Äitiys syrjäytti parisuhteen

En tiedä muista, mutta itse olen kokenut jotenkin hankalaksi olla samaan aikaan äiti ja panostaa täysillä parisuhteeseen. Erityisesti heti synnytysten jälkeen olen kadottanut itseni jotenkin ihan kokonaan, ja sellainen ”äitimoodi” on astunut mukaan kuvioihin. Läheisyys puolison kanssa on jotenkin inhottanut ja varsinkin intiimit jutut ovat tuntuneet hauskan sijaan lähinnä likaisilta. Osittain tällainen lapseen päin sulkeutuminen on varmaan ihan luonnollistakin sen pienen uuden ihmisalun kannalta, mutta olen silti miettinyt, että olisinko pystynyt parempaan? Havahduin tähän vasta odottaessani meidän kuopusta, ja silloin päätin, ettei niin tulisi tapahtumaan kolmatta kertaa.

Identiteetti hukassa

Kahden ensimmäisen synnytyksen jälkeen kadotin täysin itseni sekä kommunikointikykyni, enkä myöskään tuntenut oloani enää lainkaan läheisyydenkaipuisaksi. Tuntui, että sain ihan riittävästi läheisyyttä lapsilta, varsinkin vauvalta, joka on kuitenkin tissillä ja ihossa kiinni useita tunteja päivässä. Lasten antamasta läheisyydestä en kuitenkaan ole koskaan ollut ahdistunut, päinvastoin. Muistan, miten saatoin vain nopeasti halata miestäni, ja sen jälkeen antaa lapsilleni maailman lämpöisimmät halit koskaan. Enkä edes tajunnut, kuinka pahalta mahtoi puolisosta tuntua jäädä niin ulkopuolelle.

En ole tahallani tai tietoisesti koskaan yrittänyt työntää puolisoani kauemmas. Koin olevani ihan loistava äiti juuri meidän lapsille, ja uskon edelleen olleenikin. Valitettavasti minun on myönnettävä, että olin sitä parisuhteen kustannuksella. Ensimmäisen lapsen myötä katosivat suhteesta viimeisetkin kuherruskuukausien rippeet, kun vauva-arki iski vasten kasvoja. Huomiota ja rakkaudenosoituksia odotin mieheltäni, vaikken niitä osannut antaa takaisin. Sitten vain ihmettelin, miksi en ole tyytyväinen, miksi hän ei ole tyytyväinen? Oletin mieheni tekevän minut onnelliseksi, samalla kun itse vain elin täydellisessä äitikuplassa päästämättä häntä edes lähelleni. En myöskään uskonut tai huomannut omassa käytöksessäni olevan mitään vikaa, minähän elin vain sen mukaan, minkä tunsin hyväksi. Samalla sysäsin läheisyydenpuutteen ja parisuhteessa tapahtuvan etääntymisen TÄYSIN äitiyden piikkiin.

Itsetutkiskelua ja parisuhdeterapiaa

Olin jatkuvasti hieman hämilläni siitä kuinka ylitsevuotavia tunteita äitiys minussa herätti; olin niin käsittämättömän onnellinen lapsistani, välillä ylisuojeleva ja välillä itkin ihan pienistäkin asioista. Äitiys oli yhtäkkiä tärkeämpää kuin parisuhde, vaikka todellisuudessa parisuhde on perusta koko perheen hyvinvoinnille. Kaikki muuttui kuitenkin oman pääni sisällä loppusyksystä 2016 jolloin aloin odottaa Eveä. Jostain sisältäni löysin jälleen sen palon olla muutakin kuin vain äiti. Olin raskaana, ja olin siitä äärimmäisen onnellinen, mutta vihdoin avasin silmiäni myös meidän parisuhteelle: kaikki oli käytännössä hyvin, mutta intohimo ja päivittäiset hellyydenosoitukset olivat lähes olemattomat. En tiedä oliko se sitten iän tuomaa kypsyyttä vai mitä, mutta tajusin vaan yhtäkkiä, etten viimeisten vuosien aikana ollut laittanut juuri tikkuakaan ristiin avioliittomme eteen.

Aloin kehittää uusia ajatusmalleja ja erityisesti etsiä uudelleen itseäni. Olihan minun pakko olla muutakin kuin vain äiti. Pikkuhiljaa kaivoin itseni esiin äitiysvaatteiden ja kakavaippavuorien alta, mutta sieltä paljastui jotain ihan muuta, kuin mitä olin odottanut. Kun äitiys riisuttiin, jäljellä oli itseään inhoava, epävarma tyttö, joka katsoi itseään peiliin samoilla silmillä, joilla 15-vuotias teini katsoi inhoten itseään. Oli todella outoa kantaa sisällään maailman rakkainta asiaa ja olla kahden lapsen vahva ja ylpeä äiti, mutta samaan aikaan tuntea itsensä todella heikoksi sisältä päin.

Uskon, että huonolla itsetunnolla ja jopa osittain myös syömishäiriökäyttäytymiseen johtaneilla seikoilla olleen osansa siinä, miksi muutuin niin radikaalisti äidiksi tullessani. Halusin olla paras mahdollinen äiti, koska olen perfektionisti ja kontrollifriikki. Täytyi todistaa kaikille, että nuoresta iästäni huolimatta pystyisin parempaan kuin kukaan muu. Samalla halusin kuitenkin haudata itseni äitiyden alle, koska en pystynyt rakastamaan itseäni. Tämän tajutessani aloin tehdä töitä sen eteen, että pystyisin rakastamaan itseäni myös äitiyden ulkopuolella; ensin yksin ja lopulta parisuhdeterapiassa vuonna 2017. Suurimman muutoksen minussa sai aikaan tämä lause: parisuhde on jatkumo lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle.

Sen enempää nyt menemättä lapsuuteeni, olin aivan sanaton. Sehän oli itsestään selvää! Kävin läpi omaa suhdettani omiin vanhempiini avioliittoni kautta, tai oikeastaan vaan siirsin vaikean isäsuhteen puolisoni harteille. Hän ei voisi olla erilaisempi kuin edesmennyt isäni, mutta siitä huolimatta jotenkin pakotin sen ajatuksen tulemaan todeksi. Ei meillä lapsuudenkodissa mitenkään hirveästi osoitettu läheisyyttä tai rakkautta, ja minun oli hyvin vaikeaa kohdata isäni esimerkiksi tavallista huonomman koenumeron kanssa, halusin tehdä hänet aina ylpeäksi. Suurin ongelma minun ja mieheni liitossa löytyi kuitenkin kommunikointitaitojen puutteesta; emme puhuneet riittävästi, emme huonoista emmekä hyvistä asioista. Me emme myöskään riidelleet, emme oikeastaan koskaan, ja se ei ole hyvä juttu. Me vaan ei osattu ottaa mieltä painavia asioita esille, vaan annettiin niiden kasautua omiin mieliin. Olen maailman kiitollisin meidät vastaanottaneelle pariterapeutille, sillä askeleet parempaan avioliittoon ovat olleet valtavan palkitsevia.

Rakkaudentäyteinen tulevaisuus

Kun tänään katson itseäni peilistä, näen 26-vuotiaan sporttisen, hyvinvoivan naisen, joka on itsevarma ja päämäärätietoinen. Näen rakastavan äidin, ja miestäni huomioivan vaimon. Kun katson puolisoani, sitä miestä, joka on minun vierelläni perheemme toinen tukipilari ja isää, jollaiseksi hän on tullut, en voisi olla yhtään kiitollisempi. Rakastan häntä päivä päivältä enemmän, ja olen älyttömän onnellinen, että kävin oman päänsisäisen prosessini läpi. Ties missä olisimme nyt.

Elämä ei ole satua, ja meilläkin on vielä paljon opittavaa. Läheisyys on kuitenkin osa meidän arkea, ja meistä molemmista on tullut paljon avoimempia. Otan itse vastuun omasta onnellisuudestani, ja teen myös paljon mieheni onnellisuuden eteen. Sen vuoksi me ollaankin nyt paremmassa tilanteessa kuin varmaan koskaan meidän avioliiton aikana. Me ei enää olla erilliset ihmiset kulkemassa omaa polkuaan tässä liitossa, vaan pariskunta katsomassa käsi kädessä samaan suuntaan.

Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille. ❤

Mainokset

LUUKKU 21 || MERKITYKSELLINEN SISUSTUSTARRA

Yhteistyössä Desingtarrat.fi sekä runoilija Piia Raita
Piia Raita on Suomalainen runoilija, joka julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää keväällä 2017. Sain kunnian tehdä hänen kanssaan yhteistyötä ja tuoda esille hänen runokokoelmansa lisäksi sen pohjalta suunniteltuja sisustustarroja. Kirjojen ystävänä ja entisenä runotyttönä tämä yhteistyö on enemmän palvelus minulle kuin yhteistyökumppaneilleni. Raidasta ja hänen esikoisteoksestaan kerron myöhemmin kirja-arvioinnin yhteydessä.




Desingtarrat.fi on suomalainen yritys, joka valmistaa sisustustarroja laadukkaasta, juuri sisustuskäyttöön tarkoitetuista materiaaleista. Tarroille luvataan hyvää muotoutuvuutta ja liimautuvuutta, mikä kiinnitysvaiheessa osoittautui kyllä todeksi. Tarrat on päällystetty läpinäkyvällä, ihan superkätevällä siirtokalvolla, jonka avulla kiinnittäminen onnistuu sujuvasti.
Valitsin Piia Raidan suunnittelemasta Runosuoni collectionista lastenhuoneeseen Koskaan -nimisen, myöskin Raidan runokokoelman nimeä kantavan mietelauseen ”Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää.” Tämä lause kuvastaa hyvin lasten maailmankatsomusta, kun jokainen päivä on täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Se on myös hyvä muistutus meille vanhemmille nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa, että meidän arkemme on lapsiemme lapsuus, jota ei voi jälkikäteen korvata tai muuttaa toisenlaiseksi. Toivoin poikien muistavan lauseen myös kasvaessaan ja kokiessaan teini-iän myllerrykset ja aikuistumisen haasteet. Ei ne ihmeelliset asiat nimittäin minnekään katoa iän karttuessa, ne vaan täytyy oppia huomaamaan uudelleen.

Kuten jo mainitsin, tarran kiinnittäminen oli helppoa. Siirtämiseen on hyvä käyttää aikaa, varsinkin maalatulle pinnalle siirtäessä. Meidän rivarin seinäpinnat ovat epätasaiset, ja lasten makuuhuoneen seinät on maalattu edellisen omistajan toimesta. Tarra kuitenkin tarttui pintaan, kun sitä huolellisesti siveli kiinni kirjastokortilla. Siirtäminen tapahtuu siirtokalvon avulla. Ensimmäisenä painellaan siirtokalvoa kiinni tarraan sekä ylä- että alapuolelta, tässä apuna voi käyttää esimerkiksi kirjastokorttia. Tämä vaihe tulee tehdä huolellisesti, jotta tarra tarttuu kunnolla siirtokalvoon. Tämän jälkeen kalvon alku kiinnitetään seinään haluttuun kohtaan. Itse laitoin teipeillä merkinnät seinään, jotta tarra varmasti tulee suoraan. Sitten aletaan todella varovaisesti irroittamaan kalvoa. Irroitus kannattaa tehdä kulmasta kulmaan.

Runosuoni collection pitää sisällään Raidan esikoiskirjaan pohjautuvia sisustustarroja ja -julisteita, jotka sisältävät niin kokonaisia ajatelmia kuin katkelmiakin pidemmistä runoista. Sisustustarroista on valittavana kolmea eri kokoa ja kahdeksan eri väriä. Tämä meidän valitsemamme tarra on koossa kaksi ja värinä on kulta. Kullanvärinen tarra sulautui kauniisti poikien huoneen ruskeisiin seiniin, ja se tulee esille auringonvalon osuessa siihen ikkunoista.

Desintarroilla on Runosuoni collectionin lisäksi paljon muitakin sisustustarroja, ja niitä saa vaikka missä väreissä, joten sinne vaan rohkeasti etsimään omiin mieltymyksiin sopivia juttuja seinille. Minun on pakko myöntää, että en ole koskaan ollut sisutustarrojen suurin ystävä, ja nytkin olisin saanut valita myös julisteen tai kalenterin tarran sijaan. Kävin kurkistamassa kuitenkin myös näitä tarroja ja lopulta mun oli ihan pakko saada juuri tämä tarra tässä värissä.
Suora linkki Koskaan -tarraan

❅  ❅  ❅

EDIT// Julkaistu uudelleen.

LUUKKU 20 || JOULUSUUNNITELMIA

Tänä vuonna on syntynyt tosi paljon lapsia meidän lähipiirissä, joten monella läheiselläkin on edessä ensimmäinen joulu joko ensimmäisen lapsen tai uuden pikkusisaruksen kanssa. Vaikka vauvat ei sinänsä joulusta mitään ymmärräkään, niin mulle on silti tärkeää ottaa vauva vahvasti juhlaan mukaan. Valokuvien ja mieleen painuvien muistojen kautta on sitten myöhemmin ihanaa kertoa lapselle hänen ensimmäisestä joulustaan. Pojat katselee mielellään kuvia varsinkin siltä ajalta, kun Antti oli vauva. Hän oli ensimmäisenä joulunaan kahden kuukauden ikäinen pieni pallero, eikä hän, tai varsinkaan Eetu, meinaa edes käsittää sitä. Nyt pikkusiskon ensimmäistä joulua pojat odottavat todella innoissaan, ja haluavat ottaa Even mukaan kaikkeen pipareiden leivonnasta lähtien. Se on tosi suloista, ja tottakai Eve pääee mukaan.

Me aiotaan tänäkin vuonna mennä aatoksi Aleksin vanhemmille, mutta huomenna käydään kylässä mun äidin luona. Lapset saa leipoa mummille isot kasat pipareita . Me ei olla oltu yhtään joulua kotona oman perheen kanssa. Tänäkin vuonna jätetään Jokke aatoksi kotiin, koska appivanhemmilla on jouluna jo kaksi karvaturria. Toinen A:n siskon ja hänen miehensä koira ja toinen appivanhempien oma.  Kolmas voisi olla kahden leikki-ikäisen ja kahden vauvan lisäksi hieman liikaa. Tästä on onneksi anoppilaan lyhyt matka, joten Jokkea tottakai käydään päivän mittaa ulkoiluttamassa, eikä se hätäile yksin ollessaan. 

Me luultavasti käydään ennen lähtöä kotona joulusaunassa, ja mennään sitten sen jälkeen jouluruualle appivanhempien luokse. Illalla on ihan perustouhuja, eli kahvittelua, lahjojen jakamista, lasten leikkejä ja yhdessä olemista, osa porukasta varmaan katoaa taas yläkertaan pöytälätkää pelaamaan. Toivoisin, että ehtisin panostaa erityisesti lasten juttuihin ja osallistua leikkeihin mukaan, ja tottakai käpertyä aina tilanteen salliessa A:n kainaloon. Me ei lähdetä hautausmaalle, koska mun mielestä se on synkkä perinne ja  vietän aaton mieluummin elävien seurassa. Tietysti sillä muistellaan ja kunnioitetaan edesmenneitä rakkaita, mutta minulla ei ole täällä haudattuna sukulaisia, eikä lapsillakaan sellaisia, joita he muistaisivat. Vaikka olisikin, niin todennäköisesti jättäisin hautausmaakäynnit silti joko aattoa edeltävälle päivälle tai joulupäivälle. Muiden käydessä hautausmaalla me varmaan käydään lasten kanssa ulkona. Toivottavasti on lunta maassa, niin saadaan lumilyhtyjä ja Ukko tehtyä! 
Evellä on ollut nyt hieman eroahdistuksen piireitä, ja koko ajan pitäisi olla äidin sylissä. Hieman jännittää, että tuleeko joulusta yhtä huutokonserttoa. Tottakai sitten vaan täytyy sylitellä, jos ei iskän syli tai lattialeikit innosta, mutta pieni toive olisi, että pystyisin keskittymään myös poikiin. Onneksi Even tunteenpurkaukset osuvat useimmiten iltaan, yhdeksän ja yhdentoista välille, ja varmaan siinä vaiheessa me ollaan jo takaisin kotona. Tai kuka tietää, mitä se ilta tuo tullessaan. Kaikki menee varmasti tosi hienosti, täytyy vaan muistaa olla ahdistumatta mahdollisesti hyörinästä ja hulinasta huolimatta.

Ennen joulua meillä on kuitenkin vielä hieman tehtävää. Osa lahjoista/lahjatarvikkeista on nyt odottamassa postissa ja matkahuollon toimipisteessä, osa on vielä matkalla. Lasten lahjat on vielä paketoimatta, koska he hääräilevät niin tiiviisti minun perässäni, ettei mahdollisuutta ole vielä tullut, heh. No, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa! Sitten pitäisi vielä, varmaankin huomisen mummilareissun ja pakettien haun yhteydessä tehdä ruokaostoksia viikonlopulle. Jotain kevyttä, koska varmasti tulee herkuteltua anoppilassa yllin kyllin. Toisaalta olen iloinen vilja-allergiastani ja nyt myös tästä kasvisruokavaliosta, koska se rajaa oikeastaan aika hyvin pois epäterveellisiä juttuja, haha! Kuten jo TÄSSÄ postauksessa annoin ymmärtää, niin minä en jaksa stressata joulusta. Loppupeleissä siitäkin saa eniten irti, kun antaa sen tulla mieli avoinna ja rentoutuneissa fiiliksissä!

LUUKKU 18 || MITÄ LAHJAKSI MIEHELLE?

Käsi ylös, jos lahjojen hankkiminen tuottaa tuskaa. Itse kuulun myös tähän porukkaan enkä millään saa päähäni yhden yhtä sopivaa lahjaa kenellekään, en synttäreinä enkä jouluna. Omien lasten lahjat kyllä on suhteellisen helppo toteuttaa, mutta toisille aikuisille lahjojen ostaminen on kinkkisempää. Yksi hyvä keino puolison lahjaa varten on kuunnella tarkasti, mitä hän puhuu. Sieltä saattaa jossain vaiheessa vuotta tulla ilmi esimerkiksi jokin peli, elektroniikkaostos tai vaate, jonka hän haluaisi ostaa. Sitten vaan listaat loka-marraskuun vaihteeseen omaan kalenteriisi ylös miehen toiveita, ja ta-daa, miehelle mieluinen lahjalista on valmis. Jos nyt siellä vielä panikoit lahjaideoita omalle miehelle, ystävälle, isälle, appiukolle, veljelle tai muulle, niin tässä olisi 8 lahjavinkkiä. A:n joululahja on jo paketissa, ja itseasiassa yksi näistä alla olevan kuvan tuotteista. Tämä lahjaideointi osuikin melkoisen hyvään saumaan, sillä mieheni juhlii syntymäpäiviään tammikuussa, jolloin olisi taas uusi lahjapaniikki päällä.
Kuvat: http://www.verkkokauppa.com, http://www.varusteleka.fi, http://www.prisma.fi, http://www.panssarikolonna.fi, http://www.houseoforganic.fi

1. LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPA.COMIIN
Onko miehesi elektroniikkalaitteiden suurkuluttaja, valokuvaaja, uuden puhelimen tarpeessa tai kentien itse tietokonetta rakenteleva sähkösormi? Verkkokauppa.com tarjoaa kaikkea näihin ja paljon muuhun liittyvää tavaraa vertailukelpoiseen hintaan ja oman kokemukseni mukaan myöskin nopealla toimituksella ja megamahtavalla palvelulla (ainakin Pirkkalassa). Olen itse Verkkokauppa.comin vakioasiakas, ja esimerkiksi meidän kaikki tietokoneet, mun edellinen ja nykyinen puhelin sekä kaikki valokuvaustarvikkeet on hankittu sieltä.
2. KENKÄLANKKI
Jos miehesi käyttää esimerkiksi maihareita, saappaita tai muita nahkakenkiä, niin lankkausta varten on hyvä olla tarvikkeita aina varastossa. Esimerkiksi Varustelekasta saatava BW kenkälankki on kehuttu tuote.

3. MR. BEAR FAMILY LAHJAPAKKAUS
Parrakkaat miehet haluavat pitää huolta partansa ulkonäöstä ja hyvinvoinnista, ja tietysti myös ihosta parran alla. A käyttää mm. Mr. Bearin tuotteita, ja ne ovat hyväksi todettuja. Pääasiassa hänellä on ollut käytössä Woodland -tuoksuiset tuotteet, joka miellyttää myös minua. Lahjapakkauksen voi valita myös tuoksussa Wilderness ja Citrus, ja sen voi ostaa esimerkisi House of Organicin verkkokaupasta. Pakkaus sisältää partasaippuan, partavahan, partaöljyn ja viiksivahan, eli kaiken mitä parranhuoltoon tarvitsee. Mr. Bear Familyn tuotteet valmistetaan 100% luonnollisista raaka-aineista!

4. PARRANMUOTOILIJA
Partateemalla jatketaan. Jos miehesi tykkää muotoilla partaasi, tai ylipäätään pitää sitä jotenkin aisoissa, on parranmuotoilija oiva apu sen siistimiseen. Ennen itsetehtyä muotoilua kannattaa käydä parturissa parranmuotoilun ammattilaisen luona siistimässä parta hyvään muotoon ja pyytää samalla pari vinkkiä sen omatoimiseen trimmaukseen.

5. PANSSARIVAUNUAJOTUNTI
Actionia kaipaavan tai muuten vaan syvää rakkautta panssarivaunuja kohtaan tuntevan miehen mieleen on tämä lahja. Panssarikolonna myy sekä yksilö- että ryhmätunteja, joten lähde ihan rohkeasti vaikka itse mukaan tähän elämykseen miehesi kanssa. Tunteja on pääsääntöisesti tarjolla huhtikuusta lokakuuhun.
6. LAHJAKORTTI VARUSTELEKAAN 
Armeijaylijäämää sekä ulkoilutuotteita arvostavan henkilön unelmakauppa. Varusteleka edistää toiminnallaan kiertotaloutta sekä järkevän ostamisen mallia.

7. PELITARVIKKEET
Vieläkö siellä pelataan vanhalla konsolilla? Nyt uutta pleikkaria kehiin jo, hintakaan ei enää ole ihan niin riistävä Playstation 4:lle. Vaikka kuinka itse olenkin sujut pelikonsolien kanssa, niin johdot mua ärsyttää. Ne on rumia ja niitä on joka paikka täynnä. Onneksi nykyään on saatavilla langattomia headsetteja myös pleikkarille. Jos konsolit ja kuulokkeet on jo kunnossa, niin peleistä esimerkiksi Uncharted 4, Gang Beasts tai Worms Battlegrounds ovat hyviä lahjaideoita. 
8. AINEETTOMAT LAHJAT
Kumppani arvostaa varmasti myös aineettomia lahjoja. Järjestä esimerkiksi lapset hoitoon yhdeksi päiväksi ja tehkää miehellesi mieluisia asioita. Lähde hänen kanssaan treeneihin, hänen valitsemaansa elokuvaan tai olkaa vaikka kotona pelaamassa pleikkarilla. Anna hänelle täysi huomiosi.
Huomenna tulossa tämän joulukalenterin viimeinen DIY-lahjavinkki, ja sen jälkeen on lahjahommat paketissa. 

❆   ❆   ❆

Mitä sinä aiot antaa miehellesi joululahjaksi? Ja hei miehet, kolahtiko yksikään näistä lahjaideoista?

LUUKKU 16 || MITÄ TEHTIIN LAPSIVAPAALLA?

Me ei Isännän kanssa kuuluta musiikkimaun suhteen ihan valtavirtaan, ja usein saankin äimistyneitä ilmeitä, kun suhteellisen tavallisen ulkonäköni takaa paljastuukin vanhempaa heavymetallia ja New- sekä industrialmetallia fiilistelevä rokkityttö. Musiikki ei ole välttämättä osana jokaista päivääni, enkä tosiaan mitenkään erityisesti tuo musiikkimakuani ilmi esimerkiksi meikin tai pukeutumisen kautta, mutta keikoilla rakastan käydä ja välillä tulee kausia, kun haluaa vaan täyttää elämänsä musiikilla. Nykyään ei niinkään usein, koska elämän täyttää ne lasten äänet (lue: meteli), enkä siihen päälle kaipaa enää muuta. Tästä johtuen täysin musiikille omistetut tapahtumat (keikat, festarit) ovat itselleni tärkeitä.

Eilen oli Tampereen Pakkahuoneella MetalOrgy -tapahtuma, jonne me sitten miekkosen ja Even kummisedän kanssa suunnattiin. Lapset menivät hoitoon mummupappalaan; pojat yökylään ja Eve keikan ajaksi. Itselleni on edelleen kovin hankalaa olla erossa Eveliinasta useita tunteja, joten yökyläilyä ei sen vuoksi vielä toteutettu. Oli kuitenkin ihan järjettömän ihanaa olla hetki ihan omissa jutuissa, kun tiesi lasten olevan sillä välin parhaassa hoidossa. 
Jos seuraatte mua Instagramissa, niin instastoryn katsoneena tiedättekin mun asukriisistä. Aluksi ajattelin, että farkut ja Kiss-paita, niillä mennään. Sitten aloin miettimään mekkoa, ja toista mekkoa, sitten hame ja paita -yhdistelmää. Lopulta olin kerännyt vaatekaapistani kirjaimellisesti kaikki, oikeasti joka ikisen mustan vaatekappaleen, josta aloin muodostella asukokonaisuuksia pinterestin inspiraatiosivua hyödyntäen. Eve ei valitettavasti approvannut mun laittautumiseen kulunutta aikaa, ja aloin jo vähän stressaamaan koko asua. Päätin kuitenkin paria taktista minuuttia ennen täyttä flippaamista, että ei ole stressin arvoinen asia tämä, ja puin päälleni alunperin itselleni valitseman asun. Näytti hyvältä ja olo oli rento. Meikin tein suurimmaksi osaksi Everyday Mineralsilla ja Lily Lololla.
Lähdettiin ajelemaan Tampereelle puoli kahdeksan aikaan, ja käytiin matkalla viemässä Eve mummupappalaan (pojat menivät jo päivällä). Pakkahuoneella oli jo täysi hulina päällä, kun saavuimme paikalle Ruoskan keikan aikana. Sen jälkeen soittanut Fear Of Domination oli suurin yllättäjä. Olen kuullut heiltä vain muutamia kappaleita, mutta livevedot olivat ainakin ihan huikeita! Isäntä tykkäsi myös, joten kyllä laitetaan levyjä tilaukseen varmasti. FOD:in solisti Shag-U laulaa nykyisin myös Turmion Kätilöissä, ja sopi siihen poppooseen kuin nenä päähän. Kätilöiden kitaristin Bobby Undertakerin tilalla tänään esiintyi Black Light Discipline -yhtyeestä tuttu Joonas Pulkkinen (tai JonAss, kuten Kätilökollegat häntä leikkisästi nimittivät). Turmion Kätilöiden keikkaa seurattiin eturivistä. Rip korvat, mutta oli kyllä sen arvoista. Pakko mainita herrojen puheesta sen verran, että Savon murre se vaan puree, ja näin syntyperäisenä Kuopiolaistyttönä sydäntä lämmittää nähdä tämän savolaislaisbändin menestystä. 
Meillä oli tosi hauska ilta, vaikka vähän jo ehti tulla ikävä lapsiakin. Oli kiva päästä palloilemaan hetkeksi pelkkien aikuisten ympärille, varsinkin, kun kaikilla muillakin oli niin mahtava metallinen energia päällä. MetalOrgy jatkuu tänään lauantaina 16.12. Helsingin Nosturissa, joten nyt äkkiä taristamaan olisiko lippuja vielä jäljellä, jos King Satan, Ruoska, Fear of Domination tai Turmion Kätilöt kiinnostavat!

Mikä asia yhdistää sinua ja omaa kumppaniasi?

LUUKKU 14 || MITÄ ÄITIYS ON OPETTANUT?

Yhteistyössä Mammalandia
Minä olen äitinä vielä varsin noviisi. Tätä hienoa taivalta on takana viisi vuotta, joista viiden kuukauden verran olen ollut äitinä kolmelle lapselle, ja normaaliin elämään kuuluen matkassa on ollut tietysti sekä ylä- että alamäkiä. Minua häiritsee vanhemmuudesta puhuttaessa se äitiyden ylikorostaminen ja kaikki se ”äiti on vauvan tärkein henkilö” ja muu isät syrjään jättävä ajattelu. Sen vuoksi en voinut kirjoittaa tätä postausta keksittyen pelkästään äitiyteen ja äitien ja lasten välisiin suhteisiin, mieheni nimittäin kuuluu olennaisena osana kaikkeen tähän.

1. Äitiys on opettanut puolustamaan minuuttani.

Äitiys on sanana varsin ihana. Siitä tulee mieleen vahva nainen, joka hallitsee kaaoksen kuin kaaoksen, lohdullinen ja pehmeä katse ja lämmin syli. Äitiys voi olla myös loukku, johon nainen saattaa jumiutua tai unohtua. Itselleni äitiys on aina ollut elämäntehtävä, tärkeämpää kuin mikään muu. Vasta nyt viimeisten muutaman kuukauden aikana olen alkanut oikeastaan elämään äitiysminäni rinnalla myös itsenäni, ja täytyy myöntää, että oman itsekriittisyyteni lisäksi parisuhde on parantunut merkittävästi. Itseni löytäminen uudelleen vaati kriisin sekä itseni kanssa että avioliitossamme, mutta olen ihan perhanan onnellinen, että me käytiin läpi tuo vaikea ajanjakso. Minuuteen kuuluu paljon muutakin kuin äitinä oleminen. Olen yksilö muiden joukossa, jolla on äitiyden ja omien tarpeideni lisäksi velvollisuus huolehtia, ettei mieheni joudu elämään erillisenä objektina ”minun ja lasten rinnalla”. Koko perhe pohjautuu kahden ihmisen väliseen parisuhteeseen ja mahdolliseen avioliittoon. Parisuhteessa on tärkeää olla ensisijaisesti ehjän minäkuvan omaava (tai sitä kehittävä) yksilö, jotta voisi siirtää aiemmin vanhempiensa kanssa jaetun kiintymyyssuhteen kumppaniinsa. Parisuhde on (useimmiten) ollut olemassa jo ennen lapsia, joten on kohtuutonta kumppania kohtaan siirtää hänet sivuun vain sen vuoksi, että sinulla on nyt myös uusi tehtävänimike, eli äitiys. Ja tässä viittaan nyt läheisyyden ja parisuhteessa kommunikoinnin lisäksi myös parin väliseen intiimiin kanssakäymiseen. Unohtakaa tekosyyt ja selvittäkää, jos sinun on äitinä (tai miksei isänäkin) vaikeaa tehdä enää aloitteita, tai jos suhtautumisesi seksiin on jotenkin muuttunut vanhemmaksi tulemisen jälkeen. Seksuaalisuus kuuluu jokaisen omaan minäkuvaan, joka tottakai muokkautuu elämäntapahtumien myötä. Ei kuitenkaan ole terveellistä kadottaa sitä puolta itsestään ihan kokonaan. 

2. Äitiys on opettanut käsittelemään pohjatonta rakkautta ja muita suuria tunteita.

Se rakkaus, mitä lapsiaan ja lastensä isää kohtaan kokee, on jotain ihan järjetöntä. Se on pelottavaa, ylitsevuotavaa ja ihan sairaan outoa. Se tunne, kun tekisit toisen ihmisen puolesta ihan mitä vaan, antaisit vaikka oman henkesi, luo myös ristiriitaisia ajatuksia. Kun yksi lapsista on uittamassa pehmolelua vessanpöntössä sillä välin kun toinen pirtää permanenttitussilla joulupukkia eteisen kaapinoveen, et oikeasti tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai huutaa. Usein itse tällaisissa tilanteissa etsin kameran ja taltioin nämä hauskat tilanteet muistiin itselleni. Joskus huonosti nukutun viikon jälkeen unohtuu näihin tilanteisiin usein liittyvä koomisuus, ja sen sijaan omat desibelit nousevat liikaa. Jälkikäteen kaduttaa, koska eihän lapset lähtökohtaisesti tarkoita mitään pahaa. Rakkauden näyttäminen lapsille onkin rajojen asettamisen ja avoimen sylin tarjoamisen lisäksi myös anteeksi pyytämistä ja omienkin virheidensä myöntämistä. Äidinrakkaus on mielestäni hieman väärä sana kuvailemaan tätä tunnetta, koska isät tuntevat lapsiaan kohtaan yhtä vahvasti. Isien rakkaus vaan saatta olla hieman eri muodossa, koska heitä eivät ohjaile esimerkiksi imetyksen onnistumiseen vaadittavat hormonit. Isien tapa osoittaa rakkautta lapsilleen on usein myös sellaista käytännöllisempää ja toiminnallisempaa, ja enemmän sitä läsnäoloa. Aivan ihanaa vanhempainrakkautta siis, oli sitten isi tai äiti. Rakkauden lisäksi myös pelko rakkaan ihmisen puolesta on saanut ihan uuden merkityksen. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä voin myös sanoa, että pelon ja rakkauden yhdistäminen todellakin lisää ahdistuneisuutta, mutta onneksi äitiyden luoma itsevarmuus palauttaa ajatusmyrskyn nopeasti takaisin maan päälle.

3. Äitiys on opettanut ajanhallintaa.

Voi hyvänen aika, että tätä on saanut opetella! Ennen lapsia olin ajan suhteen tosi tarkka. Koulusta ja töistä myöhästyminen oli maailmanloppu, ja usein olinkin mieluummin liian aikaisin paikalla. Yhden lapsen kanssa lähteminen on jo sen verran hitaampaa, että lähtöön saa varata aikaa sellaisen vartin lisää. Kolmen lapsen kanssa, joista yksi on imeväisikäinen, lähtöön saa varata helposti tunnin ylimääräistä aikaa. Tämä on ollut mulle varsin haastavaa, ja myöhästelyjä sattuu silloin tällöin. Hauskaa kuitenkin on se, että nykyään myöhästyminen ei automaattisesti saa minua paniikkitilaan. Myös blogijuttujen aikatauluttaminen on ollut, ja on edelleen, varsinaista tasapainoilua, mutta kehityn siinäkin koko ajan. Mitään tiettyä rutiinia tai rytmiä en pysty tai halua vielä luoda blogille, koska Evellä on ihan omat aikataulunsa. Hyvin olen kuitenkin saanut sisältöä aikaiseksi (useimmiten aamuyöt ovat hyötykäytössä), ja olen aika varma siitä, että Even kasvaessa sisällöstä tulee yhä laadukkaampaa. Nyt on välillä sellaisia päiviä, ettei ajatus vaan yksinkertaisesti pysy kasassa koko koneellaoloaikaa. Myös valokuvaamisen ajoittaminen pimeän Suomen aikatauluun sopivaksi on melkoinen operaatio, mutta hei, kyllä se kevät sieltä joskus tulee. Tai sitä ennen ainakin mun kuvausvalot, jotka A mulle tilasi joululahjaksi kyllästyttyään mun valokyttäykseen, heh. 

4. Äitiys on opettanut sukupuoliroolien tulkintaa ja muodostumista.

Tämä on täysin minun oma kokemukseni asiasta, mutta mua ihmetytti ennen lapsia ihan älyttömästi, miksi ihmiset riitelevät kotitöistä. Sen kun jakais ne puoliks vaan, niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Nyt ymmärrän näitä ihmisiä paljon paremmin, mutta itse en kyllä voi samaistua niiden kotiäitien kantaan, joiden mielestä miehen pitäisi automaattisesti työpäivän jälkeen jakaa kotityötkin puoliksi. Uskokaa pois, tiedän ettei lasten kanssa kotona oleminen ole mitään leppoisinta puuhaa, mutta mulle ainakin on tosi iso juttu se, että se ylipäätään on mahdollista. Olenkin sukupuolirooleihin liittyen melko konservatiivinen. Tai oikeastaan sillä ei ole sukupuolen kanssa edes mitään merkitystä. Oli siellä kotona sitten mies tai nainen, niin mun mielestä kotona oleva saa olla päävastuussa kodinhoidosta, ellei tietysti tämä työssäkäyvä osapuoli ehdottomasti halua ottaa kontolleen sitäkin. Meillä isäntä tekee töissä täyttä työpäivää, ja ylitöitäkin riittää. Miksi haluaisin ensinnäkään viedä häneltä mahdollisuuden rentoutumiseen työpäivän jälkeen? Mulle kotona oleminen lasten kanssa kuitenkin on enemmän ilo kuin stressinaihe, ja haluan kodin olevan myös miehelleni se paikka, jossa saa vaan olla ja ladata akkuja mahdollisimman paljon. Täällähän minä joka tapauksessa palloilen päivästä toiseen, joten miksei ne tiskit ja pyykit menisi siinä samassa. Toiseksi mulle on tosi tärkeää, että myös A saa viettää kotona ollessaan kiireetöntä aikaa lasten kanssa. Leikkiä tai pelata poikien kanssa ja sylitellä ja naurattaa Eveliinaa. Meillä myöskään A ei pidä kotitöiden roolijakoa sukupuoliriippuvaisena, ja hoitaa osansa kotitöistä jopa kerskailun arvoisesti.

5. Äitiys on opettanut minua arvostamaan ihan jokaista päivää.

Nyt mennään sille romantisoidun vanhemmuuden linjalle, mutta totta se on kaikesta kliseisyydestään huolimatta. Lapset kasvaa NIIN äkkiä ja aika kuluu NIIN nopeasti, kun näitä tepsuttelijoita tässä pörrää ympärillä. Jokainen päivä on ainutlaatuinen. Juuri tämä päivä voi olla lapsesi kannalta sellainen, jonka hän tulee muistamaan vielä vuosikymmenien päästä. Tänään hän saattaa nähdä elämänsä ensimmäistä kertaa joulupukin tai hän saattaa oppia jonkin uuden taidon. Lapset ovat tehneet mun elämästä paljon merkityksekkäämpää kuin koskaan ennen. Tottakai avioliitto jo itsessän toi elämään ihan uudenlaisen merkityksen, mutta lasten myötä se merkitys syvenee entisestään.
❤    ❤    ❤
Vanhemmuus opettaa tosi paljon asioita elämästä, ja omasta itsestäänkin saattaa paljastua ominaisuuksia, joista ei koskaan tiennytkään. Haluaisin tähän loppuun vielä muistuttaa teitä kaikkia vanhempia, olit sitten isi tai äiti, biologinen tai adoptiovanhempi: muista, että kaikkine haasteineen ja onnenhetkineen vanhemmuus koostuu pienistä jutuista pitkin päivää. Muista, että lapset ovat pieniä vain hetken, joten nauti vauvavuodesta, ota ilo irti leikki-ikäisten kanssa, rohkaise koululaistasi olemaan juuri oma itsensä ja haasta ja opeta teinejäsi kasvamaan itsevarmoiksi ja elämää arvostaviksi nuoriksi aikuisiksi.

LUUKKU 12 || JOULU TULEE, VAIKKA KUINKA STRESSAISIT

Olen viime vuosina kuullut kyllästymiseen saakka, kun naiset valittavat joulunaikaan stressistä ja kiireestä. Otetaan paineita ruoasta, vauhkotaan siivouksesta ja kippo kiepsahtaa nurin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaat glögin tai sitäkin tärkeämmän jauhetun neilikan unohtuneen kassahihnan päähän. Täytyy ostaa täydellinen lahja puolisolle, varma lahja kipakalle tädille ja kasapäin pieniä paketteja lapsille toivoen, että edes yksi pääsee heidän suosioonsa. Hiki valuu jo ennen kauppaanlähtöä, kun tajuat, ettei pelkkä piparinleivonta ja perunalaatikko tee joulusta täydellistä, vaan on oikeasti puunattava koti puhtaaksi viemäreitä ja vaatekaappeja myöten. Luovuttaminen käy mielessä ainakin kerran vuorokaudessa, ja ajattelet vakavasti ulkoistavasi tehtävät ammattilaisille, kunnes muistat budjetin jo huvenneen lapsille ostamaasi lahja-arsenaaliin.
Ehkä hieman kärjistettynä tuo alku oli poimintoja rakkaiden ystävättärieni suusta pulpahtaneista joulumietteistä. Kun suu ammollaan kuuntelin rouvien kriiseilyä villakoiria vilisevässä olohuoneessamme ja vauvankakalta haisevassa paidassani itsenäisyyspäivänä, en voinut muuta kuin ihmetellä kyseisten supernaisten piinailua näinkin helposti ennakoitavan, joka vuosi tismalleen samaan aikaan edessä olevan juhlan tiimoilta. Älkää nyt hyvät ihmiset stressatko asiasta, joka on väistämättä edessä, oli teillä sitten siistiä tai ei. Rakkaat äitikollegat, täydellisyyttä ei ole saavutettavissa tässä todellisuudessa. Tehkää asioita oman jaksamisen ja henkisten voimavarojenne mukaan. On ihan turhaa lähteä edes lukemaan kirjoituksia joidenkin toisten ah, niin täydellisestä joulusta, jossa koko perhe on herännyt samalla kellonlyömällä kukonlaulun aikaan, saunonut, käynyt hautausmalla, levähtänyt hieman, nauttinut täydellisen, itse alusta loppuun valmistetun jouluaterian kello viisi ehtiäkseen vastaanottamaan joulupukin tasan klo.18:30. Väsymättä, lasten kiukuttelematta ja valmiiksi täydessä tällingissä aamulla heränneen perheenäidin kertaakaan miehelleen tai lapsilleen murahtamatta. Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä joulusta. Itselleni riittää, että saan olla perheeni kanssa. Jouluna toivon näkeväni lasteni onnelliset ilmeet, ja juuri se omena-kanelin tuoksuinen, rentoutunut tunnelma luo itselleni sen paljon puhutun joulufiiliksen.

Itse otan joulunajan suhteellisen lunkisti. Siivoilen minkä kolmen lapsen ja kahden blogin hoitamiselta ehdin, pipareiden ja joulutorttujen leipomisessa taas lapset ovat suurena apuna. Lahjoja on alettu miettimään jo hyvissä ajoin, ja osa niistä hankitaan niinkin modernisti kuin netistä tilaamalla. Itse panostan lahjoissa yhä enemmän laatuun ja ekologisuuteen, joka rajaa tosi kivasti vaihtoehtoja kaupan ja tuotteiden valintaan. Osa lahjoista valmistuu kotikeittiössä. Joulua menemme viettämään appivanhempien luokse, joten lasten onnellisuuskin on taattu. Lasten mielestähän ei ole mitään niin kivaa kuin mummupappala. Aloin kuitenkin omasta stressittömyydestäni huolimatta pohtimaan, kuinka te stressaajasielut voisitte hieman helpottaa käämienne kestoa. Tässäpä siis viisi vinkkiä helpompaan jouluun!
1. Hidasta tahtia. Vaikka tuntuisi, ettei työn, lasten ja kodinhoidon lomassa jää hetkeäkään hukattavaksi, niin jo muutaman minuutin mittainen tauko tekee ihmeitä. Ihan kuule rempseästi kellahdat sohvalle ja pistät silmät kiinni. Mielikuvaharjoittelu on aina plussaa, eli ei kun vaan muistelemaan edellistä etelänreissua tai varovaisesti jo suunnittelemaan päässäsi tulevaa! Kyllä muuten lähtee stressitasot laskuun, kun kuvittelet itsesi sinne aurinkotuoliin hetkeksi loikoilemaan.
2.  Tee hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä lisäämällä tehokkaasti aivojen hapensaantia. Samalla pääset pois sellaisesta touhotustilasta, kun keskityt muutaman minuutin ajan pelkästään hengittämään oikein. Hengitä sisään laskien päässäsi samalla kymmeneen ja pidätä hengitystäsi laskien kahdeksaan. Hengitä lopuksi ulos ja laske samalla neljään. Toista tämä kunnes tunnet olosi rauhalliseksi, ja muista koko harjoituksen ajan hengittää vain nenän kautta. Tätä hengitysharjoitusta voit tehdä vaikka siellä superpitkässä kassajonossa, jossa tuhat muutakin kiireistä ja stressaantunutta mammaa on hoitamassa jouluostoksiaan.
3. Älä tee siivoamisesta mörköä. Joulusiivousta ei kannata tehdä yhdeltä istumalta, ja unohda nyt hyvänen aika ne vaatekaapit! Ota rutiiniksi hoitaa päivittäiset siivoukset kymmenen minuutin erissä yhden suuren rutistuksen sijaan. Laita puhelimen ajastin päälle, ja siivoa vain se kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin hoidat automaattisesti ensimmäisenä kaikkein akuutimmat sotkut pois manaamatta muuta perhettäsi maanrakoon siinä samalla. Kun toistat tämän siivousrutiinin pari, kolme kertaa päivässä omien menojesi mukaan, voit lopulta kysyä itseltäsi, että mihin edes tarvitset virallista joulusiivousta. Ota myös tavaksi aina kotona liikkuessasi viedä pois huoneesta sinne kuulumattomia tavaroita, ja opeta tämä myös lapsille!

4. Muista ottaa hetki parisuhdeaikaa joka päivä. Kun suhde kumppaniisi on kunnossa, ei arjen pienet vastoinkäymiset tunnu niin pahalta. Läheisyys myös lievittää stressiä! Jos olet sinkku, hemmottele itseäsi.
5. Mieti, mitkä kolme asiaa joulussa ovat sinulle tärkeimpiä ja keskity niihin. Olkoon se sitten siisti ja koristeltu koti, tunnelma tai ruoka, niin keskity vain sinulle kaikkein olennaisimpiin asioihin. Jos kumppanillasi tai muilla perheenjäsenilläsi on eri prioriteetit, anna heidän hoitaa ne osa-alueet itse. Minä panostan eniten rentoutuneeseen oloon, kumppanin huomioimiseen ja siihen, että ajattelen joulun myös lasten kautta. Meidän aikuisten kiireinen arki on lapsiemme ainoa lapsuus, joten eletäänhän sen mukaisesti.
Jos nyt jotain hyvää täytyy stressaamisesta sanoa, niin englanniksi sanottuna ”stressed” on väärinpäin lausuttuna ”dessert” eli jälkiruoka. Siirrytään suoraan siihen, eletään elämää välillä nurinpäin ja oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Hauskaa joulunodotusta kaikille!