LUUKKU 12 || JOULU TULEE, VAIKKA KUINKA STRESSAISIT

Olen viime vuosina kuullut kyllästymiseen saakka, kun naiset valittavat joulunaikaan stressistä ja kiireestä. Otetaan paineita ruoasta, vauhkotaan siivouksesta ja kippo kiepsahtaa nurin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaat glögin tai sitäkin tärkeämmän jauhetun neilikan unohtuneen kassahihnan päähän. Täytyy ostaa täydellinen lahja puolisolle, varma lahja kipakalle tädille ja kasapäin pieniä paketteja lapsille toivoen, että edes yksi pääsee heidän suosioonsa. Hiki valuu jo ennen kauppaanlähtöä, kun tajuat, ettei pelkkä piparinleivonta ja perunalaatikko tee joulusta täydellistä, vaan on oikeasti puunattava koti puhtaaksi viemäreitä ja vaatekaappeja myöten. Luovuttaminen käy mielessä ainakin kerran vuorokaudessa, ja ajattelet vakavasti ulkoistavasi tehtävät ammattilaisille, kunnes muistat budjetin jo huvenneen lapsille ostamaasi lahja-arsenaaliin.
Ehkä hieman kärjistettynä tuo alku oli poimintoja rakkaiden ystävättärieni suusta pulpahtaneista joulumietteistä. Kun suu ammollaan kuuntelin rouvien kriiseilyä villakoiria vilisevässä olohuoneessamme ja vauvankakalta haisevassa paidassani itsenäisyyspäivänä, en voinut muuta kuin ihmetellä kyseisten supernaisten piinailua näinkin helposti ennakoitavan, joka vuosi tismalleen samaan aikaan edessä olevan juhlan tiimoilta. Älkää nyt hyvät ihmiset stressatko asiasta, joka on väistämättä edessä, oli teillä sitten siistiä tai ei. Rakkaat äitikollegat, täydellisyyttä ei ole saavutettavissa tässä todellisuudessa. Tehkää asioita oman jaksamisen ja henkisten voimavarojenne mukaan. On ihan turhaa lähteä edes lukemaan kirjoituksia joidenkin toisten ah, niin täydellisestä joulusta, jossa koko perhe on herännyt samalla kellonlyömällä kukonlaulun aikaan, saunonut, käynyt hautausmalla, levähtänyt hieman, nauttinut täydellisen, itse alusta loppuun valmistetun jouluaterian kello viisi ehtiäkseen vastaanottamaan joulupukin tasan klo.18:30. Väsymättä, lasten kiukuttelematta ja valmiiksi täydessä tällingissä aamulla heränneen perheenäidin kertaakaan miehelleen tai lapsilleen murahtamatta. Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä joulusta. Itselleni riittää, että saan olla perheeni kanssa. Jouluna toivon näkeväni lasteni onnelliset ilmeet, ja juuri se omena-kanelin tuoksuinen, rentoutunut tunnelma luo itselleni sen paljon puhutun joulufiiliksen.

Itse otan joulunajan suhteellisen lunkisti. Siivoilen minkä kolmen lapsen ja kahden blogin hoitamiselta ehdin, pipareiden ja joulutorttujen leipomisessa taas lapset ovat suurena apuna. Lahjoja on alettu miettimään jo hyvissä ajoin, ja osa niistä hankitaan niinkin modernisti kuin netistä tilaamalla. Itse panostan lahjoissa yhä enemmän laatuun ja ekologisuuteen, joka rajaa tosi kivasti vaihtoehtoja kaupan ja tuotteiden valintaan. Osa lahjoista valmistuu kotikeittiössä. Joulua menemme viettämään appivanhempien luokse, joten lasten onnellisuuskin on taattu. Lasten mielestähän ei ole mitään niin kivaa kuin mummupappala. Aloin kuitenkin omasta stressittömyydestäni huolimatta pohtimaan, kuinka te stressaajasielut voisitte hieman helpottaa käämienne kestoa. Tässäpä siis viisi vinkkiä helpompaan jouluun!
1. Hidasta tahtia. Vaikka tuntuisi, ettei työn, lasten ja kodinhoidon lomassa jää hetkeäkään hukattavaksi, niin jo muutaman minuutin mittainen tauko tekee ihmeitä. Ihan kuule rempseästi kellahdat sohvalle ja pistät silmät kiinni. Mielikuvaharjoittelu on aina plussaa, eli ei kun vaan muistelemaan edellistä etelänreissua tai varovaisesti jo suunnittelemaan päässäsi tulevaa! Kyllä muuten lähtee stressitasot laskuun, kun kuvittelet itsesi sinne aurinkotuoliin hetkeksi loikoilemaan.
2.  Tee hengitysharjoituksia. Hengitysharjoitukset lievittävät stressiä lisäämällä tehokkaasti aivojen hapensaantia. Samalla pääset pois sellaisesta touhotustilasta, kun keskityt muutaman minuutin ajan pelkästään hengittämään oikein. Hengitä sisään laskien päässäsi samalla kymmeneen ja pidätä hengitystäsi laskien kahdeksaan. Hengitä lopuksi ulos ja laske samalla neljään. Toista tämä kunnes tunnet olosi rauhalliseksi, ja muista koko harjoituksen ajan hengittää vain nenän kautta. Tätä hengitysharjoitusta voit tehdä vaikka siellä superpitkässä kassajonossa, jossa tuhat muutakin kiireistä ja stressaantunutta mammaa on hoitamassa jouluostoksiaan.
3. Älä tee siivoamisesta mörköä. Joulusiivousta ei kannata tehdä yhdeltä istumalta, ja unohda nyt hyvänen aika ne vaatekaapit! Ota rutiiniksi hoitaa päivittäiset siivoukset kymmenen minuutin erissä yhden suuren rutistuksen sijaan. Laita puhelimen ajastin päälle, ja siivoa vain se kymmenen minuuttia kerrallaan. Näin hoidat automaattisesti ensimmäisenä kaikkein akuutimmat sotkut pois manaamatta muuta perhettäsi maanrakoon siinä samalla. Kun toistat tämän siivousrutiinin pari, kolme kertaa päivässä omien menojesi mukaan, voit lopulta kysyä itseltäsi, että mihin edes tarvitset virallista joulusiivousta. Ota myös tavaksi aina kotona liikkuessasi viedä pois huoneesta sinne kuulumattomia tavaroita, ja opeta tämä myös lapsille!

4. Muista ottaa hetki parisuhdeaikaa joka päivä. Kun suhde kumppaniisi on kunnossa, ei arjen pienet vastoinkäymiset tunnu niin pahalta. Läheisyys myös lievittää stressiä! Jos olet sinkku, hemmottele itseäsi.
5. Mieti, mitkä kolme asiaa joulussa ovat sinulle tärkeimpiä ja keskity niihin. Olkoon se sitten siisti ja koristeltu koti, tunnelma tai ruoka, niin keskity vain sinulle kaikkein olennaisimpiin asioihin. Jos kumppanillasi tai muilla perheenjäsenilläsi on eri prioriteetit, anna heidän hoitaa ne osa-alueet itse. Minä panostan eniten rentoutuneeseen oloon, kumppanin huomioimiseen ja siihen, että ajattelen joulun myös lasten kautta. Meidän aikuisten kiireinen arki on lapsiemme ainoa lapsuus, joten eletäänhän sen mukaisesti.
Jos nyt jotain hyvää täytyy stressaamisesta sanoa, niin englanniksi sanottuna ”stressed” on väärinpäin lausuttuna ”dessert” eli jälkiruoka. Siirrytään suoraan siihen, eletään elämää välillä nurinpäin ja oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Hauskaa joulunodotusta kaikille!
Mainokset

LUUKKU 11 || VAUVA 5KK JA LEVOTON UNI

Olet juuri vaihtanut vauvan puhtaaseen vaippaan ja pyjamaan. Annoit hänelle iltamaidon ja silittelit uneen. Nostit hänet varovaisesti omaan sänkyyn. Perheen muut lapset ovat nukkuneet jo tunnin, joten ajattelet, että nyt pääset laittamaan pyykit kuivumaan, tiskaamaan, kirjoittamaan, editoimaan, katsomaan elokuvaa tai nukkumaan. Sitten se alkaa. 
Hän itkee, ja haluaa kääntyä vatsalleen. Hän potkii itsensä sängynpäätyyn ja koettaa päästä siitä läpi. Hän sylkäisee tutin pois ja huutaa minkä pienistä keuhkoistaan ja unenpöpperöisistä äänihuulistaan pystyy. Käännät hänet selälleen ja asetat takaisin keskemmälle pinnasänkyä. Annat unilelun ja rätin, laitat putsatun tutin takaisin suuhun. Hän ei avannut silmiään lainkaan tämän operaationsa aikana, ja nyt hän on hiljaa. Menet kauemmas, mutta juuri kun olet palaamassa tekemään sitä, mihin olit jäänyt, hän itkee jälleen. Hän kääntyy vatsalleen, ryömii kohti sängynpäätyä ja koettaa päästä siitä läpi. Hän sylkäisee tutin pois ja huutaa. Otat hänet syliin ja heijaat rauhallisesti takaisin uneen. Suukotat otsalle ja sanot hyshys. Asetat hänet takaisin sänkyyn. Hän selvästi nukkuu tai ainakin on todella väsynyt, ja jää taas rauhallisesti sänkyyn. Muutaman sekunnin jälkeen tutti ei kelpaakaan, lelu on tyhmä ja peittokin potkitaan pois päältä. Ajattelet, että nuku nyt perhana, äitikin haluaa nukkumaan. Anna sisarusten nukkua, ole hiljaa. Älä rakas itke, mikä sua vaivaa? Eikö maito riitäkkään? Olenko ollut liian etäinen tänään? Olisiko pitänyt sittenkin pitää sylissä eikä leikkimatolla? Onko hän kipeä? Onko hius kiertynyt sormen ympärille? Olenko huono äiti?
Otat hänet viereesi parisänkyyn. Silittelet ja pidät lähellä. Hän tuhahtaa, väläyttää pienen hymyn ja nukahtaa. Nostat hänet pinnasänkyyn supervarovaisesti ja hän jää sinne nukkumaan. Ajattelet, että sinne meni taas tunti aikaa tästäkin illasta. Todellisuudessa aikaa meni noin kuusi minuuttia. Liikkeellelähtijän touhotus ei meinaa loppua edes nukkuessa. Uni on katkeilevaa ja vauva levoton. Vaikka kuinka väsyttäisi, niin hän ei malttaisi millään nukahtaa. Yöllä saa useasti olla kääntämässä tai  siirtämässä huonossa asennossa olevaa raajaa. Unen aikana aivot käsittelevät tehokkaasti juuri opittuja asioita, ja sen vuoksi vauvan unestakin tulee usein levotonta, kun liikkeellelähdön hetki koittaa. Nämä levottomuuspätkät kestävät meillä sellaisen 5-10 minuttia kerrallaan, ja tytön vajotessa syvempään uneen, hän nukkuu useita tunteja rauhallisesti. Joinain öinä levottomuusjaksot uusiutuvat parista kerrasta viiteen kertaan, joskus ei ollenkaan. Joillain vauvoilla rauhoittumiseen voi mennä kauemminkin, ja unet saattavat jäädä todella heikoiksi.


Kuvat otettu 8.12. klo 23:40 – 23:48, jonka aikana Eve yritti unissaan ryömiä sängynpäädystä läpi neljä kertaa.


Se hetki, kun herää kesken unien tai ei vauvan levottomuuden takia pystykään hoitamaan muita asioita, on meille vanhemmille usein ristiriitainen. Sitä saattaa olla jopa vihainen, ei vauvalle, vaan sille tilanteelle. Kun levottomia öitä alkaa olla takana kymmenkunta, ja unet ovat jääneet todella vähiin, ne viidenkin minuutin levottomat itkukohtaukset tuntuvat välillä todella pitkiltä ja raskailta. Lohdutukseksi voin sanoa, että suurin osa meistä äideistä ja isistä tietää tasan tarkkaan, miltä se tuntuu. Toiseksi, se menee kyllä ohi. Ajan kanssa. Muistakaa ajatella, että kaikki tämä on vain yksi vaihe vauvan elämässä, se ei ole pysyvä tila. Se menee ohi viikoissa tai kuukausissa, mutta se menee ohi. Sinä olet siinä vauvan vierellä koko tämän prosessin ajan hyssyttelemässä, auttamassa ja rauhoittelemassa, joten sinä siellä olet mitalin arvoinen, hyvä ja rakastava vanhempi. Sinä et hylkää vauvaasi tämän takia, etkä sinä oikeasti ajattele vauvasta pahaa, vaikka välillä päässä vilisee jos jonkinmoisia ajatuksia.

Näistä liikumiseen liittyvistä univaikeuksista puhutaan mun mielestä ihan liian vähän, ja moni äiti vaan ihmettelee, miksi öistä yhtäkkiä tulikin niin vaikeita.Mitään ihmeratkaisua ei näihin levotomuuksiin ole olemassa, mutta helpotusta on toki saatavilla. Tässä muutama vinkki, joita itse hyödynnän levottomina ajanjaksoina.
❤Muista itse pysyä rauhallisena. Rauhallisessa sylissä ja hellissä, mutta vakaissa otteissa vauva tuntee olonsa turvalliseksi. Kun olet vauvan lähellä tai pidät häntä sylissä, ajattele pelkästään vauvaa, äläkä murehdi tekemättömiä töitä tai omia unia. Usko pois, keskittyminen siihen, mitä on sillä hetkellä tekemässä, helpottaa asioita TODELLA paljon. 
❤Älä estä vauvan liikkeitä, vaan anna hänen esimerkiksi kääntyä vatsalleen saakka, ja korjaa asento vasta sen jälkeen. 
❤Keinuttele vauva uneen sylissäsi ja vauvan nukahdettua pikkuhiljaa vähennä liikettä ennen kuin lasket hänet takaisin pinnasänkyyn. Jos nukutat vauvaa parisängyssä, vuoraa reunat äärimmäisen huolellisesti ja varmista ettei hän pääse putoamaan! Vauvalta ei mene kuin muutama sekunti rullailla itsensä reunan yli, ja pelkkä tyyny ei estä putoamista. 
❤Isommankin vauvan voi kapaloida. Meillä kapalointi on osoittautunut hyväksi rauhoituskeinoksi ensimmäisen nukutushetken kohdalla, ja Evehän on nauttinut kapaloinnista ihan vastasyntyneestä saakka. Nykyään hän kyllä hikoilee sen verran öisin, että kapalo on turhan lämpöinen koko yön käytössä. Vauva kannattaa kapaloida joko silloin, kun hän on vielä hereillä, mutta selvästi uninen tai hänen nukkuessaan sikeästi. Puoliunisen vauvan kapalointi kääntyy usein potkunyrkkeily-otteluksi. Kaikki vauvat eivät tykkää kapaloinnista, joten älä pakota vauvaa siihen.
❤Ota tutti pois vauvan nukahdettua. Otan itse tutin pois Even suusta aina hänen nukahdettuaan, koska tutin imeminen ei pidemmän päälle tee hyvää. Muutenkin meillä annetaan tuttia todella vähän, eikä esimerkiksi huvituttia ole meillä lainkaan käytössä. Suosittelen tätä muillekin levottomasti nukkuville, koska vauva usein unissaan tekee tuttiin imemisliikettä suullaan, ja tutin tipahtaessa hän saattaa herätä jo pelkästää siihen, ettei suussa olekaan enää mitään mitä imeä. 
Vuorotelkaa öitä, pyydä tarvittaessa apua. Minä itse olen vähän sellainen ”kyllä minä itse hoidan” tyyppi, ja tuntuu vähän kurjalta pyytää täyttä työpäivää tekevää miestä heräämään yöllä vauvaa hoitamaan. Vielä ei ole ollut sille tarvetta, mutta tiedän hänen ottavan muutaman yön kontolleen mielihyvin jos sitä pyydän. Eve syö öisin yhden kerran, joten yksi herätys minulle tulee joka tapauksessa lähes joka yö, tämän vuoksi koen helpommaksi hoitaa yöt itse. Jos tuntuu, että oikeasti alkavat voimat olla todella loppu, eikä apua ole mahdollista saada puolisolta, niin kysy esimerkiki kummi, ystävä, sisarus tai isovanhempi muutamaksi yöksi yökylään auttamaan öissä, tai päivällä pariksi tunniksi hoitamaan vauvaa, jotta saat itse univelkoja pois. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää lapsiperheessä!

Onko teidän perheessä ollut yölevottomuutta, kun vauva on oppinut liikkumaan?

27. raskausviikko

Raskautta kulunut 182 päivää eli 65%. Aikaa laskettuun aikaan on jäljellä 98 päivää eli 14 viikkoa eli 3,27 kuukautta. Vauva on täysiaikainen 11 viikon kuluttua, eikä hänen syntymistään koiteta enää estää yhdeksän viikon kuluttua. Äitiysloman alkuun on aikaa 62 päivää eli 2,03 kuukautta. 

Tällä viikolla vauva on noin 32 sentin mittainen ja nostaa painoaan keskimäärin 950 grammasta 1075 grammaan. Hän kerryttää ihonalaista rasvaa ja hikka saattaa yllättää. Itse en ole vielä tuntenut yhtään tytön hikkaa. Ajatella, että toinen raskauskolmannes alkaa olla jo loppusuoralla ja viimeinen kolmannes alkaa jo kahden viikon päästä! Maanantaina minulla on 5. neuvolakäynti ja 18. päivä äitiyspolikäynti. 
Oma olo ei ole muuttunut suuntaan tai toiseen. Kivut ja supistukset vaivaavat edelleen ja öisin saan nukuttua 2-5 tuntia. Väsyttää, mutta onneksi tytöllä on kaikki hyvin <3. Hän potkii ja pyörii masussa hurjasti. Hän myös reagoi puheeseen ja kosketukseen, ihanaa kommunikoida oman vauvan kanssa jo näin varhain!
Kävin tänään tutkailemassa turvakaukaloita ja löysinkin muutaman hyvän vaihtoehdon. Me ostettiin tytölle uudet vaunut, kun meidän vanhat Orat alkaa olla jo aikansa eläneet. Tytön uusiin Teutonioihin saakin kiinnitettyä adapterilla monet eri turvakaukalot, joten meidän elämä helpottuu huomattavasti verrattuna poikien vauva-aikoihin! Vaunuista on tulossa erikseen oma esittelypostaus, jonka teen yhteistyössä Vauvatalo Johannan kanssa. Voin paljastaa jo, että vaunut ovat vieneet oman sydämeni mennessään ja isäntäkin tykkää, kun työntöaisan saa nostettua jopa 186 senttiselle miehelle sopivaksi!

Olen jälleen sairauslomalla. Hakeuduin työkavereiden ohajauksesta tehtaallamme olleen työterveyshoitajan kautta työterveyslääkärille, joka oli todella ihana ja ymmärtäväinen tilani suhteen. Ei tullut yhtään ”raskaus ei ole sairaus” -kommenttia ja hän todella kuunteli, mitä sanoin. (Se ulkomaalainen päivystyslääkäri, jolla kävin aiemmin, oli kirjoittanut potilastietoihini ihan höpönlöpöjä, mm. raskausviikot, työpaikka/työn rasitus sekä diagnoosi olivat virheelliset. Sen lisäksi tekstissä lukee ”ei kipuja”, vaikka niitä minulla nimenomaan on 24/7.) Sairauslomaa kestää nyt äitiyspolikäynnin yli ja menen 20. päivä samalle työterveyslääkärille kontrolliin, jolloin sairauslomaa joko jatketaan äitiysloman alkuun asti tai sitten ei. Jos kivut ja supistukset ovat tällaiset edelleen silloin, niin todennäköisesti en ole töihin enää palaamassa. Työnantaja on samaa mieltä siitä, ettei siellä ole tarpeellista pahentaa omaa oloa ja pahimmillaan vaarantaa vauvan terveyttä ja olen todella kiitollinen, että hän sanoi sen minulle. On paljon helpompaa käsitellä sairauslomaan liittyvää ahdistusta, kun tiedän, että töissä ei ajatella siitä negatiivisesti. Mies on myös tosi helpottunut, kun minulla on helpompi olla kaikinpuolin eikä tarvitse itkeä kipuja tai huonoa omaatuntoa harva se päivä. 
Nyt aletaan rauhoittua viikonloppuun. Ihanaa perjantaita kaikille! ❤

Raskausviikko 23+0 || 4. neuvolakäynti

Tällä viikolla vauva on noin 28cm pitkä ja painaa noin puoli kiloa. Hän kasvaa hurjaa vauhtia, painoa kertyy keskimäärin reilut 100g viikoittain! 

Tällä viikolla on ollut enemmän kipuja kuin edellisillä. Tiistaina olin koko illan sellaisella työpisteellä, joka on ehkä kaikkein vähiten sopiva juuri nyt, paljon kyykistelyä ja kumartelua. Supistuksia on tullut tiistai-illasta saakka jälleen vähän enemmän ja liitoskivut ovat ajoittain todella voimakkaat. Eilen pääsin onneksi toisiin hommiin, kiva kun töissä kuuntelevat toiveitani. Supistusten aiheuttama kipu tuntuu lähinnä sektioarven ”takana” vhlaisuina sekä paineentunteena lantiossa. Toivon, että voisin ainakin pari kuukautta vielä olla töissä ihan normaalisti. Onneksi kohdunkaula ei ole entisestään lyhentynyt eikä minkäänlaista avautumista ole tapahtunut. Myöskään veristä vuotoa ei ole enää ollut, istukka kun on jo nousemassa pois kohdunsuulta.



Kävin maanantaina rv. 22+3 neuvolassa hoitajalla 4. kertaa. Oma terveydenhoitajani oli poissa, mutta pääsin ihan yhtä mukavalle hoitajalle. En vain jotenkin kehtaa kaikista mieltä painavista asioista puhua monelle eri hoitajalle. Paino on alkanut nousta jälleen, ja olen vihdoin plussalla lähtöpainoon nähden. Hemoglobiini sen sijaan on roimassa laskussa, ja romahtanut kolmessa kuukaudessa melkoisesti. Käytän nestemäistä rautalisää, nyt aluksi hieman suuremman annoksen, jota sitten pienennän, kun hemppa lähtee nousuun. Mitattiin ensimmäistä kertaa myös sf-mitta ja sain raskaustodistuksen sekä joitain Kelan lappusia. Hain jo äitiysrahaa, äitiysavustusta sekä lapsilisää, en uskalla jättää ihan viime tippaan jos Kelan kiireongelmat tosiaan jatkuvat kesään saakka.

Paino: +1,3kg, 
Muutos: +276 g/vk  
Verenpaine: 116/77
Pissa: Puhdas
Vauvan syke: + (155)
Vauvan liikkeet: ++
Hb: 98 
SF: 17,5cm

Outoja raskausoireita on alkanut ilmaantua nyt keskiraskaudessa. Esimerkiksi iltapäiväturvotus on mulle ihan uusi juttu. Aamulla ja illalla ei turvota, mutta iltapäivästä olen ihan pöhöttynyt ja kasvot ovat turvoksissa. Juon reilusti vettä joka päivä, joten en ymmärrä mistä se voi johtua. Hoitajan mukaan ihan normaalia kylläkin. Lisäksi kasvot kukkivat, kulmakasvojen ja silmäluomen välinen iho hilseilee ja kädet ovat ihan rutikuivat ja punaiset rasvauksesta huolimatta. En muista, että kumpaakaan poikaa odottaessa olisin saanut keskiraskaudessa vielä uusia raskausoireita, kyllä ne taisivat silloin painottua sinne alkuraskauteen. Huonosta hempasta johtuen olen aika väsynyt ja varsinkin iltavuorot ovat tuntuneet tosi raskailta, sen lisäksi vähän huimaa ajoittain.

Mieliala on pysynyt hyvänä ja uskokaa tai älkää, mutta poikien riehuminen ei enää ihan niin paljon kiristä ruuvia! Odotan todella innolla ylihuomista blogikirppistä ja myyntiin tulevat tavarat alkavat olla kasassa. Aion tuoda sinne myyntiin myös meidän ORA -merkkiset yhdistelmävaunut. Jos niitä ei siinä myyntipöydän vieressä näy niin olen jättänyt ne autoon säilöön, etteivät vie liikaa tilaa. Jos olette kiinnostuneet niistä, niin tulkaa rohkeasti kysymään tai laittakaa vaikka sähköpostia osoitteeseen sinaoletaurinko@gmail.com! Hintaa en vielä ole päättänyt, mutta varmasti alle 50€ lähtee. Muistaakseni yhdestä renkaasta puuttuu tulppa, mutta tarkistan vielä tässä viikonlopun aikana. Muuten ovat tosi siistit ja täysin ehjät vaunut, täällä vaan tällainen höpsähtänyt äiti kaipaa jotain tyttömäisempää. 🙂