Pikkusiskon synnytyskertomus

30.6.2017
5:50 Heräsin aamulla ennen herätyskelloa. Olin nukkunut noin kuusi tuntia, vauva mylläsi mahassa reippaasti koko yön. Olo oli jo melkoisen jännittynyt ja innostunut tulevasta päivästä.
7:30 Soitin synnytyssaliin ja kerroin, että meille olisi varattuna tälle aamulle synnytyssalikäynnistys. Kätilö vastasi puhelimeen iloisesti, että sali on juuri nyt vapaana, niin lähtekää vaan ihan samantien tulemaan Tayssiin päin. Olin laittanut jo kaiken valmiiksi, joten kiskasin vain A:n ylös sängystä ja käytin hänen pukiessaan Joken nopeasti pissalla. Sitten lähdettiin kohti Tamperetta.
8:15 Synnytysvastaanotossa ilmottauduin suoraan kätilölle, kuten oli ohjeistettu. Kätilö ei tuntunut tietävän mistään mitään, ja ohjeisti minua ilmottautumaan kuitenkin luukulle. Sillä välin, kun kävin luukulla, oli kätilö soittanut saliin ja A:n kuullen puhunut melko negatiiviseen/kyseenalaistavaan sävyyn, että ”en mä tiedä miks se haluaa, että sen synnytys käynnistetään.” Kun palasin takaisin, kätilö kertoi salin olevankin jo varattu. Ymmärsin kyllä, tottakai kiireellisemmät menevät meidän edelle. Meidän vauvalla ei ollut mitään hätää. Meidät ohjattiin odottelemaan kahvilaan kahdeksi tunniksi.
9:30 Istuttiin A:n kanssa Tayssin palvelutalon kahvilassa. A oli nukkunut yöllä kolmisen tuntia, joten odottelu ja saliin pääsyn peruuntuminen ärsyttivät. Yritin järkeillä hänelle, ettei sille nyt vaan voi mitään, ja samalla pitää itseni fiksuna, etten töksäyttäisi nyt mitään tosi tyhmää jo valmiiksi ärtyneelle miehelleni. Itseänikin vähän harmitti salin peruuntuminen, mutta enemmänkin kätilön reagointi meihin. Ei me varmaankaan ihan turhaan haluttaisi synnytystä käynnistää.
10.00 Palattiin takaisin SVO:lle. Kätilö oli ilmeisesti tutustunut nyt paremmin potilastietoihini, koska hänen äänensävynsä oli muuttunut täysin. Hän ohjasi meidät vuodeosastolle ilmottautumaan, ei kertonut syytä miksi. Ilmottauduimme siellä siis, ja osaston kätilö vaan sanoi, että odotelkaa päiväsalissa lääkärin kutsua. Yritin tässä kohtaa kysellä, että mitä nyt oikein sitten tapahtuu, mutta kätilö vastasi vain, että lääkäri varmasti tietää, että ootte tullu tänne. Kaikki jännitys muttui tässä kohtaa enemmänkin ihmetykseksi. Tuntui, ettei kukaan tiennyt mistään mitään. Äitiyspolilla meille sanottiin, että päästään suoraan SVO:lta saliin (vaikka jouduttaisiin odottelemaan sen vapautumista), mutta nyt pitäisikin vielä mennä lääkärin tutkittavaksi? No me odoteltiin sitten hetken aikaa, mietittiin, että mitähän seuraavaksi tapahtuu ja pelättiin, että lääkäri päättäisikin perua käynnisyksen.

11.15 Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultrasi istukkaa. Kolmisen senttiä olin edelleen auki, kanavaa oli jäljellä noin puoli senttiä. Lääkäri kysyi, olenko tupakoinut raskausaikana, kun istukka näytti niin kalkkeutuneelta. En ole eläissäni edes maistanut tupakkaa. Istukan virtaukset olivat hieman yläkanttiin, mutta kuitenkin ihan hyvät. Kysyin lääkäriltä, että mitä tässä nyt tapahtuu, ja miksi meitä ei esimerkiksi ohjattu kotiin odottelemaan salin vapautumista. Hän kertoi, että juuri sille aamulle olikin tullut oikea synnytyssesonki, ja sen lisäksi samalle aamulle oli tullut useita käynnistyksiä. Hän sanoi myös, että ei halua todellakaan päästää minua enää kotiin, koska synytys ei spontaanisti alkaessaan tulisi kestämään kuin hetken. Tutkimuksen päätyttyä hän kertoi kyselevänsä, onko käynnistysjonossa esimerkiksi raskausmyrkytyspoltilaita tai muita sellaisia, joilla olisi oikeasti hengenhätä päästä käynnistykseen. Menin siksi aikaa odottelemaan A:n luokse päiväsaliin. Hetken kuluttua lääkäri sanoi, että voisimme mennä odottelemaan vuodepaikalle, niin vauvasta otettaisiin sykekäyrää ja saisin syödä lounaan kahdeltatoista. Olin ensimmäisenä käynnistysjonossa!
11:40 Vaihdoin sairaalavaatteisiin ja vauvasta otettiin käyrää. Kahdeltatoista söin vähän minulle tuotua kasvisruokaa. Sitten vaan odoteltiin, koska kätilö tulisi hakemaan. Nyt ei enää kumpaakaan jännittänyt, olin vain innoissani tulevasta.
13.00 Saliin, jes! Kätilö sanoi, etten näytä yhtään jännittyneeltä, enkä ollutkaan. Olin iloinen, että homma saataisiin hoidettua nyt alta pois, ei enää stresaamista. Salissa meidät vastaanotti minut hoitava kätilö ja hän teki valmistelut kalvojen puhkaisua varten.
13:30 Kalvot tuli puhkaisemaan sama lääkäri, joka minut tutki aiemmin. Naps vain ja vedet menivät. Tytön päähän asetettiin pinni seuraamaan sykkeitä ja vatsanpäälle laitettiin supistusanturi. Lääkäri sanoi, ettei käynnistettynä synnytys luultavasti etene niin nopsaan kuin luomuna alkanut (mistä olin enemmän kuin mielissäni). Lääkäri poistui ja kätilö kertoi, että synnytys katsotaan alkavan vasta siitä hetkestä, kun supistuksia alkaa tulla säännöllisesti. Makoilin käyrällä jonkin aikaa, ennen kuin sain luvan nousta keinutuoliin ja vähän kävellä piuhojen antamissa rajoissa sängyn vierellä.
16.00 Synnytys ei lähtenyt käyntiin vesien päästöllä, vaan käyrälle piirtyi vain niitä samoja napakoita ennakoivia supistuksia, joita olin tuntenut jo vaikka kuinka monta päivää. Niiden avulla kohdunsuu oli avautunut kuitenkin kaksi senttiä lisää. Päätettiin, että synnytystä vauhditetaan oksitosiinitipalla ja sektioarven vaurioitumisvaaran vuoksi asetettiin samalla kohtuun tarkempi supistusvoimakkuutta mittaava anturi. Oksitosiiniannostus oli aluksi pienehkö, joka sai supistukset säännöllisemmiksi ja vähän napakammiksi.

16:30 Oksitosiiniannostusta suurennettiin hieman. Supistukset alkoivat tämän jälkeen pian jo puhalluttaa ja olla omasta mielestäni melko epämukavia.
17:30 Kutsuin kätilön huoneeseen, kun arvion supistusten voimakkuuden avulla olevani täysin auki. Ei vielä ponnistuttanut, mutta ei tehnyt mieli enää puhua supistusten aikana ja niiden välillä vain yritin rentoutua ottamaan vastaan seuraavaa. Kätilö totesi, että olen täysin auki ja jäi huoneeseen. Siirtymävaiheessa tunsin viiltävää kipua sektioarven kohdalla, mutta lääkäri oli todennut kätilölle kohdun kestävän supistuksen hyvin. Tässä kohtaa kätilö hieman kuitenkin pienensi oksitosiiniannostusta, koska tahdoin olla täysin ilman kipulääkkeitä ja oksitosiini saattaa tehdä ponnistusvaiheen supistuksista todella rajuja. Ne olivat kyllä huomattavasti kipeämpiä, kuin Antin (tai Eetunkaan avautumisvaiheen ajan) synnytyksissä. Puhaltelin muutaman supistuksen läpi ennen kuin sanoin koittavani ponnistaa tyttöä alemmas.
17.35 Ponnistin ensimmäisen kerran ja kätilö näki samantien vauvan päälaen. Seuraavalla ponnistuksella hän auttoi kohdun reunat pois vauvan pään ympäriltä, ja tämä oli kivulian kohta tässä synnytyksessä, mutta onneksi se ei kestänyt kuin yhden ponnistuksen verran. Ponnistusvaihe ei itsessään muuten sattunut yhtään, kiristävää tunnetta tietysti tuli vauvan pään syntyessä. Olenkin sanonut aina, että mielestäni synnytys ei varsinaisesti satu, vaan se paineentunne tekee olosta epämukavan. Pientä hilpeyttä ponnistusvaiheen loppuvaiheessa noin kahdeksannen ponnistuksen kohdalla aiheutti se, että vauva alkoi itkemään ennen kuin oli edes syntynyt kokonaan. Seuraavalla ponnistuksella hän syntyi, kello 17:47.
Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin 1h55min.
1. vaihe 1h 35min
2. vaihe 12min
3. vaihe 8 min.

17:47 Valokuvattiin ja katseltiin vauvaa, A katkaisi napanuoran. Hän sai K-vitamiinipistoksen ja minä reiteen piikin, jonka avulla istukka irtoaisi nopeammin. Istukka oli kokonainen, eikä siinä sitten loppujen lopuksi ollutkaan kuin yksi kalkkeutunut kohta.
Meidät jätettiin ihmettelemään uutta tulokasta. Imetin hänet puoli seitsemän aikaan ensimmäisen kerran ja hetken sen jälkeen saimme välipalaa saliin. Syötiin ja kävin suihkussa, vauva pestiin, mitattiin ja puettiin. Täydet pisteet, 48cm ja 2,8kg. Kaikki oli mennyt niin hyvin, että sain luvan mennä synnytyssalista suoraan potilashotelliin. Ensin piti odottaa, että vauva olisi viiden tunnin ikäinen. A lähti kotiin kahdeksan jälkeen valmistautumaan tulevaan ratapäivään ja me jäätiin vauvan kanssa tutustumaan. Mun oma olo oli hyvä heti synnytyksen jälkeen. Ensimmäiset jälkisupistukset tekivät kyllä todella kipeää ja lihaksia alkoi hieman jomottaa yhdeksän jälkeen, mutta pystyin käymään hyvin pesulla ja istumaan, lihassärkykin helpotti panadolilla. Imetin salissa jo useasti ja vauvan imuote oli alusta saakka hyvä.
23:40 Lähdettiin kävellen kohti potilashotellia, jossa minua ja tyttöä tuli tervehtimään yövuoron hoitaja. Vauvalla olisi hoitajien tarkastus joka vuorossa (kolmesti päivässä). Meillä seuraavaan tarkastukseen pitäisi mennä siis ennen viittä aamulla. Hotellissa kuvasin vauvaa, imetin ahkerasti ja kävin vielä uudestaan suihkussa. Sitten olikin aika mennä nukkumaan, päivä oli ollut pitkä. Otin vauvan kainaloon ja laitoin herätyskellon soittamaan 4:15, jotta ehdittäisiin ennen viittä tarkastukseen. Tyttö heräsi syömään kolmen jälkeen, ja imetyksen aiheuttama väsymys veti meidät molemmat ihan totaalisesti sikiuneen. En herännyt edes herätyskelloon.
1.7.2017

5:35  Hoitaja tuli omalla kulkukortillaan meidän huoneeseen tarkastamaan, että ollaanko vielä elossa. Olin ihan unenpöpperössä ja pahoittelin, että olin nukkunut pommiin. Hoitaja vaikutti lähinnä huvittuneelta, onneksi. Hän mittasi vauvan lämmön ja sanoi seuraavan tarkastuksen olevan sitten kahdeksan ja kahdentoista välillä.

8:20 En saanut hoitajan käynnin jälkeen enää kunnolla unenpäästä kiinni, vaan aloin kasailla infoa tätä postausta varten ja halittelin ja imetin vauvaa. Puoli yhdeksän aikaan vein vauvan hoitajille siksi aikaa, että hain aamupalan ravintolasta. Syötyäni imetin pitkään ja vaihdoin vauvalle puhtaat vaatteet, sitten olikin aika käydä hoitajien luona tarkastuksessa. Bilirubiiniarvot, happisaturaatiot ja lämpö olivat kaikki kunnossa. Minulta kysyttiin, että mitä olin ajatellut kotiutumisen suhteen, ja sanoin että en ollut vielä ajatellut mitään. Hoitaja sanoi, että kun kaikki oli mennyt meillä ihan tosi hienosti ja päästäisiin halutessamme kotiin jo samana iltapäivänä lääkärin tarkastuksen jälkeen! Se oli kyllä tosi mieluinen ylläri.

10.00 Ilmoittelin kotiin, että päästään kotiin iltapäivästä. Aloin taas pitää imetysmaratonia ja nukahdettiin molemmat ihan kympillä. Heräsin herätyskelloon, kun oli aika käydä hakemassa ruokalasta päivällinen puoli yhdeltä. 
13.00 Ruoan jälkeen vaihdoin vauvalle taas puhtaat vaatteet (kakka tulee melkein joka imetyksen jälkeen ja aina ohi! :D) ja mentiin sänkyyn köllöttelemään. Imetyksen aikana taas nukahdin, ja heräsin hoitajan koputtaessa oveeni kolmen jälkeen. Lääkäri olisi nyt valmis katsomaan vauvaa.
15.15 Lääkärintarkastuksen aika. Kuulotesti oli ainoa, mikä ei mennyt läpi. Vauva oli alle vuorokauden ikäinen, joten korvissa oli vielä lapsivettä, muuten kaikki oli hienosti! Kotona oltiin neljän jälkeen. 
Synnytyksestä jäi tosi positiivinen olo alun odottelusta huolimatta. Olen ylpeä kipulääkkeettömästä synnytyksestä ja tyytyväinen, ettei myöskään synnytyksen jälkeen ole ollut mitään kipuja. Ainoastaan jälkisupistukset olivat kivuliaita noin yhden vuorokauden ajan synnytyksen jälkeen. Olo on tälläkin hetkellä ihan loistava ja vatsa on alkanut palautumaan hyvin. Sain kätilöiltä taas ihanaa palautetta ja myös minua synnytyksessä avustanut kätilö oli ihan loistava.
Kiitos paljon lääkäreille, kätilölleni Maikille ja Potilashotellin henkilökunnalle, kun annoitte meille tämän positiivisen kokemuksen vielä kerran. 
Mainokset

39. raskausviikko || Käynnistyspäivä

37+5


Raskautta takana 266 päivää. Laskettuun aikaan on 14 päivää eli kaksi viikkoa. Aikaa synnytykseen 0 päivää. Tänään meistä tulee viisihenkinen perhe, mikäli kaikki sujuu suunnitellusti. Tänään lapsiluku on täynnä ja me jatkamme elämää vauva-arjessa. Tänään Antista tulee isoveli kahdelle sisarukselle ja Eetusta tulee pikkuveljen lisäksi isoveli. Keskimmäinen. Tänään meillä on kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär.


Vauva Tilastojen mukaan vauvan paino nousisi tämän viikon aikana keskimäärin 3,2 kilosta 3,37 kiloon. Pituutta vauvalla on keskimäärin nyt 50 senttiä. Meidän vauvan paino on hieman pienempi, ainakin arvion mukaan. 
Raskausoireet Uusia ruokaan liittyviä raskaushimoja ei ole enää tullut. Ruoka ei oikeastaan maistu ollenkaan, kun vatsalaukku on niin puristuksissa jatkuvasti. Viime viikon aikana puolikipeitä supistuksia tuli noin 4-6 tunnin ryppäissä aina kuitenkin lakaten. Muutaman yön valvoin, joinain nukuin kuin tukki. Liitoskivut vaivasivat voimakkaammin, kun vauva painuu yhä syvemmälle lantioon supistusten voimasta. Ensimaitoa on muuten tihkunut jo useamman viikon, ja toissayönä oikein tulvaksi asti. Maidonnoususta ei kyllä tarvitse olla tämän perusteella ollenkaan huolissaan, haha!
Mieliala Tieto siitä, että vauva saatetaan turvallisesti maailmaan tänään sairaalassa helpottaa oloa ihan mielettömästi. Ei tarvitse enää miettiä, että mitä jos hän syntyykin kotiin tai matkalle. Eihän se ihan luonnollisin tapa ole, että kalvot puhakaistaan sairaalassa tässä vaiheessa, mutta ainakin päästään liikkeelle ilman lääkkeellistä käynnistystä. Onneksi kohdunsuun tilanne on jo tarpeeksi kypsä kalvojen puhkaisuun, ja varmasti tässä muutaman päivän aikana vielä kypsynyt hieman lisääkin. Äitiyspolikäynnistä huolimatta hieman pyörii päässä vielä se Eetun sydänäänten katoaminen ja napanuoran solmu, joten pienellä varauksella ollaan liikenteessä. Hieman jännittää myös se, että istukka on kiinnittynyt etuseinämään sektioarven päälle, koska se voi aiheuttaa istukan huonon irtoamisen. Tällöin istukka irroitetaan nukutuksessa. Joka tapauksessa me lähdetään tähän suureen päivään liikkeelle positiivisin mielin. 
Antti ja Eetu lähtivät eilen iltapäivästä mummupappalaan hoitoon, ettei tarvinnut tänä aamuna alkaa enää herättelemään ja kuljettamaan heitä paikasta toiseen. A hakee pojat sieltä huomenna, kun vapautuu ampumaradalta alkuillasta. Pojat saavat siis kaksi päivää nauttia mummun ja papan hemmottelusta ja A yhden yön hiljaisuudesta kotona. Itse nuuskuttelen vauvaa sairaalassa, eli koko perhe saa kyllä nyt viikonlopun aikana varmasti tehdä itselleen mieluisia juttuja.  Ihana pikkuinen paussi kaikkeen ennen vauvan kotiutumista (jonka toivon kaiken mennessä hyvin tapahtuvan jo sunnuntaina). Toivottavasti meillä olisi mahdollisuus päästä edes yhdeksi yöksi nauttimaan taas potilashotellista. Aika näyttää. Meidän sairaalakuulumisia voit seurata instagramista ja lopullisen synnytyskertomuksen kasailen mahdollisimman pian tänne blogin puolelle.

En aio pitää mitään vauvalomaa blogista, hän tulee heti olemaan osa meidän arkea, ja kaiken sen ihanuuksineen ja kammotuksineen haluan jakaa teidän kanssa. 


Ihanaa viikonloppua murut!

5. äitiyspolikäynti || Synnytyksen käynnistys

Sain viime viikon neuvolakäynnillä lähetteen äitiyspolille vauvan kasvukontrolliin. Aika oli alunperin kolmas heinäkuuta, mutta supistusten vuoksi se peruttiin ja käskettiin varailla aikaa uudelleen tällä viikolla, mikäli vauva ei lähdekään syntymään juhannusviikonloppuna. No, ei lähtenyt, vaikka yritys oli kyllä ihailtavaa. Maanantaina minulle soiteltiin sitten polilta uudestaan ja kerroin supistuksista ja vauvan hiljenemisestä supistusjaksojen jälkeen. Aika tuli onneksi jo tälle päivälle. 

Kahdeltatoista kävin ensin kätilön juttusilla ja otettiin samalla sykekäyrää. Vauvan perussyke oli 110 luokkaa, eli aika rauhallinen. Vaihteluita tuli kuitenkin onneksi hyvin ja syke kävi vauvan liikuskellessa lähes kahdessasadassakin. Lääkärin huoneeseen pääsin puoli yhden aikoihin. Lääkäri kyseli viimepäivien voinnista ja kertoi mitä tehtäisiin.
Vauvaa, istukkaa ja napavirtauksia ultrattiin vatsan päältä tarkasti. Neuvolassa huolenaiheeksi noussut sf-mitan kasvamattomuus oli kuin olikin johtunut vauvan alhaisesta sijainnista, aivan kuten oletinkin. Vauvan painoarvio on tällä hetkellä jo suurempi, kuin mitä Eetu painoi syntyessään. Painoarvioksi tuli 2,8kg. Istukka toimii täydellisesti ja virtaukset ovat kuulemma loistavat. Vauva esitteli hengitysliikkeitään ja jalkapohjiaan, eikä hänellä ole mitään hätää. Helpotus oli sanoinkuvaamattoman suuri ja melkein siinä itkukin pääsi.

Ultrauksen jälkeen lääkäri teki vielä sisätutkimuksen, jotta nähtäisiin ovatko viimepäivien valvomiset supistuksien vuoksi menneet aivan harakoille. No eihän ne ole, kohdunsuu on kolme senttiä auki ja kanavaa on jäljellä vajaa sentti! Syöksysynnytysuhan vuoksi minulle varattiin synnytyssalikäynnistys perjantaille. Soittelen siis saliin puoli kahdeksalta perjantai-aamuna ja mikäli siellä on sali vapaana, niin pääsen heti kahdeksaksi käynnistykseen. Synnytys käynnistetään lääkkeettömästi kalvojen puhkaisulla, ja sillä todennäköisesti tilanne eteneekin ihan omalla painollaan. Mikäli ei, niin käytetään mietoa oksitosiinitippaa apuna. Mikäli synnytys lähtee itsestään käyntiin ennen perjantaita, on ambulanssi suositeltavin vaihtoehto kypsän tilanteen vuoksi. 
Voitte vain kuvitella tämänhetkisen tunnemyllerryksen. Pian tämä on ohi, viimeinen raskauteni. Pian näen tyttäreni. Pian pääsen liitoskivuista. Apua, miten tähän voisi suhtautua järkevästi. Vai voiko? A on ihan yhtä sekaisin kuin minäkin, yhtäkkiä olo ei olekaan yhtään valmis tähän. Samalla olo ei voisi olla enää yhtään valmiimpi. Pojat pääsevät torstaina mummupappalaan yökylään kahdeksi yöksi, ja toivottavasti jo perjantai-iltana näkemään pikkusiskoa sairaalaan. A:lla on onneksi perjantaina vapaapäivä, niin päästään yhdessä toivottamaan uusi tulokas tervetulleeksi perheeseen.
En tiedä pystynkö tällä viikolla kirjoittamaan mitään järkevää mistään, mutta julkaisen ainakin yhden postauksen arkistosta, jos en pysty mitään fiiliksiä tänne enää kasailemaan. Jos olen yhtenä kappaleena vielä perjantaina niin ainakin raskauviikon 39 postaus tulee vielä mahakuvineen heti aamusta ja sen jälkeen onkin sitten jo vuorossa synnytyskertomus! 
Oikein mahtavaa kesäkuun viimeistä viikkoa teille kaikille! Pitäkää peukkuja pystyssä, me palaillaan viimeistään loppuviikosta! ❤

38. raskausviikko



Kuulitko tyttäreni, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta me tehtiin se. Me päästiin täysiaikaisille viikoille, ja nyt sinua ei enää lasketa keskoseksi, alat nyt olla valmis. Et koskaan voi käsittää kuinka onnelliseksi se minut tekee. Raskaudesta on kulunut nyt 92,5 prosenttia. Laskettuun aikaan on jäljellä 21 päivää eli kolme viikkoa, ja koko raskaudesta on takana jo hurjat 259 päivää! Mikäli syntyisit samana päivänä kuin veljesi Antti, siihen olisi aikaa viikko ja viisi päivää. Jos syntyisit Eetun kanssa samana päivänä, syntyisit kuuden päivän päästä.

Vauva Keskiarvotilastojen mukaan kohotat tällä viikolla painoasi 3 kilosta 3,17 kiloon ja pituutta sinulla olisi 48 senttiä. Minulle on kuitenkin kerrottu, että saatat olla jonkin verran keskiarvoja pienempi. Se ei haittaa mitään, niin oli myös isoveljesi Eetu, ja nyt hän on fiksu ja terve kolmevuotias. Olet juuri sellainen kuin olet, me rakastamme sinua joka tapauksessa. Nyt kaikki sisäelimesi ovat kehittyneet loppuun saakka, ja kohotat kohdussa enää vain painoa. Kun olet mielestäsi valmis, annat minun keholleni siitä merkin ja saavut luoksemme. En malta odottaa tapaamistasi, mutta ole vain äidin lähellä niin kauan kuin haluat. Meillä ei ole mihinkään kiire. 
Raskausoireet Turvotus jatkuu ja sitä on ihan aamusta iltaan saakka. Sormet ovat aamuisin yhä kipeämmät ja iltaisin särkee jalkapohjia. Olet painautunut niin alas äidin lantioon, että kävely on hankalaa. Olen käynyt silti kävelemässä pieniä lenkkejä kivusta huolimatta ja nautiskellut niistä harvoita sateettomista hetkistä tällä viikolla. Päänsärkyjä ei ole ollut ja olo on ollut muutenkin liitoskipuja lukuunottamatta suhteellisen hyvä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä alkoivat säännölliset kivuliaammat polttelut alaselässä ja lopulta alavatsalla, jotka kestivät yö yhdestä aina neljään saakka iltapäivällä loppua kohden harventuen. Kävin iltapäivällä viiden kilometrin lyllerryslenkillä ja saunoin, liikuit koko tuon ajan suhteellisen reippaasti vatsassani. Sen jälkeen tulikin uni ja supistukset loppuivat kuin seinään. Nukuin klo.16-22, valvoin kolmisen tuntia ja menin sen jälkeen uudelleen nukkumaan. Viime yönä ei supistellutkaan sitten ollenkaan ja myös sinä rauhotuit, niin äitikin sai oikein kunnon yöunet pitkästä aikaa. Hieman kyllä huolestuin, kun olit niin vaisu koko yön. Onneksi aloit jälleen aamulla mylläämään.

Mieliala Pesänrakennusvietti on kohonnut kymmenkertaiseksi raskausviikon 37 aikana, ja se jatkuu edelleen. Oli pakko saada takapiha kuntoon perjantaina. Viikonloppuna aloitin suursiivousta ja keskiviikkona oli pakko  vaihtaa järjestystä veljiesi huoneissa ja koettaa saada erityisesti Eetun huonetta kivemman näköiseksi. Ja hyvä siitä tulikin! Otin myös kaikki verhot pois ikkunoista pesua varten, pesin kaikki matot ja petivaatteet ja tänään olisi ikkunoiden pesun vuoro. Sitten silitän verhot ja laitan ne takaisin paikoilleen. Mitähän sitten siivoaisin? Ainakin sinun hoitopöytäsi kaipaa kuria ja järjestystä, ehkä käyn sen kimppuun seuraavaksi.
Synnytys Syntymäsi pyörii mielessä lähes koko ajan. Olen ehkä hieman harmissani supistusten lakkaamisesta, mutta ota vaan kaikki aika maailmassa kasvaaksesi vielä kohdun suojissa. Toivon, että saan synnyttää sinut luonnollisesti alakautta, enkä aio tässäkään synnytyksessä käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä. Kuinkahan nopeasti sinä tulet maailmaan? Ehditäänköhän me sairaalaankaan, vai synnytkö kotiin? Äidin keho on vähän kummallinen, joten älä säikähdä, jos pian päätöksen syntymästä tehtyäsi ei mene kuin yksi hujaus, kun olet jo sylissäni. Niin voi käydä, mutta me teemme kaikkemme, että sinun on hyvä tulla tänne. 
Sain eilen lenkillä puhelun äitiyspolilta sitä kasvukontrollia varten. Aika olisi 3.7. Mitenhän kukaan luulee siitä olevan mitään hyötyä enää silloin? Jos kasvusta tosissaan ollaan huolissaan niin eikö ajan pitäisi olla mahdollisimman pian. Kuka tahansa esitietojani lukeva tajuaa, että olen todella epätodennäköisesti tuolloin enää edes raskaana. ”Päätetään sitten, mitä tehdään synnytyksen osalta” eli katsotaan tarvitseeko vauva ottaa ulos sektiolla. Eikö ”mitä nopeammin, sen parempi” olisi tässä asiassa ehdottoman tärkeää, jos vauvalla saattaa olla jokin hätä? En yhtään ymmärrä nyt tätä, ja sanoin sen myös minulle soittaneelle henkilölle. Hän oli myös ihmeissään ja sanoi, että soitellaan alkuviikosta uudelleen ja katsotaan jos tulisin vaikka päivystyksellisesti käymään, mikäli synnytys ei ole vielä tapahtunut. 

9. neuvolakäynti ja ennakoivat supistukset

En nukkunut viime yönä ollenkaan, koska yhden aikaan yöstä alkoivat säännölliset, alaselkää polttavat supistukset. Näitä kesti Eetua odottaessa nelisen päivää ennen synnytystä, joten odotukset ovat melko korkealla seuraavien päivien tapahtumista. Supistelu jatkuu edelleen, mutta hieman epäsäännöllisemmin kuin yöllä. Tätä niin sanottua latenssivaihetta voi kestää tosiaan päiviä, jonka aikana supistukset voivat olla häiritsevän voimakkaita, mutta eivät kuitenkaan vielä aivan synnytyssupistuksia vastaavia.
Tänään minulla oli neuvolaan aika kello yhdeksän. Tällä kertaa kaiken ei sanottukaan olevan aivan hyvin, vaan vauvan kasvu aiheuttaa nyt pientä päänvaivaa. Sf-mitta ei ole kasvanut raskausviikon 31 jälkeen kuin puolisen senttiä, joten terveydenhoitaja laittoi lähetteen menemään äitiyspolille, jotta vauvan koko voitaisiin arvioida ultralla. Aika tulisi luultavasti ensi viikon alkuun, mikäli olen silloin vielä raskaana. Itse olen sitä mieltä, että vauva on vaan niin alhaalla, ettei mitta ole sen takia kasvanut, mutta tottakai vauvan kasvu täytyy tarkistaa. Kasvun hidastumiseen saattaa olla syynä esimerkiksi juurikin se napanuorassa oleva solmu, joka Eetullakin oli. Vaikka onkin todella epätodennäköistä, että napanuora on solmussa tässäkin raskaudessa, niin kyllä tuo nyt vähän säikäytti. Vauva on ollut edelleen aktiivinen ja sykkeet olivat neuvolassa hyvät, joten niiden perusteella vauva voisi ihan hyvin. Olen kyllä hieman ihmeissäni, ettei minulle ole koko raskausaikana sanallakaan sanottu ennen siitä, että neuvolassa on ihmetelty vauvan kasvua. Kuulemma siitä on ollut pientä huolta jo muutama viikko sitten, miksei minulle ole siitä sanottu mitään?

Paino: +200g
Muutos: +200g/vk  
Verenpaine: 126/78
Pissa: puhdas
Vauvan syke: + (130)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: Ei katsottu
SF: 28,5cm

Juhannusta vietämme A:n siskon perheen kanssa. Jos supistelu jatkuu tällaisena, niin todennäköisesti en juuri muuta tee kuin makoilen ja saunon koko viikonlopun, on meinaan melkoisen epämukavaa. Nämä ei ole tavallaan kipeitä supistuksia, vaan alavatsaan ja alaselkään polttavia. Selvästi vievät kohdunsuun tilannetta kohti synnytystä, mutta eivät vielä ole synnytyssupistusten oloisia. Voidaan siis olettaa, että neitokainen syntyy melkoisen reippaaseen tahtiin, kun sen aika koittaa. Oli se sitten tällä tai ensiviikolla, niin ollaan kaikki innoissaan vastaanottamassa pientä Ladya tänne. Isäntäkin on jo vähän stressaantuneen oloinen, kun ei yhtään tiedetä mitä tapahtuu ja milloin.
Ihanaa juhannusta kaikille! Juhlikaa huolella ja pitäkää huolta toisistanne.

Mitä mukaan sairaalaan?

Kaikilla on vähän erilainen näkemys siitä, mitä synnytyssairaalaan tarvitaan mukaan. Joku haluaa ottaa mukaan kaiken mahdollisen tehdäkseen olonsa mahdollisimman kotoisaksi, toinen taas ei ota mukaan neuvolakorttia ja hammasharjaa kummempaa. Itse varaudun mukaan muutamilla mukavuutta lisävillä jutuilla, mutta kaiken täytyy mahtua mukaan yhteen treenikassiin.

Pakkaan mukaan hieman omia vaatteita, jos sairaalan vaatteet alkavat ahdistaa. Otan kaksi A:n isoa t-paitaa, kahdet legginssit, kahdet sukat ja alushousut. Lisäksi imetystä varten otan mukaan kahdet imetysliivit ja kaksi imetystoppia. Vauvan kotitumisvaatteet mahtuvat myös laukkuun. Hänelle olen valinnut 50 senttisen bodyn ja housut, sukat, myssyn sekä mummin neuloman ihanan villa-asun. Mukaan lähtee tietysti myös By Pinjan imetyskorut.

Hygieniatarvikkeita otan mukaan melko reippaasti. En viihdy sairaaloissa ja se haju saa minut voimaan pahoin. Omat ihanilta tuoksuvat hygieniatarvikkeet saavat olon hieman rennommaksi. Jätän vegaaniset tuotteet kotiin ja laukkuun olen pakannut mukaan kaapissa varalla olleet tuotteet. Otan mukaan suihkusaippuan, hoitoaineen, suihkutettavan hoitoaineen, kosteusliinat, meikinpoistoaineen jämät, yleisrasvan, hammasharjan ja hammastahnan, höylän, deodorantin, liivinsuojuksia sekä pari reilun kokoista sidettä. Lisäksi mukaan lähtee peitevoide, puuteri, ripsari ja kulmakynä.

Elektroniikkatarvikkeista otan mukaan läppärin, puhelimen, kameran, usb-johdon ja laturit sekä kuulokkeet. Käsilaukussa mukaan tulee lompakko ja tietysti kaikkein tärkein, eli neuvolakortti. Lisäksi lähdön hetkellä kassiin heitetään vielä vähän hedelmiä ja vesipullo. Teen muutamia postauksia varmuuden vuoksi ennakkoon, jos sairaalareissu syystä tai toisesta venähtää, mutta ainakin synnytyskertomusta alan kirjoittaa jo ihan heti, kuin vain mahdollista. Näin on helpointa tallettaa se tunnelma ja kaikki pienetkin yksityiskohdat synnytyksestä. Kamera on ehdottomasti tärkein näistä elektroniikkahilppeistä, koska rakastan valokuvausta ja valokuvat ovat itselleni ihan äärettömän tärkeitä.

Vaikka mukaan lähteekin näitä ”viihdelaitteita” niin tottakai vauvan kanssa vietetty aika on ihan äärettömän tärkeää jo vuodeosastolla. Ne hetket, kun hänen kanssaan saa viettää aikaa kahdestaan, välittämättä ruuanlaitosta, siivoamisesta tai mistään muustakaan, ovat itselleni todella tärkeitä äiti-lapsi -suhteen luomiseksi. Jos tällä kertaa alatiesynnytys onnistuukin, niin siitä syntymän hetkestä tahdon ottaa irti kaiken, mikä jäi Eetun hätäsektion jälkeen kokematta. 


Mitä sinä muuttaisit sairaalakassistani? Mitä sinun sairaalakassisi sisältää/sisälsi?

4. äitiyspolikäynti

Eilen kävin äitiyspolilla neljättä kertaa. Ensin menin taas kätilön huoneeseen, jossa mitattiin verenpaine, otettiin syke- ja supistuskäyrää ja kirjoitettiin lääkärille meneviin tietoihin viimeaikaisesta olotilasta. Kerroin päänsäryistä ja supistusten laantumisesta. Verenpaine oli hyvä, samoin käyrä, eikä yhtään supistusta piirtynyt! ❤
Imetyskoru saatu By Pinjalta

Seuraavaksi menin lääkärin vastaanotolle. Sisätutkimusta ei tehty, jottei kohdunsuu provosoituisi, mutta ultralla taas mittailtiin vauvaa ja kohdunkaulan pituutta. Kohdunkaulaa onkin nyt hyvät 2,5 senttiä! Se on juuri riskirajalla, mutta olen onnellinen, että se on kasvanut. Vauva on sironpuoleinen, painoarvioksi tuli noin 1,7 kiloa. Vyötärönympärys oli kuitenkin hyvä, joten vauvan kasvusta tai istukan toiminnasta ei sinällään tarvitse huolehtia. Vauva on kääntynyt nyt luultavasti lopullisesti raivotarjontaan ja on ihan lähtökuopissa todella alhaalla. 

Puhuttiin lääkärin kanssa vielä synnytyksestä. Kuten ollaan aiemminkin jo puhuttu, niin nopea siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee. Sairaalaan tulee lähteä heti säännöllisten supistusten alettua, vaikka ne eivät olisi kipeitäkään. Jos mies ei satu olemaan kotona ja tulee yksikin kipeä supistus niin on melkein soitettava ambulanssi ja hätäkeskukseen täytyy lääkärin mukaan sanoa, että näin on käsketty tehdä äitiyspolilla. Tämä lääkäri oli siitä täysiaikaisena käynnistämisestä nyt sitä mieltä, ettei se ole vaihtoehto. Istukka on ”jumiutunut” sektioarven päälle ja sektioarpi on muutenkin kipuillut koko raskauden ajan, joten annetaan mieluummin synnytyksen käynnistyä itsestään. 
Lopuksi vielä sain ihania ja samalla hieman jännittäviä uutisia jatkon suhteen. Liikuntakielto lopetetaan ja jos ei mitään kummallista tapahdu niin seuraavan kerran marssin sisään Tayssiin synnytysvastaanoton ovista. Kontrolleja ei siis tule, enkä kokenut synnytystapa-arviollekaan enää tarvetta, kun eilen käytiin ne asiat jo hyvin läpi. Mitään hikilenkkejä tai kymmenen kilometrin vaelluksia ei saa lähteä tekemään, mutta saan lenkittää koiraa, nostella lapsia ja elää kotona ihan tavallista arkea. Lääkärin mukaan tyttö tulee olemaan hyvävointinen vauva kolmen kortisoniannoksen ansiosta vaikka syntyisi viikon tai kahden päästä. Näin ollen ei ole mitään syytä, miksen lähtisi nauttimaan ihanista lämpimistä päivistä ulkoilun merkeissä. Se jos mikä parantaa minun oloani kaikin mahdollisin tavoin.

Omat vinkit synnytykseen

Mammalandian huhtikuun yhteistyöpostaus

❤   ❤   ❤

Olen kokenut kaksi hyvin erilaista synnytystä vuosina 2012 ja 2014. Synnytykseen jaetaan vinkkejä vähän joka mediassa ja mammapalstalla, mutta kaikkein tärkeintä (erityisesti ensisynnyttäjälle) on keskustella ja saada tietoa synnytyksestä neuvolasta ja synnytyssairaalasta. Olen koonnut tähän omia vinkkejäni synnytykseen ja siihen valmistautumiseen. Muistakaa kuitenkin rakkaat äititoverit, että jokainen synnytys on hyvin yksilöllinen ja erityinen tapahtuma, eikä siihen voi kukaan antaa suoria ja absoluutteja ohjeita.

Ensimmäiseen synnytykseeni varauduin neuvolan ohjeiden mukaan. (TÄSTÄ pääsette lukemaan ensimmäisen synnytyskertomukseni.) Olin hankkinut lisäksi itse tietoa luonnolliseen kivunlievitykseen liittyen, ja tein jo varhain raskausaikana päätöksen olla käyttämättä lääkkeellistä kivunlievitystä. Luotin kehooni ja sairaalan henkilökuntaan sataprosenttisesti ja synnytys sujuikin todella hyvin! Synnytys kesti kokonaisuudessa ensisynnyttäjälle tyypilliset 12h22min, ja aivan ponnistusvaiheen kynnyksellä pyörsin vielä päätökseni kivunlievityksestä. Sain pudendaalipuudutuksen, jonka olisin kyllä näin jälkikäteen mietittynä voinut jättää myös ottamatta. Synnytyksessä olin rauhallinen ja hiljainen, tein juuri niin kuin kätilö ja pääni kehotti tekemään.
Toinen synnytykseni oli täydellinen vastakohta ensimmäiselle. (TÄSTÄ pääsette lukemaan toisen synnytyskertomukseni.) Minulla oli raskausaikana paljon harjoitussupistuksia, jotka muuttuivat säännöllisiksi jo joskus 33.-34. raskausviikolla. Tuolloin supistuksia tuli muutamia tunteja 15-10 minuutin välein, ja sitten ne loppuivat. Raskausviikolla 37+5 supistukset olivat jo selvästi kipeämpiä ja limatulppa irtosi. Seuraavana päivänä Eetu syntyikin rytinällä. Heti ensimmäisestä supistuksesta tiesin, että nyt mennään. Kiirehdimme sairaalaan, ja noin 30 minuuttia kestäneen matkan jälkeen olinkin jo täysin avautunut. Synnytyssalissa huomattiin, että vauva on tulossa korva edellä ja sen lisäksi sydänäänet katosivat ajoittan. Päädyttiin hätäsektioon. Kuulin myöhemmin, että sydänäänten lakkaaminen johtui napanuorassa olleesta solmusta. En ollut varautunut OLLENKAAN siihen, että jokin voi mennä pieleen, mutta pysyin synnytyksessä rauhallisena alusta loppuun saakka. Synnytyksen jälkeen koin hieman babybluesia, koska pelkäsin, etten kykene luomaan samanlaista tunnetta Eetuun, kuin minkä koin Anttia synnyttäessä. Huoli oli kuitenkin turha, ensimmäisenä yönä hänestä tuli minulle aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin isoveljestäänkin. 

2014


Raskausaikana

Kuuntele. Neuvoloissa on paikkakunnittain suuria eroja, missä vaiheessa aletaan keskustelemaan synnytyksestä ja siihen liittyvistä ajatuksista. Varmaan suurimmaksi osaksi raskausviikkojen 25-30 välillä ovat kaikki saaneet jonkinlaisen käsityksen synnytyksen kulusta, ja perhevalmennuksessa viimeistään käydään läpi monia synnytykseen ja vauvanhoitoon liittyviä asioita. 

Me emme osallistuneet perhevalmennuksen lisäksi erilliseen synnytysvalmennukseen, mutta sekin on erittäin hyvä lisä synnytykseen valmistautumisessa.

Kysy. Sinä olet neuvolan asiakkaana oikeutettu saamaan luotettavaa tietoa raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyen. Askarrutti mieltäsi sitten mikä tahansa asia, iso tai pieni, niin KYSY. Olen kuullut, että monilla, erityisesti suuremmilla paikkakunnilla on alettu mennä sellaiseen ”tässä ohjekirja ja linkki nettisivuille” -tyyliin. Älä anna sen hämätä, sinulla on silti oikeus päästä keskustelemaan synnytykseen liittyvistä asioista kasvotusten asiantuntijan kanssa. 

Älä suunnittele liikaa. Synnytys on jokaisella naisella erilainen ja yksilöllinen. Tyttäret eivät synnytä samalla kaavalla äitiensä kanssa, eivätkä kaikki saman naisen synnytykset ole välttämättä samanlaisia. Synnytystäsi on tukemassa synnytyssairaalassa kätilö, joka pitää huolen sinun ja vauvasi tarpeista. Lisäksi siellä on lääkäreitä, hoitajia ja paljon muita henkilöitä tukemassa haastavissa tilanteissa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä se, että kaikki ei aina mene niin kuin on suunnitellut, vaan välillä sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia yllättäviä ja pelottaviakin asioita. Ota selvää, mitä riskejä synnytykseen liittyy, esimerkiksi koskien perätilasynnytystä, syöksysynnytystä, keskenkaiken hiipuneita supistuksia ja sydänäänten laskua. Älä kuitenkaan ala lietsoa pelkoa itseesi, suurin osa vaikeistakin synnytyksistä saa onnellisen lopun.



Synnytyksessä

Luota. Naiset on luotuja synnyttämään. Anna omalle kehollesi tilaa työskennellä luonnollisesti ja luota siihen. Luota myös henkilökuntaan. He ovat siellä juuri sinua varten sillä hetkellä. Itse en automaattisesti suosittelisi sellaista ajattelutapaa, että kaikki lääkkeet tänne ja heti vähänkin kun sattuu. Tottakai pyydät lääkkeellistä kivunlievitystä, jos niin haluat. Muista kuitenkin, että esimerkiksi epiduraalipuudus saattaa hidastaa avautumisvaihetta. Synnytyskivun kokeminen on yksilöllistä. Itse koin sen siedettävänä, en lainkaan niin suurena kuin olin ajatellut.

Hengitä. Paras vinkki, jonka itse koskaan opin synnytykseen liittyen on hengittäminen. Ajattele jokainen supistus vuorena, jonka huipulle koitat hengittää itseäsi supistus kerrallaan. Puhaltele rauhallisesti, ja pian huomaat, että supistuksen huippu on saavutettu ja saat taas hengähtää hetken aikaa. Älä huuda! Käytä kaikki energia hengittämiseen ja rentoutumiseen supistusten välillä, jotta vauvan olisi kaikkein helpointa laskeutua synnytyskanavassa. Muista, että synnytys ei ole jatkuva tila, vaan se päättyy lopulta. Kun kestät kipua vielä hetken, vielä yksi supistus, vielä yksi ponnistus, niin lopulta se on ohi.

Liiku. Liike ja jalkeilla olo helpottaa monien naisten kokemaa synnytyskipua ja nopeuttaa avautumisvaihetta. Kun synnytyksen loppu alkaa olla käsillä, nojaile puolisoosi tai sänkyyn ja heiluttele itseäsi supistusten läpi. Mikäli kuitenkin koet, että paikoillaan pysyminen tai makaaminen on juuri sinulle parempi vaihtoehto, niin tee niin. Kuuntele samalla kätilön ohjeita, hän saattaa kehottaa sinua vaihtamaan asentoa vauvan asennon tai hyvinvoinnin vuoksi. 

Synnytyksen jälkeen

Tunne. Pää on synnytyksen jälkeen hattaraa. Anna tunteiden vauvaa ja juuri kokemaasi suurta ponnistusta kohtaan kasvaa rauhassa. Älä pakota tunteita, mutta älä myöskään peittele onneasi ja rakkauttasi, olet ansainnut ne! Itke jos itkettää, naura jos naurattaa. Sinä olet juuri synnyttänyt oman täydellisen lapsesi.

Kysy ja kuuntele. Ensisynnyttäjälle kaikki on uutta. Toisille äidinvaistot kasvavat nopeasti ja vauvanhoito tulee luonnollisemmin kuin toisilla. Joillain saattaa mennä hetken aikaa, tunteja tai päiviä sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Synnytysvuodeosastolla saa kysyä mitä vain, siellä on varmasti vastattu sinunkin kysymykseesi jo monen monta kertaa. Luota myös omaan vaistoosi vauvanhoidossa. Jos sinulle opetettu imetystekniikka ei ota onnistuakseen, pyydä neuvoa toisenlaiseen tekniikkaan. Kokeile rohkeasti myös itse, kyse on sinusta ja sinun vauvastasi, ei liukuhihnalla tuotetusta tuotteesta. Myös uudelleensynnyttäjät saavat olla kysyä!



Kolmas synnytykseni on tulossa lähikuukausien aikana, ja olen alkanut henkisesti jo valmistautumaan siihen. Olen onnellinen, että olen kokenut kaksi niin erilaista synnytystä. Tiedän, että kehoni tunnistaa jos jokin on pielessä ja voin luottaa siihen. Aion kirjoittaa erikseen synnytykseen liittyen vielä seuraavan äitiyspolikäynnin jälkeen, kun olen saanut hieman enemmän tietoa siitä, miten edellisen synnytyksen nopeus ja hätäsektio voi vaikuttaa seuraavassa synnytyksessä. Ajoitan tekstin varmaan 34.-35. raskausviikolla, niin samaan syssyyn voin kasata katsauksen sairaalakassin sisällöstä. 
❤    ❤    ❤
Mammalandian bloggaajat kertovat omia vinkkejään synnytykseen. 
Käykää kurkkaamassa