät passitettiin kotiin. Hän teki kuitenkin lähetteen (onneksi!!) Tayssiin lastenpolille, jonne sitten lähdimmekin kiireenvilkkaa samana iltana. Se tunne, kun oma lapsi näkee harhoja, ei vastaa kysymyksiisi eikä oikein herää kunnolla unesta, on todella pelottavaa. Tayssissa kaikki huolet otettiin vakavasti, vaikkakin siellä hoitajilla ja lääkäreillä oli omat käsityksensä siitä, mikä Eetua vaivaa. Kukaan ei tiedä varmasti vieläkään. Eetua pidettiin nesteytyksessä ja joskus puolenyön jälkeen saimme lähteä kotiin. Eetu sai kymmenen kiloisen lapsen PÄIVÄannoksen nesteytystä ja vaikutti hivenen pirteämmältä kotiinlähtiessämme. Seuraavana päivänä hän oli vielä uupuneen oloinen, itkuinen ja valitti edelleen sitä päänsärkyä. Torstaina Eetu oli onneksi jo paljon parempi, jaksoi lähteä uloskin ja nyt viimeiset kaksi päivää hän on ollut täysin oma itsensä <3.

Lepo jäi siis omalta osaltani vähemmälle ja stressi lisäsi supistuksia ja pojan kantaminen liitoskipuja. Mutta se ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että Eetu on nyt paremmassa kunnossa, ottaisin vaikka kaikki kivut maailmassa, kunhan pojat pysyisivät terveenä. Saas nähdä ensiviikosta sitten, minulla olisi iltavuoro enkä ole sanonut töihin vielä juuta enkä jaata, että pystynkö menemään. Poden huonoa omaatuntoa vähän kaikesta ja olen aika stressaantunut nyt jo ihan senkin vuoksi. Oikeastaan tämä on todella ahdistavaa, ja ahdistuneisuushäiriöni saa vain lisää bensaa liekkeihin, jos alan enemmän miettimään, että kenen kaikkien elämää poissaoloni  hankaloittavat. Ja sitten taas toisaalta, supistusten takia ahdistun töissä siitä, että mitä jos kuitenkin vauvalle tulee harmia omasta itsepäisyydestäni, kohdunkaulaa kun on jäljellä vain sen reilut 2,5cm. Äh, nyt menee koko teksti ihan sekavasti ahdistushöpöttelyksi.

Kivoja juttuja tältä viikolta oli tytön liikkeiden voimistuminen, ihanat saadut vauvanvaatteet, ystävättären luona vietetty ilta ja viikon kohokohta oli ehdottomasti Karman Showroomilla vierailu eilen, josta lisää myöhemmin. Sen verran paljastan, että sain aivan mahtavan eettisen ja ekologisen yhteistyön heidän kanssaan. He tekevät niin paljon hyvää, että ihan menee itkuksi kohta, jos alan taas miettimään. Vierailu jännitti minua aika paljon, mutta ihan suotta. Minut vastaanotti niin maanläheinen, rauhallinen ja mukava nainen, että en ole koskaan ennen tuntenut itseäni yhtä tervetulleeksi vieraaksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille. ❤

Raskausviikko 23+0 || 4. neuvolakäynti

Tällä viikolla vauva on noin 28cm pitkä ja painaa noin puoli kiloa. Hän kasvaa hurjaa vauhtia, painoa kertyy keskimäärin reilut 100g viikoittain! 

Tällä viikolla on ollut enemmän kipuja kuin edellisillä. Tiistaina olin koko illan sellaisella työpisteellä, joka on ehkä kaikkein vähiten sopiva juuri nyt, paljon kyykistelyä ja kumartelua. Supistuksia on tullut tiistai-illasta saakka jälleen vähän enemmän ja liitoskivut ovat ajoittain todella voimakkaat. Eilen pääsin onneksi toisiin hommiin, kiva kun töissä kuuntelevat toiveitani. Supistusten aiheuttama kipu tuntuu lähinnä sektioarven ”takana” vhlaisuina sekä paineentunteena lantiossa. Toivon, että voisin ainakin pari kuukautta vielä olla töissä ihan normaalisti. Onneksi kohdunkaula ei ole entisestään lyhentynyt eikä minkäänlaista avautumista ole tapahtunut. Myöskään veristä vuotoa ei ole enää ollut, istukka kun on jo nousemassa pois kohdunsuulta.



Kävin maanantaina rv. 22+3 neuvolassa hoitajalla 4. kertaa. Oma terveydenhoitajani oli poissa, mutta pääsin ihan yhtä mukavalle hoitajalle. En vain jotenkin kehtaa kaikista mieltä painavista asioista puhua monelle eri hoitajalle. Paino on alkanut nousta jälleen, ja olen vihdoin plussalla lähtöpainoon nähden. Hemoglobiini sen sijaan on roimassa laskussa, ja romahtanut kolmessa kuukaudessa melkoisesti. Käytän nestemäistä rautalisää, nyt aluksi hieman suuremman annoksen, jota sitten pienennän, kun hemppa lähtee nousuun. Mitattiin ensimmäistä kertaa myös sf-mitta ja sain raskaustodistuksen sekä joitain Kelan lappusia. Hain jo äitiysrahaa, äitiysavustusta sekä lapsilisää, en uskalla jättää ihan viime tippaan jos Kelan kiireongelmat tosiaan jatkuvat kesään saakka.

Paino: +1,3kg, 
Muutos: +276 g/vk  
Verenpaine: 116/77
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (155)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 98 
SF: 17,5cm

Outoja raskausoireita on alkanut ilmaantua nyt keskiraskaudessa. Esimerkiksi iltapäiväturvotus on mulle ihan uusi juttu. Aamulla ja illalla ei turvota, mutta iltapäivästä olen ihan pöhöttynyt ja kasvot ovat turvoksissa. Juon reilusti vettä joka päivä, joten en ymmärrä mistä se voi johtua. Hoitajan mukaan ihan normaalia kylläkin. Lisäksi kasvot kukkivat, kulmakasvojen ja silmäluomen välinen iho hilseilee ja kädet ovat ihan rutikuivat ja punaiset rasvauksesta huolimatta. En muista, että kumpaakaan poikaa odottaessa olisin saanut keskiraskaudessa vielä uusia raskausoireita, kyllä ne taisivat silloin painottua sinne alkuraskauteen. Huonosta hempasta johtuen olen aika väsynyt ja varsinkin iltavuorot ovat tuntuneet tosi raskailta, sen lisäksi vähän huimaa ajoittain.

Mieliala on pysynyt hyvänä ja uskokaa tai älkää, mutta poikien riehuminen ei enää ihan niin paljon kiristä ruuvia! Odotan todella innolla ylihuomista blogikirppistä ja myyntiin tulevat tavarat alkavat olla kasassa. Aion tuoda sinne myyntiin myös meidän ORA -merkkiset yhdistelmävaunut. Jos niitä ei siinä myyntipöydän vieressä näy niin olen jättänyt ne autoon säilöön, etteivät vie liikaa tilaa. Jos olette kiinnostuneet niistä, niin tulkaa rohkeasti kysymään tai laittakaa vaikka sähköpostia osoitteeseen sinaoletaurinko@gmail.com! Hintaa en vielä ole päättänyt, mutta varmasti alle 50€ lähtee. Muistaakseni yhdestä renkaasta puuttuu tulppa, mutta tarkistan vielä tässä viikonlopun aikana. Muuten ovat tosi siistit ja täysin ehjät vaunut, täällä vaan tällainen höpsähtänyt äiti kaipaa jotain tyttömäisempää. 🙂

Raskausviikko 20+0



Kuvan Bola -koru saatu Myllymuksuilta, siitä enemmän huomenna!


Sairausloma loppui (vihdoin) tiistaina, ja pääsin takaisin töiden pariin. Supistukset eivät lisääntyneet tai voimistuneet viikon aikana, mistä olen todella onnellinen! Ehkä ne vihdoin alkavat rauhoittumaan. En oikeasti ole koskaan ollut näin iloinen aamuvuoroviikosta, vaikka tämä viikko ei ollut töissä ehkä ihan helpoimmasta päästä. Ihanaa olla aikuisten ihmisten ympäröimänä ja puhua asioista, jotka ei liity millään tavalla kotiin.

Kävin tosiaan viime viikolla siellä neuvolalääkärillä, ja hän laittoi lähetteen Taysiin äitiyspoliklinikalle istukan poikkeavan sijainnin vuoksi. Nyt näyttää siltä, että istukka olisi osittain kohdunsuun päällä, ja napakampien supistusten aikainen vähäinen vuoto johtuisi ilmeisesti siitä.

Kuitenkin vanhoja potilastietoja selaillessani muistin erään toisenkin seikan, joka voi aihettaa kipukohtauksia ja ehkä näitä vuoteluitakin. Nimittäin endometrioosi, joka minulla todettiin keskenmenon jälkeisessä tutkimuksessa naistenpolilla viime kesänä. Endometrioosini on levinnyt, mutta laajuutta ei vielä tiedetä, koska en ole käynyt sen tiimoilta tutkimuksissa syksyn jälkeen. Soitin tästä neuvolaan perjantaina, ja minua neuvottiin ottamaan endometrioosi puheeksi äitiyspolikäynnillä. Se selittäisi oikeasti niin paljon, jos se olisi nyt raskaushormonien myötä aktivoitunut. Olen tuntenut sellaista tulehduskipua lantion alueella ja vatsassa. Sen lisäksi kipua on ollut lonkissa, jotka eivät ole minulla olleet koskaan aiemmin kipeät! Kivuista huolimatta olen pystynyt olemaan töissä, ja olen ollut ihan rauhallisin mielin, kun supistuksetkin ovat nyt pysyneet samanlaisina.
Aika äitiyspoliklinikalle on ensi viikon torstaina klo.12:30, eli ennen iltavuoron alkua käyn siellä. Toivon kipujen johtuvan endosta, jottei sairauslomaa tarvitsisi kirjoittaa. Kipuahan aiheutuu endometrioosista olin töissä tai kotona, joten sairausloma olisi sinänsä turha. Endo ei kuitenkaan vauvaan tai raskaudenkulkuun vaikuta mitenkään, joten haluaisin olla töissä niin kauan kuin vain suinkin pystyn.
Vauva potkii yhä enemmän ja lujempaa. Hän on myös kasvanut hurjasti ja täyttää nyt alavatsani ihan mukavasti! Välillä tunnen hänen pikkuruisen päänsä (tai peppunsa) vatsan vasemmassa reunassa, välillä hän työntää jaloillaan vatsaani pienen ulospäin näkyvän kuprun.
Kirjoitin siihen poika vai tyttö -postaukseen, että vatsa on kasvanut eteenpäin. Nyt kuitenkin tuntuu, että leviän ihan kamalasti sivuille! Paino on noussut puoli kiloa edellisestä neuvolakäynnistä, ja paino on lähtöpainoon edelleen vähän miinuksella, mutta silti näyttää siltä kuin olisin lihonut jotain kymmenen kiloa! Lisäksi kasvot ovat ihan turvoksissa. Noh, nämä on näitä raskauden ihania sivuvaikutuksia, ne täytyy vaan kestää ja yrittää rakastaa omaa kehoa. Se kuitenkin tekee ihan hirveän duunin mukautuessaan kodiksi pienelle uudelle tulokkaalle. ❤

Raskausviikko 17+0

119 päivää raskautta takana, edessä vielä 161 päivää, 23 viikkoa, 5,75 kuukautta. Puoliväliin matkaa 21 päivää, eli kolme viikkoa. Seuraavaan neuvolakäyntiin aikaa 6 päivää ja rakenneultraan 4 viikkoa ja 5 päivää.

Nyt olisi jo viidennen raskausviikkopäivityksen vuoro. 18. raskausviikko. Se tuntuu niin hienolta ja paljolta, vaikka paljon on vielä matkaa kesään. Raskautta ei tule enää joka hetki edes ajatelleeksi, mikä on melkoisen erikoinen fiilis. Molemmissa aiemmissa raskauksissa seurasin Odottajan opasta lähes päivittäin, mutta nyt se saattaa unohtua moneksi viikoksi hyllylle avaamattomana. Kai sitä sitten osaa rentoutua tähän raskauteen keskenmenonkin jälkeen, vaikka pelkäsin vähän muuta.

Uusia vaivoja ei kuluneella viikolla tullut, liitoskivutkin pysyivät aisoissa vatsataudin sidottua meidät kotipotilaiksi. Supistuksia on kuitenkin jonkin verran ollut nyt vastataudin aikana ja sen jälkeen, ja niistä vähän ehdin jo huolestumaankin. Soittelin neuvolaan niistä, ja supistelu on kuulemma täysin normaalia, jos äidin keho on kovassa stressitilassa esimerkiksi juuri sairastelun vuoksi. Niin neuvolasta kuin työterveydestäkin käskettiin vain lepäilemään ja huolehtimaan riittävästä vedenjuonnista, joten nyt olen jo ihan rauhallisin mielin sen suhteen.

Vauva liikkuu tosi paljon, ja osan liikkeistä tunnen ihan selvästi vatsan vasemmassa reunassa nyt myös makuultaan. Vauva reagoi jo ääniinkin, mikä on ihan uskomatonta! Hän on kuitenkin vasta niin pikkuinen. Tällä viikolla vauva on noin 18 cm pituinen ja hän painaa viikon alussa noin 125 grammaa ja viikon lopulla noin 160 grammaa.

Mielialani eivät vaihtele enää niin suuresti kuin alussa, mutta itkuherkkyys on lisääntynyt. Energiatasot ovat nousussa, vaikkakin norovirus kyllä niistäkin on osansa kuluneella viikolla verottanut. Olen ollut koko viikon sairauslomalla, samoin mieheni. Vinkki: Peskää käsiä ja vältelkää tätä tautia kuin ruttoa!

Painoa on nyt lähtötilanteesta edelleen 2 kiloa miinuksella, olen siis saanut sairastelun jälkeen sitä jo hieman kurottua takaisinpäin. Ruokahalu ei ole mitenkään erityisesti nyt raskausaikana muuttunut eikä mielitekoja ole juurikaan, klementtiinejä kaipaan kuitenkin edelleen joka ikinen .

Onko teillä ollut raskausaikana jotain erityisiä mielitekoja ja mitä?

Hauskaa viikonloppua!