VUOSI 2017

Aivan upeaa vuoden viimeistä päivää teille kaikille! Enää muutama tunti vuoden vaihtumiseen. Vuonna 2017 olen saanut kokea todella paljon. Olen tehnyt, kokenut ja sanonut asioita, joita en olisi voinut koskaan kuvitellakaan. Olen saanut tänä vuonna monia uusia rakkaita lukijoita, ja te olette mulle yksi suurimmista syistä, miksi avaan tietokoneen. Tämä on edelleen itselleni todella rakas päiväkirja, joka on antanut, ja toivottavasti tulevaisuudessakin antaa monelle pohjan, mihin samaistua. Haluan kiittää jokaista teistä. Kiitos sähköposti- ja yksityisviesteistä, instagram- ja blogikommenteista, ja siitä, että olette siellä. Yksityiselämässä olen tänä vuonna saanut uusia ystäviä, oppinut viimein oikeasti rakastamaan itseäni ja saanut upean tyttären. Vuosi 2017 oli myös ikävistä ja surullisista asioita huolimatta yksi parhaista vuosista koskaan. Olen kokenut myös ylpeyttä työllistyneistä ja opiskelupaikan saaneista ystävistäni ja saanut aivan täydellisen kummitytön. ❤ 


Alkuvuosi ja kevät toivat uusia tuulia blogiin ja työssä jaksamiseen

Tammikuu oli melkoinen muutosten kuukausi. Edellisen vuoden bloggailin melko satunnaisesti, ja tammikuussa palasin bloggaamaan niin sanotusti täysipäiväisesti. Pääsin mukaan Mammalandian blogiyhteisöön ja olin päässyt turvallisille raskausviikoille. Aloin pahoinvoinnin lisäksi käydä läpi ihan mielettömiä migreenikohtauksia, jotka kestivät vaihdellen jopa 24-48 tuntia. Tammikuussa vaihdoin myös blogin bannerin tähän nykyiseen. Olin pikkuhiljaa siirtynyt yhä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, ja aloin korvaamaan enemmän maitotuotteita kasvivaihtoehdoilla. Söin edelleen satunnaisesti kalaa ja kananamunia. Tammikuussa meidän perhe sairasti Noroviruksen, jonka en todellakaan toivo uusiutuvan ensi vuonna.

Helmi- maalis- ja huhtikuussa kävin useita kertoja Helsingissä ja Espoossa erilaisissa blogitapahtumissa, Karma Shopin Showroomilla, lapsi- ja kevätmessuilla ja valokuvaamassa, sekä Salossa Murenan bloggaaja-illassa. Perheen kanssa nautittiin valon lisääntymisestä ja ulkoiltiin paljon. Huhtikuussa meidän Eetu täytti kolme, ja saatiin myös kuulla vauvan sukupuoli. Raskauden osalta nämä kevätkuukaudet olivat varmaan vaikeimmat migreenin, supistusten ja liitoskipujen kannalta. Ne aiheuttivat myös unettomuutta, ja saatoin työpäivinäkin, ennen huhtikuussa alkanutta pitkää sairaslomaani, nukkua vain tunnin tai pari yössä. Huhtikuulta jäi mieleen myös meidät yllättänyt räntäsade, kun olimme puhaltamassa saippuakuplia! 
Toukokuussa jouduin osastolle kohdunkaulan kypsymisen aiheuttaman ennenaikaisen synnytysriskin vuoksi, ja siitä johtuen pyyhin koko kalenterini tyhäksi muutamaksi viikoksi eteenpäin. Muutenkin otettiin ihan rauhallisesti loppukevät. Migreenikohtaukset alkoivat tässä kohtaa hellittää.

Kesällä elettiin vauvakuplassa, suunniteltiin nimiäisiä ja käytiin pienillä reissuilla.

Kesän huippukohtia olivat Särkänniemivierailut ja tottakai Even syntymä. Kunnostettiin myös takapihaa vähän nätimmäksi ja laitettiin Even tavarat meidän huoneeseen lopullisille paikoilleen ennen kesäkuun loppua. Heinäkuussa olin ensimmäistä kertaa yksin kolmen lapsen kanssa viisi yötä, ja kävimme Mikkelissä reissussa. Elokuussa aloitin FeelMama -valmennuksen ja juhlimme Even nimiäisiä. Muistelin myös  vuoden 2016 kesän keskenmenoa, ja nyt on vihdoin alkanut aika kultaamaan sitäkin muistoa. Ihan joka kerta ei enää itketä ja väännä vatsaa, kun mietin meidän pientä syntymätöntä vauvaa.

Syksy ja loppuvuosi antoi meille paremman avioliiton ja uutta sisältöä blogiin.

Alkusyksystä me käytiin miehen kanssa läpi aika massiivinen kriisi, josta lopulta selvittin vahvempina ja uudelleen entistä enemmän rakastuneina. Vaikka tuli sanottua puolin ja toisin asioita, joita ei koskaan olisi voinut kuvitellakaan sanovansa, ja vaikka sen olisi voinut hoitaa paljon, paljon siistimmin, niin me opittiin kuitenkin puhumaan. Hassua, kuinka voikaan viiden avioliittovuoden jälkeen tuntea vielä, että nyt elääkin ihan uudessa, paljon onnellisemmassa tilassa, jollaisesta ei aiemmin ollut edes tietoinen. Syksy ja nyt loppuvuosi onkin ollut meille pariskuntana sellaista uuden oppimisen aikaa, ja me ollaan keskusteltu asioista varmaan enemmän kuin koko liittomme aikana yhteensä. ❤ 


Syyskuussa käytiin koko perheen voimin mökillä, koska jokakesäinen mökkireissu oli jäänyt vauvahumuisen elämän vuoksi toissijaiseksi. Lokakuussa Eve oppi kääntymään vatsalta selälleen ja selältä vatsalleen, ja aloitti hirmuisen rullailun ympäri olohuonetta. Antti täytti viisi vuotta, ja sai minut tajuamaan, että hän menee oikeasti vuoden päästä jo esikouluun, KÄÄK. Niin iso poika, äidin rakas. Käytiin todella paljon ulkona lasten kanssa, ja alettiin Eetun kanssa tekemään kielitemppuja. Hän on ottanut hienosti käyttöön puuttuvia konsonantteja, kuten d, ja nyt kovasti harjoitellaan s:n käyttöä. Lokakuussa myös leivoin tosi paljon, ja aloin suunnitella blogin joulukalenteria. 
Marraskuussa toin blogiini mukaan ensimmäistä kertaa vegaaniseen kosmetiikkaan liittyviä teemoja, kun siirryin tavallisista markettituotteista cruelty-free -tuotteisiin. Juhlittiin isänpäivää ja käytiin A:n kanssa Sami Hedbergin keikalla. Joulukuun pidin blogissa joulukalenteria, ja olen tosi iloinen, että ihan joka päivä sain luukun ilmestymään. Kirjoitin myös ensimmäisen postaukseni Valkeakosken Sanomien Nukkekoti -nimiseen blogiini, ja kävimme A:n kanssa pitkästä aikaa keikalla. Joulukuu toi minulle nelisenkymmentä uutta seuraajaa Instagram -tililleni, ja huomasin olevani Rantapallossa listattuma Suomen parhaat blogit -listalla Top kymmenen joukkoon perhe -kategoriassa. Olen tästä tosi fiiliksissä, varsinkin, kun rankka syksy verotti postaustahtia ja tekstien sisältöä todella paljon. 
Kiitos kaikille tästä vuodesta. Toivon teille kaikille upeaa vuotta 2018 ja samanlaista onnea, jossa itse tällä hetkellä elän. Juhlikaa kunnolla, ja palataan asiaan taas ensi vuonna.
❖   ❖   ❖
HAUSKAA UUTTA VUOTTA!
Mainokset

39. raskausviikko || Käynnistyspäivä

37+5


Raskautta takana 266 päivää. Laskettuun aikaan on 14 päivää eli kaksi viikkoa. Aikaa synnytykseen 0 päivää. Tänään meistä tulee viisihenkinen perhe, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti. Tänään lapsiluku on täynnä ja me jatkamme elämää vauva-arjessa. Tänään Antista tulee isoveli kahdelle sisarukselle ja Eetusta tulee pikkuveljen lisäksi isoveli. Keskimmäinen. Tänään meillä on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär.


Vauva Tilastojen mukaan vauvan paino nousisi tämän viikon aikana keskimäärin 3,2 kilosta 3,37 kiloon. Pituutta vauvalla on keskimäärin nyt 50 senttiä. Meidän vauvan paino on hieman pienempi, ainakin arvion mukaan. 
Raskausoireet Uusia ruokaan liittyviä raskaushimoja ei ole enää tullut. Ruoka ei oikeastaan maistu ollenkaan, kun vatsalaukku on niin puristuksissa jatkuvasti. Viime viikon aikana puolikipeitä supistuksia tuli noin 4-6 tunnin ryppäissä aina kuitenkin lakaten. Muutaman yön valvoin, joinain nukuin kuin tukki. Liitoskivut vaivasivat voimakkaammin, kun vauva painuu yhä syvemmälle lantioon supistusten voimasta. Ensimaitoa on muuten tihkunut jo useamman viikon, ja toissayönä oikein tulvaksi asti. Maidonnoususta ei kyllä tarvitse olla tämän perusteella ollenkaan huolissaan, haha!
Mieliala Tieto siitä, että vauva saatetaan turvallisesti maailmaan tänään sairaalassa helpottaa oloa ihan mielettömästi. Ei tarvitse enää miettiä, että mitä jos hän syntyykin kotiin tai matkalle. Eihän se ihan luonnollisin tapa ole, että kalvot puhakaistaan sairaalassa tässä vaiheessa, mutta ainakin päästään liikkeelle ilman lääkkeellistä käynnistystä. Onneksi kohdunsuun tilanne on jo tarpeeksi kypsä kalvojen puhkaisuun, ja varmasti tässä muutaman päivän aikana vielä kypsynyt hieman lisääkin. Äitiyspolikäynnistä huolimatta hieman pyörii päässä vielä se Eetun sydänäänten katoaminen ja napanuoran solmu, joten pienellä varauksella ollaan liikenteessä. Hieman jännittää myös se, että istukka on kiinnittynyt etuseinämään sektioarven päälle, koska se voi aiheuttaa istukan huonon irtoamisen. Tällöin istukka irroitetaan nukutuksessa. Joka tapauksessa me lähdetään tähän suureen päivään liikkeelle positiivisin mielin. 
Antti ja Eetu lähtivät eilen iltapäivästä mummupappalaan hoitoon, ettei tarvinnut tänä aamuna alkaa enää herättelemään ja kuljettamaan heitä paikasta toiseen. A hakee pojat sieltä huomenna, kun vapautuu ampumaradalta alkuillasta. Pojat saavat siis kaksi päivää nauttia mummun ja papan hemmottelusta ja A yhden yön hiljaisuudesta kotona. Itse nuuskuttelen vauvaa sairaalassa, eli koko perhe saa kyllä nyt viikonlopun aikana varmasti tehdä itselleen mieluisia juttuja.  Ihana pikkuinen paussi kaikkeen ennen vauvan kotiutumista (jonka toivon kaiken mennessä hyvin tapahtuvan jo sunnuntaina). Toivottavasti meillä olisi mahdollisuus päästä edes yhdeksi yöksi nauttimaan taas potilashotellista. Aika näyttää. Meidän sairaalakuulumisia voit seurata instagramista ja lopullisen synnytyskertomuksen kasailen mahdollisimman pian tänne blogin puolelle.

En aio pitää mitään vauvalomaa blogista, hän tulee heti olemaan osa meidän arkea, ja kaiken sen ihanuuksineen ja kammotuksineen haluan jakaa teidän kanssa. 


Ihanaa viikonloppua murut!

38. raskausviikko



Kuulitko tyttäreni, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta me tehtiin se. Me päästiin täysiaikaisille viikoille, ja nyt sinua ei enää lasketa keskoseksi, alat nyt olla valmis. Et koskaan voi käsittää kuinka onnelliseksi se minut tekee. Raskaudesta on kulunut nyt 92,5 prosenttia. Laskettuun aikaan on jäljellä 21 päivää eli kolme viikkoa, ja koko raskaudesta on takana jo hurjat 259 päivää! Mikäli syntyisit samana päivänä kuin veljesi Antti, siihen olisi aikaa viikko ja viisi päivää. Jos syntyisit Eetun kanssa samana päivänä, syntyisit kuuden päivän päästä.

Vauva Keskiarvotilastojen mukaan kohotat tällä viikolla painoasi 3 kilosta 3,17 kiloon ja pituutta sinulla olisi 48 senttiä. Minulle on kuitenkin kerrottu, että saatat olla jonkin verran keskiarvoja pienempi. Se ei haittaa mitään, niin oli myös isoveljesi Eetu, ja nyt hän on fiksu ja terve kolmevuotias. Olet juuri sellainen kuin olet, me rakastamme sinua joka tapauksessa. Nyt kaikki sisäelimesi ovat kehittyneet loppuun saakka, ja kohotat kohdussa enää vain painoa. Kun olet mielestäsi valmis, annat minun keholleni siitä merkin ja saavut luoksemme. En malta odottaa tapaamistasi, mutta ole vain äidin lähellä niin kauan kuin haluat. Meillä ei ole mihinkään kiire. 
Raskausoireet Turvotus jatkuu ja sitä on ihan aamusta iltaan saakka. Sormet ovat aamuisin yhä kipeämmät ja iltaisin särkee jalkapohjia. Olet painautunut niin alas äidin lantioon, että kävely on hankalaa. Olen käynyt silti kävelemässä pieniä lenkkejä kivusta huolimatta ja nautiskellut niistä harvoita sateettomista hetkistä tällä viikolla. Päänsärkyjä ei ole ollut ja olo on ollut muutenkin liitoskipuja lukuunottamatta suhteellisen hyvä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoivat säännölliset kivuliaammat polttelut alaselässä ja lopulta alavatsalla, jotka kestivät yö yhdestä aina neljään saakka iltapäivällä loppua kohden harventuen. Kävin iltapäivällä viiden kilometrin lyllerryslenkillä ja saunoin, liikuit koko tuon ajan suhteellisen reippaasti vatsassani. Sen jälkeen tulikin uni ja supistukset loppuivat kuin seinään. Nukuin klo.16-22, valvoin kolmisen tuntia ja menin sen jälkeen uudelleen nukkumaan. Viime yönä ei supistellutkaan sitten ollenkaan ja myös sinä rauhotuit, niin äitikin sai oikein kunnon yöunet pitkästä aikaa. Hieman kyllä huolestuin, kun olit niin vaisu koko yön. Onneksi aloit jälleen aamulla mylläämään.

Mieliala Pesänrakennusvietti on kohonnut kymmenkertaiseksi raskausviikon 37 aikana, ja se jatkuu edelleen. Oli pakko saada takapiha kuntoon perjantaina. Viikonloppuna aloitin suursiivousta ja keskiviikkona oli pakko  vaihtaa järjestystä veljiesi huoneissa ja koettaa saada erityisesti Eetun huonetta kivemman näköiseksi. Ja hyvä siitä tulikin! Otin myös kaikki verhot pois ikkunoista pesua varten, pesin kaikki matot ja petivaatteet ja tänään olisi ikkunoiden pesun vuoro. Sitten silitän verhot ja laitan ne takaisin paikoilleen. Mitähän sitten siivoaisin? Ainakin sinun hoitopöytäsi kaipaa kuria ja järjestystä, ehkä käyn sen kimppuun seuraavaksi.
Synnytys Syntymäsi pyörii mielessä lähes koko ajan. Olen ehkä hieman harmissani supistusten lakkaamisesta, mutta ota vaan kaikki aika maailmassa kasvaaksesi vielä kohdun suojissa. Toivon, että saan synnyttää sinut luonnollisesti alakautta, enkä aio tässäkään synnytyksessä käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä. Kuinkahan nopeasti sinä tulet maailmaan? Ehditäänköhän me sairaalaankaan, vai synnytkö kotiin? Äidin keho on vähän kummallinen, joten älä säikähdä, jos pian päätöksen syntymästä tehtyäsi ei mene kuin yksi hujaus, kun olet jo sylissäni. Niin voi käydä, mutta me teemme kaikkemme, että sinun on hyvä tulla tänne. 
Sain eilen lenkillä puhelun äitiyspolilta sitä kasvukontrollia varten. Aika olisi 3.7. Mitenhän kukaan luulee siitä olevan mitään hyötyä enää silloin? Jos kasvusta tosissaan ollaan huolissaan niin eikö ajan pitäisi olla mahdollisimman pian. Kuka tahansa esitietojani lukeva tajuaa, että olen todella epätodennäköisesti tuolloin enää edes raskaana. ”Päätetään sitten, mitä tehdään synnytyksen osalta” eli katsotaan tarvitseeko vauva ottaa ulos sektiolla. Eikö ”mitä nopeammin, sen parempi” olisi tässä asiassa ehdottoman tärkeää, jos vauvalla saattaa olla jokin hätä? En yhtään ymmärrä nyt tätä, ja sanoin sen myös minulle soittaneelle henkilölle. Hän oli myös ihmeissään ja sanoi, että soitellaan alkuviikosta uudelleen ja katsotaan jos tulisin vaikka päivystyksellisesti käymään, mikäli synnytys ei ole vielä tapahtunut. 

9. neuvolakäynti ja ennakoivat supistukset

En nukkunut viime yönä ollenkaan, koska yhden aikaan yöstä alkoivat säännölliset, alaselkää polttavat supistukset. Näitä kesti Eetua odottaessa nelisen päivää ennen synnytystä, joten odotukset ovat melko korkealla seuraavien päivien tapahtumista. Supistelu jatkuu edelleen, mutta hieman epäsäännöllisemmin kuin yöllä. Tätä niin sanottua latenssivaihetta voi kestää tosiaan päiviä, jonka aikana supistukset voivat olla häiritsevän voimakkaita, mutta eivät kuitenkaan vielä aivan synnytyssupistuksia vastaavia.
Tänään minulla oli neuvolaan aika kello yhdeksän. Tällä kertaa kaiken ei sanottukaan olevan aivan hyvin, vaan vauvan kasvu aiheuttaa nyt pientä päänvaivaa. Sf-mitta ei ole kasvanut raskausviikon 31 jälkeen kuin puolisen senttiä, joten terveydenhoitaja laittoi lähetteen menemään äitiyspolille, jotta vauvan koko voitaisiin arvioida ultralla. Aika tulisi luultavasti ensi viikon alkuun, mikäli olen silloin vielä raskaana. Itse olen sitä mieltä, että vauva on vaan niin alhaalla, ettei mitta ole sen takia kasvanut, mutta tottakai vauvan kasvu täytyy tarkistaa. Kasvun hidastumiseen saattaa olla syynä esimerkiksi juurikin se napanuorassa oleva solmu, joka Eetullakin oli. Vaikka onkin todella epätodennäköistä, että napanuora on solmussa tässäkin raskaudessa, niin kyllä tuo nyt vähän säikäytti. Vauva on ollut edelleen aktiivinen ja sykkeet olivat neuvolassa hyvät, joten niiden perusteella vauva voisi ihan hyvin. Olen kyllä hieman ihmeissäni, ettei minulle ole koko raskausaikana sanallakaan sanottu ennen siitä, että neuvolassa on ihmetelty vauvan kasvua. Kuulemma siitä on ollut pientä huolta jo muutama viikko sitten, miksei minulle ole siitä sanottu mitään?

Paino: +200g
Muutos: +200g/vk  
Verenpaine: 126/78
Pissa: puhdas
Vauvan syke: + (130)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm

Juhannusta vietämme A:n siskon perheen kanssa. Jos supistelu jatkuu tällaisena, niin todennäköisesti en juuri muuta tee kuin makoilen ja saunon koko viikonlopun, on meinaan melkoisen epämukavaa. Nämä ei ole tavallaan kipeitä supistuksia, vaan alavatsaan ja alaselkään polttavia. Selvästi vievät kohdunsuun tilannetta kohti synnytystä, mutta eivät vielä ole synnytyssupistusten oloisia. Voidaan siis olettaa, että neitokainen syntyy melkoisen reippaaseen tahtiin, kun sen aika koittaa. Oli se sitten tällä tai ensiviikolla, niin ollaan kaikki innoissaan vastaanottamassa pientä Ladya tänne. Isäntäkin on jo vähän stressaantuneen oloinen, kun ei yhtään tiedetä mitä tapahtuu ja milloin.
Ihanaa juhannusta kaikille! Juhlikaa huolella ja pitäkää huolta toisistanne.

Mitä mukaan sairaalaan?

Kaikilla on vähän erilainen näkemys siitä, mitä synnytyssairaalaan tarvitaan mukaan. Joku haluaa ottaa mukaan kaiken mahdollisen tehdäkseen olonsa mahdollisimman kotoisaksi, toinen taas ei ota mukaan neuvolakorttia ja hammasharjaa kummempaa. Itse varaudun mukaan muutamilla mukavuutta lisävillä jutuilla, mutta kaiken täytyy mahtua mukaan yhteen treenikassiin.

Pakkaan mukaan hieman omia vaatteita, jos sairaalan vaatteet alkavat ahdistaa. Otan kaksi A:n isoa t-paitaa, kahdet legginssit, kahdet sukat ja alushousut. Lisäksi imetystä varten otan mukaan kahdet imetysliivit ja kaksi imetystoppia. Vauvan kotitumisvaatteet mahtuvat myös laukkuun. Hänelle olen valinnut 50 senttisen bodyn ja housut, sukat, myssyn sekä mummin neuloman ihanan villa-asun. Mukaan lähtee tietysti myös By Pinjan imetyskorut.

Hygieniatarvikkeita otan mukaan melko reippaasti. En viihdy sairaaloissa ja se haju saa minut voimaan pahoin. Omat ihanilta tuoksuvat hygieniatarvikkeet saavat olon hieman rennommaksi. Jätän vegaaniset tuotteet kotiin ja laukkuun olen pakannut mukaan kaapissa varalla olleet tuotteet. Otan mukaan suihkusaippuan, hoitoaineen, suihkutettavan hoitoaineen, kosteusliinat, meikinpoistoaineen jämät, yleisrasvan, hammasharjan ja hammastahnan, höylän, deodorantin, liivinsuojuksia sekä pari reilun kokoista sidettä. Lisäksi mukaan lähtee peitevoide, puuteri, ripsari ja kulmakynä.

Elektroniikkatarvikkeista otan mukaan läppärin, puhelimen, kameran, usb-johdon ja laturit sekä kuulokkeet. Käsilaukussa mukaan tulee lompakko ja tietysti kaikkein tärkein, eli neuvolakortti. Lisäksi lähdön hetkellä kassiin heitetään vielä vähän hedelmiä ja vesipullo. Teen muutamia postauksia varmuuden vuoksi ennakkoon, jos sairaalareissu syystä tai toisesta venähtää, mutta ainakin synnytyskertomusta alan kirjoittaa jo ihan heti, kuin vain mahdollista. Näin on helpointa tallettaa se tunnelma ja kaikki pienetkin yksityiskohdat synnytyksestä. Kamera on ehdottomasti tärkein näistä elektroniikkahilppeistä, koska rakastan valokuvausta ja valokuvat ovat itselleni ihan äärettömän tärkeitä.

Vaikka mukaan lähteekin näitä ”viihdelaitteita” niin tottakai vauvan kanssa vietetty aika on ihan äärettömän tärkeää jo vuodeosastolla. Ne hetket, kun hänen kanssaan saa viettää aikaa kahdestaan, välittämättä ruuanlaitosta, siivoamisesta tai mistään muustakaan, ovat itselleni todella tärkeitä äiti-lapsi -suhteen luomiseksi. Jos tällä kertaa alatiesynnytys onnistuukin, niin siitä syntymän hetkestä tahdon ottaa irti kaiken, mikä jäi Eetun hätäsektion jälkeen kokematta. 


Mitä sinä muuttaisit sairaalakassistani? Mitä sinun sairaalakassisi sisältää/sisälsi?

37. raskausviikko

Raskaudesta on nyt takana huikeat 90%. Laskettuun aikaan on jäljellä enää 28 päivää, 4 viikkoa eli kuukauden verran. Antti syntyi raskausviikolla 38+5, siihen aikaa olisi kaksi viikkoa ja viisi päivää. Eetu syntyi viikolla 37+6, ja siihen olisi aikaa yksi viikko ja kuusi päivää. Vauva on täysiaikainen viikon päästä ja seuraavaan neuvolakäyntiin on aikaa 6 päivää. Nyt ollaan loppusuoralla, enää viimeiset viikot tai viimeiset päivät.

Vauva Tämän viikon aikana vauvan paino kohoaa keskimäärin 2,79 kilosta 2,97 kiloon ja pituutta hän on kerryttänyt noin 46 sentin verran. Vauva valmistautuu kohdun ulkopuoliseen elämään muun muassa hikkailemalla ja imemällä peukaloaan. Imurefleksin harjoittelu on tärkeää, jotta imetys onnistuisi. Vauva kerryttää edelleen painoa ja kasvaa vielä muutaman sentin pituutta ennen laskettua aikaa. Synnytys alkaa lähestyä, ja ollaankin jo arvuuteltu, milloin hän mahtaisi olla tulossa. Toisaalta olisi aika symppistä saada juhannusvauva, mutta kun miettii häntä teini-ikäisenä juhlimassa synttäreitään juhannuksena niin… 😀 Ei enää niin symppistä.
Raskausoireet Ruokahalu on edelleen aika olematon, eikä mitään raskausajan ruokahimoja ole jäljellä. Paino vaihtelee turvotuksen mukaan jopa kahden kilon verran päivittäin. Vatsa on ollut nyt pari päivää sekaisin, ja olo on ollut muutenkin vähän outo. Mulla alkoi ahdistuneisuushäiriö oireilla viikko, pari sitten melko voimakkaasti, ja sen seurauksena on ollut pinna vähän kireällä ja tunteet pinnassa. Itken oikeastaan ihan kaikelle, mikä on vähänkin surullista, ärsyttävää tai onnellista. Erehdyin katsomaan sen pikkupojan hukkumisvideon, mikä on nyt ollut otsikoissa, ja sepä vasta saikin herkän mielen vauhkoksi. Supistuksia on tullut hieman, kaikki kivuttomia ja rauhallisia. Mulla on vähän outo olo tästä koko loppuraskaudesta. Välillä on sellainen olo, että vauva saattaa syntyä muutaman tunnin kuluttua, seuraavassa hetkessä tuntuu, että mennään reippaasti heinäkuun puolelle. Liitoskivut ovat helpottaneet toisen vyöhyketerapiakäynnin jälkeen. Välillä vihloo, kun vauvan pää on niin alhaalla, mutta liitoskivut eivät itsessään häiritse enää esimerkiksi nukkumista. Unia häiritsee sen sijaan jatkuva jano ja siitä seuraava jatkuva pissahätä. Vatsa alkaa olla jo sen verran iso, että on vaikeaa löytää hyvää asentoa, ja olenkin koittanut nukkua nyt imetystyynyä apuna käyttäen. 
Mieliala Olen herkkä ja kärttyisä, mitä sitä kiertelemään. Mut on nyt tosi helppo saada itkemään, suuttumaan ja loukkaantumaan. Normaalisti olen jopa melko tasapainoinen ihminen tunnetilojen suhteen, ja pystyn peittämään esimerkiksi surullisuuden. Nyt kaikki tunteet tulevat helposti ja nopeasti esiin. Olen itkenyt muun muassa siitä, että tv-tasolla on pölyä ja siitä, kun lapset juoksi kengät jalassa sisällä. Nyt on ajoittain alkanut tuntumaan, että haluaisin vain mahdollisimman nopeasti eroon tästä raskausvatsasta ja hormoneista, tahdon oman kehon ja mielen takaisin. Kuitenkin tiedostan, että vauvan on hyvä olla kohdussa mahdollisimman pitkään. Haluaisin myös pystyä tallentamaan syvämuistiin nämä ajatukset ja loppuraskauden tunnetilat, koska olen nyt todennäköisesti viimeistä kertaa raskaana. Haluan nauttia näistä viimeisistä hetkistä ja muistaa, miltä tuntuu kantaa vatsassaan pientä vauvaa.
A ja pojat ovat lähdössä viikonlopuksi mökille Töysään, joten jään pariksi päivää yksin kotiin. Se voi olla toisaalta ihan tarvittava lepotauko kaikesta ja kaikista. Saan pari päivää vain olla rauhassa. Voin siivota ilman, että kukaan sotkee heti perässä ja mietiskellä tulevaa synnytystä. Voin nauttia siististä kodista, oleskella takapihalla katsellen netflixiä ja kuunnellen Volbeatia. Toisaalta tulee kyllä kauhea ikävä, ja kuten jo sanoin, olen sen hukkumisvideon jäljiltä ihan vauhkona. Olen saarnannut nyt varmaan kymmenen kertaa A:lle, että poikia ei saa hetkeksikään päästää silmistään mökillä ja yöksi pitää mökin ovi laittaa lukkoon. Tiedän, että A ja pappa vahtivat poikia varmasti ihan täydellisesti, mutta silti mieltä kaihertaa ajatus siitä pienestä pojasta kellumassa elottomana veden pinnalla.. Täytyy vain koettaa nyt saada ajatuksia muualle ja tehdä mieluisia, omia juttuja, kun siihen on vielä mahdollisuus. Pian meillä on pieni tytär, joka kaipaa huomiota 24/7 ja tissiä harva se tunti, joten tällaista vapautta en tule saamaan ainakaan seuraavaan pariin vuoteen. 
Ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!

8. neuvolakäynti



Tänään raskausviikolla 35+6 oli kahdeksas neuvolakäynti. Nyt käyntejä alkaa tulla kerran viikossa vauvan syntymään asti, ja seuraava kerta on ensiviikon torstaina klo.9.

Paino: +1,3kg
Muutos: +569g/vk  
Verenpaine: 103/79
Pissa: +/- eli puhtaaksi luetaan, vaikka oli osittain plussalla.
Vauvan syke: + (140-150)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm
Mitään erikoista tai huolestuttavaa ei tälläkään kertaa todettu. Ainoa erikoisuus oli tuo, että proteiinit oli osittain plussalla. Se on kuulemma ihan normaalia loppuraskaudessa, eikä verenpainekaan viittaa raskausmyrkytykseen. Rauhassa jatketaan siis vauvan odotusta. Vauva on laskeutunut entistä alemmas, ja sf -käyrä laski kuin lehmän häntä. Neiti on todella vilkas ja hänellä on hyvin selkeä päivärytmi jo nyt vatsassa. Toivottavasti sama rytmi pysyy myös hänen synnyttyään, koska tällöin saisin aamuöisin kolmisen tuntia keskeytymätöntä uniaikaa. Hän aloittaa ensimmäiset myllerrykset aamu viiden aikoihin ja on aktiivisimmillaan iltaisin yhdeksän ja yhdentoista välillä. Levollisin hän on iltapäivästä, joten siihen aikaan en tee liikelaskentaa, jos olen huolissani vauvan liikkeistä. Ei ole kyllä ollut liikelaskennalle tarvettakaan, kun hän antaa jopa levollisimpana ajanjaksonakin merkkejä hyvinvoinnistaan säännöllisin väliajoin. Tyttö on alkanut hikkailemaan oikein urakalla ja lähes päivittäin tunnen tytön hikkaavan. Se on hyvä merkki, hikkaaminen vahvistaa keuhkoja. Edelleen oletetaan, että vauva on siro ja syntyy todennäköisesti lähiviikkoina, ihan minä hetkenä hyvänsä. Nyt vauvalle ei enää anneta kortisonia, mikäli hän päättää syntyä, enkä myöskään saa sairaalassa enää supistuksia estävää lääkettä. Alan nyt käymään vähän pidemmillä lenkeillä ja ehkä yritän ottaa vähän hölkkäaskeliakin, jotten olisi ihan rapakunnossa fyysisesti synnytyksessä. Huomenna alkaa jo 37. raskauviikko, eli enää viikko ja yksi päivä siihen, että vauva on täysiaikainen. ❤

35. raskausviikko || 7. neuvolakäynti




35, 36, 37, 38, 39, 40. Raskaudesta on kulunut 85%. Laskettuun aikaan on jäljellä 1,39 kuukautta /6 viikkoa / 42 päivää. Vauva on täysiaikainen jo kolmen viikon kuluttua! Seuraavaan neuvola-aikaan on kolmetoista päivää ja äitiysloman alkuun kuusi päivää.

Vauva  Tällä viikolla vauva nostaa painoaan keskimäärin 2,38 kilosta 2,56 kiloon ja pituutta hänellä on jo keskosvaatteiden koon verran, eli 44 senttimetriä. Meilläkin pienimmät vauvan vaatteet, eli kaksi bodya, ovat kokoa 44. Vauvan keskushermosto on nyt täysin valmis ja ruoansulatuselimistö lähes kokonaan kehittynyt. Vauva täyttää nyt lähes koko kohdun raskausapplikaation mukaan, mutta viime neuvolakäynnillä tiistaina terkka sanoi, että tällä tytöllä on vielä hyvin tilaa pyöriä, koska lapsivettä on niin paljon ja tyttö on melko sironpuoleinen. 
Raskausoireet Se turvotus.. Ei ole mitään mahdollisuutta saada jo kerran sormista väkisin revittyjä sormuksia enää takaisin. Kasvot eivät ole niin pahasti enää turvoksissa, mutta toki nyt pystyssä oleskellessa se kaikki turvotus menee sitten jalkoihin ja käsiin. En valita, mieluummin näin päin. Päänsärkyjä ei ole ollut nimittäin ollenkaan! Maanantaina kävin vyöhyketerapiassa hakemassa apua liitos- ja lantiokipuihin. Samalla käynnillä refleksologi paineli turvotusta helpottavia akupisteitä, ja turvotus on ollut huomattavasti vähäisempää maanantain jälkeen. Liitoskivut hellittivät myös jonkinverran, ja ainakin maanantain ja tiistain välisen yön nukuin kuin tukki, enkä aamulla melkein herännyt herätyskelloonkaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan vyöhyketerapiaa. Vaikka akupisteiden painelu voi tuntua vähän kivuliaaltakin, niin käynnin jälkeen olo on tosi hyvä ja rentoutunut!
Olen saanut yhden todella oudon ja todella epäterveellisen raskaus”himon”. Yleensä vihaan bensan hajua, ja varsinkin mopoista lähtevä, oikein kärähtänyt bensan haju on aiemmin saanut mut voimaan pahoin. Nyt en kuitenkaan tiedä mitään parempaa hajua kuin bensa, ja se on ihan kamalaa! Haluan tankata auton aina, kun tankki on vähänkin vajaa, ja hakeudun ajamaan oikein vanhan näköisten romuautojen taakse jos vain mahdollista. Toivottavasti tämä menee ohi, koska en halua saada itselleni enkä vauvalle mitään haittaa tästä. 
Supistukset ovat synnärikäynninkin jälkeen olleet painetta aiheuttavia, ja erityisesti eilen oikein sattui jo. Sen seurauksena irtosi taas vähän limatulppaa, onneksi edelleen väritöntä. Pakkasin illan aikana vihdoinkin sen sairaalakassin loppuun.
Mieliala Olen ollut henkisesti kyllä ihan täydellisessä tasapainossa jo hyvän aikaa. Neuvolassa terkkakin sanoi, että näytän ihan huomattavasti pirteämmältä ja iloisemmalta kuin edellisellä käynnillä. 



Tiistain neuvolakäynnillä käytiin ihan perusjutut läpi. Lisäksi puhuttiin synnytystoiveista ja täydennettiin Ipana -tietokantaan tietoja. Sydänääniä kuunnellessa saatiin molemmat kunnon naurukohtaus, kun vauva oikein vihaisesti heilautti itsensä pois anturin alta toisella kyljelle niin, että koko hoitopöytä heilahti. Vauva liikkuu edelleen tosi paljon ja liikkeet on vielä välillä tuollaisia todella teräviä ja nopeita. Mun terveydenhoitaja jää lomalle parin viikon päästä, joten menen 15. päivä käymään toisella hoitajalla. Oma terkka tuumaili, ettei enää ehditä tässä raskausaikana näkemäänkään. Hurjaa! Miten aika meneekin näin nopeasti. Aiemmissa raskauksissa olen ollut ihan tuskastunut ja odottavainen koko ajan, nyt tuntuu etten itsekään pysy mukana, että millä viikoilla jo mennään.

Paino: +1,5kg
Muutos: +700g/vk  
Verenpaine: 116/74
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (145)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 111
SF: 29cm

34. raskausviikko || Synnärikäynti

Raskaudesta on kulunut jo 82,5 prosenttia. Laskettuun aikaan jäljellä 49 päivää ja vauva on täysiaikainen neljän viikon kuluttua. Äitiysloma alkaa virallisesti kahden viikon päästä ja seuraavaan neuvolakäyntiin on viisi päivää. Nyt vauvan syntymää ei enää estellä, mutta jos hän lähtee syntymään, niin pyritään antamaan vielä yksi annos kortisonia. 

Vauva Tällä viikolla vauva pystyy torjumaan itse pieniä infektioita. Hän kerää edelleen rasvaa ja painoa, ja kasvaa voimakkaasti. Useimmat vauvat kääntyvät näihin aikoihin pää alaspäin, ja niin myös meidän tyttö on jo kääntynyt. Hänen painonsa kohoaa tällä viikolla keskimäärin 2,18 kilosta 2,35 kiloon ja hän on noin 42 senttiä pitkä. Tytön liikkeet ovat voimakkaita, ja hän pystyy helposti tönäisemään vatsan päällä olevan kirjan tai läppärin pois siitä. Tyttö liikkuukin edelleen tosi aktiivisesti.
Raskausoireet Turvotus on vähän laskenut liikunnan lisäännyttyä, mutta sormukset edelleen puristavat sormissa. Lantiossa ja reisissä on alkanut tuntumaan paineenomaista kipua, ja supistukset ovat voimistuneet. Näiden seurauksena on irronnut lisää limatulppaa. Kivuttomia supistuksia tulee taas säännöllisesti, mutta ne eivät kestä sitä 4-6 tuntia, kuten aiemmin. Liitoskivut vaivaavat todella paljon varsinkin iltaisin, ja ne vaikeuttavat ihan tosissaan jo nukkumista. Päänsäryt ovat loppuneet onneksi. Paino on laskenut viime neuvolakäynnistä 1,5 kiloa, koska turvotus on vähentynyt.
Mieliala Olen ollut kivuista huolimatta tosi tosi onnellinen, niin vaan tuo aurinko ja ulkoilu saa koko ihmisen voimaan niin paljon paremmin! A on ollut ihan täydellisesti tukena koko raskausajan, ja nyt liikuntakiellon lakkauttamisesta huolimatta hän huolehtii aina, etten kanna painavia kauppakasseja tai käy liian pitkillä kävelyillä. Tarvittaessa saan alaselkähierontaa ja halipulassa haleja yllinkyllin.

Eilen torstaina kärsin todella voimakkaasta paineentunteesta lantiossa ja reisien ulkosyrjillä. Se yhdistettynä lisääntyneisiin ja voimistuneisiin supistuksiin saivat minut soittamaan Tayssiin, vaikka kivut eivät olleet mielestäni mitään synnytykseen viittaavaa. Kysyin, että pitäisikö varmuuden vuoksi tulla käymään näytillä, ettei vaan nyt mitään tapahtuisi liian nopeasti. Lämminhenkinen kätilö puhelimen toisessa päässä sanoi, että ilman muuta näytille vaan, jos taustalla on syöksysynnytystä ja ennenaikaisuuden uhkaa. Niinpä lähdin sitten kahden jälkeen iltapäivällä ajelemaan Tayssille. 
Minut otettiin käyrille makaamaan, ja jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana supistuksia ehti piirtymään kolme. Tunsin itse niistä kaikki, ja yksi oli voimakkaampi. Tuon kymmenminuuttisen jälkeen kätilö tuli tuomaan minulle sitä ah niin ihanaa bricanyl -lääkettä. Se estää tehokkaasti supistuksia, mutta sen pistäminen sattuu ihan julmetusti aineen paksuuden vuoksi. Tämä on juuri sitä lääkettä, joka aiheuttaa voimakasta sydämentykytystä, vapinaa ja levottomuutta. Käyrää otettiin tämän jälkeen vielä noin puolisen tuntia ja supistukset selvästi rauhoittuivat. Pääsin todella pian sen jälkeen lääkärin huoneeseen, jossa katsottiin ultralla kohdunkaulan tilanne ja vauvan liikkeitä. Kaikki oli täydellisesti! Kohdunkaulankanavaa oli jäljellä edelleen vähintään 2,4 senttiä ja vauva liikkui terhakkaasti ärsytykseen reagoiden. Mitään ei siis ollut tapahtunut kohdunkaulalla supisteluista huolimatta, joten sain lähteä kotiin ja jatkaa elämääni normaalisti. Lääkäri kuitenkin edelleen kehotti ottamaan herkästi yhteyttä. Kohdunsuun avautumista ei tarkistettu sisätutkimuksella (onneksi), varmaankin supisteluherkkyyden ja provosoitumisriskin vuoksi. Minulla on itselläni sellainen tunne, että se on saattanut vähän avautua, koska kivut ovat olleet sellaista ns. avaavan menkkajomotuksen tyyppistä, mitä synnytyksen alkuvaiheessa tulee. Onneksi kanavaa on kuitenkin mukavasti jäljellä, ja bricanyl tehosi hyvin. Vielä jatkellaan täällä elämää yhtenä kappaleena, mutta viikko viikolta ja päivä päivältä ollaan lähempänä pikkusiskon syntymää.